31 tammikuuta 2021

Se sanoi PIIP

Eilisen lumikolailun jäljiltä vilutti koko illan (työnteko yllätti?) ja päätin vielä myöhään keittää teetä, josko se auttaisi kun tee lämmittää sisäpuolelta. Löydettiin aikanaan vedenkeitin, jossa voi valita kuinka kuumaa vettä keittää ja kun Poika on nyt opettanut teen juonnin salojakin; muutakin kuin Liptonin keltaista, joka on kyllä ihan hyvää. 

"Vihreää" vettä taisin keittää myöhään, jotain alle sata-asteista. Kuului piip, kun se oli valmista. Kuului piip, kun laitoin pannun takaisin alustalleen. Kaikki hyvin. 
Komea Thor taisteli televisiossa kuninkuudesta - tai jotain sellaista - ja tee lämmitti sisuskaluja. Tuli jo hikikin. 
Ja taas kuului PIIP.  Mitäs kummaa? Noh, Pietari se varmaan keitti teevettä itselleen. Kun ei lieskoja mistään lyönyt eikä sen ihmeempää, annettiin olla.

Vaan aamulla totuus sitten selvisi. Minkäänlainen napinpainallus ei auttanut. Ei syttynyt minkään värinen valo mihinkään eikä kuumentunut vesi. 

AAMUKAHVI! Missä on kattila? Se pieni - eihän me nyt kahvivettä kolmen litran kattilassa keitetä (sanoi AM, minä olisin keittänyt ja varmaan polttanut sen pohjaan...) Niin, kun meillä siis juodaan pikakahvia.  
Että vedenkeittämiseksi meni heti aamusta, mutta onneksi saatiin kahvia.

Päästiin taas lumitöihin ja auton puhdistukseen. Käytiin ostamassa uusi vedenkeitin. Onneksi kaupasta löytyi samanlainen keitin kuin vanhakin, nyt on taas maailma mallillaan ja ensimmäiset mukilliset kahvia on jo juotu. 
Onneksi on kaupat sunnuntaisin auki, että saatiin uusi keitin 😉 - kahvimaitoakin nimittäin piti ostaa. Ja uuden keittimen kunniaksi ostettiin tietenkin kääretorttu. 

Mikähän seuraavaksi hajoaa 😟 Mitä on television ja vedenkeittimen välissä?  


(c)HPöllö

Tonttuja Urajärven Kartanolta. 


30 tammikuuta 2021

Kyllä Pöllö lentää - vaikkei niin yrittäiskään

Sitä on taas sattunut ja tapahtunut. Ei onneksi sattunut. Ei tullut edes kankku kipeäksi, kun on pehmusteet omasta takaa. Mutta näin jälkikäteen naurattaa hyvinkin se, että mitä ihminen ajattelee ensimmäiseksi, kun kaatuu.

Riesa kävi kylässä, samalla kun Pöllö oli kylässä. Oikeastaan viikko sitten oli semmoinen kyläilyjen ketju. Koronasta huolimatta meillä on tietyt ystävät joiden kanssa ollaan oltu koko tämän vuoden ajan tekemisissä - jos muita on pihaan pölähtänyt, niin turvavälistä on kyllä pidetty huoli.

Viikko sitten kävi siis ystävät kylässä. Koiransa kanssa, joka on ihan itse tehnyt itselleen olohuoneen matosta reviirin, jonka ulkopuolelle ei astu ilman lupaa. Höpsö koira.  Ystävien kyydillä lähdin kaupunkiin (pummi...) ja kaupunkikotiin päästyäni soitin Luottoystävälle tien toiselle puolelle.
- Tarjoatko kahvia ja pari voileipää, kun mulla ei ole mitään ruokaa täällä. Paitsi hernekeittopurkki.
- Tietenkin, tuutko heti?
- Tuun
Siellä sitten juotiin kahvia, kuin kaksi vanhaa piikaa, vaikkei sellaisia ollakaan ja se palasokeri suupielestäkin taisi unohtua..
Yksin on tylsä olla, joten jäin vähäksi aikaa istumaan ja mitäpä muuta naiset tekee kuin ihailee käsitöitä.. Tarkoitus oli vähän neuvoa, vaan siitä ei Riesa tykännyt. Siinä istuin silmät auki enkä puhunut mitään. Onneksi ystävä tietää miten toimia. 
Tolkkuihin tultuani ystävä saattoi mut kaupunkikotiin ja sovittiin treffit seuraavalle päivälle.

Sunnuntai valkeni, käytiin ystävän kanssa kaupassa "näillä pärjään pari päivää". Palatessa ystävä tarjosi lounasta, pyysi luokseen syömään. No kukapa ruuasta kieltäytyisi. 
Vein ostokset kotiin, otin neuletarpeet ja läppärin mukaan. Ai miksi läppärin? No kun se ohje oli siellä.

Vatsat pullollaan istuttiin sohvalla kahden hengen neulekerhossa ja puhuttiin tärkeistä asioista, suunniteltiin ystävän kesämökkiä ja juoruttiin - tärkeintä. Ja sitten oli Pöllön aika lähteä nukkumaan. 
Keräsin kaikki kamppeet puhelinta myöten samaan kassiin ja lompsin rappuset alas. Liukasta on. Tuosta ei kannata mennä, menen tuosta tuonne, siellä ei ole niin liukasta. 

Ja viuh, Pöllö lensi komeassa kaaressa... tömps..kraäaks... Voi vih.. läppäri hajosi. Se vasta ostettu. Vai puhelin? Millä mä soitan AM:lle jos Riesa? Kenenkään muun numeroa en muista. 
Keräilin itseni pehva pystyssä (juu, kuvitelkaa vaan), se ei oo helppoa liukkaalla jäällä kömpelönä tollona ja kävelin kotiin. Ystävä muuten olis ollut siinä lähellä...
Sisälle päästyä ensimmäisenä tietenkin tarkistetaan läppärin näyttö: Ehjä. Sitten kone päälle ja sillä aikaa etsitään puhelin, näyttö ehjä, soitto ystävälle, toimii. Läppäri toimii. 
Ystävä kysyy 
- Sattuks sua?
- En mä tiedä. Ei kai.  *Ja sitten taivutellaan polvet, nilkat, ranteet...*  Ei sattunu. 
Paitsi Riesa. Puhe alkoi sammaltaa, en saanut vastattua kysymyksiin. Istuin sängylle.*
- Odota mä tulen sinne. *Viiden minuutin päästä ystävä on vieressä*

Onni on ystävä, joka ruokkii sut, huolehtii susta kun tarvit apua, tulee vaikka pyjama päällä apuun, kun huomaa, että tarvitset apua tai tukea. Tai herää aamulla aikaisemmin kuin olisi tarvinnut, viedäkseen sut lääkäriin 💕💕

Kun kaupunkiasiat oli hoidettu, AM tuli kipin kapin hakemaan Pöllönsä kotiin, ettei se tölvi itseään enempää. Kaksi asiaa hoidettavana ja hyvä, etten ollut sairaalassa! 

Tänään lauantaina tein urotyön. Siis mun näkökulmasta. Minähän oon asunut lähes 40 vuotta kaupungissa eli ei ole tarvinut lumikolaan tarttua. Vähän lumilapiolla autokatoksen oven edestä lumia pois heitellä. Nyt on lunta satanut oikein satamalla. Ja satoi lisää koko aamupäivän. 
AM:lle kävi pieni onnettomuus reilu viikko sitten; kova yskäisi aiheutti jonkun alemman kylkiluun murtumisen ja se on vieläkin kipeä, tietenkin. Pöllö kunnon vaimona, Riesaa ja lunta uhmaten meni tekemään lumitöitä "teen sen minkä jaksan, loput jää tekemättä". Lumitöiden tekeminen olikin kivaa, vaan tottumattomalle, huonokuntoiselle raskasta (lumi kyllä kevyttä) ja nyt en tämän raskaampaan pysty. Kola jäillä vois maistua 😉😉
Ehkä kohta jaksan ottaa sukkapuikot käteen. 
Ja lunta tuli koko ajan lisää ja tulee ainakin torstaihin asti - huraa. 

Tällainen pitkä avautuminen teille tällä kertaa. Enemmän on vähemmän - ei kuin pidemmästi harvemmin. 
Kaikki asiat ei oo vielä selviä, mutta kyllä ne tästä 👍



Tällaista lumitunnelia ajelimme tässä jokin aika sitten - näitä lumen taivuttamia puita oli muutama kilometri ja on varmaan nytkin. 



13 tammikuuta 2021

"Mä toin kääretorttuakin"

 Osa maasta on lumikaaoksen kourissa, meille ei hirveästi lunta satanut. Sen verran kuitenkin, että kun se on pakkaslunta ja perjantaiaamuna pitää lähteä aikaisin verikokeeseen, oltiin suunniteltu lumitöitä tehtäväksi torstaille. JOS sitä lunta sataa vielä lisää. 
Katsottiin vain ikkunasta, että tuuli on kaatanut lumikolan ja pöllyttänyt lumet koivujen latvoista. Kai se kola sieltä löytyy torstaina - jompikumpi kompastuu siihen varmasti, jos ei muuten löydy.

Keskiviikkona torkuttiin kumpikin sohvillamme ja havahduttiin kolahdukseen. Yllättävän ketterästi meidätkin saa ylös, uskottekos? Ja kun katsottiin ikkunasta ulos, joku kolaa meidän pihaa! AM ehti taas ovelle ensin:
- Mitä ihmettä..?
- Mä toin tän lumikolan sulle kokeiltavaksi, kun oli rouvan kanssa puhetta.
- Aha...
Ja puolet pihasta oli jo kolattu! Minä huikkasin ovenraosta, että tuutko kahville.
- Tuun, mä toin kääretorttuakin!

Ja sitten hävis AM:kin. Vajaa 10 min ja loputkin pihasta oli kolattu. Hyvä kola. Ja ihana ystävä, kun noin vaan tulee ja kolaa meidän pihaa. 
Ja kuinkas sitten kävikään: kun istuttiin kahvilla, pyyhkäisi lumiaura ohi heittäen lumet tuohon tien päähän :D  Vaan ystävällinen vieras kolasi sen puhtaaksi lähtiessään :)

Ja me lähdettiin ostamaan meille uusi lumikola. Ai mikä vika vanhassa oli? Ei muuta vikaa, kuin että se..öö.. no se on tämmöisille matalille ihmisille ;) Uusi on parempi pidemmille kolaajille, ei tarvitse olla niin kyyryssä kun tekee töitä. 

Kumpi on parempi: A) kaupungissa lumityöt tehdään kaupungin ja taloyhtiön puolesta. Usein herätys lumiauran ääneen klo 4-5.
B) maalla teet lumityöt itse silloin kun huvittaa tai sitten naapuri/ystävä tulee auttamaan kun on saanut omat lumityönsä tehtyä eikä oo mitään tekemistä. Palkaksi pullakahvit, kun tuo pullat itse :)  
Valitsen vaihtoehdon B.



Tämän kanssa meni tiistai-ilta. Halusin aloittaa uudet sukat ja otin ihan uuden Nalle-kerän. Etsin ja etsin langanpäätä, ei löytynyt. Löytyi nyrkin kokoinen mytty, josta sitten löysin sen langan pään ja sain sen verran neulottua, että sain tehtyä joustimen vaan siihen se sitten hyytyikin. Kuvassa on osa sotkusta jo selvitetty, mutta olipahan sotku. Tuon kanssa meni koko ilta, pitkälle yli puolen yön eikä enää huvittanut neuloa yhtään mitään. Mutta selvitin kuitenkin ja nyt on Merihevonen sukat työn alla. Parin purkukerran jälkeen, kun ensin ymmärsin miten ohjetta luetaan... 

Tällaista tällä kertaa - kaivaudun takaisin uuden villahuopani alle. 

10 tammikuuta 2021

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Vaikka joulu onkin jo mennyt, laitan teille siitä muistoksi kuvan, jonka olisin halunnut laittaa jo jouluterveisiin, mutta kun en ollut ehtinyt sitä ottaa (väärä suunta liikkuessa tai sitten tätä ei oltu vielä tehty..) Tämä jouluseimi kuuluu meidän kylän jouluperinteisiin ja on keskellä kylää kaikkien kyläläisten ja vieraiden ihailtavana. 



Joulu meni ihan... no mukavasti. Kahdestaan oltiin AM:n kanssa, Poika oli yksin kaukana opiskelupaikkakunnalla. Vähän tylsäähän se oli, mutta tultiin siihen tulokseen, että parempi niin, kuin lähteä matkustamaan täpötäydessä junassa parin-kolmen päivän takia. Aattona otettiin videoyhteys Pojan, Äitirakkaan ja Siskorakkaan kanssa, nähtiin edes sitä kautta toinen toisiamme, kun muut perinteet ja suunnitelmat oli peruttu. Illalla vielä viestiteltiin ristiin rastiin. Ja joulu oli valkoinen kaikkialla muualla paitsi Siskorakkaalla. 
Joulupoikakaan ei täynnä vuonna käynyt - eli periaattessahan joulu olikin peruttu. Sekin kyllä sovittiin yhdessä tuumin. Tavataan sitten kun tilanne näyttää paremmalta. 


Koska joulu oli peruttu, niin käytiin ajelemassa ja löydettiin ihana vanha mylly. Yritin etsiä Myllytonttua, mutta taisi pelätä autoa ja puhelimen kameran kanssa pyörivää Pöllöä ja piiloutui niin hyvin, etten nähnyt vilaustakaan. 

Mutta mutta.. Niin kuin kuin kuukausi sitten kerroin, elämällä on paha tapa mäiskiä korville.
Just ennen joulua tuli soitto kaupunkiasunnolta huoltomieheltä:
- Me ollaan täällä teidän oven takana ja ollaan soiteltu ovikelloa, mutta kukaan ei avaa.
- No ei, kun me ei virallisesti asuta siellä.
- Tota, saadaanko me mennä sisälle, kun tonne alakerran kylpyhuoneeseen valuu vettä.
- Hä? Totta kai, voitko jättää linjan auki ja kertoa onko meillä joku ongelma.
- Juu, ootas. Joo, ei teillä mitään ongelmaa ole, kyllä täällä näyttää olevan kaikki kunnossa. 
Palataan, tätä täytyy tutkia tarkemmin. 

Ja kun joulun jälkeen menin sinne kaupunkiasuntoon, meidän kylpyhuoneen lavuaarin alta oli revitty seinä auki ja osa lattiaa! Huppista keikkaa! 

Kesämökin korjausurakoitsijan piti soittaa vielä ennen joulua, vaan ei soittanut.

Lyhyellä matikalla - oikeasti peruskoulun laajalla matikalla - sain kaiken kaikkiaan viisi eri asiaa joita murehtia tässä vuoden viimeiset viikot...  

Eilen tuli hyväksytty vastaus yhteen kysymykseen, se helpotti hengittämistä. 
Kesämökin kaksi ikkunaa ja ovi on puolen vuoden taiston jälkeen korjattu ja olen käynyt ne tarkistamassa ja hyväksynyt - se helpotti hengittämistä lisää. Urakka on ohi ja pääsen vakuutusyhtiöstä eroon. 
Vesivahingosta olen saanut raportin ja jo aikaisemmin tiedon, että kiinteistövakuutus ja taloyhtiö hoitavat korvaukset ja korjaukset; aikataulu vain puuttuu. Helpotti osittain, korjausaikataulun puute vain harmittaa ja ahistaa. 
Vesivahingon vuoksi suunniteltu asunnon myynti viivästyy taas lisää.
Erittäin viheliäinen, hoidossa kylläkin oleva asia mietityttää päivin ja öinkin. 

Mutta niin kuin näkyy, hyviäkin asioita on - asiat järjestyy kyllä. Lunta on satanut ainakin 30 senttiä ja lumitöitä on saanut tehdä. Se on aiheuttanut uusien lihasten löytymisen. Lumitöiden tekeminen on kivaa kun pääsee vauhtiin. "Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo"  Ja Pöllö, kun lihakset on niin jumissa, ettei pysty liikkumaan..

Tässä kuva mun aarteesta, alppiruususta. Se toivottavasti näyttää kesällä kutakuinkin samalta, mutta on silloin täynnä kukkia. Ainakin se on aivan täynnä nuppuja tuolla lumikerroksen alla. 


Telkkari sanoi työsopimuksen irti uudenvuodenaattona. Kaikkein paras päivä. Kaksi ihmistä joille kaupungissa käynti on pakkopullaa, joutui lähtemään tv-ostoksille. Onneksi on interneeeetin ihmeellinen maailma, josta voi etukäteen katsoa, millaisen matolaatikon haluaa ja onko niitä siellä kaupassa mihin on menossa. Ja kas, kaupassa käynti ei kestänyt loppujen lopuksi kuin 15 minuuttia ja koko kaupungissa käynti kuin kaksi tuntia, kun ei käyty muualla. Kaupunki on parhaimmillaan kun se näkyy taustapeilistä. 

Että tällaista. Jos tästä pöllöpeiton alle lukemaan kömpisin ja sitten unten maille vaipuisin. 

Hyv' yötä ystävät!