keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Kun mikään ei mene niin kuin pitäisi

niin lopputuloksena on se, että istutaan kotona viittä vaille yksitoista illalla odotetaan vieraita. Mietitään, monta heitä tulee ja mihin aikaan he tulevat. "Kello 11-01 välillä". Viipyvät varmaan noin puoli tuntia.

Kaikki lähti menemään pieleen perjantaina. AM lähti aamulla käyttämään autoa huollossa ja tarkoitus oli käyttää se samalla katsastuksessa. Auto nostettiin ylös ja samalla kun renkaat nousivat ilmaan - naps!
- O-ou, tuo ei kuulostanut hyvältä!
- No, mikäs se oli?
- Kuskin puoleinen takajousi (mikä lie) taitaa olla poikki. Katsotaas... Jep.. Poikkihan se. Ei mene katsastuksesta läpi.
- No voi... Eihän siinä sitten mitään. Korjataan.
- Pitää tilata uusi osa. Korjataan viikon päästä ja katsastetaan sitten. Niin ja jarrupalat pitää vaihtaa kanssa.
- No niin tietysti. Vaihdetaan sitten. Tulen viikon päästä...

AM:n puhelin soi - Pöllö soittaa tylsistyneenä:
- Rakennatteko te sen auton kokonaan uudestaan?
- Ei, oon jo tulossa. Mutta suunnitelmat muuttui. Ei me voida viedä niitä hyllyjä  tänään maalle.
- Miksei?
- Kuskin puolen takajousi on poikki. Pitää tulla viikon päästä takaisin, niin pojat korjaa.

Että sillain. Meidän siis piti viedän pino täyspuisia hyllyjä maalle, jotta saamme siellä asioita hoidettua, mutta se jäi tekemättä. Ja moni muukin asia jäi sitten tekemättä. Mutta pääasia, että pääsimme pois kaupungista.
Voisimme vaikka jatkaa saunan pukuhuoneen siivoamista, jos ei muuta. No, saatiin vietyä roskia Rinki -pisteeseen, vähän siivottua pihaa..
Ja minä aloittelin neulomaan pienen miehen pöksyjä.

Sunnuntai -aamuna AM heräsi huonoon oloon. Kuumetta. Paras levätä, emme siis tee mitään sen kummempaa, ollaan vaan. Katsellaan telkkaria, minä neuloin ja luin ja torkuin. Ja suunnittelin miten asioita tekisi. Kyllä se kuume levolla ohi menee...
Maanantaina kuumetta oli vielä enemmän. Kyläkauppias sanoi, että kylällä on liikkeellä harvinaisen ärhäkkä flunssa - olisiko AM saanut sen. Mistä ihmeestä..? Kunnon vaimona yritin auttaa, mutta minkäs kuumeelle teet?
Tiistaiaamuna olo oli vain pahentunut ja niinpä sitten pistettiin kamppeet kasaan ja hypättiin autoon ja ajettiin taas kerran 60 kilometriä kaupunkiin, AM kävi suihkussa ja sitten kohti päivystystä.
Siellä meni sellaiset nelisen tuntia; oli pissanäytettä, verikoetta, pari lääkäriä, antibioottia suoraan suoneen ja "me otettais sut mielellään tänne osastolle".
No sehän ei oikein käynyt, kun minä olin änkenyt seuraksi ja oli lähdetty omalla autolla: sekä auto että Pöllö oli saatava kotiin.
Siispä vaihtoehtona oli tämä yöllinen vieras, joka kävi jo heti kello 23, ei onneksi sen takia tarvitse valvoa - voin mennä nukkumaan heti kun tämä on valmis.
Seuraavat kaksi päivää kotisairaanhoito käy kolme kertaa vuorokaudessa antamassa antibioottia.

Että ihan ei nyt ole mennyt putkeen Pöllön elämä tällä erää.

************

Niin ja sekin vielä, että Pöllön entinen avustaja, josta sittemmin on tullut ystävä, soitti maanantaiaamuna itkien "Onko sulla hetki aikaa, pitäisi saada puhua jonkun kanssa". Toki Pöllön korvat on käytössä, mutta enpä osannut arvata mitä kuulen 😢 Ystävän äiti oli kuollut aamuyöllä - ja välimatkaa on monta sataa kilometriä.
Ja toisen ystävän veljeltä leikattiin samana päivänä kurkkusyöpä; veli ei mitä todennäköisimmin puhu enää ikinä mitään. .

Tuolla sairaalassa odottaessa tuli taas mieleen, että eikö tämä koskaan lopu...


torstai 12. syyskuuta 2019

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2019 - osa 7

Ehei, ei ole Myyntisirkkuset jääneet matkan varrelle, hidasta vain oli matkan teko menneenä kesänä 😊

Edellisessä jaksossa oltiin päästy hyvin matkaan ja Käenkosken lavan ja Alaskylän kautta ajeltiin yöksi Toivolansaareen. Siellä oli meidän Myyntisirkkusten auto ja koti somasti vierekkäin ja meidän herrasmiesystävät meitä odottamassa.





Tämä tapahtuma ehti jo mennä ennen kuin sain tämän kuvan tänne, mutta Satakunnan kansansoutukin on perinteinen tapahtuma, tänä vuonna tuli sillekin tapahtumalle täyteen jo 30 vuotta.
Satakunnan Kansansoutu on leppoisa 109 km extreme retkitapahtuma soutaen ja meloen Sastamalasta Poriin Kokemäenjokea pitkin.
 - Tämä näin pienenä mainospätkänä tähän väliin, ensi vuonna taas, niin kuin mekin 😊

Niin kuin näkyy, aurinkoinen päivä oli iltaa kohti muuttunut vähän kosteammaksi; vesilätäköitä siellä täällä ja nurmikko oli vähän märkää. Lämmintä oli kuitenkin ja mekin jätimme kaikki mahdolliset lävet asuntoautosta auki. Neljä ihmistä pienessä tilassa, niin hikihän siellä tulee. 
Herätys oli laitettu aikaiseksi aamuksi, sillä olimme sopineet, että Kuljettaja-Sirkkunen pääsee aamusta vesille, toiselle herrasmiesystävistämme oli laitettu johtomelojavuoro ja toinenkin taisi lähteä vesille - jäisin siis taas rannalle ruikuttamaan.
Jossain vaiheessa aamuyötä heräsin ja kuulin, että ulkona sataa. Voi harmi, juuri tänä aamuna. Ja hetken päästä heräsivät kaikki muutkin: vettä tuli kuin saavista kaataen! Meille tuli Kuljettaja-Sirkkusen kanssa hirvittävä kiire saada yläpuolellamme oleva kattoluukku kiinni - hyttysverkko ei juurikaan sadetta pidä 🌂🌂
Tovi vielä unta, toivoen, että sade loppuisi lähtöhetkeen mennessä. Hetki siis vielä unta, sitten lähtijät valmistautumaan ja aamupalalle. 

Ja sitten vesille. 
Viellä ennen vesille lähtöä tarkistetaan melan kunto ja pituus, kaksissa miehin, turvaryhmän toimesta. 

Turvaryhmän kumivene on jo laiturin toisella puolella  valmiina matkaan. 

Melottavaa matkaa oli edessä 20 km ja aikaa sille oli varattu neljä tuntia - sen aikaa olisi siis minun saatava kulumaan. Ja pidettävä puotia pystyssä, mikäli sade antaisi myöten. 

Ihan yksin ei minunkaan tarvinut leiripaikalle jäädä...

                                   
Sopiva paikka kaupalle ja auton siirtäjäkin löytyi, mutta niin aikaiseen aamusta - seitsemältä! - ei vielä oikein ollut asiakkaita liikkeellä, joten ovet pysyivät kiinni. 



Pikkuhiljaa alkoi aurinko kuitenkin pilkistellä pilvien lomasta ja saatoin avata ovet ja apukäsien avustuksella nostelin muutaman laatikon ulos autosta. 

Odottavan aika on pitkä, mutta kyllä niitä melojia alkoi lopulta rantaa lähestyä...

Ja aurinkokin paistoi, vaikka tuolla taivaanrannassa vielä muutamia pilviä näkyykin. 

Kuljettaja-Sirkkunenkin saatiin rantaan hyvissä voimin, iloisena ja nauravaisena - niin kuin aina
     

Kun Kuljettaja-Sirkkuselle oli saatu kuivaa päälle ja vähän ruokaakin, suunnattiin auton nokka kohti Hämeenkyröä ja Frantsilaa. Tällä kertaa osattiin ajaa Hämeenkyrön liikenneympyrästäkin ihan ilman ylimääräisiä pyörähdyksiä 😉 ja Frantsilaan, Frantsila Kehäkukka Kahvila-ravintola ja myymälä. 
Siellä tutustuimme ensin pihapiirissä oleviin nähtävyyksiin, mm. sepän pajaan. 


Siellä oli myös ihania lasitöitä:

 



Pöllöjäkin siellä oli, mutta tällä kertaa hillitsin itseni - tosin yksi pöllö sieltä taisi löytää tiensä meille, luulen ma 😉😊


Tämän hiekkalaatikon viereen auringonpaisteeseen avasimme puotimme, keinulaudalla taitaa keinua joku meidän turvaryhmäläisistämme. Kaikkia meitä joskus vähän lapsettaa, vai mitä? 
Päivä meni niin nopeasti, että ei huomattu käydä kahvilla eikä syömässä, mutta onneksi meistä taas pidettiin hyvää huolta: "Hei ravintola menee kohta kiinni, nyt pitäis mennä syömään jos haluaa ruokaa." Ja ei kun äkkiä taas tavarat kasaan - sillä aikaa oli meille varattu annokset valmiiksi!
Vaan kuinkas kävikään kasvis-intolerantikko Apu-Kuskille 😲😲 Joutui syömään kasvisruokaa. No niin tietenkin... Mutta ihan hiljaa ja kiltisti pisteli ruuan napaansa, nälkä kun on, sitähän syö vaikka pieniä kiviä. Ja jos ei syö kiltisti laitettua ruokaa, ei saa jälkiruokaa, joka oli marjapiirakkaa. Nam. 
Hyvää ruokaa oli, mutta kyllä säikähdin ensin, hui. Kaikkeen sitä Myyntisirkkunen reissullansa joutuu. 

Päivä oli jo ollut pitkä, mutta vielä jatkettiin seuraavaan paikkaan - tosin siellä vain oltiin, katseltiin ja ihmeteltiin. 
Ajeltiin siis Siuroon. Siellä käytiin tutustumassa melontaliike Eräkettuun, Vastaanottamassa meitä oli tämmöiset, ensin hurjilta kuulostavat, mutta ihan leppoisiksi osoittautuvat kaverukset:


Jonkun aikaa siellä olimme ja odottelimme melojia, mutta kun meillä ei oikeastaan ollut siellä mitään tekemistä ja päivä tosiaan oli ollut aika pitkä ja hellekin verotti voimia, päätimme omalla porukalla lähteä ajelemaan kohti yöpaikkaa, Nokian Viinikanniemeä, jossa olisimme seuraavan päivän. 

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Kaikkea sitä ;)

Vielä kaksi päivää, eiköhän auto siihen mennessä ole katsastettu, kun sen heti perjantaiaamuna yhdeksältä huoltoon vie ja pojat sitten sieltä katsastukseen.

Mutta on tässä kaupungissa olemisessa ollut hyötyäkin, muutakin kuin se suuhygienistillä käynti.

Eilen päästiin pikkutalomme rakennuspiirustusten kanssa tapaamaan asiantuntijaa, joka varmisti meille, että olimme katsoneet oikein: yksi seinä, jota olemme suunnitelleet purettavaksi, ei ole kantava. Kun puramme seinän, saamme ison makuuhuoneen ja talo pysyy silti hyvin kasassa.
Kummallekin jää oma ovi huoneeseen - oven kahvat meillä jo onkin. Arvaatteko millainen kahva mun oveen tulee 😉
Toisesta ovesta voisi loruilla tämän "ovi auki, tääll' on hauki"

Illalla kävin kirjaston lukupiirissä, vaikka en ollutkaan lukenut enkä kuunnellut vuorossa ollutta kirjaa (Emma Puikkonen: Lupaus). Oli kuitenkin mielenkiintoista kuunnella muiden mielenpiteitä kirjasta; meitä oli tällä kertaa aika paljon ja uusiakin kasvoja oli useita.
Uusi kirja on Kimmo Ohtosen Karhu.

Kun keskustelu oli jo käyty rohkaisin taas hurjan luontoni, kerroin Caran ja SusuPetalin vetämästä Krapusta ja pyysin anteeksi suurta egoani - mutta josko saisin lukea yhden oman Krapuni 😌 Sain luvan ja luin.
Kiitos tuosta kuuluu paljolti teille - te olette kannustaneet kirjoittamaan yleensäkin ja varsinkin Krapuista saamani palaute on innoittanut kirjoittamaan ja rohkaisi tuohon lukemiseen. Jännitti kyllä niin, että meinasi happi loppua puolessa välissä 😂




Tällaisen kukkakimpun sain ystävältä, kun lähdettiin lukupiiriin - ei oltu pitkään aikaan nähty.
Paperinaruista tehty. Paperinaruista, joita kerran talvella, vai koska lie, annoin hänelle ison kassillisen. Tässä olivat kuulemma viimeiset 💗 Ahkerasti hän on kukkia niistä tehnyt - olen iloinen, että nekin menivät käyttöön, enkä sittenkään heittänyt niitä roskikseen.

Ja kuten näette, kuvaa varten ei tosiaankaan ole tällä kertaa mitenkään stailattu meidän keittiön pöytää - jostain nimittäin luin siitä, oliko  täällä meidän "blogiringissä", kuinka kuvia varten suunnilleen tehdään remonttia asunnossa ennen kuvaamista 😉 Yhtä mukia vähän siirsin, mutta muuten on keittiönpöydän rojuläjä paikallaan. Noita läjiä on meillä vähän joka paikassa. Kukahan ne järjestelis?

Tänään on kässäkerho ja kun nyt kerran täällä kaupungissa olen, niin ajattelin mennä sinnekin - siellä on eri ihmisiä kuin eilisessä lukupiirissä, on kiva nähdä ystäviä joiden kanssa on monta vuotta viettänyt iltoja sukkia neuloen ja joita ei jatkossa näekään niin usein - kaikki tilaisuudet on nyt käytettävä hyväksi.

Tarkoittaa tietenkin myös sitä, että pitäisi käyttää tämä kaupungissaoloaika hyväksi myös sillä tavalla, että ottaa edes kaapin ja tavaran; astian, vaatteen, kirjan - minkä tahansa - kerrallaan, ja miettii oikein ajatuksella, että tarvitaanko me tätä vai ei. Vaan ei, tässähän minä taas istun höpöttelemässä joutavia.




tiistai 10. syyskuuta 2019

Puhtaat hampaat...

"Puhtaat hampaat, raikas suu, hammaspeikko lannistuu"

Molemmilla sedilläni oli aikanaan hammasmukit, joiden reunassa kiersi tuo loru - en muista, että minulla olisi tuollaista mukia ollut ja olisin niin sellaisen halunnut. Toinen muki oli sininen ja toinen oli punainen.
Yhden hammasharjan muistan: se oli niiiin loppuun käytetty, että harjakset olivat kääntyneet jo ihan "nurinpäin", ei sitä enää oikein harjaksi voinut sanoa 😂
Kummallisia asioita sitä sieltä vuosikymmenten takaa tulikin tänään mieleen, vaikka juuri tässä samalla yritän miettiä meidän reissua, että mitä tehtiin minäkin päivänä, mistä teille kirjoittaisin.

Mutta mistäkö hammasasiat mieleen tulivat? Ne tulivat siitä, kun kävin tänään suuhygienistillä. Olin ihan varma, että hampaat on huonossa kunnossa ja hammaslääkärikäyntejä riittää koko loppuvuodeksi, sen verran on taas vihlonut oikealta ja vasemmalta ja ylhäältä ja alhaalta ja yhdessä hampaassa oli terävä kulma = pala puuttuu.
No kappas vaan. Hampaat onkin kunnossa. Paikattuja ovat, mutta ei ole uusia reikiä, ei sitten minkäänlaisia. Vihlominen johtuu ikenistä, joissa on jonkinlaista tulehdusta 😢
Nyt on kuitenkin hampaat puhdistettu oikein kunnolla ja fluorattukin. Ja kun kello nyt sattuu olemaan jo näin paljon (katsoin tässä välissä illan kotimaisen elokuvan, joka oli aika erikoinen, mutta ihan hyvä), niin pestykin oikein kunnolla. Olin siis reipas.
Nyt pitää vain muistaa pitää hammasharja ladattuna sekä täällä kaupungissa että maalla, sillä se on parempi apuri kuin tavallinen harja. 
Ja se palan puuttuminen. Ei se puuttunut oikeasti hampaasta, vaan se puuttui paikasta tai oli ehkä vähän huonosti paikattu. Tai jotain sellaista. Sitä vähän hiottiin eikä se enää ole terävä, ei enää kieli hakeudu sinne.

Possu pelotteli tulevalla täysikuulla. En kyllä tykkää yhtään. Vaikka nukunkin hyvin noiden Riesa-lääkkeiden kanssa, niin täysikuu saattaa silti tehdä tepposet. En tykkää.

Tämä viikko ollaan täällä kaupungissa. Pyh. No onhan siinä toki hyviäkin puolia - saadaan täällä kaupunki-kodissa tavaroita järjestykseen ja muuten asioita hoidetaan. Sain esimerkiksi kasattua kaikki jämälankakerät ja vien ne maalla kyläkoululle. Meillä kun ei ole sinne viedä lapsia, niin kävin kysymässä, josko heille kelpaisi kankaat ja jämälangat - käsityönopettaja oli mielissään.

Ja tällä viikolla on meidän kirjastossa lukupiiri - en kyllä ole lukenut enkä kuunnellut kirjaa, mutta ei se haittaa - sekä käsityökerho. Mainasin mennä kumpaankin, tapaamaan ystäviä, kun en tiedä koska taas seuraavan kerran osuu näin hyvin kohdalle.

Perjantaina on auton huolto ja katsastus. Pitäkää peukkuja, että ei ole hirveästi korjattavaa ja että auto menee katsastuksesta sitten kerralla läpi - yleensä on mennyt, kun on ensin tehty huolto. SEN jälkeen palataan taas maalle.

Maalla ei muuten tule juurikaan tätä tietokonetta käytettyä, vaikka se mukana onkin, joten älkää pahoittako mieltänne, vaikka en aina niin nopeasti vastaakaan kommentteihinne. Luen ne kyllä puhelimella ja ilahdun jokaisesta kommentista, mutta puhelimella kirjoittaminen on vähän kökköä ja jostain syystä ei vaan tule tätä konetta käytettyä.

Nyt hyvää yötä ja mukavia syyspäiviä kaikille  💕💕

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Suu korvasta korvaan

Muutaman tunnin ajomatkan päästä päästiin viimein Siskorakkaan luo - hän siis haki meidän ryhmä-Rämän lentokentältä. Matka kesti tavallista pidempään tietöiden vuoksi, siltä minusta ainakin tuntui. Ja kun normaalisti on lennetty Heathrowlle ja nyt Gatwickille, tuntui että sisko ajoi ihan väärään suuntaan, kun en löytänyt yhtään tuttuja maamerkkejä.

Kun sisko lopulta peruutti pihaan, aukesi kotiovi samantien ja sieltä kurkisti neljä kirkasta silmää; pienemmällä vähän totisempi ja ujompi hymy, isommalla suu korvasta korvaan 💖 Rakennusmies-Ballerina juoksi suoraan mummon ja tädin syliin, varovasti halasi myös serkkua.

Lankomies pääsi töihin ja meillä alkoi nukkumapaikkojen jako: meille vieraille annettiin "äidin ja daddyn" makuuhuone. Hyvin mahduttiin, mutta kuumaa oli - koko viikon oli nimittäin hirvittävä helle. Pois luulo, että Englannissa sataa aina. Pyh.

Siskolla oli vielä perjantaiaamuna muutama tunti töitä ja me Pojan kanssa oltiin reippaita ja lähdettiin samalla kyydillä kaupungille, siis jo ennen puolta kahdeksaa! Aamu oli sumuinen ja näytti siltä, että voi harmi, tämmöinen harmaa päiväkö tästä nyt sitten tulikin, mutta eipä tainnut mennä kuin tunnin verran kun sumu ja harmaat aamupilvien riekaleet olivat kadonneet ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Koska aamu(puuro)pala oli jäänyt meiltä syömättä, etsimme sopivan paikan missä syödä kunnollinen aamupala. Tällaisella satsilla aloitettiin perjantaipäivä:


Paistettua kananmunaa, tomaattia, pekonia, paahdettua leipää, jonkinlainen peruna (mikähän se nyt olikaan..), makkaraa sekä valkoisia papuja tomaattikastikkeessa.

Ja hei! Minä söin KAIKKI pavut. Ihan kiltisti söin, ihan ilman jupinoita.

Päälle juotiin tietenkin kahvia, sillä eihän suomalainen aloita aamuaan ilman kahvia, ei vaikka onkin teenjuojien paratiisissa.

Aamiainen oli mitä herkullisin ja sillä jaksoi koko päivän - vaikka kyllä puurokin oli hyvää, kun muina aamuina oli sitten se puuronsyöntikilpailu...



Tästä oli ihan pakko ottaa kuva, tämä oli aamiaispaikan ovenpielessä kun lähdettiin pois 😂

Aamiaisen jälkeen jaksoikin sitten kummasti kierrellä kaupungilla; kummankin pää pyöri kuin pöllöllä konsanaan ja yleisin sana oli "katso". Tai "onpa hieno".  Näimme ainakin White Housen ja Taj Mahalin.

Yhdessä katolisessa kirkossa poikkesimme sisällä







(No onhan se melkein suorassa, se kuva...)

Löysimme myös puiston jonka läpi kävelimme etsiessämme kirjakauppaa, tuntui ettei kirjakauppoja ole missään..


Puiston läpi virtasi "joki" joiden pienistä koskista minäkin olisin uskalta kajakilla laskea 😉
Tosin tämä oli niin kapea, ettei tässä kyllä melomaan mahtunut.
Puisto oli kyllä suuri ja siellä oli takaisin tullessa paljon väkeä; pelaamassa, leikkimässä, ottamassa aurinkoa, lukemassa, opiskelemassa, ehkä jopa etätöissä.

Ja kuuma siellä oli 🌞🌞🌞

Kävimme myös meren äärellä, satamassa. Väkeä oli sielläkin valtavasti, kuuma päivä kun oli ja koululaisilla lomaa. Ja meitä turistejakin varmaan...

Jonkinlainen Akvaario tms. siellä oli myös, mutta tulimme siihen tulokseen, että emme taida olla kohderyhmää - tarkoitettu vähän nuoremmille kuin me 😊

Eikä ollut kummastakaan meistä menemään tähän Big Wheeliin, vaikka sieltä varmasti upeat näkymät yli kaupungin olisi ollutkin. Pupu meni pöksyyn molemmilla..


Niinpä tyydyimme vain jatkamaan kaupungilla kävelyä, talojen ihailua ja niiden kirjakauppojen etsiskelyä.. Kirjastokin löydettiin, muttei poikettu sisään.

Vielä ennen kuin Siskorakas pääsi töistä, pysähdyimme keskustaan virkistäytymään ja siinä samalla Poika katseli viikon aikana erittäin tutuksi tulevasta Google Mapsista, että missä niitä kirjakauppoja oikein olisi... Ja niitä löytyi vaikka kuinka ihan siitä vierestä - ovat vain niin hyvin piilotettu.
Ehdittiin vielä käydä parissakin kirjakaupassa, ennen kuin tuli kysely, että missä ootte, nyt olis kyyti tarjolla... Mun varpaat alkoi olla jo siinä vaiheessa muusina, joten kyyti kelpasi, kiitos vain.

Google Maps ja Whatsapp - siinä vasta oiva pariskunta! Niiden käytön nuoret opettivat mullekin ja kyllä vain oli kätevää ilmoittaa missä ollaan ja mihin pitää tulla ja missä kukakin on menossa.

Poika taisi jäädä vielä vähäksi kaupungille, lupasi selviytyä omin voimin tädin luo 😉 - meidän piti mennä päästämään Lankomies töihin ja katsomaan samalla miten ovat siellä mummo ja lapset/vävy ja anoppi selviytyneet. Hyvin olivat pärjänneet, seinät oli pystyssä ja lapset ja Lankomies järjestyksessä.


tiistai 3. syyskuuta 2019

Kotonakin tapahtuu - ei vain reissussa

On varmaan ihan yleinen tapa kaikkialla, että vaikka olet jo ihan aikuinen ja haluat hammaslääkäriin - tiedät siis, että hampaassasi on reikä tai siitä puuttuu pala ja se on korjattava - sinun on ensin käytävä suuhygienistin luona? Hän sitten katsoo, että hups, tuosta hampaastahan puuttuu pala, se pitää korjata ja varaa sinulle ajan n. 1-1,5 kk:n päähän.
Jos käy huono tuuri, hammasta rupeaa särkemään ja sitten pitääkin mennä päivystävälle hammaslääkärille, joka korjaa hampaan 5 minuutissa.

No. Joka tapauksessa, olin saanut varattua ajan suuhygienistille (vuoden myöhässä, oma moka) ja se olisi ollut tämän kuun lopussa. Tänään tuli kirje ja pari aikaa sairaalaan, liittyen Riesaan ja eläkkeeseen. Toinen aika osui samalle päivälle odotetun suuhygienistin kanssa. Pahus Eikä varmuutta, ehtisinkö sinne. Toinen aika olisi siis siirrettävä. Hetki ankaraa pohdintaa ja soitto hammasterveydenhuoltoon. Jossa, niinkuin nykyään kaikkialla, on inhoamani takaisinsoittopalvelu. Tällä kertaa se toimi melko nopeasti.
- Halusit siirtää aikaasi?
- Kyllä, sain samalle päivälle ajan sairaalaan, enkä oikein tiedä ehdinkö varmasti.
- Aivan, ymmärrän. Se menisi sitten tuonne 18.11. klo xx.
- Niin pitkälle.. Eikö olisi yhtään aikaisemmin?
- Siis aikaisemmin aamusta?
- Ei kun siis niin kuin päivämäärällisesti, tuo siirtyy 1,5 kuukautta alkuperäisestä.. Tai no, eihän sille mitään voi, täytyy mennä päivystykseen sitten jos tulee jotain.
- Niin, ei tässä oikein.. Tai odotas, täällä on yksi peruutusaika, 9.9. klo xx, käviskö tämä?
*pienet aivosolut raksuttaa...*
- Kyllä se käy, totta kai.
Ja niin sain näppärästi ajan alkuperäistä kolme viikkoa aikaisemmin!

Perjantaina ennen kuin lähdettiin viemään Poikaa tyttöystävänsä luo kolahti postiluukku. Mitäs postia nyt? Yksi paperi? Huoltoyhtiö ilmoitti tulevansa tiistaina vaihtamaan kylpyhuoneen suihkuun suihkupään. Ihan hieno juttu, ei siinä mitään. Ainoa vaan, että se suihkupää on samanlainen kuin mikä meillä jo on.
Olisiko kannattanut tehdä jonkinlainen kartoitus, kuinka monella jo on tuollainen suihkupää, ettei turhaan tuhlaa rahaa niihin. Vaan mistäs minä mitään tiedän, tuli vaan mieleen 😜😉

Että tällaisia pieniä juttuja.

Yksi uusi pöllökin kurkistelee tuolta kirjahyllystä. Ystävä oli ottanut sen talteen toisen ystävänsä äidin jäämistöstä, ettei se joutunut roskikseen. Katsotaan mistä sille sitten löytyy paikka.

Niin ja nämä oli ne yhdet sukat, mitkä löytyi keskeneräisinä, kun etsin puikkoja. Nämä olivat matkalla mukana, mutta eivät juurikaan edistyneet. Nyt sain ne valmiiksi.



Lankana Novitan 7 Veljestä Joulu.

Koko taitaa olla jotain siinä 36 paikkeilla.

Näiden jälkeen otin puikoille jämälangoista miesten lapaset Asunnottomien keräykseen, jos nyt edes yhdet saisin neulottua.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Oon kotona taas, täällä villissä maas, missä karhut...

Niin se melkein kaksi viikkoa kului kuin siivillä. Viimeksi kun kirjoitin, oli päivätkin ihan sekaisin, onneksi ystävä palautti maanpinnalle.

Oltiin jo pitkällä perjantain puolella, kun oltiin Pojan kanssa täällä kotona ja vielä pidemmällä kun päästiin nukkumaan. Aamulla olisi varmaan nukuttanut pidempäänkin, mutta rutiini herätti yhdeksältä ja Pojan siinä samalla. Ensin tutkimaan taas mitä tämä mun koneeni on syönyt ja sitten miettimään kotiin lähtöä.
Yritti ensin saada kaikkia tavaroitaan mahtumaan omaan matkalaukkuunsa, mutta päätyi sitten kuitenkin ottamaan multa vähän isomman laukun - osa tavaroistaan kun oli jo muutenkin matkannut Englannista Suomeen siellä. Miten se äiti taas osasikaan varautua 😉 Vai johtuiko se siitä valtavasta määrästä tuliaisia, mitä me vietiin mennessämme - ruisleipä vie aika paljon tilaa. Ja ne Siskorakkaan ystävän tilaamat reilu 20 suklaalevyä 😂

Lähdin reissuun siis jo 21. päivä, ystävä tuosta naapurista oli kiltti ja vei autolla minut matkalaukkuineni ja tuliaisleipineni - ruisleipää - Äitirakkaan luo, johon Poika tuli junalla. Niinkin pieneen kylään pääsi junalla suoraan ja kun naapurin "karvalapsi" oli hoidossa, niin sillä järjestelyllä asia hoitui näppärästi.

Aamulla oli herätys jo ennen neljää ja matkaan lähdettiin vähän yli neljä, että ehdittiin ajoissa kentälle. Onneksi matkalla ei ollut mitään mutkia, vaan päästiin perille ilman ongelmia. Ainoa ongelma lähtiessä oli se, että yksi boarding pass ja matkalaukun tunnistusnauha (mikä sen oikea nimike on?) jäi automaatista tulematta - mutta sekin ongelma ratkesi tiskillä.

Koneen lähtöä odottaessa söimme aamupalan, jonka olimme tarkoituksella jättäneet syömättä, jotta olisi kentällä jotain tekemistä lähtöportin aukeamista odottamista.

Koneessa meidän paikat oli ihan viimeisellä rivillä (virhe!) ja aluksi koneeseen pääsi vain etuovesta. Ilmeisesti siinä vaiheessa kun matkatavarat oli saatu koneeseen, myös takaovi avattiin ja me pääsimme sisään nopeasti sitä kautta.
Virhe paikkojen valinnassa oli se, että heti kun oltiin lentokorkeudessa ja oli lupa avata istuinvyöt alkoi vaellus vessaan, joka oli siellä koneen takaosassa. Käsittämätöntä, että kolmen tunnin lennolla samat ihmiset kävivät niin monta kertaa vessassa. No, syitä voi tokia olla monia...

Kun lopulta pääsimme Lontooseen ja Gatwickin kentälle, pääsimme nopeasti koneesta ulos taas takakautta. Ja kukapa meitä siellä olikaan odottamassa:


"Jannehan" se siellä, tuli ihan kotoisa olo, vaikka aika kaukana kotoa oltiinkin 😊

Ja Siskorakkaankin lempikonekin bongattiin:


Musiikkia ei kuultu, kummaltakaan, mutta kyllä minäkin Freddie Mercurya olisin kuunnellut.

Me jouduimme nousemaan useammat portaat ylös, kuin jostain kellarista, enkä tiedä oliko sillä jotain tekemistä asian kanssa: kun pääsimme lopulta ylös ja kävimme puuteroimassa nenämme tuli huono olo ja ainoa ajatus päässäni oli "äkkiä ulos käytävään Pojan tai Äidin näkösälle, äkkiä ulos käytävään Pojan tai Äidin näkösälle", ja kun pääsin heidän lähelleen, ehdin sanoa, että on vähän huono olo, niin Riesa otti vallan. Koskaan aiemmin ei ole lennon yhteydessä sellaista käynyt, en ymmärrä mistä nyt moinen. No, onneksi se ei kestänyt kauaa ja päästiin jatkamaan matkaa.

Siskorakas oli tullut meitä vastaan ja bussilla parkkipaikalle auton luo ja sitten hip hop kohti kotia, että Lankomies ehti lapsenvahtihommista ajoissa töihin.

Viikko on pitkä aika, joten saatte tästäkin reissusta jatkokertomuksen ja siihen väliin sitten kaikkea muuta sälää väliin - koettakaa kestää 😂

maanantai 19. elokuuta 2019

Alastalon salissa

Tienviitta VOLTTERINTIE.  Siitä mielleyhtymä Volter Kilpi ja Alastalon salissa.
Kun tänään kävin kirjastossa palauttamassa erääntyneet kirjat lainasin kirjan


"Volter Kilven mestariteos tapahtuu yhden iltapäivän aikana yhdessä huoneessa, mutta sen sisäkertomuksissa ja monologeissa kuljetaan ajassa ja paikassa pitkälle"

Luvassa on kuulemma kaunista kieltä ja pitkiä lauseita. Tässä ensimmäisessä osassa on 459 sivua. Laina-aika 4 viikkoa. Lainan voi uusia viisi kertaa. Luulen, että tälle ei tule varauksia, joten voin uusia sen kyllä. Tosin ystäväni sanoi fb:ssä, että no onhan hänenkin tämä luettava, joten hän varmaan odottaa jo innokkaasti, koska kirjan saa..

Alastalon salia enemmän ihmettelen kuitenkin mitä tapahtui Possumunkin blogille? Possu; ethän antanut periksi? 

Tämä päivä on ollut kaiken kaikkiaan kummallinen...
Suoraan sanottunahan tämä oli jopa ihan paska päivä. Kävi nimittäin niin, että tilasin maalle lokakaivon tyhjennyksen. Lokakaivossa on kaksi pyöreää betonikantta. Kaksi urbaania cityeläjää on kurkistanut aina toisesta kannesta sisään ja katsonut mikä on tilanne. Sitten näytti siltä, että on paras tilata tyhjennys.
AM palasi eilen maalle ja laittoi iltapäivällä viestin, että käyty on, mutta on tyhjennetty vain 2/3. Mitäh? No kas, netistä löytyi päivystysnro ja reippaana naisena otin ja soitin sinne "Eihän tämä nyt tietysti ihan sunnuntai-illan asia ole, mutta kun asia nyt on esissä niin...." Ystävällinen mies otti tiedot ylös ja lupasi, että tänään joku soittaa AM:lle. Ja kyllä sieltä soittikin, ensin naisihminen jolle AM selitti saman kuin mulle. Ihmetteli kovin. Sanoi soittavansa tyhjennyksen tehneelle kuljettajalle ja kohta oli mies soittanut AM:lle.
- Onkos teidän pihassa sellainen hopean värinen auto?
- Oo-on. (Mitä ihmettä se tähän kuuluu...)
- Joo, kyllä mä siinä kävin, mutta ei siellä ollut sen enempää.
Ja sitten tuli opetusta. Kaikki koulutushan maksaa, mutta kyllähän tuo vähän harmittaa... Meillä on yksi lokakaivo, joka on kahdessa osassa mutta yhdistyy yhdeksi jossain siellä yläosassa. Meidän pitää siis katsoa MOLEMMISTA kansista mikä on tilanne, jos sitä halutaan katsella. Voi kakka, en paremmin sano. Mutta hyvää asiassa oli se, että soitti ja selitti minkälainen kaivo meillä on, eikä tullut sitä paikan päälle selittämään - olisi nimittäin taas maksanut lisää, kun käyt kaupunkilaisia opettamassa 😂😂

Halusin irtisanoa meidän saunavuoron kaupungissa. Yritin soittaa huoltoyhtiöön. Ensin ei linja edes soi. Toisella yrittämällä "valitsemanne numero ei ole käytössä".  Katse peiliin, avaimet taskuun ja etsimään alakerran ilmoitustaululta puhelinnumeroa. Ihan oikea numero. AM soitti just samalla ja naapurin rouva tuli ovesta sisään samalla.
- Odota hetki...  Ja AM katosi linjalta, puhuin kai liian kauan...vain ehkä puoli tuntia, miten niin ei jaksanut odottaa, pyh..

- Niin mä yritin sanoa sulle, että sunkaan numeroon ei äsken saanut yhteyttä.
- Ai jaa... No se sauna on nyt irtisanottu, että sinne on sitten enää turha yrittää mennä.
- Niin paitsi Naapurin vuorolla 😜

Että tämmöinen päivä tänään.
Nyt menen lukemaan - katsotaan mitä siitä tulee.

Mutta Possu, tule takaisin! 

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse äsken...

tosin tarvitsin siihen sormia, ihan vain varmuuden vuoksi. 

Torstaina tähän aikaan olemme Lontoossa Gatwickissa, matkalaukuta täynnä ruisleipää ja suklaata. Kerron teille salaisuuden: Siskorakkaan ystävä on pyytänyt hirrrrrvittävän määrän suklaalevyjä täältä Suomesta, ei nyt ihan yhtä matkalaukullista, mutta kyllä niistä aika paljon tulee. Onneksi viikon reissulla ei paljon vaatteita ja muuta tarvita, niin laukkuihin mahtuu kyllä. 
Ja kun miehet, tässä tapauksessa Poika, matkustaa tosi vähillä matkatavaroilla - useinhan lähikaupan muovikassi riittää ihan hyvin viikon tarpeisiin - niin saamme ison osan tavaroista hänen laukkuunsa. Kotimatka onkin sitten toinen juttu... Paljonko painaa miesten hattu? Isot hatut on varmaan aika painavia 😏

AM lähti eilen maalle ja jätti minut kaupunkiin. Nyt "ei oo mitään tekemistä"  Vaikka siis onhan tekemistä vaikka kuinka ja paljon. Se matkalaukkukin on vielä tuolla nurkassa, en ole ottanut sitä edes esiin, saati sitten pakannut.  
Ja kirjastossa pitäisi käydä. Sinne pitäisi viedä kierrätettävien hyllyyn pino kirjoja, joita emme vie maalle  - ja tietenkin palauttaa lainatut kirjat. 
Ja ehkä pitäisi vähän siivota - se on kyllä tylsää. 

Olen muuten käynyt taas vieraissa. Kävin tutustumassa uuteen kirjastoon, siitä ehkä tulee mun uusi kirjasto. Ihan kunnolla en siihen vielä tutustunut, pyörin vain silmät suurina ympyrää ja ihmettelin lainaus-/palautusautomaattia. Täällä meillä kun ne ovat erilliset automaatit, siellä ne oli yksi ja sama automaatti, piti vain valita kumpaa teet: lainaat vai palautat. 

Mutta tämmöiset ihanuudet sieltä löytyi:




Henkilökunnalta sain luvan kuvaukseen ja julkaisuun - tekijöistä ei valitettavasti ole tietoa. 

Omatkin silmukat tuntuu löytyneen. Tai... Olisin halunnut neuloa säärystimet, sain inspiraation neuleystävän säärystimistä. Rupesin etsimään sopivia puikkoja. Missä ihmeessä mun kaikki puikot on? Pitääkö lähteä puikko-ostoksille? No ei varmasti pidä, tämä purkkihan on tavallisesti TÄYNNÄ puikkoja, missä ne nyt on?
Siispä seuraavaksi järjestelmällisen epäjärjestelmällisesti (kauhean vaikeita sanoja) projektipussukoiden kimppuun. Puikot. Puikot. Puikot.... Ja joka pahuksen puikoissa on kiinni keskeneräiset sukat!  Ei ole totta - kuka ihme on aloittanut mun kaikilla puikoilla sukat, mutta ei ole tehnyt niitä loppuun?   
Siispä tuosta pussi viereen ja puikot käteen ja sukat valmiiksi, puikot nippuun ja purkkiin, langat jämälankalaatikkoon  ja seuraava pussi..
Tässä yhdet sukat:

Lankana Sandnes Garn Smart - 100 % villaa. 

Minkähänlaiset sukat seuraavasta pussista tulee? 

lauantai 17. elokuuta 2019

Onnellinen mies - ja onnellinen vaimo

Onni tulee oikeastaan aika pienistä asioista, ihan niin kuin moni teistä on kirjoittanut.

Onni voi tulla päivystävästä hammaslääkäristä.
Se tulee molemmille siitä sen jälkeen, kun toinen on monta viikkoa kärsinyt hirvittävästä hammassärystä, lopulta tehnyt päätöksen ja ajanut elämänsä pisimmät 60 km, istunut n.1,5 tuntia odottamassa kädet ja pää kivusta täristen vuoroaan odottaen.
Päässyt viimeinkin hammaslääkärille ja päässyt eroon kolmesta hampaan juuresta, jotka aiheuttivat säryn koko pään toiselle puolelle.
Tänä aamuna vierestäni heräsi mies, joka hymyili: ei särje enää, kipu on poissa.
(Jäljellä vain ne vuosikausia piinanneet muut kivut, mutta niillä ei ole väliä)
Kun mies on onnellinen, on vaimokin. Kun vaimo on onnellinen, on mieskin.

Kuusi päivää lähtöön. Mukava lähteä matkalle Pojan ja Äitirakkaan kanssa, kohteena Siskorakas perheineen.

Mietin taas kuinka paljon tekemistä olisi näiden kahden kodin kanssa - ja samalla mietin, että voinko tuon tulevan reissuviikon lisäksi nipistää "työleiristä" vielä yhden pidennetyn viikonlopun ja lähteä seitsemän vuoden tauon jälkeen vesille? Ystävät ovat luvanneet pitää huolen ja kyse on joesta, joka olisi turvallista matkantekoa.

Ja ei, meillä ei oikeasti ole edelleenkään mitään työleiriä. Jos ei huvita, niin ei huvita.
Mutta tehtävä on, jotta asiat etenevät, haave ei toteudu, jos sen eteen ei tee mitään.
Haave on kuitenkin toteutumassa ja kun se toteutuu, tulee uusi haave. Se on jo oven takana.
Se ei ole pelkästään minun ja AM:n haave; omien haaveiden lisäksi voi haaveet jakaa yhdessä muiden kanssa.

Hui, kello on 00.42 ja just ja just näiden seitsenkerroksisten talojen kattojen ylitse meni joku pienkone tms. Aikamoinen ääni jyrinä siitä joka tapauksessa lähti. Onneksi en ollut yksin kotona.

Jottei päivitys ihan ilman kuvia jäisi, niin laitan tähän kuvan kätköistäni löytämästäni paperipussista, nappikaupasta, johon neljä vuotta sitten ajoi auto ikkunasta sisään! Kauppa on hyvin suosittu kaupungissamme - ja vanha ja ollut samalla paikalla 1940-luvulta saakka!



Mitä lie ostettu, toisesta kuvasta näkee, että pussiin on laskettu ostosten hinnat ja yhteissummaksi saatu 1100 - markkoja varmaankin. Aikamoinen summa.

perjantai 16. elokuuta 2019

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2019 - osa 6

Melojilta voi joskus hukkua vesi melopelien alta, mutta yhteispelillä kajakit ja kanootit saadaan maata pitkin taas seuraavaan vesistöön. Myyntisirkkusilta ei nimittäin vettä löydy, vaikka meiltä melkein mitä muuta tahansa löytyykin ja parhaamme teemme, että puuttuvia tuotteita yritämme vielä matkan varrella hankkia. Meillä on loistavat yhteistyökumppanit ja Matkahuoltokin toimii (ei maksettu mainos 😏 - toteamus vain) hyvin.

Pikaisen Metsämuseolla pistäytymisen jälkeen me Myyntisirkkuset suuntasimme auton keulan kohti Käenkosken lavaa. Sinne oli - tai ainakin piti olla - ihan lyhyt matka; tuosta tuonne ja siitä sitten sinne. Selvä.
Laitetaan kuitenkaan Google Mapsiin osoite ja suunnistetaan sen mukaan.
- Tästä oikealle.
- Niin mutta P sanoi vasemmalle.
- No niin kyllä sanoi.... Mutta tää sanoo oikealle 😯
- Mennään sitten sinne.  Ei mutta hei, eikö me täältä tultu?
- No tää näyttää kyllä tutulta... Tuolla on kyllä vettä, kai ne tuolla sitten meloo ja lava on tuolla edessä? Hei, nyt pitää kääntyä vasemmalle, seuraavasta risteyksestä. Ja sitten heti oikealle.
- Tästäkö? Selvä. Mihis sitten? Oikealle? Eihän tuo ole mikään tie..? Mennään tonne vasemmalle, se on kunnon tie. Ai vitsi! Tää tie loppui - mitäs nyt tehdään??
- Nyt peruutetaan 😊 Peruutat sinne edelliseen risteykseen, ei täällä ketään kulje.
- En minä...
- Kyllä, ihan hyvin selviät, hyvin sä peruutat. Hitaasti ja rauhallisesti. Mä autan, katon tästä peilistä... No niin, nyt käännät perän sinne mistä käännyit tänne tielle ja käännyt tonne oikealle, niin kuin tää neuvoo.
- Mutta kun eihän se ole tie 😟
- On se kun, Google Maps niin sanoo... Jos ei voi ajaa, sitten peruutat taas, hyvin peruutit äskenkin.

Myyntiauto kulki ruohottunuttta tietä muutaman sata metriä loistavasti, Kuljettaja-Sirkkunen on hyvä kuski 👍

- Hei, nyt pitää kääntyä oikealle. Ja sitten oikealle. Siis mitäh ?!?!? Tää kartta opasti meidät ajamaan tällaisen pienen metsälenkin ja nyt meidän pitää ajaa tätä maantietä takaisin sinne mistä me lähdettiin ja sen risteyksen ohi, mistä olisi pitänyt kääntyä vasemmalle...
KETKÄ MUUT KUIN MYYNTISIRKKUSET 😂😂

Lopulta pääsimme kuitenkin perille, Käenkosken lavalle. Tansseja ei lavalla ollut, mutta aurinko paistoi, hiekka pöllysi parkkipaikalla ja vesi kimmelsi järvellä. Täydellinen kesäpäivä.


Tätä varsinaista lavaa vastapäätä oli toinen rakennus, johon mekin lopulta terassille tavaramme purimme. Sulassa sovussa olimme makkaran- ja letunpaistajien kanssa. Sisältä sai keittoa - olisiko ollut lohikeittoa.
Viikon aikana tuli syötyä niin monta kertaa lohi- ja jauhelihakeittoa, ettei enää muista missä oli mitäkin. 

Rannassa keinahteli tällainen ravintolalaiva, joka yllättäen täyttyi ilmeisesti syntymäpäiväjuhlijoista ja lähti risteilylle. 
Eipä yhtään huonompi keli juhlia syntympäpäiviä vesillä.

Ennen ruuhkaa testailtiin uutuuksia; ohuen ohuita kuivapusseja. Käsilaukkuja kaikkiin tarpeisiin, melontaretkillä myös miehet tarvitsevat käsi- tai olkalaukun: 



Tämmöisessäkin paikassa piipahdettiin, mutta tässä kohtaa Apu-Kuskin muistissa on aukko... kello on kuitenkin ollut jo niin paljon, että Myyntisirkkusten päivä on ollut jo täysi ja seuraavana aamuna on oltu jo ihan muissa maisemissa. 
Todistus kuitenkin kertoo missä oltiin: Alaskylän Lapionlahdessa. 

tiistai 13. elokuuta 2019

Aurinkoa, sadetta ja ukkosta

Vihdoin viimein se tuli ja tulikin sitten oikein kunnon ryminällä ja rytinällä. AM nukkui pois univelkojaan, joita oli kertynyt useamman päivän hammassäryn takia ja minä puhuin puhelimessa, kerrankin ihan asiaa. Yhtäkkiä rämähti, oikein kunnolla.
En ole, hetkinen, ainakaan kuuteen vuoteen osunut kunnon ukonilman alle. Eipäs - viime kesänä Myyntisirkkusten reissulla oli kunnon ukonilma, kallioiden välillä.
Näin tummalta näytti keittiön toisesta ikkunasta.

Tuota tietä pitkin käveli nainen sateenvarjon kanssa - sateenvarjon, jossa oli metallinen piikki 😲
Vähän hirvitti puolestaan, salama jos olisi iskenyt varjoon, olisi voinut käydä huonosti.


Jossain vaiheessa ukonilmaa satoi vettä aivan kaatamalla (meillä ei ole ullakkoa, vain huopakatto), paistoi aurinko ja jyrisi. Tämän kuvan otin otin REPUa varten - toki tämä miellytti omaakin silmää ja teki mieli vetää saappaat jalkaan ja sadetakki päälle 😋

Tämä kuva ei jostain syystä suostu siirtymään keskelle, vaan haluaa olla joko vasemmalla tai oikealla. Olkoon sitten. 

Tänään käytiin taas kaatopaikalla. Kuinkahan monta kertaa me ollaankaan siellä jo käyty, huh huh. Viimeksi kun tultiin sieltä takaisin, auto oli yhtä täynnä tavaraa kuin lähtiessäkin. Ei toki kaatopaikalta otettua tavaraa, vaan ihan kaupasta, mm. vanhan tavaran liikkeestä. 
Tänään tarttui kaatopaikan kierrätyskaupasta mukaan poppana tms. seinälle. Siinä on kaksi pientä taskua ja se sopii juuri tiskikaapin ja ikkunan väliin, joka kaipasi jotain, peittämään elämisen jälkien. Taskuihin sopii vaikkapa sakset. Nyt ei ole siitä kuvaa, mutta esittelen sen teille jonain päivänä. 
Kaatopaikkakeikka köyhdytti meitä kaiken kaikkiaan 21 euroa; jätteet 19 euroa ja seinävaate 3 euroa. 

Meillä on myös iso kassillinen kankaita, joista ajattelimme käydä kysymässä, huolisiko tuo koulu tuossa vähän matkan päässä niitä. Eikös varsinkin pienten kyläkoulujen määrärahoja kaikissa käsityö- yms. asioissa leikata jatkuvasti? Ajattelimme, että kaatopaikan sijasta menisivät hyvään tarkoitukseen. 

Verannan tavarat alkaa olla kohta käyty läpi. Nyt pitää tehdä suunnitelma, miten sinne jätettävät tavarat sijoitetaan ja pihalla olevaan vajaankin pitäisi saada järjestettyä järkevää tilaa sinne vietäville tavaroille - niin että ne löytäisikin. Miten sijoittaa kolmen hamsterin tavaroita niin, että ne löytääkin sitten, kun niitä tarvitsee *ankaraa pohtimista* Verannalla on jo isohko kaappipakastin josta EI luovuta.

Isän asioita pohtiessani olen värittänyt Katsan lähettämästä ihanasta kirjasesta ensimmäisen kuvan:

Tekstinä tälle kuvalle oli:

"Ota kohteliaisuudet aina vastaan -
                     ansaitset ne!"


En nyt ihan tiedä ansaitsinko, mutta otan kohteliaisuutena teidän toivomuskaivoon kirjoittamanne toivomukset; kiitos 💗💗


Eilisen ukkosmyräkän jälkeen taivas kirkastui illalla ja oli tähtiä täynnä. Seisoimme AM:n kanssa portailla ja varsinainen asiamme oli ihmetellä pihavaloja, jotka toimii liiketunnistimella. Kun valo sammui, olin hetken aivan hiljaa ja katselin taivaalle. Siinä mieleen tuli niin monen ystävän lausahdus "mitä te sinne, eihän siellä ole mitään". Vastaus oli siinä: Täällä on kaikki!
Jo tässä on niin paljon: hiljaisuus, pimeys ja tähtitaivas.
Yli kolmeenkymmeneen vuoteen en ole kuin satunnaisesti Lapin matkalla kokenut samaa, muuten on aina ollut kaupungin melua, katu- tai pihavaloja eikä tähtiä näy kun on niin paljon valoja. 

Vielä lopuksi: pitkästä aikaa olen saanut jotain valmista käsillänikin. Keväällä tein Rakennusmestari-Ballerinalle ne sateenkaarisukat ja lankaa jäi aika reilusti. Aloitin siitä loppulangasta tekemään ihan aikuisten sukkia, mutta jotenkin niiden tekeminen oli kovin takkuista. Vaan nyt ne on valmiit:



Jokaisen sateenkaaren päässä on aarre, onhan? 

lauantai 10. elokuuta 2019

Toivomuskaivo

Tämä ei ole ihan oikea kaivo, mutta käyttäkääpä mielikuvitustanne ja kuvitelkaa, että tämä on kaivo, TOIVOMUSKAIVO:


Se on aika iso ja sinne mahtuu melko paljon toivomuksia. Se on Pöllön oma toivomuskaivo ja toistaiseksi tyhjä, koska Pöllön omat toiveet on säilötty muualle.

Teillä on nyt mahdollisuus aloittaa Pöllön toivomuskaivon täyttäminen.

Eli mistä te haluatte Pöllön kirjoittavan? Mitään kovin tiedepohjaisia kirjoituksia en osaa kirjoittaa, mutta nyt saa toivoa minkälainen tämä blogi voisi olla - onko tämä jo aikansa elänyt, olisiko Pöllön aika nousta siivilleen ja lentää muille maille?

Kerro mistä haluaisit lukea?

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Herra Helismaan lempilaulu

Vuonna 1935 vietettiin Kalevalan 100-vuotisjuhlaa ja ihmiset suomensivat joukoittain ruotsalaisia sukunimiään. Nimen suomentamista mietti myös August Kanervan kirjapainossa Lahdessa konelatojana työskennellyt Reino Helenius.
Reinolla oli ehdolla kaksi runollista suomennosta: Harvikari ja Helismaa.

Nimenvalinnassa tuli apuun eräs lahtelainen tyttö, Lempi Turunen, jonka Reino tapasi eräänä iltana tansseissa. Lempiltä hän sitten kysyi nimivalintaansa:

-Minulla ja Niilolla (Reinon veli) on tarkoitus suomenta Helenius -nimi. Kummasta te pitäisitte enemmän, Harvikarista vai Helismaasta?

Lempi ei lämmennyt.

- Se on herttaisen yhdentekevää.

Johon Reino:

- Minä kun ajattelin, että se on teidänkin nimenne.

Lempi ymmärsi mitä Reino tarkoitti, mutta hänellä ei ollut kiirettä naimisiin.

- Jos meidän lapsistamme tulee r-vikaisia niin silloin ne eivät osaa lausua edes nimeään. Helismaa on varmempi ja itse asiassa kauniimpikin.

Reino ja Lempi Helismaa vihittiin sunnuntaina syyskuun 13. päivänä 1936 Lahden vanhassa puukirkossa. Reino oli taikauskoinen: hän oli sitä mieltä, että 13. päivä on hänen onnenpäivänsä ja häät on pidettävä silloin.

*****
Kävin siis tänään katsomassa toisen osan kolmiosaisesta Ainopuiston teatterin näytelmäsarjasta  Herra Helismaan lempilaulu, jota esitetään kolmessa eri paikassa kaupungissamme. Viimeiset neljä näytöstä esitetään ensi viikonloppuna, paikalla josta Reinon äiti aikanaan Helsingistä Lahteen muuttaessaan osti itselleen ja lapsilleen kodin.

Näytelmän loputtua Repe lauloi pätkän laulusta Kulkuri ja joutsen:
"Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen,
ja paljain jaloin kierrän maailmaa.
Näin kerran unta: joutsen taivahainen,
mun antoi hetken kanssaan taivaltaa.

Siks paljain jaloin onneani etsin,
ja huolet laulullani haihdutan.
Elämä on ihanaa, 
kun sen oikein oivaltaa
ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen."

Encorena lauloimme vielä kaikki yhdessä  Helismaan laulun "Päivänsäde ja Menninkäinen" - vähän taisi tuulla, kun meni jostain roskia silmiin...


Pyynnöstä sain luvan ottaa ja julkaista  kuvan Reino "Repe" ja Lempi Helismaasta eli 
Konsta Hietasesta ja Jane Uusikylästä.



tiistai 6. elokuuta 2019

Parisuhdeterapiaa parhaimmillaan

Me oltiin AM:n kanssa viikko sitten maanantaina parisuhdeterapiassa. Ja se oli kyllä parisuhdeterapiaa parhaimmillaan. Eikä maksanutkaan ihan kamalan paljoa.

Istunto, jos sitä nyt istunnoksi voi sanoa, kesti noin pari tuntia, ja siinä ajassa tuli kauhea nälkäkin.
Puhuttiin asioista laidasta laitaan ja välillä oltiin hiiren hiljaa, kumpikin omia asioita ajatellen. Ja joskus sitten niitä asioita ilmi tuoden.
Istunto jatkui vielä keskiviikkona ja vähän kotitöitäkin tuli, mutta sen kaksituntisen jälkeen, kaiken muun jälkeen tuloksena on vitamiineja ensi talveksi. Poikakin toivoi saavansa osansa 💗


Tästä 10 litran ämpärillisestä keitettiin mehua pakkaseen ja mehun valmistuessa kerätään loput marjat, ehkä puoli ämpärillistä vielä jäi. Jos karviaiset olisi kypsiä, niin olisin laittanut ne tänne mukaan.
Mukava oli AM:n kanssa yhdessä kerätä marjoja; välillä kumpikin mietti omia asioitaan ja välillä pohdittiin tulevaa elämää. Lähipäiviä ja kauemmaskin.

Mustaherukat kerättiin jo aikaisemmin, ne laitettiin pakkaseen. Aika pieniä oli ne meidän mustaherukat:

Niitä kerätessä mietittiin, että josko siitä pensaasta juurrutettaisiin uusi pensas tai ehkä kaksikin, eikä ostettaisikaan valmiita pensaita.

Yhtenä aurinkoisena aamuna tuli riitaa mustarastaan kanssa.
Ja niin paha oli riita, että ennen aamupalaa piti ottaa pari pakastusrasiaa ja käydä poimimassa kypsät pensasmustikat pakkaseen, ennen kuin ne pahuksen rastaat ehtivät napsia ne kaikki nokkiinsa.

Maalaiseksi muuttuminen tuntuu loputtomalta urakalta 😂😂 Juuri kun luulet selvinneesi kohdasta A niin, että nyt voidaan siirtyä seuraavaan tehtävään, ilmestyy asia, joka liittyykin vielä kohtaan A ja pitää hoitaa, että päästään jatkamaan. Mutta Riesasta huolimatta jatkan, jotta unelmasta tulee totta mahdollisimman pian.

Tänään tultiin taas käymään kaupungissa. Huomenna on edessä teatteria, toivottavasti se odotettu sade ei tule huomenillalla. Menemme Äitirakkaan kanssa katsomaan Ainopuiston teatterin - saman joka joulun alla esittää Jepulis Penjamin tarinoita - kertomusta Reino Helismaan Lempilaulu. Pääosassa Reino Helismaana on Konsta Hietanen, muistattekos hänet?
Näytelmää esitetään kolmessa eri paikassa kaupungissamme - Reino Helismaalle tärkeissä paikoissa.

Ainopuiston teatteri on tänä kesänä esittänyt näytelmän Siiri "Äitee" Rantasesta sekä kaupunkimme vanhasta puukirkosta joka purettiin ja tilalle rakennettiin uusi kirkko.
Reippaita ja upeita näyttelijöitä nämä Ainopuiston teatterin nuoret näyttelijät: kolme näytelmää kesässä!  Ja varmaan on työn alla jo uusi näytelmä joulukuuksi, eiköhän Jepulis Penjamin taas jotain keksi - toivon ainakin niin 😍

Postista ei muuten ole tullut vastausta palautteeseeni, mutta postit on sentään tiputettu sisälle asti 👍

Siniseltä Sohvalta tuli postia tässä taannoin - kiitokset kortista. Ensin mietin tovin, että mitä ihmettä, mutta olen ihastunut korttiin aivan valtavasti:









Pakettikin oli tullut postiin - se piti tänään käydä ihan ensimmäisenä hakemassa pois. Ja RH, nyt sain vihdoin viimein laitettua sen kirjan lähtemään sinulle. Eihän siinä kauaa mennytkään... Pahoittelut tämmöisestä viivästyksestä - "Postin vika, kun ei enää ole tuossa nurkalla"....



Tällaisen ihanan paketin kortin kera sain - tuo kirja on värityskirja, jonka jokaisella sivulla on joku ajatelma tai elämänohje. Vaikkapa:
"Elämää ei pidä säästellä, se tulee käyttää" D.H. Lawrence.
Niin totta!
Kiitos Katsa 💕- toivottavasti me joskus vielä tapaamme!

Vielä 17 päivää ja sitten Siskorakkaan luo Pojan ja Äitirakkaan kanssa!

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Rakas Ilmatieteenlaitos

Rakkaat Ilmatieteenlaitos ja Foreca,
kirjoitan teille nyt ensimmäistä kertaa ikinä.
Olen kyllä useinkin yrittänyt saada teihin yhteyttä ajatuksen voimalla, mutta koska se ei tunnu milloinkaan tuottavan tulosta, päätin kirjoittaa teille.
Pyydän, että pidätte lupauksenne ja mielellään koko viikon.
Olisi paljon tekemistä eikä olisi aikaa vain loisia auringossa hikoilemassa tai
maleksia vilvoittelemassa tavaratalojen kylmäosastoilla.
Tahtoisin tehdä muutakin kuin lukea tai katsella tv:tä, käsitöiden tekeminen kun ei näin kesällä
ole se mun juttu.

Mutta  jos nyt on ihan pakko sitten muuttaa suunnitelmia, niin eihän sille sitten mitään voi, antaa muiden nauttia helteestä  ilmalämpöpumpun ja ilmastoitujen tavaratalojen viileydessä.

Terveisin yks Pöllö, jonka pitäisi sisätöiden lisäksi ruveta pikkuhiljaa ruveta keräileen marjoja ja laittamaan pihaa siihen kuntoon, että se on valmis syksyn tuloon.

Harmittaa muuten sekin, kun maaseudulla kulkiessa on monessa paikassa koivut jo ihan keltaisia, ihan kuin olisi jo syksy, vaikka kesää on jäljellä vaikka vielä vaikka kuinka pitkään. Kaupungin harmaudessa sitä ei tule niinkään huomanneeksi, mutta maaseudulla sen huomaa.


maanantai 22. heinäkuuta 2019

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2019 - osa 5

Lauantaiaamu Kihniön Pyhäniemessä valkeni aurinkoisena ja tulevan viikon kotimme ulkopuolelta kuului iloisia ääniä. Meille oli viikoksi varattu asuntoauto ja kaksi täydellistä herrasmiestä; asuntoauto kulki kuin varjo meidän myyntiautomme mukana ja me Myyntisirkkuset tunsimme olevamme lähes katoava laji, niin hyvin meitä kohdeltiin.

Meille oli varattu asuntoauton paras vuode (olemmehan tottuneet nukkuneet vierekkäin) joten saimme myös parhaat säilytystilat tavaroillemme.
Ensimmäinen aamu:
Tarkoitti sitä, että piti pukeutua ns. virkapukuun ja ottaa mukaan kaikki mitä tarvitaan myymälässä, sillä toimeen on ryhdyttävä heti kun aamupala on syöty.

- Antaisitko...
ONNEKSI istuin keskellä sänkyä, kun kurkotin toiseen päähän yläkaappiin:
RÄKS RIKS RAK PUM  💥💥💣 SÄNKY ROMAHTI!!! Jähmetyin paikalleni ja olin hiljaa! Minä, voitteko kuvitella olin hiljaa! Noh, ainakin 10 sekuntia. Sen jälkeen... arvaatte varmaan mitä tapahtui? Aivan hillitöntä naurua, niin ettei pukemisesta ja muusta tullut mitään.

No, pakkohan siitä oli toeta ja lähteä liikkeelle, onneksi se sänky ei romahtanut yöllä meidän nukkuessamme - ja onneksi oli lauantai, niin oli toiveita saada se korjattua..
Massut täyteen ja myymälä ja toimisto auki. Yön ja aamun auki oli paikalle saapunut taas paljon vanhoja tuttuja, mutta myöskin ihan uusia kasvoja oli joukossa.

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö ja sisätilaJa tältä näytti meidän myymälä ensimmäisenä aamuna - ensimmäisten asiakkaiden joukossa myös meidän Aurinkomme 😊


Kun ilmottautuminen oli kaikkien osalta suoritettu, mekin suljimme myymälämme ja lähdimme lähtöpaikalle kuuntelemaan Kihniön/Parkanon edustajien puhetta ja melojien matkaan lähettämistä.
Myös meidän oma Suomi Meloo ry:n puheenjohtajamme toivotti melojat ja muut osallistuja tervetulleiksi ja esitteli organisaation; viestinjohtajan, johtomelojat, infovastaavan, myyntiryhmän sekä turvaryhmän. 





Lähdön tunnelmaa


      

Melojat malttamattomina vesillä odottamassa lähtöä - johtokajakkikin on jo vesillä, samoin turvaryhmän kumivene jossain joukon takana.



Useamman kymmenen kajakin ja kanootin joukolla lähdettiin viemään Kihniön kunnan luovuttamaan viestikapulaa kohti Saloa - ensimmäisenä vaihtopaikkanaan Parkanon Metsämuseo.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, jos vain koskaan sinne päin osutte.
(Siellä nurkilla on Apukuski joskus käynyt telttailemassakin.. sehän ei kuulu tähän asiaan, mutta tulinpa nyt maininneeksi, ihan vain kuvan takia...
 https://helvetinpollo.blogspot.com/search/label/Telttailua)


Kuvan mahdollinen sisältö: puu, ulkoilma, teksti ja luonto
Kuva: Lissu

Me kävimme tuolla vain pikaisesti kääntymässä ja jättämässä toisen kajakeista sinne odottamaan melojaa - herrasmiehet olivat lähteneet etsimään ruuveja millä korjata romahtanut sänky, jotta nukkuminen onnistuisi seuraavanakin yönä.

Tässä kuitenkin muutama kuva Metsämuseolta:



Kuvan mahdollinen sisältö: ihmiset istuvat
Kuva: Lissu


Muutama moottorisahakin sieltä löytyi:









Kuva: Sari H 
Joskus voi hukkua vesikin.... Mitäs sitten tehdään? Oliskohan Myyntisirkkusilla vettä..? 



Kun mikään ei mene niin kuin pitäisi

niin lopputuloksena on se, että istutaan kotona viittä vaille yksitoista illalla odotetaan vieraita. Mietitään, monta heitä tulee ja mihin a...