perjantai 8. marraskuuta 2019

Remontti-Reiska

Piti oikein tarkistaa, mistä olen viimeksi kirjoittanut, etten höpöttele samoja juttuja uudestaan. Tietokone oli taas tuossa hyllyssä ainakin viikon verran niin, etten edes koskenut siihen. En edes pölyjä pyyhkinyt. Otin tämän esille, kun ystävä kysyi osaisinko tehdä hänelle pitsineulesukat. Nooh, kyyllä varmaan, mutta kun kaikki ohjeet on siellä kaupungissa ja minä täällä maalla. Piti siis etsiä ohje netin ihmeellisestä maailmasta. Onneksi on sellainen.
Sitten oli aikomus kirjoittaa arvio lukupiirin kirjasta, Katja Ketun Rose on poissa, mutta keskenhän se on vieläkin. Ja se lukupiirikin on jo ollut ja uusi kirja luettavana/kuunneltavana: Minna Lindgrenin Vihainen leski.

Tulevan makuuhuoneen seinä on nyt kokonaan purettu ihan kaikkine mitä-ne-nyt-olikaan. Eilen otettiin katosta viimeinen lankku.
Maanantaina käytiin hakemassa kaupungista rautakaupasta kolme lautaa; lattiaan, kattoon ja ulkoseinään. Peräkärry oli vähän liian lyhyt niille ja matka oli aika jännittävä. Eikä sitä helpottanut yhtään se, että nuori nainen ajoi lähes kiinni niissä laudoissa - eikä voinut väittää etteikö nähnyt niitä, sillä punainen lippu oli asianmukaisesti kiinnitetty paikalleen kertomaan mihin paketti päättyy.
Jos olisi pitänyt tehdä äkkijarrutus, olisi laudat olleet hänen sylissään 😢


Kotiin päästiin kuitenkin turvallisesti, purettiin laudat äkkiä sisään ja AM vei lainakärryn pois. Meidän poissaollessamme rappusille oli ilmestynyt tällainen jälki:
Se näyttää kuin olisi jäätä, mutta se ei ole jäätä.


Nyt laudat on vahattu ja värjätty Osmo-colorilla ja ovat melkein täydelleen saman väriset, kun seinät ovat ennestään. Kunhan ne kuivuvat kunnolla, pääsemme laittamaan ne paikalleen - joko huomenna tai sunnuntaina.
Yksi parhaimmista asioista täällä maalla on se, että voi tehdä asioita minä päivänä ja mihin aikaan tahansa välittämättä naapureista. Jos ei nukuta, niin voi vaikka tehdä remonttia puolilta öin 😂



Remontin ohella olen ehtinyt neuloa sukkiakin - ehtinyt kun olen pistänyt vauhtia. Nämä vihreät sukat vein Isolle Kirkolle mukanani, kun kävin viemässä villahousutkin. Nämä lähtevät kauas maailmalle ja toivottavasti lämmittävät ja muistuttavat kotimaasta ja rakkaista, jotka nämä halusivat antaa:



Ja vihreiden sukkien jälkeen urakoin sitten sinivalkoisia sukkia useammankin parin

Tässä päivänä eräänä käytiin taas tuolla lähellä kirkolla, ruokakaupassa ja rautakaupassa, kun ne ruuvit unohtui (meillä kun ei ole yhtäääään ruuvia...). Samalla käytiin taas katsomassa onko Toimintakeskukseen tullut mitään uutta. Tai oikeastaan meillä oli yksi juttu hakusessa...
Meidän keittiö kun on niin kovin pieni - ja muutenkin näin kahden ollessa - syömme tässä olohuoneen puolella, milloin mitenkin.
Meidän pannulaput on vielä kaupungissa, täällä on vain patakintaat. AM käytti kuuman lautasen alla..tuota..krhm... villasukkaa 🙈 No onhan ne minun tekemät ja niin päin pois, mutta siltikin... Ja toki minä olisin voinut neuloa tai virkata pannulapun, mutta kun annoin ne kaikki jämälangat tuonne koululle, niin ei oikein ollut mistä tehdä. Mentiin siis sinne Toimintakeskukseen katsomaan, josko siellä olisi sellaista meidän molempien mieleistä pannulappua. Ja olihan siellä. Tarpeeksi iso ja paksu ja väritkin on samat kuin niissä villasukissa! Nyt on kumpikin tyytyväinen: Ei pala sormet ruokaillessa, eikä minua nolota kun AM:llä on villasukka lautasen alla...

Sain sieltä myös Unton:

Näkyy vähän huonosti, kun yritin kuvata samalla yövaloa jonka sain ystäviltä.
Unto on ihanan pehmeä, se nököttää nyt tuossa kirjahyllyssä sen aikaa kunnes pääsee oikeaan kotiinsa.












Siskorakaskin kävi tarkistamassa tilukset. Hän kävi siis lyhyellä lomasella ihan yksin täällä Suomessa. Kävi Äitirakkaan kanssa täällä meillä ja pääsin heidän kyydissään sitten kaupunkiin, kun piti siellä olla seuraavana päivänä.
Ettekä muuten arvaa mitä tapahtui..? No nii-in; mulla ei taaskaan ollut leipää! Onneksi on leipäkauppa melkein nurkalla ja aikaa siellä käymiseen oli ruhtinaalliset 10 minuuttia.
Tuliaisetkin saan vissiin kolmen päivän kuluttua, jeee. Silloin olen ollut toiset 31 päivää ilman suklaata!

Ai niin. Siskon ja Äitin kanssa kun mentiin meille kaupunkiin, niin posti oli tuonut kortin: olin saanut ensimmäisen JOULUKORTIN! Ihanaa! Kiitos Possu 😍 

Kohta kun meidän makuuhuone on valmis, voimme laittaa ovenkahvat paikalleen. Meillä on nimittäin kummallakin oma sisäänkäynti makuuhuoneeseemme. Vuosia vuosia sitten olemme löytäneet ovenkahvat tulevaan taloomme. Talon rakentamisenhan voi aloittaa mistä tahansa, eikö vain? Me aloitimme se siis ovenkahvoista. Päätimme nuo nähdessämme, että joskus meillä on talo noihin kahvoihin.
No, ihan näin emme sitä ajatelleet saavamme, mutta elämä nyt vain on tällaista ja nyt meillä on se talo.

Ette varmaan arvaa, kumpi on mun ovenkahva?




perjantai 1. marraskuuta 2019

Suomi Meloo muisteloita Viron matkalta

Nelisenkymmentä Suomi Meloolaista kävi melomassa Virossa Pöltsamaa -joella ja pari heistä kirjoitti omat muistonsa, jotka julkaistiin niin facebookissa kuin Suomi Meloon nettisivuilla.
Näiden kirjoitusten mukana rannalla ruikuttajakin pääsi seikkailulle mukaan - toisaalta kertoo siitä, että ihan hyvä, kun en lähtenyt mukaan, vaikka mahdollisuus olisi ollut ja huolenpitäjiä olisi ollut.

Tarinoihin pääsee alla olevasta linkistä, kannattaa käydä lukemassa 😂

https://www.suomimeloo.fi/tiedotus/

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Toivotan Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille tällä vanhalla muistollani kolmen vuoden takaa, jonka löysin facebookista: ****** Olen m...