6. joulukuuta
Itsenäisyyspäivän aamu valkeni aurinkoisena pienen pakkasen kera, lumisateesta ei enää ollut tietoakaan ja heti aamusta Nuutinojan pirtissä oli juhlallinen tunnelma.
Äiti oli kehottanut Vilinaa ja Samelia pukeutumaan tavallista juhlavampiin vaatteisiin ja muistutti, että nyt mentäisiin tervehtimään Mummia ja Ukkia ja pitäisi käyttäytyä nätisti. Ei tönitä, Sameli ei saa vetää Vilinaa leteistä eikä Vilina nipistele Samelia. Ja pikku-Pietua heidän täytyy vahtia, että aikuiset voivat seurustella keskenään.
Mummi ja Ukki olivat jo tosi tosi vanhoja ja kertoivat hauskoja ja jännittäviä tarinoita siitä, kun he olivat olleet lapsia.
Silloin kuulemma piti talvella hiihtää kouluun, vaikka oli pitkä matka. Mummi aina sanoi, että hän "hiihti kouluun kesät talvet". Höh, eihän kesällä koulua ollut, ei silloinkaan kun Mummi oli koululainen. Mummi puhui joskus jostain kiertokoulustakin, mutta eivät Vilina ja Sameli oikein ymmärtäneet mitä se tarkoitti. Kierrettiinkö silloin koko päivä koulua ympäri vai mistä siinä oli kyse.
Mummin ja Ukin luota mentäisiin käymään hautausmaalla ja vietäisiin kynttilät Mummolle ja Papalle, sitten tultaisiin kotiin. Kynttilöiden kanssa pitää olla varovainen,
äiti sytyttäisi kotona joka ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää.
Kuulosti kauhean tylsältä, kun äti sitä selosti, mutta lapset muistivat, että Mummin laatikosta löytyi aina jotain hyvää, kunhan ensin oli syöty..
Ja äitikin oli yleensä leiponut illaksi kakun tai jotain. Aikuiset sanoivat, että kyllä sitä Itsenäisyyttä kannattaa juhlia, on se niin arvokas asia.
Hyvää Itsenäisyyspäivää! <3 Kivoja perinteitä on erilaisia eri perheillä itsenäisyyden kunniaksi. Meillä ei olla lähdetty liikkeelle, eikä meille ole ketään tullut, silleen perinteenä, joskus ehkä silloin tällöin jotain ohjelmaa, mutta Tuntematon Sotilas yritetään katsoa, miten näitä sota-ajan elokuvia nyt sitten tuleekaan, joskus telkasta, joskus muutoin netin kautta, dvd:ltä tms. Sitähän tässä kiitollisuudella juhlitaan, että edelliset sukupolvet saivat aikaiseksi tämän itsenäisen Suomen. =)
VastaaPoistaMinäkin olen aina tykännyt noista isovanhempien kertomuksista omasta lapsuudestaan, tai myös vanhempieni lapsuusajoista. Miten voi olla erilaisia juttuja jo yhden sukupolven aikana. Tuntuu, että kiihtyvällä nopeudella jutut muuttuvat nykyään (tai sitten omat aivot vain ei yksinkertaisesti enää pysy kärryillä asioista). =D
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
PoistaMeidän Itsenäisyyspäivän vieton perinteisiin - Mursun ja Pojan kanssa - kuului reilun 20 vuoden ajan piparkakkujen leivontaa. Se varmaan loppui siihen, kun Poika muutti opiskelemaan niin kauas, että yhden päivän vuoksi ei kannattanut kotiin tulla.
Tuntematon sotilas on ollut yksi perinteistä, se "vanha" versio.
Omat isovanhempani eivät sota-ajoista koskaan kertoneet, olen kuullut tarinoita omilta vanhemmiltani sekä enoiltani; en tiedä miten he ovat tiedot saaneet.
Juuri pari viikkoa sitten löysin netistä kaksi "tuttua" nimeä, kysyin enolta keitä he ovat. Toinen oli pappani veli ja toinen serkku ja enoni kertoi heidän tarinansa.