tiistai 30. lokakuuta 2018

Sisko näki pöllöjä - mistähän sekin oikein johtuu?

Laitoin Siskorakkaalle kuvan vihdoin viimein valmistuneesta käsityöstä ja häneltä tuli vastaus, että ihan kuin siinä olisi pöllö. Tai oikeastaan kaksikin. Eikä kuulemma tarkoittanut minua, vaikka minäkin siinä kuvassa olin.
Onkohan hänellä näössä jotain vikaa..?  No ei ole oikeasti, kyllä minäkin sen toisen pöllön löysin ihan itse - siis itseni lisäksi. Toisessa tarvitsin vähän vinkkiä.
Löydättekö te?

Eli tässä olisi nyt vihdoin viimein valmiina tämä Simpukkahuivi, jota on tehty ja tehty ja tehty.. Nyt lanka loppui eli huivi tuli valmiiksi. Tämmöinen siitä tuli:



Eli jos ihan tarkkaan lasketaan, niin siinä on kolme pöllöä: yksi joka pitelee tuota huivia ja ne kaksi jotka on tuossa huivissa 😂

Tuolla mun takana olisi vielä lisääkin pöllöjä, mutta ne nyt jäi sinne.

Rumaa ja kaunista

Facebookiin on uutisvirtaani jostain ilmestynyt "Kirjastokaista". Ei siinä mitään, en pane sitä pahakseni, sillä sieltä tulee paljon mielenkiintoista asiaa, ja nimenomaan asiaa.
Löytyy ihan nettisivutkin, kirjastokaista.fi - teille joilla ei ole fb:tä käytössä.

Parasta viime aikoina on ollut Roope Lipastin lyhyt haastattelu, Kolme kysymystä, jossa hän antoi kirjavinkiksi Roald Dahlin Nilviöt.
En ole koskaan lukenut yhtään Roald Dahlin kirjaa joten olihan se heti mentävä Celiasta katsomaan, löytyisikö kirjaa sieltä. Bingo! Kirja löytyi, ja vieläpä mukavan kuuloisen lukijan lukemana.
Kuuntelin siitä kolme-neljä ensimmäistä kappaletta ja totesin, että päivän vatsalihastreeni on tehty.
Loistava kirja!

Lipasti itse kertoo kirjasta, että he saivat kirjan vaimonsa kanssa häälahjaksi 😂 parikymmentä vuotta sitten. Nilviöt ovat pariskunta jotka tekevät jekkuja - eivätkä aina niin kivojakaan - toisilleen.

Tässä kuitenkin lainaus kirjan alkupuolelta. Rouva Nilviö ei ole kovin kaunis - on joskus ollut, mutta muuttunut iän myötä rumemmaksi ja rumemmaksi...

"Jos jollakulla on rumia ajatuksia, se alkaa näkyä hänen kasvoistaan ja jos sillä jollakulla on rumia ajatuksia joka päivä, joka viikko ja joka vuosi, kasvoista tulee vähä vähältä niin rumat että niitä kestää tuskin katsoa.

Ihminen, jolla on hyviä ajatuksia, ei voi koskaan tulla rumaksi. Sinulla voi olla väärä nenä, ja kiero suu ja kaksoisleuka ja ulkonevat hampaat, mutta jos sinulla on hyviä ajatuksia, ne loistavat kasvoiltasi kuin auringonsäteet ja näytät aina ihastuttavalta."

Kun asiaa oikein miettii, näinkin saattaa olla...

Roope Lipasti kirjoittaa omaa blogia Teini talossa - olen seurannut myös sitä ja vaikka meillä ei enää teiniä asukaan, niin blogin päivitykset saavat silti joko hymyn huulille tai nyökkäilemään myötätunnosta. 


Sinisen Sohvan Emännälle ja Isännälle, Susannalle Maalle, Repulle ja Anonyymi-Anne lämpimät kiitokset viimeisestä. Siniselle Sohvalle lähetän vielä erityiskiitokset - tässä näkyy vielä taitokset, kun en malttanut ennen kuvausta pestä ja silittää. Tämä on upea! Silittelin tätä sylissäni koko loppuillan ja AM ihaili tätä yhdessä kanssani 😍




Ja jottei kaikki olisi ihan vaan kukkasilla tanssimista niin.... Lääkitystä vähän rukataan taas ja sitä varten tarvitaan uusia reseptejä. Koska osa mun lääkkeistä on sellaisia, että niitä ei kovin moni ainakaan samasta apteekista hae, ne täytyy aina erikseen tilata. Olen siis ottanut tavaksi, että soitan aina kaikista lääkkeistä tilauksen apteekkiin ja he sitten ilmoittaa kun lääkkeet on haettavissa. 
No nytpä kävikin niin, että kun reseptit kirjoitti ei-oma lääkäri, niin osa resepteistä oli kyllä oikealle lääkkeelle, mutta "väärän" valmistajan. No sehän ei käy, kun apuaineet yms. on eri - onneksi apteekissa oltiin tarkkana ja soitettiin mulle. Piti siis pyytää uudet reseptit. Huokaus.
Vaan eipä päättynyt tämä tähän. Pyysin samalla alkuperäisellä puhelinyhteydellä lääkäriä uusimaan särkylääkereseptin. Juu, hän uusii. Kiitos. Menin tänään hakemaan niitä lääkkeitä. Ja huppista keikkaa: nuori farmaseutti katsoo ruutua ihmeissään, kääntää sen sitten mun nähtäväksi ja osoittaa sormella "Tässä on kyllä nyt joku virhe, näitä on lääkkeitä on määrätty vain neljä kappaletta" Siis 4 kpl!!!!!  Nehän menee jo yhden päänsärkykohtauksen aikana, pahimmillaan!  
Voi pyhä yksinkertaisuus sentään.  Ei muuta kuin taas soittamaan hoitajalle, että voiskohan tämänKIN reseptin korjata. 
Että tämmöistä. 

Mutta tuo pyyheliina on upea, siitä ei pääse mihinkään - se vie päänsäryn pois 💗💗





maanantai 22. lokakuuta 2018

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2018 - osa 13

Aamulla ei taas ollut olevinaan kiire mihinkään, mutta kuinkas sitten kävikään. Tuli puhelinsoitto. "Jos aamupalaa haluatte, niin kannattais tulla nyt, sillä tarjoilu (ja ruokakin) loppuu kohta" No voihan nakki. Taas tuli lentävä lähtö, eihän siinä muukaan auttanut, kun aamupala oli jo maksettukin.
Mutta kyllä kannatti!
Aamupala oli katettu suureen soutuveneeseen ja kyllä sieltä vielä hyvin syötävää löytyi meillekin, puuroineen päivineen.



Voiko hienompaa seisovaa pöytää olla?

Aurinko paistoi jälleen kerran pilvettömältä taivaalta ja minkä onkaan kesäaamuna parasta kuin jonkun muun valmistamaan herkullista aamupalaa maatalon pihamaalla auringonpaisteessa.
Tuo pihapiiri oli aivan ihana.



Päärakennuksessa sai käydä myös sisällä ja oli aika lähellä, etten jäänyt sinne...


































Tämän ihanan hepan olisin voinut ottaa mukaan, olihan sisko perheineen tulossa Suomeen heti Suomi Meloon jälkeen - lapset olisivat rakastuneet tuohon hevoseen!














Kysyin omistajilta, olisiko heillä töitä, jos ehdotan AM:lle kesätöitä - jotain olisi kuulemma voinut löytyä. Varoitin, että voi hyvinkin käydä niin, että seuraavalla viikolla on Niemen muuttoauto pihassa ja me seisotaan ovella. Eikä kyllä lähdetä edes talveksikaan pois...

Kun vatsat oli taas täynnä (ihan kun me ei tehtäis muuta kuin syödään ja nukutaan..hmm...), käännettiin PakuPojan nokka kohti Telataipaleen kanavaa. Nyt taas ihan kunnolla muistella... Jos en ihan väärin muista niin matkalla oli yksi lossi ja se olikin vissiin KuljettajaSirkkusen ensimmäinen kerta autokuskina lossilla. Jänskättiköhän 😏😘



Tämmöisen auton takana odoteltiin vuoroamme.... tai siis trailerin. Vetävän auton keulassa lukee "Pientä laittoo tää vaatii vaan". No, pientä laittoo se vaatii, ei nimittäin mennyt katsastuksesta läpi ja on nyt korjattavana, että pääsee taas ensi kesänä reissulle, onhan ensi vuonna sentään 35. kerta Suomi Meloota 😂😂

Ja lopulta me sinne lossillekin päästiin, pari kuvaa maisemasta otettiin, mutta varsinaisesta lossista en kuvaa saanut.





Tämmöisillä kylteillä meidät toivotettiin tervetulleiksi Telataipaleelle.



Ei varmaankaan tarvitse mainita, että jälleen kerran aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Meidän myyntipisteestä on tullut eräänlainen kohtauspiste: valkoinen (aiempina vuosina sininen) PakuPoju on kaikille tuttu näky ja kaikki tietävät, että sieltä löytyy aina juttuseuraa. Jos ei muita, niin me Myyntisirkkuset 😉




Tästä melojat lähtevät jatkamaan matkaa kohti Lohilahtea, niin myös Myyntisirkkuset. Eli tavarat taas Pakupojuun ja kohti seuraavaa vaihtopaikkaa.


Aurinko jatkoi paistamistaan kun saavuimme Lohilahdelle - se olikin tuttu paikka. Pieni, mutta mukava. Siellä oli hyvin järjestetty niin liikennejärjestelyt, pysäköinti, ruokapuoli sun muut.

Käsityöihmisenä - kaiken kiireen keskellä - oli pakko ottaa kuva näistä ihanan kirjavista sukista! Jos oikein kieltä ymmärsin, oli neuloja ja myyjä saksalainen. Luvan kuvan julkaisemiseen kuitenkin häneltä sain:



Melojat saapuivat Lohilahdelle perinteisesti kirkonkellojen soidessa, niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, Lohilahdella on käyty ennenkin ja silloinkin meidät toivotettiin tervetulleiksin kirkonkelloja soittamalla. Lohilahden upea kirkko on mäen päällä ja on kyllä tutustumisen arvoinen, jos sinne osuu.
Lohilahdella on myös oma raha, Lohilahden markka:
Muistomerkin sanomana Suomen oman rahan, markan, lisäksi on kunnioittaa suomalaista työtä. Graniittia oleva kivi löydettiin Kesohiekan Sinkkosen pellolta, jonka jääkausi oli tuonut sinne. Muistomerkin on tehnyt kuopiolainen taitelija Mika Minkkinen, suunnitelusta vastasi silloinen kylätoimikunnan puheenjohtaja Osmo Sinkkonen ja sen rakennutti Lohilahden kyläyhdistys. Mukana on mm. vanhan hinaajan potkurinlapa, ankkuri, puomikairanteriä ja jalustaan on muurattu markan kolikko. Muistomerkissä on huomioitu kylää ja kyläläisten elämää koskevat elementit: työ, puu, vesi ja vesiliikenne.

Lohilahdelta jatkamaan matkaansa kohti Karhukoskea, jossa oli vaihto illalla kymmenen aikaan ja sieltä sitten alkuyön meloivat Ruokolahden Mustaniemeen, kurkistaen aamuvarhaisella Kutveleen avokanavalle.

Mustaniemestä matka jatkui  Huuhanrannan kautta Suikkalan lavalle, johon Myyntisirkkusetkin sitten viimeisen kerran tyhjensivät Pakupojun ennen päätöspaikkaa.

Myyntisirkkuset sen sijaan lähtivät kohti Lappeenrantaa, Saimaan Ladun majaa - nyt oli aika kaivaa esiin "se avain joka roikkuu mun kaulassani" ja naputella majan osoite puhelimen navigaattoriin. Perille osasimme hyvin - onneksi meidän herraseuramme ajeli sen verran edellä, että oli meitä jo odottamassa. Soitto ja saimme ohjeet miten saatiin sähköt ja vedet päälle ja tadaa, vielä tulet... mikä se nyt onkaan,.. No vähän lämpöä kuitenkin 😂

Vaan kuinkas sitten kävikään..... 

Majassa ei ollut sänkyjä. Ei sohvia. Ei mitään missä nukkua. Paitsi lattia. Onneksi olin ottanut - niin kuin aina - makuualustan mukaan. Löytötavaroihin oli päivälle tuotu yksi ilmalla täytettävä makuualusta, kumpikohan siinä nukkuu?
Majasta (se oli siis valtavan kokoinen tupa) löytyi iso läjä istuinalustoja, joista rakennettiin yksi "patja". 
Jotta olisi varmasti lämmin, nukuimme kaikki vierekkäin ja herravieraamme otti ilmatäytteisen makuualustan. Tuntien - ja myöskin ehkä vähän näyttäen.... - itsensä sen päällä norpaksi 😂😂.
Tulimme siihen tulokseen, että se patja oli tarkoituksella jätetty saareen josta se oli löydetty...

Kuljettaja-Sirkkunen nukkui keskellä. Minä nukuin ensimmäistä kertaa omalla makuualustallani ja hups.. putosin sängystäni! Ajatelkaa nyt, ensimmäistä kertaa kun nukun sängyssäni, niin putoan siitä. Ja tietenkin saimme Kuljettaja-Sirkkusen kanssa hirvittävän naurukohtauksen. Ihan niin kuin teini-ikäiset 😂😂.  Olisiko se johtunut tästä, tämä nimittäin kökötti terassilla penkillä: 







torstai 18. lokakuuta 2018

Virkkaamisesta

Niin kuin tuossa taisin jo kertoa, menossa on taas keskeneräisten käsitöiden valmiiksi saattamisprojekti, jotta voi aloittaa uusia töitä. Siis pitäähän sitä olla tilaa uusille keskeneräisille käsitöille 😜😏

Simpukkahuivi alkaa olla melko lailla valmis, montaa kerrosta ei enää puutu. Sitä virkatessa tuli mieleeni, että millä tavalla te virkkaatte? Siis pidätte virkkuukoukkua kädessä; siihen on eri tyylejä/tapoja.

Pistin AM:n kuvaamaan oman tapani (ihan alun perinhän tämän nimittäin piti muistaakseni olla enimääkseen niin kuin käsityöblogi, mutta olen vähän livennyt aiheesta vuosien varrella 😂)

Mutta minun virkkausotteeni on siis tämä "kynäote" - mikä on sinun?



Olen myöskin vaihtanut pikkuhiljaa virkkuukoukkujani noihin Knit Pron Waves -koukkuihin, jotka tuntuvat kädessä mukavammalle kuin vanhat alumiiniset ja/tai metalliset koukut.
Jos haluat niitä vanhan mallisia koukkuja, niin laita viestiä, katson löytyykö kokoa.

Nyt kutsuu Nukkumatti, hyvää yötä!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Läksyt tekemättä?

Sunnuntai-ilta ja jotenkin kumman levoton olo. Sanoinkin AM:lle, että on ihan sellainen olo, kuin olisi LÄKSYT TEKEMÄTTÄ.
Mitähän ihmettä olen unohtanut tehdä?

Tuliaiset on hankittu, Äitirakas tulee vielä huomenaamulla hakemaan viimeisiä. Lähtöselvityksen lupasin tehdä aamulla. Sen voi tehdä jo klo 7.00, kai mä siihen aikaan herään ja teen sen, että on tehty ajoissa - menen sitten takaisin nukkumaan.

Lukupiirin kirjaa en enää ehdi lukemaan, tälläkään kertaa. Luultavasti en edes pääse koko Lukupiiriin. Jostain syystä tämän syksyn kirjat eivät nyt ole olleet ollenkaan mun juttuja.

Pyykit olen viikannut kaappiin - ne jotka pesin eilen ja ne jotka ehti olla tuossa ainakin viikon päivät. Ja tiskasinkin eilen, sen vähän tiskin joka oli kertynyt. Meillä kun ei edelleenkään ole sitä tiskikonetta. Tai on. Minä ja AM.

Käsitöitäkin olen tehnyt. Yhdet sormikkaat on puolivälissä. Harjoitamme vaihtotaloutta.

Niiden välissä tein pipon. Sain avustajaltani langan ja "tupsun". Olin päättänyt, etten tee sitä, ennen kuin olen tehnyt keskeneräisiä töitä valmiiksi, mutta koska syksy ja talvi on tulossa, on pipo tarpeellinen  ja tiesin, ettei sen tekemisessä mene kauaa, otin sen puikoille eilen. Tänään on sitten ollut lämmintä lähes 20 astetta, tosin olen siis tehnyt sisähommia...
Tällainen siitä tuli:



Värit ei taaskaan ole ihan kohillaan, kun "unohdin" säätää niitä puhelimella ennen kuin lähetin kuvan sähköpostiin. On siis enempi violetin ja sinisen sävyisiä nuo värit.

Muitakin pöllöjä meille on ilmestynyt, mutta koska ilta on pimenemässä, en enää kuvaa niitä, kuvaan myöhemmin.

Kotitonttu Pietari on jostain syystä ruvennut vähän riehumaan meillä, en oikein tiedä miksi. Yhtenä päivänä kun tultiin kotiin, niin mitäpä näinkään: keittiössä oli sammutuspeite naulakoineen tipahtanut seinästä! Voi Pietari...
No, hyvähän se tietysti on, että oli testannut, kestääkö naulakko sen, että sammutuspeitteen tarvittaessa voi siitä vetää - ei olisi voinut, mutta, että tuolla tavalla. Soo soo.

Tämä bloggerikin jotain kiukuttelee - tai sitten se on tämä mun kone ylipäätään. Saisi se Poika tulla käymään ja katsoa tätä härpäkettä, onko tässä kaikki systeemit kunnossa.  Jotain tallentamisesta tää sanoo, että tapahtui virhe ja sitten se häviää hetken päästä. Näistä ymmärrä kukaan. 

Että semmoista. Minä rupean miettimään, että mitä ihmettä ne on ne läksyt, jotka multa on tekemättä....

perjantai 12. lokakuuta 2018

Satumaassa

Eksyin eräänä päivänä ihan selvään Satumaailmaan. Joku oli jo tullut sinne retkelle polkupyörällä, eväät repussaan ja kaikelta varalta lyhty mukanaan, jos sattuu tulemaan pimeä, ennen kuin malttaa lähteä pois.








Pihalla asui selvästikin ainakin menninkäisiä, kärpässienistä päätellen. Arkoja ne ovat, kun ei niitä koskaan näe, mutta hienoja koteja ne osaavat rakentaa.








Saku Sammakko on tainnut olla kosiomatkalla, mutta kun Hillevi Hiiri antoi rukkaset ja otti Hepokatti-Heikin, otti Saku uuden morsiamen ja kantoi sen hellästi sylissään kotilammelle. Matkalla pysähtyivät lepäämään kanervan varjoon kivikasalla.



  

Satumaan puussa voi kasvaa ihan mitä vaan - vain mielikuvitus on rajana 😊 Puun juurella on tonttuja - ja niitä voi löytyä puustakin, kun oikein tarkkana. Tai vaikka sähkötolpasta. Mihinkähän se on menossa?






Pöllöjä, liskoja, sammakoita, keijuja - ette arvaakaan mitä kaikkea Satumaasta löytyy! 


 Höh. No niitä pöllöjä sieltä löytyy ainakin 😂😂😂💗💗💗





torstai 11. lokakuuta 2018

Loppuvuoden haasteet 2018 - päivä 17

Tavaroiden poisto jatkuu, vaikka jälkijunassa tulenkin. Te kaikki muut olette vissiin päässeet jo projektin loppuun, ja ihan kunnialla? 

Muhun on iskenyt jonkinlainen syys-laiskimus - edelliseen päivitykseen viitateen liittyy Riesaan ja kaikkeen mahdolliseen mitä se vaan voi tuoda mukanaan. Vaikka kuinka yritän olla reipas ja raahata itseäni tuosta ovesta ulos, niin ainoa mihin tunnun kykevän, on raahautuminen sänky-sohva-sänky-sohva -väli. Ärrrrrsyttää. 
No, huomenna on pakko raahautua sinne optikolle kuuntelemaan, että paljonko niille kehyksille jääkään sitten hintaa, kun niihin vielä laitetaan linssit. Odotan innolla, että saan esitellä ne lasit teille, sillä nämä vanhat on oikeastaan aika "tylsät" - kun kyse on minusta 😉 Ihan kivat nämäkin on, joskus on hyvä olla jotain hillittyä, vai mitä? 

Tämmöiset siistit ja hillityt lasit on nyt. Kaksitehot. Ikä tekee tehtävänsä. Huokaus. 

Nämäkin voi varmaan sitten "loppukuusta" laittaa poistettavien listalle? Tai ne näitä edeltävät? Tai sitä edeltävät, nekin taitaa vielä olla jossain jemmassa... 









Mutta varsinainen poistettavien lista on seuraavanlainen:

1.-2. - kahdet ulkoiluhousut saivat uuden kodin, kolmannet odottaa vielä päätöstä, joten niitä ei lasketa
3. - rikkinäinen pieni kylmälaukku ja jotain pientä härpäkettä lähti roskiin
4. - istuinpehmuste, käytin kajakissa. Istuinpehmusteita ja -lämmikkeitä löytyi kaapista NELJÄ...
5.-6. - kahdet melonta-/uintitossut

7. - vedenpitävät säärystimet, esim. kosteassa metsässä kulkemiseen. KÄYTTÄMÄTTÖMÄT.

Nämä olen ostanut silloin kun veri ja mieli veti enemmänkin metsään, mutta kun pohkeet ovat niin paksut, niin nämäpä ei menneetkään mulle 😔 Kätevät ovat; on remmi kengän alle ja vielä pieni koukku jolla säärystimet saa edestä kiinni vaikkapa vaelluskengän nauhoihin - pysyy siis varmasti paikallaan.
Ei haittaa aamukaste eikä sateen jälkeinen kostea metsä, ei kastu housunlahkeet näiden kanssa. 
(Oliko tarpeeksi hyvä myyntipuhe?)





8. - sininen pikkureppu 
Reppuun mahtuu just päivän eväät ja tarpeelliset tavarat (jos ei oo kovin suuriruokainen 😉😉 - voin antaa tarkempia mittoja, jos joku on kiinnostunut tästä). 
 
 

Ja vielä retkeilijälle 

9. - lusikka-haarukka- (veitsi) hässäkkä


10. - vaaleanpunainen parkkikiekko meni roskiin, se kun on ajoluvattomalle tarpeeton..





11.-16. Kerman Saven Heinä -mukeja 6 kpl
17. Kerman Saven Heinä kermakko



Tämmöisiä tarpeettomia tavaroita tälle 17. päivälle. 
"Retkeilytarvikekaappi" on nyt siivottu, lopputuloksena mm. se, että AM sai oman kuivasäkkinsä takaisin. Olen pitänyt sitä monta vuotta, kuljettaen siinä makuupussiani niillä muutamilla reissuilla, joilla makuupussia on tarvittu. 
Nyt löytyi omistakin tavaroita tarpeeksi iso kuivasäkki, johon sain makuupussini ahdettua ja AM sai omansa, A-nopiltaan (siis Äitirakkaaltani) lahjaksi saamansa säkin vuosien jälkeen takaisin. Kaikenlaista muutakin "unohdettua" kaapin muovilaatikoista löytyi, kuten neljä rullaa vessapaperia. Retkellä pitää aina olla vessapaperia! 
Nyt tiedän, että jos kotona loppuu vessapaperi, voin hätätapauksessa lainata sitä retkeilytarvikkeista. Tai jos curry tai paprikajauhe loppuu, niin niitäkin löytyy... 

Kaappien siivoaminen on oikeastaan hauskaa ja mielenkiintoista, vai mitä? Tekee löytöjä, löytää paljon sellaista tavaraa, jonka olemassa olosta ei ollut enää hajuakaan 😂😂

tiistai 9. lokakuuta 2018

Kirjoneule nurinpäin ja vähän muuta höpinää

Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomista nurjalta puolelta. Se oli helppoa, vaikka luulin sen olevan vaikeaa ja superplussaa siinä oli se, että langanjuoksut eivät kiristä samalla tavalla kuin oikealta neulomalla.

Neulominen tapahtuu ihan samalla tavalla kuin neuloisi oikealta puolelta: työ vain käännetään nurin päin ja jatketaan neulomista. Langanjuoksuja on helpompi kontrolloida, kun neuloo nurjalta.
Tästä linkistä voi käydä katsomassa ohjetta ja neuvoa tarkemmin (sillä alkoitatko sukan teon varpaista vai varresta, ei ole merkitystä)

http://kotikuusenalla.blogspot.com/2015/10/muutama-sananen-kirjoneuleen-tekemisesta.html


Eilen olin meidän Epilepsiayhdistyksen puheenjohtajan kanssa sairaalalla... no tarkoitus oli esitellä eri yhdistysten toimintaa yms. mutta ei se nyt ollut ihan sellaista kuin odotimme.
Tilaisuuden loputtua kävimme kuitenkin "meidän" osastolla eli neurologian osastolla viemässä sinne lukemista ja samalla sitten kysäisin, mahtaisiko minua aika paljonkin hoitanut mieshoitaja - ainoa jonka nimen muistan - olla paikalla ja ehtisikö hän tulla tapaamaan. Ja kyllä vain, hän oli paikalla ja tuli tervehtimään  ja todellakin olin tehnyt silloin kuusi vuotta sitten osaston toisella puolella vaikutuksen, sillä hän muisti mut vielä - tuli ovesta, otti ja halasi 😍

Sairaalalta lähdettyä käytiin kaupungissa syömässä ja kun lopulta olin lähdössä kotiin, oli bussin lähtöön n. 10 min. Ehtisin vielä käydä hakemassa purkin kahvimaitoa... Voi ei, kaikilla kassoilla olevilla on paljon ostoksia 😔 No ei kun kysymään, voisinko etuilla yhden maitopurkkini kanssa, kun rahatkin oli jo kädessä. Ja kun nätisti pyysin, niin ystävällinen nuori nainen päästi edelleen 💗
Hänen ansiostaan ehdin juuri bussiin - muuten olisin joutunut odottamaan tihkusateessa seuraavaa bussia melkein puoli tuntia. Tai no olinhan kaupassa jo valmiina, mutta odottaminen on tylsää - varsinkin kun olin ollut koko päivän reissussa. Olin niin iloinen, että maailmassa on vielä ystävällisiä ihmisiä!

Näen nykyään paljon unia, mutta en enää herättyäni yleensä muista niitä. Johtunee noista lääkkeistä (lääkitystä muuten taas perjantaina rukattiin..) Tänä aamuna kuitenkin muistin uneni ja koska mulla oli aika työfysioterapeutille tuosta selästä, niin päätin kokeilla, pitääkö uni paikkansa... Kyse oli oli nimittäin silmälaseista 👓 Näin unta, että vakio-optikollani oli mulle silmälasikehykset 27 eurolla!
Ja koska optikko on siinä työterveyttä vastapäätä, niin päätin mennä kysymään, kuinka on, mahtaisiko siellä olla edullisia kehyksiä..
Oma optikkoni oli varattuna, mutta etsin kehyksiä toisen kanssa sillä aikaa, hän oli juuri laitellut kehyksiä tarjoushyllyyn ja sieltä itse asiassa löytyi aika vinkeät kehykset... Ja kun olen käynyt näöntarkastuksessa ja on katsottu minkälaiset linssit oikein pitää tehdä jne jne, niin voi olla, että kehysten hinnaksi ei loppujen lopuksi jää kuin se 27 euroa, ne ei nimittäin tainneet olla tarjouksessa kuin siinä 50 euron paikkeilla 😂😂

Tämmöistä tohellusta.
Nyt lähden käsityökerhoon jatkamaan simpukkahuivin virkkaamista. Kyllä sekin joskus valmistuu.


perjantai 5. lokakuuta 2018

Löysin piilosta pöllölapaset

Yritän TAAS saada jotain keskeneräistä valmiiksi ja kaivelin esiin simpukkahuivin ja virkkuukoukun. Niiden alta löytyi valmiiksi neulotut, mutta päättelemättä jääneet lapaset viime talvelta/keväältä. Otin itseäni niskasta kiinni ja päättelin ne ja höyrytin ne.

Tähän liittyy myös se kastemekko ja sen kirjailu. Yritän venyttää sen tekemistä... Mutta... Olen luvannut itselleni, että tuo pöydällä oleva pipolanka ei muutu pipoksi, ennen kuin kastemekko on valmis. Keskeneräisiä voi toki tehdä tässä välissä, kun jollain koettaa saada mielestä pois harmitusta siitä, että ei osaa kunnolla kirjailla. Siitä ei oikeasti tule nätti. Ristipistoilla olisin saanut sen onnistumaan, mutta ei noin.... 

Simpukkahuivin alta löytyi nämä lapaset, joista olen kyllä aikalailla ylpeä, vaikka itse sanonkin.... Nämä oli ne lapaset, jotka neulottiin nurjalta puolelta. Ideana oli se, että nurjalta puolelta neuloessa langankierrot eivät jää kiristämään samalla tavalla kuin oikealta neulottaessa. Neulominen on yhtä helppoa, koska ohjetta seurataan ja neule neulotaan ihan samalla tavalla kuin oikealta puoleltakin neulottaessa. 


Näistä(kin) tuli yhdet lempparilapasista - kohta täytyy ruveta pitämään käsineitä myös yöllä, kun on niin paljon lempparikäsineitä, ettei kaikkia ehdi pitämään 😃 Nämä on onneksi ohuehkot, niin ovat juuri tämän ajan lapaset:
Novitan Venla -lanka,  75 % villa ja 25 % polyamidi.  Zingin puikot 2.5 mm.

Mutta se pipolanka. Sain sen avustajalta-ystävältäni lahjaksi ja se todella polttelee tuossa pöydällä. Kastemekosta puuttuu vielä yksi nimi kolmesta ja syntymäaika. *huokaus* 
Katsokaa nyt tätä ihanuutta:







torstai 4. lokakuuta 2018

Loppuvuoden haasteet 2018 - päivä 16

No niin, poistettuja tavaroita on taas saatu kasaan, osa on jo lähtenyt etiäpäin tai on lähdössä (roskikseen/kierrätykseen). Tämän jälkeen jää vielä 13 päivää. Multa on kummasti jo hävinnyt tavaraa - astioita joita olisin laittanut tähän projektiin, mutta en löydä niitä enää mistään. Olenkohan antanut ne jollekin joskus aikaisemmin. En ymmärrä. Tai sitten ne on yläkaapissa ja sinne en yksin kiipeä. Tai kiipeä ollenkaan. Se on AM:n hommaa. 

Enkä varsinkaan nyt, kun Riesa on kiusannut koko 1,5 viikkoa - pelottelee: tulen, en tule, tulen. Ärsyttävä. Tulis sitten kunnolla ja jättäis rauhaan. Soitin tänään epihoitajalle ja hän jätti tiedot mun oman lääkärin sijaiselle. Sanoi, että ko. lääkäri on kovin perusteellinen ja haluaa varmasti tutustua mun tapaukseen tarkasti ennen mitään päätöksiä yms. Tuli kyllä aika turvallinen olo - muutenkin kun tunnen olevani turvallisissa käsissä tuolla omassa sairaalassa. Niin kuin olin Kuopiossakin.

Tämähän ei nyt siis liittynyt millään tavalla tähän tavaroiden hävittämiseen, mutta koska aina pitää olla selitys sille, miksi on jättänyt jotain tekemättä, niin tuossa selitys.

Mutta kiertoon on lähtenyt:

1.  3D askartelukuvia
2.  valokuva-albumi (tyhjä, valokuvat ei kuulu "hintaan)
3.  purkillinen pääsiäismunista saatuja pikkuleluja (nämä lähti mummun mukaan, osa taitaa piiloutua mummun matkalaukkuun 😉)
4. "paljasjalkatossut" roskiin (pohjat kuluneet)
5.  pahvitarjotin; tästä voi itse koristella sellaisen tarjottimen kuin haluaa: piirtää, maalata tms
6.  askarteluhuopaa (ruskea, vihreä, punainen)
7.  kuviollista askartelukartonkia
8.  piippurasseja askarteluun (vaaleanpunainen, vihreä)
9. 3 kpl neulottuja kaulaliinoja

10. - 12. neulottuja kaulaliinoja
(tummemman ja vaalean ruskeat huivit ovat n. suoria huivia)
Punainen huivi on sen verran "lyhyt", ettei sitä saa pyöräytettyä kahteen kertaan ainakaan aikuisen pään yli, vaan on jätettävä kaulaan kuvan tavalla.




13.  mustat matalakorkoiset sandaalit koko 40
Kantalaput kuluneet, mutta muuten siistissä kunnossa.





14. valkoiset matalat sandaalit koko 40
Lähes käyttämättömät, ainakin pohjan perusteella.
Tykkäisin kyllä, mutta kun mun jalka on niin leveä ja paksu, että ahistaa.

15.  musta, ohut neulepipo "energiaa!" 
Käyttämätön.



16. Ja viimeisenä hyvin palvellut vanha vedenkeitin, joka viedään jollain kauppareissulla johonkin kodinkoneliikkeeseen kierrätettäväksi.

Siinä oli 16. päivän saldo. Vielä riittää.....




tiistai 2. lokakuuta 2018

Valmistuneita käsitöitä

Usein sitä miettii, että mitähän sitä kirjoittaisi, kun varmaan jotain pitäisi kirjoittaa, pitkään aikaan en ole mitään kirjoittanut, mutta kun ei ole oikein mitään tapahtunut ja....

Arkeilijakin pohti blogissaan yhtenä päivänä, mikä on bloggaajan suurin virhe. Hän oli tullut siihen tulokseen, että se on se, kun julkisesti pohtii, ettei keksi mitään kirjoitettavaa. Minä teen nyt virheen toisin päin ja pohdin, että mistähän sitä aloittaisi, kun on muutenkin jäänyt monta juttuja kertomatta.
Myyntisirkkusten seikkailutkin on vielä kesken 😂

No, koska Riesa on viimeisen viikon aikana ilmoitellut olemassa olostaan, vaikka tekin olette käskeneet sen mennä hus pois hävöksiin, niin yritän kirjoittaa tällä erää vain lyhyesti ja keskittyä sitten taas käsitöihin.

Minimalismipeliä en ole unohtanut, jäin vain pahasti jälkeen sen kanssa. En oikein tiedä mihin mun päivät hujahti. Jatkan sitä kuitenkin siitä mihin jäin, eli lisää seuraa taas, kun pääsen tuonne työhuoneen kaapille.

Lukemistakaan en ole unohtanut - sekin vain edistyy hitaasti, kun illat kuluu tässä koneella (huono tapa?) ja käsitöiden kanssa. Tai kirjastossa... Tai sitten viltin alla kurjistellen 😜

Mutta puikoilta tipahti eilen ballerina-rakentajalle ja prinssille lapaset; Äitirakas lähtee kahden viikon päästä juhlimaan synttäreitä.



Lankana Novitan Hohde ja molemmissa lapasissa intialainen peukalo, johon olen tykästynyt. Minusta se peukalo istuu lapaseen parhaiten ja on helppo tehdä. Oikean käden lapaseen. Vasemman käden lapasen kanssa on aina ongelma, en jostain syystä koskaan saa sitä ensimmäisellä kerralla alkamaan oikeinpäin 😊

SusannaMaalta sai mut innostumaan Riikka -sukista ja on ollut ihan huippusuurena apuna, kun olen opetellut käyttämä Ravelrya. Hitaasti mutta varmasti sitäkin. Ihan niin kuin valmistui nämä Riikka -sukat, jotka on suunnitellut Riikka P, joka tekee mm. Palasia arjestamme -podcasteja Youtubeen.
Niitä on kiva kuunnella neulomisen ohessa - Riikan murretta on ihana kuunnella 😊
Tällaiset tuli mun Riikka -sukista:


Lankana Regian Cotton Color.

Semmoista. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja kirjailen ystävän suvun kastemekkoon viimeisimmän kastetun nimen ja syntymäajan - se on odottanut mulla jo pari vuotta, että tekisin sen. Tarvetta sille ei ole vielä ollut, eikä kuulemma ole vieläkään, mulle on luvattu ilmoittaa ensimmäisten joukossa, sitten kun sitä tarvitaan 😍 Päätin kuitenkin, että nyt teen sen pois mieltä painamasta, ja pääsen sitten tekemään muita jonossa olevia töitä.

Ja tämä mun piti esitellä: meidän uusi vedenkeitin


Viisi eri väriä, sen mukaan kuinka kuumaa vettä keität. Tämä punainen on kaikkein kuuminta, 100 asteista.
Halusin sellaisen vedenkeittimen, jolla voi veden lämpötilaa säädellä, sillä eri teelaadut vaati(si)vat lämpötilaltaan erilaista vettä. (Huonoa suomea)  Saa nähdä kuinka kauan tämä kestää, ei ollut kovin kallis. Kestää minkä kestää.

Tuo punainen tuo mieleen joulun. Saako glögiin laittaa 100 asteista vettä?

Remontti-Reiska

Piti oikein tarkistaa, mistä olen viimeksi kirjoittanut, etten höpöttele samoja juttuja uudestaan. Tietokone oli taas tuossa hyllyssä ainaki...