Huh, säikähdin jo, että Hyvän mielen joulukalenterin päivät on sekaisin ja ohjeet jääneet jälkeen. Onneksi ei sentään vaikka sekin olisi hyvinkin mahdollista.
Meillä on vietetty todellakin rauhallisia ja laiskoja päiviä ja vietetään vielä tänään. Sitten onkin otettava itseämme niskasta kiinni - onneksi on tukevat niskat, mistä ottaa ote! - ja pistää tuulemaan. Pienessä huushollissa on hyvät puolensa: siivoaminen on tehty nopeasti.
Aikaa ei toden totta ole paljon, kun kaupassakin pitää käydä ja tehdä "jouluruuat" eli salaatit valmiiksi. Onneksi meillä kaikki tapahtuu nopeasti, kun ruvetaan hommiin.
Poika nimittäin tulee keskiviikkona mummolan kautta. Mekin menemme sinne, perinteiselle joulupuurolle ja sitten kaupungin kautta kotiin. Poika ei syystä "äiti" 😜 ja "sukuvika" viihdy oletettavasti yhtä yötä kauempaa, joten varmaan seuraavana päivänä viemme hänet kotiin.
Syy "äiti": kuorsaan kuin oikohöylä. Syy "sukuvika": ei osaa nukkua vieraassa paikassa. Poikaparka.
Futari-Prinsessalla oli eilen kauden viimeinen peli ja hän loukkasi peukalonsa. Pari tunti päivystyksessä, jossa kuvattiin, onko murtunut. Onneksi vain venähtänyt, paranee nopeasti ja joulutauon jälkeen pääsee taas treeneihin ja pelaamaan.
Taidan tänään sen verran aloittaa sitä siivousta, että pyyhin ne pölyt, josta puhuin jo aikaisemmin... ehkä, jos sattuu huvittamaan 😉 "Ei oo pakko jos ei taho."
Hyvän mielen joulukalenterin luukku 14: halaa
Halaa tänään ainakin kahdeksan kertaa. Voit halata puolisoa, ystäviä lemmikki, lapsia, pehmonallea tai vaikka puita metsässä. Yksikin halaus riittää, mutta vanhan viisauden mukaan juuri kahdeksan rauhallista halausta tekee päivästä paremman.
Nykytiedon valossa jokainen halaus lisää mielihyvähormoni oksitosiinin määrää kehossa.
Osoita tänään välittämistä halaamalla - mutta älä halaa ketään väkisin. Muista myös itsesi: koska viimeksi halasit tai silitit itseäsi? Koska sanoit, että olen hyvä ja riittävä, anna itsellesi arvo sellaisen kuin olet ja riittävä? Mitä jos aloittaisit tänään hänestä, jolta niin helposti unohtaa kysyä kuulumisia - eli itsestäsi?
******
Halaan Mursua livenä ja sen jälkeen lähetän ensin virtuaali halauksen Futari-Prinsessalle ja Ötökkätutkijalle, Siskorakkaalle ja Pojalle puolisoineen, Äitirakkaalle ja Tunturiruipelolle. Kaikille muille läheisille myös. ❤️🤗❤️
Ja ison virtuaalihalauksen teille siellä ruudun toisella puolella 🤗
Sitten kun ja jos olen pyyhkinyt ne pölyt, taputan itseäni olkapäälle ja sanon "olitpa reipas" 😉- siitä saan ehkä lisää boostia tehdä jotain muutakin, tärkeää tai vähemmän tärkeää.
Joskus kyllä sanon itselleni, että olen ihan hyvä tekemään käsitöitä: "näkisipä ala-asteen käsityön opettajat minut nyt, eivät olisi koskaan uskoneet, että minä istun nojatuolissa puikot kädessä ja kudon kirjoneulesukkia tai pitsisukkia"
Hyvää kuuluu kiitos!
Te siellä ruudun takana: olette tehneet käsitöitä, askarrelleet joulu- ja muita kortteja ja vaikka mitä, remontoineet kotia, kuka kipsistä ja kuka muista sairauksista huolimatta hoitaneet kotitöitä, auttaneet ystäviä, naapureita, tuntemattomia ohikulkijoita, tehneet vapaaehtoistyötä, hyväntekeväisyytä. KAIKKI teistä ansaitsette ISON KIITOKSEN ja halauksen!
Täältä lähtee lämmin halaus takasin Pöllönkulmalle !
VastaaPoistaMeillä tulee noita tuikitärkeitä halauksia riittävästi päivän mittaan sillä Arttua pitää halata monta kertaa päivässä :-). Vanhemmiten se suorastaan vaatii päästä syliin halattavaksi, silitetttäväksi ja hierottavaksi. Kyllä Karinkin kanssa halataan , mutta ei ihan niin monta kertaa päivässä :-))).
Kiitos Terhi 🤗
PoistaArtulle silityksiä ja rapsutuksia 🐾🐾
Hauska tuo halaus jotenkin, kun miettii oikein. Äitini on "extrahalaaja", joka halailee ihan kaikki, ja mieluusti moneen kertaan aina. Nolostutti aikanaan lapsena, kun muutettiin usein, ja EKAN kerran kun tavattiin naapureita, äiti "ryykäs kimppuun", halaamaan, vaikka selvästi astui "vieraalle alueelle", yksityiselle sellaiselle, monesti. Suomalaisilla nyt ON aika isot yksityiset privaattialueet ympärillään. Ja itse INHOAN vieraiden kosketusta. Voin ihan kavahtaa joskus poispäin, jos joku vahingossa esim. bussissa koskee paljaalle iholle, kämmenselkään esim. Tästä syystä en varmaan pidä kampaajakäynneistäkään.
VastaaPoistaMiehen kanssa tietty halaillaan, ja lasten/ lastenlasten kanssa, mutta silti "hillitysti", hah! Miehenkin kanssa enempi pidetään arjessa kädestä kiinni, kuin varsinaisesti ollaan toistemme iholla. Sopii meille parhaiten. Mutta isot halit tuli eilen, kun saatiin nyt isoin remppaprojekti lopulta päätökseen, vaikkei hommat siihen vielä loppuneetkaan. <3
Lemmikkien kanssa sitten eri juttu. Kun kissa hyppää syliin, pukkailemaan ja hyrräämään, niin halittavahan se on - ja hyvältä tuntuu! <3 Koiruus ei niin ole halailevaa tyyppiä, mutta nojaa kyllä jalkaan ja odottaa huomiota toisinaan.
Tutut, niin live- kuin blogi-/ nettiystävät kyllä halaan aina tapaamisella ja taas hyvästejä jättäessä, eikä siinä ole ongelmaa ollut. Tutut on tuttuja, kuitenkin, eivätkä vieraita! <3 Eli *halit* sinne Pöllöllekin! <3
Kiitos Minz 🤗🥰
PoistaMinäkään en ollut aikaisemmin "halailijatyyppiä" - eikä olisi koskaan tullut mielenkään halata työkavereita, huh sentään.
Vaan sitten kun isäpuoleni, Tunturiruipelon, ja Äidin mukana "eksyin metsään ja rupesin luontoilemaan" ja etenkin melomaan, sain paljon uusia ystäviä ja sitä kautta sitten päädyin vielä yhdistystoimintaan, tarttui halailukin. Olin melkein 20 vuotta joka kesä viikon melontatapahtuman järjestäjäporukassa ja siellä sitä vasta halattiinkin 😂💞 - voi, jos olisi joskus yrittänyt laskea niitä halauksia, olisi varmaan mennyt laskuissa sekaisin jo kolmantena päivänä.
Mursu puolestaan ei pidä halailusta, harvat ja valitut saavat halata.