Joulu joulu tullut on

 Joulu saapui Poikien hahmossa: kuten kerroin, Poika kävi viime viikolla, tuli Mummolan kautta, jotta saatiin syödä yhdessä joulupuuroa.

Perinne monen vuoden takaa, joka sekään ei ole säästynyt "sattuu ja tapahtuu" -menolta. 

Olin ostanut kirpparilta pienen, ihanan talvisen mökin, johon sai valot. Palasimme joulupuurolta ja sytyttelin kotona kaikki kyntteliköt ja joulukuusen valot (onneksi kuusessa ei ollut niitä papan isopapan äidille antamia sähkökynttilöitä!) ja viimeisenä sen mökin. Riks raks poks pam. Kaikki valot sammuivat. Sulake!  
Eihän siinä mitään, sulakkeita oli kyllä ja sehän on helppo vaihtaa. Vai onko? Ei! Ei ole, jos "äidin pikkunikkari" on rakentanut keittiöön - tarpeellisen toki - lisäkaapin ja jättänyt sähkökaapin sen kaapin sisään. Ja hyllyt niin, että saadakseen sähkökaapin auki, on otettava pois ylimmäinen hylly, tietenkin. Ja jotta sen saa pois, on tyhjennettävä sen alapuolinen hylly. 🫣🫣 
Eihän siinä ollut vaihtoehtoja, jos halusi saada valot jouluksi. 
Kaikesta löytyy tietenkin aina hyviäkin puolia: tulipa käytyä läpi kahden hyllyn tavarat ja heitettyä pois vanhentuneet jauhot (onhan kolme vuotta vanhat sämpyläjauhot, avattu paketti, vanhoja, onhan?) Sulake saatiin vaihdettua, hyllyt paikalleen, tavarat järjestettyä, turhat tavarat roskiin - kierrätyksestä ei silloin ollut tietoakaan - itselle muistiin: ÄLÄ OSTA KIRPPARILTA MITÄÄN SÄHKÖLAITTEITA. 

Toinen perinne on Joulupoika, Varapoika. Häntä odotin yhtä paljon kuin omaa Poikaa. He olivat parhaat ystävät ala-asteelta siihen asti kunnes opiskelut ja maailma heidät erottivat. 
Nykyään taitavat vaihtaa kuulumisensa meidän kauttamme - tuntuu, että ovat edelleen tärkeitä toisilleen, mutta elämänsä vain ovat niin erilaisia. 

Joulupoika. Hän oli 12- tai 13-vuotias kun hän toi ensimmäisen joulutähden minulle. Kun lähikaupassa joulukukat olivat tarjouksessa jouluaattona. Joulutähti oli suloisen pieni, vaaksan korkuinen. "Suloinen kuin ystävykset ♥️"
Siitä lähtien hän on tuonut joka vuosi, koronavuosia lukuun ottamatta, minulle joulutähden. Vaikka kuinka valmistan joulua ja joulu tulee totta kai oman Pojan mukana, sen viimeisen silauksen tuo Joulupoika. Niin nytkin. Ei haitannut, vaikka ei oltu imuroitu, vaikka ruuanlaitto oli kesken.. 

Pöydällä on joulutähti, aamupäivällä soi puhelin, joulurauha on julistettu, Äidille ja Tunturiruipelolle on toivotettu hyvää Joulua ja Siskorakas soitti meille hyvänjouluntoivotuksen.

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Onhan niin?

Hyvää Joulua Ystäväni!