Uusi vuosi, uudet kirjaimet ja uudet kirjat. Edellisten vuosien luetut kirjat on olleet aakkosjärjestyksessä, kun olen kopioinut ne toisista listoistani - tänä vuonna lukujärjestyksessä.
Listauksen perään kirjoitan vähän kuvausta kustakin kirjasta ja muutaman sanan omia ajatuksia.
TAMMIKUU
1. Aaltonen Elina, Aaltonen Suvi: Viimeistä päivää 3/5
2. Colgan Jenny: Häät suolaisten tuulten saarella 3,5/5
3. Canth Minna (toim. Minna Maijala) Ihmisen kuvia 3/5
HELMIKUU
4. Kunnas Kirsi: Tiitiäisen satupuu 5/5
5. Bayliss Jenny: Jouluksi kotiin 4/5
6. Joenpolvi Anu: Suukkoja ja sudenkorentoja 3/5
7. Calvino Italo: Jos talviyönä matkamies 2/5
8. Bayliss Jenny: Talvi kaukana kaikesta 4/5
9. Tuominen Ilona: Löytöperhe 4/5
MAALISKUU
10. Kivelä Anneli, Syrjäneva Pirta: Teerenpeliä Katajamäen naapurissa 4/5
11. Thompson Kate: Kirjasto sodan keskellä 5/5
HUHTIKUU
12. Moilanen Usko: Erämaan lapset 5/5
13. Kincaid Jamaica: Lucy 3/5
14.-15. Pehkonen Kirsi: Jylhäsalmen tähtiyöt 1 ja 2 5/5
16. Natori Sawako: Kirja jota etsit 4/5
TOUKOKUU
17. Kurenniemi Marjatta: Oli ennen Onnimanni 5/5
18. Tuominen Ilona: Haamupäivä 4/5
19. Tuominen Ilona: Korttelirauhan julistus 4/5
20. Lipasti Roope: Rajanaapuri 4/5
KESÄKUU
21. Ekman Kerstin: Suden tarina 5/5
22. Leppänen Aino: Lanka-Aitan Anni 4/5
HEINÄKUU
24. Jacobsen Roy: Näkymättömät 5/5
25. Jacobsen Roy: Valkoinen Meri 4/5
26. Jacobsen Roy: Rigelin silmät 5/5
ELOKUU 27. Ikonen Asta: Rakkautta ja ruiskukkia 3/5 28. Iisakkila Eevi: Majatalo omenapuiden katveessa 0/5 29. Parkin Gaile: Kigalin kakkukauppa muuttaa 5/5
1. Aaltonen Elina, Aaltonen Suvi: Viimeistä päivää
Vuokko ja Sini, äiti ja tytär, joiden elämä on muuttumassa peruuttamattomasti. Omien vastoinkäymisten lisäksi Sini pelkää äidin mahdollista dementoitumista, katoamista omaan maailmaansa, kuten kävi mummolle aikoinaan.
Jääkö jotain yhteistä kokematta, liian monta karaokea laulamatta? Sini saa villin idean jonka seurauksena he muuttavat yhdessä senioriyhteisöön ja elää kuin viimeistä päivää - siitäkin huolimatta, että pikkusisko Tanja paheksuu Sinin ideaa.
Vuokon elämään astuu talolla yleismiehenä pyörivä Sakari ja Sinin elämään lähihoitaja Sakari.
Senioritalossa asuu monenlaista väkeä eikä yllätyksiltäkään vältytä.
*Kirja pisti miettimään, millaista olisi, jos kymmenien vuosien jälkeen muuttaisi takaisin äidin kanssa asumaan - onnistuisiko se, vaikka tulemmekin toimeen ja osaamme pitää hauskaa? Ajatuksia herättävä kirja siis, monin tavoin*
2. Colgan Jenny: Häät suolaisten tuulten saarella
Koti pikkusaarella -sarjan kuudes, ja viimeinen, osa. Flora ja Joel suunnittelevat häitä, pieniä ja yksinkertaisia, ei mitään suureellista.
Yllättäen Muren saarelle saapuu sieltä vuosia sitten lähtenyt kaunotar Olivia MacDonald, jonka sulhanen on kroisosmaisen rikas. Hän haluaa järjestää häät saarella, instagram-häät, samana päivänä kuin Flora ja Joel.
Onnistuuko samana päivänä, samassa hotellissa kaksien erilaisten häiden järjestäminen?
*Colganin kirjat ovat mukavaa unenodottelulukemista tai kutomiskuuntelua, mutta osa sarjoista, kuten tämäkin, ovat vähän liian pitkiä, juoni toistuu samana kirjasta toiseen. Ei varmasti kuitenkaan viimeinen Colgan jonka luin*
3. Canth Minna (toim. Minna Maijala) Ihmisen kuvia
Kirjallisuudentutkija Minna Maijalan toimittama kokoelma Minna Canthin tuntemattomampia novelleja. Maijala kertoo esipuheessaan, kuinka Canthin kertomukset kärsimyksestä pyrkivät tarkoituksellisesti synnyttämään lukijoissa sokkivaikutuksen jotta he ryhtyisivät vaatimaan yhteiskunnallista muutosta.
Canthin novellit kuvaavat tavallisen ihmisen arkea aikana, jolloin normeista poikkeaminen johti lääketieteelliseen diagnoosiin. Muotidiagnooseja olivat muun muassa melankolia, hysteria ja hermoheikkous. Canth piti aikansa hermostuneisuuden syynä modernin ajan liian nopeaa kehitystä, joka vaati ihmisiltä jatkuvaa olemassaolon kamppailua.
Olemmeko vieläkään oppineet hiljentämään tahtia?
*Kuten lukupiirissä todettiin: Canthin tarinat ovat kuin tästä ajasta, niin tutulta kuulostivat. Surullista*
4. Kunnas Kirsi: Tiitiäisen satupuu
Tiitiäisen satupuu, Suomen rakastetuin lastenlorukokoelma. Marjan pikku sammakka jansmakko erikois - muistan siitä tehdyn lastenlaulun lapsuudesta, mutta en löytänyt sitä alkuperäistä 🤔 Tai sitten muistan väärin.
Tunteellinen siili, Herra Pii Poo, Haitula - miten ihania loruja ja runoja hän onkaan kirjoittanut.
Lisää Kirsi Kunnasta, onhan hän toki kirjoittanut muutakin kuin lastenloruja ja uskon hänen tehneen hyvää työtä.
*Vedet nousi silmiin loruja kuunnellessa, ei tarvitse ihmetellä mistä on Syrjän pojat taitonsa perineet*
5. Bayliss Jenny: Jouluksi Kotiin
"Kesäsiskot", sisarpuolet Maggie, Simone ja Star eivät ole tavanneet toisiaan vuosiin ja nyt he tapaavat lakitoimistossa Rowan Thorpissa saatuaan kukin samanlaisen kirjeen. Heidän isänsä Augustus on kuollut ja heidät on kutsuttu testamentinlukuun.
Paikan päällä selviää, että perinnön jakaminen on odotettua monimutkaisempaa ja että kukin sisaruksista kamppailee omien ongelmiensa kanssa: Maggie salailee suhdetta nuorempaan alaiseensa, Simone yrittää epätoivoisesti tulla raskaaksi ja Star pakenee häntä vainoavaa exää.
Isä on asettanut perinnön saamiseksi ehtoja - ja tehtäviä, joiden suorittaminen saa välillä kipinät sinkoilemaan, mutta myös muistot ja sisarusrakkauden heräämään. Pikkukylän yhteisöllisyyden voima ja sydäntälämmittävä talvipäivänseisausjuhla tuovat mukanaan merkityksellisiä kohtaamisia ja oivalluksia. Voisiko onni olla sisarusten nenän edessä?
*Kiva "Nukkumatinhoukuttelukirja" - alku vähän hitaanlainen, mutta loppua kohti alkoi tapahtumaan*
6. Joenpolvi Anu: Suukkoja ja sudenkorentoja
Rantakylä -sarjan viides osa kuljettaa meidät Rantakylään Talvikin mukana. Hän on saanut työpaikan hoivakoti Syyspihlajasta. Miesystävä Arttu jää vielä lopettelemaan opintojaan ja Talvikki arvelee, että vähän väljähtynyt parisuhde voisi saada välimatkasta uutta kipinää.
Rantakylässä on aikoinaan asunut Talvikin sukua, nuori Hilja-tyttö joka katosi 1930-luvulla ja jonka katoamisesta on liikkunut erilaisia tarinoita. Onko metsään unohtunut, Talvikkia puoleensa vetävällä talolla jotain tekemistä asian kanssa?
Entä mitä tekemistä on ruskeasilmäisellä haitarinsoittajalla, jonka saunamökiltä Talvikki herää juhannusaamuna?
*Leppoisaa kuunneltavaa kutomisen ja virkkauksen lomassa, sukat, lapaset ja pannulaput valmistuu vikkelään*
7. Calvino Italo: Jos talviyönä matkamies
Kirja kirjasta eli siitä kuinka Lukija lukee kirjaa.
Kirja on kirjoitettu yksikön toisessa persoonassa, Lukijasta, ja alkaa siitä kun Lukija ostaa kirjan ja valmistautuu lukemaan sitä. Kirjan toinen luku alkaa kertoa Lukijan lukemaa kirjaa - jonka hän hyvin pian huomaa olevan viallinen kappale: teksti alkaa toistaa itseään sanasta sanaan. Hän palaa kauppaan vaihtaakseen kirjan, mutta saatuaan uuden kappaleen ja palattuaan kotiin lukemaan, hän huomaa, että kirjalla ei ole kansikuvaa lukuun ottamatta mitään tekemistä alun perin ostamansa kirjan kanssa. Ja tämäkin tarina loppuu kesken. Lukija haluaisi mielellään selvittää sekä alkuperäisen että uuden kappaleen tarinat ja saa tietoonsa vielä kolmannen tarinan nimen ja...
*Kerta kaikkiaan sekava ja outo kirja, jonka kuuntelin Celiasta (muissa äänikirjapalveluissa kirjaa ei ole saatavilla), painettuna kirjana olisin varmastikin jättänyt kesken. Eräs kirjan lukija luokitteli kirjan "maailman eniten ärsyttäväksi kirjaksi" ja kuunnellessani oli hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä. Nyt kun kirjan kuuntelusta on kulunut tovi, en tiedä varmaksi onko niin. Ehkä itse luokittelen kirjaan sarjaan "tämän kuuntelen joskus uudelleen". Ja varmasti luen Calvinolta jotain muuta.*
8. Bayliss Jenny: Talvi kaukana kaikesta
Annien elämä 26 avioliittovuoden jälkeen oli tasaista ja mukavaa: menestyvä ravintola miehensä kanssa ja juuri pesästä lentäneet, omillaan hienosti pärjäävät kaksospojat.
Sitten mies jää kiinni rysän päältä ja kaikki muuttuu. Pettäminen ja vieraissa käynti ei ollut ensimmäinen kerta, mutta tähän asti Annie oli sulkenut niiltä silmänsä, mutta nyt mitta tuli täyteen.
Uusi alku löytyi idyllisestä merenrantakylästä Kentissä, jonne Anne lähti puoleksi vuodeksi talonvahdiksi. Syksyn edetessä hän keksii itselleen ihania uusia projekteja, sen lisäksi että talon omistava Mari on jättänyt hänelle "opaskirjan", joka muistuttaa kylän erilaisista tapahtumista, jotka ovat tavallisesti kuuluneet hänelle, mutta joiden järjestäminen on iän myötä jäänyt. Ne nyt vain kuuluvat Saltwater Nookille..
Annie tutustuu kyläläisten lisäksi luonnollisesti myös Marin vastahakoiseen sisarenpoikaan. Syksyn ja talven edetessä järjestetään useita tapahtumia, Annien ex-mies uskoo Annien palaavan kotiin ja tekee kaikkensa sen eteen.
Talven edetessä kylä alkaa tuntua kodilta, mutta voisiko siitä koskaan tulla sitä oikeasti?
*Kuten edellinenkin lukemani Baylissin kirja, vähän hitaanlainen, mutta otteessaan pitävä ja päivä päivältä kiitin sitä, että olen löytänyt oman Willow Bayni 💕*
9. Tuominen Ilona: Löytöperhe
Korttelisarjan Poppeli -kortteli asukkaineen ja erityisesti Maija Asplund on ongelmissa: Poppeli kaipaa remonttia, mutta pankki ei myönnä lainaa ja Maijakin oikeastaan tarvitsisi lainaa sillä Maijan isä on jälleen kerran saattanut raha-asiansa pahaan jamaan - ja jos niitä ei saada selvitettyä, on Maija tyttärensä Iidan kanssa pulassa.
Isä kuitenkin kertoo löytäneensä ostajan luksushuvilalleen, Villa Violalle. Huvilan myynti ratkaisisi monta ongelmaa ja Maija huokaisee helpotuksesta, kunnes kuulee kuka on tuo "ryysyistä rikkauksiin" noussut it-alan self made man: Maijan nuoruudenrakastettu. Isän pyynnöstä Maija ottaa huvilan myynnin hoitaakseen ja kun Maija ja Teemu tapaavat ja asiat lähtevät etenemään, seuraamukset ravistelevat myös Poppelin perustuksia.
*Poppeli on houkuttelevan kuuloinen asuinyhteisö: kaikki ovat valmiita auttamaan toinen toisiaan, yhteisiä tapahtumia, yhteisiä aamukahveja. Kirjan loputtua koko Poppelia ja sen asukkaita jäi ikävä, toivottavasti sarja vielä jatkuu. Edelliset osat ovat Seurustelusalaliitto ja Normipäivä. Pienellä salapoliisityöllä (Iida oli varmasti ylpeä minusta 😉) sain selville, että seuraava osa ilmestyy kesällä, nimeltään Ajatusremontti.
10. Kivelä Anneli, Syrjäneva Pirta: Teerenpeliä Katajamäen naapurissa
Katajamäen naapurissa, Karimolla, elää vanhan ajan kylähenki. Karimonlahdelle ollaan rakentamassa uutta, komeaa lintutornia, talkoovoimin tietenkin, ja sen mukana Karimolle saapuu leveäharteinen lintu- ja lehtimies Taneli Vento. Taneliin ihastuu lähes kaikki Karimolaiset naiset pienistä isompiin, eritoten parturi-kampaamoyrittäjä Annika.
Vanha tuttu Nikkasen Päivikki on lunastanut paikkansa torstaiturinoista, miesten juorukerhosta ja Päivikillä on painavaa sanottavaa asiaan jos toiseen.
*Katajamäkeläisiä tässä kirjassa ei enää ollut kuin vanha tuttu Nikkasen Päivikki ja Tiilikaisen pariskunta, Urho ja Marjatta, muuten henkilöt ovat vaihtuneet Karimolaisiksi. Kotoisaa ja leppoisaa Katajamäki -sarjaa kirjoittanut Anneli Kivelä on (oik. Anne Seppälä) päättänyt kirjailijanuransa ja sarjaa jatkaa Pirta Syrjäneva, Kivelä taustatukenaan. *
11. Thompson Kate: Kirjasto sodan keskellä
Toisen maailmansodan pommitusten tehdessä tuhoa Lontoon keskustassa ja tuhottua Bethnal Greenin kirjaston vuonna 1944 kirjastonhoitaja Clara Button saa idean siirtää kirjaston säilyneet kokoelmat maan alle keskeneräiselle metroasemalle.
Aseman suojiin muodostuu maanalainen yhteisö, jossa on kirjaston lisäksi kahvio, lastentarha, teatterikin. Se tuo myös suojaa pommituksilta ja turvaa ja yöpaikan heille, joiden kodin pommit ovat tuhonneet.
*Kirjassa on varmasti paljon totuuspohjaa sodasta - sellaista elämä oli maailmansodan aikaan, minun kuvissani harmaata ja totista. Kirja on myös rakkaustarina, itsensä tutkiskelua, auttamista, hyväsydämisyyttä. Minunlaiselleni "höpsölle" nousi monesti kyyneleet silmiin niin iloisista tapahtumista, yhteisöllisyydestä, surullisista tapahtumista ja toinen toistensa tukemisesta.
Kirjan jokainen luku alkaa kirjastonhoitajien sitaateilla siitä, mitä kirjat, lukeminen ja kirjastot ovat heille ja ihmisille.
Kirjaston ja kirjojen (suur)kuluttajana kirja innosti ottamaan netistä lisää selvää Bethnal Greenin kirjastosta, vaikka Kate Thompson olikin kirjan loppuun kirjoittanut kirjastosta kattavasti.*
12. Usko Moilanen: Erämaan lapset
Usko Moilasen Erämaan lapset vie lukijan Kainuun syrjäseuduille, elämään pienen torpan äidin ja kuuden lapsen elämään.
Moilasen tyyli kirjoittaa on lempeä ja samalla toden mukainen, on kuin eläisit yhtenä torpan lapsista, myöhemmin vanhimman pojan, Matin, mukana kaupungissa musiikkia opiskelemassa, sittemmin metsätöissä. Kaiken aikaa huolehtimassa äidistään ja pienemmistä sisaruksistaan.
13. Jamaica Kincaid: Lucy
Lucy, nuori tyttö Länsi-Intian saaristosta muuttaa au pairiksi Pohjois-Amerikkaan, hyvin toimeentulevaan perheeseen. "Moni kakku päältä kaunis" - voisi sanoa, Lucy on tarkkanäköinen ja huomaa ehkä jopa ennen perheen vanhempia, että pariskunnan onni ei ole todellista onnea.
Lucy on jättänyt entisen elämänsä taakseen: ei avaa äitinsä kirjeitä, ei kirjoita äidilleen, ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Ihan täysin en saanut selville miksi.
Vuoden aikana Lucy tutustuu myös omaan itseensä, omaan seksuaalisuuteensa - sen kuvaaminen kaikkineen oli hiukan kiusallista luettavaa.
Muutenkaan en oikein päässyt tähän kirjaan "sisälle".
Jamaica Kincaid on kirjoittanut useita kirjoja, ehkä joku toinen hänen kirjoistaan napsahtaa paremmin.
14.-15. Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmen tähtiyöt 1-2
Joulukuu 1986: Sikellä on kiiltää sormessa Ilpon siihen laittama kihlasormus kun hän vie Siken tapaamaan Jylhäsalmen lossikuskeja tuuraavaa inttikaveria Jopea.
Jope puolestaan pohtii mikä olisi se oikea tapa ja milloin kosia tyttöystävää Jaanaa.
Joulukuu 1987: Sirkan sormessa ei ole enää kihlasormusta eikä Joukokaan ole kihloissa, mutta yhteisiä suunnitelmia on: TVL aikoo vuokrata lossikuskien vanhan taukotuvan sille, kenellä on paras suunnitelma sen käyttöön. Millä lyödä Vataset?
Pehkonen vie taas tuttuihin maisemiin Jylhäsalmelle; kuin kotiin. Mukavaa, leppoisaa kuunneltavaa - mistä ja miten Lossari oikein saikaan alkunsa.
Tokion laitamilla, pienen rautatieaseman kätköissä on kirjakauppa-kauppa, josta huhutaan, että jos sinne eksyy, siellä odottaa kirja, jota et tiennyt edes etsiväsi tai tarvitsevasi. Kun yliopistossa opiskeleva Fumiya eräänä iltana myöhästyy viimeisestä junasta ja poikkeaa kirjastoon, hänen elämänsä muuttuu täysin. Yösijan lisäksi hän saa kirjakaupasta myös työpaikan, ja ystäviä.
Japanilainen kirjallisuus on työntänyt jalkansa suomalaisten lukijoiden oven väliin jo kauan sitten, mutta tuntuu, että yhä enemmän ja enemmän niitä käännetään luettavaksemme. En pane pahakseni.
17. Kurenniemi Marjatta: Oli ennen Onnimanni Niin monelle tuttu loru: Oli ennen Onnimanni, Onnimanni matikka, matikasta maitopyörä, maitopyörästä pytikkä.. Mutta kuka oikein on Onnimanni? Onnimanni on pieni vihreänuttuinen mies, joka on hirveän kiltti. Hän asuu Metsän Suloisimmassa paikassa ja auttaa kaikkia avun tarpeessa olevia eläimiä. Kuten Sisiä, sisiliskoa joka unohti häntänsä Auringonpaistekivelle ja on sen vuoksi hyvin onneton. Onneksi hän tapaa Samin, ihan pienen sammakon, joka tietää missä tuo Metsän suloisin paikka on.
Ostin kirjan Äidilleni syntymäpäivälahjaksi hänen kerrottuaan sen olleen ensimmäinen kirja, jonka hän oli lukenut opittuaan lukemaan. Luin sen itse ensin ja tunnustan: muutamassa kohdassa vieri kyynel silmäkulmasta, niin kauniisti Marjatta Kurenniemi kirjoitti metsäneläinten elämästä.
18. Kajanto Maija: Tilinpäätös Puistokadun Pesula -sarjan toinen, itsenäinen osa. Nelikymppisen kirjanpitäjän Assin elämässä kaikki on hyvin - ainakin ulospäin näyttää siltä. Jokin kuitenkin kaihertaa eikä lomautus ja avomiehen tekemä excel siitä mitä juustoa ja leikkelettä aamupalalla syödään - vai syödäänkö mitään, helpota Assin oloa. Kun kalenteri on tyhjä, Assi päättää hoitaa suvussa kesken jääneen kuolinpesän tyhjennyksen - äidin vastustuksesta huolimatta. Kerros kerrokselta Assi huomaa pyyhkivänsä pölyjä muualtakin kuin vanhoista kirjahyllyistä. Talviretkeilykurssille osallistuminen on vielä yksi lisäaskel kohti ajatusta, että Assin on viimeinkin tehtävä päätös, ratkaisu, haluaako hän olla tyytyväinen nykytilaan, jossa hän ei ole onneton eikä onnellinen vaan jotain siltä väliltä. * Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarjan luin kokonaan ja hänestä on tullut yksi suosikkikirjailijoistani Anneli Kivelän rinnalle Katajamäki -sarjasta. Nyt kun Kivelä on luovuttanut sarjan kirjoittamisen Pirta Syrjänevalle ja tapahtumat siirtyvät enemmän Karimolle, on minunkin ruvettava pakkaamaan ainakin matkalaukkuani. Katajamäki -sarjaa en kuitenkaan hylkää.*
19. Tuominen Ilona: Haamupäivä
Ilona Tuomisen Kortteli-sarjassa vietetään Halloweenia. Poppeli -korttelissa on päätetty viettää yhdessä kurpitsankaiverrustalkoita, joihin keväällä taloon muuttanut Kuisma Salonen tuo talossa pitkään asuneen isoäitinsä Hilman.
Vanha Hilma–rouva kertoo tarinoita talon historiasta ja saa Iida-tytön innostumaan haamujen metsästyksestä ja pian on Iidan riemuksi haamujengi.
Kuisman mielestä isoäidin tarinat ovat pelkkää satuilua, hänellä on omiakin murheita kuin Poppelin haamut: hänen ja Amalian suhde.
Kortteli-sarjan hyvän mielen kirja on julkaistu vain ääni- ja e-kirjana ja on oma, itsenäinen tarinansa sarjassa.
20. Tuominen Ilona: Korttelirauhan julistus
Korttelirauhan julistus on Kortteli-sarjan jouluspesiaali, joka sopi oikein hyvin kuunteluun toukokuulle.
Tutun Poppeli-taloyhtiön väki on kokoontunut pihalle perinteisiin kuusenpystytystalkoisiin. Jokainen on tuonut mukanaan oman koristeensa ja myös vuosien varrella kertyneet koristeet ripustetaan kuuseen muistuttamaan menneistä vuosista ja asukkaista.
Piparkakkuvastaavana toimii aina toimelias ja vauhdikas Iida, joka pitää kurissa muka-äreän vanhan Koistisenkin. Yhdessä Koistisen kanssa Iida ryhtyy seuraavana päivänä selvittämään mysteeriä, jonka selvittämiseen muilla ei yllättävässä lumikaaoksessa ole aikaa.
Kirja on vain e-kirjana ja äänikirjana.
21. Lipasti Roope: Rajanaapuri
Rajanaapuri on tarina naapuruksista, kahdesta miehestä. Toinen yksinäinen historian opettaja, joka viettää lomaa - seuraten samalla naapurinsa, perheellisen miehen saunan rakentamista.
Kertoja on yksinäinen, leski, pedantti besserwisser. Naapurilla on kuusi lasta ja kaunis vaimo, jota kertojankin on ilo katsella. Naapuri on periksiantamaton pelle peloton, joka haluaa rakentaa saunan, rantasaunan.
Pitäisi olla se rantakin, joka on tietenkin myös järjestettävä. Kaiken laista sattuu, joskus naurattaa, joskus tekisi mieli laittaa kädet silmille ja vain kurkistaa sormien välistä.
Naapuri on altis onnettomuuksille, eikä onnettomuus tarkoita vasaralle sormeen lyömistä. Kun naapuri on hetken poissa pelistä, kertoja auttaa - siivoaa pihan jotta voi leikata nurmikon kuten leikkkaa omansakin.
Hädässä ystävä - ja myös naapuri - tunnetaan.
Tuttua leppoisaa Lipastia, jota olen aiemmin tottunut lukemaan enemmänkin “teinikolumneissa”. Teinit lienee kasvaneet aikuisiksi.
22. Ekman Kerstin: Suden tarina Tarina vanhenemisesta, rakkaudesta ja luonnosta; siitä miten helposti ihmisen suhde ja suhtautuminen luontoon muuttuu. Ulf näkee 70-vuotispäivänään suden ja se hetki muuttaa kaiken. Miehen suhde luontoon niin elämäntyönsä kuin harrastuksensa, metsästyksen johtajana kautta ja niiden eettisyyden valossa alkaa epäilyttämään ja kasvavat lopulta suureksi identiteettikriisiksi. Aivan kuin se ei riittäisi, tapahtuu muutakin: metsäpalo, karhun hyökkäys, Ulfin sairastuminen. Rikos. Vain yksi pysyy. Kirjasta on sanottu, että se on kuin Vanhus ja meri Pohjolassa.
23. Leppänen Aino: Lanka-Aitan Anni Kuin “lumienkeleiden” tekeminen valtavaan lankakasaan. Oulun Torinrannassa yhdessä punaisessa aitassa on Lanka-Aitta. Annille neulominen on tullut verenperintönä, mutta lankakaupan siirtymisessä hänelle on suuri peikko: perintövero. Tädin aikanaan perustamalla lankakaupalla on tunnearvoa ja nyt kun se on siirtynyt Annille, hän haluaisi sen pitää, mutta miten muuttaa tunnearvo kassavirraksi ja elannoksi.Kun kaikki aika pyörii yritystoiminnan turvaamisessa ja kutimen äärellä, myös sosiaalinen elämä rajoittuu Torinrantaan. Viereisistä aitoista löytyy ystävät ja apu. Pienen käsityöpiirin perustaminen tuo lisää tuloja, mutta Anni ei olisi osannut arvatakaan, mitä muuta piirin mukana seuraa.Eräänä aamuna poliisit ovat Lanka-aitan ovella, ja säie kerrallaan Aila-tädin salaisuudet keriytyvät auki. Onneksi kaiken taustalla kuuluu puikkojen rauhoittava kilinä ja leijuu lähestyvän joulun taianomainen tunnelma.
24. Jacobsen Roy: Näkymättömät Norjan luoteisrannikon pienellä saarella jota kutsutaan Barrøyn saareksi, asuu Ingrid perheineen. 1900-luvun alussa elämä on selviytymistä, mutta arjen lisäksi saari on myös paratiisi: Barrøyt kasvattavat karjaa, kalastavat, keräävät luonnonantimia, keräävät ja hyödyntävät kaiken mikä ajautuu rantaan. Talvisin Ingridin isä lähtee työskentelemään ja muu perhe jää saarelle sinnittelemään. Isä käyttää palkkansa laiturin rakentamiseen parantaakseen yhteyden mantereelle ja lähisaariin - se on tärkeää ja sen ymmärtää Ingridkin, kun hän lähtee mantereelle varakkaan perheen lapsenvahdiksi - ja päätyy suojelemaan kotiaan, jonka jo luuli jättäneensä taakseen. * Ottaessani kirjan kuunteluun, ajattelin tarinan muistuttavan Myrskyluodon Maijaa, josta olen nähnyt vain televisiosarjan, mutta luulen, että tarina on kaukana siitä. Pidin Jacobsenin tavasta kuvata tapahtumia ja elämää saarella ja merellä kuin myös Ingridin ajatuksia. *
25. Jacobsen Roy: Valkoinen Meri
Barrøy-sarjan toinen osa. Elämä saarella on rankkaa ja armotonta. Ingrid elää saarella yksin, edelleen keräten rannalta kaiken sinne huuhtoutuvan. Eräänä päivänä hän löytää rannalta ruumiita: saksalaisia ja venäläisiä. Ne ovat peräisin pommitetusta laivasta. Heidän joukossaan on Aleksander, joka on hädin tuskin elossa. Ingrid antaa hänelle suojan, kotoaan ja sydämestään. Heillä ei ole yhteistä kieltä, mutta Ingrid on valmis vaarantamaan henkensä auttaakseen Aleksanderia.
Niin on lähellä käydäkin. Ingrid herää sairaalassa ja toivuttuaan palaa saarelle. Yksin.
*Tämä toinen osa sarjasta oli jollain tavalla uuvuttava ja raskas lukea, liekö syynä sodan ja väkivallan, pahuuden määrä, jota tarinassa ollut hyvyys ja rakkaus ei ylittänyt. Sarja on kuitenkin kiehtova, joten loputkin osat on luettava/kuunneltava.
26. Jacobsen Roy: Rigelin Silmät
Barrøy-sarjan kolmas osa.
Vuosi 1946, sota on ohi ja Ingrid Barrøyn Kaja-tytär on kymmenkuinen. Ingrid päättää
lähteä vaeltamaan läpi sodasta toipuvan Norjan, etsimään tyttärensä isää Aleksanderia.
Yöpymispaikoista hän kyselee, muistaako kukaan venäläismiestä,, joka pakeni vuorten yli
talvella ja jonka kädet olivat paleltuneet. Kajan silmät saavat toiset hämmentymään, toiset
säikähtämään. Sota teki jotain ihmisille, mutta niin tekee myös rauha.
Ingridin maailmankuvan se sekoittaa täysin.
Ingrid tapaa matkallaan paljon ihmisiä - miten he liittyvät toisiinsa ja mitä he tietävät
Aleksanderista?
*Tämä sarjan kolmas osa oli jälleen helpompaa luettavaa, toivoa tulevaisuudesta vaikka
Ingrid ja Kaja tuntuvat olevan koko ajan kauempana ja kauempana Aleksanderista. Nälkä
kuitenkin jää ja viimeinenkin osa on vielä kuunneltava.*
27. Ikonen Asta: Rakkautta ja ruiskukkia
Ystävykset Lilli ja Titta lähtevät mökkilomalle, joka uhkaa mennä pipariksi jo heti alkuunsa, kun heidän mukaansa lähtee yllättäen rehevä ja estoton Sirkku-täti - tyttöjen onneksi omaan mökkiinsä.
Sirkku-tädille löytyy ikäistään seuraa heti, tytöille ei niinkään, mutta Amorin nuolet lentelevät kyllä suuntaan jos toiseenkin. Sulhasehdokkaita löytyy niin lomakylästä kuin kylänraitiltakin.
*Tämä oli mukava hyvänmielen kesäkirja, aikaisemmin luetun Rakkautta rappukäytävässä luetun jatkoksi. Välistä puuttuu Rakkautta Rantahuvilassa ja neljänneksi Rakkautta ratin takana. *
29. Parkin Gaile: Kigalin kakkupuoti muuttaa
Benedict Tungarazan isoäidin kakut eivät enää käy kaupaksi, kun on perhe on joutunut muuttamaan isoisän työn vuoksi. Swazimaassa kakut eivät käy kaupaksi samalla tavalla kuin Ruandassa, isovanhemmilla on kova työ elättää ja kasvattaa viittä lastenlastaan. Benedict vanhimpana poikana, vasta 10-vuotiaana, tuntee olevansa myös jonkinlaisessa vastuussa sisarustensa huolehtimisesta. Hän koettaa kovasti miettiä, miten kakkukauppa saataisiin elpymään.
Vaikka tuntuu, ettei pulma meinaa ratketa, eläinrakas Benedict saa lopulta idean millä isoäidin kakku-uunille on taas käyttöä.
*Kigalin kakkukaupan itsenäinen jatko-osa on värikkäästi kuorrutettu romaani Afrikasta ja aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta. Pidin molemmista osista ja toivon kovasti jatkoa sarjalle*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Tulen mielelläni vastavierailulle, jos jätät polun, jota pitkin pääsen luoksesi.