15. joulukuuta
Uolevi mietti vielä hetken, ennen kuin avasi suunsa tehdäkseen tonttuystävilleen ehdotuksen. Mitähän ne sanoisivat..
- Kuulkaa, kun minä tuossa puhelun aikana mietin, että mitäs jos otettaisiin yhteys Madame Bukeehen ja Madame Paddingtoniin, Kyöpelinvuoren Leideihin? Uolevi kysyi varovasti
- KYÖPELINVUOREN LEIDEIHIN?! kauhistuivat Simeoni ja Vilhemi. Oletko sinä ihan tosissasi? Eihän tontut ja noidat ole tehneet yhteistyötä vuosisatoihin. Tai ainakaan vuosikymmeniin.
Pietari katsoi säikähtänyttä Uolevia ja pohti asiaa hetken mielessään: ajatus ei ehkä ollut ihan huono. Kaikki apu olisi nyt tarpeen ja Leideillä olisi sellaisia taitoja joista voisi olla hyötyä. Kannattaisi ainakin yrittää, ajatteli Pietari.
Mietimme sitä vielä tarkemmin illalla, kun pirtti on taas tyhjä ja voimme jutella rauhassa.
Nuutinojalla oli satanut lunta koko päivän ja Vilina ja Sameli olivat koulusta tultuaan lähteneet ulos pulkkamäkeen. Kun he olivat saaneet mäenlaskusta tarpeekseen, he olivat ryhtyneet rakentamaan lumiukkoa, oli juuri sopiva nuoskakeli siihen.
Kun lumiukko oli valmis, tömistelivät lapset porstuassa ja huusivat sieltä isälle ja äidille:
- Tulkaa äkkiä katsomaan, me rakensimme hienon lumiukon! Sillä on luuta ja myssykin!
Äiti kietaisi huovan pikku-Pietun ympäri ja pian koko perhe oli katselemassa hienointa lumiukkoa mikä Nuutinojalla oli koskaan nähty.
- Mistä te tuon myssyn löysitte, en ole meillä tuollaista nähnyt? kysyi äiti
- Tuolla se oli marjapensaiden alla, vastasi Vilina
Lasten äänet kuultuaan tontutkin olivat hiljaa ja varovasti kurkistaneet pirtin ikkunasta ja nähneet lumiukolla punaisen myssyn. Vilhelmi pisti silmät kiinni ja tipahti lattialle pyllylleen.
No, johan! <3 Ainakin se pudonnut tonttulakki löytyi jo! Eiköhän pian muutkin, kun apuväkeä etsintöihin saadaan. =)
VastaaPoistaNyt taisi tonttulakki löytyä, mutta saako Vilhelmi sitä enää päähänsä. Tai jos saakin, niin vasta sitten kun lumiukko on sulanut. Voi ny yhren kerran!
VastaaPoista