lauantai 30. kesäkuuta 2018

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2018, osa 4

Auto oli pakattu, Myyntisirkkuset kotona nukkumassa keräämässä voimia ja Äitirakaskin saatu turvallisesti kotiin.
Koko muu ryhmä; viestinjohtaja, johtomelojat, info, turvaryhmä - kaikki ovat tahoillaan valmistautumassa omiin tehtäviinsä ja pakkaamasa tavaroitaan.

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena - tietenkin, olihan suuntana Kuopio. Kuopiossa paistaa kai aina aurinko, vaikka Suomen aurinkoisimmaksi kaupungiksi sanotaankin Vaasaa 😉
Aikaa oli juuri sopivasti tavaroiden pakkaamiseen:
- makuupussi
- makuualusta
- unipussi (ei tarvitse erikseen lakanaa, tyynyliinaa eikä peittoa, jos nukkuu paikassa jossa peitto ja tyyny, mutta ei halua nukkua makuupussissa - mä en ole makuupussin ystävä...vieläkään)
- tarpeeksi kenkiä: tennarit, crocsit ja lenkkarit - kolmet siis riittää
Ei, en aio kiduttaa teitä koko pakkauslistallani, älkää säikähtäkö 😋 Tärkeitä asioita on kuitenkin punkkipihdit ja läjä laastaria, jota en löytänyt kotoa, vaan jouduin ostamaan sitä matkalta. Ne viime kesänä unohtuneet rakkolaastarit muistin, mutta tällä kertaa tarvin jotain, millä tapetoida peukalonkynsi, joka oli pystysuunnassa halki melkein puoleen väliin peukaloa eli tarttui joka paikkaan - pakko siis pitää siinä laastaria, ettei se pahene.

Mutta arvatkaa mitkä olin unohtanut laittaa pakattavien kasaan silloin keskiviikkona? Tajusin sen siellä Äidin luona, kun ne ei olleet mukana sielläkään? Onneksi muistin ne ja onneksi puhelimeen voi laittaa muistutuksen, ihan vaan kaiken varalta. VILLASUKAT! Mikä virhe olikaan käydä. Huh, onneksi ehdin ne kuitenkin napata vielä mukaan - tänäkin vuonna mukaan pääsivät Repun neulomat Pöllö -sukat 😊

Kun tavarat oli pakattu, AM kävi hakemassa auton rapun eteen - ei sentään pelkästään yhtä reppua ja IKEA:n sinistä kassia varten, vaan mukaan piti lisäksi ottaa kuulutusauton kaiuttimet ja meidän Myyntisirkkusten "kassakaappi" eli sininen kassi jossa kulkee kaikki tärkeä kassalippaista alkaen.
Kun meidän Gunnar oli pakattu, suunnattiin matkakeskukseen, haettiin Poika, jotta minäkin ehdin hänet edes vilaukselta nähdä ja sitten suunnattiin täällä meidän kylällä moottoritien varrella olevaan kauppakeskus Karismaan, joka oli sovittu tapaamispaikaksi.

Virhe. Siellä oli joku lastentapahtuma. Täynnä kiljuvia ja huutavia lapsia. Ei, lapset on ihania, mutta pienissä erissä, tuolla niitä oli ihan liikaa. Ja meteli oli huumaava.  Vaan eihän se auttanut, kun tapaaminen oli sinne sovittu, niin siellä me odotettiin. Ehdittiin käydä ruokakaupassa ja sain vaihtaa muutaman sanan Pojan kanssa.

Sitten soitin puhelun autoon nro 1 - ajatuksena, että jos ei olisi ollut kaukana, olisin voinut ottaa tavarat autosta ja päästää kipeän AM:n kotiin, olisin voinut odottaa tavaroiden kanssa vaikka ulkona.

- No ihan tässä, ei mene kauaa, Kuljettaja-Sirkkunen ajaa mun edellä, me ollaan ihan just molemmat siellä.

Sitten tulee puhelu Kuljettaja-Sirkkuselta:
- Mihin mä ajan tän auton?
- Ihan mihin vaan, kunhan jonnekin, kyllä me sut löydetään.

Meni ehkä 2-3 minuuttia:
- Me ollaan täällä - mikä tää nyt onkaan...
- Joo, me tullaan sinne, odottakaa hetki.

Missähän ne on... Poika, etsi kahta valkoista pakua, toisen kyljessä lukee paku.ovelle.com ja toisen katolla on kajakki.... Heiii, tuolla ne on! Kohde havaittu, helppo homma, niin kuin aina 👍
Siirsimme osan tavaroista Auto1:n kyytiin ja minun tavarat Myyntiautoon - AM ja Poika lähtivät kotiin halausten saattelemina..nähdään viikon kuluttua AM, Pojan kanssa sitten taas joskus...

Meidän Kolmen Kopla lähti sisään kauppakeskukseen, vielä oli muutama tehtävä suoritettavana.
- "nenän puuterointi"
- Clas Ohlssonilta käytiin ostamassa muovilaatikko (niitähän meillä siis ole kuin 31 kpl:tta + tänä vuonna saatiin yhdeltä tavaran toimittajalta 3 isoa laatikkoa... - mutta ei ollut JUST sellaista sopivaa..) ja liitutaulu ja värilliset liidut. Aikuistenkin tarvitsee joskus piirtää... 😊
- sitten olikin jo sopivasti nälkä, joten menimme vanhaan tuttuun kiinalaiseen ravintolaan syömään vatsamme pinkeiksi ja sen jälkeen olisi voinut ottaa torkut, mutta sitten oli kyllä jo aika lähteä ajelemaan kohti Kuopiota, sillä kello oli jo aika paljon, ottaen huomioon, että matkaa oli ajettavana muutama sata kilometriä.

Ja yksi IHAN PAKOLLINEN pysähdyspaikka oli etukäteen sovittu!

Meidän keltaiset laatikot - tänä vuonna vähän vähemmän kuin tavallisesti. Enemmän pahvilaatikoita.

Kuva: Kuljettaja-Sirkkunen


Nyt on auto pakattu kaikkineen: se lisälaatikkokin ja meidän molempien matkatavarat. Huulipunineen 😉😉

Ja kun vatsat oli syöty täyteen, lähdimme jatkamaan matkaa - tai siis minä aloitin matkani. Seikkailu alkakoon....

Aurinko paistoi, kesä oli parhaimmillaan ja viikko hienointa Suomea edessä: matka Kuopiosta Imatralla, Heinäveden reittiä, vättävät sitä hienoksi tai ainakin yhdeksi hienoimmista vesireiteisstä maassamme.


Pakollinen pysähdyspaikka oli Punaisen Piipun Kievari. Eli Kotileipomo Siiskonen Juvalla. Mitäkö siellä? Tätä olin odottanut koko kevään enkä suostunut (no joo, olisihan nyt joku ABC:kin ihan yhtä hyvin käynyt, mutta kun...) pysähtymään missään muualla.  Tämän ja vain tämän takia. Slurps. Huokaus. Kannatti. Kyllä. Ehdottomasti.

PISTAASIJÄÄTELÖÄ!!!!


Se vaan oli niiiin hyvää, että kyllä kannatti pysähtyä, ehdottomasti!
Seuraava pysähdyspaikka oli Leppävirralla (siellähän me yövyttiin viime kesänä ja ostettiin pakuun sitä ADHD:tä...), tällä kertaa poikettiin Lidl:stä hakemassa ihan vaan mineraalivettä - siinä nimittäin on tarpeeksi suolaa, sitäkin kun tarvitaan helteellä, kun pitää juoda paljon.  No se terveysluennosta.

Matkalla tuli puhelinsoitto:
-Onko sulla puikot ja lankaa mukana?
- No nyt ei kyllä ole.
- Voi harmi, nyt olisi tarvittu, luotin sinuun. Mikrofoni olisi tarvinnut sukan.
- No kuule, ei muuta kuin kauppaan, käyt ostamassa lankaa ja puikot, niin kyllähän minä yhden mikrofonin sukan illalla neulon...

Lankaa eikä puikkoja sitten kuitenkaan ilmestynyt, joten en neulonut, ongelma oli ratkaistu jollain muulla keinolla 😊

Lopulta oltiin perillä, Kuopion Rauhalahti otti meidät vastaan, tietenkin auringonpaisteessa! Lämmintäkin oli.

Tämmöinen pieni punainen tupa oli meidän kotimme ensimmäisenä yönä. Mitä ensimmäisenä iltana tapahtuikaan, siitä seuraavassa jaksossa....










torstai 28. kesäkuuta 2018

Ystävät ovat kuin kukkia, ne piristävät päivääsi

Moni ystävä on viime viikkoin piristänyt päivääni - oli mukava tulla kotiin viikon poissa olon jälkeen kun kotona oli postia odottamassa.

On mukavaa kun postiluukku kolahtaa ja tylsien laskujen (no laskut tuleekin kyllä nykyään e-laskuina...) sijaan tulee kortteja ja pieniä paketteja.
Äitirakkaan kanssa puhelut päättyvät usein sanoihin "no niin, soitellaan ja lähetellään pieniä paketteja" 😉😊

Tänään päivääni piristi Reppaisen lähettämä pieni paketti: kortti, ihanat pöllökorvikset ja Pieni Mietekirja, jonka kannesta on poimittu tuo otsikko. Kirjassa paljon hyviä, lyhyitä mietteistä ystävyydestä.
Paketti tuli sopivaan aikaan, sillä kävin tänään allekirjoittamassa irtisanomiseni. Nyt se on virallista. Työsuhteeni päättyy 28.12.2018. Olihan tämä päivä odotettavissa ja pitkäänhän tätä on odotettu, ei tämä yllätyksenä tullut. Eikä tämä loppujen lopuksi niin koville ottanut, miltä se eilen illalla tuntui.
Irtisanomiselle on olemassa perusteet ja kaikki on ok. Kummallakaan osapuolella ei ole mitään hampaankolossa.
Toivon vain, että tällä irtisanomisella on minulle hyötyä, tiedätte-kyllä-missä.

"Ystävyys on elävä 
olento,
joka säilyy hengissä
vain niin kauan
kuin sitä ravitaan
lempeydellä,
sympaattisuudella ja
ymmärtämyksellä."


Possu ja Repu ovat muistaneet, Laiskiainen lähetti paketin jonka olin voittanut tuhannen päivityksen arvonnasta. Susannakin muisti kortilla.
Laiskiaisen paketissa oli niin jännä juttu - mainitsinko jo siitä? - että siitä laitan kuvan ja kirjoitan joku päivä, kuva on tuolla muistitikulla. (Nii-in, olen kai vähän vanhanaikainen, käytän vielä muistitikkukja...) 

Pikku marakatit, Ballerina-Prinsessa ja Pikku-Prinssi pääsivät viime yönä turvallisesti kotiin. Siskorakas oli laittanut Whatsappilla viestin kotiin pääsystä kun olin juuri vaipunut uneen. Olin luvannut ilmoittaa asiasta Äitirakkaalle ja aamulla unenpöpperössä fiksuna lähetin sen Äidille tarkoitetun viestin Siskolle! Kello oli meillä n. 7.30 eli heillä siis 5.30 - kiva 😯 No onneksi Sisko pitää yöt puhelinta äänettömälläe, niin en onnistuntu herättämään heitä.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Salainen Neuleystäväni on paljastunut

Pyydän anteeksi Salaiselta Neuleystävältäni, että kirjoitan tämän päivityksen vasta nyt.

Lähettämäsi paketin oli - tai ON - aivan mahtava, niin kuin kaikki paketit koko kevään paketit.

En tiedä onko väsymys johtunut Riesasta itsestään, lääkkeiden nostosta ennen SMelooseen lähtöä vai viikon reissusta - ehkä kroppa joka on tottunut "loisimaan" sohvan nurkassa, väsyi autossa istumiseen 😊
(Apua, mitä täällä on tapahtunut, nämä hymiöthän on täällä HooPeellä värillisiä, ainakin näin kirjoittaessa - miltähän ne on aiemmin näyttänyt teillä, kun mulla ne on olleet tähän asti ihan vaan mustavalkoisia... Oi voi, mitä ylläreitä tää HooPee mulle vielä järjestääkään...)

No mutta siis nyt olen kuitenkin kuta kuinkin saanut itseni kuta kuinkin tolkkuihini ja tässä siis kuva ja paljastus ihanasta SNY-paristani tältä keväältä 2018. Viimeinen paketti näyttää tältä - tai no oli tässä pari juttua vielä lisäksi.... 😋



Tässä oli mukana..hmm. Geisha -suklaalevy joka katosi alta aikayksikön ja kaksi lakritsipatukkaa joista en ehtinyt nähdä kuin vilauksen. Toisen söi AM ja toisen taisin syödä itse...

Kaikki paketissa on mielenkiintoista, lankoja on kolme kerää ja SNY:ni oli jo katsonut lehdestä valmiiksi mallin minkä niistä voisi tehdä. Ja tuolla soljella voi huivin sulkea ilman solmuja!

Kirjastolla onkin huomenna käsityökerho - yllättäen myös kesällä, kivaa nähdä käsityöystäviä! - taidan katsoa josko aloittaisin huivin tekemistä siellä.

Lisäksi mukana on suloisia"hand made" -merkkejä.

Kaikkein mielenkiintoisin - siis koko paketti ON ihana! - paketissa on tuo keltainen kirja: Albert Espinosan KELTAINEN MAAILMA. 
Jo kirjan takakannen teksti: "Älä pelkää olla ihminen, joksi olet muuttunut"  sai mielenkiintoni heräämään ja vaikken vielä olekaan kirjaa lukenut, kirjan esipuhe on jotenkin kiehtova - miten kirja sitten jatkuu...
Albert Espinosa sairasti nuorena syöpää kymmenen vuoden ajan. Häneltä amputoitiin toinen jalka sekä poistettiin toinen keuhko ja pala maksaa. Koettelemuksistaan huolimatta hän painottaa, että kaikenlaiset menetykset ovat vain hyvästä. ------------
Kirja kertoo siitä, millainen voima unelmilla on. Se on tärkeä puheenvuoro vakavasta aiheesta joka tavalla tai toisella meitä kaikkia. Se on kirjoitettu lämpimästi ja ymmärtävästi, ja sen elämäniloon on helppo uppoutua. 

Kunhan olen lukenut kirjan, kerron siitä teille enemmän, nuo lainaukset olivat kirjan kansilehdestä.

Ja kukako paljastui Salaiseksi Ystäväkseni? Hän on Enni, jonka löydät instagrammista nimellä Enninkeri.

Kiitos Enni tästä keväästä ja ihanista paketeista ja hyvää kesää sinulle!

Bloggerin "kommenttiongelma" - jonkinlainen ratkaisu

Ollaan tässä kukin tahoillamme viime viikot harmiteltu samaa ongelmaa: kommenteista ei tule ilmoitusta sähköpostiin.

En tiedä onko tämä oikea ratkaisu, mutta tällä keinolla olen saanut ainakin osan ilmoituksista tulemaan sähköpostiini

Sain jonkinlaisen ratkaisun tuohon kommenttiongelmaan, kun selvittelin toista ongelmaa (otsikkoon ei kannata laittaa <3 -merkkiä, ihan vaan vinkiksi..)
Eli itse tein näin:

Asetukset -> Sähköposti
Ja oma sähköpostiosoite molempiin kenttiin, sekä "Kommentin sähköposti-ilmoitus" että "Lähetä tekstit osoitteeseen" -kenttään.

EDIT: SPostiosoitteeseen tullut hyväksymisviesti pitää vielä tämän jälkeen kuitata - sen jälkeen pitäisi ruveta toimimaan.

En ole siis lainkaan varma, onko tuo oikea tapa/ohje, mutta tuolla konstilla olen vihdoin viimein saanut ainakina osan ilmoituksista päivityksiin jätetyistä kommenteista tulemaan sähköpostiini.

PS. HooPeen kanssa olla melkein kavereita, ainoa ongelma on tulostin - tää ei löydä meidän tulostinta.... No ei mikään ihme, kun en minäkään aina löydä kaikkea sitä mitä meillä etsin... Hiirimaton löysin, mutta toinen pillerinhalkaisija on vieläkin hukassa....

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Ihan vaan jos

Blogistanialaiset taitavat olla kaikki lomailemassa, niin kovin hiljaista täällä on ollut.
Mulla olisi kyllä juttuja, monenmoisia, kun vaan saisin aikaiseksi, mutta jostain syystä ei nyt vaan saa ajatuksia eikä papereita eikä kuvia eikä mitään järjestykseen.

Vaan kyllä se tästä. Viimeistään sitten torstaina, kun on saatu se työpaikan kuulemistilaisuus käytyä ja tiedän miten käytännön asiat hoidetaan.

Nyt tulin ilmoittamaan, että jos nyt käy niin, että minäkin täältä taas hetkeksi katoan, niin se johtuu vain siitä että vihdoin viimein saan uuden tiatokoneen, se odottaa mua kaupassa ja haen sen huomenna. Mun tuurilla käy niin, että menee loppuviikko, kunnes löydän sieltä nää kaikki tärkeät paikat, niin kuin teidän blogit (juu, Feedlyhän löytyy helposti ja teidän blogit on siellä tallessa) ja mun omat blogit (no sehän nyt on niin helppo homma ettei tosikaan). Mutta kun kyseessä on PÖLLÖ niin, voi tapahtua mitä vaan.

Jotta kokeillaan, kuinka huomenna käy :)

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2018, osa 3

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa vuoden 2018 on päättyneet ja nyt pitäisi sitten muistella mitä viikon aikana oikein tapahtuikaan.
Niin, olihan mulla se muistikirja mukana, mutta enhän minä mitään päiväkirjaa ehtinyt kirjoittaa. Muutamia sanoja silloin tällöin, muuten on vain tyydyttävä tähän hataraan päähän, pah... ei kun se sana kuuluu niitten kiellettyjen sanojen joukkoon. Eli yritän vain muistella mitä tapahtui, sen mukaan missä milloinkin oltiin. Ja liittää joitakin kuvia mukaan - videothan te jo jouduittekin katsomaan.

Ihan niin kuin viime vuonnakin, meidän seikkailumme alkoi jo torstaina 7. päivä. Tai ihan jos tarkkoja ollaan, niin jo keskiviikkona; Kuljettaja-Sirkkunen kävi hakemassa ensin meille pakettiauton ja sitten auton täyteen tavaraa - onneksi tänä vuonna vähän vähemmän kuin viime kesänä.
Minä siirryin iltasella Äitirakkaan luo yöksi, jotta pääsimme lähtemään sieltä taas heti aamulla matkaan kohti sitä valtavaa tavaramäärää....

Perille päästiin hyvin, sen yhden ja toisen ja kai parin muunkin mutkan kautta - tuo vanhan "Piipposen" = ikivanha IPhone navigaattori on kai jopa hitaampi kuin minä.. Joka tapauksessa ensimmäisenä perille päästyämme saimme kahvit, palvelu siis toimi jälleen loistavasti, kuten aina ennenkin.

Kuljettaja-Sirkkusta odotellessa aika kului kahvinjuonnin jälkeen taas normaalissa haahuilussa: mitä, missä, miksi, keneltä, mitä näille pitäisi tehdä... Äitirakkaan pistin taas hommiin (olen hirrrrvittävän hyvä delegoimaan hommia muille ja itse vain pyörimään ympyrää kiireisen näköisenä...) - hän on nimittäin hyvin taitava vaatteiden viikkaamisessa ja meillä oli VALTAVA määrä t-paitoja, jotka oli olleet painossa ja siellä vain heitetty pahvilaatikkoon... Niitä oli kahta eri väriä miehille, kahta eri väriä naisille ja ne piti lajitella ja viikata. Siinä on muuten aikamoinen homma, uskotteko? Mutta Äitirakas hoiti homman tuosta noin vaan, käden käänteessä.

Kun Kuljettaja-Sirkkunen saapui autolla, ihan häikäistyin! Entisten vuosien sijaan auto ei nimittäin ollutkaan vanha tuttu sininen vaan hieno, kirkas, puhtaan valkoinen! Kun keli vielä oli mitä upein, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, auto todellakin häikäisi!


(Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka tässä nyt näkyykin enemmän kuin selvästi mistä auto on vuokrattu )

Tuohon autoon piti siis saada taas mahtumaan melkoinen määrä tavaraa. Se oli puolillaan tavaraa kun Kuljettaja-Sirkkunen ajoi sen pihaan ja meillä oli siellä varastossa tavaraa jo ennestään ainakin...No varmaan vähän enemmän.
Tuli hetkeksi aika epätoivoinen olo: miten me saadaan nämä kaikki tavarat tuonne autoon. Käykö meille samoin kuin viime kesänä.
Mihin mahtuu meidän omat tavarat.
Ne meidän HUULIPUNAT!

Päivä oli siinä vaiheessa kuitenkin jo sen verran pitkällä, että päätettiin käydä syömässä ja tarttua TOSItoimiin sitten sen jälkeen. Ruokaperäset ruokailun jälkeen olisi kyllä tehneet hyvää, mutta ei auttanut. Nyt oli pakko ruveta ihan oikeasti hommiin.

Kun saatiin työt jollain tavalla jaettua, niin alkoihan ne etenemäänkin ja vaikka välillä pidettiin kahvitauko ja tein vähän paperihommiakin, niin kyllä ne tavarat saatiin taas sinne autoon pakattua. Oli hienosti pakattu, meidän omatkin tavarat mahtui sinne vielä loistavasti. Huulipunineen. Yhden lisämuovilaatikon ja liitutaulun kanssa.

Sen verran pitkään pakkaamisessa kuitenkin meni, että olin kotona illalla taas vasta puoli kymmenen aikaan.
Onneksi olin kerännyt lähes kaikki omat tavarani valmiiksi pakkaamista vaille jo keskiviikkona - ja onneksi mulla on olemassa lista, jonka mukaan kerään ja pakkaan tavarani 👍
Lista on ollut olemassa jo 15 vuotta, se elää vuosien varrella sen mukaan mikä oli minäkin vuonna tarpeetonta ja mitä olisi minäkin vuonna tarvittu, tai mitä olisi "ehkä" ollut hyvä olla mukana. Sen mukaan on hyvä kerätä tavarat työhuoneen pöydälle, tarkistaa että kaikki tarpeellinen on mukana ja sitten pakata tavarat - näkee samalla riittääkö minkäkokoinen kassi, reppu, rinkka vai mikä kantoväline tarvitaan 😊😊

Eipä kauaa tarvinnut unta torstaina odotella - vähän kun vielä paperitöitä olin tekevinäni ennen nukkumaanmenoa. Huom. tekevinäni...

Ruislinnun laulu korvissani...



Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.


Eino Leino: Nocturne 1903

torstai 21. kesäkuuta 2018

Odotus on päättynyt - ja toinen päättymässä...

Ihanat pieni Ballerina-Prinsessa ja Pikku-Prinssi saapuivat Mummolaan viime yönä väsyneinä - mutta ilmeisen onnellisina. Pikku-Prinssi kovin hämmentyneenä kävi nukkumaan ihan saman tien, Ballerina-Prinsessa rutisti ensin mummua ja sitten minua, kuiskutteli korvaan kuinka rakastaa tätiä. Arvatkaa vaan, pysyikö siinä silmät kuivana ❤



Ja miten leveä hymy, joka levisi silmiin asti, kun hän löysi pöydältä "Tärkeää postia sinulle": kutsukortin syntymäpäiville lauantaina.

Hän kun oli kovin huolissaan, voiko hän tulla tädin syntymäpäiville, kun ei ole saanut kutsua... Asia piti siis korjata, joten mummun kanssa askartelimme odotellessamme kutsut heille kaikille.

Juhlat pidetään Mummolassa - meidän on AM:n kanssa helpompi liikkua kahden, kuin heidän isolla porukalla, pienellä autolla.



Tänään saimme L-papan kanssa jäädä lapsenvahdiksi Prinssille, kun muut lähtivät ruokakauppaan. Höh, luulivat ettemme selviä. Sen jälkeen kun korvavaikut oli puhdistettu... herra nimittäin ilmaisee mielipiteensä suht kovaa ja korkealta, pärjäsimme oikein hyvin.



Nyt olen kotona, täytyy tehdä vähän vielä viime viikon paperihommia ja sen sellaista - ja jos vaikka teillekin jotain kirjoittelisi. Yritän kovasti.



SNY-paketti tuli perille, kiitos SNY:ni. Teen siitä päivityksen huomenna.

Laiskiaisenkin palkintopaketti tuli perille - kiitos siitä. Jänniä juttuja olit sinne laittanut. Voi kun se miljoonan dollarin seteli olisi ollut oikea....



Niin, odotus on päättymässä.... Viime viikolla sain puhelun, jota toki olen osannut jo odottaa pitkään, mutta joka tietenkin ensin tavallaan yllätti. Ensimmäinen ajatus oli "oliko pakko soittaa juuri nyt, olisitko voinut soittaa vaikka maanantaina", mutta kun pääsin pahimmasta yli, ajoitus olikin oikeastaan paras mahdollinen: ympärillä oli paljon ihmisiä, välittäviä ihmisiä joista sain paljon voimaa eikä AM joutunut yksin kuuntelemaan ja kantamaan koko taakkaa mun kanssani.



Soittaja oli esimieheni, joka ilmoitti, että työnantaja haluaa mut kuulemistilaisuuteen: työntantaja on nyt tullut siihen tulokseen, että työsuhteeni päätetään. Olenhan mä tätä päivää jo odottanut - KUUSI vuotta sairaslomalla ON pitkä aika. Kuten työsuojeluvaltuutettu, joka tulee AM:n kanssa tilaisuuteen mun kanssani sanoi, yleensä näin käy jo vuoden jälkeen. Hän ei ole koskaan törmännyt tällaiseen tapaukseen.

Kuulemistilaisuus on ensi viikolla - mitään epäselväähän asiassa ei ole: heillä ei ole antaa mulle työkykyäni (= työkyvytön) vastaavaa työtä ja sillä selvä.



Että tämmöisiä kuulumisia. Mutta, kuten Positiivareiden ajatusten aamiaisessa kirjoitettiin -

MINÄ SELVIÄN!





Älä kuvittele, että ikäviä
asioita ei osuisi sinun kohdallesi,
mutta päätä, että mitä tahansa
tapahtuukin, sinä selviät niistä

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Etkö vain sinäkin haluaisi olla mukana tässä joukossa?

Vielä yksi videon pätkä Kuopiosta 9.6.2018 alkaneesta ja 15.6.2018 Imatralle päättyneestä Suomi Meloo -tapahtuneesta.
Pari muuta videota edellisessä postauksessa ja Myyntisirkkusten seikkailuja sitten ihan omina postauksinaan 😊

Mutta etkö vain sinäkin haluaisi olla mukana tällaisessä joukossa? Täällä ei sade eikä tuuli haittaa, harmit haihtuu taivaan tuuliin...

https://www.facebook.com/kuopionkaupunki/?hc_ref=ARTLjZw7pyUAVs1vZKuhbHknbnz9pcaIl_c1djqt8EHL0oqNFncIdT-rsIe4Djl4fVg&fref=nf


Tätä pitäisi päästä katsomaan, vaikka ei omistaisikaan facebook -tiliä.

Pöllö on taas kotipesässä :)

Pöllö lennähti kotipesään eilen illalla myöhään, kliseisesti "väsyneenä mutta onnellisena"

Haikeata oli lähteä kotiin, viikkoon mahtui taas niin paljon. Vanhoja tuttuja, uusia tuttavuuksia, kauan odotettuja vanhoja tuttuja pistäytymässä. Iloja ja vähän surujakin.
Paljon paljon naurua, mutta vähän myös kyyneleitä.

Ennen kaikkea paljon halauksia - toivottavasti niillä pärjää edes..edes kaksi kolmannesta tulevasta vuodesta ❤😊

Ihanaa, että Viismummoista oli nähnyt meistä nähdyn ohjelman! Etsin sitä eilen illalla (yöllä väsynein silmin) netistä, mutten löytänyt. Minä en siinä ollut - elleivät ohimennnen salaa kuvanneet, mutta en usko. En ollut itse melomassa ja pääasiassa taisivat kuvata ja haastatella meidän johtomelojia, heitä jotka joukkoa johtavat vesillä eteenpäin ja pitävät huolen, että joukko pysyy kasassa ja aikataulussa.

Riesakin antoi olla rauhassa koko viikon, vain perjantain hurja helle ja suora auringonpaiste meinasi tehdä huonon olon, mutta onneksi päästiin ajoissa pois alta.

Tarkempaa raporttia myöhemmin - tässä vain lyhyet kuulumiset ja ilmoitus, että Pöllö on taas täällä, rivissä ja höpöttelemässä 😉😊😋

PS. Possulle kiitos kortista - oli kiva tulla kotiin, kun oli postia odottamassa!

EDIT: Käypä kurkkaamassa:

https://ita-savo.fi/uutiset/urheilu/2fa47996-9cb0-4713-9a02-3e75db26015a

ja vielä toinen

https://areena.yle.fi/1-4460220#autoplay=true
 n. kohdasta 3:50

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Hei hei - nyt saatte viikon vapaata :)

Pöllö tekee nyt muodonmuutoksen ja lehahtaa maailmaalle: tavarat on pakattu viimeistä pilleriä myöten.  Eilinen päivä meni koko päivä autoa pakatessa - unohdin ottaa siitä kuvankin, mutta otan kyllä ennen kuin puretaan se ensimmäisen kerran, että näette kuinka täynnä se tänä vuonna on 😊😊

Aamukahvi ja suihkuun, "virkapuku" päälle ja menoksi.

Pitäkää huoli AM:stä, sillä on kuumetta ja massu kipeänä - toivottavasti ei tarttunut muhun, yäks!

Mukavaa viikkoa teille kaikki ihanaiset ystävät - kerron kuulumisia heti kun olen toipunut viikon rasituksista.
Ikävä teitä tulee ❤❤❤

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Kysymys Suomen kielestä - tiedätkö sinä mitä tarkoittaa

Nyt on löytynyt sana jolle ei ole löytynyt selitystä, mitä ihmettä mahtaa tarkoittaa

Kyse on kyltistä, joka on naputeltu tolppaan tien poskeen, veden äärelle (kuvaa en tohdi tähän laittaa, kun ei ole mun ottamani). Ilmeisesti kuva on Hyrynsalmelta - kukaan ei vaan ole vielä keksinyt mitä kyltin teksti tarkoittaa, mitä saa mennä tekemään. Kyltissä lukee

KESÄLLÄ VAKETTAMMAAN

Mistä ihmeestä oikein on kysymys? Kyltti on suorakaiteen muotoinen, sininen pohja ja teksti on valkoinen. Kerro ihmeessä, jos tiedä 😊😊

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Kolme yötä - tai siis päivää - aikaa

Kolme päivää aikaa.

Kolme päivää aikaa tehdä paperitöitä.
Kolme päivää aikaa pestä pyykkiä.
Kolme päivää aikaa pakata omat tavarat.
Kolme päivää aikaa järjestää tavarat kotona.
Kolme päivää aikaa siivota - tarkoittaa imuroida ja pyyhkiä pölyjä.
Kolme päivää aikaa käydä parturissa.

Paperitöihin kuuluu hintojen laskeminen ja hinnastojen tekeminen, alku- ja loppuinventaariolomakkeiden tekeminen. On helpompi tarkistaa, paljonko tavaroita on toimitettu ja meidän laskelmat täsmää lähetysluetteloihin. Ja tietysti sitten lopuksi pitää tietää paljonko me palautetaan mahdollisesti myymätöntä tavaraa. Tavoitehan on ei yhtään.
Ja ne pitää tulostaa. Ne paperit. Kun vain saisi ne tiedot. Ne mistä lasken ne hinnat. Muuten melkein helppo juttu.

Pyykkiä pitää pestä vielä kaksi koneellista. Ei ole paljon. Valkoiset ja punaiset. Onneksi on kuivausrumpu. Tästä urakasta selviän helposti. Luulisin.

Omien tavaroiden pakkaaminen. Tästäkin luulen selviäväni suht helposti. On nimittäin olemassa lista, johon on merkitty, mitä pitää ottaa mukaan. Osan olen jo kerännyt työhuoneen pöydälle - mikä on yllättävää, en ole koskaan aloittanut näin aikaisin. Yleensä aloitan pakkaamisen lähtöaamuna.
Kun vain löytäisin rinkkani jostain...

Tavaroiden järjestäminen kotona. Kaikellehan ON paikkansa. Tai ainakin melkein. Jos ei ole, piilotetaan kaappiin. Hups. Tulin tunnustaneeksi yhden paheistani. Nooh, kyllä te tiesitte, että mulla on niitä...

Imurointi ja pölyjen pyyhkiminen. Minä pyyhin pölyjä ja AM imuroi. Koska imurointi vaati yleensä kumartumista ja se ei valitettavasti sovi mun vartalolle. Ei kun mun päälle.

Parturissa käynti. Korvat pitää leikata. Ja niska. Se osa tukasta, mikä tulee silmälasien sankojen päälle. Ja korvalehtien päälle. Ne ei oo kivat. Sojottaa rumasti. Ja niskatukkakin on kasvanut liian pitkäksi.

Sitten se urakka alkaa. Torstaina. Pitää mennä pakkaamaan meidän myymäläauto. Olen jo mielessäni sen pakannut. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö niin?

Ja sitten perjantaina me lähdetään Punaisen Piipun Kievarin kautta kohti Kuopiota. Jos ette vielä tienneet. Punaisen Piipun Kievarissa on pistaasijäätelöä. Ovat luvanneet, että on.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Hei! Ilmoitukset kommenteista tulee taas sähköpostiin!

Ainakin mulla toimii taas , toimiiko teillä muilla?

Mitkä asiat sinua "majavoittaa"?

Mikä saa sinut kuivaamaan silmäkulmasi? Nieleskelemään tyhjää? Mikä saa puheen katkeamaan kesken lauseen? Minkälaisilla asioilla keräät hiirille pesuvettä?
Mitkä asiat "majavoittavat"?

Meillä nykyään usein kuuluva kysymys on "no mikäs nyt majavoituttaa" ja se liittyy Kamala luonto -sarjakuvan Majavaan, joka on hyvin hyvin herkkä ❤  Hän herkistyy kovin monesta asiasta: halaamisesta, aamuista, kaloista, suopursuista, korvista, ystävyydestä, harakanvarpaista...
(http://helvetinpollo.blogspot.com/2018/04/oikaisu-melontamuistoon.html)

Marjaana puolestaan pohti tänään blogissaan kuinka monta kertaa voi kahden päivän aikana liikuttua. Minun vastaukseni on, että monta kertaa. Vaikka kuinka monta kertaa.

Minua on tänään "majavoituttanut" mm. juuri Marjaanan päivitys, se miten ylpeä hän on pojistaan ja miten fiksuja nuoria miehiä hän poikansa ovat.

Serkkuni poika siirtyy syksyllä yläasteelle ja sai tänään eläkkeelle jäävältä opettajaltaan, joka oli opettanut luokkaa koko kuuden vuoden ajan, runon. Olisi pitänyt olla pyyhkijät, sillä puolessä välissä hävisi näkyvyys..

Useimmiten silmiä pitää kuivata, kun Siskorakas lähettää Prinsessa-Ballerinan kirjoittaman kortin tai tekemän videon ja niissä on viestinä "M-täti, minä rakastan sinua" ❤
Tai kun hän halaa Pikkuveljeä ja silmistä loistaa se valtava rakkaus mikä heidän välillään on.

Eilen näin keittiön ikkunasta pitkän jonon pieniä ihmisiä, oletettavasti kulkevan kohti meidän lähellä olevaa kirkkoa kevätjuhlaan. Isommat pyyhkäisivät ohi polkupyörillään. Heitäkin katsellessa piti nielaista pari kertaa ja taisinpa pyyhkäistä silmäkulmaakin..

Huonosti kohdellut eläimet tekevät surulliseksi ja jos niitä on kohdeltu tosi tosi huonosti (tv:stä tule joku amerikkalainen tms. eläinpelastus ohjelma, jossa näkee joskus ihan järkyttäviä eläinkohtaloita), ne saavat vedet silmiin.

Perheen; AM:n, Pojan, Äitirakkaan ja Tunturiruipelon  ja muiden läheisten ihmisten kanssa yhdessäolo - se yhteenkuuluvuuden tunne, kun tietää ja tuntee, että kelpaa sellaisena kuin on, eikä tarvitse olla yhtään mitään muuta. Niitä rakkaita ihmisiä katsellessa ja ajatellessa joutuu joskus nieleskelemään tyhjää.

Teidän ystävälliset ja kannustavat kommentit, joskus aivan hulvattomiksi menevät keskustelut: ne kertovat siitä, että meistä on tullut ystäviä ja sekin "majavoituttaa" joskus.

Paljon pieniä ja isoja asioita - nyt tunnette Pöllöä taas vähän enemmän, koettakaa kestää ❤

Näin lakkaat vitkastelemasta

Te kenelle tulee Valitut Palat, olette jo varmaan lukeneet kyseisen artikkelin uusimmasta lehdestä. Lehden kannessa lukee siis "Näin l...