Uusi vuosi tulkoon, vanha vuosi arkistoon

 ”– Huomenna on uusi pitkä päivä, sanoi äiti. – Aivan jokaisen oma alusta loppuun. Se on hauska ajatus.”
-Muumipappa ja meri

Täällä minä juon raketteja ja valan samppanjaa niin kuin vappuna kuuluu, olen poksauttanut monta kiloa nakkeja ja syönyt tinaa, Hyvää vaihdevuotta 1908!

Kiitos kaikille blogiystäville kuluneesta vuodesta; Pöllönkulman vakioväelle, Lukupiiriläisille ja Krapulaisille - olette kaikki tärkeitä 💞

Olen iloinen teistä ihan jokaisesta; osa on kulkenut kanssani jo pidemmän matkaa, osan kanssa ollaan tutustuttu vasta menneen syksyn kuluessa. 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2026 KAIKILLE!

 

Mikä sinulla on teemana tammikuulle 2024?

 Uusi vuosi on lupausten aikaa, kaikenlaisten uusien harrastusten aloittamisen aikaa, uuden opettelun aikaa.

Ja tuttuun tapaan tänään alkoi TIPATON TAMMIKUU. 
Niin luin äsken lehdestä. Olen kertonut teille aiemminkin, että ei, en ole absolutisti ja otan toki lasillisen tai toisenkin viiniä silloin tällöin, tai tölkin olutta tai siideriä. Riesa-lääkitys ei alkoholin juomista estä, sille vain "ei ole tarvetta" 😂 Lauantai-iltana otin kyllä Mursun seuraksi lasillisen rommikaakaota - ihan vain lääkkeeksi, jotta kurkku paranisi ja ääni kirkastuisi. Kyllä se ehkä auttoi. 

Mutta tästä tammikuusta. Ei siis ole tarvetta tipattomalle tammikuulle. Kahvinjuontiakin ollaan vähennetty; aamu- ja päiväkahvi ja ehkä joskus iltakahvi jos muistan ajoissa kysyä. Ja jos on maitoa. 

Langaton tammikuu? Siis lankapaasto. Melkein koko viime vuosi oli lankapaastoa ja luulen, että tämä vuosi menee samaan putkeen - suljen silmäni tarjouksilta (korvathan onkin jo suljettu..) Saatan jopa käydä lankavarastot vielä kertaalleen läpi ja katsoa olisiko niissä lahjoitettavaa 🤔🤔

Tavara päivässä (viikossa?) kierrätykseen tammikuu? Se voisi olla ihan hyvä ja hyödyllinen. Joku ehkä muistaa Minimalismi -pelin vuodelta 2018? Eli poistetaan kotoa tavaroita kuukauden ajan: 1. päivänä 1 kpl, 2. päivänä 2 kpl, 3. päivänä 3 kpl jne. Mun laskutaidon mukaan tammikuussa poistettuja tavaroita olisi yhteensä.. tuota... 496! Aikamoinen määrä tavaraa! 
Pääsin näköjään silloin päivään 17 eli sain silloin poistettua yhteensä 153 tavaraa sillä keinolla; roskiin, kierrätykseen, myyntiin... 

Puurokuu? Aamu- tai iltapuuro - minä nimittäin en syö aamupuuroa enkä kyllä iltapuuroakaan. Meillä syödään silloin tällöin puuroa ihan päivän ruuaksi. 

Nenä ulos edes kerran päivässä -kuukausi? Jep, se olisi erittäin hyödyllinen kuukausi tämmöiselle laiskamadolle. Jos vaikka edes tuohon rappusille haukkaamaan happea tai jos näin talvella tekisin tuon takapihan täyteen lumienkeleitä (luulen kyllä, että ne muistuttaisi enemmän norsuja...) 

Ja sitten tietysti se toinen perinteinen tammikuu tipattoman kaverina:

HERKUTON TAMMIKUU.
Karkit, suklaat, pullat ja muut sellaiset pois. Paitsi... ja paitsi... ja... seli seli seli. 
Tämänhän voi aloittaa aina joka kuun alussa uudestaan ja katsoa sitten vuoden päästä, että missä kuussa onnistui olemaan herkuitta KOKO kuukauden. Aikamoista unen näköä minun kohdalla, mutta aina voi kokeilla ja toivoa, että se onnistuu 👍👍

Lupauksia vai ei

Vuosi on vaihtunut ja olen uteliaana mielenkiinnolla lukenut vuoden ensimmäisiä päivityksiä. Siis sekä että. Kyllä minä tunnustan olevani utelias, en kai muuten lukisi muiden blogeja, lukisin vain kirjoja.

Kovin moni ei ole tehnyt uuden vuoden lupauksia. Paitsi jättää lupaukset tekemättä. Jotkut ovat päättäneet vielä miettiä, miettiä tarkkaan, ettei tule tehtyä huteja. 

Minäkään en oikeastaan ole tehnyt lupauksia. Muuttuuko ajatukset, pohdinnat, mietinnät lupauksiksi, jos ne sanoo ääneen, eli kirjoittaa tänne? Ei kai. 

Joka tapauksessa ajatus on karistaa Nukkumatti pois kirjankannelta istumasta, kun yritän sitä iltaisin lukea eli yritän siis lukea tänä vuonna enemmän. Olen kerännyt kilometrin mittaisen listan luettavia kirjoja ja jatkan vinkkien vastaanottamista. Kiitos.

Vanha tuttu "koetan opetella syömään terveellisemmin" (miksi tuo lause kuulostaa niin kummalliselta). Meidän on Mursun takia opeteltava syömään terveellisemmin eikä se todellakaan tee pahaa kummallekaan. Kun vaan joku takoisi sen ennen kaikkea Mursun päähän. Tarvitsemme kokin - siitäkin huolimatta, että Mursu on loistava kokki. 
Aloitetaan uudella liedellä, jotta voin ruveta leipomaan kakkuja ja pullaa ja sen sellaista. Eikös se ole hyvä suunnitelma? Ai ei vai? No, täytyy tehdä uusi uusi suunnitelma. 

Siinähän sitä jo olikin, kun nyt hoidettais nämä asiat ensin. Niiden pikkusuunnitelmien lisäksi mitä putkahtelee mieleen yksi silloin ja toinen tällöin. 

Tänään tehtiin lumitöitä; kevyttä pakkaslunta. Ja kun lumityöt oli tehty, pistäydyttiin kaupassa - ja kappas kun jo vain taas rupesi satamaan lunta. Ja sitä on satanut ja satanut ja satanut. Eli huomenna on sama homma edessä taas. 

Kettu jolkotteli pihan poikki tuoreessa lumessa, jäljet vain jäi. Kohta ei näy niitäkään uuden lumen alta. 

Aika kuluu muuten tosi nopeasti. Meillä se kuluu kahden viikon jaksoissa ja koska en halua nyt heti vuoden alussa masentaa teitä, niin kerron, että kohta on kesä. Meillä on joka toinen sunnuntai "dosettien täyttötalkoot". Kahdeksi viikoksi kerrallaan, kuukausi kuluu nopeasti.

 

Ensimmäinen joulukortti kuitenkin tuli jo. Siskon perhe on kerrankin ajoissa liikkeellä. Että ei tässä nyt enää niin kauheasti näitä joulunaluspäiviä ole, vain 10 kokonaista kuukautta jouluun. Valmistelut on hyvä aloittaa ajoissa 😉😉😉

Hyvää Uutta Vuotta ja tervetuloa Pöllönkulmalle

🔥🔥🔥 Vuosi tuntuu päättyvän uskomattomaan poltteeseen - joudun varmaan nukkumaan seisaaltani. Taisin jo juoda aamukahvimaidonkin helpottaakseni oloani. Toivottavasti lääkärin määräämä lääke auttaa joskus ennen Nukkumatin tuloa, sillä Pöllönkulmasta ei löytynyt "kiellettyä" Rennietä ei sitten yhden yhtäkään. Vaikka en minä sitä olisi ottanut, katsellut vain, olisihan sekin auttanut... 

Niin, on se päivä vuodesta kun voisi ynnätä plussia ja miinuksia, tehtyjä ja tekemättömiä, pyyhkiä pois turhat ja turhuudet. 
Tehdä uudet lupaukset ja suunnitelmat ja etsiä jokaiselle suunnitelmalle sopiva muistikirja, johon kirjata suunnitelma ja tarvittaessa lista.  Itselläni on muistikirjat tietyille asioille jo valittuina. Listaihmisenä listat on jo päässä - vaikka ne sellaisenaan sieltä unohtuukin, mutta muistan kyllä, mitkä listat pitää tehdä ja mihin. 
Pyysin myös Pojalta kaksi uutta, tietynlaista muistikirjaa. 

"Tikusta asiaa" -päivitys. Mutta jotain täytyi keksiä, että pääsee vaihtamaan blogin nimen. Juu, olisi sen voinut vaihtaa ilman höpinöitäkin, mutta Pöllö nyt on tämmöinen. Höpsö.

Nimen muutokselle on syynsä. Sukkapuikoillakaan ei voi enää meloa. Myyntisirkkusten viimeisin reissutarina jäi kesken - saatan sen tässä joskus loppuun kirjoittaakin - mutta se joka tapauksessa jäi Myyntisirkkusten viimeiseksi reissuksi. Kuljettaja-Sirkkunen jatkaa vielä, mutta minun pestini loppui, ihan hyvässä yhteisymmärryksessä. Kaksi vuotta ilman tapahtumaa tekee tehtävänsä ja tulevan kesän tapahtuma on vielä avoin ja arvoitus. 

Pöllönkulmalla tulee varmastikin sattumaan ja tapahtumaan edelleenkin, ei uusi vuosi sitä miksikään muuta.

Polte ruokatorvessa helpotti, voinen siis mennä nukkumaan ihan normaalisti. Ette varmaan arvaa, millainen pussilakana mulla on?

Toivon kaikille koirakavereille raketitonta uutta vuotta - olen samaa mieltä usean kirjoittajan kanssa, että rakettien myynnin voisi lopettaa, turhaa touhua. 
Milleniumina ostettiin muutama raketti ja käytiin Pojan kanssa niitä ampumassa. Jo silloin jokaisen raketin kohdalla nuukaksi mieheksi kasvava poika laski, kuinka paljon rahaa paloi tuhkaksi taivaan tuuliin - toista kertaa ei raketteja tarvinnut ostaa. 

Tavataan vuonna 2022 

 

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Vaikka joulu onkin jo mennyt, laitan teille siitä muistoksi kuvan, jonka olisin halunnut laittaa jo jouluterveisiin, mutta kun en ollut ehtinyt sitä ottaa (väärä suunta liikkuessa tai sitten tätä ei oltu vielä tehty..) Tämä jouluseimi kuuluu meidän kylän jouluperinteisiin ja on keskellä kylää kaikkien kyläläisten ja vieraiden ihailtavana. 

Joulu meni ihan... no mukavasti. Kahdestaan oltiin AM:n kanssa, Poika oli yksin kaukana opiskelupaikkakunnalla. Vähän tylsäähän se oli, mutta tultiin siihen tulokseen, että parempi niin, kuin lähteä matkustamaan täpötäydessä junassa parin-kolmen päivän takia. Aattona otettiin videoyhteys Pojan, Äitirakkaan ja Siskorakkaan kanssa, nähtiin edes sitä kautta toinen toisiamme, kun muut perinteet ja suunnitelmat oli peruttu. Illalla vielä viestiteltiin ristiin rastiin. Ja joulu oli valkoinen kaikkialla muualla paitsi Siskorakkaalla. 
Joulupoikakaan ei täynnä vuonna käynyt - eli periaattessahan joulu olikin peruttu. Sekin kyllä sovittiin yhdessä tuumin. Tavataan sitten kun tilanne näyttää paremmalta. 

Koska joulu oli peruttu, niin käytiin ajelemassa ja löydettiin ihana vanha mylly. Yritin etsiä Myllytonttua, mutta taisi pelätä autoa ja puhelimen kameran kanssa pyörivää Pöllöä ja piiloutui niin hyvin, etten nähnyt vilaustakaan. 

Mutta mutta.. Niin kuin kuin kuukausi sitten kerroin, elämällä on paha tapa mäiskiä korville.
Just ennen joulua tuli soitto kaupunkiasunnolta huoltomieheltä:
- Me ollaan täällä teidän oven takana ja ollaan soiteltu ovikelloa, mutta kukaan ei avaa.
- No ei, kun me ei virallisesti asuta siellä.
- Tota, saadaanko me mennä sisälle, kun tonne alakerran kylpyhuoneeseen valuu vettä.
- Hä? Totta kai, voitko jättää linjan auki ja kertoa onko meillä joku ongelma.
- Juu, ootas. Joo, ei teillä mitään ongelmaa ole, kyllä täällä näyttää olevan kaikki kunnossa. 
Palataan, tätä täytyy tutkia tarkemmin. 

Ja kun joulun jälkeen menin sinne kaupunkiasuntoon, meidän kylpyhuoneen lavuaarin alta oli revitty seinä auki ja osa lattiaa! Huppista keikkaa! 

Kesämökin korjausurakoitsijan piti soittaa vielä ennen joulua, vaan ei soittanut.

Lyhyellä matikalla - oikeasti peruskoulun laajalla matikalla - sain kaiken kaikkiaan viisi eri asiaa joita murehtia tässä vuoden viimeiset viikot...  

Eilen tuli hyväksytty vastaus yhteen kysymykseen, se helpotti hengittämistä. 
Kesämökin kaksi ikkunaa ja ovi on puolen vuoden taiston jälkeen korjattu ja olen käynyt ne tarkistamassa ja hyväksynyt - se helpotti hengittämistä lisää. Urakka on ohi ja pääsen vakuutusyhtiöstä eroon. 
Vesivahingosta olen saanut raportin ja jo aikaisemmin tiedon, että kiinteistövakuutus ja taloyhtiö hoitavat korvaukset ja korjaukset; aikataulu vain puuttuu. Helpotti osittain, korjausaikataulun puute vain harmittaa ja ahistaa. 
Vesivahingon vuoksi suunniteltu asunnon myynti viivästyy taas lisää.
Erittäin viheliäinen, hoidossa kylläkin oleva asia mietityttää päivin ja öinkin. 

Mutta niin kuin näkyy, hyviäkin asioita on - asiat järjestyy kyllä. Lunta on satanut ainakin 30 senttiä ja lumitöitä on saanut tehdä. Se on aiheuttanut uusien lihasten löytymisen. Lumitöiden tekeminen on kivaa kun pääsee vauhtiin. "Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo"  Ja Pöllö, kun lihakset on niin jumissa, ettei pysty liikkumaan..

Tässä kuva mun aarteesta, alppiruususta. Se toivottavasti näyttää kesällä kutakuinkin samalta, mutta on silloin täynnä kukkia. Ainakin se on aivan täynnä nuppuja tuolla lumikerroksen alla. 

Telkkari sanoi työsopimuksen irti uudenvuodenaattona. Kaikkein paras päivä. Kaksi ihmistä joille kaupungissa käynti on pakkopullaa, joutui lähtemään tv-ostoksille. Onneksi on interneeeetin ihmeellinen maailma, josta voi etukäteen katsoa, millaisen matolaatikon haluaa ja onko niitä siellä kaupassa mihin on menossa. Ja kas, kaupassa käynti ei kestänyt loppujen lopuksi kuin 15 minuuttia ja koko kaupungissa käynti kuin kaksi tuntia, kun ei käyty muualla. Kaupunki on parhaimmillaan kun se näkyy taustapeilistä. 

Että tällaista. Jos tästä pöllöpeiton alle lukemaan kömpisin ja sitten unten maille vaipuisin. 

Hyv' yötä ystävät! 

Vielä reilusti yli kolmesataa käyttämätöntä päivää

Maanantaina tässä kalenterissa oli vielä 371 käyttämätöntä päivää. 

Kohta niistä on käytetty neljä eli jäljellä on vieläkin aika paljon, 367. 

Laskin, että noin 30 päivälle on jo valmiina ohjelmaa, siis niin, että ne on ehdottomasti varattuja.  Sitten vähennetään vielä kaikki mahdolliset lääkäri- ja muu käynnit, kaikkea sellaista mikä on pakko hoitaa. Siltikin jää vielä n. 300 päivää milloin voi tehdä ihan mitä haluaa. 

Siis käsitöitä, lukea tai kuunnella kirjoja. 

Kirjoittaa vaikka kirjeen. Mennä metsään jos saa kaverin. 

Kaikea kivaa on tiedossa, ainakin ensimmäisen puolen vuoden aikana. 

Melontahommat on jo alkaneet ja ensi viikolla lähden Isolle Kirkolle Kuljettaja-Sirkkusen luo - meillä on ihan oikea 

BUSINESSTAPAAMINEN. Mua kyllä vähän jännittää, että mitä siitä oikein tulee, nämä hommat kun on yleensä hoidettu muiden toimesta ja nyt meidät pistetään tuleen. Heitetään leijonille. Skriik. 

No, eihän siinä mitään, menoksi vaan, kai sitä kaksi kovasti puhuvaa naisihmistä jotain saa aikaiseksi. Jos ei muuta, niin pikaisen ulos ohjauksen 😂😂

Ja Oodin ajattelin käydä katsastamassa samalla. Taidan ottaa oman kortin sinne, ihan vaan siksi, että voin täällä sitten esitellä sitä 😜

Vuoden ensimmäisenä arkipäivänä piti käydä täällä omassa kirjastossa, sain onneksi autokyydin, ettei tarvinut siinä kauheassa lumipyryssä tallustaa. Ei sillä, ei mua tuuli mukanaan vie, mutta se naamalle tuiskuava lumi ei ole kiva.
Kuski käväisi kaupungissa ja lupasi tulla hakemaan mut kyytiinsä, että käydään yhdessä kaupassa ja tuovat sitten kotiin eli maleksin siellä kirjastossa sitten sen aikaa. Löysin ihanan lastenkirjan. Selasin sitä jonkun aikaa - kirjastossa ei ollut yhtään lapsia, ei tietenkään sellaisella kelillä.  Takakannessa oli sinfoniaorkesteri. Selasin kirjaa pitkään ja mietin, kehtaanko, tohdinko... Mutta en vaan voinut itselleni mitään. Oli ihan pakko kokeilla - painaa ensin yhtä nappia, sitten toista...
Hieno sinfoniaorkesteri - suosittelen 😄😄

Olin alkuviikosta vähän kiukkuinen, kärttyinen. Voisi melkein sanoa, että vihainen. Ja vielä tuolloin keskiviikkoaamunakin. 

Sain maanantaina, joulukuun viimeinen päivä, lopputilin. No, summa oli pienempi kuin syksyllä saamani arvio. Ymmärsin ja ymmärrän toki, että se oli arvio, mutta ero oli huima. Odotin postia "kieli pitkällään", että saan palkkalaskelman. Vaan mitäpä siitä kostuin: se oli englanninkielinen! Ja kun kuuteen vuoteen ei palkkalaskelmassani ole ollut mitään luettavaa, niin enpä tosiaankaan ymmärtänyt siitä mitään, varsinkaan sitä miinusriviä! Skriiiiik!
Yritin soittaa palkanlaskentaan. Ei ole meidän palkanlaskijat paikalla vasta keskiviikkona. No, minäpä soitan sitten uudestaan, ei kai tämä tästä kahdessa päivässä mihinkään muutu. 

Soitin keskiviikkona heti aamusta. Aamupalaverissa. Soitin palaverin jälkeen uudestaan. Voitko tehdä tiketin/työpyynnön. No en, kun minut on irtisanottu, kerroinhan jo, että kyse on LOPPUtilin selvityksestä. Pyynnöstä annoin henkilötunnuksen. Hetki, ole hyvä.
Ja mikä oli tulos: Eivät ottaneet puheluani vastaan!!!! 😡😡😡 Verenpaine oli aika korkea.
Soitin siis entiselle esimiehelleni, joka lupasi hoitaa asiaa - ja muutaman tunnin kuluttua sain puhelun talon sisältä; käytiin palkkalaskelma läpi, miinusrivin sisältö selvisi ja on ihan ok ja sain heti puhelun perään palkkalaskelman spostiin suomeksi.  Jos se olisi tullut suomeksi alunperinkin, niin koko ruljanssilta ja pahalta mieleltä olisi vältytty.

Mutta onneksi yhdessä palkkalaskelman kanssa tuli paketti, jota siinä puhelimessa odotellessa yksikätisenä avasin - lapsethan ei malta odottaa 😋 ja mitä sieltä löytyikään: 

Sieltä löytyi kaksi kerää laivastonsinistä Baby Merinoa (näyttää tässä kuvassa mustalta) ja ihana  pöllökortti:
"ONNI koostuu pienistä hetkistä... hymyistä ja hyvistä ystävistä."  Kiitos Repu 💝

Langat laitan puikoille, kun keksin mitä niistä tekisin - jotain kivaa itselleni, ja kun muut jonossa olevat on valmiina.

Nuo puikot - ne piti käydä ostamassa kun kerran sain uutta lankaakin 😊 Noita ChiaoGoon pyöröpuikkoja on kehuttu paljon ja monessa paikassa, niiden kaapelilla kun ei ole "muistia". Eli vaikka ne nyt on tuossa paketissa tuolla tavalla - öö, kerällä? - ne oikenee ihan suoraksi kun ne ottaa sieltä pois. Sopii oikein hyvin mulle; muisti puuttuu sekä puikoilta että neulojalta 😉 Puikot on oikeastaan joululahja A-nopilta. 

Tämmöinen pitkä ja varmaan hirvittävä määrä kirjoitusvirheitä vilisevä päivitys tänään, koettakaa taas kestää. Nyt sentään kirjoitin hyvissä ajoissa ilman lääkepöhnää...