keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Haastetta haasteen perään :)

Kuu kiurusta kesään,
puoli kuuta peipposesta,
västäräkistä vähäsen,
pääskysestä ei päivääkään.

Ja siksi aikaa, kun ootellaan noita ja kaikkia muitakin lintuja - joiden bongaamiseen Repu jo meitä vuoden alkupuolella haastoi, jos oikein muistan? Kyllä, olen nähnyt useita erilaisia lintuja, AM on pitänyt huolen, että olen kirjannut ne ylös 😋 Nyt vaan pehva painaa niin paljon, etten jaksa hakea kalenteria laukusta kertoakseni teille mitä lintuja olen Tunturiruipelon lisäksi Äitirakkaan pihalla nähnyt.

Niin ja se minimalismihaaste. Sen lupasin hoitaa loppuun. Kyllä vain, hoidan sen pois. Kunhan tästä vähän tokenen. Alakuloa liikkeellä.

Susanna Maalta haastoi valokuvaamaan ja samalla seuraamaan kevään edistymistä kotipihalla, samaan tapaan kuin viime keväänä. Maaliskuun alusta kesäkuun loppuun.
Haaste vastaanotettu - tosin joudun heti vähän kiertämään sääntöjä ja ottamaan kuvan joko perjantaina tai lauantaina tai sitten sitten vasta maanantaina, kun otan varaslähdön laskiaisriehan viettoon jo lauantaina. Sunnuntaina kotiin tullessa on varmaan jo sen verran pimeää, ettei kuvasta näe mitään.

Yhdessä Susannan kanssa pohdittiin, että olisi varmaan taas aika kokeilla terveellisempää ruokavaliota. Päädyimme tällä kertaa vaihtoehtoon MÄSSYTÖN MAALISKUU.
Urbaanin sanakirjan mukaan MÄSSY on kuulemma karamelli, karkki.
Mutta jokainen saa toki itse määritellä rajat, mikä on mässyä.
Minun mässyyni kuuluu karkkien lisäksi myös pullat ja keksit yms. Paitsi nyt laskiaisena tikkupulla, koska itse sitä serkkupojalle ehdotin, vähän niin kuin ohjelmanumeroksi makkaranpaiston lisäksi.
Kuka lähtee mukaan meidän kanssa?

Ja sittenhän on tietysti Krapuilu. Viikottain sadan sanan tarina Caravaanin ja/tai SusuPetalin antamista kolmesta sanasta, jotka pitää sisältyä tarinaan. Sanojen ei tarvitse annetussa muodossa, vaan niitä saa taivuttaa tarpeen mukaan.
Loin omalla Krapulleni ihan oman blogin, Krapula - sadan sanan tarinoita, johon pääsee tuolta ylhäällä olevasta linkistä.
Ihan hauskaa ja mielenkiintoista kirjoittaa pitkästä aikaa tarinoita, vähän niin kuin ainekirjoitusta, vaikka ei sittenkään sinne päinkään 😂

Niin ja sittenhän on käsityöhaasteita... Nonnu neulojan sukkalaatikkohaaste; siitä kerroinkin viime päivityksessä. Kolmannen parin toinen sukka on valmis. Ja sitten on Neuroliiton sukkahaaste, mutta siitä puuttuu multa vielä langat.

Että haasteita riittää, kaikenlaisia.

Aika pään kuvaukseen tuli, 11.3. on CT-kuvaus. Unitutkimusaikakin tuli jo, sinnekin pääsen jo maaliskuussa eli kaikki selviää varmasti vielä ennen pääsiäistä, toivon ainakin.

Kunhan saan tuon toisen sukan vielä valmiiksi, niin laitan kuvia noista parista muustakin neuleesta, mitkä vielä löytyi keskeneräisten laatikosta ja sain ne valmiiksi.


keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan....

Katsa jo blogissaan pohdiskeli, onko uni säikähtänyt täysikuuta ja mulla alkaa olla samat aatokset. Viime yön nukuin huonosti, edellisen kuin murmeli, mutta sitä edellisen hyörin ja pyörin - oli oikein liskojen yö. En pidä siitä, jos elo menee tämmöiseksi, että nukun vain joka toinen yö kunnolla ja joka toinen yö pyörin sängyssä kuin väkkärä. Kun ei siihen ole mitään erityistä syytä, ei mutta kuin se, että ei vaan muka nukuta. Pah.

Mutta se kuusta ja mun nukkumisesta. Seuraavana on vuorossa tärkeämpää asiaa.

Kiitokset ihanista kortista joita meidän postiluukusta tipahteli viime viikolla - olen todella iloinen niistä, eivätkä ne olisi voineet tulla parempaan aikaan. 💖💖 Siksi ystävät ovat tärkeitä.
Ihan niitä parhaimpia aikoja ei varsinaisesti olla elelty.  Itse laitoin postiin muutaman kortin, mutta osa odottaa vieläkin tuossa pöydällä postilaatikkoon lähtöä - en siis suinkaan ole unohtanut teitä, vaikka postiluukusta ei korttia ole tipahtanutkaan. Te kaikki olette tärkeitä!

Eläkehakemukseen tuli taas hylätty päätös. En enää pysy laskuissa mukana. Ottaa päähän, isosti.
No, onneksi saan asiat taas ripeällä tahdilla eteenpäin - periksi en anna. Jo ennen vuoden vaihdetta tullut vastaanottoaika omalle neurologille oli perjantaina ja sain juteltua asioista hänen kanssaan. Pääsen magneettikuvaukseen, jota olen pyytänyt pariin kertaan päänsärkyjen takia - ja meillä on nyt ihan uusi kuvauslaitekin täällä! - en tietenkään toivo, että sieltä mitään sen kummempaa löytyy, mutta saadaan selvyys, onko sittenkin. Ei lisää tyhjiä koloja, kiitos, se yksi riittää.
Pääsen myös unitutkimukseen; sen lisäksi, että kuorsaan (en nuku selälläni enkä tupakoi), herään usein säpsähtäen ja sen jälkeen sydän hakkaa hetken ihan hulluna - tästä ei Äitirakas tarvitse huolestua ja tämä kuuluu siihen samaan sarjaan mistä puhuttiin sun flunssa-ei flunssa-flunssa -hommelin aikaan 😂 - tutkitaan siis, voisiko kyse olla uniapneasta. Hengityskatkoksia? No siihen en osaa sanoa, kun AM nukkuu aina samaan aikaan 😋  Että tällaisia hurm...murheita. Hyvä kuitenkin, että asiat etenevät ja tutkimuksia tehdään. Olen niin iloinen, että sain lääkärikseni hänet, kenet sain.

Mutta tästä taas jatketaan 👍⛄ Kohta on laskiaissunnuntai ja kokoonnutaan taas suvun kesken laskemaan mäkeä. Ollaan ulkona ja paistetaan makkaraa. Hullutellaan ja hassutellaan, ollaan lumisotaa ja rakennetaan lumiukkoja. Halataan ja nauretaan, tehdään lumienkeleitä.
Jos vanhat merkit paikkansa pitää, saadaan jotain hyvää keittoa, laskiaispullia ja muita herkkuja. Desibelit nousee yli sallitun rajan, mutta kyllä sen kerran vuodessa kestää.
Ja jos ei mikään mene pieleen, niin ajatelkaa: vanhimman ja nuorimman mukana olijan ikäero on 80 vuotta!  Kumpikohan heistä laskee pidemmälle 😏

Caravaani ja SusuPetal haastoivat meitä kirjoittajia Krapuilemaan - kirjoittamaan sadan sanan tarinoita niin, että he antavat kolme sanaa jotka tarinasta pitää löytyä. Hullua on helppo yllyttää ja niinpä minäkin päätin siihen osallistua - niin kuin jo varmaan ootte huomannut. Kolmen viikon aikana ollaan kirjoitettu kolme tarinaa. Tämän blogin lisäksi olen kirjoittanut viimeksi koulussa, varmaan yläasteella. Erona se, että nämä blogikirjoitukset ovat totta 😊 Nyt nuo Kraput ovat ihan keksittyjä tarinoita, mutta kuten Sus' jo ehti kysyäkin; ei se tosiaan nyt niin kauhean vaikeaa ole. Mutta hauskaa se on ja aina kun tarina on valmis, sitä rupeaa jo odottamaan seuraavia sanoja ja siltä osin viikko on kyllä pitkä.

Olen myös "löytänyt" neulepodcastit Youtubesta. Siis olenhan mä niiden olemassaolon tiennyt ja joskus aikaisemmin esim. Koukuttajan koottuja katsellut ja kuunnellut, mutta sitten vaan jäi. Nyt viime syksynä, joskus joulun alla löysin ne uudestaan, ensin Palasia arjestamme, kun tein ne Riikka -sukat, oikeastaan useammankin neulojan innoittamana.
Näin pitkän alustuksen jälkeen pääsen itse asiaan: Nonnu Neulojan neulepodcastin #sukkalaatikko2019 -haasteeseen. Löytyy.... tuota... Ravelrystä, instagramista, facebookista.
**"Haasteen ideana on neuloa 12 paria sukkia vuoden aikana itselle tai lahjaksi läheiselle. Sukat säilötään kauniissa laatikossa, jonka voi vuoden päätteeksi antaa lahjaksi itselle tai tuttulle."**

Minä en malttanut odottaa sellaiseen kauppaan pääsyä, että olisin saanut kivan näköisen laatikon, joten päällystin tavallisen pahvilaatikon lasten lahjapaperilla: keijuja, menninkäisiä, maahisia:






Tänne laatikkoon päätyi edellisessä Käsityö -päivityksessä keskeneräisenä esittelemäni raitasukka, joka sai parin.





Eli mun sukkalaatikko -haasteen ensimmäinen sukkapari on tämmöinen

 


Sitten vielä yksi käsityöaiheinen juttu. (Tämänkin voisin kirjoittaa pidemmän kautta, mutta otan nyt kerrankin lyhyehkösti..)

Avunpyyntö: 

Kyse on TIIMALASIKANTAPÄÄSTÄ.
Tekeekö teistä kukaan tiimalasikantapäätä sujuvasti, ILMAN toiseen reunaan jäävää reikää?
Eli itse kantapään tekeminen on jo hallussa (treenasin sitä viikonloppuna), kiristän silmukoita jo melkein hampaat irvessä, mutta ongelmana on se, että siinä vaiheessa kun kantapää on valmis ja ruvetaan neulomaan sitä sukan terää eli otetaan ne kaksi lepäämässä ollutta puikkoa mukaan, niin sinne toiselle puolelle jää iso reikä.
Miten ne kaksi puikkoa otetaan taas mukaan neuleeseen niin, ettei sitä reikää tule/jää? 

Olen lukenut ohjeita (en varmaankaan kaikkia, kun ei onnistu) ja katsellut videoita, mutta jossain vielä mättää. Osaisiko joku auttaa? 

Nyt palaan taas sukkien pariin, että saan ne tuonne sukkalaatikkoon - ja samalla suunnittelen "konnuuksia" serkkupojan kanssa...

Kirjoitellaan - juukos?




sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Viikon 8 KRAPU

Viikon 8 Krapun sana ovat PERHE, VAUHTI, MUSTELMA


Rangaistus

Oli kesäkuinen perjantai-ilta ja kaupunki kuhisi väkeä. Minäkin olin siellä, vaikka olin luvannut pysyä kotona pikkuveljen kanssa.

Mutta miten voisin olla kotona, kun kaikki muutkin olivat ulkona? Ehtisin kyllä olla perheen kanssa taas talvella, kun ulkona on kylmää, pimeää ja loskaista eikä siellä ole muitakaan.

Kun kesäyö kääntyi jo aamun puolelle, Pete lupasi, että veisi minut kotiin moottoripyörällään. Olin innoissani. Istuin hänen taakseen ja hän polkaisi pyörän käyntiin. Vauhti kiihtyi ja kiihtyi ja kiihtyi.. kunnes se tapahtui. Se, mistä äiti, ja isäkin oli varoittanut.

Herättyäni näin kipsin ja ädin kyyneleet. Pyysin peiliä ja katsoin kasvojani. Ne olivat yhtä mustelmaa.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Käsityöaiheinen päivitys

Pöllöllä on paha tapa lupailla tehdä sitä ja tehdä tätä ja se aloittaa innokkaasti kaikenlaisia haasteita ja sitten ne jää kesken. Se on kauhean noloa, varsinkin jos vielä on itse innostanut muita niihin haasteisiin.
Ei, en ole unohtanut sitä minimalimi -haastetta, joka multa jäi kesken silloin syyskuussa ja jonka ainakin Repu urheasti ja hienosti suoritti loppuun asti. Se on tuolla takaraivossa edelleen ja se jatkuu, kunhan.. niin kunhan... 

Yksi mitä olen monen monituista kertaa luvannut tehdä, on keskeneräiset käsityöt. Nyt olen aika urheasti niitä tehnyt valmiiksi, purkanut tai kovettaen sydämeni heittänyt pätkän roskikseen. Roskikseen ei juurikaan lankaa ole mennyt, älkää säikähtäkö. Ei ole minusta siihen, ennemmin sitkeästi puran ja puran ja puran ja lopulta kerin ja virkkaan sitten vaikka pannulappuja siitä kiharasta langasta, jos ei muuta 😂

Mutta mistäs sitä aloittaisin - luvassa on siis kuvakavalkadi siitä, mitä oikein löysin ja mitä niistä sitten aikaiseksi sain. 
Ongelma on vielä tietysti tämä kuvaaja - värit ei oikein ole osuneet yksiin sen keskeneräisenä löytyneen työn ja sitten valmiin työn kanssa, mutta uskokaa pois kun sanon, että kyse on samasta tekeleestä. 

Nämä ovat samat lapaset. Ei ole jäänyt paljosta kiinni. Vaan nytkin teetti kärkikavennus työtä, ei ole tuo malli mun juttu. Sädekavennus on se parempi. Lapasten väri on jotain noiden väliltä, enempi noiden valmiiden suuntaan.
Niin ja puikothan oli tietenkin napattu noista pois, kun oli jätetty oman onnensa nojaan. Lankana näissä on 7 veljestä, joka muuten tuntuu paksummalta, kuin nykyinen 7 veljestä, eli ovat tovin odotelleet valmistumista... 😗


Sitten löytyi toiset lapaset, joihin olin ihan itse omin pikku kätösin tehnyt kuvion - kyllä tuollaista kuviota on varmaan käytetty monissakin paikoissa, mutta tuosta löysin oma tekemän piirroksen. Lapasissa on tarkoituksella eriväriset lapaset.  Näissä lankana on Novitan Ilona. Enpä tiedä onko moista lankaa enää edes saatavilla? 





Näistä löytyi nuo yhdet bambupuikotkin sekä nuo kaksi miksikä-noita-nyt-sanotaan
isoa hakaneulaa noista peukaloista. Näyttävät vähän epäsuhtaisilta, kun varret ovat noin pitkät, mutta kyllä ne lapselle tai pienikätiselle naiselle menevät. 
Viimeistelemättä ovat.



Tämmöisiäkin on ollut ja on vieläkin kesken. Ainoat mitkä näistä on valmistuneet on nuo Dropsin Fabelista neulotus sukat Pojalle, jotka tipahti eilen postilaatikkoon Kenkämaakarin kissakortin kanssa. Tuo Fabel on ohuehkoa lankaa ja sukat Pojan pyynnöstä tehdyt. Ja Kenkämaakari puolestaan sama kaveri joka on piirtänyt ja maalannut sen ihanan vastikään saamani pöllötaulun. 

Tuo ristipistopöllö pitäisi pistellä valmiiksi, että saisi kirjanmerkin - kun ei niitäkään ole vielä kerääntynyt kuin vasta muutama - mutta kun kirjoja aina kesken useampi yhtä aikaa 😂

Seuraavaksi työn alle otin parin tuolle sini-valkoraidalliselle sukalle; sitä oli hyvä tehdä samalla kun katseltiin digiboxilta tallenukselta Tuntematon sotilas -sarjaa.
Ja tuo kirjava lanka tuolla isolla kerällä... varmaan sukkaa on ollut tarkoitus tehdä, valepalmikkovartta olen aloittanut, mutta kesken on jäänyt, kun on tullut eteen jotain "tärkeämpää". 

Kuljettaja-Sirkkunen osti n. vuosi sitten Helmiveneen Alpakka -lankaa ja pyysi tekemään niska-/hartialämmittimen. Teiltä apua kyselinkin, että löytyisikö ohjetta. 
Ohjeita löytyi, hänelle kuvia laittelin ja vastauksen sain, että "tuosta" ja sain mittoja ja lisäohjeita. 
Tämmöinen siitä sitten tuli. Vähän pidempi (siis alemmas) se olisi kuulemma saanut olla, mutta hankala oli tehdä, kun ei päässyt välillä sovittamaan.
Tai siis olisihan sitä päässyt, kun olisin tehnyt sitä silloin kun hänen luonaan kävin - neule oli mukana, mutta kun en vaan saanut sitä edistymään. 
Tiedättekö, olen niin tottunut neulomaan tässä omalla sohvalla ja olemaan joko hiljaa tai juttelemaan AM:n kanssa, että vaikka kylässä oli samanlainen "pesä" sohvan nurkassa, niin en vain osannut siellä neuloa. Hassua. 😲😊

Ehei, ei loppuneet käsityöt  vielä, tästä tulee piiiitkä päivitys, piti sanomani, että ottakaa kahvi- tai teemuki kaveriksi, kun aloitatte lukemisen. 

Löytyi pussillinen muuten valmiita neuleita, mutta näitä ei oltu päätelty. 
Vauvantossut oli muuten valmiit, mutta niistä puuttui koristeet. Niihin tein nyt pikaisesti vain tuommoiset "rusetit", teen jossain välissä varmaan tupsut tai jotain muuta. 
Pienet siniset lapaset löytyi, siis lasten kokoa ja nuo tossut. Nekin oli muuten valmiit, mutta en ollut päätellyt niitä loppuun asti. 

Tossut ovat minulle  vähän pienet, ovat ehkä kokoa 35-36, mutta eiköhän niillekin käyttäjä jostain löydy. 

Sitten on keskeneräisenä vielä yksi pörröinen kaulaliina, se on ihan pelkkää oikeaa edestakaisneuletta, joten sekin valmistunee nopeasti tai sitä voi pitää vähän sellaisena "otan sen mukaan kun en muuta keksi" -neuleena. 

Nämä voisi oikeastaan laittaa sinne syyskuun minimalismi -haasteeseen tästä samalla. Valitsimme meidän kirjaston Novellikoukun hyväntekeväisyysaiheeksi sytomyssyt. Meidän käsityökerhosta jäi yksi pois, mutta lahjoitti ison laatikollisen puuvillalankoja myssyjä varten. Minä puolestani tein inventaarion omista käsityötarvikkeistani ja sain kasaan tämmöisen 

 
Muutama pyöröpuikko, sukkapuikkoja, virkkuukoukkouja, mittanauha, pari kerroslukumittaria ja sukkapuikkojen päiden suojukset. (Sekä kerroslukumittareita että noita suojuksia on kertynyt aikamoinen määrä) 
Puikkomittari, jossa on lankaleikkuri.

Ja jämälangoista neuloin vielä neulakirjan - päättelyneulojakin on vuosien mittaan kertynyt melkoinen kasa, että niistäkin raaskin muutamasta luopua.



Tämmöisiä olen puuhaillut. Nyt arvon jatkanko risteilypistoa eikun ristipisteilyä vai sitä sukanneulomista.

Ai niin ja sillä Repulla oli se lintuhaaste... Onneksi AM pitää siitä huolen 😂

Viikon 7 KRAPU

Viikon 7 Krapun sanat ovat HISSI, MARRASKUU, KILOMETRI


Uuteen kotiin

Sen oli määrä alkaa sinä aamuna. Uuden elämän. Kello oli herättämässä aikaisin ja
laukku oli pakattu illalla. Uni ei ollut tahtonut tulla millään, mutta nyt kun kello herätti
ja ikkunan takana oli marraskuinen harmaus, en olisi tahtonut nousta. En sittenkään,
vaikka tiedossa oli jotain uutta, jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa.
Lähdettävä kuitenkin oli, kuraan, loskaan. Käveltävä korkeissa korkeissa, niissä jotka
tekivät minusta hienon naisen, läpi kaupungin. Siinä kelissä ja niissä kengissä matka
tuntui loputtoman pitkältä, vaikka se oli vain kilometrin mittainen.

Lopulta olin perillä. Tämä talo se on. Ylin kerros. Astuin rappuun ja hissiin.
Vain huomatakseni, että se on rikki.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Pankkikortti - mitä se Possu kysyikään?

Possumunkki kertoi muistihäiriöstään ja hän kysyi omassa päivityksessään, onko kenellekään käynyt koskaan niin, että olisi unohtanut pankkikortin tunnusluvun automaatilla, kun on ollut rahaa nostamassa.

Noh.

Koska minä en luota muistiini missään asiassa (viimeksi eilen illalla: läppäri oli näin sylissä: teenpä nyt sen asian. Vaihdoin asentoa, kesti n. 15 sek. ja kun olin vaihtanut asentoa olin autuaasti unohtanut mitä olin aikeissa tehdä!!) olen jemmannut pankkikortin tunnusluvun erääseen puhelinnumeroon.  Siinä on rosmolla tekemistä, kun sitä etsii.

MUTTA.
Lauantaina rupesi kyllä sydän pamppailemaan ja kovasti. Olin taas vuotuisella "poikain kanssa reissulla" ja kotiin tulossa. Pysähdyttiin tankkaamaan, apteekkiin ja kahville.

MISSÄ ON PANKKIKORTTI! 😱😲

Tuijotan tyhjää kohtaa lompakon lokerikossa tyhmänä, ainoa ajatus on se, että enhän mä sitä silloin tarvinut, kun kaveri aamulla siirsi rahaa mun tilille, se oli se toinen kortti.
Toinen yrittää auttaa: jos se jäi perjantaina sinne Cittariin? Tai Clas Ohlssonille - ajetaan niiden kautta. Mun päässä ei liiku mikään.
Onneksi oli eskortti (ja se kuski...). En osannut tehdä mitään muuta kuin siinä hädissäni maksaa eskortilla, vaikka se kuskikin oli jo luvannut maksaa - mutta kun olin jo sanonut, että minä tarjoan, kun sä tarjosit viimeksi.

En muistanut edes sitä, että oltiin mennessä käyty Punaisen piipun kahvilassa, Siskosen leipomossa. Kauhu vaan levisi. En ole ikinä hukannut mitään pankkiin liittyvää. Unohtanut vain, kiitos kysymästä Possu. Se oli silloin vuonna nakki ja makkara...

Mentiin pöytään istumaan. Lautasella odotti tiikerikakun palanen - se jota odotin vesi kielellä, kun en ole syönyt sitä vuosiin.

Kuski katsoo myötätuntoisesti pöydän toiselta puolen ja yrittää auttaa miettimällä ratkaisuja ja mitä voitaisiin tehdä.
Ja sitten: se kortti on sellaisenaan olkalaukun etutaskussa! Eikä puhu mitään. Se ei ole KOSKAAN siellä, se on AINA lompakossa, siinä missä sen paikka on.
Mikä helpotuksen huokaus. Melkein itku pääsi. Ja samalla nauru: ei siitä kortista oikeastaan kukaan olisi mitään hyötynyt, ei sillä tilillä juurikaan rahaa ollut, ei se kaverin aamulla tekemä tilisiirto ollut suuri eikä se siellä varmaan vielä ollut 😊

Mitä tästä opin? En kai mitään... Opin: pankkikortti laitetaan lompakkoon HETI kassalla, olkoon takana oleva jono kuinka pitkä tahansa.  Ja ennen kassalta/kaupasta lähtöä tarkistetaan vielä, että pankkikortti on paikallaan.


sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Viikon 6 KRAPU

Lapsuusmuisto


Sinä talvisena aamuna heräsin mummolassa. Päivä oli jo valjennut,
mummo oli keittänyt puuron ja puurolautasen vieressä oli se joka-aamuinen kammotus:
kalanmaksaöljykapseli!
Mutta ennen aamupalan syömistä ei saanut kaakaota eikä päässyt ulos.


Viisi vuotta vanhemman setäni kanssa syötiin aamupalat, vedettiin toppatakit päälle
ja huopatossut jalkaan ja lähdettiin pihalle. Yöllä oli satanut paljon uutta, pehmeää lunta!
Kahlasimme sedän kanssa lumessa, minä melkein vyötäröä myöten.
Navetan takana oli paljon pehmeää lunta.
Keksimme mielestämme sen päivän parhaan leikin: kiipesimme lantakatoksen päälle,
paljain käsin pyörittelimme lumipallon jonka laitoimme takin kaulukseen “laskuvarjoksi”
ja hyppäsimme pehmeään hankeen - jonne upposimme pipon tupsua myöten.


Kirjoitushaaste Krapu - kurkkaapa Caravaanin blogiin




Mitähän tästä vielä tulee.... Olen nyt yrittänyt päivittää tätä sivua moneen kertaa, laittaa kuvaa ja linkkiä ja vaikka mitä, mutta ei vaan kuulkaas onnistu. 

Mutta siis piti kertomani, että käykääs kurkkaamassa Caravaanin sivulla 


Eli kyse on kirjoitushaasteesta, KRAPU  nimeltään.
Krapu on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaanluettuna. 

Aihe tai kirjoitukseen liittyvät sanat julkaistaan heti alkuviikosta joko Caravaanin blogissa tai SusuPetalin blogissa. Tai molemmissa. Ilmoittaudu mukaan ja linkitä tekstisi Caravaanin blogiin kyseisen viikon kirjoitukseen. Sinulla on aikaa kirjoittaa tekstiä koko viikko, uusi julkaistaan seuraavan viikon alussa. Linkit teksteihin tulevat kunkin viikon julkaistun aloituksen perään.

Krapu-haasteesta voit lukea Caravaanin blogista myös sivulta Krapu, otsikko on ylhäälä Etusivun vieressä.

Aloitus on siis nyt alkavalla viikolla 6.

Viikon 6 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: lumi, päivä ja aika.


Krapu


Minun tarinani on omana päivityksenään.  (Ja kun tuon kuvan vielä vaikka huomen illalla saisin jotenkin johonkin niin, että se toimisi linkkinä....) 

Näin lakkaat vitkastelemasta

Te kenelle tulee Valitut Palat, olette jo varmaan lukeneet kyseisen artikkelin uusimmasta lehdestä. Lehden kannessa lukee siis "Näin l...