Kuolema on julma,
ja vielä julmempi se on
kun se vie kerralla
kaksi rakasta ihmistä.
Suru on raskas kantaa,
mutta onneni on,
että minulla on Sisar,
minulla on Poika ja Puoliso,
sillä suruakin suurempi on ikävä.
Onneni on, että Äidillä oli
monta sisarusta,
minun ei tarvitse kantaa
surua ja ikävää yksin - aina on joku
jonka olkaa vasten voin nojata,
jonka syliin käpertyä.
Onneni on, että Isäpuolellani
oli lapset, lapsenlapset
ja lapsenlapsenlapsia
- hänkään ei lähtenyt yksin.
Sydämeen sattuu, se särkyy,
kun muistan Isäpuolen
pitävän Äitiäni kädestään kiinni,
kumartavan päänsä sen minkä pystyi
ja kuiskasi "Meille taisi käydä huonosti"
Peitti silmänsä, ettemme näkisi kyyneleitään.
Hänen lähdettyään
silitimme Äidin poskea ja otsaa:
"Teemme niin kuin toivoit, halusit, pyysit.
Me kuuntelimme sinua, Äiti ❤️"
Ympärillesi laskeutui hiljaisuus.
Rakkaus. Suurin niistä on rakkaus.
He lähtivät lopulta yhdessä.
Pitkän avioliiton jälkeen
oli meidän tehtävämme
saattaa heidät viimeiselle
yhteiselle matkalleen.
Hyvää matkaa - kurjet odottivat teitä, saitte liittyä siihen suureen kurkiparveen joka lensi ylitsemme lähtöpäivänänne 💖💖
