5. joulukuuta
- No mikäs täällä nyt on hätänä, kysyi isä ja tuli venytellen pirttiin, jossa tuoksui äidin
keittämä aamupuuro.
- Tulkaapas puurolle sieltä, että ehditte ajoissa kouluun, kiiruusti nyt Vilina ja Sameli!
- Isä, ei me varmaan päästä tänään kouluun, tule katsomaan ikkunasta.
Äitiä hymyilytti lasten into ja pomppiminen ikkunasta toiseen ja isää kummastutti, mikä ihme perhettä oikein hyppyytti. Päästyään ikkunan ääreen hän ähkäisi kerran ja toisenkin ja totesi, että kyllä vain, taisi tulla lapsille vapaapäivä koulusta.
- Mutta hommia meillä riittää, ihan ensimmäisenä täytyy käydä luomassa polku kaivolle, että saadaan lisää vettä pirttiin.
Vilina ja Sameli vilkaisivat toisiaan tyytyväisinä: kyllä he isän kanssa lumitöitä tekisivät, jos vain saisivat ylimääräisen vapaapäivän koulusta.
Iltapäivällä varmaan ehtisi laskea vähän mäkeäkin, jos olisi oikein ahkera isän kanssa.
Pietari ja Vilhelmi olivat heränneet lasten riemuun ja Vilhelmi vilkaisi Pietaria pelästyneenä: hänen tonttulakkinsa on tuolla jossain pihalla, eivät kai lapset löytäisi sitä?
- Älä sinä siitä huoli, siellä on satanut yöllä lunta ja nämä pirtin ikkunat antavat metsään päin. Eivät lapset sinne mene.
- Oletko varma? Hehän sanoivat menevänsä laskemaan mäkeä?
- Mäki on pihan puolella. Lepää sinä vielä. Kun Isäntä ja lapset ovat lähteneet ulos, Emäntä laittaa tähän uunin nurkalle puuroa minua varten ja lähtee sitten pikku-Pietun kanssa ulos. Sinä voit tulla syömään sen puuron.
Minä livahdan ulos Mossen mukana, samalla oven avauksella Isännän ja lasten kanssa. Menen kutsumaan Simeonin ja Uolevin huomiseksi tänne ja sitten saat kertoa, mistä oikein on kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)