Pöllönkulman Joulukalenteri: 13. joulukuuta

 12. joulukuuta

- Se taitaa olla aika iso suku, se Itestää -tontun suku tai sitten se on tosi vikkelä jaloistaan, sillä täällä Nuutinojallakin kuuluu harva se päivä kun joku mutisee tai hihkaisee sen nimen, pohti Pietari

- On tosiaan ja se oli toinen syy miksi tulin tänne, ajattelin jos sinä Pietari kotitonttuna tietäisit siitä jotain, sanoi Vilhelmi toiveikkaana

- En minä kyllä nyt näin äkkiseltään osaa sanoa, mutta mietitään, mietitään. Mutta mitenkäs se Joulupukki? Eikö muka kenelläkään ole mitään tietoa siitä mihin hän olisi voinut kadota? Eikö Joulumuorikaan tiedä?

- Sehän siinä kummastuttaa, kun Joulumuori ja Joulupukki ovat erottamattomat aina, paitsi tietenkin jouluna. Ja jouluunhan on vielä aikaa, sen puoleen Joulupukin pitäisi olla siellä Joulumuorin ruokittavana, hoivattavana ja huollettavana. 

- Onkos Joulumuori jo leiponut piparkakut? kysyi Simeoni

- On kyllä, heti joulukuun alussa niin kuin aina. Joulupukki aloitti tankkauksen heti kun kuukausi vaihtui. Joulutorttuja ja piparkakkuja ja kaakaota aamupalaksi ja iltapalaksi. Kinkkua ja laatikoita lounaaksi ja päivälliseksi. Mutta mitä se tähän kuuluu? ihmetteli Vilhelmi

- Niin kun sitä minä vaan, että onko siellä Korvatunturilla rutiinit muuttuneet, onko Joulumuori päättänyt tuulettaa perinteitä.

- Johan pomppas! Joulumuori jos joku pitää kiinni perinteistä, sen minä ehdin siellä ollessani oppia.

Nuutinojan pirtissä oli vähän aikaa hiljaista; Vilhelmi murjotti loukkaantuneen Joulumuorin puolesta ja Pietari, Uolevi ja Simeoni pohtivat kukin tykönään, mistä etsintöjä kannattaisi aloittaa. Jouluun oli enää 12 yötä ja ainakin Joulupukki Kaikista Salaisimman Kirjan kanssa pitäisi löytää ennen sitä, että hän ehtisi takaisin Korvatunturille ennen sitä.

- Vilhelmi, ei tässä ole mitään hätää, kyllä Joulupukki löytyy ja vieläpä hyvissä ajoin. Asioilla on tapana järjestyä. Luotathan sinä vanhaan Pietariin, luotathan?