Nyt on valmista - ja taas on sattunut

Meillä taitaa - arvaatte varmaan kyllä kenen kanssa - muutamia saman laisia huonon onnen tähtiä onnellisten tähtien joukossa 🌟🌟 Onneksi me aina selvitään, tavalla tai toisella. 

Naapuri-Ystävä tuli tänään pullapitkon ja ihanan, hymyilevän "Karvanlevittäjä"-Molliksen kanssa käymään. Hän on kuin Mursu: hänellä on aina kuuma ja varsinkin kahvimukillisen jälkeen. Ajattelin olla ystävällinen ja vaihtaa paikkaa, jotta ilmalämpöpumpun voisi laittaa puhaltamaan vähän kovempaa. 
No nyt ei ollutkaan kuuma, joten ryhdyin tekemään paluuta. En tiedä mitä tapahtui, mutta hups vain ja löysin itseni lattialta pyllyltäni. Eipä siinä mitään, mutta kun siinä lattialla oli jalkarahi ja Mursun pöytänä käytössä oleva Pojan pikkuinen puutuoli. 
Kyllähän se vähän kipeetä teki - onneksi ei sattunut 😜 Ei sattunut sillä tavalla, että olisi selkä kipeä tai sellaista, sen verran vain, että tiedän alaselän ja toisen pakaran olevan huomenna komeasti mustana 😂
Karvanlevittäjä - niinpä. Molliksessa on karvoja useampaankin koiraan ja niitä on kaikissa joita se tervehtii ja rakastaa. Minä kuulun suosikkeihinsa, koska jääkaapin ovi aukeaa heti kun se "hunttasee" sisälle. On sille omatkin herkut verannalle, mutta ne on Mursun ja Molliksen juttuja ne. 

Mursu on aina minun tuollaisten onnettomuuksien jälkeen vähän aikaa puhumaton. Ei se oikeasti ole vihainen, mutta siltä se tuntuu, kun ei puhu. 
Tänään sitä varmaan harmitti vielä sekin, kun alahampaat hankasi ikeniä eikä asialle voinut viikonloppuna tehdä mitään. Tänään pääsi hammasteknikolle ja nyt ovat taas paremmat. 

Sillä aikaa kun Naapuri-Ystävä käytti Mursun hammasteknikolla, minä pakersin puput vihdoin valmiiksi. Ja manasin. Reippaana olin kyllä tehnyt apuruudukon, mutta laiskuuttani en ollut kaivanut esiin ompelukonetta, että olisin ommellut nätisti siksaksilla kankaan reunat, ettei ne purkaudu. Olin muka näppärä ja teippasin ne Mepore -teipillä 🫣🫣 
Se on kätevää joka toinen sunnuntaina, sillä suojaan peukalonkynnen, ettei se rikkoudu, kun napsuttelen kahden viikon lääkkeet dosettiin. Tuohon se EI ollut hyvä idea. 

Tässä ovat puput ennen jälkipistoja:

Ja tässä jälkipistot on melko lailla siellä missä pitääkin, sormenjäljet pesty pois ja silitetty:

"Somebunny to love"

Pupukuvan lataaminen tuntuu olevan toivoton yritys. Siispä esittelen teille jotain muuta. 
(Hah - blogger luuli olevansa minua fiksumpi, mutta keksinpä ratkaisun!) 
Huomaan vain olleeni hölmö, kun otin kuvan läppärin kannen päällä, mutta en ota enää uutta. Oppia ikä kaikki, sekä minä että blogger. 

Mutta siis se mitä tässä välissä piti esitellä. 

Kainalomatoni ❤️täytti jo heinäkuussa kortissa näkyvät vuodet ja hänen äitinsä, Täti Tomera, kysyi mahtaisiko Repolainen tehdä hänelle kortin. Aika oli vähän "kortilla", mutta tunnettehan te Repolaisen - kun vain annetaan speksit ja edes vähän aikaa (ja tietenkin kuljetukseenkin vähän aikaa, lue: posti...), niin kortti kyllä valmistuu! 

Kortti valmistui, minä pyysin Repolaista lisäämään kortin pienen jekun, mutta Täti Tomera huomasi sen jo kuvan nähtyään - eikä pahastunut. 
Minulla ei siis ole muuten kortin kanssa tekemistä, olin vain välikätenä ja jekun tekijänä. 
Kortti sai juhlissa arvoisensa huomion, sitä oli ihailtu koko juhlaväen voimin

Kerroin teille pari postausta sitten, että pitää peruuttaa parturi. Sain siirrettyä sen parilla päivällä aikaisemmaksi, mutta kulmat ja ripset jää värjäämättä. Kerroinkohan sen jo 🤔 Joka tapauksessa, SE ei ole iso juttu. Mutta se, miksi vaihdoin aikaa, se peruuntui. Meillä oli tarkoitus lähteä viiden hengen naisporukalla kolmeksi päiväksi mökille Loviisaan ja sitten kävikin niin, että juuri niihin siihen kohtaan tuli kahdet hautajaiset! Voi harmi ja itku. Vaan minkäpä asialle voi. 

Ai niin kysymykset vielä. Olen taas töpeksinyt koneeni kanssa, joten jos nyt tulee uusissa kysymyksissä jo kertaalleen kysyttyjä, niin ei kai sen niin väliä?

1. Mikä pastilli "ei petä, vaikka vastassa ois ketä"?
-"Stoppi"/Stop-pastilli. 
Kyllä se "vanha kioskintäti" Sartsa tiesi ☺️

2. Millä nimellä Raimo Jääskeläinen tunnettiin paremmin?
- Monsieur Mosse
Suomalainen maskeeraaja ja parturi-kampaaja

3. Minkä viihdeohjelman juontajana steppaili Heguli?
- Valehtelijoiden klubi ja Helge Heralahan se siellä steppaili.
Minun suosikkini ohjelmassa oli Maija-Leena Soinne. 
Vaikka jonkun tutkimuksen mukaan olenkin vielä hyvän tovin keski-ikäinen, niin taidan silti olla jo vanhenemaan päin, kun kaipaan niin kovin noita vanhoja hyviä viihdeohjelmia 😜

4. Minkä automerkin malleja Monza ja Manta olivat?
- Opel
Monza oli kylläkin meidän ystävämme ja Mursun työkaveri, Manta taas Äidin ja Tunturiruipelon ystävä joka laatii ristikoita... Mutta Mantasta minäkin nuo autot Opeliksi tunnistin. 

5. Minkä pankin liikemerkki koostui maapallosta, avaimesta ja vuosiluvusta 1862?
- Suomen Yhdyspankin (SYP)
Tämän voin varmaan kertoa, kun asiasta on kulunut jo vuosikymmeniä: Poika oli varmaan vasta parivuotias kun avasin hänelle tilin SYP:iin, niin konttori oli meidänkin ostarilla silloin. Jostain syystä kyseisen pankin kanssa meni sukset ristiin meidän aikuisten kanssa - vaikkei siellä tiliä ollutkaan. Lopetin Pojan tilin - olisiko siellä ollut 5 mk:aa rahaa, huikea summa. 
Pankki vaan ei lopettanut yhteydenpitoa, ei useankaan soiton jälkeen. Lopulta minulta paloi käämi ihan totaalisesti ja kirjoitin sinne kirjeen, että nyt poistatte meidän kaikkien kaikki tiedot teidän järjestelmistä, jos teiltä tulee vielä yksikin kirje, niin teen rikosilmoituksen 🫣🫣 Kyllä ne siihen sitten loppuivat. 

Kaikkea sitä mieleen juohtuu näistä korteista. Hui sentään, uhkailuakin....

Tässä uudet kysymykset:

1. Mitä elintarviketta on myyty Suomessa mm. tuotemerkeillä Mainio, Päivi, Majesteetti ja Eve?

2. Minkä nimiset porsaat seikkailivat Käytöskukka -animaatiossa?

3. Mistä löytyivät aikoinaan myös Kino, Alfa, Rapu, Havaji ja Regina?

4. Missä kaupungissa järjestettiin Itä-Euroopan vastine Eurovision laulukilpailulle?

5. Minkälainen asumus Paavo Väyrysellä oli henkikirjoituskunnassa Keminmaalla vuonna 1982?

Sinne jäi ja jumissa ollaan

 Niinpä niin. Ystävät ovat kullanarvoisia. Toivottavasti tulee pian tilaisuus korvata tämän päivän ja tulevat käden ojennukset. 

ONNEKSI tein aamulla päätöksen olla lähtemättä Mursun mukaan kaupunkiin, vaikka heräsin ja nousinkin jo ennen ylösnousua. Totesin, että mitä minä siellä teen, jos päättävät ottaa Eniilin korjauksen saman tien työn alle: sama se on palella siellä tai täällä kotona ilmalämpöpumpun alla. 
Onneksi siksi, että mutustaessani aamupalaa, Mursu soittaa ja kertoo Eniilin hiukkaskiihdyttimen olevan pesun tai vaihdon tarpeessa. Siis jonkun pakoputkistossa olevan hiukkas-hilavitkuttimen. Ei siis ihme, ettei Eniili kiihtynyt, jos sen hiukkaskiihdytin on pesun tarpeessa.... Pesu maksaa rahaa eikä sitä voi tehdä huollossa, vaihto maksaa vielä enemmän rahaa. 
Vaan ei ole vaihtoehtoja, maksaa se sentään paaaljon vähemmän kuin uusi auto. 
Ongelmaksi muodostui se, että Eniilillä ei voi ajaa. Ja kuten tunnettua, maaseudun julkinen liikenne on erittäin toimivaa. 

Onneksi on ystävä, joka kävi hakemassa Mursun kotiin, kaupan kautta. Ja vie sen torstaina hakemaan hampaat. Kaupan kautta. 

Onneksi en ollut mukana. Ystävän autossa ei ole takapenkkejä. Toisaalta, siellä maasturin takaosassa olisin pötkötellyt ihanan Molliksen kanssa ja rouskutellut possunkorvia. 

Mutta yllä kertomani kökköisen uutisen jälkeen Mursun puhelin sanoi kling-pling-kling-pling ja kertoi uuden sähköpostin saapumisesta. 
Eläkevakuutusyhtiö Varma 🤔Näin nopeasti.. Ei tiedä hyvää... Äläs nyt, otetaas rauhallisesti.

Valmistauduimme TOSI hyvin, ennen kuin Mursu kirjautui sivuille ja avasi päätöksen.. Joka on MYÖNTEINEN 👏👏 
Kerrankin voin sanoa, että tiedän miltä tuntuu: kun itse sain myöntävän vastauksen kahdeksannen kerran jälkeen, niin tiedän ihan tasan tarkkaan miltä se tuntuu! 
Eihän se Mursua paranna eikä vie kipuja pois, mutta henkisesti se helpottaa oloa suunnattomasti - molemmilla. Iso kiitos kuuluu asiansa osaaville lääkäreille, jotka tiesivät mitä ja miten tutkia.

Että täällä nyt valmistaudutaan niihin kiireisiin eläkepäiviin, kun ollaan kohta molemmat eläkkeellä ☺️

Ristipistotyön jälkipistot etenee hitaasti. Yäk. Inhoan niitä. Toinen pupunen on valmis. Tyttöpupu pitää vielä pistellä. Ehkä se vielä tällä viikolla valmistuu, kun ei tässä nyt sitten mihinkään pääse. 

Ystävistä vielä. Hädässä ystävä tunnetaan:

Kuva 20 vuoden takaa.

Meidän suvun Syyspatikka Pöllönkulmalaisten mökillä, samalla sukulaiset saivat tutustua mihin me oltiin rahamme (pankin rahat) laitettu. 

Paikalla oli parisenkymmentä henkeä, leikkejä, pelejä eikä naurua puuttunut, jopa Tupperware -kutsutkin saatiin kaupan päälle. 

Ihan OIKEITA valokuvia otettiin ainakin yhden 36 kuvan filmirullallinen ja minä sain (kyseenalaisen 😜) kunnian laittaa ne teksteineen albumiin. 

Tässä yksi kuva albumista napattuna: Mursu ja Täti Tomera ovat kuin pahanteosta kiinni jääneinä 😂

Joskus sitä vaan osuu olemaan kameransa kanssa oikeaan aikaan oikeassa paikassa - vaikka kuva onkin vähän vino ja keturallaan (sameus toki johtuu siitä, kun ottaa valokuvasta kuvan kännykällä huonossa valossa... seli seli..)

Minä muistan mistä tässä oli kyse, mutta mitä luulette, että nämä "pahantekijät" puuhaavat? 
Keittiössä, jonne molempien katseet suuntaavat, ovat mm. Mursun anoppi, Täti Tomeran täti ja isotäti sekä sisaruksia ja lapsiakin taisi olla 😄

Viime postauksen kysymysten vastaukset vielä:

1. Miten appelsiinijuoma Step erosi useimmista virvoitusjuomista?
- Se oli hiilihapoton

2. Minkä tuotteen mainoksissa ja pakkauksissa Jumbo-tyttö esiintyi 1970-luvun alussa?
- (Norlynin) sukkahousujen

3. Missä tv-sarjassa kuvattiin Ingallsin perheen elämää?
- Pieni talo preerialla

4. Minkä 1977 aloittaneen lehden liitteenä tuli jokin koottava vekotin, kuten katapultti, periskooppi, tuulimittari tai sukellusvene?
- Jippo-lehden

5. Keitä ovat Pirjo Laitila, Maj-Len Eriksson, Raija Stark ja Seija Paakkola?
- (1970-luvun) Miss Suomia

Nämä kysymykset eivät avanneet Muistojen Pandoran lipasta; Jumbo-sukkahousut kävin hakemassa kuvahaulla googlesta ja ei kyllä tänä päivänä menisi läpi tuollainen mainos. Tai ainakin sanomista tulisi. Minä muuten vihaan sukkahousuja. 

Pieni talo preerialla oli varmaan ensimmäinen tv-sarja jota ikinä katsoin, se oli niin ihana! Mutta se kaupan Nellie oli kyllä kamala kiusaaja!

Mutta Hanni: varma tietosi kysymykseen 4 meni sittenkin pieleen 😉

Uudet kysymykset, kuinkahan näiden kanssa käy?

1. Mikä pastilli "ei petä, vaikka vastassa ois ketä"?

2. Millä nimellä Raimo Jääskeläinen tunnettiin paremmin?

3. Minkä viihdeohjelman juontajana steppaili Heguli?

4. Minkä automerkin malleja Monza ja Manta olivat?

5. Minkä pankin liikemerkki koostui maapallosta, avaimesta ja vuosiluvusta 1862?

Athenenoctua: Minä uskon luontoon

Minä uskon luontoon

Vesi kuljetti minua

eteenpäin,

kysymättä mihin olen menossa,

tahtomatta tietää määränpäätäni.

Se oli tyyni ja rauhallinen,

silloin kun minäkin olin.

Se oli myös myrskyisä,

silloin kun sisälläni myrskysi.

Aina se kuitenkin kannatteli,

kuin äiti lastaan.

Kallio selkäni takana,

pysyi pystyssä murenematta,

vaikka nojasin siihen

koko painollani,

hakkasin siihen nyrkkini

verille, elämän kolhiessa.

Se oli luja ja tukeva,

kuin isä lapsilleen.

Neulasmatto pehmensi askeleeni

metsä kuuli äänettömän puheeni,

iloni, nauruni, suruni, itkuni.

Puut, eläimet, kasvit,

säilyttivät salaisuuteni,

eivät jakaneet niitä muille.

Se oli paras ystäväni.

                    080826 athenenoctua

Puput on pistelty, jälkipistot vielä jälkijunassa

 Pupujen ristipistot on nyt pistelty ja vielä olisi jälkipistot pisteltävinä. Niissä riittääkin taas tekemistä muutamaksi toviksi. 

Ryppyinen tuo kuva on, en sitä tässä välissä silittänyt. Tuosta pitäisi vielä jotain valmista tulla. 

Sormet syyhyää jo aloittamaan seuraavaa työtä; otin tänään kopiot ohjeesta, jotta alkuperäinen ohje säilyy siistinä. Kankaan reunat pitäisi huolitella siksaksilla, ettei kangas purkene ja sitten tehdä se apuruudukko. Purin osan ruudukosta tuosta puputyöstä liian aikaisin ja se aiheutti harmaita hiuksia. 

Ai niin, hyvä kun muistutitte, pitää muistaa perua parturi, tuli muuta menoa ko. päivälle. Ehkä saan siltä päivältä sitten teille jotain muutakin kerrottavaa kuin että "nyt on uusi tukka" 😜

Mursu kävi taas tiistaina hammasteknikolla, olin seuranei- rouvana. Eniiliin syttyi jo tuossa kylällä moottorin varoitusvalo eikä se kiihtynyt laisinkaan yhtä nopeasti kuin minä. 
Kaivoin ohjekirjan esille ja luin, että kyllä sillä ajaa saa, mutta pitää ajaa varovasti ja välttää turhia ajoja. Ja viedä auto välittömästi huoltoon. Päätimme tehdä niin eli ajoimme muutaman kymmenen kilometriä lisää, lukeaksemme ovesta, että ovat lomalla ja palaavat maanantaina 10.8.. Aaarrgghh.  

Hammasteknikolla olimme n. klo 10.50, Mursun aika oli 11.00. Samaan aikaan kun hammaslääkäri avasi oven, tuli odotustilaan vanhempi mies ja hl kysyi, oliko hänellä varattu aika. 
Kyllä, mutta hän on vähän myöhässä, hänellä oli aika 10.45. Siinä jutustellessa aikaa kului sen verran, että hl päätti ottaa Mursun sisään ensin ja sanoi, ettei tässä mene kauaa, te pääsette sitten. "Juu, minä käyn sillä aikaa savuilla" ja lähti ulos. 
Mursun hampaiden sovituksessa meni sitten ehkä n. 20 minuuttia eikä miestä kuulunut takaisin. Eikä häntä näkynyt missään ulkonakaan, kun astuimme kadulle ja lähdimme autolle. 
Mies siis katosi mystisesti. Ehkä hän unohti, että hänen piti palata hammaslääkäriin. 

Tänään käytiin terveyskeskuksessa, tietenkin Naapuri-Ystävällä oli samaan aikaan oma meno. Periaatteessa olisin voinut siirtää aikaa myöhempään, mutta kun en tiedä koska ja millä olisin sinne päässyt, niin kyllähän Eniili kuljettaa. Ihana nuori naislääkäri oli tarkka ja huolellinen, melkein 1,5 tuntia haastatteli ja kirjoitti - enkä silti saanut C-lausuntoa mukaani. Hyvä että on huolellinen.
 
Kotimatkalla Eniili ilmoitti haluavansa huoltoon! Voi kilin kellit sanon minä!
Onneksi Mursulla oli aikaa käydä ruokakaupassa niin ettei meidän tarvitse poistua kotoa ennen maanantaiaamua. Toivottavasti. 

Katottaisko edellisen postauksen kysymysten vastaukset?

61. Minkä nimisen farkkumerkin Matti ja Pirjo Majava perustivat vuonna 1970?
- Beavers
Muistojen Pandoran lippaasta löytyy muisto luultavasti ensimmäisistä farkuistani, en kyllä muista minkä merkkisistä. "Karu lapsuus". Asuttiin silloin vielä maalla ja oli koulun kevätjuhlapäivä. 
Tavallisesti koulupäivän jälkeen vaihdettiin kouluvaatteet kotivaatteisiin, mutta sinä päivänä sain lähteä Äidin kanssa pyöräilemään farkut jalassa. Mukana oli meidän koira Api, pitkäkarvainen saksanpaimenkoira. Yhden talon pihalta ryntäsi tielle koira hurjasti haukkuen ja iski hampaansa sääreeni. 
Ei se, että jalkaan sattui, olihan ne kokeneet kolhuja ennenkin, mutta NE FARKUT! Niihin tuli reiät! Eikä niitä korjannut mikään - ei edes se, että Äiti osasi korjata ne hyvin, ne reiät oli ja pysyi...

62. Minne voi lähettää posti osoitteella PL 347, 33101 Tampere 10?
- Pikku Kakkoseen
Kuinka moni pystyi vastaamaan kysymykseen laulamatta laulun mielessään 🥰

63. Mikä oli Tunturin 1967 lanseeraama vastine Helkaman huippusuosituille Jopo-pyörille?
- Poni

64. Kenen ystäviä kapteeni Capu, Milla-koira ja professori Teofilus Kierto olivat sankarin seikkailujen varhaisissa suomennoksissa?
- Tintin 
(myöhemmin kapteeni Haddock, Milou ja professori Tuhatkauno)
kapteeni Haddockin kiroilu ja etenkin haukkumasanat ovat vertaansa vailla

65. Minkä lehden sivuilta etsittiin "Missä Jallu luuraa"?- Apu-lehden
Jokaisesta Apu-lehdestä oli löydettävä Jallu nenineen 

Ja sitten taas uudet kysymykset pohdittavaksi: 

1. Miten appelsiinijuoma Step erosi useimmista virvoitusjuomista?

2. Minkä tuotteen mainoksissa ja pakkauksissa Jumbo-tyttö esiintyi 1970-luvun alussa?

3. Missä tv-sarjassa kuvattiin Ingallsin perheen elämää?

4. Minkä 1977 aloittaneen lehden liitteenä tuli jokin koottava vekotin, kuten katapultti, periskooppi, tuulimittari tai sukellusvene?

5. Keitä ovat Pirjo Laitila, Maj-Len Eriksson, Raija Stark ja Seija Paakkola? 

Mietin, että missä on meidän mikrotukihenkilö

 Ja ehdin tässä välissä jo unohtaakin sen, mihin ihmeeseen sitä oikein tarvitsen. Nyt taas muistan sen, mutta arvatkaa vaan, muistanko sitten kun sen joskus taas saan tänne. 
Kirjoitin ylös. Kun vaan sitten muistaisin, missä muistilappu on. Voi huokaus, että ihminen on törppö joissain asioissa. 
Kuten siinä, että omistaa tulostimen jossa on myös skanneri, mutta ei saa skannausta toimimaan. 
ONNEKSI on ÄLYpuhelimen. Jollain on siis älyä, vaikka monesti haaveilenkin niistä viili- ja jugurttipurkkipuhelimista. Ja savumerkeistä.

Toinen ongelma on kuvankäsittely. Ette varmaan ole huomannut, että olen siinä kädetön. Kohta saatte vahvistuksen. Huokaisin juuri, kuulitteko? 

VIIKKORAPORTTI. Aiheena puput. Tätä kuvaa ei tarvinne arvuutella, koska tästä jo näkee, että kyseessä on kaksi pupua. Haluaisin tämän nopeasti valmiiksi eikä tästä onneksi ihan hirveästi enää puutukaan - paitsi (paisti) tietysti ne vihaamani jälkipistot sitten ristipistojen jälkeen. 
Kaapissa nimittäin odottaa yksi aloittamaton ristipistotyö, jonka tekemiseen sormet syyhyää. Loput keskeneräiset saavat odottaa ensi kesää tai jos ei talvella huvita (täh? Mitä juuri kirjoitin?) kutoa. Vaikka vaan sellaisina välitöinä. Ei valitusta nyt, kohta alkaa urheilua tv:stä. Hys hys. 

Tässä on menneen viikon saldo. Tämän verran olen saanut aikaiseksi. 

(Ja tästä näette tämän "kuvankäsittelyn" - hah hah)

Okei, alempi kuva on tarkoituksella noin reunassa, uskoo ken tahtoo. Se peittää ylemmässä kuvassa olevan aida-kankaan reunan, jonka olen teipannut purkautumisen estämiseksi. Se on ruma. 

Lisäselitys: näppäränä eilen siivosin puhelimen galleriasta ns. turhia kuvia ja sinne meni tuo alempikin kuva. Olinpa tyhjentänyt roskiksenkin. Reipas kun olin. 

Tein töitä löytääkseni kuvan ja - no lopputulos tuo. Mutta kyllä se siitä etenee, vaikka jouduin sitä purkamaan vähäsen.

Huomasin juuri (havaintokykyni on näköjään tosi heikko..), että meillä ei ole kukaan vetänyt verhoja sivuun ikkunasta. Niin on ollut kiireistä. 
Olen lukenut teidän blogejanne ja koettanut kommentoidakin, nyt luulen olevani ajan tasalla. Blogeissa.

Luettua 2026 -sivu pitäisi myöskin päivittää, se on ihan retuperällä. 

Blogien lukeminen avasi jälleen Muistojen Pandoran lippaan, montakin kertaa, pitkin viikkoa ja se sai meidät Mursun kanssa juttelemaan ja muistelemaan monia asioita.

Ruokajutut oli aiheena tiistaina, kun oli toinen käynti hammasteknikolla. Sopivasti kotiin päästyämme soitti Poika joka oli pitämässä lounastaukoa työstään ja matkalla syömään. Kerroin muisteluistamme tai oikeastaan meidän perheen ruokaan ja syömiseen liittyneistä motoista Pojalle:
- jos se on syötävistä aineista tehty, se on syötävää 
- jos se ei liiku, se on syötävää

Jälkimmäiseen Poika totesi, että sitten kun isä saa ne uudet hampaat, älkää kuitenkaan ihan kaikkea syökö mikä ei liiku, siinä teidän pihalla on aika paljon kiviä mitkä ei liiku. 
Kuka sen ironisen ja sarkastisen Pojan oikein on kasvattanut, minä vaan kysyn. 

Stanstalle lupasin laittaa linkin uutiseen hauskimmista murresanoista. Näin, olkaapa hyvä. 
Josta tuli taas mieleen muisto kun Äiti päästi joskus 14-15 -vuotiaana minut käymään ensimmäisen kirjekaverini luona Pyhäjärvellä, Pohjois-Pohjanmaalla (Wikipedian mukaan). Hän löi päänsä kaapin oveen ja tokaisi: "Ai kauhee, nyt kyllä tulee kauhee kuppa päähän"
Mikä? kysyin minä. "Kuppa". Aha, okei. 
Ei siitä sitten sen enempää, kuhmu se varmaan oli, mutta enpä ollut koskaan aiemmin moista nimitystä kuhmulle kuullut. 

Jotta tämäkin postaus saataisiin joskus päätökseen, niin käydäänpä läpi viime postauksen kysymykset ja niiden vastaukset:

56. Missä sarjassa Joanna Lumley ja David McCallum matkasivat ulottuvuuksien välillä korjaamassa ajassa tapahtuneita vääristymiä?
- Sarjassa Safiiri ja Teräs
Tuntui olevan lähes kaikille muille tuttu sarja, mutta tässä kohtaa taas "karu lapsuus" - eli en ole koskaan katsonut.
Joanna Lumley tuli tutuksi ihan toisesta sarjasta ja sittemmin matkailu- ja luonto-ohjelmista.

57. Millä nimellä Twix-suklaapatukka tunnettiin ennen vuotta 2000?
- Raider
Minusta tuntuu, etten ole edes huomannut Raiderin muuttuneen Twixiksi. Jos sellaisen haluaisin tuotavan kaupasta, sanoisin varmaan, että "tuo mulle Raider" 😄

58. Mikä olut oli mainoksen mukaan "miehen mittainen"?
- Koff
Tulisi pitkä lista jos kertoisin, ketkä kaikki ystävistä ja sukulaisista on olleet Koffilla, Mallasjuomalla tai Hartwallilla töissä. Voi hyvänen aika sentään. 
Silti en tiennyt vastausta, muistelin että se on se joku tyyliin "kotka lentää aurinkoon" -olut, mikä se nyt olikaan.

59. Mikä eläin Helsingin yleisurheilun MM-kisojen maskotti Lasse oli?
-Jänis
Minä muistin kisoista vain sen, että Tiina Lillak voitti kultaa keihäänheitossa 

60. Millä nimellä VR:n 1988 käytöstä poistuneet Dm6 ja Dm7 kiskobussit yleisesti tunnettiin?
- Lättähattu
Ehtivät poistaa ne käytöstä, ennen kuin minä - "karu lapsuus" - ehdin koskaan kulkea junalla 😄 Hyvänen aika sentään, se on ollut pitkän matkaa 1990-lukua, ennen kuin olen ensimmäisen kerran eläissäni astunut junaan. 

Isäni, joka oli autonasentaja ammatiltaan ja vuosia töissä Postilla (silloin siitä vielä saattoi olla ylpeä), kulki Etelä-Suomessa korjaamassa Postiautoja silloin kun tekivät tenän tien päällä. 
Sitä hän ei kertonut, viihdyttikö kuski tai rahastaja matkustajia tällä Linjuripolkalla korjaajaa odottaessa tai minkälainen tunnelma paikalla milloinkin oli. 
Taisi olla niin, että toinen auto oli jo hakenut matkustajat jatkamaan matkaa.

Ja sitten uudet kysymykset sunnuntain ratoksi ja pohdittavaksi:

1. Minkä nimisen farkkumerkin Matti ja Pirjo Majava perustivat vuonna 1970?

2. Minne voi lähettää posti osoitteella PL 347, 33101 Tampere 10?

3. Mikä oli Tunturin 1967 lanseeraama vastine Helkaman huippusuosituille Jopo-pyörille?

4. Kenen ystäviä kapteeni Capu, Milla-koira ja professori Teofilus Kierto olivat sankarin seikkailujen varhaisissa suomennoksissa?

5. Minkä lehden sivuilta etsittiin "Missä Jallu luuraa"?

Yksi ötökkä unohtui - muistatko sinä?

 Stansta heitti äskettäin ÖtökkäMuistoHaasteen ja kyllähän minä sen muistin, mutta sitten kirjoittaessa sen unohdin. 
Ihan niin kuin unohdin inhottavan HIRVIKÄRPÄSENKIN, johtuen siitä, että en ole ollut aikoihin metsässä lainkaan, saati sitten marjastamassa tai sienestämässä. Ne on inhottavia.
PAARMOJA ja HYTTYSIÄ ei meillä ole tänä kesänä ollut, johtuen ehkä vähistä sateista ja sitä myötä puuttuvista lätäköistä. Ja keväällä päädyttiin siihen, että meillä on vain yksi saavi johon kerätä sadevettä jos ja kun sataa, maa imeköön lopun. Ei siis ole hyttysillä vettä missä munia. Tai mitä nyt tekevätkään. 

Mutta IILIMADOT! Hih. Ei ne minusta lapsena mitenkään inhottavia olleet, mutta Muori ei oikein tykännyt niistä, siis siitä kun joutui niitä kintuista irti nyppimään. 
Postilaatikko oli ihan siinä ojan vieressä ja kun siinä sitten kasvoi rentukoita, niin kauniita keltaisia kukkasia, joita oli IHAN pakko käydä keräämässä Muorille. Mutta tietenkin ne kasvoi siellä ojan toisella reunalla. Kengät pois ja ojaan. 
Ja äkkiä sitten kengät kainaloon, toiseen käteen posti ja toiseen ne ihan rentukat. Ja sääret täynnä IILIMATOJA.

Edellisen postauksen kysymykset avasivat montakin Muistojen Pandoran lipasta - ehkä vielä useamman Muistojen lippaan kyllä taisi avata "Väärä auto". Hauskoja, ihania muistoja 🤗🥰

Tässä vastaukset edellisen postauksen kysymyksiin:

50. Kuka oli neljäs alkuperäinen Kivikasvo Ismo Sajakorven, Ilkka Hemmingin ja Matti "Fredi" Siitosen lisäksi?
- Georg "Jori" Dolivo
Dolivosta jo todettiinkin, että hän oli hyvin charmantti mies. 
Hänen oikea nimensä oli (Wikipedian mukaan) Georgij Dolivo-Dobrovolskij ja Kivikasvojen lisäksi hän oli nuorempana esiintynyt myös Kukonpojat-lauluyhtyeessä. 

51. Minkä aikanaan huippusuositun viihdeohjelman juontajina toimivat Pentti Siimes ja Ritva Valkama sekä iltasadun lukijana Jussi Jurkka?
- Parempi myöhään...
He ketkä tämän muistivat, taisivat muistaa ohjelmasta tämän: 

52. Kuka sai kuvansa Suomen viimeisen markkasetelisarjan 50 markan seteliin vuonna 1986?- Alvar Aalto
Ja tämähän ei liity Alvariin eikä viidenkympin seteleihin millään tavalla: Siskorakas syntyi marraskuussa 1986 ja minä muutin pois kotoa ennen kuin hänet päästettiin pois sairaalasta. 
Emme ole asuneet päiväkään yhtä aikaa kotona, mutta nyt sitten aikuisina käymme "loisimassa" Äidin luona viikon silloin, toisen tällöin. 

53. Mikä klassinen pihlajanmarjaviini poistui Alkon valikoimista 2010?
- Sorbus
Tätä "kuninkaitten" juomaa en ole koskaan tainnut maistaa. Ainakin Mikiksen mukaan sen täytyy olla jotain hienoa, niin hienon nimen oli antanut tälle juomalle 😜😜 
Meillä on kaksi iso pihlajaa, onnistuisikohan juoman tekeminen itse?

54. Millainen herkku Piparnakkeli oli? 
- Ns. jäätelökeksi (engl. ice cream sandwich), jossa jäätelö on taikinasta valmistettujen kerrosten välissä
Jäätelöautolta näitä, tai vastaavia, saa vieläkin ja minusta se sandwich on niissä parempaa kuin jäätelö...

55. Mikä eläin on kuvattuna Riihimäen Lasin lasipurkkeihin ja purkinkansiin?
- Ilves
No niin.
Lasipurkkien kohdalla tulikin vähän hämminkiä. Ilves vai karhu? Karhu vai ilves?
Riihimäen Lasin purkeissa sekä purkkien kanssa on kuvattuna ILVES - johon kaikki taisivat päätyä (Mikis, se ei siis ole lapamato)

Purkin ilvestä ei kuvassa näy, mutta kannen ilves näkyy.  

Riihimäen Lasi valmisti myös Apila -purkkeja. 

Riihimäen Lasin lisäksi oli myös Karhulan Lasi, joka valmisti lasipurkkeja ja niissä oli/on karhun kuva purkissa ja kannessa. 

Jotten anna väärää infoa, en kirjoita näistä sen enempää.
Mutta kaapeista siis löytyy sekä Ilves- että Karhu -tölkkejä 😊

Ja sitten avio- ei kun aivonystyrät uusiin hommiin:

1. Missä sarjassa Joanna Lumley ja David McCallum matkasivat ulottuvuuksien välillä korjaamassa ajassa tapahtuneita vääristymiä?

2. Millä nimellä Twix-suklaapatukka tunnettiin ennen vuotta 2000?

3. Mikä olut oli mainoksen mukaan "miehen mittainen"?

4. Mikä eläin Helsingin yleisurheilun MM-kisojen maskotti Lasse oli?

5. Millä nimellä VR:n 1988 käytöstä poistuneet Dm6 ja Dm7 kiskobussit yleisesti tunnettiin?

Muistatko viikkoraportin ja ötökät

Mistäs aloitettais? Aloitetaanko viikkoraportista, vaikka vasta muutama päivä sitten laitoin kuvan pistelystä. Se on kuitenkin jollain lailla edennyt, kun olen kuunnellut Lukupiirissä olleen kirjan kakkososaa ja pistellyt samalla. Tämän verran olen saanut työtä etenemään neljässä päivässä:

Ja juu, olen edelleen kädetön tässä kuvien käsittelyssä ja asettelussa, sitä en vaan opi. Ikinä. Mutta se mitä näkyy lienee pääasia.

Seuraava raportti tulee sitten viikon päästä, niin kuin kuuluukin. 

Henkilökortti - se jonka tilaamisen kanssa oli hiukan ongelmia ja jonka sitten loppujen lopuksi tilauksen ja katevarauksen perumisen jälkeen sain tilattua kotoa käsin perjantaina, siitä tuli ilmoitus jo keskiviikkona, että rouva on hyvä ja hakee korttinsa. 

Olisinko minä, jos asia hoituisi sillain.. kuin rasvattu? Niinpä. Nooh, säästyipä yksi ees takainen ajomatka, mitäpä minä sillä täällä kotona teenkään - sehän on vaan "kiva olla olemassa, kun ei koskaan tiedä". 
Istuin näet tässä tuolissani ja tuli mieleeni, että otanpa passin mukaani, niin voidaan vaikka parturireissulla jakaa kotiristeyksen ohi ja käydä hakemassa se kortti. Käsi ei taipunut selän taakse, joten päätin ottaa sen "kohta kun nousen tästä ylös". Puoli välissä matkaa kohti parturia muistin sitten, että niin se passi. On edelleen paikallaan, ei laukussani 😒
Mutta nopeasti se tuli, se henkilökortti, kun toimitusaika on noin 8 arkipäivää. Tuossa oli viikonloppukin välissä. 

Mutta mitä opimme parturireissullamme? Ei kuulkaa pidä jättää puolisoa yksin autoon parkkipaikalle. AINA on olemassa vaara tulla kidnapatuksi! (Ja silti Mursu jätti minut yksin autoon seuraavana päivänä kaupungissa. Vastuutonta...)
Jäin siis odottamaan autoon kun Mursu meni käymään kaupassa. Parkkipaikalla oli yllättävän paljon autoja, joten ajattelin tietenkin, ettei hän ihan heti tule takaisin. Räpläsin puhelinta ja yhtäkkiä kuskin puolen ovi aukesi. 
En aluksi kääntänyt katsettani, mutta olin juuri sanomassa "Sinä se et kauaa viipynyt" - kun jokin sai kuitenkin katsomaan ovelle.
Ovella oli vanhempi mies hämmentynyt, hiukan nolo ilme kasvoillaan "Anteeks, tää onkin väärä auto" ja laittoi oven kiinni. 
Ei ehkä nähnyt eikä kuullut, kun hymyilin ja totesin vain, että ei se mitään. 
Hänellä oli täsmälleen saman lainen pakettiauto kuin meidän Eniili. Pysäköitynä melkein kaupan oven eteen, kun taas me olimme parkkialueen toisessa reunassa. Ehkä mansikanmyyjät peittivät hänen autonsa ja hän näki vain meidän auton. 

Mutta. KUKA MUU MUKA?  😄😄
Terveiset sedälle: En pahastunut enkä loukkaantunut - miten voisin, kun
1) Mursu on saanut autoon pari ostoskassia ja viereensä vieraan naisen. "Herranjumala" oli naisen reaktio kun huomasi olevansa väärässä autossa
2) Olen jättänyt (olemme jättäneet) lapsen parkkipaikalle käsi ojossa odottamaan oven avaamista. Takaoven kahva oli rikki, eikä sitä saanut ulkopuolelta auki...

Ötököitä? Stansta heitti ilmoille ÖtökkäMuisteluHaasteen - ja olisinko minä, jos en haasteeseen tarttuisi..
Olen näitä ötökkätarinoita kertonutkin, mutta arvatkaa löysinkö niitä mistään?
Luulisi - todella luulisi - että maalla kasvaneena ja nuoruudestakin ison osan viettäneenä, olisi tottunut jos jonkinlaiseen ötökkään. Ja periaatteessa kyllä, mutta HÄMÄHÄKIT ON KAUHEITA. Vaan kun ensin osti kesämökin ja sitten muutti ihan asumaan maalle, on ollut opittava sietämään niitä. Mutta rajansa niilläkin.
Töissä meillä oli 10? hengen avokonttori. Kaikessa rauhassa näpyttelin tietokoneen näppäimistöä kun yhtäkkiä näin näytön valoa vasten, miten pienen pieni hämähäkki laskeutuu alaspäin. Varmaan koko 7-kerroksinen toimistorakennus kuuli sen kiljaisun - tai no ainakin koko laaja kerros. Onneksi urhea miespuolinen työkaverini tuli ja pelasti minut. Itse oli siinä vaiheessa paennut työtuolillani viereisen työkaverin selän taakse - insinööreille kiitos pyöristä työtuoleista.  

Lapsena minulla oli lemmikkeinä MUURAHAISIA. En tiedä mitä muurahaisia ne olivat, mustia ja pieniä, joilla oli iso pesä kelottuneen männyt juurella. En tökkinyt pesää, ehkä vein joskus jotain sokeria vähäsen tms. Juttelemassa kävin niille päivittäin. 

PUNKIT. Punkkeja en varsinaisesti osaa pelätä, sillä niitä oli lapsena kesäisin niskassa viikottain. Silloin uskottiin, että punkit elävät lepissä ja leppiähän meidän tontilla kasvoi ja niiden alla leikin paljon. Ja niiden varjossa makoili myös meidän koira. Äiti teki iltaisin punkkitarkastuksen ja tarvittaessa voita päälle - sillä konstilla punkit silloin 1970-luvulla häädettiin. Punkeista puhuttaessa tulee aina mieleen yksi punkki koirassa, joka oli ehtinyt imeä itsensä pulleaksi ja oli ihan vaalean liilan värinen. Ei voinut kuin odottaa, että se pudottautuu pois. Koira oli pitkäkarvainen saksanpaimenkoira.

Punkkirokotuksen olen ottanut kerran, kun melontareissulla oltiin Itä-Suomessa. Sarjaan kuului kolme rokotusta. Kaksi ehdin saada, kolmatta ei ollut saatavilla mistään apteekista. En muista oli lääkäri vai farmaseutti joka sanoi, että en sitä kolmatta tarvitsekaan, kahdessa on riittävästi suojaa 🤷‍♀️

KASTEMADOT ovat lähellä sydäntäni, vaikka mato-ongella olen käynytkin. Kaupungissa asuessa keräilin sateen jälkeen kastemadot asvaltilta takaisin nurmikolle, ettei kukaan astu niiden päälle. Eli minä olin se jo sateen jälkeen olin pylly pystyssä pihalla ja naapurit katseli ikkunaverhojen raosta "Taas se...."

PERHOSENTOUKAT ja erityisesti ruostesiiven toukat, ne ruskeat karvaiset toukat näin loppukesästä, ne jotka ilmestyvät asvalttiteille. Ne saavat meidän auton kiemurtelemaan kun Mursu väistelee niitä mahdollisuuksien mukaan. 

KOPPAKUORIAISET, SARVIJÄÄRÄT, KIMALAISET, AMPIAISET, MEHILÄISET - niillä kaikilla on koti meidän pihalla, siitä huolimatta, että YKSI joku noista piikin omaavista on näiden vuosien aikana pistänyt. Tai yhden muistan. 

RUSOMUURARIMEHILÄINEN. Siis en vaan löytänyt, vaikka kuinka etsin. Olen kertonut tästäkin aikaisemmin. Ulko-ovessamme on turva-lukko. Jokunen vuosi sitten ihmeteltiin, kun yksi ja sama mehiläinen haluaa "sisälle mutta ei kuitenkaan sisälle" - se meni sinne lukkoon!
Kun se taas oli sieltä lähtenyt pois, otin piikkikärkiset pinsetit ja ruvettiin tutkimaan sitä lukkoa. Se oli täynnä hunajaa! Siitä on siinä päivityksessä kuviakin, mutta kun...
Tyhjensin sen niin tyhjäksi kun sain ja sitten peitettiin se jesarilla. Mehiläinen - jonka sitten tunnistimme kaikkien noiden temppujensa perusteella rusomuurarimehiläiseksi - pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti muualle. 

SISILISKO ei ole ötökkä, Mursu on sen tänä kesänä nähnyt, hyvä niin. Minä sitä huutelen (se mitään kuule, kyllä minä sen tiedän 😄), että minäkin näkisin, mutta ei tule Sisi eikä Liskokaan tervehtimään. 

Semmoisia ötökkätarinoita.

Jaksatteko pitkän postauksen päätteeksi vielä muistella vanhoja?

1. Kuka oli neljäs alkuperäinen Kivikasvo Ismo Sajakorven, Ilkka Hemmingin ja Matti "Fredi" Siitosen lisäksi?

2. Minkä aikanaan huippusuositun viihdeohjelman juontajina toimivat Pentti Siimes ja Ritva Valkama sekä iltasadun lukijana Jussi Jurkka?

3. Kuka sai kuvansa Suomen viimeisen markkasetelisarjan 50 markan seteliin vuonna 1986?

4. Mikä klassinen pihlajanmarjaviini poistui Alkon valikoimista 2010?

5. Millainen herkku Piparnakkeli oli? 

6. Mikä eläin on kuvattuna Riihimäen Lasin lasipurkkeihin ja purkinkansiin?

Tällä kertaa kuusi kysymystä niin päästään tasalukuun kysyttyjen kysymysten kanssa; nyt olisi 55 kysymystä takana. Vieläkö jaksatte jatkaa?

Mukavaa viikonloppua kaikille!  

Ethän koskaan sano

 Älkää säikähtäkö, ei ole tapahtunut mitään ikävää - soittolistani Spotifyssa vain sattui äskettäin  soittamaan monta surullista kappaletta peräkkäin. Kyllä nekin muuttuvat kohta iloisemmiksi. 

Mutta ethän koskaan sano läheisellesi tai ystävällesi "onhan meillä vielä aikaa". 
Muistetaan, että aikaa on rajallinen määrä ja se voi päättyä hetkenä minä hyvänsä. 
Liian monta auto-onnettomuutta tapahtui viikonloppuna, liian monta kaikkea. En ymmärrä maailmaa. 

Olin tänään Mursun mukana hammasteknikolla, kun teknikko tarkisti, että suu on parantunut ja otti muotit. Viikon päästä on seuraava käynti, ensimmäinen sovitus ja värin valinta. Ihan kuin räätälillä kävisi pukua teettämässä. 
Kolmen viikon päästä hampaat ovat valmiit. Eipä kestä kauaa, toivottavasti hampaat kestävät. Olen iloinen Mursun puolesta. 

Minulle soitti hoitaja terveyskeskuksesta, aivan niin kuin muutama viikko sitten lupasikin. Silloin kun ensin sain sen lääkäriajan c-lausuntoa varten, mutta jonka hän sitten joutuikin perumaan. Kysyin samalla, josko voisin varata ihan lääkäriajan, mielellään naislääkärille. En yleensä "valitse" lääkäreitä, mutta tällä kertaa pyysin. Sainkin sitten tupla-ajan - molemmat asiani hoituvat kerralla, lääkärikäynti ja c-lausunto. 

Viime viikolla sain viestin OmaKelasta; sinulle on viesti. Kyllähän minä tiesin mitä viesti koskee ja luettuani soitin Kelaan, että mitäs tehdään, kun en saa tuota yllä mainittua c-lausuntoa heidän haluamaansa päivään mennessä. 
Yllätyin vastauksesta. Ensinnäkin hän sanoi, että kirjataan tieto tänne ylös, lausunto tulee kun tulee. Se oli selkeää, mutta sitten hän sanoi, että älä välitä, jos saat tässä välissä hylkäävän päätöksen hakemukseesi, laita vain se lääkärinlausunto tulemaan, me otamme hakemuksen sitten uudelleen käsittelyyn. 
HÄ? Ei siis tarvitsekaan tehdä uutta hakemusta? Olin jo varmistanut ennen reissuun lähtöä, että koneellani on kopio tekemästäni hakemuksesta, että jos ja kun joudun tekemään sen uudestaan, kirjoitan asiat samalla tavalla. 

Nuo asiat ovat siis ilahduttaneet, mutta MTV Sub sai eilen ja tänään näkemään punaista! Yleisurheilun Timanttiliigan kilpailut ei muutenkaan näy suorana meille jotka emme maksa kanavista ja eilen kun olisimme katsoneet jälkijunassa lauantaista Lontoon kilpailua, jossa tehtiin uusi ennätys mailin juoksussa, niin eivätkö ne sössineet oikein urakalla! Kun sama ohjelma alkoi kolmannen kerran alusta, loppui meiltä mielenkiinto. Ja tänään sen sitten olisi saanut katsoa - voi kiitos kamalasti! - ilmaiseksi Katsomosta! Grrrrrr!

Muutenkin suututti, anteeksi nyt vain kovasti, että jalkapallo vei lähes kaiken yleisurheilun lähetysajan. Ottelut pelattiin YÖLLÄ ja sitten ne lähetettiin uusintana alkuillasta - eikö niitä olisi voinut lähettää ilmaiseksi Katsomossa. Minä vaan kysyn. 
Ja kiukuttelen jo etukäteen, kun ei varmaan Jyväskylän ralliakaan näytetä telkkarissa. Tai siis Secto Rallya. Minulle ne on aina Jyväskylän Suurajot. 

Riittäisikö jo valitus? 

Ristipistotyö oli loman ajan myös lomalla. Olin tehnyt siihen virheen ja jouduin purkamaan siitä aika paljon. Olisi pitänyt purkaa vielä vähän enemmänkin, mutta jätin ainakin toistaiseksi purkamatta, sillä ei ehkä ole merkitystä. 
Vielä en ole oikein päässyt vauhtiin, mutta on siitä nyt puolet tehty ja toinen puolikas on aloitettu:

Tädin luona näin bussissa nuorella pojalla juomapullon jonka malli näytti mukavalta minun silmääni ja etsin saman mallista netistä. Löysin sitten väriltänsäkin kivan. No niitähän ei ollut lähimmässä Prismassa, mutta Täti oli kiltti ja lähti iltalenkille ja kävi ostamassa se toisesta, vähän kauempaa. Olisin saanut sen kotimatkallakin kaupungista, mutta... 

Kuvaaminen olisi kuulemma ollut helpompaa, jos olisin laittanut pullon pöydälle ja kuvannut sen siinä. 

Ei minusta. Olisin joutunut kömpimään ylös sohvan nurkasta ja... ja... Ei ei ei, kyllä tämä oli paljon helpompaa 😂😂

Tykkään tuosta pullosta, vetoisuus 0,7 litraa ja väri sellainen kuparin tai jotain. Eikä ollut kalliskaan. 

Ja sitten vielä viimeiseksi eilisten kysymysten vastaukset:

1. Mikä on hiekkahentunen?
Leivonnainen (yleensä vaniljakiisselillä ja marjoilla täytetty)
- en muista koskaan syöneeni hiekkahentusia, mutta enpä kyllä ole koskaan poikennut Mummukan maininneessa Hiekkahentusessa, vaikka ohi olen ajanut monia kertoja.

2. Kuka levytti kappaleet Rikas mies jos oisin ja Hei hei Pussycat?
Lasse Mårtenson  
-olisihan se ihan kiva olla rikas, mutta ehkä olen sittenkin onnellisin ihan vain näin

3.  Minkä niminen oli Aleks Lepajoen rikoskumppani kaksikon ryöstäessä helsinkiläisen Tillanderin kultasepänliikkeen huhtikuussa 1985?
Raivo Roosna
- näiden miesten nimet on jääneet mieleen, sillä huhtikuussa 1985 oli ikävä mitä suurin: Mursu opetteli silloin Mursun tavoille Suomenlinnassa Merisotakoulussa. Ja minä harjoittelin merimiehen muija alkeita 😉 
Olimme olleet kihloissa 45 päivää. 

4. Mikä yhdistää seuraavia eläimiä: Ukkometso, saimaannorppa, sudenkorento, leijona ja karhu?
Kaikki ovat kuvattuna Suomen viimeiseen markkakolikkosarjaan
- Ukkometsosta tuli tietenkin mieleen Tampere, Ukkometso, Popeda ja Pate Mustajärvi. 
Karhusta taas karhu joka oli nähty tuossa nelostiellä lähellä Heinolaa ihan vähän sen jälkeen kun me olimme ajaneet siitä ohi - tässä ihan muutamia viikkoja sitten. 

5. Minkä tv-sarjan alkutunnuksessa paloi Nevadan kartta?
Bonanza
- Bonanzaa en katsonut koskaan, minulle ihan vieras tv-sarja. Mutta olen kuullut pontikkaa sanottavan bonanzaksi! 

Perjantaista perjantaihin on 14246 päivää

Tunteja se teki yhteensä 341 880 tuntia. 

Aika monta tuntia, vai mitä? Päiviäkin on aika monta. Vuosiksi muutettuna nuo luvut tekevät 39.

Pöllönkulmalla vietettiin siis teilen 39:ttä hääpäivää 👰‍♀️👰‍♂️

Päivää vietettiin lupiineja hävittämällä, viikonlopun mahdollisiin sateisiin varautumalla, keräämällä raparperit pois - vieläkin ne vaan tahtoo kasvaa, näytti siltä - päikkäreillä ja höpöttelemällä. 
Keitin illalla ison kattilallisen raparperikiisseliä - siinä meidän hääpäivä. 

Heti aamulla toteutin yhden perinteen, hiukan muuttuneen kun en ole somessa, mutta "jota ilman ei hääpäivä ole mitään". Lähetin Ystävälle meidän hääkuvan. Kuvaan liittyy muisto yhteisestä työpaikastamme, jonne sen kerran vuosia sitten vein. SilloinKAAN ei ollut enää muodissa matkatelevision kokoiset silmälasit, jotka meillä kuvassa on, eikä Mursun vanginpukua muistuttava raidallinen puku. Tai moni muukaan asia. Kuva sai työkavereissa hillittömän naurunpuuskan josta ei tahtonut tulla loppua. En loukkaantunut, mutta silti yksi nuorehko mies laski kätensä olkapäälleni ja sanoi lohduttaen: "No mutta onhan siinä sentään ihan nätit kukat." 
Siitä lähtien olen katsonut hääkuvaamme ihan toisin silmin: onhan siinä ihan nätit kukat 🥰💕

Tulin siis kotiin torstaina. Mursu on saanut lomansa pitää - ja niin minäkin. Kyllä koti-ikävä vähän jo olikin ja ehkä Mursullakin oli ikävä.
Minua odotti muukin kuin Mursu:  

Kiitos Minz - pöllö pöllöhullulta pöllöhullulle Pöllölle 😊 

(Olisiko vielä lisää pöllöjä saanut samaan lauseeseen)

Viikkoon mahtui taas monenlaista sattumaa ja tapahtumaa, niin kuin varmaan arvaattekin. Olihan sentään kyseessä minun lomani Täti Tomeran luona... Aikajana saattaa olla taas vähän niin ja näin, mutta sattumuksia riitti.

Torstai otettiin leppoisasti, kuten jo aiemmin kirjoitinkin: käytiin hampurilaisella, jottei Tädin tarvinnut ryhtyä ruuanlaittoon heti kotiin palattuaan. Hän oli ollut reissussa maanantaista asti ja minä tartuin matkaan siitä matkan varrelta. 

Perjantaina käytiin katsomassa Tädin vanhaa naapuria, joka oli sitten viime näkemän päässyt hoitokotiin. Muistisairaana hän ei enää pärjännyt kotona. En tiedä muistiko hän minua lainkaan, moneen kertaan selvitimme kuka olen ja että olemme kyllä tavanneet ennenkin. Iloinen hän oli tapaamisestamme ja vielä enemmän hän tuntui ilahtuvan, kun onnistuin kaivamaan oman muistini lokeroista jonkin verran ruotsin kieltä, hän kun on äidinkieleltään ruotsinkielinen. 
Lähtiessämme törmäsimme hoitajaan joka oli menossa asukkaan kanssa talon sisäpihalle, jossa oli musiikkitapahtuma ja hän kutsui meidätkin sinne. Hulluja ja toimettomia ei tarvitse kahta kertaa käskeä... 
Tapahtuma oli jo loppupuolella, mutta kolmen kappaleen ajan ehdimme vähän syrjässä laulaa mukana ja tanssia. Ja mikä parasta: nähdä hymyn nousevan vanhusten kasvoille meidän hulluttelulle 💕Kissankultaa ja Mombasa sujuivat oikein letkeästi, kolmatta biisiä en enää muista.

Alkuillasta kun olimme jo syöneet ja loikoilin sohvalla lähes unen ja valveen rajamailla olohuoneen ikkunaan ilmestyivät yhtäkkiä ensin yhdet pienet kasvot. Sitten toiset. Kysyin tädiltä ketä ne mahtavat olla ja hän meni terassille katsomaan. Kuulin miten häntä pommitettiin kysymyksillä:

- Kuka tuolla sisällä on?

- Nukkuuko se?

- Miksi se on siellä?

- Oletko sä sen täti?

- Onko tämä oikea koira?

- Saako tätä silittää?

Täti vastaili kysymyksiin ja selitti sitten, että hänen pihalleen/terassilleen ei saa tulla ilman lupaa eikä ilman äitiä, että se on hänen yksityisaluettaan. Ja että siellä on kamera.

- Missä se kamera on? 

Lapset olivat kilttejä, kovin uteliaita vain, siis tiedonhaluisia, kuten lapset ovat. Minua nauratti kysymys "Nukkuuko se?" 

Lauantaina lähdettiin kauppaan, tarkoituksena siis käydä ihan oikein ostoksilla. Siinä matkalla tietysti pysähdyttiin tervehtimään Elisan poikia ja - olisitteko arvanneet: puhelimessa on jälleen yksi Elisan nuoren pojan puhelinnumero 😜 Varsinainen ongelmani ei ratkennut, mutta lupasin soittaa, jos tarvitsen jotain muuta. 

Seuraavaksi matkaan tarttui nuorelta mieheltä D-vitamiinipaketti ja paljon puhetta. Hirrrvittävän hankalaa, kun on tällainen ujo, arka ja hiljainen...

Prismassa oltiin jo loppusuoralla kun se sitten sai kiinni. Riesa. Ei reissua Täti Tomeran luona ilman Riesaa. Ei vaikka asiasta kuinka keskusteltaisiin ja vaikka se kuinka lupaisi jäädä kotiin. Aina se valehtelee. 

Omasta mielestäni sanoin "Nyt on vähän kumma olo", mutta olin kuulemma sanonut vain "Nyt on vähän" - ja sitten mentiin. Tai siis minä yritin mennä ja Täti yritti pitää kiinni. Pyysi apua yhdeltä pariskunnalta ja rouva kävi hakemassa kaksi vartijaa paikalle, "tumma ja vaalea"

Siinä vaiheessa olin jo vähän tokenemassa, ymmärsin mitä ympärillä puhuttiin:

Täti:  Hänellä on epilepsiakohtaus, mutta se on jo menossa ohi.

Tumma vartija: Saanko tehdä muutaman testin?

Vaalea vartija: Tämä on ihan ok, tädilläni on epilepsia.

Tumma vartija otti kynän ja pyysi minua seuraamaan katseellani kynää ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle.  Selvisin 👍

Muuten selvisin hyvin, mutta hetki kesti, ennen kuin tajusin missä Prismassa oikein olen. Ja osa ostoksista jäi tekemättä, mutta ei onneksi mitään maata kaatavan tärkeätä. 

Että kiitos vaan taas Riesa, sinä se et osaa pysyä poissa. 

Sunnuntaina käytiin tapaamassa Myyntisirkkusystävääni. 
1. Tädin sateenvarjo jäi sinne.

2. Onnistuttiin välttämään hurjan mustista pilvistä huolimatta se valtava vesisade, joka Isolla Kirkolla aiheutti hämminkiä.

Kesäkuussa oli kutsuttu Suomi Meloon 40. vuotisjuhlaan, siis Melajuhlaan. Harmi kyllä (ei mikään harmi vaan kiukku ja suuttumus) kuskiksi lupautunut, NYT entinen-ystävä teki oharit ja juhlat meni sivu suun. Myyntisirkkunen antoi kuitenkin minulle jotain, jonka olisin saanut siellä paikan päällä.

Tämän vuoksi soittelin useita puheluita ja lopulta tein yhdet treffitkin - hyvänen aika sentään, vieraan miehen kanssa! 
No, Täti kävi hänet tsekkaamassa, että kenen kanssa kahvilaan jätti 😜 - ja meillä meni kaksi tuntia tuosta noin vain huis hais. Olisi mennyt varmaan toisetkin kaksi tuntia, mutta sitten tuli taas mutkia ja murheita matkaan. 

Tässä kohtaa voisin sanoa, että Täti Tomera "ei anna hetken rauhaa" 😜💕 Mikä on toki hyvä, kun aina täällä kotona valitan siitä, että ei ole ketään, kuka liikuttaisi ja kenen kanssa käydä lenkillä.

Eli joka päivä kävimme kävellen kaupoilla ja tulimme bussilla takaisin - tai toisin päin.

Niin maanantainakin. Ja kun kerrankin oli tukka tällingissä, niin pistäydyin passikuvassa. Suhteellisen kelvollinen kuva, parempi kun passin kuva.

Kun pääsimme kotiin, siis Tädin kotiin, kaivoin tabletin esiin ja päätin tilata henkilökortin. Virhe. VIRHE. Kaikki meni siihen asti hyvin, että sain sen maksettuakin. Kuva kelpasi ja sormenjäljet ja nimikirjoituskin kelpasivat - olemassa olevan passin hankinnasta ei ole liikaa aikaa. 

Vaan sitten alkoivat ongelmat. Tilaus jäi jollain kummalla tavalla jumiin. En päässyt ees enkä taas. Maksu kyllä näkyi katevarauksena kortilla. 

Löysin poliisin sivuilta numeron johon soittaa, mutta eivät pystyneet siellä auttamaan, piti odottaa aamuun (tietenkin kello oli JUST sen verran), että voin soittaa omalle poliisilaitokselle. Soitin aamulla sinne ja sieltä todettiin, että ei löydy hakemusta ei. Pistetään tutkintaan, soitan vielä tänään.  
Hmm.. Soitto tuli eilen - tiistai tai perjantai, sama asia. Olin jo ehtinyt soittaa asiasta uudestaan ja saanut uudet ohjeet; poistanut itselläni näkyvän keskeneräisen hakemuksen ja pyytänyt pankkia poistamaan katevarauksen. Kävi kätevästi, kun sai oikeat ihmiset luurin päähän. 
Eilen tein uuden hakemuksen tällä läppärillä ja kaikki hoitui kuin vettä vain - tabletti on sanonko mä mistä? 

Kaiken tämän jälkeen kysyn: KUKA MUU MUKA? 

Ja ihan viimeiseksi, odotetut kysymykset, jos kukaan on edes tänne asti jaksanut lukea ja jaksaa näitä kysymyksiä enää miettiä 😄

1. Mikä on hiekkahentunen?

2. Kuka levytti kappaleet Rikas mies jos oisin ja Hei hei Pussycat?

3.  Minkä niminen oli Aleks Lepajoen rikoskumppani kaksikon ryöstäessä helsinkiläisen Tillanderin kultasepänliikkeen huhtikuussa 1985?

4. Mikä yhdistää seuraavia eläimiä: Ukkometso, saimaannorppa, sudenkorento, leijona ja karhu?

5. Minkä tv-sarjan alkutunnuksessa paloi Nevadan kartta?

Meillä syödään harvoin banaaneja, mutta näitä oli pakko ostaa, kun kumpikaan ei ollut näitä ennen nähnyt: 

Kaikkea sitä. 

Koettakaa toipua tästä.. höpöttelystä siis.

En ole pitkään aikaan..

 Syönyt hampurilaista - taisin kommentoida niin Stanstan päivitykseen.

Ja kuinkas kävikään tänään 😁 

Ranskiksissa oli mausteena yuzu-pepper pölyä ? tai jotain. En maistanut yuzua. 

Tulipahan syötyä. 

Syökää kanaa, syökää kanaa... se oli kanaa. Siellä hampurilaisen sisällä.

PS. Apotilta terveisiä. On palaamassa Luostariin toivottavasti pian.

Räpyttelin käymään kotona

 Sisko tuli ja meni ja minä räpyttelin käymään kotona. Viikossa ehtii tekemään kaikenlaista ja - erehdyinkö jossain kirjoittamaan, että kun ennen sattui ja tapahtui, niin nykyään vain sattuu? Että harvemmin enää tapahtuu.
Siis sehän johtuu siitä, kun ei enää niinkään tee mitään, ei kuleksi pitkin maita ja mantuja niin kuin ennen, silloin "nuorena" (pah..). Että näin vanhuuden kolkutellessa ovella tai ainakin tuolla pihatien päässä, niin enimmäkseen vain sattuu. 

Ainakin osittain olin väärässä. Edelleen nimittäin sattuu ja tapahtuu, kun olen Äidin kanssa liikenteessä. Mutta siitä vähän myöhemmin, yritän kertoa menneen viikon tapahtumia ainakin melkein aikajärjestyksessä.

Mursun toivomuksesta lähdin Äidin luo jo viime lauantaina ja koska se sopi myös Pojalle, tapasimme siis siellä. Mursu viipyi riisipuuron ja kahvin + voileipäkakun ajan ja lähti sitten ajelemaan kotiin, Poika jäi vielä Mummolaan. 

Koska ilma oli mitä upein, lähdimme ajelulle. Tunturiruipelo vei meidät katsomaan Mäntsälän Sulkavanjärven rannalla olevan Linnaisten kartanon mailla olevaa Stjernvallin suvun yksityisomistuksessa olevaa hautausmaata, nimeltään Hautaholma. 

Tarinan mukaan paikalle on haudattu keisari Aleksanteri I:n ja Ulrika Möllersvärdin pienenä kuollut avioton lapsi. 
Ulrika Möllersvärd oli suomalainen keisarillinen hovineiti, joka tunnetaan erityisesti suhteestaan keisari Aleksanteri I:een. 
Mika Waltari on kuvannut Möllersvärdin ja Aleksanterin suhdetta romaanissaan Tanssi yli hautojen.

Linnaisten kartanosta on saanut nimensä myös Zachris Topeliuksen romaani Linnaisten kartanon viheriä kartano (ilm. 1859).

Topeliuksen romaaniin puolestaan perustuu Valentin Vaalan vuonnan 1945 ohjaama kauhuromanttinen elokuva Linnaisten vihreä kamari. 

Elokuvan ulkokuvaukset on kuvattu Siuntion Suitian kartanossa.

Ja Hautaholman isosta hautakivestä toden totta löytyy kolmevuotissyntymäpäivänään menehtyneen lapsen nimi. Surullista. 
Paikka on kuitenkin kaunis, kuten vaatimattomista kuvista voitte nähdä. 

Kävimme siellä vielä viikolla uudelleen, kun Sisko oli saapunut Tuskasta uupuneena mutta onnellisena 😄

Sunnuntaina käytiin Äidin ja Tunturiruipelon kanssa katsomassa mikä on marjatilanne. Tältä näytti: 

Lakkoja on tulossa paljon. Raakileita olivat vielä kaikki, mutta kovin pitkälle ei voinut kävellä, sillä sai varoa, ettei astu päälle. 

Suopursuista osa oli jo kukkinut - tai kuivunut - ja osa odotti vettä, että pääsisi kukkimaan. Vähän harmitti, kun ei kuitenkaan tuoksuneet lainkaan. 

Niittyvillaa, tupasvillaa, mitä lie villaa kasvoi myös. Miten suloisia ovatkaan. 
Perhosia nähtiin myös.
Eniten harmitti se, että jouduin kävelemään kävelykepin kanssa metsässä, sillä polvi oli ja on edelleen kipeä 😢

Maanantai oli kauppapäivä ja minä lähdin Tunturiruipelon sijasta Äidin kaveriksi kauppaan. Olimme jo pari päivää käyneet vääntöä siitä, että minä maksaisin kauppalaskun, mutta vänkäsivät vastaan. Kassalla kuitenkin kävi niin, että perunapussin hintalappu oli huis vain poissa ja koska ostoksia oli sekä meidän että naapurin, pistin Äidin pakkaamaan ja kipaisin punnitsemaan potut uudestaan. Ajoitus oli loistava. Ensin käskin Äitiä maksamaan, mutta hoksasin samalla tilaisuuteni tulleen: minä maksan. Vaan ei ole vihreätä korttia. Reipas kassahenkilö sanoi, että kyllä sen voi jälkikäteenkin "vetäistä". Ja sitten sohlattiin vihreän kortin kanssa. Onneksi ei ollut jonoa, mutta.. KUKA MUU MUKA?
Hävisin sen taiston lopulta kuitenkin - Äiti ei antanut periksi...

Tiistaina Sisko
kysyi olisiko mahdollista lähteä Askolaan katsomaan Hiidenkirnuja - olimme käyneet siellä joskus reilu 15 vuotta kun Lankomieskin oli mukana eikä Futari-Prinsessasta vielä ollut tietoakaan. Niinpä sitten ajelimme Askolaan. Keli oli hieno, mutta minusta ei ollut tällä kertaa Hiidenkirnuille - opaskyltti siitä jo varoittikin, ettei reitti ole liikuntaesteisille. 

Mutta muut kävivät katsomassa mm.
Jättiläisen kuhnepyttyä.

Jo pelkkä ajatus tuosta Jättiläisen kuhnepytystä saa kylmät väreet juoksemaan selkäpiitäni pitkin:
Olimme vuosia sitten ystävien kanssa tuolla katsomassa noita Hiidenkirnuja, edellisenä päivänä oli satanut ja kuvassa oikealla näkyvät ja tuonkin kaikkein suurimmankin hiidenkirnun vierestä kulkevat portaat olivat märät.
Minulta - kompuralta...- lähti molemmat jalat yhtä aikaa alta juuri tuon kohdalla ja tömähdin ONNEKSI portaalle istumaan. 
Muistona siitä on toiseen kertaan murtunut häntäluu ja jälkikäteen iskenyt kammo: mitä jos olisinkin pyörähtänyt kaiteista huolimatta tuonne hiidenkirnuun! Se on 4,2 metriä leveä ja 10,3 metriä syvä. 

Ostoksillakin käytiin, tietysti. Futari-Prinsessalle ja Ötökkätutkijalle piti ostaa tuliaisia. Ja Lankomiehelle myös, koska makaronilaatikkoa ei voi lähettää Britanniaan. Ja Siskon ystävälle, joka syksyllä oli mukana. Hänelle ostettiin pieni sievä vaaleanpunainen talo. 
Lapsille tietenkin älypelejä. Kummallekin kirjoitin mukaan kirjeen ja saimme kiitokseksi kuvia. Ötökkätutkijan keskittynyt ilme kirjettä lukiessa on... ❤️❤️

Sattuiko mitään? No, miten sen nyt ottaa. Kun oli yhtenä päivänä käynyt yhdessä kaupassa ja sitten apteekissa hakemassa taas kassillisen lääkkeitä ja sitten menee vielä Tokmannille. 
Kassalla valmistauduin toimimaan ripeästi: klubikortti... mitä missä pankkikortti? Mitä ihmettä, mihin se on kadonnut? Olenko jättänyt sen johonkin? Ei sitä onneksi kukaan ole käyttänyt, vasta katsoin, että tilillä on rahaa, kun maksoin laskun. Onneksi oli käteistä, maksoin sillä. Kiitos ja anteeksi.
Siirryin pakkaamaan. Ja mikä sieltä lompakon "takaa" sormien välistä pilkottaa, valmiina käytettäväksi 🫣🫣... pankkikortti!
KUKA MUU MUKA?

Että näin. Vielä ennen kotiin lähtöä käytiin Äidin ja Siskon kanssa "kahvilla" eli mansikoilla Nallen luona Luovan Satupadassa. Nalle on ihana pieni koira, joka on silloin tällöin hoidossa Äidin ja Tunturiruipelon luona ja Luova Satupata on kirjakustantamo. 
Sain mukaani pinon kirjoja

Kirsti Luovan Omenat putoavat on tarinoita tavallisista ihmisistä ja pienistä ratkaisun hetkistä. 

Aikaisemmin olen muistaakseni esitellyt Kirstin runokirjan Melkein äsken. 

Kirstin käsialaa on myös Metka kissa Mellerin seikkailut ja tällä kertaa sain Hiirisatuja -kirjan kaveriksi Melleri vauhdissa -kirjan. 

Kuvat eivät näköjään suostu asettumaan niin kuin haluaisin. 

Siispä kerron vielä viimeiseksi, ennen kuin nukahdatte - tai jos nyt jo heräsitte uudelleen. 

Kotiin tullessani omalla tuolillani kökötti iloisen värinen kassi täynnä palapelejä! Olin unohtanut koko asian ja kysyin Mursulta mikä kassi tuo oikein on. 
"No se on se Pojan tuoma kassi"

Nyt hamaan tulevaisuuteen syksyn sadepäiville tekemistä! 

  

Mukavia heinäkuun päiviä kaikille!

Tulen kotiin viimeistään sitten kun tiedetään

onko Norja jalkapallon maailmanmestari 😎