sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Kuvahaaste, kuva 7 - 29.4.2018

Ei oo simaa, ei oo munkkeja - minidonitsit syötiin heti salaatin jälkeen. Mutta hauskaa vappua vietetään silti. 

Tässä tämän sunnuntain haastekuva:


Hups. Väärä kuva. Täähän olikin AM:n Darth Vader -ankka. 
Mietin eilen, että mistä saisin päivitykseen kuvan ja vasta tänään muistin, että vitsit meillähän ON ihan oikea Darth Vader. 
Kuvaaminen oli yksin vähän vaikeaa, tuo kun vaihtaa väriä, kun pohjasta painaa kahta pientä nappia yhtä aikaa. Nyt osui kuvaan sininen väri. 


Tässä se kuvahaasteen oikea kuva:



Darth Vader

Tuli tuossa iltana jonakin mieleen Darth Vader, entiseltä nimeltään Anakin Skywalker.

Monet teistä tietävät hänestä paljon enemmän kuin minä, sillä en ole katsonut yhtään Tähtien sota -elokuvaa kokonaan (niin kuin en muuten yhtään James Bondiakaan)
Tiedän kuitenkin kuka on Darth Vader ja hänestä on kerrottavana kaksikin tarinaa.

Osaan ihan takuuvarmasti lausua nimensä oikein. Olen varmaan kertonut tarinan joskus, jos ei muuta, niin ehkä jonkun kommentointikentässä tai sitten vuodatuksen puolella. Joka tapauksessa:

Oltiin Pojan kanssa vuosia sitten ostamassa syntymäpäivälahjaa pienelle pojalle. Tehtävä oli vaikea; mitä ihmettä sitä taas ostaisi.. Sitten silmäni osuivat mielestäni juuri sopivaan tavaraan ja sanoin Pojalle  "Hei, ostetaanko tällainen Darth Vader -hahmo?"  - juuri noin lausuttuna.
Vieressäni seisoi pieni poika, ehkä 3-4 -vuotias ja katsoi mua TODELLA HALVEKSUEN ja sanoi:
"Se sanotaan Veider". Käänsi selkänsä ja lähti pois.

Että tiedän kyllä nyt miten Darth Vader sanotaan 😄

Toinen tarina samaiseen hahmoon liittyy erääseen kesäpäivään, kun olimme ajelulla ja olimme jo tulossa kotiin päin. Ajelimme naapurikunnasta - tai no nyt ollaan jo samaa kaupunkia - vanhaa tietä ja katselimme jo kauempaa, että mikä ihme tuolla tien laitaa tulee...
Päästyämme kohdalle meitä tervehti semmoinen metrin mittainen Darth Vader 😄

Hetken aikaa katselimme toisiamme ja sitten purskahdimme hillittömään nauruun. Vaikka eihän siinä oikeastaan mitään nauramista ollut.

Ei sitä nimittäin ihan joka päivä Darth Vader vastaan kävele.
Ei ollut kävellyt ennen sitä, eikä ole kävellyt sen jälkeen...

Mukavaa sunnuntai-iltapäivää - kuvan laitan myöhemmin, odottelen josko aurinko vielä sittenkin tänään pilkistäisi, nyt sataa sulattaen lumia ja jäitä ja saaden nurmen ja puiden silmut heräämään!

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kevät on, vallaton

Sain eilen postia, ihan ihmisten aikaan, eli en siis laskuja.

Susannalle kiitos ihanasta Minna Immosen kortista, kortin nimi on "Ystävyyden enkeli"
(http://www.minnakortti.fi/enkeli-ja-villasukat-kalenterikuvajuliste-ju04113)
Kuvan lisäksi kortissa on teksti:
"Ystävyys iloa joka keventää elämän matkaa.
Se on laulu joka ei pääty ja jota kumpi hyvänsä voi jatkaa"

Sain myös kirjeen. Kirjeessä oli tämän vuoden Kevätpörriäinen 🐝😄


En ole lukenut sitä moneen vuoteen, mutta nyt ystävä lähetti sen.
Tai itse asiassa - tämäkin on aika jännä juttu: en ole koskaan tavannut tätä ihmistä, joka sen mulle lähetti, olen tavannut ja ystävystynyt hänen puolisonsa kanssa ja viettänyt muutamana vuonna yhden kesäisen viikon hänen kanssaan.
Mutta tässä kohtaa sen huomaa: kun ystäviä "katoaa", niitä tulee myös tilalle. Samalla tavalla kuin yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Mutta siitä Kevätpörriäisestä piti kertomani. Nyt jo yli 90-vuotias isotätini miehensä kanssa toi sen aina vapun aikaan mökille tullessaan mummulaan ja siellä opin sitä lukemaan. Se oli - ja on edelleenkin -  parasta lukemista mitä Isolta Kirkolta voi saada 😄. 
Parhaat puujalkavitsit varmaan ikinä olen lukenut Kevätpörriäisestä..
Esim.
"Mikä on huonon ruuan huippu?" - Mikroaaltouunikin nauraa kokille.
"Miksi taivas on niin korkea?"  - Siksi ettei linnut kolauta päätään.
"Mitä eroa on norsulla ja kirpulla?" - Norsulla voi olla kirppuja, mutta kirpulla ei norsuja.

"Mies meni kaupan lihatiskille. Hän kysyi: Saako täällä potkia ja sorkkia? Myyjä vastasi: Ei, täällä saa vain maksaa ja kärsiä."

Lapset lähettivät Kevätpörriäisessä myös terveisiä ja kysymyksiä presidentille.

Huivin teko edistyy pikkuhiljaa. Neulekerhossa muistuttettiin, että niin tässä kohtaa, kun se kuuteen laskeminen on niin vaikeaa 😉, olisi viisasta käyttää niitä silmukkamerkkejä - niitä uusia ihania merkkejä jotka langan mukana sain. No niinpä, sitä vartenhan ne on tarkoitettu, eikä vain ihailtaviksi. Eli jokaisen mallikerran jälkeen laitan silmukkamerkin, ja kas kun laskeminenkin sujuu paljon helpommin. Eikä tarvi aina koko puikollista välttämättä purkaa.
Toinen vinkki oli se, että neuloo silloin tällöin ohuen, erivärisen "apulangan" mukaan sellaiselle ihan normaalisti oikein neulotulle kerrokselle - jos joutuu purkaamaan, löytyy helposti kerros josta poimia silmukat ja lähtee taas jatkamaan. Minä valitsin sellaiseksi kerroksen 7, eli neulon apulangan mukaan jokaiselle 7. kerrokselle. Näin:



Tänään vähän jotain siivouskohtauksen tapaista yritti iskeä, onneksi se ei kestänyt kauaa, eikä tehnyt pahaa jälkeä. Siskorakkaan kanssa ollaan nimittäin oltu huolissaan Äitirakkaan kohtauksista ja nyt säikähdin, että en kai ole sairastumassa samalla tavalla. Onneksi ehdin ajoissa istumaan sohvalle, ja kohtaus meni lopulta ohi. Vähän niin kuin tämän Riesankin kanssa 😉😉

Sen verran kuitenkin sain aikaiseksi, että kun ystävät kuka missäkin löytävät valokuviani - en ymmärrä miten se on mahdollista - ja lähettävät niitä sitten ilokseni, sain ne vihdoinkin liimattua albumiin. Ei se vielä täyteen tullut, kuvia mahtuu vielä. Tässä esimerkki yhdestä aukeamasta:

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Imurointia

Mainitsin tässä pari päivää sitten tämän koneen kiukuttelusta (vai minun, jomman kumman). Väitin vanhaksi.

Timo oli imuroinut läppärinsä ja antoi hyvät kuvalliset ohjeet miten se, ja ylipäätään koko koneen siivoaminen kannattaa tehdä.
Reppanainenkin vinkkasi, että voisi olla aiheellista puhdistuttaa kone.
Otin siis härkää sarvista, toisin sanoen siis imurin siivouskaapista ja Timon ohjeiden mukaan kaikki sähköhärpäkkeet irti ja imuroitsin koneen ja puhdistin muutenkin. Imuroin koneen alla olevan tuulettimenkin. AM otti myös vinkistä vaarin ja imuroi oman koneensa.

Kun koneet oli puhdistettu, pistimme äkkiä imurin takaisin siivouskomeroon, ettei vaan iske minkäänlainen siivousvimma. Onneksi ehdin ajoissa - olen taas turvallisesti takaisin tässä sohvan nurkassa. *helpotuksen huokaus*
Äitirakas kun saa välillä sellaisia kohtauksia: heittää matot ulos ja kaikkea. Oikein pahaa tekee, mutta minkäs teet. Kun ei se koskaan soita ajoissa, että voisi soittaa apua, vaikka h-ätänumeroon tai jotain, että kävisivät antamassa rauhoittavaa 😍 Sitten ei voi muuta kuin Siskorakkaan kanssa illalla miettiä, että mitä niille tekisi; Äitirakkaalle ja Tunturiruipelolle, kun ei niitä voi sängynjalkaankaan sitoa.... 

Meille on ruvennut tulemaan postia öisin siinä puoli kolmen aikaan. Kyllä, 2.30 - 3 välillä. Tällä viikolla kahtena yönä on tullut ko. aikaan ensin poliklinikkalasku ja viime yönä hammaslääkärilasku!  Erikoinen aika jakaa postia - tai siis laskuja. Ja normaalisti ei tiistaisin tule postia lainkaan. Laskuja ei tarvitsisi tullakaan.




sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kuvahaaste, kuva 6 ja SNY:n "huivihaaste" :)

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - kun niin lähellä Kärpästä olen muutenkin 😝

Eli ensin viikon kuva Repun kuvahaasteeseen, kuva nro 6, sunnuntai 22.4.2018 klo 19.40. Niin ne vaan lumet sulaa. Viime viikollakin oli vielä melkoinen läntti lunta, saati sitten miten paljon sitä oli silloin kun kuvahaaste aloitettiin. Ja nyt sitä on enää tuommoinen pienen pieni lapiollinen. Ei sulattaneet eiliset sateet sitä, mutta kyllä se ensi viikolla sulaa.



Ja sitten on tämä toinen "haaste" 😊😊
SNY:ni lähetti lankojen mukana ohjeen "Helppo huiviohje langankiertoja pudotellen"  (Christine Vogelin ohje). Ohje ON oikeasti helppo, mutta jostain syystä se on nyt päättänyt antaa mulle vähän haastetta näihin kevään viimeisiin neuleisiin - luulen, että tämän jälkeen pakkaan puikot ja langat kesäteloille (ellei SNY:ni lähetä lisää haasteita) ja siirryn "kesäkäsitöihin": ristipistoihin ja virkkaukseen, ne kun on olleet koko talven vähän niin kuin lapsipuolen asemassa. 

Ja tuo yksi kastemekon kirjailukin pitäisi tehdä valmiiksi, hävettää ihan, kun se on odottanut näin kauan. 



Tässä ollaan menossa - tämä on nyt vähän venytettynä, että kuvio näkyisi paremmin. 
Neule ei ole siis kuin aina oikein neuletta, langankiertoja ja niiden langankiertoja pudottamista puikoilta. Eikä tarvitse osata laskea kuin kuuteen. Tai no ensin tietysti silmukoita luodessa "26 silmukkaa tai mikä tahansa 10:llä jaollinen luku + 6" - tuossa on 36 silmukkaa. 
Ei siis tosiaankaan mitään HIRVITTÄVÄN vaikeeta, mutta - tähän lainaan nyt Pöpelikössä -blogista lukemaani erittäin sopivaa lausetta: "Valitsemaanne aivoon ei juuri nyt saada yhteyttä" 

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Tahdon kirjoittaa iloisista asioista

Ystävä, nuori nainen, varsinainen energiapakkaus, joka on aina valmis seikkailuun ja mihin vaan, jakoi kuluneella viikolla FB:ssa - enpä tiedä kenen kynästä lähtöisin - mutta ihan käyttökelpoisia ajatuksia: 

5 asiaa, jotka kannattaa lopettaa
...niinku nyt heti!

1. Muiden miellyttäminen
2. Muutoksen pelkääminen
3. Menneessä eläminen
4. Itsesi ja unelmiesi mitätöiminen
5. Liika murehtiminen


Luettuani nuo, lupasin itselleni ainakin yrittää toteuttaa noita viittä ohjetta. Niitä ei tarvinne selittää. 

Tiatokoneeni on ruvennut pitämään huolta siitä, menen ajoissa nukkumaan. Tai ainakin suljen tämän ajoissa; tämmöiset vekottimethan pitäisi sulkea hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, jotta aivot saavat levättyä ja nukkuu sitten paremmin ja levollisemmin. Tai jotain. Tämä on nyt parina iltana ihan yhtäkkiä itsestään sanonut "naps" ja sammuttanut itse itsensä. Ei sillä, että tällä nyt mitään välttämättä tekisinkään, tämä vain on auki tässä sohvalla vieressäni, kun teen käsitöitä. Usein tulee vilkaistua esim. joku ohje tai vinkki jonkun asian tekemiseen tms. Tai vilkaistua sähköpostia, sinne kun saattaa illalla tulla jotain muka-tärkeää, johon hyvä vastata pikaisesti. 

Mutta ilmeisesti tämä vetelee viimeisiään. Onhan tämä vanhakin, en edes tiedä kuinka vanha. 


Jotta sitten kun katoan, niin sitten on kone tiltannut, en minä 😊

Tänään on satanut vettä lähes koko päivän - välillä oli taukoa sen verran, että tuuli ehti kuivata kävelytien. 
Hienoa, että sataa: se sulattaa loput lumet ja kevät etenee. Sadevesi huuhtoo hiekoituspölyt viemäriin. Sade raikastaa ilman. Ilmassa tuoksuu selvästi kevät. Märkä asfaltti tuoksuu hyvältä. Märkä metsä tuoksuu hyvältä. Märkä multa heräävän nurmikon alla tuoksuu hyvältä. 

Olen yrittänyt neuloa huivia SNY:n lähettämän ohjeen mukaan... AM:llä on hauskaa (hyvä, että edes toisella meistä on 😂😂) Ohjeessa tarvitsee osata laskea korkeintaan kuuteen - se tuntuu olevan mulle aivan liian ylivoimaista. Riitelen itseni kanssa - ja nauran itselleni, kun laskeminen on niin vaikeaa. Ja joka kerta, kun onnistun neulomaan sellaisen puikollisen, jossa pitää laskea, purkamatta alusta loppuun, iloitsen kuin lapsi. "Brio, osaamisen iloa" 👍👍
Mutta periksi en anna, kyllä te vielä sen huivin näette 😂😂

Jätskiä tekis mieli.... 😉


perjantai 20. huhtikuuta 2018

SNY:ni on ajatustenlukija!

Kävin tänään hakemassa SNY:n lähettämän paketin, sen jälkeen kun olin käynyt sairaalassa keittämässä teetä. Juu-u, kävin sairaalassa keittämässä teetä toimintaterapeutin katsellessa vieressä kuinka homma oikein sujuu. Ei antanut hänkään hellaan koskea, vedenkeittimellä keitin veden.
Taisi vähän säikähtää tuota palovammaa käsivarressani, se tuli silloin kun leivoin niitä muffinsseja. Kerroinko siitä? No, paraneemaan päinhän se jo on, mutta palovamma yhtä kaikki.

Mutta siitä SNY:n paketista piti kertomani. Se näytti tällaiselta:



Paketissa oli taas kaikkea ihanaa - minulla uutta ja erikoistakin! 
Pöllötarrat vasemmalla varmaan tunnistatte? Niiden vieressä onkin sitten ensimmäinen hauska kapine. Purkki. Muovia, ei lasia. Mitäkö hauskaa on purkissa? Nii-in... No, purkissa neljä pussia erilaisia kimalteita ja... Neljä pientä pulloa jotain...jotain 😃😃 Täytyy tunnustaa, etten tiedä, onko ne liimaa vai mitä, mutta ne on tarkoitus sekoittaa kimalteiden (osan tai kaikkien) kanssa, tehdä siis purkista oma Glitter -purkki. Katsotaan mitä siitä vielä tulee...
Norsu -puikkomitta, jolla voi myös katkaista langan ja mitata langan tiheyden - se on asia joka minun pitäisi opetella... tunnustan, että hoitelen hommat mutu -menetelmällä...
Punainen ja keltainen, mansikka ja mango yoyo - ihan uusia ja outoja asioita minulle. Mutta mansikka ainakin oli hyvää, nam. Ne ovat siis hedelmäherkkuja, vähän niin kuin karkkia, mutta ilman lisättyä sokeria, semmosia... "rullia" Laitan kuvan joku toinen päivä. Mansikka yoyon mukana oli Suomi -kortti!
Salaatin siemeniä - ethän pahastu, jos kysyn, kasvattaisiko Äitirakas salaatit puolestani? Hänellä on enemmän viherpeukaloa kuin mulla, ja asuu maalla.
Lankana on minulle uusi tuttavuus Verona Fine ja langasta on varmaankin tarkoitus tehdä mukana olleen ohjeen mukainen huivi. Hommiin siis... 🏃😊👍

Pienessä turkoosissa kuoressa oli SNY:n itsetekemä PÖLLÖ, josta voi tehdä rintamerkin, napin... mitä nyt keksinkin ja minähän keksin.
Ja se ajatustenlukuosuus... Mistä tiesit, että juuri tässä päivänä muutamana kävin Succaplokin sivuilla ja katselin noita silmukkamerkkejä - olin jo siirtänyt ne ostoskoriin, mutta tyhjensin sen sitten kuitenkin "onhan noita..".
IHANAT!! Kiitos sinä ihana SNY - ajatustenlukija 



Kysyit kirjeessäsi, onko Succaplokki minulle ennestään tuttu. Kyllä vain, olen sieltä joskus vuosia sitten tilannut itselleni sukkaplokit. Silloin sivuja katsellessani näin siellä ihanan Paavon ja tulipa siinä sitten mieleen laittaa Aleksille sähköpostia, että miten olisi, täällä kun on tällainen yks pöllö, niin olisiko mitenkään mahdollista saada ihan oman sukkaplokit....

Parin päivän päästä postiluukusta tipahti nämä ❤❤   Tätä minä sanon Asiakaspalveluksi!


Jälleen kerran mahtava paketti! Nyt on taas laitettava kaikki muut työt sivuun, ja aloitettava tutustuminen tuohon paketin mukana tulleeseen ohjeeseen - katsotaan mitä saan siitä aikaiseksi 😂😂


PS. Tietokoneeni on ruvennut kiukuttelemaan. Se alkaa kai tulla tiensä päähän. AM:lla sama juttu. Eli jos katoan pidemmäksi aikaa, niin siihen on syynä se, että tietotekniikka ei enää pelitä.


keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Kysynpähän nyt vaan, kun tuli mieleen

Että onkos tämmöinen peli reilua. Nih. Aamupäivän odottelin, että puhelimestani kuuluisi se ääni. Se, se, sen nimi on "Uutiset". Se ilmoittaa saapuneesta tekstiviestistä.
Ennen herätystä se ääni kyllä tuli, ja heräsin siihen. Se ilmoitti, että AM:n puhelinnumero on poistettu Kotisoitto -palvelusta. Juu, kiitos ilmoituksesta. Aikaisemmin lähettämänne kirje olisi riittänyt 😉

Mutta sitä odottamaani tekstiviestiä ei vaan kuulunut, joten ei se auttanut kuin pistää tossua toisen eteen ja lähteä käymään kaupalla - tietäen, että kun olen palannut kotiin, se viesti tulee. Kyllähän mä tiedän, mihin aikaan ne käy sen automaatin täyttämässä ja tyhjentämässä.
Ja tunti kotiin tulon jälkeen se "uutinen" sitten tuli. Osoitteesta johon voisin muuttaa, on tullut paketti 😉
No, eihän hätä ole tämän näköinen, vaikka laiska olenkin... AM:lla on huomenaamulla hammaslääkäri, hän varmaan on taas kiltti ja tuo paketin tullessaan. Kyllä maltan vielä aamuun odottaa.

Mutta sitten tuli uusi uutinen. Automaattia ruvetaan huoltamaan klo 9 ja se on käytösssä vasta klo 14 jälkeen.

Että sitä vaan kysyn, kun tuli mieleen, että onko reilua tämmöinen? Että ensin annetaan ja sitten otetaan pois? Vähän niin kuin koiranpentua koulutettaisiin?
Niin, jos olisin reipas, oikein reipas, niin nousisin aamulla varhain ylös, menisin ja hakisin paketin ennen yhdeksää ja pääsisin piinasta. Mutta kun enhän minä ole reipas.
Peittoa niskaan kiskon, kun AM lähtee hammaslääkäriin - ei muuten varmaan taaskaan nuku tulevana yönä, kun hammasta särkee 😢 Ei ole kiva se. Toivottavasti huomenna helpottaa.

Ei ole reilua, vastaan minä.
Näinkin pitkäjännitteiselle ihmiselle kuin minä, niin helppo homma vartuskella....

Niin kun piti vielä sitä sanoa, että Pöllö kuunteli Hilja Valtosen Ruskapäiviä, kiitos Reppanaisen vinkin ❤

http://hpollolukee.blogspot.fi/2018/04/hilja-valtonen-ruskapaivia.html



tiistai 17. huhtikuuta 2018

Pehmolelujen yökyläily

Minä olen se (ärsyttävä) iloinen veronmaksaja, joka (pienistäkin tuloistaan) maksaa tyytyväisenä veronsa, voidakseen käyttää hyväkseen niitä palveluja, joita meille tarjotaan.

Ja ei, en minäkään aina ole tyytyväinen kaikkeen, mutta kun ne on asioita joihin en pysty vaikuttamaan, niin tyytymättömyydestäni joutuvat kärsimään asioista riippuen AM, seuraava kohde on Äitirakas ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Siskorakas - jonka kanssa yleensä käymme syvälliset keskustelut perjantai-iltaisin 😏😏

Mutta silti olen se iloinen veronmaksaja, sillä niillä verorahoilla mitä minultakin on kerätty ja vieläkin kerätään, rahoitetaan paljon niitä palveluita, joita käytän.

Yksi parhaimpia palveluita, joita meille tarjotaan on jo aikaisemminkin hehkuttamani KIRJASTO.
Mitä parempaa meille voidaan tarjota, kuin mahdollisuus käydä ilmaiseksi lukemassa lehtiä, käyttämässä tietokonetta, kuuntelemassa musiikkia (kirjastosta riippuen, toki) ja lainata kirjoja kotiin luettavaksi. Ja voit vielä itse vaikuttaakin siihen mitä kirjoja kirjastoon hankitaan, kun vaan avaat suusi.
Tietenkin kirjastoilla on määrärahansa ja ihan kaikkia toiveita ei voida toteuttaa, mutta kuten esim. meillä - kuntaliitosten myötä meillä on paljon lähikirjastoja, joiden välillä kirjat liikkuu muutamassa päivässä. Ja varastosta löytyy vielä lisää kirjoja, niitäkin saa luettavaksi halutessaan.

Meillä ainakin tuntuu olevan ihan paras kirjasto!

Pelkän normaalin kirjastotoiminnan lisäksi, meidän monissa kirjastoissa on erilaisia tapahtumia; kuten meidänkin lähikirjastossa neulekerho, novellikoukku, lukupiiri, lapsille nukketeatteria. Löytyy lukukoiraa, erilaisia luentoja, kursseja, karaokea, kirjavinkkejä -tapahtumia, satutuokiota, Lego-klubi!

Ja nyt te mietitte, miten tämä kaikki MEIDÄN kirjaston kehuminen liittyy tämän päivityksen otsikkoon? Tai ehkä jo arvasittekin?

Kaupunginkirjasto, ns. pääkirjasto, järjesti PEHMOLELUJEN YÖKYLÄILYN!
Pehmolelujen yökyläily -tapahtumaan osallistui 72 pehmolelua, ennen siskonpetiin nukkumaan peittelyä pestiin hampaat ja kun kaikki olivat peiton alla, oli iltasadun aika. Kun iltasatu oli luettu, toivotettiin hyvää yötä ja sammutettiin valot.
Muutama pehmolelu oli vielä valojen sammuttamisen jälkeen livahtanut peiton alta käytävälle seikkailemaan, mutta kiinni jäivät... Ja saivat komennuksen takaisin petiin 😏

Kun Yökyläily tänä aamuna oli ohi, pehmolelut jäivät odottelemaan noutajiaan; jokaisella mukanaan diplomi Yökyläilyyn osallistumisesta sekä pieni tarina kyläilyn sujumisesta. Ja vähän kirjavinkkejäkin.

Koskahan meille innokkaille lukijoille järjestettäisiin tuollainen yökyläily kirjastoon? Kyllä varmasti osallistuisin 😊😊

Kerta kiellon päälle - paras päivä ;)

Kuvahaun tulos haulle nasun lempipäivä

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Pöllö -jä. Ja Pietarilla oli asiaa.

Ei päivää ilman pöllöä.. 😃😃
Niin, lupasinhan teille kuvan siitä pöllöstä, joka ystävänsä kanssa niin anovana meitä katseli: "Ottakaa meidät mukaan, saammehan muuttaa teille asumaan, jooko?" En voinut vastustaa tätä ilmettä - ja koska ystävänsä olisi jäänyt hyllylle yksin, otti Äitirakas sen hoiviinsa. Olisitteko itse voineet vastustaa tätä anovaa katsetta?



Viime aikoina olen jostain syystä törmännyt siellä sun täällä sanontoihin "sehän meni kuin Strömsössä" tai "ei mennyt nyt ihan kuin Strömsössä".
Seuraavasta en oikein tiedä kumpaan ryhmään nämä kuuluu. Ehkä kuitenkin ensimmäiseen 😃😃
Meidän kaapissa oli jo tovin ollut pussillinen muffinssitaikina-aineksia, piti lisätä vain kolme kananmunaa ja sulatettua rasvaaa. Gluteeniton. Ostettu joskus jotakuta vierasta varten, mutta jäänyt tekemättä. Nyt rupesi tekemään mieli hyvää. (Hups... Hys 🙊) Päätettiin leipoa se pois. Muffinsivuokahan pitää tietenkin olla ja kun otin muffinsit uunista ne näytti tältä:


Ihan vaan sivuhuomautuksena, että en ole leiponut varmaankaan kymmeneen vuoteen. mitään.
No, näköhän ei tietenkään ole tärkeintä vaan maku 😃😃

Silikonivuoasta muffinsit irtosivat helposti - en vaan ole koskaan sitäkään käyttänyt, joten olisi se varmaan ollut ihan hyvä edes vähän voidella ja ehkä vähän vähempikin määrä taikinaa per kolonen olis riittänyt...


Nehän oli kuitenkin vain meille. Otin ne pois vuoasta ja asettelin nätisti lautaselle, oikein päin, jolloin ne näyttivät tältä - EI IHAN siltä miltä piti, mutta vähän sinne päin kuitenkin 😃😃😃😃

Nyt saa käyttää mielikuvitusta 😃😃😃😃

Pietari on tällä viikolla ollut kovin aktiivinen ja reipas. Se alkoi lauantaina.
Meillä on AM:n kanssa aamuisin tietty rutiini. Minä valmistan kahvit ja AM tekee voileivät.
Mehän siis juomme pikakahvia. Eli minä keitän vedenkeittimellä veden (vaativa tehtävä..), annostelen kahvin molempien kahvimukeihin, toiseen sokeria ja toiseen makeutusainetta.
Jos vesi ei ole vielä kiehunut, autan ehkä voileipien tekemisessä tai käyn petaamassa sängyn. Tai vaihtamassa yöpaidan päivävaatteisiin.

Voileipiä varten meillä piene tarjottimet - arvatkaa kumman  tarjottimessa on pöllöjä?

Lauantai-aamuna toimimme normaalin ruutinin mukaisesti, ainoa poikkeus oli se, että olimme vähän tavallista aikaisemmassa. AM teki kummallekin kaksi voileipää. Jokaisella voileivällä oli - IHAN VARMASTI - neljä siivua maksamakkaraa. AM lähti hakemaa olohuoneen pöydältä omaa tarjotintaan. Kahvi oli jo valmista ja minä otin oman tarjottimeni, ottaakseni siihen voileivät.

Mutta jäinkin seisomaan leikkuulaudan viereen kummastuneena tarjotin kädessäni, AM:n tullessa  keittiöön.
- No, mikset sä ota siitä leipää?
- No kun.. mitkä näistä on mulle?
- Ei sillä oo väliä, ne on kaikki samanlaisia.
- Niin ne munkin mielestä oli, mutta kun ei oo. Siksi mä en oo ottanut.
- Täh. Missä tästä on kaksi viipaletta maksamakkaraa?
- En minä tiedä. Kyllä ne äsken siinä oli.
- No kyllä mä niihin kaikkiin laitoin neljää viipaletta.
- Niin laitoit, kyllä mä näin. Mutta missä ne kaks on tosta yhdestä?
- En minä tiedä. Otitko sä ne?
- En varmasti ottanut, en kai mä tässä ihmettelis, että mitkä on mun ja mitkä sun leipiä.

Ja se tosiaankin jäi mysteeriksi mihin ne kaksi maksamakkaraviipaletta katosivat, sillä kumpikin näki varmasti, että jokaisella leivällä oli neljä viipaletta kun AM teki niitä leipiä. Ja yhtäkkiä ei ollutkaan. Niitä ei löytynyt mistään.

Yhtäkkiä ennen nukkumaan menoa tuli mieleeni, että on vain yksi ainoa mahdollisuus: PIETARI.
Hän varmaan tykkää maksamakkarasta. Siinä silmänräpäyksessä kun olimme kumpikin kääntäneet selkämme voileiville, kävi Pietari nappaamassa ne maksamakkaraviipaleet. Olisi varmaan napannut enemmänkin, muttei ehtinyt 😊😊

Kuvahaaste, kuva 5, sunnuntai 15.4.2018 klo 16.57

Hah, luulitte tietysti, että unohdin sunnuntain kuvahaasteen taas, mutta enpäs unohtanutkaan!

Väkersin vaan niin tosissani pöllölapasten toista peukaloa ja kävin Su'en kanssa vääntöä tiistai -päivän turhuudesta/tarpeellisuudesta. Olivat Caran kanssa perustaneet ry:nkin tiistain puolesta, Cara rahastonhoitajana ehti jo kavaltaa olemattoman kassan 😉😉 Pitkälle ei niillä rahoilla pötkinyt - kotiin tuli häntä koipien välissä.
Vaan niin taivuin minäkin - kalenteria luettuani, totesin, että tänä vuonna osuu tiistaipäiville niin paljon mukavia asioita, ettei ole mitään syytä ainakaan tänä vuonna morkata tiistaita. Olkoon päivä muiden joukosssa.

Niin jotta se kuva eiliseltä:



Kevät jo todellakin on täällä - lumet on jo sulaneet parkkipaikalta ja etupihaltakin melkein kokonaan.
Oikeastaan lunta on siis vain paikoissa joihin sitä on kasattu. Tänään aamupäivällä satoi vettä ja se varmastikin sulatti lunta lisää.

Kyllä se sieltä tulee. Kesä.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

"Mä olen kivi sun elämäsi kengässä.."

Tänään, kevään tähän asti lämpimimpänä päivänä vietettiin Äitirakkaan tädin syntymäpäiviä. Meitä oli koolla pienehkö joukko - juuri sopiva, ja tunnen itseni etuoikeutetuksi, että sain olla mukana niissä juhlissa.

Miksikö sitten tuollainen otsikko? Juhlapaikka oli hieno, veden äärellä, veden joka tietenkin nyt oli jäässä, nurmikko ruskeaa ja puut vailla lehtiä - mutta kun oli katsellut ympärilleen ja sulki silmänsä, saattoi kuvitella, miten kaunis paikka on muutaman viikon kuluttua.

Sisäänkäynnin vieressä oli tietenkin "Tervetuloa" -kyltti, mutta myös nämä kumisaappaat, joista tuli mieleen tuo otsikon lausahdus, jota meillä joskus käytetään - ihan kaikella rakkaudella. Jokaisen kengässä kun on joskus niitä pieniä kiviä, jotka hankaa vähän, mutta jotka voi ravistaa pois ja jatkaa taas sopuisaa elämää 💕💕


Pihalta näkyi sillalle, jotka pitkin ajoimme juhlapaikalle, jonkinmoisen matkan kyllä jouduimme vielä tuon sillan jälkeen ajamaan. Sillan paikalla on aikanaan ollut lossi - niitä ei kovin montaa tässä maassa enää ole, mikä on harmi. 
Oletteko te muuten päässeet kulkemaan lossilla? Minä olen; olen saanut itse ajaa pakettiauton lossille ja muutama vuosi sitten olen ollut kyydissä kun kuljettiin lossilla minkä-lie-veden yli jossain Itä-Suomessa. Mieluummin kuljin sillä lossilla, kuin sitten muutamia tunteja myöhemmin sen saman vesistön yli siltaa pitkin takaisin - se silta nimittäin oli melkoisen korkealla.... Ei kiva.


Mutta tässä se silta jonka yli ajelimme ja josta katselimme, että "tuolla se juhlapaikka on". Kun tiesi, missä juhlapaikka on, sen näki tuolta sillalta, mutta mennessä, kun ei tiedetty mihin oikein ollaan menty, niin eipä sitä kyllä tuolta näkynyt, niin hyvin se noiden puiden taakse piiloutuu. Entäpä sitten kesällä, kuin puissa on lehti. Mikä oivallinen paikka pitää kesäjuhlia! 

Pihalta löytyi myös tämmöinen hieno asetelma, joka sai minut lähes haukkomaan henkeäni heti sen nähdessäni - ihana! 




Enemmänkin eläimiä sieltä löytyi - muitakin kuin ihan ilmielävä mäyräkoira. Ulkona oli pari joutsenta ja sisällä "kissanpäiviä" viettävä kissa:



Ja.... luulitteko te, että olisi päivä ilman pöllöä 😂 😂 😂


Tämä pöllö oli meitä vastaanottamassa ja senhän tietenkin bongasin heti 😂
Toki menomatkalla kukkakaupasta lähti mukaan yksi pöllö - emme voineet Äitirakkaan kanssa jättää niitä sinne, kun ne katsoivat meitä sen näköisinä, että "Ottakaa meidät mukaan, jooko?" Ei niitä katseita voinut vastustaa..
Näette sen katseen huomenna, voitte sitten itse todeta, että ei semmoista vaan voinut vastustaa 💕

Päivä oli kaikkinensa hieno - vaikka juhlat ei olleet isot, oli hienoa tavata niitä muutamia sukulaisia joita ei ole tavannut pitkään aikaan samoin kuin niitä reippaita ja kohteliaita nuoria, joita ei ollut koskaan tavannut. 




Puhelimet pois kun syödään kiisseliä!

Todellisuudessa inhoan lähes kaikkia mainoksia mitä televisiosta nykyisin tulee; niin tuotemainokset kuin tulevien ohjelmien mainokset. Eli kaikki mainokset ampuvat itseään polveen mun kohdalla: suurin osa mainostetuista tuotteista jää ostamatta ja suurin osa ohjelmista jää katsomatta sen takia, kun niitä yksinkertaisesti mainostetaan liikaa.

Mutta C MOREn Sunnuntailounas -sarjan mainos ja siinä Taneli Mäkelän jyrähdys

"PUHELIMET POIS KUN SYÖDÄÄN KIISSELIÄ!"

jaksaa vielä naurattaa, kerta toisensa jälkeen. Molempia. Meilläkö omituinen huumorintaju? 

Eilisessä postauksessa pohdin, että mahdanko saada noita keskeneräisiä neuleita, sukat ja pöllölapaset, valmiiksi juhannukseen mennessä. Juhannusaattoon on aikaa 70 päivää. Sukat on nyt päättelyä vaille valmiit.


Malli on broken seeds:

1. krs valkoisella kaikki oikein
2. krs punaisella *1o, 1n* , toista *-*
3. krs valkoisella kaikki oikein
4. krs punaisella *1n, 1o*, toista *-*

Toista näitä neljää kerrosta.

Minä tein terään pohjan sileää neuletta, ajattelin, että se on mukavamman tuntuinen jalassa. Ja nilkkaan 2o 2n resorin. Kärkikavennuksen tein ihan tavallisen sädekavennuksen, mutta kärjen ja kavennuksenhan voi tehdä mielensä mukaan - niin kuin tietysti koko sukan mallin muutenkin 😊

Seuraavaksi työn pöllölapasten peukalo, ei pitäis kestää kauaa eli jos vaikka sunnuntaina saisin ne valmiiksi. Nuo yhdet sukan alut, joista en ole tehnyt kuin varmaan 15 krs, jos sitäkään ensimmäistä sukkaa, taidan purkaa ja jättää ensi syksylle.
Ystävän hartianlämmitin pitäis ottaa työn alle, että se valmistuisikin joskus... ennen joulua 😊

Kyllä mulla tekemistä siis riittää, vaikka sen yhden sukan tekeleen purkaisinkin. Onhan tuossa tuo simpukkahuivikin.

Ja hei, muuttolintujen aikahan alkaa olla myös, Myyntisirkkusetkin palaa kohta 😉😉





torstai 12. huhtikuuta 2018

Ihmisistä huomaa, kun aurinko paistaa

Toistanko itseäni? Ainakin tuntuu siltä - siis muutenkin kuin jutuissa 😂😂 Tai siis ehkä juurikin niissä. Mutta myös otsikoissa. Ja kuvissa. Nooh, ette tekään niitä varmaan muista, joten enpä murehdi asiaa enempää. 

Mutta ihmisistä siis huomaa heti, kun aurinko paistaa ja kevät etenee. Menin eilen bussilla kaupunkiin, työterveyteen, taas vaihteeksi. Pitäisiköhän kohta kääntää postiosoite sinne? 
En aikataulua katsoessani tullut ajatelleeksi, että se lähtee päätepysäkiltä sellaiseen aikaan, että on koululla A juuri siihen aikaan, että lapset ja nuoret ehtivät siihen. Eli se tulee aika täyteen. No - sopu sijaa antaa. 
Bussiin tuli mummo kahden, varmaan ekaluokkalaisen kanssa, niin pieniä olivat vielä. Isot reput selässä ja kassit kädessä. Mummolla käsi kipsissä. Mummo tuli mun viereen istumaan ja miten siinä sitten ruvettiinkin juttelemaan - lapsista se varmaan lähti; minua kun hirvitti, että se pieni tyttö siinä vastapäätä bussin jarruttaessa putoaa penkiltä ja kopsauttaa päänsä siihen välipuomiin tai jotain. Lupasin ottaa kiinni, tai ainakin yrittää 😊
Koulun B kohdalta bussiin tuli lisää nuoria ja bussi tuli aivan täyteen. Mutta kaikki olivat hyvällä mielellä. Kaikki hymyilivät ja juttelivat iloisesti, laskivat leikkiä. Siitä tuli hyvä mieli. 
Lapset jäivät mummonsa kanssa pois aikaisemmin kuin minä - kenenkään en kuullut jupisevan tai tuhisevan, vaikka oli ahdasta, kun piti antaa tilaa pois jääville. Mummo toivotti hyvää kevään jatkoa.
Kiitos samoin 😊


Jäin bussista pois torilla ja kävelin lyhyen matkan lääkäriasemalle, ilmottauduin ja etsin oikean paikan odotukselle. Siivooja/siistijä - mikä hänen ammattinimikkeensä onkaan, tervehti iloisesti. Minä höpöttäjä höpötin jotain "Niin, munhan piti juoda tuossa matkalla.." ja palasin takaisin päin vesiautomaatille. Ja siitä sai alkunsa meidän juttelumme. Hän jäi siihen lähelle siivoamaan ja juttelimme koko ajan niitä näitä. Siitäkin tuli hyvä mieli - ventovieras ihminen, jolla oli työnsä ohella aikaa jutella vieraalle ihmiselle. En tuntenut häiritseväni häntä, koska hän työskenteli koko ajan - mutta tuntui, että hänestäkin oli kiva, kun sai jutella jonkun kanssa työn ohessa: vähän vaihtelua työpäivään. 

Lääkärinä oli mukava virolainen nainen. Hänellä oli vähän systeemit sekaisin ja sai minutkin hetkeksi sekaisin: olenko oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Saatiin me sitten itsemme järjestykseen 😊 Ennen varsinaista asiaa kerroin hänelle Riesasta ja lääkkeistäni, kaivoin esille ICE-korttini, johon on kirjattu tärkeimmät tiedot. Se oli hänelle ihan uusi ja outo juttu - oli mielissään kun kuuli siitä. Käypä sinäkin katsomassa, jos ei ole tuttu, on ihan kätevä olla lompakossa tuommoinen.
Me oltaisiin saatu lääkärin kanssa kulumaan aikaa vaikka koko loppuilta, juttua riitti ja riitti, mutta kun seuraava asiakas odotti jo käytävässä...
Sain reseptin ja kehotuksen varata uusi aika kahden viikon päähän joten hops hops palvelutiskille: saisinko uuden ajan. No sehän hoitui melko ripeästi mutta kas... melkein 10 minuuttia meni ennen kuin siitä ulos suoriuduin, kun jäin TAAS suustani kiinni 😊😊 

MINÄ OLEN ujo ja arka, hidas ja hiljainen hämäläinen. Ettekö muka usko?

Eilen aamulla kävin "palikkatesteissä". Eli tähän Riesaan ja työkykyyni liittyen neuropsykologisissa testeissä. Aikaa testeissä meni kaiken kaikkiaan 2 h 40 min ja olin niiden jälkeen kyllä ihan puhki. Luulisi, ettei pikkutehtävien tekeminen nyt niin väsyttävää ole, mutta kyllä se vaan on. Kun koko ajan pinnistelee suoriutuakseen tehtävistä jossa testataan muistia, nopeutta, näppäryyttä jne, niin se on uuvuttavaa. Ihan oikeilla palikoillakin (kuutioilla) pääsin rakentelemaan - mallin mukaan piti tehdä kuvioita. Katsotaan sitten parin viikon päästä, mitä hän sai tulokseksi kaiken sen tuhraamisen jälkeen. 

Tänään sen sijaan, auringonpaisteesta huolimatta, vedin kyllä hernettä vähän nenään. Olen saanut Kelalta hyvää palvelua ja sain nytkin, ei siinä mitään, en vaan ymmärrä sitä ihme systeemiä, en millään. Ohjeiden mukaan SAATAN EHKÄ KENTIES MAHDOLLISESTI saada sairauspäivärahaa, siis ehkä, jonkun aikaa, nyt kun työttömyyspäiväraha loppuu tämän kuun jälkeen. Soitin ja kysyin, voinko hakea sitä jo nyt, nopeuttaakseni päätöksen saamista. Noh. Katsokaas kun pitääkin olla ALLE neljä kuukautta vanha lääkärintodistus siitä, että olen työkyvytön. Heille vuoden vaihteessa toimitettu lääkärintodistus sairaslomastani tälle vuodelle ei riitä, koska se on sen yli neljä kuukautta vanha ja se, että olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä ei riitä todistamaan Kelalle, että olen sairas/työkyvytön! Eihän siinä mitään, minä oottelen kiltisti pari viikkoa, kyllä se lääkäri sen kirjoittaa 😊😊 Sitten ootan toiset pari viikkoa ja saan toisenkin todistuksen niille. Kysyn sitten, että montako näitä tarvitaan, riittääkö nämä kaksi 😏😏 
 
Semmoiset kaksi päivää. 

Huomenna on tiedossa hiustenleikkuuta ja lauantaina 75-vuotispäivät. Josko jossain välissä nyt kohta saisin nuo sukat ja pöllölapaset valmiiksi. Mitä luulette, valmistuuko ne ennen juhannusta? 





maanantai 9. huhtikuuta 2018

Livelähetys - parasta koko keväänä!

Tämä on taas paras livelähetys koko keväänä, menkää ihmeessä katsomaan:


http://tv.eenet.ee/merikotkas.html


Odotin tätä pitkään, mutta vihdoin sain tämä linkin sedältäni eilen.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kuvahaaste, kuva 5, 8.4.2018, klo 18.17

Mistä muusta kuin tuosta paljaasta asfaltista ja nurmikonläntistä sen vierestä sekä siitä että puissa ei ole lunta, näkee, että kevät on jo kevät?

Tuo vasemman puoleinen koivu on selvästi edellä tuohon oikeanpuoleiseen verrattuna. Voisi nopeasti ehkä luulla, että oikeanpuoleinen koivu alkaa olla jo tiensä päänsä ja kannattaisi kaataa (sitä muuten yrittivät yhtenä vuonnsa, mutta onneks siinä oli linnunpesä!), mutta ne vain ovat eri lajiketta tai jotain.
Vasempaan koivuun tulee lehdet aina ensin, ja eikö vain se näytäkin siltä, että siinä on jo tapahtunut jotain? Se sijaan oikea on vielä ihan talviunessa 😃




Kyllä se sieltä tulee, kevät!



Mommilan kyläkauppa avataan Vappuna - sieltä saa vaikka mitä ihanaa, uutta ja vanhaa!
Jäätelöä ainakin 😉😉

(Muistatteko tämän mehun?)

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Alakulotusta ilmassa, toden totta - auttaako kirjapino?

Rohvessori Su'en avustuksella tohtori Huuhkain on tehnyt tiaknoosin, että ilmassa toen totta on jonkin laista alakulotusta. Siihen lienee syynsä jokaisella ja nyt nämä pari harmaata päivää ovat ilmeisestikin lisänneet sitä.
Jotta ihan näin pikatiaknoosina, ilman verikokeita ja sen kummempia muitakaan kokeita määräisin nyt aurinkon paistetta taholle jos toisellekin. Kiiruusti. Nyt ei ole turhaa aikaa mietittäväksi. Nii kert.

Kävin eilen ystävän kanssa lenkillä, pitkästä aikaa. Olisi pitänyt olla märkä- tai kuivapuku mukana ja kelluntaliivit päällä. Osa kävelyteistä oli jäässä. Ystävällä oli selkä kipeä, joten piti kävellä
v-a-r-o-v-a-s-t-i. Pari kertaa oli kaatuminen lähellä, hänellä siis. säikähdin kunnolla. Pari kertaa piti melkein uida.

Kotiin päin tullessa olimme ylittämässä tietä, valtatietä, jossa on liikennevalot ja niissä suojatievaloja varten se miksi-sitä-nyt-oikeasti-sanotaan nappula mitä painetaan, että valot vaihtuisi nopeammin. Olin jo painanut nappulaa, ehkä kolme kertaa, se oli sen verran rikki, että siihen ei syttynyt merkkivaloa. Jäimme odottamaan, että meille syttyy vihreä valo ja pääsemme tien yli. Odotimme. Sitten viereemme tuli nuori nainen, joka odotti hetken aikaa, mutta meni sitten painamaan sitä samaa nappulaa, ehkä noin kymmenen kertaa, odotti pienen hetken ja käveli punaisia päin.... Meilläkin kävi mielessä, että ehkä valoissa on vikaa ja odotamme seuraavat punaiset autoilijoille ja menemme tien yli, mutta sitten meille vaihtuikin vihreä valo.
Tuli kyllä siinä mieleen - ja sanoimmekin sen ääneen - että "niin, olemme kyllä painaneet sitä nappulaa, ei me tässä ihan huviksemme seisota....se vaan nyt ei ole vielä(kään) vaihtunut, Tai oikeastaan, meistä on TOSI kiva seistä tien laidassa...." 
Oikeasti aika ärsyttäviä tollaset ihmiset, jotka pitää sua niin tyhmänä, että ne kuvittelee sun seisovan tien varressa ihan huvin vuoksi....

Mutta kiva oli käydä lenkillä ja höpötellä taas kaikenlaista. Ja kiva oli tulla kotiin ja kotiin tultua lukea viestiä, että Reppanainen oli ottanut vinkistä vaarin eli olin saanut hänet yllytettyä kirjablogin perustamiseen https://riippumatonselailija.blogspot.fi/. Ihanaa!
Tiiätkö muuten Reppanainen mitä, se kirja, mitä suosittelit, Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla, se on tuolla mun jonossa -listalla 😊😊 

Tänä aamuna puolestaan heräsin vähän ennen kellon soittoa (puhelimen) siihen kun tuli tekstiviesti. Kirjastosta. Varaamanne kirja on noudettavissa. Jes! Varasin tiistaina vähän ennen lukupiiriin lähtöä AM:lle kaksi kirjaa, mutta meidän kirjastossa ei ko. kirjoja ollut, vaan ne tulisivat jostain muualta.
En varausta tehdessäni tajunnut, että olisin voinut laittaa noutopaikaksi tuon naapurikirjaston ja olisi voitu hakea ne sieltä seuraavana päivänä kauppareissulla.
Lukupiiriin mennessä kysyin, että mahtaako ne ehtiä meidän kirjastoon perjantaiksi, sillä perjantaina kun kirjasto suljetaan, se aukeaa vasta kahden viikon kuluttua.
Kirjaton verkkokirjasto -järjestelmä (ja kai muutenkin, en tiedä) vaihdetaan ja tietenkin hlökuntakin pitää kouluttaa, niin että osaavat meitäkin opettaa tarvittaessa.
Mulle kerrottiin, miten nuo varaushommat menee ja lopputulema oli se, että erittäin suurella todennäköisyydellä emme saa kirjoja tällä viikolla. Harmi.
Ja siksi sitä suurempi ilo oli, kun viesti tänä aamuna tuli ja vielä kävi niin, että kirja oli sarjan ensimmäinen osa, joten AM pääsee nyt saman tien sitä lukemaan!

Itse sain lainattua sieltä aiemmin kesken jääneen Eva Franzin Sinisen huvilan ja samalla lainasin Kari Hotakaisen Ritvan.  Ja vielä tarttui mukaa Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat. Että nyt on lukemista. Kaikisssa kirjaston kirjoissa on pitkä - tai no nyt jo normaali - laina-aika, palautuspäivä 7.5., mutta jospa ne siitä 😊😊

Ja jospa se alakulotuskin tästä, kun saan nuo kaikki lääkärihommelit hoidettua ja sen uuden lääkärintodistuksen, taas kerran.

Lumet sulaa, kevät tulee, kohta on kesäkuu, päästään Kuopioon, sitten Imatralle, sitten taas kotiin, sitten tulee Ballerina ja Pikkuveli ❤❤

Ehkä tää käsityöalakulokin taas mene ohi 😊😊

torstai 5. huhtikuuta 2018

Kevättä ja kesää odotellessa

Tyhjät tynnyrit kolisevat -blogissa Timo oli laittanut kuvia mökiltään ja oli sitä mieltä, että mökki on muka ruma. Höpön höpön sanon minä.

Ei me tästä nyt mitään kilpailua ruveta tekemään, mutta lupasin laittaa muutaman kuvan meidän mökiltä, joka on tällä hetkellä aika kurjassa kunnossa - me kun ei saatu sinne ikkunoita edellisen murron jälkeen: kumma juttu kun ei yhdellekään lasifirmalle josta tarjousta pyydettiin, kelvannut raha! No, nyt on sopimus sillä tavalla sisässä, että kunhan lumet sulaa ja mökille pääsee, niin saamme sinne jonkun ensin katsomaan, millaiset ikkunat sinne kannattaa laittaa, sitten hinta-arvio lähtee vakuutusyhtiöön ja sitten saamme lopulta ikkunat. Toivottavasti. Ja sitten pääsemme vihdoin viimein siivoamaan paikat kunnolla.

Mutta tältä siellä nyt näyttää, muun muassa...

 Eteisessä on surullisen näköistä....sisälle ei oikein                                                                        pääse....




Ja tämmöiseltä näyttää olohuoneessa....

😢😢😢

Keittiö ja yläkerta ovat siisteimmässä kunnossa, mutta surulliseksi tekee se, että yläkerrassa olleet laatikot, joissa oli Pojan leluja ja päiväkoti- ja kouluaikaisia piirustuksia oli levitelty lattialle ja heitelty pihalle eli olivat pilalla 😢😢😢

Jos tarvitsee yöpaikkaa tai jos tarvitsee jotain varastaa saadakseen rahaa, niin onko pakko rikkoa ja sotkea? En vaan ymmärrä. Nukkuis ja ottais minkä luulee olevan arvokasta ja lähtis, mutta onko pakko tehdä näin?

Anteeksi, tässä on varmaan enemmän kirjoitusvirheitä kuin normaalisti, johtunee siitä, että mulla on molemmissa peukaloissa laastarit ja se taas johtuu siitä, kun kynnet lohkee niin, että peukalonpäät on jo ihan hajalla... Käsityötkään ei suju...

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Kuunneltua ja luetun yritystä

Tänään kokoontui taas kirjastomme lukupiiri ja tällä kertaa luettavana oli kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2006 saaneen kirjailijan Orhan Pamukin kirja Uusi elämä.

Minä en saanut tätä(kään) kirjaa luettua. En vain kertakaikkiaan ymmärtänyt siitä mitään. Kirjailija on turkkilainen ja oli oikeastaan ihan sama, vaikka kirja olisi ollut alkuperäiskieltä. Luin kolme sivua enkä ymmärtänyt mistä oikein on kysymys. Etsin kirjan Celiasta ja ajattelin, että kuuntelen sen samalla kun neulon, jospa se siitä.
En päässyt sen pidemmälle. En ymmärtänyt. Yritin hädissäni eilen vielä uudestaan lukea sitä, mutta ei, en vieläkään ymmärtänyt siitä mitään.
Vain lukupiirin vetäjä ja kaksi muuta oli saanut kahlattua kirjan läpi, kaikilta muiltakin kirja oli jäänyt kesken, tosin muut olivat sentään päässeet pidemmälle kuin minä 😃😃

Sen sijaan kuuntelin sukkia neuloessani A.W. Yrjänän kirjoittaman Joonaanmäen valaat, josta kirjoitin toiseen blogiini, käypä kurkkaamassa.

Lukupiirin kevään viimeiseksi kirjaksi saimme Han Kangin Vegetaristin.
Kirja kertoo Etelä-Korealaisesta aviovaimosta, joka päättää lopettaa lihansyönnin.
Miksi ja mitä siitä seuraa..

Aiheena mielenkiintoinen, sillä Poika lopetti lihansyönnin muutama vuosi sitten joksikin ajaksi kokonaan, mutta on sittemmin muuttanut ruokailutottumuksiaan niin, että esim. meillä ja kylässä yms. käydessään syö mitä on tarjolla, myös lihaa. Kotonaan tekee kasvisruokaa.




Lukemiseen tarvitaan valoa


Kuvan valaisin on Lopelta Puneliajärven rannalta, Marskin Majalta eli Marsalkka Mannerheimin metsästysmajalta. Se on rakennettu Marsalkka Mannerheimille 75-vuotislahjaksi vuonna 1942, alunperin Lieksajärven rantaan, mutta siirretty sieltä sitten Lopelle 1945.

Pieni pala historiaa mukaan 😊
Kuva on otettu joskus 10 vuotta sitten, kun olimme kiertämässä Poronpolkua. 


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Oikaisu melontamuistoon :)

Mulla kun on tässsä muistissa pahoja pätkiä, niin Äitirakas oikaisi tuota melontamuistoa 😉😉

Siitä kyllä oltiin vähän eri mieltä; hän oli sieltä mieltä, että olisin kaatunut vasta myöhemmin kuin hän, mutta.. no joki oli sama kuitenkin ja reissukin oli sama.

Ja sanoi, että hänellä oli kuivat vaatteet mukana, minulla ei - tietenkään. Mulla siis kastui vaatteet ja korvaan meni vettä ja purut kastui. Eivät ole kuivuneet vieläkään.. 😉😉

Jotenkin tämän päivän Kamala luonto Ilta-Sanomissa osui taas niin kohdalleen:

https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000005623805.html




Ja eilisen Kamalan Luonnon Majava on ihan kuin minä - sanoi AM:

https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000005623798.html






Näin lakkaat vitkastelemasta

Te kenelle tulee Valitut Palat, olette jo varmaan lukeneet kyseisen artikkelin uusimmasta lehdestä. Lehden kannessa lukee siis "Näin l...