Perjantaista perjantaihin on 14246 päivää

Tunteja se teki yhteensä 341 880 tuntia. 

Aika monta tuntia, vai mitä? Päiviäkin on aika monta. Vuosiksi muutettuna nuo luvut tekevät 39.

Pöllönkulmalla vietettiin siis teilen 39:ttä hääpäivää 👰‍♀️👰‍♂️

Päivää vietettiin lupiineja hävittämällä, viikonlopun mahdollisiin sateisiin varautumalla, keräämällä raparperit pois - vieläkin ne vaan tahtoo kasvaa, näytti siltä - päikkäreillä ja höpöttelemällä. 
Keitin illalla ison kattilallisen raparperikiisseliä - siinä meidän hääpäivä. 

Heti aamulla toteutin yhden perinteen, hiukan muuttuneen kun en ole somessa, mutta "jota ilman ei hääpäivä ole mitään". Lähetin Ystävälle meidän hääkuvan. Kuvaan liittyy muisto yhteisestä työpaikastamme, jonne sen kerran vuosia sitten vein. SilloinKAAN ei ollut enää muodissa matkatelevision kokoiset silmälasit, jotka meillä kuvassa on, eikä Mursun vanginpukua muistuttava raidallinen puku. Tai moni muukaan asia. Kuva sai työkavereissa hillittömän naurunpuuskan josta ei tahtonut tulla loppua. En loukkaantunut, mutta silti yksi nuorehko mies laski kätensä olkapäälleni ja sanoi lohduttaen: "No mutta onhan siinä sentään ihan nätit kukat." 
Siitä lähtien olen katsonut hääkuvaamme ihan toisin silmin: onhan siinä ihan nätit kukat 🥰💕

Tulin siis kotiin torstaina. Mursu on saanut lomansa pitää - ja niin minäkin. Kyllä koti-ikävä vähän jo olikin ja ehkä Mursullakin oli ikävä.
Minua odotti muukin kuin Mursu:  

Kiitos Minz - pöllö pöllöhullulta pöllöhullulle Pöllölle 😊 

(Olisiko vielä lisää pöllöjä saanut samaan lauseeseen)

Viikkoon mahtui taas monenlaista sattumaa ja tapahtumaa, niin kuin varmaan arvaattekin. Olihan sentään kyseessä minun lomani Täti Tomeran luona... Aikajana saattaa olla taas vähän niin ja näin, mutta sattumuksia riitti.

Torstai otettiin leppoisasti, kuten jo aiemmin kirjoitinkin: käytiin hampurilaisella, jottei Tädin tarvinnut ryhtyä ruuanlaittoon heti kotiin palattuaan. Hän oli ollut reissussa maanantaista asti ja minä tartuin matkaan siitä matkan varrelta. 

Perjantaina käytiin katsomassa Tädin vanhaa naapuria, joka oli sitten viime näkemän päässyt hoitokotiin. Muistisairaana hän ei enää pärjännyt kotona. En tiedä muistiko hän minua lainkaan, moneen kertaan selvitimme kuka olen ja että olemme kyllä tavanneet ennenkin. Iloinen hän oli tapaamisestamme ja vielä enemmän hän tuntui ilahtuvan, kun onnistuin kaivamaan oman muistini lokeroista jonkin verran ruotsin kieltä, hän kun on äidinkieleltään ruotsinkielinen. 
Lähtiessämme törmäsimme hoitajaan joka oli menossa asukkaan kanssa talon sisäpihalle, jossa oli musiikkitapahtuma ja hän kutsui meidätkin sinne. Hulluja ja toimettomia ei tarvitse kahta kertaa käskeä... 
Tapahtuma oli jo loppupuolella, mutta kolmen kappaleen ajan ehdimme vähän syrjässä laulaa mukana ja tanssia. Ja mikä parasta: nähdä hymyn nousevan vanhusten kasvoille meidän hulluttelulle 💕Kissankultaa ja Mombasa sujuivat oikein letkeästi, kolmatta biisiä en enää muista.

Alkuillasta kun olimme jo syöneet ja loikoilin sohvalla lähes unen ja valveen rajamailla olohuoneen ikkunaan ilmestyivät yhtäkkiä ensin yhdet pienet kasvot. Sitten toiset. Kysyin tädiltä ketä ne mahtavat olla ja hän meni terassille katsomaan. Kuulin miten häntä pommitettiin kysymyksillä:

- Kuka tuolla sisällä on?

- Nukkuuko se?

- Miksi se on siellä?

- Oletko sä sen täti?

- Onko tämä oikea koira?

- Saako tätä silittää?

Täti vastaili kysymyksiin ja selitti sitten, että hänen pihalleen/terassilleen ei saa tulla ilman lupaa eikä ilman äitiä, että se on hänen yksityisaluettaan. Ja että siellä on kamera.

- Missä se kamera on? 

Lapset olivat kilttejä, kovin uteliaita vain, siis tiedonhaluisia, kuten lapset ovat. Minua nauratti kysymys "Nukkuuko se?" 

Lauantaina lähdettiin kauppaan, tarkoituksena siis käydä ihan oikein ostoksilla. Siinä matkalla tietysti pysähdyttiin tervehtimään Elisan poikia ja - olisitteko arvanneet: puhelimessa on jälleen yksi Elisan nuoren pojan puhelinnumero 😜 Varsinainen ongelmani ei ratkennut, mutta lupasin soittaa, jos tarvitsen jotain muuta. 

Seuraavaksi matkaan tarttui nuorelta mieheltä D-vitamiinipaketti ja paljon puhetta. Hirrrvittävän hankalaa, kun on tällainen ujo, arka ja hiljainen...

Prismassa oltiin jo loppusuoralla kun se sitten sai kiinni. Riesa. Ei reissua Täti Tomeran luona ilman Riesaa. Ei vaikka asiasta kuinka keskusteltaisiin ja vaikka se kuinka lupaisi jäädä kotiin. Aina se valehtelee. 

Omasta mielestäni sanoin "Nyt on vähän kumma olo", mutta olin kuulemma sanonut vain "Nyt on vähän" - ja sitten mentiin. Tai siis minä yritin mennä ja Täti yritti pitää kiinni. Pyysi apua yhdeltä pariskunnalta ja rouva kävi hakemassa kaksi vartijaa paikalle, "tumma ja vaalea"

Siinä vaiheessa olin jo vähän tokenemassa, ymmärsin mitä ympärillä puhuttiin:

Täti:  Hänellä on epilepsiakohtaus, mutta se on jo menossa ohi.

Tumma vartija: Saanko tehdä muutaman testin?

Vaalea vartija: Tämä on ihan ok, tädilläni on epilepsia.

Tumma vartija otti kynän ja pyysi minua seuraamaan katseellani kynää ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle.  Selvisin 👍

Muuten selvisin hyvin, mutta hetki kesti, ennen kuin tajusin missä Prismassa oikein olen. Ja osa ostoksista jäi tekemättä, mutta ei onneksi mitään maata kaatavan tärkeätä. 

Että kiitos vaan taas Riesa, sinä se et osaa pysyä poissa. 

Sunnuntaina käytiin tapaamassa Myyntisirkkusystävääni. 
1. Tädin sateenvarjo jäi sinne.

2. Onnistuttiin välttämään hurjan mustista pilvistä huolimatta se valtava vesisade, joka Isolla Kirkolla aiheutti hämminkiä.

Kesäkuussa oli kutsuttu Suomi Meloon 40. vuotisjuhlaan, siis Melajuhlaan. Harmi kyllä (ei mikään harmi vaan kiukku ja suuttumus) kuskiksi lupautunut, NYT entinen-ystävä teki oharit ja juhlat meni sivu suun. Myyntisirkkunen antoi kuitenkin minulle jotain, jonka olisin saanut siellä paikan päällä.

Tämän vuoksi soittelin useita puheluita ja lopulta tein yhdet treffitkin - hyvänen aika sentään, vieraan miehen kanssa! 
No, Täti kävi hänet tsekkaamassa, että kenen kanssa kahvilaan jätti 😜 - ja meillä meni kaksi tuntia tuosta noin vain huis hais. Olisi mennyt varmaan toisetkin kaksi tuntia, mutta sitten tuli taas mutkia ja murheita matkaan. 

Tässä kohtaa voisin sanoa, että Täti Tomera "ei anna hetken rauhaa" 😜💕 Mikä on toki hyvä, kun aina täällä kotona valitan siitä, että ei ole ketään, kuka liikuttaisi ja kenen kanssa käydä lenkillä.

Eli joka päivä kävimme kävellen kaupoilla ja tulimme bussilla takaisin - tai toisin päin.

Niin maanantainakin. Ja kun kerrankin oli tukka tällingissä, niin pistäydyin passikuvassa. Suhteellisen kelvollinen kuva, parempi kun passin kuva.

Kun pääsimme kotiin, siis Tädin kotiin, kaivoin tabletin esiin ja päätin tilata henkilökortin. Virhe. VIRHE. Kaikki meni siihen asti hyvin, että sain sen maksettuakin. Kuva kelpasi ja sormenjäljet ja nimikirjoituskin kelpasivat - olemassa olevan passin hankinnasta ei ole liikaa aikaa. 

Vaan sitten alkoivat ongelmat. Tilaus jäi jollain kummalla tavalla jumiin. En päässyt ees enkä taas. Maksu kyllä näkyi katevarauksena kortilla. 

Löysin poliisin sivuilta numeron johon soittaa, mutta eivät pystyneet siellä auttamaan, piti odottaa aamuun (tietenkin kello oli JUST sen verran), että voin soittaa omalle poliisilaitokselle. Soitin aamulla sinne ja sieltä todettiin, että ei löydy hakemusta ei. Pistetään tutkintaan, soitan vielä tänään.  
Hmm.. Soitto tuli eilen - tiistai tai perjantai, sama asia. Olin jo ehtinyt soittaa asiasta uudestaan ja saanut uudet ohjeet; poistanut itselläni näkyvän keskeneräisen hakemuksen ja pyytänyt pankkia poistamaan katevarauksen. Kävi kätevästi, kun sai oikeat ihmiset luurin päähän. 
Eilen tein uuden hakemuksen tällä läppärillä ja kaikki hoitui kuin vettä vain - tabletti on sanonko mä mistä? 

Kaiken tämän jälkeen kysyn: KUKA MUU MUKA? 

Ja ihan viimeiseksi, odotetut kysymykset, jos kukaan on edes tänne asti jaksanut lukea ja jaksaa näitä kysymyksiä enää miettiä 😄

1. Mikä on hiekkahentunen?

2. Kuka levytti kappaleet Rikas mies jos oisin ja Hei hei Pussycat?

3.  Minkä niminen oli Aleks Lepajoen rikoskumppani kaksikon ryöstäessä helsinkiläisen Tillanderin kultasepänliikkeen huhtikuussa 1985?

4. Mikä yhdistää seuraavia eläimiä: Ukkometso, saimaannorppa, sudenkorento, leijona ja karhu?

5. Minkä tv-sarjan alkutunnuksessa paloi Nevadan kartta?

Meillä syödään harvoin banaaneja, mutta näitä oli pakko ostaa, kun kumpikaan ei ollut näitä ennen nähnyt: 

Kaikkea sitä. 

Koettakaa toipua tästä.. höpöttelystä siis.

Se voisi olla kultaa, se voisi olla hopeaa

 Sen ainakin tiedän,

että ystävät on puhdasta

kultaa

- vaikka tähän aikaan 

vuodesta

jokaisen kynsien alla

on mustaa multaa.

Te kaikki ansaitsette

ison kiitoksen,

kultaa enkä hopeaakaan

en pysty teille lähettämään

Kannustuksenne auttoi

olemaan sitkeä ja sinnikäs

ja pistelemään pistelemään 

pistelemään

Hopeapalvijonki on viimeinkin valmis!

Melkein kolme kuukautta siinä meni, kun pistelin keskeneräisen työn valmiiksi. Suurin kannustin sen tekemisessä oli se, että te jaksoitte seurata työn etenemistä viikottain - odottaa uutta kuvaa ja työn edistymistä. 

Eduskuntataloa siitä ei kuitenkaan tullut, vaikka yhdessä sitä epäilimmekin, vaan jotain ihan muuta. Pakkauksen kuvan perusteella etsin tietoa ja kun sen löysin, vahvistin asian Pojalta.
Kuvassa on

Ginkaku-ji (jap. 銀閣寺, hopeisen paviljongin temppeli), buddhalainen temppeli Japanissa, Kioton keskustan koillispuolella. Sen virallinen nimi on Jishō-ji (慈照寺).

Nykyisin yleisesti käytössä olevan nimensä temppeli sai Edo-kaudella, kun sitä verrattiin Kioton luoteisosassa olevaan Kinkaku-jihin eli "kultaisen paviljongin temppeliin".

Ginkaku-ji on otettu yhdessä Kioton muiden kulttuuriaarteiden kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta "muinaisen Kioton historialliset monumentit" vuonna 1994.  

Enemmän Ginkaku-ji:stä voit lukea Wikipediasta tästä linkistä. 

Ja tässä tämä minun pistelemäni versio Hopeisen paviljongin temppelistä

(Kuvan reunat näyttävät vinoilta, kieroilta. Laitoin kuvan Pojalle ja mainitsin asiasta. Kirjoitin, että syynä on se, kun otin kuvan silityslaudalla. Sain vastaukseksi "kannattaa seuraavalla kerralla kokeilla ottaa kuva kameralla". Minkä laisen lapsen olenkaan kasvattanut....
Aikaisemmin päivällä sanoi jalkani putoavan pois, kun kerroin, että isovarpaan kynsi on musta - seurausta kävelystä HÄNEN kanssaan.)  

Mutta vielä kerran, ISO ISO KIITOS teille kannustamisesta! Te olette ihan parhaita ystäviä ❤️❤️

Viikkoraportti ja Repolaisen haaste: Toukokuun toimintaa

Koko viime viikko oli jonkin laista menoa ja melskettä, kun vain muistaisi mitä kaikkea sitä oikein tekikään. 

Maanantaina varmaankin katselin kaunista maisemaa ikkunasta - ja pistelin ristipistoja, luulen ma. Muuta ei tule mieleen. 

Tiistaina Mursu sai tarpeekseen vanhasta puhelimestaan joten lähdimme kaupunkiin: hän kävi ostamassa itselleen uuden puhelimen ja minä itselleni uudet farkut. Koska inhoan vaatteiden ostamista ja erityisesti sovittamista ehkä enemmän kuin mitään muuta, otin kuvan entisten farkkujen nimi- & kokolapusta ja näytin kuvan myyjälle: "Löytyykö teiltä vielä näitä, haluaisin tällaiset". Vastaukseksi sain, että jo vain löytyy, kuuluu heidän perusmallistoon eli on aina saatavilla. Kahta eri sinisen sävyä ja mustia. 
Leveämpi- ja kapeampilahkeisia. Tulimme siihen tulokseen, että malli on leveämpilahkeinen. Tällä kertaa vain mustana. Ei ongelmaa, mustat kelpaa hyvin. 
Jos olisin kuvannut farkuista toisen lapun, olisi mallin valinta/vahvistus ollut varmempi, eikä olisi tarvinnut sopia palautuksesta tai vaihdosta. Mutta kaikki sujui just hyvin. 

Ja kiitos Puskissalle vinkistä; samana tiistaina sain pakettini jossa oli sortsihame. Ei ihan sellainen kuin ajattelin, mutta Mursun mielestä kiva: takaa sortsit, edestä hame.

Ilta meni sen puhelimen kanssa. Hymyilin. Mursu hymyilee aina kun muut manaa ja manaa kaikkien tietotekniikkaan liittyvien vekottimien kanssa. Nyt minä hymyilin. Ja neuvoin auliisti ja kiltisti sen minkä osasin. 
Vain yksi asia ei onnistunut.

Keskiviikkona piti soittaa pankkiin ja sitten ajaa lähimpään konttoriin joka on avoinna. Se EI tietenkään ollut siellä, jonne olimme muutenkin menossa, vaan oman kunnan taajamassa. Henkilökortti oli liian vanha. Siis liian aikaisin otettu. Ehkä noin kuukausi liian aikaisin. Mikään ei siis auttanut. Armand-seiväshyppääjän näköinen nuori mies korjasi asian konttorissa niks-naks nips-naps. Nopeasti. Minä juttelin sillä aikaa odotustilassa iäkkäämmän rouvan kanssa. Hän oli kova puhumaan mutta ei malttanut kuunnella 😊

Yksi tehtävä suoritettu, toinen edessä. Ihan kiva kun on palveluyrityksiä jotka hoitavat asioita meidän puolestamme ja me voimme tehdä muita asioita sillä aikaa tai sen sijaan, mutta nyt kyllä ees taas ajelu harmitti. Ja ihan vain sen takia kun loistavat (pankki)sovellukset ei toimi niin kuin niiden olettaisi toimivan. 

Loppupäivän ja torstain käytin pistelyyn. 
Olisiko ollut perjantaina aamupäivällä kun selviteltiin mikä tuosta oikein tulee ja eilen illalla varmistin sen Pojalta, olimme oikeassa. 

Koska lauantaiaamuna lähdin reissuun, niin pistelyt ja kaikki loppui perjantai-iltaan. Tässä viime viikon aikaansaannos:

Tehdessä tuntuu, ettei se etene mihinkään, mutta näin kun sitä vertaa edellisen viikon kuvaan, niin onhan siinä jotain edistystä. 

Ihan hirveästi tästä ei enää puutu, tämän kun saan täytettyä, siirrän kehyksen viimeiseen (oletettavasti) osioon ja ohjetta kun katselen, se näyttäisi suht nopeasti pisteltävä. 

Olin viikonloppuna tapaamassa neuleystäviä ja Poikaa ja Miniää.

Mursu oli ihana ja vei minut junalle vaikka oli jo viikolla ajanut kilometrin toisensa perään - ja lupasi tulla hakemaan seuraavana päivänä kotiinkin. 

Ensimmäinen tapaaminen oli jo heti juna-asemalla: nuori tyttö, jolta varmstin, onko vieressä oleva juna SE juna. 
Oli se, mutta ovet olivat vielä lukossa. Jäin höpöttelemään hänen kanssaan, kerroin mm. siitä kuin parikymmentä vuotta sitten pidättelin samaa reittiä kulkevaa junaa, kun Siskorakas juoksi viimeisiä kymmeniä metrejä junalle. Hyvin onnistui. 
(Seuraava tavoite on pidetellä lentokonetta).
Ihana tyttö oli hän; pyysin anteeksi kun sillä tavalla jäin hänelle höpöttämään, mutta hän vain nauroi ja sanoi, että oli mukava kun joku joku jutteli.🥰

Riihimäellä oli edessä "Pöllön pikajuoksu": vaihtoaika 6 min ja radalta 4 radalle 7 (tai ehkä toisin päin, mutta numerot oli kuitenkin nuo). Ehdin hyvin, sain hengityksenkin tasaantumaan ja taas varmistin nuorelta neidolta, että olenhan oikeassa paikassa. Hän puolestaan varmisti minulta, että mihin vaunuun olen menossa, että olen suunnilleen oikeassa paikassa laituria 🥰

Pääsin junaan, löysin vaununi ja...etsin paikkaani... Ja apuun saapui Tonttu 🥰 Hänen kanssaan meillä treffit olikin ja tiesin, että olimme samassa vaunussa, mutta törttönä kävelin ohitseen. Hän pelasti minut ja löysi paikkani nopeasti; ja siinä samalla mukavan vieruskaverin 😄
En osaa arvioida vieressäni istuneen miehen ikää, minua nuorempi kuitenkin. Minä, ujo, arka ja hiljainen juttelin hänen kanssaan koko matkaan Tampereelle asti: kirjoista (hän lähetti Pojalle terveisiä), Suomen kunnista, harrastuksista, mikä on Suomen kaunein lehtipuu, käytetäänkö saunassa vastaa, vihtaa (vai vistaa 😆). Matka meni nopeasti mukavan juttuseuran kanssa. 

Tontun kanssa lähdettiin yhdessä eksymään = etsimään muita treffikumppaneita, mutta meidät tultiin pelastamaan hyvissä ajoin, emmekä ehtineen eksyä, ennen kuin lopulta tänne kauniiseen lintuhäkkiin:

Täältä Poika tuli minut hakemaan ja saattoi hotellille, jossa otin ruokaperäset ennen seuraavaa ateriaa - olin luvannut viedä Pojan ja Miniän illalla syömään. Kävimme nepalilaisessa ravintolassa ja ai että oli hyvää ruokaa! Olin vain vieläkin niin täynnä päivällä syömästäni salaatista, etten jaksanut syödä annostani loppuun, oikein harmitti. 

Hirvittävä helle, kengät hankasi ja oudokseltaan sellainenkin käveleminen - ei edes pitkiä matkoja, vaan varovaisia juurikin kenkien takia, ja jalat ovat vieläkin ihan sikakipeät!  
Poika ja Miniä saattelivat takaisin hotellille ja lähtivät etsimään rakkolaastareita, onneksi sairaalan kioskilta löytyi! 
Nukuin vaatimattomat 10 tunnin unet ja Pojan kanssa syödyn aamiaisen jälkeen lähdettiin Hakametsän halliin Antikvaarisille kirjamessuille. Voi kun olisi enemmän tilaa = kirjastohuone ja enemmän rahaa. Oli niiiiiiin paljon ostettavia kirjoja. Ostin vain...kolme kirjaa, yhden jokaiselle. Itselleni Tonttu -kirjan. 

Niin ja Ötökkätutkijalle ostin kirjan. Kaikki lähti siitä kun kirjan tekijän - laitan kuvan seuraavaan päivitykseen - pöydällä oli huuhkaja. Sitä tietysti himoitsin. Jäin suustani kiinni. Puhuimme linnuista. Kysyin häneltä tietääkö hän mikä on paarmalintu. Mietti tovin ja vastasi.. kirjosieppo. Kysyin myös mikä on raunioruntti. Sitäkin mietti tovin, mutta tiesi senkin, kivitasku.

Jalat oli ihan puhki poikki särki rikki ja päätin lähteä kotiin. Poika saattoi minut rautatieasemalle, haki Mursu sieniä Aasia-marketista ja pisti junaan. 

Ne kengät. Ne mitkä piti olla hyvät ja mitkä on olleetkin hyvät. Eivät vaan olleet vielä tottuneet tällaisiin pitkän matkan reissuihin. Piti laittaa niistä kuva jo aikaisemmin. Tällaiset Sievin kengät. Vetoketjutkin toimi jo, aluksi jumittivat, mutta nyt toimii ihan normaalisti.

Vielä viimeiset kiusaukset 😄 Kotiin päin tullessa oli myös vaihto Riihimäellä, vaihtoaikaa huimat 9 minuuttia. Muuten ihan ok, mutta kun jalat.... No, ehdin kuin ehdinkin vaan kun on joku lähijuna, niin portaat on julmetun korkeat. Ja Eniilin kanssa olen oppinut siihen, että nousen oikea jalka "edellä". Nyt oikea jalka oli se huonompi jalka 🫣

Kanssani samaan aikaan oli junaan nousemassa kaksi naista, tai toinen oli jo ehtinyt nousta junaan ja kuuli kun jupisin "ja sitten pitäisi vielä päästä tänne junaankin"

Hän ojensi kätensä ja auttoi minua nousemaan ne korkeat portaat vaunuun 🥰 Teki mieleni halata häntä, niin kiitollinen olin avusta. Puuskutin kuin höyryveturi, kun vihdoin pääsin istumaan. 

Mutta täällä olen taas, teidän riesananne. Riesa pysyi poissa koko reissun vaikka ainakin Mursua ja Poikaa kai vähän jännitti kuinka pärjään kun matkustan yksin. 

Minulla oli kuitenkin joukko Ystäviä pitämässä huolta ja tarvittaessa soittamassa Pojalle, että tulee hakemaan pois häiriköimästä 😜

Oletteko te vielä hereillä?

PS. Ostin messuilta korttipakan "Muistatko?" 324 kysymystä arjen historiasta.

Muistatko sinä?

1. Minkä nimistä mehujuomajauhetta myytiin 1970-luvulla Kiviset ja Soraset hahmoilla kuvitetuissa pusseissa?

2. Kuka ajoi tekoälyllä varustettua KITT-autoa?

3. Minkä niminen makeinen oli pakattu oranssiin kääreeseen, jonka kuvituksen mustapartainen merirosvo?

4. Kenen ystäviä ovat pingviini Pingo, pelikaani Pelle sekä piippua polttava Kalle-mursu?

Kiitos teille kaikki ihanat ystävät!

Iso iso kiitos teille kaikille, jotka vastasitte ex tempore tekemääni utelupostaukseen 🤗🤗🤗

Ja jos joku vielä vastaa, niin kiitos kuuluu kaikille!

En osaa pukea sanoiksi miltä tuntui lukea kommenttejanne; niitä lukiessani ja niihin vastatessani hymyilin hyvästä mielestä ja tuntui siltä kuin meistä olisi tullut muutakin kuin blogiystäviä - näinkin pieni asia siis voi tehdä sen. Pieni tai iso. 

Olen hömelö, hassu ja höpsö, mutta sehän te jo tiedättekin - koettakaa pärjätä sen kanssa. 

Hyvää yötä 😴😴

Tohditko sinä kertoa? Olen utelias :)

 Tuli tuolla Terhin tarinoita lukiessa mieleen - siellä kun oli vietetty syntymäpäiviä oikein tuplaten - että kuka tohtii kertoa ikänsä ihan kaikelle kansalle?

Moni on ikänsä profiilissaan kertonutkin tai ainakin sinne päin, mitähän itse olen kirjoittanut 🤔🤔

Joidenkin teistä iän tiedän tai ainakin luulen tietäväni ihan tarkalleenkin, mutta utelias kun olen, niin olisi mukava tietää minkä ikäisiä lukijoita minulla on.

Tämä ei ole mikään virallinen kysely eikä tähän ole pakko vastata. Enkä minä tiputa ketään pois seuraajista ja lukijoista, olen siis vain UTELIAS.

Itse täytän kesällä 59 eli olen siis melkein kuusikymppinen. 
Mursu sanoo olevansa 2 vuotta minua vanhempi, vaikka tosi asiassa ikäeroa on vain 1,5 vuotta. 

Siskorakas on VIELÄ vähän yli 30  ja aikanaan kun perustettiin siskon ja Äidin kanssa WA -ryhmä, laitettiin sen nimeksi 30 ja risat. Onhan meistä jokainen jo ylittänyt sen rajapyykin. Ehkä nimeä ei tarvitse muuttaa, vaikka sisko täyttää ensin pyöreitä ja minä sitten myöhemmin perässä. Ollaanhan me edelleen 30 ja risat, eikö? 

Kun tulen vanhaksi minä pukeudun violettiin

ja punaiseen hattuun joka ei rimmaa eikä sovi minulle.

Ja eläkerahoilla minä ostan brandya ja kesähansikkaat

ja silkkisandaalit ja sanon ettei meillä ole varaa syödä voita.

Kun väsyttää istun jalkakäytävällä

ahmin kaupassa maistiaisia ja painelen hälytysnappuloita

ja kolisutan kepilläni rauta-aitoja

korvaukseksi nuhteettomasta nuoruudestani.

Menen sateeseen aamutossut jalassa

ja poimin kukkia vieraiden ihmisten puutarhoista

ja opin syljeskelemään.

Sinä saat pitää karmeita paitoja ja kerätä lisää läskiä

ja syödä kaksi kiloa nakkeja kerralla

tai pelkkää leipää ja pikkelsiä koko viikon

ja hamstrata kyniä ja lasinalusia ja muuta roinaa laatikoihin.

Mutta nyt meidän täytyy pitää säädyllisiä vaatteita

ja maksaa vuokra kiltisti eikä puhua rumia kadulla

ja näyttää lapsille esimerkkiä.

Meidän täytyy kutsua ruokavieraita ja lukea sanomalehdet.

Mutta ehkä minun pitäisi jo vähän harjoitella?

Etteivät ihmiset hämmästy ja säikähdä sijoiltaan

kun minä yhtäkkiä olen vanha ja pukeudun violettiin.

- Jenny Joseph

suom.  Alice Martin

Viikkoraportin aika

 Eilen meni minultakin hermo - en tiedä onko vika hiiressä, tietokoneessa tai sen sisuksissa vai bloggerissa. Epäilen viimeisintä, kun teillä muilla on ollut kommentoinnin suhteen.
Voi se olla hiirikin, se nimittäin pomppii aika usein pitkin lattiaa 🙄🙄

Olin päivittämässä Luettua 2026 -sivua ja tämän bloggerinhan pitäisi tallentaa tekstiä ihan itsekseen tasaisin väliajoin. Arvatkaas vaan, oliko tallentanut sitä tekstiä, mitä kirjoitin sinne? Juu ei ja kun nakuttelin käyttämiäni välilehtiä kiinni, napsautin sen Luettua -välilehdenkin vahingossa kiinni (oma moka, juu). Sinne meni kaikki mitä olin kirjoittanut. 
Takahampaat narskui... Pistin koko koneen kiinni ja jatkoin pistelyä. 

Ennen viikon kuvaa ja tilannetta esittelen teille vielä yhden kapineen, jonka hankin jossain ristipistoilun alkuvaiheessa ja joka on osoittautunut ihan käteväksi. 

Työn alla olevassa ristipistotyössäkin olen ihan alussa tätä näemmä käyttänyt, kun olen ruudut numeroinut 1-25, mutta ehkä ei ole sittenkään tässä ollut se paras vaihtoehto. 

Tälle on muovinen suojakotelo johon tämän voi neuloineen ja lankoineen päivineen sujauttaa, kun pitää taukoa: ei sotkeudu langat eikä putoile neulat pitkin lattioita. 

Tälläkin hetkellä yksi neula piileskelee jossain lattialla, maton alla tai jossain. Jonain päivänä sukan pohjassa. 

Ja kyllä: tuolla alla piilottelee ruuvimeisseli pitämässä telinettä asennossa. Sain sen joskus Mursulta ristipistoruuvimeisseliksi. Ai mihin pistelyissä tarvitaan ruuvimeisseliä? 
Noh, joskus kirjontakehyksissä olevat kiristysruuvit on kenkkumaisia eikä niitä saa tarpeeksi kireälle. Tuo oli = on juuri sopiva ruuvimeisseli niiden ruuvien kiristämiseen ja avaamiseen. 

Ja sitten viikon edistyskuva:

Olisin NIIN halunnut saada tämän osion valmiiksi. Tuossa siis näkyy vasemmalla osa pistoista, joihin 3/4 ohjeesta loppuu - paljon ei jäänyt enää tekemättä. 
Ensi viikolla ollaan jo viimeisessä neljänneksessä. 

Te olette ihania kannustajia - teidän avullanne olen saanut tämän työn etenemään näin paljon. KIITOS teille ❤️
Olisi niin helppoa kaivautua pöllöviltin alle ja katsella Netflixiä - tai vain torkkua.

Sartsalle lähetän täältä tsemppiä ristipisteilyyn: teet silloin kun ehdit! Sinulla on paljon muutakin; työ, Frodo, Merri ja vierailevat kaverukset ja vaikka mitä. 
Käsityöt ei onneksi ole kilpailu, mutta (toivottavasti) ollaan kannustajia toisillemme - yksi tekee yhtä ja toinen toista 🤗

Ehkä Sartsa ja Puskissa saavat minutkin vielä joskus kokeilemaan edes pientä tilkkutyötä, kun molemmat niitä osaavat 😊

Mursulta kaikille ISO KIITOS terveisistä, tsempeisistä ja sympatioista - ja vastavuoroisesti vielä kerran: älä arkaile äläkä nolostele tai häpeä kertoa hammaslääkäripelostasi! 
Ja pidä pintasi; jokaisella on oikeus julkiseen hammashoitoon - murahtaa Pöllö.

Hyvää syntymäpäivää

sinulle Äiti, Mummo, Anoppi, Vaimo, Sisko.. 🎂 
Mikä nimitys on avomiehen Mummolla 🤔Mummo on varmaan ihan hyvä, Mummoja ei ole kenelläkään koskaan liikaa, eihän?

Olimme siis eilen juhlimassa Äitirakkaan syntymäpäiviä, pienellä porukalla. Luulen kyllä, että jos joku kävi ulkoeteisessä ajatellen tulevansa kahville, niin kääntyi vaivihkaa kannoillaan ja päätti tulla toisen kerran. 

Paikalla oli siis Tunturiruipelo, Poika ja Miniä, Täti Tomera ja Mursu ja Minä. 
Äiti on jo aikaa sitten vaihtanut kaikkiin näihin meidän pieniin perhejuhliin täytekakun riisivelliin/-puuroon. Niin nytkin. 
Iso kattilallinen riisivelliä keskelle pöytää ja pohjaa myöten se taisi mennä 🤗 Kun vatsat on täynnä riisivelliä, Äiti keittää kahvit ja kattaa kahvipöydän; voileipäkakun kera. Kaikki ottavat voileipäkakusta pienen siivun ja loput kakusta siirretään Pojan eteen. Ole hyvä. Siinä on mies joka todella rakastaa voileipäkakkua ❤️❤️ Ehkä teemme hänelle kahden vuoden päästä syntymäpäivälahjaksi ison voileipäkakun...🤔

Saimme myös omat kappaleemme Voita -kirjasta; yksi meille, yksi Mummolle ja yksi odottamaan Pojan tätiä, joka tulee Suomeen näillä tiedoin kesäkuussa. Siis Siskorakas. 

Täti Tomera näytti kuvia omalta terassiltaan: 

Terassille oli pölähtänyt NOITA! 

Serkkupoika oli kuvat nähdessään kylläkin jämäkästi komentanut "Nyt äiti alas sieltä puusta!

Olisi varmaan syytä käydä vähän useammin käydä äitiään katsomassa, jos ei erota Täti Tomeraa noidasta... Onhan Täti melkoisen vauhdikas, myönnetään, mutta kyllä se vielä puita väistelee (toisin kuin eräät nimeltä mainitsemattomat)

Mistä tuli mieleen, jostain syystä eilen jouduin selittämään, erityisesti Pojalle, miten ihminen onnistuu putoamaan sängystä sänkyjen väliin ja vuodevaatelaatikkoon. 
Eli en minä nyt niin kauhean iso ole, kun sänkyjen välissä on rako n. 5 cm 😲😉

Viikko sitten käytiin shoppailemassa. Juu-u. Uudessa Puuilossa ostamassa..tuota..odottakaas... niin, joku semmoisen härveli millä on helppo sitten kelien salliessa käsitellä noi meidän portaat ilman selkäkipuja. Siis selkä melkein suorassa. 
Sitten kävin vieressä Tokmannilla ostamassa YHDET TIETYT sukat, joka ovat osoittautuneet hutiostokseksi. Paketissa pitäisi lukea, että osta normaalikokoasi pienemmät. 
Siinä vaiheessa jo jalkaterä vähän kiukutteli, mutta minkäs teet, ruokakauppa kutsui.

Mentiin sittariin ja porttien sisäpuolella Mursu huomaa ja huomauttaa, että katsos housunlahkeitas. Kuraset kun mitkä. Hän sanoi menevänsä kaupan toiseen päähän kemikalio-osastolle, minulla jalka kiukuttelee jo sen verran, että huikkaan vaan perään, että "jos löydät, niin tuo mullekin". Onnellisesti jäin just wc-paperi osaston kohdalle ja nappasin siitä kosteuspyyhkeitä, menin itsepalvelukassan kautta ulkopuolelle ja yritin putsata niitä housuja. 
Juu, puhdistuihan ne, mutta ihan pikku vinkki vitonen: olikohan joku Lotus tai joku, sillä hinkatessa lähtee väritkin! Nyt on sitten farkkujen toinen polvi ja toinen lahkeen suu vaaleampia kuin farkut muuten. 

Muuten kauppareissu meni kutakuinkin ihan hyvin, mitä nyt askel askeleelta onnuin enemmän ja enemmän! Oikea jalkateränihän ON kuin ankanjalka, läpsyy ja läpsyy, mitä väsyneempi se on sitä enemmän se läpsyy. Siitä Mursu minut aina kaupassa tunnistaa ja tietää missä liikun.

Tiistaihin asti lepuuttelin jalkaa, sitten ehdotin, että jos leikeltäis tuota rhodoa. Rhodoa vaihtui lennosta Terijoen salavaksi. Ei siinä mitään, ei siinä askelia sen enempää tullut ja olin laittanut turvakengät jalkaan, ajatuksena, että jalkapohja pysyy suorassa eikä taivu sinne tänne. Tuntui ihan hyvältä. 
Samaan syssyyn sitten vietiin oksat sitten jäteasemalle ja käytiin kaupassa. Läps läps läps. 

Kaiken luppoajan olen pistellyt ristipistoja ja ky-yllä, on se työ edennyt. Lupasin teille ja eritoten Sartsalle (ainakin mielessäni, jos en muuten 😉😍) kuvia edistymisestä. Tämän verran sain pistoja aikaan viikossa. Eli alakuva edellisestä päivityksestä 27.3. ja ylempi kuva eilisaamulta, 3.4. - muutaman piston pistelin ennen kun lähdin kampaamaan tukkaani ihmismäiseen kuntoon. 

Ja vielä, ennen kuin päästän teidät tästäkin piinasta, kaikkein hienoimmat kuvat. Nämä ovat REPOLAISEN käden jälkiä - niin kuin varmasti tunnistattekin ❤️❤️ (Nyt vain toivon, ettei Siskorakas eksy tänne juuri tänään..)

En tilannut korttia kissanristiäisiin, vaan KOIRANristiäisiin - wuh! Siskon perheeseen tuli pari viikkoa sitten tuollainen ihana suloisuus, joka sai nimekseen Pluto. Ilman Siskon lupaa laitan tuon pienen kuvan tänne ja kerron, että Pluton lempitv-sarja on Hercule Poirot - selvää etsiväkoira ainesta siis. 

Toinen kortti, on kaikkineen ja avattuna tällainen: 

Tämän kortin sisälle kirjoitin Ötökkätutkijaa mukaillen "Kiva kun oot Papan ja Mummon kaveri"

Siskon kanssa halusimme muistaa Papan (Tunturiruipelo) ja Mummon ystävää, joka käy heitä auttamassa milloin missäkin asiassa, milloin ilmestyy mustikka-, karpalo- tai sieniämpärin kanssa, käy linturetkillä Tunturiruipelon kanssa, korjaa tietokonetta - kaikenlaista. 
"Hädässä ystävä tunnetaan" 
Siskon kanssa asumme kumpikin kaukana, että hädän tullen se on jo housussa ja vaikka hän kiitoksia varmasti on saanutkin, niin olemme sitä mieltä, että hän on ansainnut kiitoksen myös meiltä. 

Kiitos Repolainen -  vähilläkin tiedoilla sinä teet juuri sellaisia kortteja, että ne ovat saajansa näköisiä ❤️❤️

Ihmeellisiä asioita

Huvinsa kullakin sanoisin ja sanoo varmaan moni muukin. Kävin eilen apteekissa hakemassa taas ne kolmen kuukauden eväät. Tämäkin käynti kuuluu sarjaan "sattuu ja tapahtuu".
Mutta kerron ensin asiasta mihin otsikko liittyy. Otsikko liittyy kuumemittariin. 

Ostin meille uuden kuumemittariin, semmoisen joka sanoo piip-piip, sitten kun se on valmis. Meillä oli sellainen, mutta minä en koskaan kuulunut sen ääntä ja olihan siihen tarkoitus vaihtaa paristokin, mutta kun sen ostaminen unohtui ja ja... Niin siis ostin uuden. 
Käyttöohjeethan on lahjattomille - niitä luetaan vasta sitten, kun hankittu tuote lakkaa toimimasta ja sitten todetaan "oho! AI, tää olis pitänyt tehdä NÄIN!" Tällä kertaa kuitenkin katsoin, että joo-o, tässä on käyttöohje ihan suomeksikin, avataanpa tämä. 
Sepä olikin hyvä ostos: siinä kuumemittarin pakkauksessa kun oli vauvan kuvia, niin sitten kun on oppinut käyttämään sitä kuumemittaria (celsiusta vai fahrenheitia?), niin sitä käyttöohjelakanaa voi käyttää peittona! Aika kätevää, vai mitä?

Päätin kuitenkin testata, että no kuuluuko siitäkään mitään piipitystä. Laitoin sen vasempaan kainaloon. Piip-piip-piip. Ohjeiden mukaisesti odotin vielä muutaman sekunnin ja sitten katsoin: 35,7. Selvä. "Hulluus" ja uteliaisuus sai minut pistämään mittarin oikeaan kainaloon. Piip-piip-piip. Ja muutaman sekunnin päästä: 36,3. TÄH? Oikea puoleni kävi kuumana kun taas vasen puoli oli selvästi painumassa kohti hypotermiaa 😜😜 
Mursun ilmeistä päättelin, että paras pistää kuumemittarista virta pois, mittari koteloon, taitella se lakana entiselleen ja laittaa koko hässäkkä talteen. Sinne vanhan kunnon elohopeakuumemittarin viereen. Sen, joka ei petä koskaan. 
Paitsi jos sillä yrittää mitata teeveden lämpötilaa....

(Muistatteko Pahkasika -lehden? Numerossa 36, vuodelta 1988 - hyvä vuosi muuten - oli Pahkasian taitteluräpellin. KAIKKI tuollaiset lakana -tyyppiset käyttö- ja muut ohjeet muistuttavat sitä)

Apteekissa käynti muuten sitten. Kuten mainitsin, kuului osastoon sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa minä olin syytön. Paitsi jo lääkkeiden määrä lasketaan osasyyksi tapahtumiin. Farmaseutti piippaili lääkepaketteja järjestelmään, kunnes HUPS. Järjestelmä kaatui! Tai siis heitti hänet ulos järjestelmistä. En ole varma kuinka moneen järjestelmään häneen piti kirjautua uudestaan, mutta kyllä se lopulta onnistui. Kaikki reilut parikymmentä pakettia luettuaan tapahtui taas jotain... "Odotas..täytyy tarkistaa, että ne on kaikki tuolla reseptikeskuksessa!" 
Siinä vaiheessa olin valmis nostamaan kassin takaisin hänelle ja sanomaan, että ota ihan rauhassa, peruuta koko juttu ja sitten kun järjestelmät on kunnossa, tee kun ehdit. Tulen hakemaan nämä iltapäivällä, nyt pitäisi mennä. Mutta kyllä ne siellä oli. Vaan....
Maksaminen ei onnistunut 😊 Siellä oli joku "haamu". Maksettava summa ei siirtynyt tietokoneelta maksupäätteelle. Se ei onneksi ollut iso ongelma, maksun pystyi hoitamaan toisella kassalla ja kaikki meni ihan oikein. 
Nyt toivottavasti pysyy Riesa kurissa vähän aikaa - ei pitäisi pahasti riehaantua. 

Mursu oli jälleen kerran kiltti ja lähti sieltä sitten viemään minut ystävän luo kylään ja viettämään omaa aikaa missä viettikään. Tiedän, että on vähän tylsää vaan olla, varsinkin kun ei vielä oikein voi mennä edes ongelle (turhan viileetä istuskella märällä nurmikolla. 

Mutta hän oli mennyt löytämälleen valtavalle kirpputorille, ihan ensimmäisenä ostanut vaiko saanut, en muista, arvan ja oli voittanut sillä tämän pienen liinan. 

Minä juttelin reilun pari tuntia vanhan ystävän kanssa ja vaikka ei olla nähty muutamaan vuoteen, niin juttu jatkui siitä mihin se silloin jäi kun viimeksi nähtiin. 

Ja mikä parasta: saimme ihan (oikean) kuningasidean. Jos vain kaikki menee hyvin - matkaan voi tulla mutkia ja siihen olemme varautuneet - ystävä lähteekin Mursun tilalle sinne kesäkuun reissulle 👍👍 Hänellä on auto, hän tykkää ajaa, hän sanoi viihtyvänsä oikein hyvin yksin hotellihuoneessa sen aikaa kun minä juhlin ja mikä parasta: meillä olisi monta tuntia aika höpötellä! Asioilla on tapana järjestyä.

Kun vain yhden TÄRKEÄN tapaamisen vielä saisin järjestettyä, mutta eiköhän sekin onnistu, kun pistetään se onnistumaan. 

Ja vielä viimeiset höpötykset. 

Tämän verran on ristipistotyö edennyt viikossa. 

Kehystä olen näköjään vähän siirtänyt, kun olen kiristänyt kangasta, mutta se ei vaikuta siihen, miten näette edistymisen tai edistymättömyyden. 

Ylempi kuva on se mihin viime syksynä lopetin kun pakkasin "kesäkäsityöt" pois ja otin puikot ja langat esille. 

NYT menen ottamaan jotain suuhuni, en kuitenkaan suklaata enkä mitään muutakaan makeaa - yäk - ja sitten jatkan tätä.

Eilen söin pitkästä aika suklaata, kaupan omenasosetta, pari lettua ja kinuskikastiketta. Ja se kostautui yöllä.

Seuraavat kahdeksan kuukautta pärjään taas ihan hyvin ilman suklaata. 

Aurinkoista ja keväistä viikonloppua kaikille 🌞🌞 - koetan pistäytyä teillä kylässä 

PS. Nyt minäkin olen nähnyt töyhtöhyypän, kevät on siis virallisesti tullut Pöllönkulmalle! 



Sade vei, lumet vei kaikki.

Vihreää siellä ja täällä,

ja kohta jo varmaan 

keltaista kukkaa

voit nähdä

kun tienlaitaa kuljet

etkä silmiäsi sulje.

Kun tarkkaan kuuntelet

kuulet linnun laulun,

joutsenet, kurjet

kaikki nuo kevään tuojat

näet

kun hetkeksi rauhoitut

ja luontoa kuuntelet

ja katselet.

             27032026 athenenoctua

Kohtaamisten viikko

Tämä viikko on ollut todellinen kohtaamisten viikko.

Pöllö aloittaa aina alusta, tiesittehän te sen. 
Vuosi oli 2014 ja ristipistoharrastukseni aloittamisesta oli kulunut vuosi, ehkä pari. Siihen aikaan olin vielä facebookissa ja siellä oli ristipisteilijöille oma ryhmä, saattaa olla vieläkin. Tutustuin sitä kautta useampaankin pistelijään, mutta tuolloin 2014 joku ryhmäläisistä järjesti tapaamisen... Jossain Tampere-Ylöjärvi-Nokia - mikä lie olikaan paikka. Kaukana kotoa. "Ujo ja arka" Pöllö tarttui tilaisuuteen, kun kotikaupungissa asuva pistelijäkollega kysyi, lähtisinkö tapaamiseen hänen kanssaan, hänen kyydillään. 
Jo menomatkalla meistä tuli ystäviä ja paluumatkalla ystävyys syveni. 
Mutta kuten monen muunkin kohdalla kävi, meidän maalle muuttomme ja minun somesta poistumiseni erotti meidät. 

Viime sunnuntaina sain häneltä Naistenpäivätervehdyksen. Vastasin viestiin viestillä, mutta jäin miettimään, mitähän hänelle kuuluu... 
Torstai-iltana otin ja soitin hänelle, puolentoista tunnin puhelu ja sovimme tapaavamme vielä ennen pääsiäistä - hekin ovat muuttaneet maalle 🏡

Samana iltana vielä myöhemmin soi puhelin ja "langan" päässä oli ystävä, joka aikanaan perehdytti minut Myyntisirkkus -hommiin - aikana ennen Riesaa. "Ihan vain äkkiä sulle soitan.." Puhelu kesti reilun pari tuntia 😄

Eilen ajeltiin lähikaupunkiin kauppaan. En koskaan tahdo muistaa, että lähin kaupunki on 30 km:n päässä, ei tarvitse ajaa vanhaan kotikaupunkiin jos haluaa kaupunkiin. 
Oltiin törmätty paria päivää aikaisemmin kaupassa islantilaiseen Skyr -hapanmaitojuomaan ja ajattelin, löytyisiköhän sitä... Löytyihän sitä ja tietenkin kaapin ylähyllyltä. 
Kahta eri makua, kurottelin tölkkejä kun ovi yhtäkkiä "katosi" kyljestäni 🫢 Mursu, ajattelin. 

- Ne on tosi hyviä, eikö olekin? kuulin kysymyksen.
Vilkaisin ja näin vieressäni hymyilemässä pitkän nuoren miehen. Ja siitä se sitten lähti. Taas. 
Tällä kertaa jutustelu kestää kauaa, mutta muutama sana vaihdettiin kyseisestä tuotteesta ja sitten toivoteltiin hyvät viikonloput. 

Olisiko se ollut se punainen takkini? Edellisen postauksen kommenteissa pohdittiin värikkäiden vaatteiden vaikutusta keskustelun aloittamisen helppouteen tai ylipäätään keskusteluun 🤔

Tänään sain puhelun Ystävältä, oli mukava jutella ja olen kiitollinen, että hän pitää minua luottamuksen arvoisena ❤️
Puhelun katkaisi toinen puhelu, Sisko soitti kuulumisia.

Ja huomenna toivoakseni näen vielä Myyntisirkkusen ja Herrasmiesystävän.  

Näiden lisäksi puhelut Äidille ja Pojalle - toisen parin elämää ja oloa ei sen kummemmin tarvitse vahtia 🤔, mutta jostain syystä on taas tällä viikolla ollut yksi jos toinen asia "voitko auttaa", "mitä tälle nyt pitää tehdä", "koska voit tulla" 😂😂

Kohtaamisten viikko - kaikella mahdollisella tavalla, kirjoittaenkin!

Olette tärkeitä! 

Olen lentänyt takaisin kotiin

Kävin lomalla Täti Tomeran luona Isolla Kirkolla. Samalla Mursu sai minusta lomaa. Siis onhan ihan hyvää molemmille olla välillä vähän erossa toisistaan: ennen sentään oltiin töissä ja ainakin sen aikaa saimme vapaata toisistamme. Nyt olemme kuin siamilaiset kaksoset ellei joku meitä silloin tällöin "pelasta" itseltämme ja toinen toisiltamme. 

Niin moni suunnitelma ja tekemätön suunnitelma muuttui jo ennen lähtöä Riesan takia, mutta se ei onneksi estänyt lähtöä, sillä Täti Tomera on yksi niitä, joiden huostaan Mursu minut luottaa Riesan kanssa. Ja hyvä niin...

Mutta nyt tulin vain ilmoittautumaan: olen paikalla, en ole unohtanut teitä vaikka en ole kommentoinut (muuta näsäviisaita kommentteja lukuun ottamatta) - puhelimella kirjoittaminen on viheliäistä.

Kerron reissusta huomenna, nyt katson mitä kaikkea bloggeri on lähettänyt teiltä sähköpostiin. Eli teille kaikille yhteinen viesti, sopivaisuuden rajoissa toki 😊🥰

MINZ: Kiitos sinulle, että olet olemassa 🥰 - keskustelumme aiheena oli huolet ja toisten auttaminen. Siitä puhuttiin paljon viime viikolla Täti Tomeran kanssa. 
Luulen, että olet "toinen täti tomera": et jätä avun tarvitsijaa pulaa, jos vain voit auttaa ♥️

STANSTA: En tullut portaillesi istumaan - eikä tavattu, vaikka niin sovittiin 😔😔Mutta mehän sovittiin, että tavataan sitten kun pysyn/pysytään pystyssä 😜😂 - sitten kun ei lumenpöpperö ja sohjo ja RIESA ole riesana ja kiusana. 
Kiitos, kun pelastit "pulasta" 🤫🤫♥️♥️
Ja se Pikku-A:n vinkki sinne Netflixiin, siis niinku se  S.W.A.T. - se ON hyvä 👍 Kausia on monta, eli katsominen kannattaa niinku aloittaa NYT, jos et ole vielä aloittanut 😜

Siis NIINKU niinku ärsyttää ja olen lähes tulkoon päässyt siitä eroon. Saan hepulin kun kuulen sen televisiossa jossain asiaohjelmassa. 
Toinen mikä ärsyttää ja mistä yritän päästä eroon on AINA VÄLILLÄ. Ei VOI olla aina välillä. On joko AINA tai VÄLILLÄ, mutta ei aina välillä. Grrr....

Ihanaa kun olet palannut keittiöön 👍

HANNI: Vatsatauti on mennyttä, onneksi. Ja porkkanatkin maistuu taas. 
Meidän kolmihenkinen perhe sairasti joskus 35 vuotta sitten yhtä aikaa vatsataudin 💩. Onneksi oli iso wc-kylpyhuone kylpyammeella 🤭 Siellä me istuttiin koko perhe: minä ehdin ensin, sitten Mursu ja viimeisenä nostettiin Poika lavuaarin reunalle 😂😂 Kaikkea on siis kokeiltu meillä. 

Ja kiitos kun sinä olet aktivoitunut blogin suhteen - minä taas olen ollut ei-aktiivinen. Selitys kyllä oli tuolla alussa. 
Stressistä olet oikeassa: minä stressasin taas reilun viikon verran Riesasta ja se näkyi pian ylähuulessa. Huuliherpes. Se on joka kerta; stressi tai aurinko ja koska jälkimmäistä ei ole näkynyt niin syyn täytyi olla ensimmäisessä. Onneksi tällä kertaa löytyi apteekki josta löysin voiteen, se kun oli tietenkin taas kotona. 

PURULAARI: Vatsatauti meni onneksi ohi nopeasti. Ja kyllä, minäkin ottaisin mieluummin nuhakuumeen kuin vatsataudin, olkoon jälkimmäinen kuinka lyhyt tahansa. 
Kiitos sympatiasta 🥰

NILA: "Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain..." - vai miten se menikään? Tuolla Hannille kerroin, miten me aikanaan koko perhe istuimme kylpyhuoneessa potemassa vatsatautia 💩 Onneksi se jäi yhteen kertaan, sen jälkeen selvisimme jonottamalla 😄

Näin. Nyt olen tainnut käydä viestit läpi. Lukupiirin viestitkin olen lukenut, mutta palaan kuuntelemaan Minna Canthia tässä ensin ja tulen sitten vastailemaan teille 🤗

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille - Pöllönkulmalla ruvetaan palailemaan päiväjärjestykseen. 

Se on kyllä hyvä

kun on ystäviä, joilta saa apua. Teiltäkin sain apua ihan tuosta noin vain, kiitos 🥰

Oikeasti. Olin kirjoittanut teille avunpyynnön tänne blogiin, se ehti olla täällä ehkä viisi? minuuttia, kun joku teistä telepaattisesti ohjeisti minua ja nyt ongelma on melko lailla ratkaistu. 
En tiedä ehtikö kukaan sitä postausta nähdä, mutta pääasiahan on, että se toimi 😄

Olen yrittänyt vaikka kuinka ja monta kertaa värkätä tänne sivuja. SI-VU-JA. Mutta kun en ole osannut. Siksi olen tehnyt aina uuden blogin, pölvästi kun olen. Nyt pyysin teiltä apua siihen, miten ihmeessä ja kummassa saan tehtyä tänne sivuja. Ja ta-daa. Telepatia toimi. 

Eilen oli kaunis päivä, mutta siitä huolimatta lojuin sisällä, eilenkin. Luin ja torkuin. Oikea jalkani oli taas jossain bileissä edellisen - ja viime - yön, ainakin se tanssi kovasti eikä oikein antanut minun nukkua. 

Vielä upeamman eilisestä päivästä teki videoterveiset Ötökkätutkijalta, joka vietti eilen  syntymäpäiviään ❤️

Tiesittekö muuten, että japanissa ihmisen ikä laskettiin ennen niin, että hän oli jo syntyessään yksivuotias ja täytti vuosia aina uutena vuotena, oli oikea syntymäpäiväsi milloin tahansa?
Eli kun Ötökkätutkija täyttää ensi vuonna 10 vuotta, vanhan japanilaisen laskutavan mukaan hän on täyttää sen heti vuoden vaihteessa vaikka onkin syntynyt vasta näin loppuvuodesta. 

Tämän pikkuknoppitiedon sain selville - mistäpä muusta kuin kirjasta - ja tarkistin sen muutama päivä sitten Pojalta kun olin löysin lapun johon olin moisen asian ylös kirjoittanut. 

Tuhlasin rahaa Niina Laitisen Joulukalenterisukat 2025 KAL ohjeeseen. Meinasin ostaa langatkin, mutta päädyin kaivamaan kaappia ja sieltä löytyy oikein sopivaa lankaa. 
Ehkä kaksi joulukalenteria riittää tälle vuodelle? Loput joulunaluspäivät käytän...siivoamiseen? Jouluelokuvien katseluun? Joululaulujen kuunteluun? Jotain keksin kyllä. 

Ei mulla taida olla muuta. Kolmen asteen pakkanen on muuttunut kolmeksi lämpöasteeksi ja lisää lämmintä on tulossa - katselen siis tuota kuvaa ja haaveilen talvikeleistä. 

Mukavaa sunnuntaita, ihan pian päästään availemaan joulukalentereita. 

Kilin kalin kilin kalin

Otsikossapa se oikeastaan onkin, Pöllönkulman kuulumiset. 

Bingokin näyttää jäävän lokakuulta minun osalta tekemättä, sillä aika loppuu. Huomenna tähän aikaan saan toivottavasti rutistaa mun Ötökkätutkijaa ja Futari-Prinsessaa ❤️❤️
Ja totta kai myös Siskorakasta ja hänen ystäväänsä.

Joku (monikin ehkä) saattaa ihmetellä, miksi olen antanut Siskon lapsille tuollaiset nimet. Ötökkätutkija lienee aika selvä, eikö vain? Ötökät, ne tietenkin. Oli ihan huippua kun muutettiin tänne maalle ja lähettelin kuvia erilaisista ötököistä. 
Futari-Prinsessa sen sijaan. Hän on sisaruksista vanhempi, täytti juuri 13. Hän ilmoitti pienenä tyttönä ensin, että hänestä tulee ballerina, sitten prinsessa ja sitten rakennusmestari. 
Sen jälkeen jalkapallo vei koko tytön mennessään ja hän on ilmoittanut, että hän tulee Suomen naisten maajoukkueeseen pelaamaan ja silloin viimeistään Suomi voittaa maailmanmestaruuden!

Toivon, uskon ja luotan, että reissaajilla on tänä iltana ja huomenna muutakin tekemistä, kuin luuhata täällä minun blogissani, joten nyt voin näyttää mitä niistä sukista lopultakin tuli. Välillä teki tiukkaa enkä kaikin kohdin ole ihan tyytyväinen, mutta kuten Mursu minun "olisihan nämä joku varmaan tehnyt paremmin" -mutinaani sanoi: joku ei olisi osannut tehdä ollenkaan.

Vasen yläkulma skorpioni Siskolle ja vieressä vesimies hänen Ystävättärelleen.
Vasen alakulma vaaka Futari-Prinsessalle ja vieressä skorpioni Ötökkätutkijalle. 
Ja värit on saajien lempivärejä. 

Näiden jälkeen olen kutonut unisukat Pojalle ja vielä pitäisi kutoa unisukat Miniälle. Miniäkin olisi skorpioni... unisukkiin ei tule kuviota, ihan vain perussukat, tämä ilta ja huominen on aikaa - se mikä ei mene 

- perunan ostoon (vaatimattomat 30 kg - kyllä ne varmaan minulle viikoksi riittää?)
- kaupassa käyntiin
- auton renkaiden vaihtoon
- ja itse ajomatka kotoa äidille noiden mutkien kautta  

Onhan tässä vielä aikaa.... Ai niin pakatakin kai pitäisi 🧳

Semmoista. 
Eilen käytiin kaupassa, kolmen tunnin Pöllö-päiväunien jälkeen. Kumpaakaan ei kiinnostanut ruuanlaitto. Ei edes puuron keitto. Siispä ostin itselleni valmispuuron. 

Oli tosi hyvää puuroa, nam nam. Niin kuin Kokkikartanon valmisruuat yleensäkin ovat. 

Riesasta. Saatte vähän iloa siitä. Olin saanut kirjeen jo aikaa sitten, soittoajan, että epilepsiahoitaja soittaa silloin ja silloin. Minä odotin koko maanantaipäivän, puoli neljään asti iltapäivällä eikä soittoa kuulu. 
Mursu meni keittiöön ja pyysin sitä tarkistamaan siitä viestistä, että niin olihan se 20. päivä, kun se hoitaja soittaa. Ei kun keskiviikkona 22. päivä! No kiva - minä olen kulkenut koko päivän joka paikkaan (ei meillä nyt kovin pitkiä matkoja sisällä kuljeta) puhelin kädessä. 
Keskiviikkona sitten piti lähteä kaupunkiin ja Mursu sanoi, että lähdetään vähän aikaisemmin, että ehditään hoitaa se ja se. Ja juuri kun olin MELKEIN valmis, puhelin soi. Epilepsiahoitaja soittaa: ai niin, olin unohtanut TYYSTIN, että se soittaa silloin keskiviikkona. Niin oli Mursukin. 
Puhelu oli ihan ok, venähti vain siksi, kun minulle tarjotaan uutta, yhden tai kahden lääkkeen korvaavaa lääkettä. Ei huono vaihtoehto. 

Kaupunkiin lähdettiin siksi, että Mursu oli jälleen kiltti ja vei minut tapaamiseen:

Tapasimme Laiskiaisen kanssa ja höpöttelimme melkein kaksi tuntia 🤗 Hyvin suunniteltu on hyvin tehty - varmaan vuosi siinä meni ennen kuin saatiin tapaaminen aikaiseksi.

Lanka-asiaa ja muuta höpinää

Se taas se telepatia jotenkin toimi. Stansta kirjoitteli postauksessaan Päiväohjelmasta, että miten sitä sietäisi tehdä päiväohjelma. Että vaikka ei ole töissä ei ole toimeton.
Samansuuntaisia ajatuksia on tällä viikolla ollut minullakin, mutta kirjoitan siitä vaikka vähän myöhemmin, kirjoitan ensin muita ajatuksia - ennen kuin UNOHDAN ne. 

ISO KIITOS 💐💐💖💖 teille kaikille lankavinkeistä joita pyysin viime postauksessa. Olen kirjoittanut kaikki vinkit ylös sinikantiseen kirjaani, jossa on ylhäällä myös kaikki "vakkariohjeet", esim. millä silmukka- ja kerrosmäärillä neulon Mursun kynsikkäät. 
Olen todella iloinen kaikista vinkeistä mitä sain, olen nimittäin tosi onneton vaihtamaan ohjeessa ilmoitetun langan toiseksi langaksi - vaikkakin vyötteessä on grammaa/metriä -määrät ja muut. 
Ja kun se mallitilkun tekeminen.. no en minä sillä mitään tee: jos ei silmukat ja kerrokset täsmää niin 😂😂 Olen laiska, rehellisesti sanottuna. Ja kun teen pääasiassa sukkia ja lapasia, niin kaiken kokoisille sukille on yleensä löytynyt käyttäjä - jos ei muuta, niin ne voi aina viedä hyväntekeväisyyteen. 

Teidän apunne lisäksi sain illalla viestin kahden pienen nappisilmäisen pojan mummilta. Tlaktoli -lapaset olikin vaihtuneet sormikkaiksi! Ensin tuli ohje, että toisiin sormikkaisiin juna 🚂 ja toisiin pupu 🐰. Mutta sitten vielä muuttui. Pienempi haluaakin sormikkaat ilman kuviota ja lapaset pupun kuvalla.  Mummi oli miettinyt, että noinkohan onnistuu, osaakohan Pöllö-täti tehdä sormikkaita. "Kyllä Pöllö-täti osaa tehdä. Eikö hän ole niin taitava." Voi miten sykkyrään sydämeni meni 💖 - jos pienet pojat noin paljon minuun luottavat, en voi pettää heidän luottamustaan. 

Neljä sukkaparia on kudottu valmiiksi. Ensimmäiset päätelty. Jokaisessa sukassa on KAKSITOISTA langanpäätä pääteltävä, neljässä parissa siis yhteensä 96 (laski Mursu). Minulla on huono päättelykyky Lue: inhoan päättelyä. Se on kuitenkin tämän päivän ja illan työ, siitä en voi luistaa. Sen jälkeen aloitan kuvioiden silmukoinnin. Pitäkää peukkuja, että se onnistuu.
Vai olisiko parempi tehdä kuvioiden silmukointi paksummalla langalla, kuin millä sukat on kudottu? 

Se kutomisesta. Vaihdetaan aihetta. UNOHTAMINEN ja MUISTAMINEN. 

Kuvan paikka välillä, ettei tule pelkkää tekstiä. Syksyistä kaupunkia:

Tämän takia unohtaminen oli tuolla alussa isoilla kirjoilla. Unohtelen taas asioita. Kirjoitan taas, koska minusta tuntuu, että unohteluni on jotenkin kausittaista. Sekin. Voiko niin olla? Enimmäkseen sanoja, mutta myös asioita, joita olen aikonut tehdä tai etsiä netistä. Sanojen kohdalla (olen tainnut kirjoittaa tästä aiemminkin - niinpä, tässä sen huomaa 😄) Mursu sanoo, että "miksi et kysy minulta". Siksi, että haluan käyttää/rasittaa aivojani ja etsiä sanan itse. Kumpi on parempi vai molempi parempi? Onko parempi välillä antaa aivojen levätä, eikä rasittaa niitä liikaa? 

Kävin pari päivää sitten netissä Muistipuistossa tekemässä erilaisia muistiin, hahmottamiseen yms. liittyviä tehtäviä. Jotenkin vain huolestuttaa, että mikä on tavallista, normaalia unohtelua ja milloin pitää ruveta olemaan huolissaan? Ehkä kysäisen sitä epilepsiahoitajalta, kun hän soittaa reilun viikon päästä. 
Lukeminen, käsityöt, kirjojen kuuntelu, teille höpöttely ja teidän blogien lukeminen on ainakin hyvää harjoitusta aivoille - pitää kaivaa vielä tuo palapeli esille. Kiitos kun kuuntelitte. 

Ja vielä tämä mistä jo aloitin, tämä Päiväohjelma-asia. Jossain välissähän taisin sen lukujärjestyksen tehdäkin, jos nyt oikein muistan 😄, mutta eihän sillä minun elämässä mitään virkaa ollut, vaikka kuinka yritin (yritiin ja yritin). Mutta oikeasta pitäisi, niin kuin Stansta päivityksessään kirjoitti, tehdä päiväohjelma: tietty aika tälle koneella olemiselle; voisi olla vaikka x aikaa aamulla ja x aikaa illalla? Ja sitten aikaa lukemiselle ja aikaa kutomiselle - siinä samalla voi kuunnella kirjaa tai katsoa elokuvaa tai vaikka ihan vain ikkunasta ulos. Ellei tarvitse katsoa ohjetta, sehän riippuu ihan siitä mitä kutoo.
Te tiedättekin sen, että miksi minun Päiväohjelmaan ei kuulu lenkkeily, mutta voisihan sitä tietysti jotain tuossa pihalla olla tekevinään 🫣 Jos ei muuta niin ottaa vaikka kuvan sieltä ja kuvan tuolta ja näyttää teille, millaiselta meidän pihalla näyttää ja miksi en juokse pihalla(kaan) lenkkejä. 

Tuohon aivojen jumppaamiseen vielä: minun ja Mursun aamurutiineihin kuuluu nykyään Ylen sivuilla oleva Sanapyramidi ja Ilta-Sanomien Neloset. Mursu taitaa tehdä myös New York Times Connectionin - minulla ei kielitaito riitä (ja kääntäminen on tylsää, jos ei osaa, niin ei osaa, minun mielipide) 

Tämmöisiä tänään. Saattoi olla muutakin mielessä, mutta u-n-o-h-d-i-n 😛😝

Niin joo, ainakin se oli, että luen teidän kaikkien blogit kyllä, vaikka en kaikkiin kommentoikaan. Yritän tätä ruutuaikaa vähentää ja kun luen blogeja puhelimella, kommentointi on hankalaa: näppäimet on niin pahuksen pienet. Eli jos ja kun kommentoin, anteeksi kirjoitusvirheet. 

Tällaistakin oli perjantaina kaupungissa: 

Ei ole oikein tapahtunut mitään

Pöllönkulmalla on ollut rauhallista viime aikoina. Kirjoja ja sukkapuikkoja, sukkapuikkoja ja kirjoja. Mitä nyt välillä olen pudotellut erilaisia tavaroita lattialle. Sukkapuikkoja, kerroslaskureita, puhelimen, hiiren, kirjoja ja sen sellaista. 
Joidenkin tavaroiden putoilu aiheuttaa Mursulle slaagin, joihinkin se enää reagoi mitenkään, tuskin edes kuuluu. 

Eilen pudotin jäätelöpurkin lattialle. Onneksi se oli vielä niin jäässä, ettei tapahtunut mitään vahinkoa. Tätä ette kuule = lue: yhtään kahvi-/teemukia en ole pudottanut lattialle. En tyhjänä enkä täytenä. Toivottavasti en nytkään, kun vieressäni on täysi teemuki. 

Kolmas pari villasukkia on pientä vaille valmis, se valmistuu vielä tänään ja neljäs pari pääsee puikoille. Tätäkään en sanonut/kirjoittanut: selviän ehkä sittenkin urakastani. Siis ehkä. 
Mistä muuten tuli mieleen, että näpyttelyyn pitää pistää vauhtia, että saan ne neljännet sukat puikoille ennen klo 21, jolloin alkaa elokuva Butcher's Crossing. Ai mitä siitä? Pitkästä aikaa elokuva, josta nimen perusteella sanoin Mursulle, että tuon voisin kyllä katsoa. Mursu vilkaisi ilmeellä "Täh? Miks?" No siksi, että elokuva perustuu kirjaan, joka meillä oli aikanaan kirjaston lukupiirissä luettavana, mutta jota minä en ehtinyt lukea kokonaan. Ihan vain siksi. 
Ja uusi sukka pitää saada puikoille, jotta käsillä on tekemistä elokuvaa katsellessa 😄

Kerroin viikolla olleeni reipas. Unohdin kertoa, että rapun pielen tekokukat vaihtuivat kynttilälyhtyihin. On siis syksy. Kynttilöitä ei ole vielä poltettu. Ehdotin Mursulle led-kynttilöiden ostamista lyhtyihin, mikä olisi teoriassa järkevää, mutta koska meillä on ainakin 10 lyhtykynttilää jotka luultavasti kestävät meillä koko tulevan talven, harkitsemme asiaa ensi syksynä uudelleen. 

Eilen piipahdimme pikaisesti kaupungissa. Hoin koko matkan (enkä hokenut), että nyt pitää muistaa ostaa uusi jauhesammutin. Vanha on ehkä noin 25 vuotta vanha ja sen huolto/täyttäminen maksaisi saman verran kuin uusi. Muistettiin. Tänään ruuvasimme sen, siis telineen, paikalleen. Vähän parempaan kuin entisen paikka oli. Nyt on taas turvallinen olo. 
Mutta kylläpäs hämmästyttiin. Kuviteltiin, tai minä ainakin, että moisen kapineen saisi viedä jäteasemalle VAARALLISENA JÄTTEENÄ maksutta, vaan eipä saakaan. Pääsääntöisesti se maksaa n. 30 euroa, joku ympäristön jäteasema ottaa sen vastaan n. 15 eurolla. Minulle ei tullut mieleenkään käydä viskaamassa sitä metsään tai jättää nuorison leikkikaluksi kierrätyspisteeseen roskiksen kulmalle, mutta toisaalta en kyllä ihmettele, että noitakin välillä luonnossa "kasvaa". 🤬🤬

Käytiin myös ruokakaupassa. Ostamassa tietysti ruokatarpeita, maitoa, leipää ja sen sellaista. Mursu ei käytä margariinia leivän päällä, vaan tekee levitteen itse. Siihen tulee - älkää kysykö mitä. Jotain majoneesia, valkosipulimurskaa, paahdettua sipulia.. ja siinä ne sitten olikin mitä minä tiedän. 

MUTTA. Majoneesipullon (litran pulloissa) lisäksi suunnitelmissa oli ostaa JÄÄTELÖÄ!  
Ja mehän ostettiin. ON. MUUTEN. HYVÄÄ. JÄÄTELÖÄ. HÄVYTTÖMÄN. HYVÄÄ. 

Herkuttelimisiin! Olette tärkeitä 🫂🫂

Kylätie on hiljainen - kahdestakin syystä

 Kylätie on tosiaan hiljainen. Edes traktorin renkaiden ääni ei juurikaan kuulu meidän pihalle, vaikka jopa minä ehtisin juosta portailta tien laitaan heiluttamaan kuskille vielä siinä vaiheessa, kun traktori tulee esiin meidän tontin läpi virtaavan ojan laidalla kasvavan pajupuskan takaa. (Huh, hengästyinpä kirjoittaessani noin pitkää lausetta)
Eikä ollut muuten mikään piikkilangankiristäjä se traktori..

Asfaltointi on siis valmis ja jo vain on meidän pihallekin nyt helppo tulla. Mutta ei kuulkaa kelpaa kaikille 🤣🤣 Ei voi kuin nauraa, miten jotkut löytävät vikaa ja valittamista IHAN JOKA asiasta. Uusi asfaltti on ihan liian kapea. "Ovat tehneet tien juuri ja juuri moottoripyörän leveydelle sopivaksi" Joku toinen oli kyllä nähnyt kahden kuorma-auton kohtaavan tiellä kuten ennen uutta päällystettäkin. 
Sama kapeakatseinen oli ajanut tietä autollaan heti sen valmistuttua (sitähän siis tehtiin kolme viikkoa, pätkissä ja kerroksittain) ja nyt on auto NIIN likainen ja MILLÄ sen saa puhtaaksi ja KUKA sen pesee ja KUKA KORVAA 🤣🤣 Kävin katsomassa meidän autoa, me kun keskiviikkona tossa ihan Pöllönkulman nurkalla odotettiin parikymmentä minuuttia, josko kotiin pääsisi. Ei se sen likaisempi ollut kuin nyt syksyisillä keleillä muutenkaan vaikka sillä tuoreella asfaltilla ajettiin ja toisella puolella vielä viimeistä kerrosta vedettiin. 

Kylätien on hiljentänyt myös syksy. Se alkoi hiljentyä jo koulujen alettua, mutta nyt se on hiljennyt ennestään. Mökkiläiset ovat vetäytyneet kaupunkipesiinsä ja me jäämme tänne. Syyslomilla taas vähän vilkastuu - onhan uutta tietä tultava katsomaan ja kokeilemaan, mutta sitten onkin hiljaista kevääseen asti. 

Mursun kankku/jalka on edelleen kipeä 😢Välillä vaikutti jo siltä, että se paranisi, mutta ei. Torstaina sillä on aika lääkärille. Harmittaa, kun en voi auttaa mitenkään. 

Viime viikko meni taas ilman postilaatikolla käyntiä - eilen kävin.
Kelalta tuli kirje, että eivät korvaa niitä maksamiani lääkkeitä, vaikka ovat korvattavia. Ymmärrän ja en ymmärrä perustelua. Perusteluna oli, että lääkkeet eivät ole ostohetkellä olleet korvattavuuden piirissä eikä niistä siksi saa korvausta. Selvä, ymmärrän. ("Onneksi ei köyhää kirpaise..")

Ei siitä tullut paha mieli, koska postilaatikossa oli Hyvän Mielen kirje 🥰🥰
ISO KIITOS PUSKISSA 🫂🫂

Onni, että varasin kirjastosta taas lisää kirjoja, nyt on kaikille oma kirjanmerkki - voin lukea kaikkia vuorotellen ❤️

Testaan nämä kyllä jo odotellessa, on onneksi sen verran korkea pino lukemattomia kirjoja odottamassa lukemista (ja Äiti taitaa myöskin odottaa niitä..) 

Nyt kun päästiin lintuihin, niin.. Tässä päivänä muutamana oli vielä verhot ikkunan edessä, aurinko kun paistoi niin kirkkaasti, että ihan häikäisi täällä sisällä. Mursu istui omalla paikallaan sohvalla ja huokaisi ja katsoin tietysti, että "mitäs vanha huokaa" - ja saman tien jäin tuijottamaan tätä: 

Jolloin Mursu kysymään "mikäs nyt, onks kaikki okei?" Otin äkkiä puhelimen ja kuvan ja näyttämään Mursulle: ei tämän kummempaa. Minä olin jo hoksannut mistä oli kysymys, mutta hän mietti vähän aikaa, että mikä ihme tuo oikein oli 🤔🤔 Joku kauhea petolintu selvästi, eikö?

Keskiviikkona käytiin pikaisesti kaupungissa. 
Heviosastolta löytyi tämmöisiä pieniä vihreitä, äkkiseltään viinirypäleiden näköisiä, hmm, hedelmiä. Kovempia kuitenkin kuin viinirypäleet. 

Kotona mietittiin pitääkö nämä kuoria ja jos, niin miten. 

Mursu urheana otti ensimmäisen ja puraisi: ei tarvitse. Ihan kiiviltä se näytti, kuori vain oli karvaton, ihan sileä siis ja syötävä. Ja hyviä ne olivat. 

Ei niitä rasiassa paljoa ollut, ei niitä jatkuvasti tule ostettua, mutta kiva maistaa joskus jotain uutta. Aikanaan syötiin paljon kumkvatteja, mutta niitä en ole edes nähnyt aikoihin missään. 

Kassalla ollessamme, odotin Mursun pakkaavan tavaroita (hän on siinä parempi), katsoin perässämme tulevaa pariskuntaa ja hihkaisin "Leila!" Takanamme oli Äitini entinen työkaveri jonka minäkin tunsin, koska olin ollut vähän aikaa kesätöissä samassa paikassa. Ilman yleisurheilun mm-kisoja olisimme varmaan siellä kaupassa vieläkin 😜 Siitä huolimatta, että he asuvat lähellä äitiäni ja voisin mennä käymään siellä joskus.

Terhin kanssa vaihdettiin päivänä muutamana ajatuksia ristikoista. Ne ovat hyvää aivojumppaa ja pitävät muistin virkeänä. Meillä molemmat tekevät ristikoita ja sudokuja. 
Nykyään meillä kuuluu aamurutiineihin aamupalan ja lääkkeiden lisäksi Ylen sivuilta Sanapyramidi ja Ilta-Sanomien Neloset.

Ja näistä päästään taas kirjoihin. Sähköpostiini tulee Gummeruksen uutiskirje ja pari viikkoa sitten sen saatuani selailin Gummeruksen sivuja muutenkin. Olin nähnyt tämän siellä jo aiemminkin ja nyt on ilmestynyt jo.. odottakaas.. kolmas osa. Koska Äiti pitää ristikoista ja dekkareista, tilasin tämän häntä ajatellen, mutta mutta 😜 Katsotaan kuinka käy 

Siinäpä taisi olla viimeisimmät kuulumiset 😄 Nyt menen lämmittämään eilisen ruuan jämät, sen jälkeen keitän kahvit jälkiruuaksi, että pääsen kikkelöimään: Päivin vinkistä hain Ärrältä Nyyttipullat. (Ensi viikolla vielä ehtii, kertoi meidän Ärrän myyjä)