Pöllönkulman Joulukalenteri: 7. joulukuuta

 7. joulukuuta

Arki palasi Nuutinojalle, Vilina ja Sameli lähtivät kouluun, isä töihinsä pihalle

äiti pikku-Pietun kanssa naapuriin. Ympäristön naisten kanssa oli syksyllä  sovittu, että kylän vanhoille pojille kudottaisiin joululahjaksi lämpöiset sukat ja kintaat, mutta oltiin oltu niin hyvin aikataulussa, että oli päätetty kutoa myös kunnon villapaidat miehille. 

Kun pirtin ovi oli kolahtamassa kiinni viimeisenkin lähtijän jäljiltä, livahtivat sisään 

Uolevi ja Simeoni.

- No, mikäs täällä on hätänä, murahti Uolevi, epäluuloisesti ympärilleen katsellen.
- Hätä? Onko huussin ovi lukossa, säesti Simeoni silmää vilkuttaen.

- Olkaas nyt, toppuutteli Pietari. Kyllähän te molemmat Vilhelmin muistatte, asui 

pari kesää tuolla aitassa.
Vilhelmi ilmestyi eilen illalla myöhään tänne, kuin tuli hännän alla ja joku on nyt vialla.

Tonttuparka pelkää selvästi jotain, pyörii sinne tänne kuin väkkärä, vilkuilee ympärilleen ja säikkyy jokaista risahdusta.

Punaisen lakkinsakin on hukannut jonnekin ja pelkää nyt, että lapset tai joku muu löytää sen. Näittekö sitä missään tänne tullessanne?

- Juu juu, kyllä me Vilhelmi muistetaan. Reipas tonttuhan se nuorukainen oli. Joulutontuksi aikoi ja Korvatunturille lähti. Oletkos varma, ettei ole talon lapsia tullut tarkkailemaan?

- Ei taida olla kyse siitä, niin on säikky. Mutta kuunnellaanpa mitä on tonttuparalla kerrottavaa, minä pyydän Vilhelmin tänne, odottakaas.