17. joulukuuta
Samaan aikaan kun Vilhelmi yritti ottaa yhteyttä Tonttu Torviseen, Nuutinojan Pirtissä istuttiin iltapalalla. Isä tenttasi vielä lapsia lumiukon punaisesta myssystä, joka näytti kaikkien mielestä ihan tonttulakilta, mutta koska siihen ei saatu sen enempää selkoa, tuli isä siihen tulokseen, että se on pudonnut joltain tontulta, joka on kurkkinut ikkunan takana, ovatko Vilina ja Sameli olleet kilttejä.
- Ollaan me ainakin yritetty, sanoi Vilina ja tönäisi Samelia niin, että Sameli putosi penkiltä.
- Niin ollaankin, tosi kilttejä, myönteli Sameli ja nappasi Vilinalta villasukan ja heitti sen Mosselle.
- Niinpä näyttää, hymähti isä vilkaisten äitiä.
Äiti puolestaan ihmetteli ääneen, miten Pietari syö nykyään enemmän puuroa kuin aikaisemmin. Melkein tupla-annoksen entiseen verrattuna. Eihän se kohta mahdu tuonne koloonsa hellan ja kaapin väliin tuolla syömisellä.
- Kyllä ne kohta huomaavat, että meitä on täällä kaksi tonttua syömässä, tuskaili Vilhelmi.
- Ei ne siitä välitä, minä syön aina talvella vähän enemmän - varsinkin näin alkutalvesta. Olen vähän niin kuin karhu. Tiedäthän, pitää kerätä rasvavarastoa talvea varten, rauhoitteli Pietari.
- Mutta mitenkäs se Tonttu Torvinen ja Kyöpelinvuoren Leidit, saitkos sinä heihin yhteyttä?
- Kyllä Tonttu Torvinen vastasi, ja lupasi puhua Leidien kanssa. Ottaa yhteyttä heti kun Leidit vastaavat. Mutta Torvinen itse sekä Lauri auttavat kyllä, Vanhan Rouvan neuvoessa. - Joulumuori soittaa, onkohan hän löytänyt jotakin? Täytyy vastata nopeasti. Vilhelmi. Onko se Joulumuori? Mitä sinne Korvatunturille kuuluu? Ai löysitte kirjekuoren ja se on osoitettu sinulle? Onko se Joulupukilta? Et ole avannut vielä. Voi hyvä Joulumuori, kyllä sinun täytyy se avata mitä pikimmiten, että saadaan lisää tietoa, että tiedetään mistä päin lähdetään etsimään. Selvä juttu, huomiseen! huuteli Vilhelmi Joulumuorille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)