Pöllönkulman Joulukalenteri: 19. joulukuuta

19.joulukuuta

Kaikki kumartuivat katsomaan pöydälle asetettua valokuvaa ja jokainen oli näkevinään kuvassa vilahduksen Joulupukin lakista tai takista, kuka vanhan myllyn nurkan takana, kuka heinikossa ja kuka kurkistamassa puun takaa. 

Madame Bukee meinasi ensin hermostua, samoin kuin Tonttu Torvinen, mutta sitten he vilkaisivat toisiaan ja purskahtivat raikuvaan nauruun.

- Shh… Ollaan vähän hiljempaa, Nuutinojan väki on vielä hereillä, äiti ainakin on vielä keittiössä, kuulin hänen juuri laittavan puurokulhon hellan nurkalle. Mutta mitä noin nauratte, kysyi Pietari.

- Ettekös te nyt näe, noin monta silmäparia eikä teistä kukaan näe Joulupukkia kuvassa? Tuossahan hän on, kuvan alareunassa.

- En minä kyllä ainakaan näe, sanoi Simeoni ja otti kuvan käteensä, katsoi sitä oikein läheltä ja tarkkaan, mutta ei nähnyt mitään. 

- Taidatte puhua palturia, yritätte höynäyttää meitä maalaistonttuja, luulette että olemme ihan… tonttuja, tuhisi Simeon vähän kiukkuisena.

- Katsokaapas nyt kaikki vielä oikein tarkasti sitä kuvaa, kyllä se Joulupukki siinä kosken kuohuissa istuu ja oikein nauttii kun saa olla yksin ja rauhassa kylpemässä.

- Ei kyllä varmasti ole ketään tuossa koskessa, tulistuivat jo Uolevi ja Vilhelmikin, hekään eivät nähneet kuvassa mitään muuta kuin vanhan myllyn nurkan ja kuohuvan kosken, vesikin taisi olla kylmää siellä kukaan istuisi.

- Mitäs ihmeen töminää tuolta vintiltä oikein kuuluu, kysyi isä Nuutinojan pirtissä äidiltä, joka oli juuri hätistellyt Vilinan ja Samelin nukkumaan ja oli lähdössä nukuttamaan pikku-Pietua. 

- Pitäisikö ihan mennä katsomaan mitä siellä on, ettei joku isompi eläin ole sinne jostain kolosta mennyt, isä pohti.

- Anna olla, minä luulen että se on Pietari ystävineen joka siellä pitää pikkujouluja, en ole nähnyt enkä kuullut Pietari täällä keittiössä vähään aikaan. Eiköhän se töminä kohta lakkaa. Mennään nukkumaan, huomenna aloitetaan joulusiivous!