Pöllönkulman Joulukalenteri: 2. Joulukuuta

2. joulukuuta 

Ikkunan takana oli Vilhelmi, Pietarin vanha ystävä pihapiiristä. Tai ei

nyt niin vanha, Vilhelmi oli muutama vuosi sitten tullut Nuutinojalle ja

rehvakkaana 125-vuotiaana tonttunuorukaisena kehunut, että hän ei pelkää

mitään. Pietari oli pistänyt Vilhemin aittaan vahtimaan naapurin Kapu-kissan

hiirijahtia.

Sittemmin Vilhelmi oli ilmoittanut lähtevänsä kohti Korvatunturia, Joulutontun

ura kun oli ollut hänellä mielessään jo ihan pienestä asti. Sen jälkeen ei

Pietari ollut kuullut Vilhelmistä hiiskahdustakaan.

Mutta nyt ikkunan takana näkyivät Vilhelmin punaiset posket, ihan kuin hän

olisi juossut? Ja silmät olivat suuret ja hän vilkuili selkänsä taakse, kuin pelkäisi

jonkun hyökkäävän kimppuunsa. Olikohan hänellä joku hätä, mietti

Pietari.

Vilhelmi koputti uudestaan ikkunaan, nyt koputus kuulosti kiukkuiselta.

Pietari raotti ikkunaa, juuri ja juuri sen verran, että tonttu solahti sisälle, kun veti

pulleaa tontun vatsaansa vähän sisään.

- Mikäs sinua juoksuttaa, kysyi Pietari Vilhelmiltä.

- Odota, kun vähän hengähdän. Onkos teillä jo joulukaljat tehty, onko sinulla yhtään?

Janottaa ihan kauheasti.

Vilhelmi lysähti hellan kupeeseen ja nukahti ennen kuin Pietari ehti vastata mitään.

- Mitä ihmettä minä tuolle nyt teen, parkaisi Pietari mielessään.