Kuuma huumaa viisujen ja lätkän parissa

Meillä luultavastikin katsellaan Euroviisuja illalla, sillä tv:n ohjelmatarjonta lienee tuttuun tapaansa surkea. Toivon toki, että Pete ja Linda pärjäävät, mutta en ole ihan varma haluanko, heidän voittavan. 
Musiikkia ja huikeita esityksiä on joka tapauksessa hienoa katsella - ja ainahan voi pistellä. Ei ole kyllä varauduttu herkuilla eikä ole aikeita enää lähteä kauppaan (Mursu vetäytyi päikkäreille 😴)

Lätkästä ei Mursu perusta lainkaan enkä viitsi sitä sillä kiusata, paitsi sitten jos Suomi pelaa kultamitalista. Muutoin seuraan otteluiden etenemistä ihan vain satunnaisesta IS:n nettisivulta - jossa seuranta tosin tulee hitusen jälkijunassa: jos jotain "järisyttävää" on sattunut, niin tilanne on jo ratkaistu ja pahimmassa tapauksessa Leijonat on jo koneessa lentämässä kotiin (huomatkaa sarkasmi sanojen ja rivien välissä). 

MUTTA: muistan kyllä vuoden 1995 MM-ottelun! Katseltiin sitä yhdessä Pojan kummien kanssa ja ihan varmasti koko talo kuuli, että Suomen joukkue voitti MM-kultaa - naapuritalo myös. 
Kenellekään ei myöskään jäänyt vuonna 1989 epäselväksi Jari Puikkosen MM-kulta mäkihypyssä. Poika ja Siskorakas luulivat silloin äitiensä (ja mummon ja siskon) tulleen hulluiksi - ihan vain näin off topic -tarinana. 

Oikeasti piti kertomani kun eilen käytiin Liiterissä. Oli kertynyt niiden vihhy -pulloja ja Mursu halusi kokeilla miten sen pullopalautuskuitin saa sinne Lidl sovellukseen. Vaan eipä nyt sitten onnistunut, kun kummassakaan koneessa ei digitaalinen blaa blaa toiminut. 
No ei se mitään, kyllähän se paperikuittikin kelpasi. 
Tehtiin ostokset ja mentiin kassalle, näytti siltä että tämä käy nopeasti, edellä olevalla on vähän ostoksia. Vaan väärin luultiin. Kassahenkilö oli nuori nainen. Osa keskustelusta meni näin:
A: Tässä on kaksi laatikkoa näitä juomia
K: Siis 48 kpl, selvä.
A: Tässä kassissa on tyhjiä tölkkejä, kun kumpikaan palautusautomaatti ei toiminut, ja mulla on kiire.
K: Okei, ilmoitan siitä eteenpäin. (Ja samalla ilmoittaa, että pullonpalautusautomaatit ei toimi)
A: Olisin halunnut ne rahat sinne sovellukselle. Mulla on tosi kiire.
K: Olen pahoillani, mä olen tässä vasta ensimmäistä viikkoa.
A: Niin no, voin mä nää poiskin viedä, mutta kun mulla on kiire.
K: Sain tiedon, että kyllä ne automaatit toimii, mutta se digitaalixxxxx ei ole tällä hetkellä käytössä. Siellä on kuulemma lappu molemmissa automaateissa.
A: Ai jaa, mä luulin, että ne ei toimi, en ehtinyt lukea, kun mulla on niin kiire.

Hänellä tosiaan oli kiire. Hän meinasi unohtaa muut ostoksensa kassalle 🙂‍↔️
Sillä aikaa kun Mursu maksoi ostoksia ja minä pakkasin ja päästiin ulos ja autolle ja jo liikkeellekin, tämä kiireinen nainen juoksee tyhjien kärryjen kanssa jostain parkkipaikan toiselta paikalta palauttamaan kärryjä. Kiire kiire kiire kiire. 
Mutta kun oli niin kiire. 

Te reippaat kutojat/neulojat olette ahkeroineet sukkia sukkien perään - upeita sukkia. Yritätte selvästikin saada minutkin kaivamaan puikot ja langat esiin, vaikkei varsinainen kesä ole vielä edes alkanut. Ehei. Olette niin hienosti kannustaneet pistelyssä, että ei onnistu.
Mutta onkos kukaan teistä vielä tehnyt näitä uutuussukkia? Minä en ollut tällaisista kuullutkaan, mutta Äiti näytti tämän meille viime viikonloppuna. Täytyy varmaan syksyllä heti ensimmäisenä opetella näiden tekoa:

Huipputeknologiaa! Kuka ehtii ensin? 

Yritin etsiä vanhoista postauksistani Mursun kauppareissun tuliaisia, mutta en löytänyt. Pahoittelut siis, jos tulee tuplaten. Pöllön tapaan: ennen Puuilo oli meillä reilun 100 km:n ajomatkan päässä (eestaas), mutta nyt on sekin puolimatkassa. Ja naapuriin tuli Rusta, johon en ole Mursua vielä saanut. 

Mutta sinne Puuiloon; sieltä piti hakea uusi avain ulkona olevaan hanaan - en minä taas tiedä niitä oikeita nimiä, mutta siis siihen mihin laitetaan letku jotta voi kastella kukat ja pestä auton ja vaikka mitä. Vanha avain on parinkymmen vuoden aikana melkein pyöristynyt, kun sen pitäisi olla neliskanttinen. Puuilosta se oikeanlainen löytyi. Odotin kiltisti autossa ja mitä sainkaan siitä hyvästä 😜

Kaksi kerää lankaa🤗❤️ Ja siellä oli kuulemma lankaa vaikka kuinka - mutta oli muistanut, että olen ennenkin ostanut Dropsin lankoja (vauvan peittoon ja takkiin ja pöksyihin, muun muassa) ja sen perusteella oli valinnut nämä. 

Ja Enkuli vinkkasi yhdessä kommentissaan tällaisesta kaulassa pidettävästä suurennuslasista jossa on valo - vanhassa suurennuslasissani ei valoa ollut, joten vein sen Tunturiruipelolle ja Äidille ristikkoapuvälineeksi, jos sellaista tarvitsevat.

Kätevä kuin mikä pistelyssä, häiritsee Mursua vähemmän kuin tuo lukuvalo tuossa minun vieressäni. 

Kiitos Enkuli. 
(Linkki tuohon suurennuslasiin löytyy täältä, jos kiinnostuit.)

Maanantaina hiirimatto-ostoksilta tullessamme ajelimme kotiin sitä kautta mistä yleensä keväällä käymme tarkistamassa töyhtöhyyppätilanteen. Nyt siellä oli valtava määrä KURJENPOLVIA! En ole vuosiin nähnyt niin paljon kurjenpolvia yhdessä paikassa. Oli niillä päät ja siivetkin - pelto oli siis melkein täynnä kurkia. 
Upea näky kerrassaan! 

Ja yksi asia minun piti teiltä kysyä - joku varmaan tietääkin, ilman googlea. Minä en tiennyt. Äidiltä kysyin viime lauantaina ja hän epäili, että on varmaan joskus sen jossain kuullut, muttei muistanut mikä sen. 
Jätin hänet jännitykseen, kun sanoin, että varmasti olet ja minäpä tiedän mistä olet sen kuullut. 

Kuka osaa ilman googlea vastata mikä on PAARMALINTU? 

Ja sitten viikon raportti. Tänään selviteltiin Mursun kanssa onko tämä totta vai tarua 🤔 Kovin paljon ei enää puutu, mutta aika paljon pientä piperrystä. 

Kuulumisia ja pistelyn viikkoraportti

 En ole laiskotellut, päin vastoin, olen ollut oikein reipas. Ainakin omasta mielestäni. Tai ainakin olin kovin utelias. Ja olen vieläkin iloinen ja hyvillä mielin, että sain oppia teistä ystävistäni paljon uutta. 

Eilen käytiin Äidin ja Tunturiruipelon luona - siis Mummolassa. Poika tuli junalla ja sillä aikaa kun Mursu oli häntä junalta (n. kilometrin päästä 😄) hakemassa, minä purin "lahjakassin". Ei oltu ostettu uusia ja hienoja eikä kalliita lahjoja, oli vain meille tarpeettomia mutta Mummolassa käyttökelpoisia ja tarpeellisia. Se on meidän tapa, koska kaikilla on tavaraa enemmän kun tarpeeksi. Jos joku tarvitsee jotain, sen voi ostaa/pyytää ostamaan minä päivänä tahansa, siihen ei tarvita merkkipäivää. Olemme merkillisiä. 

Yksi käytetty esine oli kuitenkin erityinen.

Juttelin taannoin (jälleen kerran) Äidin kanssa lukemisesta ja kirjoista ja hän kertoi ensimmäisestä lukemastaan kirjasta pienenä tyttönä, kun oli oppinut lukemaan. Sanoi muistavansa kirjan nimen ja kannen kuvankin, mutta ei ole löytänyt sitä mistään... 

Minäpä löysin. Piti viedä jos syntymäpäivälahjaksi, mutta kun en ehtinyt lukea sitä.

Onnimanni asuu Metsän Suloisimmassa Paikassa, auttaa, hoivaa ja hoitaa metsän eläimiä.
Hän vastaa lopulta pahaan hyvällä, kun ymmärtää, ettei pelastamansa varis, Rikkosiipi, todellisuudessa halua hänelle pahaa.

Kirjasta löysin myös sisilisko Sisin, sammakko Samin sekä Onnimannin käymän keskustelun. Otin siitä kuvan luettavaksenne - Onnimanni taitaa olla oikeassa 🤔

Kovin paljon ainakin on ihmisiä, jotka eivät näe silmillään eivätkä ajattele aivoillaan ja se tekee surulliseksi Onnimannin lisäksi niin minut kuin varmasti monen muunkin. 

Mutta se Onnimannista. 

Äiti oli iloinen saadessaan kirjan ja monta muutakin meille tarpeetonta, heille tarpeellista tavaraa.

Äiti oli tietenkin tehnyt eilen meille kakkua. Oli voileipäkakkua ja hmm.. olikohan se mansikka- vai vadelmakakkua - kermakakkua kuitenkin. 

Ja sitten tietenkin ensimmäisenä sitä perinteistä kakkua: 

Kun kaksi lautasellista syö kakkua, niin kyllä jaksaa! Eikä Pojankaan varmaan tarvinnut illalla tehdä enää ruokaa, kun söi vielä jälkiruoaksi suurimman osan voileipäkakusta, jonka Mummo oli häntä varten käynyt hakemassa naapurikunnasta 💕, kun ei oman kylän kaupasta löytynyt 

Kun vatsat oli syöty täyteen, Mummon tablettia vähän päivitetty, oli aika lähteä viemään Poika kotiin - hän oli sitä Mursulta pyytänyt. 

Ihan vain kuulemma siksi, että olisi kiva höpötellä kolmestaan. 
Ja kyllähän sitä höpöttelyä riitti. 
Jostain syystä minä jään aina alakynteen, oli aihe mikä tahansa 🤔😂

Nytkin pyysin etäneuvoja tämän tietokoneen ja kaiken muun kanssa. Vastauksia sain kaksi: 
a) olen räplänyt asetukset vituralleen (tietokoneiden räplääminen on ehdottomasti meillä kielletty eli en varmasti ole)

b) hiiri on sairastunut ellei jopa kuoleman kielissä

Tänään kävimme ostamassa (Tokmannilta, ei mainos) ne hiirimatot. Ainoat vaihtoehdot oli RULLALLA olevat hiirimatot. Vinkkejä niiden suoristamiseksi vastaanotetaan. Ovat muuten ihan toimivat, eivätkä olleet kalliit.

Ostin myös uuden hiiren - sekään ei ollut kallis ja se on PUNAINEN! 
Kaikki viat hävisivät. Tättärää - vanha hiiri siis oli kuolemaisillaan. 

Pistelyn viikkoraportti on myöhässä, sillä perjantaina vietimme LASKIAISTA.

Kyllä, luit oikein. Laskiaista. 
Isotätini oli kutsunut minut ja Äitini sisaruksineen hernekeitolle luokseen. Silloin ennen koronaa kun vietimme Laskiaisriehaa enon luona, Isotäti keitti sinne valtavan kattilan (tai jopa kaksi) hernekeittoa meille. 
Nyt meitä oli syömässä kuusi Isotädin lisäksi - meteliä kyllä lähti varmasti yhtä paljon kuin ennen reilusta 20 henkilöstä... 💕🫣😂

Ja koska perjantain pistelyt jäi pistelemättä, hoidin homman lauantaina. Tarkoitus oli kirjoittaa viikkoraportti eilen aamulla ennen Mummolaan lähtöä, mutta mutta... Läksinkin ulos pesemään parvekekukkalaatikkoa, jotta voidaan ottaa se(kin) mukaan....

Mutta tässä raporttia. Edellinen raporttihan päättyi siihen, että valmista oli 3/4 verran ja jäljellä siis tämä viimeinen neljännes. Tästä kuvasta kun tarkkaan katsoo, näkee kuinka suuri pisteltävä alue on:

Vähän huonosti näkyy, kun tyyny on tuossa alla ja on kirjava, mutta ehkäpä tuosta saa selkoa.

Ja kun olin taistellut paikalleen kirjontakehyksen - alakuva - ja aloittanut sinnikkään pistelyn, olen tänään tässä tilanteessa.  Tai siis olin eilen, eilen en pistellyt piston pistoa, enkä tänäänkään vielä. 

 

Näin. Nyt taitaa olla jo jonkinlainen kuva siitä mitä on tulossa, tosin kuvahan ei ole kokonainen, koska olkapäälläni istuu pieni ilkiö ja paljastaa kuvasta palan kerrallaan. 

Koko kuvan näette vasta sitten kun olen tehnyt kaikki jälkipistot ja muut ja silittänyt ryppyisen työn 😂 Jokunen viikko varmaan menee vielä. 

Tästä siis jatketaan: 

Kiitos teille kaikki ihanat ystävät!

Iso iso kiitos teille kaikille, jotka vastasitte ex tempore tekemääni utelupostaukseen 🤗🤗🤗

Ja jos joku vielä vastaa, niin kiitos kuuluu kaikille!

En osaa pukea sanoiksi miltä tuntui lukea kommenttejanne; niitä lukiessani ja niihin vastatessani hymyilin hyvästä mielestä ja tuntui siltä kuin meistä olisi tullut muutakin kuin blogiystäviä - näinkin pieni asia siis voi tehdä sen. Pieni tai iso. 

Olen hömelö, hassu ja höpsö, mutta sehän te jo tiedättekin - koettakaa pärjätä sen kanssa. 

Hyvää yötä 😴😴

Tohditko sinä kertoa? Olen utelias :)

 Tuli tuolla Terhin tarinoita lukiessa mieleen - siellä kun oli vietetty syntymäpäiviä oikein tuplaten - että kuka tohtii kertoa ikänsä ihan kaikelle kansalle?

Moni on ikänsä profiilissaan kertonutkin tai ainakin sinne päin, mitähän itse olen kirjoittanut 🤔🤔

Joidenkin teistä iän tiedän tai ainakin luulen tietäväni ihan tarkalleenkin, mutta utelias kun olen, niin olisi mukava tietää minkä ikäisiä lukijoita minulla on.

Tämä ei ole mikään virallinen kysely eikä tähän ole pakko vastata. Enkä minä tiputa ketään pois seuraajista ja lukijoista, olen siis vain UTELIAS.

Itse täytän kesällä 59 eli olen siis melkein kuusikymppinen. 
Mursu sanoo olevansa 2 vuotta minua vanhempi, vaikka tosi asiassa ikäeroa on vain 1,5 vuotta. 

Siskorakas on VIELÄ vähän yli 30  ja aikanaan kun perustettiin siskon ja Äidin kanssa WA -ryhmä, laitettiin sen nimeksi 30 ja risat. Onhan meistä jokainen jo ylittänyt sen rajapyykin. Ehkä nimeä ei tarvitse muuttaa, vaikka sisko täyttää ensin pyöreitä ja minä sitten myöhemmin perässä. Ollaanhan me edelleen 30 ja risat, eikö? 

Kun tulen vanhaksi minä pukeudun violettiin

ja punaiseen hattuun joka ei rimmaa eikä sovi minulle.

Ja eläkerahoilla minä ostan brandya ja kesähansikkaat

ja silkkisandaalit ja sanon ettei meillä ole varaa syödä voita.

Kun väsyttää istun jalkakäytävällä

ahmin kaupassa maistiaisia ja painelen hälytysnappuloita

ja kolisutan kepilläni rauta-aitoja

korvaukseksi nuhteettomasta nuoruudestani.

Menen sateeseen aamutossut jalassa

ja poimin kukkia vieraiden ihmisten puutarhoista

ja opin syljeskelemään.

Sinä saat pitää karmeita paitoja ja kerätä lisää läskiä

ja syödä kaksi kiloa nakkeja kerralla

tai pelkkää leipää ja pikkelsiä koko viikon

ja hamstrata kyniä ja lasinalusia ja muuta roinaa laatikoihin.

Mutta nyt meidän täytyy pitää säädyllisiä vaatteita

ja maksaa vuokra kiltisti eikä puhua rumia kadulla

ja näyttää lapsille esimerkkiä.

Meidän täytyy kutsua ruokavieraita ja lukea sanomalehdet.

Mutta ehkä minun pitäisi jo vähän harjoitella?

Etteivät ihmiset hämmästy ja säikähdä sijoiltaan

kun minä yhtäkkiä olen vanha ja pukeudun violettiin.

- Jenny Joseph

suom.  Alice Martin

Viikkoraportin aika

 Eilen meni minultakin hermo - en tiedä onko vika hiiressä, tietokoneessa tai sen sisuksissa vai bloggerissa. Epäilen viimeisintä, kun teillä muilla on ollut kommentoinnin suhteen.
Voi se olla hiirikin, se nimittäin pomppii aika usein pitkin lattiaa 🙄🙄

Olin päivittämässä Luettua 2026 -sivua ja tämän bloggerinhan pitäisi tallentaa tekstiä ihan itsekseen tasaisin väliajoin. Arvatkaas vaan, oliko tallentanut sitä tekstiä, mitä kirjoitin sinne? Juu ei ja kun nakuttelin käyttämiäni välilehtiä kiinni, napsautin sen Luettua -välilehdenkin vahingossa kiinni (oma moka, juu). Sinne meni kaikki mitä olin kirjoittanut. 
Takahampaat narskui... Pistin koko koneen kiinni ja jatkoin pistelyä. 

Ennen viikon kuvaa ja tilannetta esittelen teille vielä yhden kapineen, jonka hankin jossain ristipistoilun alkuvaiheessa ja joka on osoittautunut ihan käteväksi. 

Työn alla olevassa ristipistotyössäkin olen ihan alussa tätä näemmä käyttänyt, kun olen ruudut numeroinut 1-25, mutta ehkä ei ole sittenkään tässä ollut se paras vaihtoehto. 

Tälle on muovinen suojakotelo johon tämän voi neuloineen ja lankoineen päivineen sujauttaa, kun pitää taukoa: ei sotkeudu langat eikä putoile neulat pitkin lattioita. 

Tälläkin hetkellä yksi neula piileskelee jossain lattialla, maton alla tai jossain. Jonain päivänä sukan pohjassa. 

Ja kyllä: tuolla alla piilottelee ruuvimeisseli pitämässä telinettä asennossa. Sain sen joskus Mursulta ristipistoruuvimeisseliksi. Ai mihin pistelyissä tarvitaan ruuvimeisseliä? 
Noh, joskus kirjontakehyksissä olevat kiristysruuvit on kenkkumaisia eikä niitä saa tarpeeksi kireälle. Tuo oli = on juuri sopiva ruuvimeisseli niiden ruuvien kiristämiseen ja avaamiseen. 

Ja sitten viikon edistyskuva:

Olisin NIIN halunnut saada tämän osion valmiiksi. Tuossa siis näkyy vasemmalla osa pistoista, joihin 3/4 ohjeesta loppuu - paljon ei jäänyt enää tekemättä. 
Ensi viikolla ollaan jo viimeisessä neljänneksessä. 

Te olette ihania kannustajia - teidän avullanne olen saanut tämän työn etenemään näin paljon. KIITOS teille ❤️
Olisi niin helppoa kaivautua pöllöviltin alle ja katsella Netflixiä - tai vain torkkua.

Sartsalle lähetän täältä tsemppiä ristipisteilyyn: teet silloin kun ehdit! Sinulla on paljon muutakin; työ, Frodo, Merri ja vierailevat kaverukset ja vaikka mitä. 
Käsityöt ei onneksi ole kilpailu, mutta (toivottavasti) ollaan kannustajia toisillemme - yksi tekee yhtä ja toinen toista 🤗

Ehkä Sartsa ja Puskissa saavat minutkin vielä joskus kokeilemaan edes pientä tilkkutyötä, kun molemmat niitä osaavat 😊

Mursulta kaikille ISO KIITOS terveisistä, tsempeisistä ja sympatioista - ja vastavuoroisesti vielä kerran: älä arkaile äläkä nolostele tai häpeä kertoa hammaslääkäripelostasi! 
Ja pidä pintasi; jokaisella on oikeus julkiseen hammashoitoon - murahtaa Pöllö.

Vapunpäivää vietetään

vaatimattomasti vaatimattomassa vatsataudissa. Onneksi nimenomaan vaatimattomassa ja vain toinen meistä, minä.

Mursu ottaa aamupäivän ehkä kolmansia torkkuja, onhan tuo herännyt jo joskus kuuden-seitsemän aikaan lukemaan uutisia ja kuuntelemaan kuinka hiljainen on kylätie meillä. On ollut koko aamupäivän. 

Hammaslääkärireissu (siis Mursun) meni hyvin. Naapuri-Ystävä saapui keskiviikkoaamuna vähän kahdeksan jälkeen pihaan Mustalla Kostajalla, joka on avovaimonsa eli Mursun "adoptio-pikkusiskon" auto - siistimpi kuin Naapuri-Ystävän oma auto.
(Pikkusisko itse adoptoi Mursulle pikkusiskoksi yhden yhteisen turhan reissun aikana 😆)

Vastaanotolla Naapuri-Ystävä kehotettiin, siis käskettiin istumaan Mursun viereen ja Mursulle annettiin n. 1/3 dl jotain rauhoittavaa. Saattajan tehtävä oli vahtia, ettei otsa kopsahda lattiaan. Kolmen vartin jälkeen sain viestin: "Kyllä on Mursu melko vetelässä kunnossa. Just talutettiin se lääkärin tuoliin. Puheesta ei saanu enää selvää 🤭🤭"

Reilun puolen tunnin päästä olivat jo matkalla apteekkiin: 5 päivän antibioottikuuri ja särkylääkkeitä ja sitten kotiin. 
Ensimmäinen päivä meni sosekeitoilla, sitten kun sai suuhun mitään laittaa.

Yhtään ei ole kuulemma särkenyt näinä n. kahden vuorokauden aikana ja kun olemassa oli osaproteesit, niin nyt pureminenkin sujuu jotenkin. 
Nyt vain odotetaan, että suu/ikenet paranee ja sitten seuraavalle portaalle. 👍👍

Mursu lähettää terveisiä kaikille hammaslääkäripelkoisille:

Ei ole helppoa ottaa sitä ensimmäistä askelta, mutta myös julkinen hammashoito ottaa huomioon sinun pelkosi. Pelon tunnustaminen, myöntäminen ei ole häpeä, normaalia elämää. 
Pelko ei ole kiinni iästä eikä koosta, vaikka niitäkin kommentteja kuulee - pelkoon on jokaisella oma syynsä. 
Jokainen meistä pelkää jotain.

Ensimmäisellä käynnillä ei tarvitse välttämättä kuin avata suunsa, jotta lääkäri ja hoitaja näkevät miltä siellä suussa näyttää. Mutta kun kerrot hammaslääkäripelostasi jo aikaa varatessasi, saat ajan lääkärille, joka on tottunut pelkopotilaisiin - se helpottaa jo sitä ensimmäistä käyntiä.

Ja kun on aika sitten lääkärille toimenpiteeseen, aina voi pyytää esilääkityksen, sen saa myös julkisella puolella. 

Tsemppiä kaikille ❤️ - ja heti maanantaina joukolla (mieluummin puhelimella) varaamaan aikaa hampaiden tarkastukseen. Pöllö myös.... 

Nykyohjeen mukaan hammastahnaa ei kai pitäisi huuhdella (purskutella) pois? Jostain semmoisen ohjeen luin - varmaan jostain "lääketieteellisestä" julkaisusta nimeltä Ilta - Sanomat 🤭🫣 Pääasia kuitenkin on, että hampaat pestään. 

Vappuaurinko paistaa, lämpömittari näyttää ulkona olevan lämmintä 23 astetta - valehtelee ehkä vähän, koska aurinko sitä lämmittää. Mutta pääasia, että on lämmintä!

Pistelyksen viikkoraportti

Eilen höpöttelin niin pitkästi jonnin joutavaa - ai että nukuttaa muuten hyvin uusissa sängyissä! - että jätin tarkoituksella ristipistopäivityksen myöhemmälle. Onhan nytkin myöhempi, vaikka onkin sunnuntai aamu.

Aurinko paistaa, pihalla oli lunta vielä kahdeksan aikaan (nyt kello on 9.30), mutta ei kuitenkaan niin paljon, että lumitöihin olisi tarvinnut ryhtyä. Ja miksi muutenkaan, Eniilissä on kesärenkaat, joten se tuskin tänäänKÄÄN liikahtaa pihasta mihinkään. Kyläkaupalle korkeintaan. 

Yllättävän vähillä kivuilla olen päässyt, tosin Mursu sanoi, että ne iskevät vasta tänään. Siitä perjantain "urheilusta". Katsellaan. 

Asiaan. 

Olen kuulemma vastuussa Sartsan "innostuksesta 😉" etsiä ja jatkaa ristipistotöitään. Syypää, kirjoitti hän. Otan mielelläni kunnian moisesta. Ja olin iloinen, kun niin moni muukin hänen blogissaan kertoi joko pistelevänsä tai pistelleensä. 
Pisteliästä väkeä. Huima joukko käsityöläisiä, jotka tekevät IHAN MITÄ VAAN! Wau! 

Ristopistotöissä yksi iso harmin aihe on näkö. Itsekin olen likinäköinen, hajataittoinen. Optikkoni (tuttu 30 vuoden ajalta) varmaan hivauttaisi takaraivolle, kun näkisi, että otan lasit pois ja työn muutaman sentin päähän nenästä 🫣 Sillä tavalla näen parhaiten. 
Valaistus on hyvä muutenkin; kutomista ja lukemista varten. 

Apuvälineenä on myös SUURENNUSLASI Kun silmät väsyy, mutta halua ja intoa vielä riittää, niin ripustan tämän kaulaan - tämän kanssa tarvitsen silmälasit, outoa - ja työ jatkuu.

Usein otan ohjeesta kopion, joskus ihan tavallisen, joskus suurennan. Kopiosta on helppo vetää yli ne rivit ja kohdat, jotka on jo pistellyt. Arvatkaa olenko nyt tehnyt niin? En. 
Onneksi valmispakkauksissa on yleensä lankaa yli tarpeen eikä ne sävyt ole nyt niin tarkalleen, jos joku lanka sattuu loppumaan. Niin ei ole vielä koskaan käynyt. 

Tämän kertaisessa työssä on 25 eri väristä/sävyistä lankaa. Yleensä lankatokassa on langan värin numero, mutta tässä pakkauksessa ei ollut. Langoista oli kyllä jaettu pienet mallitupsut kullekin merkille, mutta olipa työ etsiä oikea vaaleanpunaisen tai harmaan sävy oikealle merkille. Ja mitäs sitten - joku järjestys se olla pitäisi.
Vaan kukaan ei ole niin fiksu kuin toinen fiksu: rakkaan A-nopin jemmasta löytyi pienen pieniä minigrip -pusseja ja niihin laitoin langat ja numeroin pussit. Mursun ostama lankakulho jäisi kesäksi työttömäksi, kun kutem- anteeksi kutomiskausi oli ohi. 

Näin. Roskakorikin mahtui purkkiin juuri sopivasti. Pari kertaa olen sen jo joutunut tyhjentämään.

Vähän täydempi kulho oli kun aloitin työn jatkamisen tänä keväänä, tämä kuva on otettu.. viikko sitten? 

Yhtään väriä ei ole vielä kokonaan jätetty pois, kaikkia tarvitaan vielä, onhan 1/4 työstä kokonaan piilossa, en ole katsonut sen tarkemmin mitä se pitää sisällään. 

Ja koska sitä kopiota työohjeesta ei tällä kertaa ole, värillisestä ohjeesta ei ole valmiiden ruutujen värittämisessä apua (no joo, musta tussi, mutta se ei hyvä idea. Lyijykynä on paras, jos vaikka joutuu purkamaan ja pyyhkimään), niin käytössäni on ne
staattiset tarralaput. 

Niihin voi kesken työn kiireessä kirjoittaa Mursun muistiinpanotkin, kun se puhuu puhelimessa... vaikka itsehän... 

Siskoa pyysin tuomaan lisää neuloja. Olikohan niitä 100 kpl. Itse ostamani 200 kpl ovat liian isoja vaikka kyllä niilläkin homma sujuu. Nyt käytössä oleva neula alkaa olla aika vääntynyt. 
Olen tuhonnut "ristipistourani" aikana ainakin yhden 100 kpl:een setin neuloja: neulansilmä menee rikki.

Mutta niin, sitä olin jo sanomassa, että epäilen kiinnostiko tämä oikeastaan ketään, mutta tulipa kerrottua omat työtapani. Aa - yksi jäi pois: 

Nuottiteline! 
Nuottiteline on oiva kapine niin ristipisto-ohjeiden kuin neuleohjeidenkin telineeksi. Sen saa oikealle korkeudelle, tarpeeksi lähelle - sen voi laittaa oikeastaan juuri niin kuin haluaa. Musiikkikaupassa kyllä vähän ihmeteltiin kun käytiin se vuosia sitten ostamassa: "Ja millainen saisi olla?" Edullisin, ei ole väliä, pääasia että se toimii. Nousee ja laskee ja sitä voi kallistaa 😉

Ja nyt se viikon kuva. Tilanne on oikeastaan perjantailta, eilen aamulla tein vain pari vaaleaa "kerrosta" tuon mustan jälkeen, mutta eivät näy kuvassa. Tuota viime viikon kuvaa kun katselin, se näytti minusta ihan Eduskuntatalolta. Mutta sen verran voin paljastaa, että valmiissa kuvassa EI ole Eduskuntataloa 😊

Kiitos kun olette siellä ja jaksatte minua ja höpötyksiäni - älkää kertoko kuinka monta kertaa haukottelitte tätä lukiessanne 😂😂❤️❤️

Joko tai

Näyttää vahvasti siltä, että Pöllönkulmalla ei joko tapahdu mitään mainittavaa tai sitten tapahtuu taas oikein kunnolla. 

Olen keskittynyt ristipisteilyyn, pihatöitä kun ei vieläkään oikein voi (lue: viitsi) tehdä. Ehkäpä sitten vapun jälkeen paneudun asiaan enempi, jos kelit lämpenee. 
Mursu luultavasti potee poistettuja hampaitaan - en tiedä kuinka kauan siinä menee, kun en tiedä millä tavalla ne oikeasti poistetaan. Voihan olla, että ne lähtee ihan vaan sillä, että kirurgi sanoo hampaille "hus pois hammas suusta, ettei tarvi kaivaa leukaluusta" ja poks, hampaat on poissa. 

Viime sunnuntaina oli taas hieno ilma ja kävimme ajelulla. Olin ajatellut jotain muuta tekemistä ja yleensä siinä tapauksessa käy niin, että Mursulla on JUST silloin hyvä aika lähteä toteuttamaan jotain, mistä olen puhunut jo pitkän aikaa. Niin nytkin. Yhden puhelun jälkeen lähdimme kaupunkiin huonekaluliikkeeseen ja ystävällisen myyjän avustuksella kävimme koemakaamassa - noh, tasan yhden sängyn. 
Asia hoitui helposti, kun Mursu soitti liikkeeseen ja kysyi, onko heillä ko. sänkyä siellä, kannattaako tulla kokeilemaan. On, tervetuloa. Myyjä siis tiesi minkä sängyn luo ohjata. Se oli siinä. Kaupat tehtiin, kaksi sänkyä, koko 80*200 ilman petauspatjoja ja "Sängyt ovat noudettavissa perjantaina".

Selvähän tämä. Olisi ne tuoneetkin, mutta meille asti kotiinkuljetus olisi ollut aika kallis. Ja hyvä näin... 

Torstaina tuli tekstiviesti, että sängyt ovat saapuneet ja noudettavissa perjantaina.

Perjantaiaamuna sitten - niin kuin olen kertonut, meillä ON pieni koti ja ahdasta. Ja ja ja... Kaksi ovea makuuhuoneeseen, mutta ainoa vaihtoehto oli minun oveni. Siis vanhojen sänkyjen poistamiseen ja uusien sisään tuomiseen. 
Ensin sängyt tyhjiksi, minun sängyn alla olevat tavarat ja sitten. Otettiin sängyistä jalat pois - onneksi! 
Sänky yksi Eniiliin, sänky kaksi Eniiliin. Jee, tehtävä yksi suoritettu, Pöllö pyjamassa, mutta mitä väliä - kunhan sain vaihdettua vaatteet ennen kaupunkiin lähtöä.

Vanhat sängyt vietiin kaatopaikalle ja ajettiin hakemaan uusia sänkyjä. Hieno homma, ystävällinen kaveri. Ensimmäinen sänky sujahti Eniilin kyytiin tuosta noin vaan. (Eniilissä ON jo patjat..), mutta hetkinen... Toinen sänky ei solahtanut yhtä nätisti toisen viereen, niin kuin ne vanhat sängyt ja samalla Mursu huomasi: Sängyt ovat koko 90*200 😲😲😲
Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että meille oli myyty em. sängyt kapeampien hinnalla. Ookkei. "Mutta voidaan me tilata teille ne kapeammatkin, jos haluatte"

Tuota, kun tässä on nyt yksi ongelma... Meillä ei ole enää sänkyjä. Pakko ottaa nämä. Ainoa vaan, että meidän makuuhuone on pirskatin pieni ja ns. pienenee lisää. Onhan leveä sänky toki kivempi. 
Ja toinen ongelma. Kun ei ostettu niitä petareita, kun meillä on melkein uudet. "Että olisko sulla näihin sopivia petareita?"
Petauspatjat löytyi ja sitten mentiin myymälään maksamaan niitä. En ollut vihainen, virheitä sattuu ja niin edelleen, mutta mutta... Pöllö, joka käyttää avuttoman naisen alennusta aina kun siihen on mahdollisuus, muistin että mehän joudutaan uusimaan KAIKKI lakanat, että jotain pitäisi keksiä - miten olisi kaksi petauspatjaa yhden hinnalla? "No kuule, ei me tästä käydä vääntämään, sovitaan niin."

Ja sitten tien toiselle puolelle ostamaan uudet lakanat 🫣🫣 Yhdet, näin ensi hätään. 

** Voi, älkää pelätkö, ei tämä vielä loppunut 😂😂**

Koko reissu ei loppujen lopuksi kestänyt kauaa, vaikka Mursu kävi ruokakaupassakin ennen kuin lähdettiin kotia kohti.
Kun päästiin kotiin, päätettiin tietenkin hoitaa homma loppuun saman tien, muuten me nukutaan lattialla... 
Eli ensin imurointia ja sitten sänkyjen raahaamista sisälle. Se oli helpompaa kun vanhojen pois vienti: nämä oli muoveissa josta sain helposti kiinni. Sänky sujahti nätisti paikalleen ja.. Onneksi oli säästetty ne vanhat jalat, sillä ne meni kolmesta vaihtoehdosta siihen oikeaan reikään mihin me haluttiin jalat laittaa. 

Siinä vaiheessa taisi olla liikaa kumartelua ja liikaa rasitusta: saatiin toinen sänky autosta ulos, ehdin sanoa, että nyt ei taida enää nuppi kestää ja seuraava muistikuva on kun Mursu "pakottaa" minua riisumaan kenkiä. Puoli tuntia katosi taas tuosta noin vaan hups hei. 
Tokenin siitä sitten kuitenkin, että saatiin se toinenkin sänky; ensin minun sängyn päälle ylös alaisin, jalat paikalleen ja sitten urheiltiin se vielä oikealle paikalleen.

TADAA!!!! HURRAA!!! TAPUTUKSIA!! 👏👏👏Meillä on uudet sängyt! Enää ei jouset pyri sivusta ulos, ei tarvitse pelätä kierähtävänsä liian reunalle ja tippuvansa alas kun reuna ei pidä (olisi pitänyt olla kaiteet) ja SEITSEMÄN vuoden jälkeen meidän sängyt on jälleen yhdessä ❤️❤️

Kysyin Mursulta, olinko liian röyhkeä, kun pyysin toisen petauspatjan ilmaiseksi. Hän sanoi, että en, ihan oikein, mutta ei hän olisi niin paljon hoksannut pyytää. 
Niihin oli jo laskettu alennus. 
Mursu on itse ollut kahdessakin eri huonekaluliikkeessä töissä aikanaan, joten kokemusta kaikenlaisista hässäköistä on - eikä tuo nyt iso juttu sinänsä ollut. Hämmästys vain oli suuri ja kumpikin kai kävi nopeita laskutoimituksia päässään. Kotimatkalla jaksettiin jo nauraa - varsinkin kun mukana oli iso laatikko, 5 litraa, Oreo -jäätelöä 😄

 

Teen päivityksen pistelyn edistymisestä erikseen. Ettei teiltä vaan lopu luettava 😉

Mukavaa viikonloppua myrskystä huolimatta - ken myrskyn silmään joutuu.

Halauksia kaikille! 

Ps. Arvatkaa onko selkä ja koko muukin kroppa kipeä?

Hurja huhtikuu

Kelpaakohan tämä Repolaisen huhtikuun hurjastelu haasteeseen - hoksasin tämän vasta nyt kun mietin kehtaanko tätä teille kirjoittaakaan. Mutta kun tämän Mursullekin kerroin, niin miksen teille. 

Kävin tänään Tokmannilla ja yksi tavaroista oli sen verran iso, etten nostanut sitä hihnalle. 
Kassalla oli nuorehko mieshenkilö ja kun hän oli "piipannut" kaikki ostokseni, ojensin hänelle Klubi -korttini:
- Tässä on tämä mun puhelinnumeroni, voit sitten tässä viikonloppuna soitella.
*vastauksena virnistys*
- Sieltä voi kyllä vastata puolisokin, semmoinen iso mies, jolla on pitkä parta.
*toinen virnistys*
- Mutta se on kyllä ihan kiltti, poikakin on sanonut, että "se on ihan kiltti, se on mun iskä"
*naurua*

Auts. Oliko tämä hurjastelua vai häirintää? 
Kertokaapa, jos sosiaalisessa mediassa alkaa melskaus, kuinka vanha kalkkuna yritti iskeä nuorta miestä 😉😉😄😄 En yrittänyt iskeä, yritin vain piristää työpäiväänsä. En vain muistanut sääntöjä. 

Mutta se siitä.

Stanstalle lupasin kertoa mitä meidän kauppakassiin tipahti kauppareissulla. 

Vast ikäänhän kerroin Pöllönkulman kahvinjuontitavoista.

En muistanut kertoa, että kun meillä juodaan kahvi maidolla, niin joskus maidon sijasta herkutellaan tällä Vanilla soija -juomalla. 

Siis kahvissa. 

On hyvää, oikeasti. 

En muuten pidä soijajuomista enkä kaurajuomista, mutta soijajuoma menee kahvissa (no menee kaurajuomakin, jos ei muuta ole) ja ruokakerman korvaa kauravalmisteet. 

Mutta kahviin jos käyttää soijajuomaa, sen pitää olla vaniljaa. Piste. 

Ja kun ollaan kahvissa, niin kahvin kera pitää viikonloppuna jotain mutusteltavaa. 
Se on meidän "ikuisuusherkku". Voisi melkein sanoa, että mitään niin hyvää ei kaupan pulla-, keksi- eikä kakkuhyllyiltä saa kuin tämä. Riippuu tietysti valmistajasta kuinka hyvää tästä saa, mutta sitä vanhaa kunnon kaakkua en ole nähnyt aikoihin:

Suklaahippukakku. Näitä pitäisi oikeastaan olla kummallekin omansa. Ja ei, vaikka tässä lukee suklaa, tätä ei lasketa suklaan syömiseksi. 

Ja viimeisenä tämä - tämä on varmaan Stanstan herkkua 😉😉😍.  Emme vielä tiedä minkä makuista tämä on, mutta koska joulun aikaan syömämme Piparkakkuriisipuuro oli hyvää, ei tämä voi ainakaan kauhean pahaa olla:

Mutta onko parempaa lämpimänä vai kylmänä 🤔 Luulen, että sekä että. Että. Sekä. 
Herkkuja herkun perään siis. Ensin juustosämpylä sienisalaatilla ja päälle puuroa. 

Ai niin, tämän herkun meinasin unohtaa, tätä maistettiin muutama päivä sitten:

Kyllä, suolakurkkulientä ja limeä. Suolakurkkuliemi lukee tuolla ihan purkin alareunassa.
Palautusjuoma.

Rehellisesti sanottuna eipä maistunut juuri miltään. Ei suolakurkkuliemeltä eikä limeltä. 
Ilmeisesti lime hävitti suolakurkkuliemen maun ja suolakurkkuliemi hävitti limen maun.

Ei se pahaakaan ollut, mutta eipä tarvitse enempää ostaa, kiitos vain, maistaminen riitti.

Suolakurkkujen kannat ja joskus lientäkin - meillä ostetaan irtokurkkuja - käytetään ruuanlaitossa, mutta ei sentään juoda. Tai en minä ole ihan varma Mursusta. 🙄🙄

(Poika tekee itse suolakurkut Mummin = A-nopin ohjeella ❤️)

Olisiko Pöllönkulman ruokaosio tässä? 

Kerron teille pari muuta juttua tässä ensin ja sitten näytän ristipistotyön edistymisen.

Terhi kertoi tarinoissaan ompelukoneen korjauksesta ja tekoälystä. 

Ompelukone: 
Piti kääntää Mursun farkkuhaalareiden lahkeet ja oletin pääseväni helpolla käyttämällä paltenauhaa ja silitysrautaa. Silitysrauta ok, paltenauha ikivanhaa eli ei tarttunut mihinkään. Päätin, että nyt ne lahkeet käännetään ja kaivoin ompelukoneen esille. (Meillä hirsitalossa elää jotain lukkeja/hämiksiä ja sen takia meille ilmestyy seittejä sinne tänne.. Kukaan ei ollut pitkään aikaan katsonut tv:n alla olevan kaapin taakse, nurkkaan. Siellä olevista seiteistä olisi varmaan voinut kehrätä lankaa.... Tämä tässä näin välissä, koska ne oli otettava sieltä pois ennen mitään muuta)

Mikä on ompelukoneessa viheliäisintä? Langan pujottaminen neulan silmään! Ja viidestä langanpujottajasta KAIKKI olivat jossain muualla kuin siellä, mihin olin ne laittanut. 
Kaikki oli lopulta paikallaan ja viimeiset 10 cm.... alalanka niin rutussa ja kurtussa kuin vaan olla ja voi! EN purkanut. Leikkasin sievästi ylimääräiset lenksut ja lenkit ja rutut ja kurtut langasta pois, kokeilin, että ommel kestää ja annoin olla. Oikea ompelijatar. 🧵🪡

Tekoäly:
Ärsyttää teleoperaattorin mainos, joka lupaa kaupan päälle 12 kk w-olt -palvelun. Yritin ChatBotilta kysyä, että mites, me joilla w-oltista ei ole mitään iloa. Ei ymmärtänyt kysymystä vaikka yritin monella tavalla. Sitten kertoi, että voin jutella ihmisasiakaspalvelijan kanssa, kirjautumalla ko. operaattorin sivuille. 
Kysyin, että miten kirjaudun sinne, kun en ole asiakas. Botti antoi kahteen kertaan samat ohjeet, mutta ei, ei osannut vastata kysymykseen. Kirjoitin, että turhaa homma. Botti oli pahoillaan, kun ei voinut auttaa.
Siinä vaiheessa minun kävi jo sääliksi Botti-parkaa ja totesin "Parhaasi teit, kiitos" johon Botti vastasi minulle "Kiitos ystävällisistä sanoistasi"  - siinä vaiheessa jo hymyilytti, vaikka aluksi kiukutti.

Puskissalle kiitos: kadoksissa olleista koruista 2/3 on löytynyt! Ja se rakkain eli äidiltä saamani koru oli siellä missä sanoitkin sen olevan: piilon vieressä 😊 On paikka, jota todella voi sanoa piiloksi, ja koru/korut; riipus ja korvakorut olivat siellä. 
Toinen koru, Athene noctua eli Minervanpöllö - se vain oli. Puhuin korun antaneen ystävän kanssa puhelimessa ja oltiin lopettelemassa, kun katselin, krhm, lipaston päällä olevia puteleita ja "mikäs ketju tuo on" ja kas, siellähän se oli, kateissa ollut pöllö! 
Vielä kun Puskissa löytäisit sen yhden pöllön, olisin iloinen. Se on hopeinen, lentävä pöllö 😉

Ja nyt, nyt viikon "työ". Ohjehan on siis neliosainen ja puolet sain valmiiksi viikko sitten. Kehystä jouduin siirtämään, että päästiin uudelle sivulle, mutta tässä kuva viikon etenemisestä: 

Katselin eilen illalla netistä millä hinnalla ihmiset myyvät ristipistotöitä; kehystettyjä tai kehystämättömiä. 
En tiedä olivatko ne myyjien itsensä tekemiä tai esim. kuolinpesien tms. tavaraa, mutta, kuten niin monien muidenkin käsitöiden kohdalla, ei töitä paljon - todellakaan - arvosteta 😢😢

Tiedän, että jos minä lähtisin tätä työtä myymään, en voisi laskea hintaa materiaalit + tuntipalkka sen mukaan kuinka kauan olen tätä tehnyt, mutta kyllä minä omaa työtäni vähän enemmän arvostan, kuin millä hinnalla töitä netissä oli myynnissä. Tulin surulliseksi. 

Ilolla jatkan työtä kuitenkin; haluan teidän näkevän mitä tästä tulee. 
Mihin tämä sitten lopulta päätyy, sen näkee sitten, kun tämä on valmis 😄

Kevät etenee

 pitkin harppauksin, olkoon meteorologit mitä mieltä tahansa. Tai ainakin niin pitkin, että piti käydä vaihdattamassa talvirenkaat kesämalleihin. 
Aiemmista vuosista opiksi ottaneina olimme kilttejä ja ystävällisiä ja pesimme koko talven autossa olleet kesärenkaat eräänä aurinkoisena päivänä, jotta 
A) renkaita olisi miellyttävämpi käsitellä
B) hallin lattialla ei olisi hiekkalaatikon verran hiekkaa, kun ne on pudotettu autosta ulos

J oli tyytyväinen ja kiitti huomaavaisuudesta. 
Jatkoimme kiltteyttä tänään ja pesimme talvirenkaat JO NYT, siivosimme myös auton niin ja näin. Aurinko armas kuivatti renkaat ja ah ja voi: syksyllä on puhtaat renkaat, kun palataan talviaikaan. Mutta siihen on pitkä aika. 

Mistä muusta tietää, että on kevät? No näistä tietenkin: 

Leppäkertut lennähtivät portaille aurinkoon, iästään huolimatta reippaasti ja vauhdilla.

Mietin tässä, että pitäisikö näitä vähän maalailla uudestaan, onhan näillä ikää jo sellaiset 35 vuotta tai siinä huitteilla.

Vai antaisiko olla; nämä ovat Pojan ja Mummin maalaamia leppäkerttuja, ne ovat Pojalle rakkaita ja niillä mittaamaton muistoarvo ❤️

Löytyi myös alla oleva Tammimittari. 
Kovin oli kohmeinen vielä, eikä tehnyt elettäkään, että lähtisi karkuun. 

Kuvan oton jälkeen laitoimme puulistan takaisin paikalleen pystyasentoon ja jätimme mittarin
mittaamaan - mitä sitten mittaakaan. 

Leskenlehtiä ja sinivuokkoja on jo tienvarsilla ja ja pihalla keltaiset krookukset ovat jo sen verran nousseet, että näkee niiden olevan nimenomaan keltaisia.

Liilat krookukset odottelevat vielä. 

Kuvien ja tekstin asettelu ei nyt onnistu, ei sitten millään. Koettakaa kestää. 

Sain viikolla kirjastosta viestin: 
"Varaustunnuksellasi 12345 on noudettavissa Kirja, jota etsit...."

Luin viestin monta kertaa ja mietin, että mikä ihmeen kirja, mitä kirjaa olen pyytänyt etsimään, en kyllä muista.

Kunnes tajusin: niin siis joo, kirjan nimi on Kirja, jota etsit. 

Pakko oli kuitenkin vielä tarkistaa netistä, että onhan sen niminen kirja olemassa - kyllä oli, ja eilen kävin sen hakemassa. 

Eilisellä renkaanvaihtoreissulla löysin vihdoinkin itselleni kävelykengät, nauhalliset Sievin kävelykengät. Sialuun sattui niitä maksaessa, mutta luotan niiden kestävyyteen. Tarjolla oli mustat ja punaiset. Olisin voinut ostaa punaiset, mutta en pitänyt niistä valkoisen pohjan vuoksi. Jos pohja olisi ollut musta, olisin harkinnut. 

Jostain syystä mikään ei vaan nyt tunnu oikein sujuvan, kaikki tökkii mielessä ja on mielessä pienessä pielessä. Olen kadottanut kolme kaulakoruani; kaksi Kalevalakorua ja yhden hopeisen pöllön jonka sain 50-vuotislahjaksi. 

Olenkin keskittynyt pääasiassa pistelyyn. Ja pistelyyn. Ja pistelyyn. Puolet työstä on nyt valmista ja tässä ensin kuva edistymisestä edellisestä kerrasta. Alla taas viime kertainen kuva ja ylempi kuva tältä aamulta kun pistelin viimeiset pistot, että sain 2/4 valmiiksi ja voin kääntää ohjeen "ympäri". 
Ylemmässä kuvassa kirjontakehystä on vähän siirretty ylemmäs, että sain yläreunan pistot pisteltyä. Siitä sitten jatketaan. 

Sanokaa sitten kun etenemisen seuraaminen alkaa kyllästyttää, muussa tapauksessa näitä etenemiskuvia tulee viikottain 😂

Ja tässä vielä koko tulevan kuvan pistelty puolikas. Vielä toinen mokoma ja sitten kuva on valmis.  ON ryppyinen, kun on ollut kehyksessä ja kangasta täytyy rullata ja rutistaa pois "tieltä".

Hyvää viikonloppua kaikille ja halauksia kaikille, ketkä halauksista tykkää 🤗

Hyvää syntymäpäivää

sinulle Äiti, Mummo, Anoppi, Vaimo, Sisko.. 🎂 
Mikä nimitys on avomiehen Mummolla 🤔Mummo on varmaan ihan hyvä, Mummoja ei ole kenelläkään koskaan liikaa, eihän?

Olimme siis eilen juhlimassa Äitirakkaan syntymäpäiviä, pienellä porukalla. Luulen kyllä, että jos joku kävi ulkoeteisessä ajatellen tulevansa kahville, niin kääntyi vaivihkaa kannoillaan ja päätti tulla toisen kerran. 

Paikalla oli siis Tunturiruipelo, Poika ja Miniä, Täti Tomera ja Mursu ja Minä. 
Äiti on jo aikaa sitten vaihtanut kaikkiin näihin meidän pieniin perhejuhliin täytekakun riisivelliin/-puuroon. Niin nytkin. 
Iso kattilallinen riisivelliä keskelle pöytää ja pohjaa myöten se taisi mennä 🤗 Kun vatsat on täynnä riisivelliä, Äiti keittää kahvit ja kattaa kahvipöydän; voileipäkakun kera. Kaikki ottavat voileipäkakusta pienen siivun ja loput kakusta siirretään Pojan eteen. Ole hyvä. Siinä on mies joka todella rakastaa voileipäkakkua ❤️❤️ Ehkä teemme hänelle kahden vuoden päästä syntymäpäivälahjaksi ison voileipäkakun...🤔

Saimme myös omat kappaleemme Voita -kirjasta; yksi meille, yksi Mummolle ja yksi odottamaan Pojan tätiä, joka tulee Suomeen näillä tiedoin kesäkuussa. Siis Siskorakas. 

Täti Tomera näytti kuvia omalta terassiltaan: 

Terassille oli pölähtänyt NOITA! 

Serkkupoika oli kuvat nähdessään kylläkin jämäkästi komentanut "Nyt äiti alas sieltä puusta!

Olisi varmaan syytä käydä vähän useammin käydä äitiään katsomassa, jos ei erota Täti Tomeraa noidasta... Onhan Täti melkoisen vauhdikas, myönnetään, mutta kyllä se vielä puita väistelee (toisin kuin eräät nimeltä mainitsemattomat)

Mistä tuli mieleen, jostain syystä eilen jouduin selittämään, erityisesti Pojalle, miten ihminen onnistuu putoamaan sängystä sänkyjen väliin ja vuodevaatelaatikkoon. 
Eli en minä nyt niin kauhean iso ole, kun sänkyjen välissä on rako n. 5 cm 😲😉

Viikko sitten käytiin shoppailemassa. Juu-u. Uudessa Puuilossa ostamassa..tuota..odottakaas... niin, joku semmoisen härveli millä on helppo sitten kelien salliessa käsitellä noi meidän portaat ilman selkäkipuja. Siis selkä melkein suorassa. 
Sitten kävin vieressä Tokmannilla ostamassa YHDET TIETYT sukat, joka ovat osoittautuneet hutiostokseksi. Paketissa pitäisi lukea, että osta normaalikokoasi pienemmät. 
Siinä vaiheessa jo jalkaterä vähän kiukutteli, mutta minkäs teet, ruokakauppa kutsui.

Mentiin sittariin ja porttien sisäpuolella Mursu huomaa ja huomauttaa, että katsos housunlahkeitas. Kuraset kun mitkä. Hän sanoi menevänsä kaupan toiseen päähän kemikalio-osastolle, minulla jalka kiukuttelee jo sen verran, että huikkaan vaan perään, että "jos löydät, niin tuo mullekin". Onnellisesti jäin just wc-paperi osaston kohdalle ja nappasin siitä kosteuspyyhkeitä, menin itsepalvelukassan kautta ulkopuolelle ja yritin putsata niitä housuja. 
Juu, puhdistuihan ne, mutta ihan pikku vinkki vitonen: olikohan joku Lotus tai joku, sillä hinkatessa lähtee väritkin! Nyt on sitten farkkujen toinen polvi ja toinen lahkeen suu vaaleampia kuin farkut muuten. 

Muuten kauppareissu meni kutakuinkin ihan hyvin, mitä nyt askel askeleelta onnuin enemmän ja enemmän! Oikea jalkateränihän ON kuin ankanjalka, läpsyy ja läpsyy, mitä väsyneempi se on sitä enemmän se läpsyy. Siitä Mursu minut aina kaupassa tunnistaa ja tietää missä liikun.

Tiistaihin asti lepuuttelin jalkaa, sitten ehdotin, että jos leikeltäis tuota rhodoa. Rhodoa vaihtui lennosta Terijoen salavaksi. Ei siinä mitään, ei siinä askelia sen enempää tullut ja olin laittanut turvakengät jalkaan, ajatuksena, että jalkapohja pysyy suorassa eikä taivu sinne tänne. Tuntui ihan hyvältä. 
Samaan syssyyn sitten vietiin oksat sitten jäteasemalle ja käytiin kaupassa. Läps läps läps. 

Kaiken luppoajan olen pistellyt ristipistoja ja ky-yllä, on se työ edennyt. Lupasin teille ja eritoten Sartsalle (ainakin mielessäni, jos en muuten 😉😍) kuvia edistymisestä. Tämän verran sain pistoja aikaan viikossa. Eli alakuva edellisestä päivityksestä 27.3. ja ylempi kuva eilisaamulta, 3.4. - muutaman piston pistelin ennen kun lähdin kampaamaan tukkaani ihmismäiseen kuntoon. 

Ja vielä, ennen kuin päästän teidät tästäkin piinasta, kaikkein hienoimmat kuvat. Nämä ovat REPOLAISEN käden jälkiä - niin kuin varmasti tunnistattekin ❤️❤️ (Nyt vain toivon, ettei Siskorakas eksy tänne juuri tänään..)

En tilannut korttia kissanristiäisiin, vaan KOIRANristiäisiin - wuh! Siskon perheeseen tuli pari viikkoa sitten tuollainen ihana suloisuus, joka sai nimekseen Pluto. Ilman Siskon lupaa laitan tuon pienen kuvan tänne ja kerron, että Pluton lempitv-sarja on Hercule Poirot - selvää etsiväkoira ainesta siis. 

Toinen kortti, on kaikkineen ja avattuna tällainen: 

Tämän kortin sisälle kirjoitin Ötökkätutkijaa mukaillen "Kiva kun oot Papan ja Mummon kaveri"

Siskon kanssa halusimme muistaa Papan (Tunturiruipelo) ja Mummon ystävää, joka käy heitä auttamassa milloin missäkin asiassa, milloin ilmestyy mustikka-, karpalo- tai sieniämpärin kanssa, käy linturetkillä Tunturiruipelon kanssa, korjaa tietokonetta - kaikenlaista. 
"Hädässä ystävä tunnetaan" 
Siskon kanssa asumme kumpikin kaukana, että hädän tullen se on jo housussa ja vaikka hän kiitoksia varmasti on saanutkin, niin olemme sitä mieltä, että hän on ansainnut kiitoksen myös meiltä. 

Kiitos Repolainen -  vähilläkin tiedoilla sinä teet juuri sellaisia kortteja, että ne ovat saajansa näköisiä ❤️❤️

Ihmeellisiä asioita

Huvinsa kullakin sanoisin ja sanoo varmaan moni muukin. Kävin eilen apteekissa hakemassa taas ne kolmen kuukauden eväät. Tämäkin käynti kuuluu sarjaan "sattuu ja tapahtuu".
Mutta kerron ensin asiasta mihin otsikko liittyy. Otsikko liittyy kuumemittariin. 

Ostin meille uuden kuumemittariin, semmoisen joka sanoo piip-piip, sitten kun se on valmis. Meillä oli sellainen, mutta minä en koskaan kuulunut sen ääntä ja olihan siihen tarkoitus vaihtaa paristokin, mutta kun sen ostaminen unohtui ja ja... Niin siis ostin uuden. 
Käyttöohjeethan on lahjattomille - niitä luetaan vasta sitten, kun hankittu tuote lakkaa toimimasta ja sitten todetaan "oho! AI, tää olis pitänyt tehdä NÄIN!" Tällä kertaa kuitenkin katsoin, että joo-o, tässä on käyttöohje ihan suomeksikin, avataanpa tämä. 
Sepä olikin hyvä ostos: siinä kuumemittarin pakkauksessa kun oli vauvan kuvia, niin sitten kun on oppinut käyttämään sitä kuumemittaria (celsiusta vai fahrenheitia?), niin sitä käyttöohjelakanaa voi käyttää peittona! Aika kätevää, vai mitä?

Päätin kuitenkin testata, että no kuuluuko siitäkään mitään piipitystä. Laitoin sen vasempaan kainaloon. Piip-piip-piip. Ohjeiden mukaisesti odotin vielä muutaman sekunnin ja sitten katsoin: 35,7. Selvä. "Hulluus" ja uteliaisuus sai minut pistämään mittarin oikeaan kainaloon. Piip-piip-piip. Ja muutaman sekunnin päästä: 36,3. TÄH? Oikea puoleni kävi kuumana kun taas vasen puoli oli selvästi painumassa kohti hypotermiaa 😜😜 
Mursun ilmeistä päättelin, että paras pistää kuumemittarista virta pois, mittari koteloon, taitella se lakana entiselleen ja laittaa koko hässäkkä talteen. Sinne vanhan kunnon elohopeakuumemittarin viereen. Sen, joka ei petä koskaan. 
Paitsi jos sillä yrittää mitata teeveden lämpötilaa....

(Muistatteko Pahkasika -lehden? Numerossa 36, vuodelta 1988 - hyvä vuosi muuten - oli Pahkasian taitteluräpellin. KAIKKI tuollaiset lakana -tyyppiset käyttö- ja muut ohjeet muistuttavat sitä)

Apteekissa käynti muuten sitten. Kuten mainitsin, kuului osastoon sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa minä olin syytön. Paitsi jo lääkkeiden määrä lasketaan osasyyksi tapahtumiin. Farmaseutti piippaili lääkepaketteja järjestelmään, kunnes HUPS. Järjestelmä kaatui! Tai siis heitti hänet ulos järjestelmistä. En ole varma kuinka moneen järjestelmään häneen piti kirjautua uudestaan, mutta kyllä se lopulta onnistui. Kaikki reilut parikymmentä pakettia luettuaan tapahtui taas jotain... "Odotas..täytyy tarkistaa, että ne on kaikki tuolla reseptikeskuksessa!" 
Siinä vaiheessa olin valmis nostamaan kassin takaisin hänelle ja sanomaan, että ota ihan rauhassa, peruuta koko juttu ja sitten kun järjestelmät on kunnossa, tee kun ehdit. Tulen hakemaan nämä iltapäivällä, nyt pitäisi mennä. Mutta kyllä ne siellä oli. Vaan....
Maksaminen ei onnistunut 😊 Siellä oli joku "haamu". Maksettava summa ei siirtynyt tietokoneelta maksupäätteelle. Se ei onneksi ollut iso ongelma, maksun pystyi hoitamaan toisella kassalla ja kaikki meni ihan oikein. 
Nyt toivottavasti pysyy Riesa kurissa vähän aikaa - ei pitäisi pahasti riehaantua. 

Mursu oli jälleen kerran kiltti ja lähti sieltä sitten viemään minut ystävän luo kylään ja viettämään omaa aikaa missä viettikään. Tiedän, että on vähän tylsää vaan olla, varsinkin kun ei vielä oikein voi mennä edes ongelle (turhan viileetä istuskella märällä nurmikolla. 

Mutta hän oli mennyt löytämälleen valtavalle kirpputorille, ihan ensimmäisenä ostanut vaiko saanut, en muista, arvan ja oli voittanut sillä tämän pienen liinan. 

Minä juttelin reilun pari tuntia vanhan ystävän kanssa ja vaikka ei olla nähty muutamaan vuoteen, niin juttu jatkui siitä mihin se silloin jäi kun viimeksi nähtiin. 

Ja mikä parasta: saimme ihan (oikean) kuningasidean. Jos vain kaikki menee hyvin - matkaan voi tulla mutkia ja siihen olemme varautuneet - ystävä lähteekin Mursun tilalle sinne kesäkuun reissulle 👍👍 Hänellä on auto, hän tykkää ajaa, hän sanoi viihtyvänsä oikein hyvin yksin hotellihuoneessa sen aikaa kun minä juhlin ja mikä parasta: meillä olisi monta tuntia aika höpötellä! Asioilla on tapana järjestyä.

Kun vain yhden TÄRKEÄN tapaamisen vielä saisin järjestettyä, mutta eiköhän sekin onnistu, kun pistetään se onnistumaan. 

Ja vielä viimeiset höpötykset. 

Tämän verran on ristipistotyö edennyt viikossa. 

Kehystä olen näköjään vähän siirtänyt, kun olen kiristänyt kangasta, mutta se ei vaikuta siihen, miten näette edistymisen tai edistymättömyyden. 

Ylempi kuva on se mihin viime syksynä lopetin kun pakkasin "kesäkäsityöt" pois ja otin puikot ja langat esille. 

NYT menen ottamaan jotain suuhuni, en kuitenkaan suklaata enkä mitään muutakaan makeaa - yäk - ja sitten jatkan tätä.

Eilen söin pitkästä aika suklaata, kaupan omenasosetta, pari lettua ja kinuskikastiketta. Ja se kostautui yöllä.

Seuraavat kahdeksan kuukautta pärjään taas ihan hyvin ilman suklaata. 

Aurinkoista ja keväistä viikonloppua kaikille 🌞🌞 - koetan pistäytyä teillä kylässä 

PS. Nyt minäkin olen nähnyt töyhtöhyypän, kevät on siis virallisesti tullut Pöllönkulmalle! 



Sade vei, lumet vei kaikki.

Vihreää siellä ja täällä,

ja kohta jo varmaan 

keltaista kukkaa

voit nähdä

kun tienlaitaa kuljet

etkä silmiäsi sulje.

Kun tarkkaan kuuntelet

kuulet linnun laulun,

joutsenet, kurjet

kaikki nuo kevään tuojat

näet

kun hetkeksi rauhoitut

ja luontoa kuuntelet

ja katselet.

             27032026 athenenoctua

Hämärähommia - ja töyhtöhyyppä

 On ollut viime aikoina niin kirkkaita ja aurinkoisia päiviä, että nyt kun on pilvinen ja sateinen päivä, tuntuu siltä, että pitäisi sytyttää kattovalokin palamaan. Se on kirkas kuin mikä ja se sytytetään kerran kahdessa viikossa: silloin kun täytetään dosetit. 
Muulloin meillä palaa vain jalkalamppu jonka valo osoittaa ylöspäin ja jossa on minua varten käsityö- ja lukuvalo. 

Mutta hyvä, että sataa, lumet sulaa ja minun maalais"tytön"järkeni sanoo, että se auttaisi myös roudan sulamista, mutta sitä minä en tiedä, onko niin. Mutta sataa sataa, vaikka kahta sataa. 

Meidän pihalla ei viherrä vielä mikään, mutta visertää kyllä. Tai no, löysin jotain vihreää: luultavasti jotain rikkaruohoja 😂

Rhodo on sekä hyvässä että huonossa kunnossa. 
Toiset ohjeet sanoo, että se pitäisi leikata NYT, toiset taas, että heti kukinnan jälkeen. Aion olla rohkea ja leikata sen joko perjantaina tai viikonloppuna, kelistä riippuen. Se on vanha, tosi tosi vanha ja se on tehnyt paljon uusia oksia, mutta se vanha osa siitä todellakin tekee kuolemaa. Se on jo ruma. Jos se kuolee kokonaan, niin ei voi mitään. Istutan siihen sitten uuden. 

Kävin äsken pihalla, kun en uskonut Mursua, että ränninpuhdistaja ei ole täällä yläpihalla. Kurkistin varmuuden vuoksi nurkan taaksekin. 

Talitintillä oli paljon asiaa. (En osaa matkia tinttiä, pahoittelut). Tviit-tviit-tviit. Juu-juu. Tviit-tviit-tviit. Juu-juu. Tviit-tviit-tviit. Juu-juu. Ai sä olet siellä omenapuussa, ole pois vaan. Tviit-tviit-tviit. Juu-juu, tee vaan pesä mihin haluat. Tviit-tviit-tviit. Juu-juu.
Sitten kylältä tuli pitkältä säiliöauto ja tintti lensi pois, vaikka sanoin, ettei sitä tarvitse pelätä, ei se tule meille. Tviit-tviit, huuteli vielä lähtiessään. 

Eilen illalla etsiskelin pilvestä valokuvaa Siskorakkaan ja Äidin ja Tunturiruipelon vanhasta koirasta. Siellä on aika vähän kuvia ja se on mystinen paikka muutenkin. Silloin kun etsin sieltä jotain, sitä ei löydy ja nyt kun etsin ihan jotain muuta, löysin mm. kuvan A-nopista nuorena tyttönä, kun hän oli voittanut iskelmälaulukilpailun (luonnollisesti ajalta ennen Mursua). No mutta se ei ollut se mistä piti kirjoittaa.

Helmikuun pakkasilla soitin teille villahousurockia ja siinä samassa taisin pohdiskella, josko joskus vielä tekisin itselleni villahousut. Silloin muistin kyllä, että olen joskus tehnyt villahousut. Pojalle. Ja juuri sellaiset kuin nyt haluaisin itselleni, siis raidalliset, iloisen väriset.

 Olen kuvan varmaan joskus esitellytkin - tässä, tuota, oli kevät ja olin laittamassa näitä hattuja ja lapasia ja rukkasia ja VILLAHOUSUJA kesäsäilöön kun puhelin soi. Lankapuhelin. 

Vaatteet jäivät makuuhuoneen sängylle ja sillä aikaa kun minä puhuin puhelimessa oli Poika hoitanut kesken jääneen tehtävän: sovitetaan mitkä vielä syksyllä todennäköisesti mahtuisivat. 

Mutta siis ne villahousut. Olen tehnyt. Raidalliset villahousut. 

Eilen käytiin kaupungissa. 
(Mistä tuli muuten mieleen, että tiesittehän te sen, että bloggaajat vahtivat/kyttäävät toinen toisiaan ja antavat ilmi postauksia ja bloggaajia, jotka ovat kirjoittaneet postaukseen väärän sanan jne.? Nimim. Siinähän sitten mietit, mikä postauksessa on vikana, kun se yhtäkkiä blokataan).

Ajettiin pitkähköä, suoraa katua jonka varrella oli paljon autoja parkissa. Mursu huomasi yhdessä autossa parkkisakon. Ja toisen. Kolmannen. Neljännen. Viidennen. Sitten piti lopettaa laskeminen kun piti laittaa omasta puhelimesta sijainti päälle ja TAAS päivittää pysäköintisovellus, ennen kuin mahdollisesti pysäköidään. Ei pysäköity, parkkipaikka oli täynnä. 

Cittarissa oli pakastealtaassa KUUSI isoa laatikollista mochi -palloja tarjouksessa. Siis irtomyynnissä. Ostin 10 kpl. Eivät olleet yhtä hyviä kuin nämä lauantaina Lidlistä ostetut, ei-pakastetut.

Pakastealtaan vieressä seisoi vanhempi mies, joka katsoi altaaseen, tarjoustauluun, altaaseen, tauluun, altaaseen - ja lähti päätään pyöritelleen pois. 
Ajatteli varmaan, että kaikkia kakkakikkareita ne kaupassa myyvätkin, ja tuokin tuossa niitä vielä ostaa. Onkohan ne syötävää vai mitä... 🤔🤔

Kaikki myötätunto hänelle, ilman Poikaa minä olisin varmaan toiminut täsmälleen samoin.

NYT jatkan sitä ristipistelyä, että on huomenna jotain uutta kuvattavaa ainakin Sartsaa varten 😊- palaan illalla koneelle lukemaan teidän blogejanne ja koetan vihdoinkin päästä ajan tasalle. Ainakin Minzin ja Terhin blogeissa olen pahasti jäljessä - ja monen muunkin. 

Niin ja sen tärkeimmän meinasin unohtaa: kevät on saapunut Pöllönkulmalle ihan tosissaan! Mursu näki eilen töyhtöhyypän! 

Mukavaa keskiviikkoa!