8. joulukuuta
Vilhelmi on saanut aamupuuronsa syötyä ja Pietari istutti tontun pirtin pöydän päähän. Istui itse toiselle puolen pöytää ja pihatontut toiselle puolen.
- Nyt Vilhelmi, annahan tulla koko tarina, mikä sinua sillä tavalla oikein lennätti ja mitä sinä pelkäät? Täällä sinun ei tarvitse pelätä.
Vilhelmi katsoi iäkkäistä tontuista toiseen, nielaisi ja aloitti nikotellen tarinansa:
- Kun minä silloin lähdin täältä sinne Korvatunturille Joulutontuksi, niin minut otettiin oikein hyvin vastaan. Joulupukki pisti minut heti opettelemaan tontun tavoille ja kehui kun olin niin nopea oppimaan. Muut tontut olivat ystävällisiä ja neuvoivat ja auttoivat, sanoivat, että oli hyvä kun sinne saatiin lisää väkeä, koska siellä oli aina niin kiire ja joka puolella tarvittiin tonttuja.
Eikä kaikki sinne tulleet tontut sitten halunneetkaan joulutontuiksi, vaan lähtivät takaisin kotiin tai etsimään uutta paikkaa.
- Mutta jos siellä oli niin mukavaa ja hyvä olla, niin mitenkäs sinä nyt täällä olet, kysyi Uolevi, Nuutinojan tontuista vanhin, katsoen Vilhelmiä alta kulmainsa.
- Kyllä minä siellä viihdyin, hyvin viihdyinkin, vastasi Vilhelmi nopeasti ja tuli samalla vilkaisseeksi ikkunasta ulos.
- To-to-tonttulakki!
Todella omituista. Vilhelmi on viihtynyt Korvatunturilla, mutta jostain syystä lähti pois. Ja näkikö hän nyt ykskaks ikkunasta lakkinsa. Mitä ihmettä siellä on tekeillä.
VastaaPoista