16. joulukuuta
- Vilhelmi, kuuletkos sinä? Simeoni auttaa sinua, nyt kun talon väki on kaikki ulkona, menemme kaikki kipin kapin vintille ja pistämme toimeksi. Meillä on tarpeeksi tietoa, että voimme ainakin aloittaa pyytämällä apua sillä aikaa kun odotamme uutisia Joulumuorilta. Minulla on ajatus ja siinä tarvitaan nyt erityisesti Vilhelmin taitoja. Reippaasti nyt, hoputti Pietari.
Nuutinojan väen tullessa sisälle, Mosse-kolli katseli uteliaana vintin portaisiin ja oli juuri loikkaamassa ensimmäiselle tasanteelle, kun isä sai sen kiinni.
- Ehei Mosse, sinne sinulla ei ole asiaa, siellä ei ole hiiriä eikä mitään muutakaan mitä sinun pitäisi nyt vahtia. Sitä paitsi siellä on aika kylmäkin.
Mosse oli vähän eri mieltä, mutta minkäpä se teki - tontut olivat ehtineet vintin portaiden pimeydessä livahtaa siltä piiloon.
Mutta se myssy.. sen Mosse kyllä uskoi tunnistavansa, olihan hän kuullut tonttujen puheet. Joulumuorin tekemä häivytys Vilhelmin tonttulakille ei ollutkaan onnistunut
- olikohan matka liian pitkä?
Tontut olivat nyt turvallisesti vintillä, sieltä heitä ei kukaan löytäisi ja kadonneen Joulupukin etsintä voisi nyt jatkua. Pietari yskäisi ja aloitti:
- Uolevi tuossa aikaisemmin ehdotti, että ottaisimme yhteyttä Kyöpelinvuoren Leideihin. Minä tiedän, että tontut ei juuri heistä perusta eikä Leidit juuri tontuista, mutta minä tiedän myös, että Uolevin mainitsemat Leidit asuvat tällä kertaa paikassa, jossa on myös muutama tonttu. Siellä on kuulemma ainakin Tonttu Torvinen, tiedättehän sen kuuluisan Torvisen tonttusuvun? Ja sitten on Lauri. Ja sitten on vielä Vanha Rouva, joka pitää Leidit ja tontut lempeästi sovussa.
- Minä ajattelin, että jos sinä Vilhelmi ottaisit niillä vempaimillasi yhteyden vaikka niihin Tonttu Torviseen ja Lauriin, kertoisit tilanteen ja pyytäisit heitä kysymään, josko ne Kyöpelinvuoren Leidit voisivat lentää tänne mitä pikimmiten meidän avuksemme ja siinä matkalla samalla katsella, näkyykö Joulupukkia, Kaikista Salaisinta Kirjaa ja Itestää? Poron minä uskon kääntyvän takaisin kohti Korvatunturia, kun lumi loppuu.
Vilhelmi oli vieläkin vähän säikähtynyt nähtyään tonttulakkinsa, mutta kun ei kukaan muu tuntunut siitä välittävän, päätti antaa asian olla ja lupasi yrittää yhteydenottoa.
Madame Bukee; Krakovasta
Madame Paddington, Helsingistä


Ei tonttuja ainakaan rohkeuden puutteesta voi syyttää, sen verran hurjan näköisiä nuo Leidit. Mutta hätä ei tietenkään lue lakia. Tiukan paikan tullen pitää ottaa käyttöön kovat otteet.
VastaaPoistaVaikka tontut meiltä ihmisiltä piileskelevätkin, niin kyllä ne rohkeita ovat - niin kuin nyt kotitontut, jotka meitä suojelevat.
PoistaTuo Madame Bukee on hurja, hänellä on pelottava naurukin, olen kuullut sen, kun olen käynyt ystävälläni kylässä.
Nyt kyllä lähtee tapahtumaan, kun apuväkeä hankitaan! <3 Hienon näköisetkin, nämä Madamet. =)
VastaaPoistaEikös vain olekin hienot Madamet. Ovat juuri muuttamassa uuteen asuntoon, pääsevät vähän korkeammalle, josta näkee kauas merten yli!
PoistaPs. Toiset kerää pöllöjä, toiset noitia 🤣🤣
Huhhuh, Madamet ovat aika vaikuttavan näkösiä! Hyvä tontut kun uskaltavat hakea leideiltä apua!Mutta hienot ovat!Ja ihana tarinasi jatkuu.....Ja voi Mossea kun ei päässyt vinnille!
VastaaPoistaEhkä ihan hyvä, ettei Mosse päässyt vintille... Madamet ON aika vaikuttavia, olen muutaman kerran säikähtänyt häntä kun hän tervehtii!
PoistaKappas vain. Meillä on Madame Bukeen sisko ?. Ainakin hyvin paljon samaa näköä.Paha ääninen noita joka pitää pääsiäsiyönä muut noidat pois näköpiiristä.Siihen on voinut aina luottaa !
VastaaPoistaNo kappas! Täytyypä toimittaa terveiset Madame Bukee - kai he sentään väleissä ovat. Ja kyllä, hyvin pahaääninen on. Madame Paddington lienee tottunut, kun luhtitalossa asuvat, niin on oltava välillä hiljaakin 😜
Poista