lauantai 30. maaliskuuta 2019

Kerrankin haaste, joka ei jäänyt kesken

Vihdoinkin voin melkoisen ylpeänä esitellä teille lopputuloksen haasteesta johon osallistuin ja jonka suoritin tuloksellisesti loppuun asti. Moneen haasteeseen olen osallistunut, aloittanut innolla, sortunut matkalla tai haaste on peräti jäänyt kokonaan keskenään, mutta nyt on päästy maaliin, täälläkin.

Kyse on siis Neuroliiton haasteesta neuloa/kutoa villasukat kuntoutujalle.  Lainaus facebookista "Villasukat#munkuntsille" -sivulta:

Maskun neurologinen kuntoutuskeskus on saanut 30-vuotisen taipaleensa kunniaksi kolme villasukkamallia. Neulo itselle tai lahjoita kuntoutujalle!
Suurin osa kuntoutuskeskuksen kuntoutujista ei pysty tekemään itselleen villasukkia toimintarajoitteidensa vuoksi. Sairastavalla voi olla esimerkiksi neulomista hankaloittavaa vapinaa tai ongelmia näkökyvyssä. Myös kognitiiviset haasteet voivat hankaloittaa neulomista.


Niin monet ihanat pöllösukat olen itse lahjaksi saanut, että nyt on kyllä minun vuoroni tehdä hyvää, joten tartuin haasteeseen ja neuloin sukat. Tuossa aamutuimaan ne höyryttelin valmiiksi ja alkuviikosta pistän matkaan. Tämmöiset niistä tuli:

FB-sivujen mukaan sukkapareja on kertynyt 23 paria. Sukkia on varmaan paljon vielä puikoilla, mutta ymmärsin, että lisääkin heille saa vielä lähettää.
Ja vaikka heidän sivuiltaan löytyy kolme eri mallia väreineen, niin varmastikin kaikenlaiset sukat ovet heille tervetulleita (tervemenneitä). 

Lupasivat kaikille sukkia lähettäneille muistikirjan muistoksi.




Ja kun niin monta päivitystä meni ihan ilman kuvaa, niin laitan tähän muutaman kuvan sitten niidenkin edestä. 
Piti niitä lintuja bongailla silloin laskiaisen jälkeen ja ystäväkirjoja täytellä ja sen sellaista, niin jäi näyttämättä kuva tästä kaverista, joka saatteli meidät, Äitirakkaan ja Tunturiruipelon, matkaan sinne laskiaisriehaan. Tämä käy heidään pihallaan syömässä sulassa sovussa lintujen kanssa ja on melkoisen kesy, aika lähelle päästi (no, minun kuvaustaidoilla on pitänyt päästääkin, että olen näinkin hyvän kuvan saanut...)



Ja nämä kuvat otin meidän kirjastosta ihan varta vasten Onnelille - samassa rakennuksessa kirjaston kanssa kun on päiväkoti, joka aina silloin tällöin ilahduttaa meitä muita kävijöitä mm. tällaisilla näyttelyillä. Lapset käyvät usein kirjastossa, kun se on niin helppoa sisäkautta - ei tarvitse pukea eikä riisua ulkovaatteita. 


Heijastuksia en saanut pois millään, kun ovat lasin takana. 

Enkä muista Peikon nimeäkään, mutta kyllä Pöllö terveiset näille kaikille jätti.












Runon on siis kirjoittanut Kirsi Kunnas.



Edit: Tässä vielä linkki tuonne Neuroliiton sivuille tuohon sukkahaasteeseen:
https://www.kuntoutuskeskus.fi/neuroliitto-haastaa-neulomaan-kuntoutuskeskuksen-vareja-toistavia-sukkamalleja/

torstai 28. maaliskuuta 2019

Pöllö nousee siivilleen ja on teroittanut kyntensä

ja vähän nokkaansakin 😉

Olen nimittäin huomannut, että olen viime aikoina ollut aika ärhäkkä, puolustanut kotipesääni. Yrittänyt olla kiltti, ja ollutkin kiltti, niille jotka on todettu ystäviksi, mutta niille, jotka on vuosien mittaan todettu selkäänpuukottajiksi - osa "on saanut kenkää" ja osa ansaitsemansa kohtalon.
Pahoittelut kovista sanoista, mutta tilanteet, joissa tarvitaan ystäviä ja tukea, ystävät punnitaan.

Kiitos teille kaikille osanotosta, kun sydämemme särkyi. Sitä yhdessä pienen perheemme kanssa kokoamme nyt kasaan.

*************
Aika vähän oikeastaan annetaan omaisille aikaa hoitaa asioita, ottaen huomioon kuinka paljon hoidettavia asioita on. Meidän "onnemme" on se, että meillä ei ole muuta kuin aikaa; olemme voineet käyttää arkipäiviä asioiden hoitamiseen, mutta mietimme, miten he jotka ovat töissä, ehtivät näitä asioita hoitaa. Melkoista hullunmyllyä.
Pääsääntöisesti kaikki on mennyt hyvin, suurin yllätys on ollut ns. oma pankki. Se jossa A-nopin omat asiat olivat ja missä meidänkin asiat hoidetaan. Siellä asioiden hoito henkilökohtaisesti on kaikkein hankalinta.
Hullua on se, että MINÄ olisin voinut puhelimitse sulkea hänen pankkitilinsä. Minä, jolla ei oikeastaan ole asioiden kanssa mitään tekemistä, soitin vain kysyäkseni neuvoja. Konttorissa asiat on tehty äärettömän vaikeiksi.

Ja kaikki asiat pitäisi hoitaa loppuun asti 3 kuukaudessa - se on oikeastaan lyhyt aika.
No, asiat järjestyy kyllä, ja tummanharmaat pilvet vaalenevat koko ajan ja niiden hopeareunus kirkastuu.
Onneksi on ollut kirkkaita aurinkoisia päiviä, varsinkin niinä kaikkein vaikeimpina päivinä.

***************
Tänään jätän AM:n yksin yöksi kotiin 😊 Eiköhän iso poika yhden yön pärjää.
Neurologini päätti tutkia myös uniapnean mahdollisuuden ennen uuden lääkärinlausunnon kirjoittamista. Menen siis yöksi sairaalaan nukkumaan unipatjalle, kaiken maailman piuhojen kanssa.
Se on - siis piuhojen kanssa nukkuminen - onneksi tuttua.

Riesakin kävi kylässä. Syynä lienee stressi. Ei olisi tarvittu tähän väliin, mutta kun nyt tuli niin tuli.

Masku -sukat on neulottu valmiiksi, sen meinasin unohtaa kertoa. Käsityöt -joita on TAAS kesken vaikka kuinka monta - on jotenkin jumissa, mutta nuo sukat sain valmiiksi. Ovat vain päättelemättä ja viimeistelemättä, siksi ette saa vielä kuvaa.
Susannalle laitoin kuvan semmoisista ruttuisista sukista, että valmiit on, mutta teille laitan kuvan, kun olen viimeistellyt ne 😊

Siskorakkaan ja tädin murujen tuloon on enää 9 päivää!!!!

Ja jottei päivitys ihan ilman kuvaa olisi, niin joulukalenterin teet on nyt juotu ja pikkuruisten laatikoiden yksi kantti olikin aina palapelin yksi palanen. Ja palapelin kuva on tämmöinen:



 Malttamatonta jouluihmistä odottaa kaksi joulukalenteria - saako luukkujen avaamisen aloittaa jo nyt?                                                                                                                                                     

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Kalleimman aarteesi annoit mulle...


Avasimme tutun oven. Sisällä hiljaisuus ja autius ympäröivät meidät.  
Kahvikuppi tutulla paikallaan pöydällä ikkunan ääressä, siinä mistä 
näkee suoraan lintujen ruokintapaikalle. 

Olohuoneen pöydällä maljakossa oranssit ruusut, ihan kuin vastatuotuja.
Muut kukat alkavat kuivua, niitä ei ole kukaan jaksanut kastella vähään
aikaan.

Kirjahyllyssä ja seinällä rakkaimpien kuvia: isä, äiti, poika, pojanpoika, miniä...
Kahden pienen pojan kuvat, kuvien ottamisen välillä aikaa 22 vuotta mutta kuvat
ovat kuin samasta pojasta. Isä ja poika. Poika ja pojanpoika. Kaikkein rakkaimmat.

Jokainen esine ja kuva tyhjässä kodissa kertoo eletystä elämästä ja sen muistoista.
Itku kuristaa kurkkua, kun päästän mieleeni ajatuksen, että tätä kotia rakastanut 
asukas ei enää palaa.

Sairaalassa ehdin vielä kertoa Anopille sen tärkeimmän ajatuksen, mikä oli mielessäni

"Kiitos, olet antanut minulle kalleimman aarteesi"

Sunnuntaiaamuna silitän kyyneleet valuen hänen kylmää poskeaan.
Hän näyttää siltä kuin hän nukkuisi, näkisi kaunista unta ja hymyilisi; ehkä niin onkin. 
Kaikki on nyt hyvin, vaikka suru on suuri. 


"Kun aamu saapui, niin matka päättyi
ja uneen uuvutti väsyneen.
Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen,
on rauha sydämessä nukkuneen"  

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Tsykologinen testi Repun malliin

Pöllölässä kuljetaan tällä hetkellä hiukan sumussa eikä "omia" sanoja oikein löydy mistään. Siksi Pöllö tarttuu hanakasti kaikenlaisiin testeihin.

Tässä siis vastaukset Repu psykologiseen testiin, tulkintaa odotan innokkaasti!


1) Kuvittele, että kävelet metsässä jonkun kanssa. Kuka on henkilö, joka on seuranasi? Puolisoni

2) Kesken kävelyn tapaatte jonkin eläimen. Minkä eläimen näette? Ketun

3) Mitä sinun ja eläimen välillä tapahtuu?
Kettu katselee meitä hetken aikaa ja jatkaa sitten matkaansa, valkoinen hännänpää vilahtaa puiden välissä.

4) Jatkatte kävelyä ja syvemmällä metsässä näette talon. Se on sinun unelmakotisi. Kuinka suuri rakennus se on?
Harmaa hirsimökki. Mökki kaksikerroksinen; alakerrassa tupakeittiö ja makuuhuone, yläkerrassa huone tai pari, muuten avointa tilaa. Keskellä mökkiä on keittiöön antava puuhella, tuvan puolella se on leivinuuni-takka. Se lämmittää koko mökin.

5) Entä onko talo ympäröity aidalla?
Ei, koska tontti on niin iso, että "kaikki ympärillä" on meidän; puut, kivet, kukat...

6) Menette sisälle taloon ja näette ruokapöydän. Mitä sen päällä ja ympärillä on?
Pöytä on puinen, itse tehty, ehkä vähän rouhea. Pöydällä on kaksi kuksaa, josta on juotu aamukahvit. Ympärillä vain kaksi tuolia, sillä pöytä ei ole kovin iso.

7) Olette juuri poistuneet talosta takaoven kautta, kunnes huomaatte maassa astian. Mistä materiaalista se on tehty?
Puusta.

8) Mitä sinä teet astialle?
Nostan sen rappusille.

9) Huomaatte, että piha-alueen reunamilta alkaa jonkinlainen vesialue. Kerro, minkälainen vesistö on kyseessä.
Joki, jossa on lähellä on myös koski.

10) Miten ylitätte sen?
Kahlaamalla.


Ja sitten oli vielä joku tiibetiläinen testi. Hetkinen...

Kysymys 1
Pistä silmäsi kiinni ja kuvittele eteesi viisi eläintä, jotka ovat:
Tiikeri 
Lehmä 
Lammas 
Sika 
Hevonen 

Lehmä, sika, lammas, tiikeri, hevonen

Järjestä mielessäsi eläimet eteesi jonoon siinä järjestyksessä, mistä eläimestä pidät kaikista eniten. Näin ollen ensimmäisenä jonossa eläin, joka herättää sinussa kaikista miellyttävimpiä tunteita ja viimeisenä eläin, josta pidät vähiten.

Kysymys 2
Täydennä alla olevat lauseet loppuun yhdellä adjektiivilla.
Koira on ystävä. 
Kissa on  pehmeä.
Rotta on iljettävä . 
Kahvi on koukuttava. 
Meri on kunnioitettava . 

Kysymys 3
Kuvittele eteesi viisi sinulle tärkeätä ihmistä. Kun olet valmis, valitse jokaiselle heistä yksi alla olevista väreistä. Muista luottaa intuitioosi.

Keltainen poikani.
Oranssi äitini.
Punainen siskoni.
Valkoinen isäpuoleni
Vihreä puolisoni.

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Possun blogiystävät -kirja

Onnelin blogista nappasin vanhan kunnon Ystävänikirjan ja vastailin niihin kysymyksiin mutta Possumunkki teki oman, Possumunkin Blogitoverini -kirjan, johon tottakai vastaan myös. 

Katsotaas...

Nimimerkkini : HelvetinPöllö ( mietin kyllä, että pitäisikö vaihtaa, Hemppo olis kiva 😍)


Sähköpostiosoite (jos ei salainen) kamelontti@gmail.com  - saa kirjoitella. PS. Foto ois kiva 😏

Hiusten väri : suomalainen eli se maantien värinen. 

Silmien väri : siniharmaa

Pituus : 160, just hyvä  cm      Paino... "ei se nyt niin kilon päälle ole", sanoi hoitaja viimeksi 👍

Lemmikit : lasketaanko aviomies lemmikiksi? No nurkissa vilisee villakoiria

Tietokoneeni merkki on : hoopee (eikös ole joku samanmerkkinen maustekastikekin?)

Oikea nimeni alkaa  M-kirjaimella.

Asioita, joista pidän : neulomisesta, ristipistoista, pisteestä-pisteeseen -tehtävistä, kirjoittamisesta, lukemisesta, kalligrafia jota pitäisi harjoitella 

Asioita, joista en pidä : kuntosaleista, ryhmäjumpasta, siivoamisesta

Harrastukseni (laulu, piirustus, voimistelu, käsityö) (tää tuotti lapsena aina hämmennystä, kun ei harrastanut oikein mitään noista, ja ajatteli, että vain noista pitää valita ;) ) : käsityö

Haaveammattini : lapsena haaveilin meteoroligin tai tuomarin ammateista, mutta....

Ammatti, jossa olen oikeasti : nyt en ole töissä, mutta viimeksi olin laskutussuunnittelija, virallisesti

Haaveet, joita haaveilen työpäivän aikana : jos oikein muistan, niin "oppisinpa joskus tekemään nämä ihan itse"

Soitan (suuta vai ovikelloa)? nykyään enemmänkin suuta. Koulussa osasin oikeasti soittaa nokkahuilua.

Lempivärini : punainen. punainen. niin ja punainen.

Lempiruokani : kaikki mitä kanasta voi tehdä. Ja melkein kaikki mitä kotona tarjotaan.

Ruoat, joita inhoan : KESÄKEITTO! 

Ilmapallo vai serpentiini? Molemmat. Mutta jos saa valita vain toisen, niin serpentiini. 

Osaatko kieliä (äidille, opettajalle, poliisille). Osaan. Äidille siskolle ja AM:lle. Ja ystävälle. 


Taas opitte lisää opitte Pöllöstä.

Mutta missä Possun omat vastaukset??? Haloo, Possu, vastauksia odotetaan? 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Ystäväkirja

Onnelin blogista bongasin Ystäväkirjan. Muistattehan tekin ne kouluaikojen Ystäväkirjat? Onhan niitä vieläkin, mutta niiden kysymykset on jonkun verran muuttuneet ja niitä kuulemma aikuisillekin nykyään omansa.

Tämä oli kuitenkin ihan hauska, joten kokeillaanpa mitä tästä tulee 😂


Nimeni on...
1900-luvun heimoaatteen inspiroima. Minulla on jopa oma kieli 😉
Oikeasti minun piti saada nimekseni ihan toinen nimi, mutta naapurin tyttö ehti ensin.

Olen syntynyt...
Matkan varrella mummolasta kotiin. Tai jos tarkkoja ollaan toiseen mummolaan. Äitirakas ja Isä olivat olleet toisessa mummolassa ja palaamassa juhannuspäivän iltana kotiin toiseen mummolaan kun päätin sitten siinä matkalla, että tässä ja nyt on hyvä. Me jäätiin Äitirakkaan kanssa siihen matkan varrelle osuuneeseen sairaalaan.
Ja siellä oli jo yksi poika odottamassa mua, oli syntynyt jo aamulla - tosin me tavattiin vasta sitten koulussa 5. luokalla. 💖

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona...
Meteorologi tai tuomari.  Onneksi ei tullut meteorologia, koska nyt minua syytettäisiin siitä KAMALASTA auringosta. 😜
Tuomarina olisin kyllä tosi tiukka - ei saa olla tuhma eikä ilkeä. Pitää käyttäytyä kunnolla. 

Kolme parasta piirrettä minussa on...
osaan nauraa hyville ja huonoille jutuille ja ennen kaikkea itselleni, olen kiltti ja osaan asettua toisen asemaan (kastematojen nostelu nurmikolle kuuluu tähän) ja olen valmis hulluttelemaan ja pieniin jekkuihin. 😋

Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu...
Nauttia täysillä tädin oikeuksista kaksi viikkoa, tukea rakkaitani heidän elämänsä vaikeimpana keväänä ja tuttuun tapaan "aloitan lenkkeilyn heti kun kelit sen sallii" 

Suosikkibiisini tällä hetkellä on...
Ilja Teppo: Laulu äidille  💗
https://www.youtube.com/watch?v=WGHDaBWAm14

Suosikkiravintolani ja suosikkiruokani siellä....
Sen kerran kun kotikaupungissa käyn ravintolassa syömässä, se on melkein Santa Fe ja siellä jotain kanasta. Mutta periaatteessa mikä tahansa käy ja varsinkin jos joku muu maksaa. 😏

Suosikkijuomani...
Vesi. Tee. Kahviakin olen oppinut juomaan. Mustaherukkalonkero, vaikken tavallista lonkeroa juokaan. Alkoholiton olut. Tavallinenkin käy. Alkoholia harvoin, vaikkei se kiellettyä ole, mutta ei se oikein maistu. Annos silloin, toinen tällöin. 

Suosikkisarjani just nyt on...
No tää oli helppo: Orville!   Sitten on se Alaskan rajamailla asuvasta perheestä kertova sarja, niistä Kilchereistä. Ja sitten se missä on niitä useampia eri tyyppejä jotka asuu kuka missäkin, erämaassa ja kuka missäkin, Colbert on niistä paras tyyppi, se jolla oli perhe ja lapset ja yritys ja rahaa kuin roskaa ja joka jätti kaiken ja muutti suolle 😋

Suosikki kosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä...
Lasketaanko hammastahna kosmetiikkatuotteeksi? Muotovaahto ja hiuslakka? Yleensäkin hiustuotteet, joilla saa nää onnettomat ohuet maantien väriset karvat edes johonkin järjestykseen? Kun kohta ei voi käyttää pipoa. Tai no, olihan mulla pipo 28 asteen helteessäkin, että... 
Deodorantti?  No joskus rasvaan kasvot ihan perus Nivean päivävoiteella, mutta vain silloin tällöin. Käsiä rasvaan silloin tällöin.
Ehdottomasti on aina oltava mukana Blistex huulivoide. En välttämättä käytä sitä aina, mutta se on oltava mukana. 

Suosikki sovellus puhelimessani on...
Eikö kaikilla oo Whatsapp? No se se on joka tapauksessa, koska sillä voi viestitellä ja soitella ilmaiseksi, ainakin toistaiseksi. Ja sillä voi luoda ryhmiä, siinäkin on puolensa 👍

Mitä pakkaat mukaan matkalle...
Villasukat. Aina. 
Kesän viikon melontareissulle (vaikken melokaan), mulla on lista tavaroista, jotka pitää ottaa mukaan, silloin pakkaaminen on helpompaa. Joskus käytän sitä muillakin reissuilla. Sitä voi sitten reissun jälkeen muokata: tota ei tarvi, se olisi pitänyt olla mukana jne... 👜

Mitä teet kotona kun kukaan ei näe...
Onko tää nyt joku nolo tunnustus.... Lojun sohvalla, neulon tai luen blogeja ja kuuntelen Harju & Pöntistä. Tai saatan kuunnella jotain podcastejakin tai spotifyta. Eli en tee oikein mitään  Joskus syön mässyä....

Viimeisin sisustusostokseni...
Sisustus? Hmm... Varmaan tuo pöydäntekele, joka on mun läppärille ja muulle roinalle :) Vai lasketaanko tuo ilmapatja varavuoteeksi sisustusostokseksi? 

Paras tapa tuhlata 50 euroa....
Jos ihan itselle, niin varmaan jotain neulejuttuja, eli lankoja, tai ristipistojuttuja. Jos muille, niin ehkä lähettäisin sen Pojalle tai sitten ostaisin tädin murusille jotain ja laittaisin postiin...

Bravuurini keittiössä...
Tääkin on helppo 😂😂 Vedenkeittimellä keitetty vesi tai hätätapauksessa paistettu kananmuna. Mikroakin saan käyttää. 
Muuten multa on hellan käyttö = ruuanlaitto kielletty. Johtuu onnettomasta keskittymiskyvystä ja siitä, että olen 2-3 kertaa meinannut sytyttää keittiön palamaan.🔥🔥

Siinä joitakin totuuksia Pöllöstä, nyt tunnette taas vähän paremmin tätä HelvetinPöllöä 😂😂😘😘

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Kamala kun toi aurinko paistaa!

Nii-in, ihan totta! Kamala kun aurinko paistaa!  Kaksi päivää satoi lunta niin, ettei eteensä tahtonut nähdä, ja nyt tuo kamala aurinko kehtasi tulla näkyviin!

Totta puhuakseni, olihan se vähän niin kuin ilkkumista: olinhan vähää aikaisemmin astunut hammasta purren ulos sairaalan pääovesta, takoen mielessäni kahta sanaa "älä itke, älä itke, älä itke". Ei siksi, ettenkö saisi itkeä, vaan siksi, että nyt on minun vuoroni olla se vahva, tukipylväs, kaikesta huolimatta. Paria tuntia aikaisemmin olimme juuri puhuneet, että jatkamme tavallista elämää siihen viimeiseen puheluun asti.
Ja ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta! Mitä kaunein kevätilma - kun sydän ja mieli on mustia kuin saunan uuni.

Mutta mistäkö tuo otsikko sitten? Ei, minusta oli ihanaa kun tänään paistoi aurinko, oli ihana ajella AM:n kanssa maaseudulla, vaikka puhtaan valkea lumi välillä häikäisikin aurinkolaseista huolimatta. Näkyi pilkkijöitä, hiihtäjiä, lumikenkälijöitä, potkukelkkailijoita - täydellinen kevättalven päivä!

Kaupan kassalla. Odotin kassahihnan päässä, että tulee AM:n vuoro, häntä ennen oli vähän meitä vanhempi rouva, joka "tervehti" kassatyöntekijää tuolla lauseella:
KAMALAA KUN TOI AURINKO PAISTAA!

Syynä oli tietysti se, että se aurinko paistoi suoraan asiakkaan kasvoihin - ihan niin kuin kassankin - mutta olisiko asian voinut esittää jotenkin toisin ja olisikohan voinut vaikka tervehtiä ensin 😏😏
Olin ilkeä ja poislähtiessä,  naisen ohi kävellessäni totesin AM:lle, että "voisi tuo kyllä välillä sataa, että sulaisi nuo lumet pois. Tämmöisestä auringonpaisteesta ole kuin harmia".
Anteeksi Äitirakas, unohdin taas hyvät tavat ja kasvatuksen.

Toivottavasti kamala aurinko paistaa vielä huomennakin 🌞🌞🌞🌞🌞

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Lintubongausta :)

Marjaana vähän epäili, että Pöllö on keksinyt koko Tunturiruipelon, ettei sellaista olisi olemassakaan. Olin luvannut ottaa tästä harvinaisesta lajista kuvan laskiaisena, mutta koska kyseinen laji on iästään huolimatta hyvin vikkelä ja joskus hyvinkin vaikea kuvattava, kaivelin tähän hätään pari vanhempaa kuvaa. 

Tunturiruipelo on tosiaankin hyvin harvinainen laji; sen voi löytää luonnosta lähes mistä vaan, mutta helpointa se on bongata sulan veden aikaan jostain veden ääreltä. 

Tämä ensimmäinen kuva on viime kesältä:



Ja tämä jälkimmäinen kuva on vanhempi, vuodelta 2016. Usein tuommoiset "alamittaiset", tunnistamattomat lajit hakeutuvat seuraansa, varsinkin jos tiedossa on mahdollisuus päästä mukaan vesille.
Kuva on otettu jossain välillä Keuruu - Padasjoki, tarkemmasta sijainnista ei ole tietoa. Kuvaan on kuitenkin alun perin liitetty kuvan alla oleva runo. 




"Suomi Meloolle jatkuvuutta
on miehissä näissä:
On vanhaa ja uutta
kuin konsanaan häissä:
Yhtä vaille 32 kertaa vanhempi
ensimmäistä kertaa nuorempi.
Katso pienen miehen hymyä:
Ei onnellisempi olla vois -
ensimmäinen Suomi Meloo-osuus edessä!
XXXXX; mennään jo, ettei myöhästytä!"


(Pöllö tunnustaa kirjoittaneensa tuon runon, silloin kun oli melottu 32. Suomi Meloo.. 😉 ) 

Tuommoinen on meidän rakas Tunturiruipelo 

torstai 7. maaliskuuta 2019

Pöllö ilmottautuu kera tunnustusten

Pöllö palaa taas oksallensa, kun on saanut tietämyskoneensa ehjättyä.
Ei ole ollut hyvä viikko. On ollut hyviä hetkiä, mutta on ollut myös mustia pilviä. Pilviä jotka eivät ihan pian Pöllönpesän yltä katoakaan. Mutta sekin on "vain elämää".

Mässytön Maaliskuu alkoi hyvin, Laskiaissunnuntaikin meni hyvin, vaikka tarjolla oli herkkua jos minkälaista. Söin vain hernekeittoa, ruisleipää, nuotiomakkaraa ja hiukkasen tikkupullaa, sitä ei minun mielestä edes voi laskea. Sitä tikkupullaa, sitä oli niin vähän, ehkä yhden Dominokeksin verran.

Ensin piti vähän puristella pusseja....  jauhot oli serkkuni sekoittanut valmiiksi jo kotonaan ja vettä löytyi enolta - asuuhan hän sentään kahden järven välissä 😂

Jos kaivosta olisi vesi loppunut, niin olisi voitu tehdä kairalla reikä jäähän ja hakea vettä järvestä...
...että saatiin taikinaa josta niitä tikkupullia voitiin paistaa, samalla kun paistettiin makkaraa.

Aurinko paistoi siniseltä, pilvettömältä taivaalta ja lapset laskivat mäkeä - meistä aikuisista on tullut melkoisia arkajalkoja eikä meitä saanut enää mäkeen, vaikka mäkikin on pienentynyt alkuvuosista huimasti.




Tällä kertaa meitä oli mukana 18 henkeä ja vanhimman ja nuorimman ikäero oli 80 vuotta!


Ja nyt vasta muistin, että se lupaamani kuvan Tunturiruipelosta jäi ottamatta!
No, toisen kerran sitten, kyllä te senkin linnun vielä näette 😉


Maanantaiaamu ei sitten valjennutkaan ihan niin iloisissa tunnelmissa, Pöllölässä oltiin huolissaan äideistä, mutta onneksi meillä on hyvä sairaala, joka tekee parhaansa ja hoitaa ja huolehtii. 
Loppuviikkoa kohti asiat tuntuivat vähän selkiintyvän, mutta edelleen alakulo pesii pöllönpesässä.

Maanantai-iltana tilasin naapurista hoitajan läppärille ja siitä alkoi Mässyttömän Maaliskuun alamäki. Tunnustettava se on, ei auta. Ja mitenkä ne asiat liittyvät toisiinsa? No katsokaas.
Tämä läppärin hoitajan äiti soitteli tässä taannoin ja pyysi apua, kun autonsa ei käynnisty. Piti käydä ostamassa uusi akku. Toki autoimme. Nyt kun läppärin hoitaja oli tulossa, niin äitinsä kysyi, saako tulla mukaan - ja toi mukanaan ISON kasan pannukakkua, kiitokseksi taannoisesta avusta. 
Ei antanut luonto myöten olla syömättä yhtä pannaria. Ja sitten illalla toista. Ja seuraavana aamuna vielä yhtä. Heikko on ihmisluonto.
Iltapäivällä käytiin sairaalassa, jossa päivällisenä oli - laskiaistiistai kun oli - hernekeittoa ja LASKIAISPULLA. Pulla olisi tietenkin mennyt roskikseen, jos kukaan ei olisi sitä syönyt. AM:lle en voinut sitä tuoda, kun siinä oli kermavaahtoa. Joten uhrauduin. Hyvä selitys?
Illalla oli kässäkerho, johon tuli käymään entinen kerholainen joka oli leiponut kakkua ja... Jatkanko?

Keskiviikkona läppärin hoitaja tuli tekemään työnsä loppuun ja ostettiin jäätelöä kahvin kanssa. Ei varmaan tarvi sanoa mitään - tässä vaiheessa jo hävettää niin, ettei ole tosikaan. 

Eikä siinä vielä kaikki. Kun luonto on heikko, niin se ON heikko. Tapasin tänään torstaina pikaisesti sukulaisrouvan (kylläpä muuten tuntuu hassulta kirjoittaa noin samanikäisestä ihmisestä, jonka kanssa vietettiin aina lomia minun mummolassa 😂 - mutta kun hän ei ole serkku eikä pikkuserkku vaan vähän niin kuin siltä väliltä...hmmm). No niin, siis käytiin syömässä, hän tarjosi ja jälkiruoaksi oli tietenkin kahvi/tee ja PULLA! No, eihän sitä pullaa olisi ollut pakko syödä, mutta koko rahan edestä. PÖLJÄ!
Ja kaiken päätteeksi: siellä kahvila-ravintolassa kierteli henkilö joka pyysi palautetta ko. paikasta. Toki vastasimme kumpikin osaltamme ja... saimme Fazerin siniset suklaalevyt kiitokseksi! Ei ole todellista, eihän? No, sen suklaalevyn toin kiltisti kotiin ja annoin AM:lle.
Ja koska olen ollut tähänkin asti rehellinen, niin jatketaan sillä linjalla. Pyysin siitä yhden rivin itselleni. LYHYEN rivin. AM kyllä nauroi, että etpä keksinyt pyytää pitkää riviä..

Nyt olen tunnustanut KAIKKI mässyt mitä olen syönyt tässä - hui, neljän päivän aikana. Olenpa kyllä muuten aikamoinen herkkup...  

Mutta nyt läppäri toimii taas kuin unelma, minä olen lopettanut mässyttämisen, menen lauantaina Neuletapaamiseen, kirjoitan vielä tässä ennen sunnuntaita tämän viikon KRAPUnkin. Yksi versio on jo kirjoitettu, mutta en ole varma käytänkö sitä sittenkään. Mietin vielä. 


Kun mikään ei mene niin kuin pitäisi

niin lopputuloksena on se, että istutaan kotona viittä vaille yksitoista illalla odotetaan vieraita. Mietitään, monta heitä tulee ja mihin a...