tiistai 30. tammikuuta 2018

Kiitos kameleista

"Kameli Kemeli kadulla käveli.
Ihan kuin laiva keinahteli,
suuhunsa kaktusta etsiskeli.
Kameli Kemeli torille meni.
Oli sipulia, salaattia, salviaa, sientä,
pinaattia, parsaa ja perunaa pientä.
Mutta ei kaktusta yhtäkään
kameli sattunut löytämään.
Kameli Kemeli kadulla käveli.
Näki pieni mummo ikkunastaan
kun kameli Kemeli käveli vastaan.
Merikipeäks mummo tuli ihan,
kun kameli keinui poikki pihan.
Hän ikkunan auki tyrkkäsi heti
ja raitista ilmaa sisäänsä veti.
Mutta kameli Kemeli ikkunalta
söi kaktuksen mummon silmien alta.
Taas kameli Kemeli kadulla käveli..."

(Kaija Pakkanen)




Kiitos kameleista Repu + matkakumppani 😊

Piti AM:ltä kysyä, miksi kameleilla on tuollaiset "turpaverkot": ovat kuulemma hanakoita puremaan. Auts.


maanantai 29. tammikuuta 2018

Pöllöjä pöllönpesästä, osa 1 :)


Tervetuloa Pöllönpesään - tämän oven takana siis pitää majaansa yks HelvetinPöllö, AM ja melkoinen määrä erilaisia pöllöjä. Osan pöllöistä olen esitellyt jo niiden lennähdettyä ovesta sisään, mutta on varmaan sellaisiakin pöllöjäkin, joista ei ole ollut puhetta. 

Tämä on se ihan ensimmäinen, tärkein ja rakkain pöllö, mikä on aikaan meille lennähtänyt. Silloin en vielä minäkään tiennyt, että pöllöt vievät sydämeni niin täysin kuin ovat vieneet, tämä vei sydämeni muuten, kuten varmaan ymmärrätte 😊 Eli tämä Pojan päiväkodissa askartelema pöllö, Pojan jolta bloginimeni on peräisin 😊


Tämä pöllö pölähti meille seuraavaksi ja sillä on myös erityinen paikka meillä. Ihan tarkalleen ottaen se ei ole minun vaan AM:n. 
Pieni Poika osti tämän n. 25 vuotta sitten omilla rahoillaan isälleen joululahjaksi - auttaakseen Joulupukkia. 

Nämä kaksi olivat siis ne ihan ihan ensimmäiset pöllöt, minun jälkeeni, meidän perheesssä. 





(Pahoittelen, että kuvia ei ole nyt muokattu mitenkään, ei rajattu eikä mitään, mutta älkää antako sen häiritä, jooko.
Mä olen edelleenkin surkea kuvaaja ja surkeutta lisää vielä se, kun kädet tärisee...)

Tästä Pöllöstä se kaikki alkoi. Tämä on se The Pöllö. Tälle tulee ikää tänä keväänä 17 vuotta, nimeä sillä ei ole, mutta tarina sillä on. 





Noin 17 vuotta sitten sain kaksi epilepsiakohtausta ja toisen kohtauksen jälkeen AM toimitti mut ensiapuun ja ilmoitti, että me ei lähdetä täältä mihinkään, ennen kuin selviää, mikä vaimoa vaivaa. Asia selvisi: n. golfpallon kokoinen hyvänlaatuinen aivokasvain. Parin-kolmen viikon päästä olin jo Tampereella leikattavana - kaikki kävi niin nopeasti, etten ehtinyt oikeastaan edes ajatella asiaa - vasta sitten kun jäin leikkausta edeltävänä iltana yksin huoneeseen ja lopetin puhelun Äidin kanssa... Onneksi jo silloin kohdalleni osui ne sairaalan empaattisimmat hoitajat ❤
Kun leikkaus seuraavana päivänä oli ohi ja AM tuli sairaalaan katsomaan, hän toi tuon Pöllön tullessaan, olin vielä teho-osastolla tarkkailtavana. Pöllöstä tuli viikon sairaalareissulle ystävä, tuki ja turva 😊 
(Leikkaus ja kaikki meni hyvin eikä nykyinen Riesani liity tuohon kasvaimeen mitenkään 😊) 
Tästä lähti kuitenkin sellainen "perinne", että niinä kertoina kun olen joutunut sairaalaan, olen saanut sinne kaveriksi uuden pöllön 😊  Tässä niitä rivi - ihan kaikki ei ole sairaalakavereita, muitakin riviin mahtuu 


Sitten on tietenkin "meidän perhe" 😊  Tämä ei varmaan kaipaa sen kummempia esittelyjä..

                                                                                                           Ja nuo toiset pöllöt olen pistellyt ihan itse.




Tässä on ensimmäisen kaapin pöllöt... Joukkoon on päässyt yksi karhukin, tuossa ensimmäisessä oikealla. Sen on veistänyt isosetäni ja sillä on ikää ainakin 40 vuotta. Ja sen vieressä on pieni lasinen possu 😊
Takarivissä on ystäviltä saatu, raastinraudasta tehty pöllö. Silmät on tehty pilttipurkkien kansista. 
Edessä olevat kaksi keraamista pöllö on tietenkin tuliaisia Japanista, mistäpä muualta...

Toisessa kuvassa on..hmm...Vasemmassa etureunassa ruskea nahkalompakko jonka sain entiseltä työkaverilta: puhelimeni soi: 
- oletko kotona jos tulen äkkiä piipahtamaan?
- joo-o... (vähän hämmentyneenä, emme oikeastaan ole tekemisissä)
- mä tulen kohta
.... kling kling - ovikello soi
- moi, mä toin sulle tällaisen tuliaisen kun kävin Turkissa, mun oli pakko ostaa tää sulle kun näin tämän! 
😊😊😊
Kuvassa on myös pari muuta lompakkoa - harmi vaan kun rahaa ei ole yhtä paljon, kuin kaikkiin lompakkoihin ja säästölippaisiin menisi.. Tuossakin on nimittäin tuo isompi keraaminen pöllö ja pienempi keraaminen pöllö säästölippaita.
Nuo sininen ja kirkas (valkoinen) ovat yövaloja, ne voi laittaa suoraan pistorasiaan. En vain raaski käyttää niitä(kään). 
Rintamerkki Otus M Pöllönen; se on Metropolia AMK:n hyvinvoinnin lähettiläs.

Alimmaisessa kuvassa on oikeassa reunassa pieni ristipistotyyny. Silläkin on mieleenpainuva tarina. Kuuluin silloin vielä FB:ssa Ristipistoilijat -ryhmään ja kerroin siellä, että olen menossa Kuopion sairaalaan tutkimuksiin ja menen sinne jo juhannusaattona. Eräs Kuopiossa asuva ryhmäläinen kysyi, saako hän tulla katsomaan mua. Hämmennyin vähän, mutta koska meidän jutut FB:ssä osuivat hyvin yksiin, vastasin että totta kai. Juhannuspäivänä hän sitten tuli, toi tuon pienen ristipistoin tehdyn pöllötyynyn tuliaisiksi - ja taisi istua seuranani ainakin kolme tuntia! Ja viikon sairaalareissun aikana kävi vielä kaksi tai kolme kertaa. Siis käytännössä tuntematon ihminen halusi tulla katsomaan ja ilahduttamaan mua 😊😊 
Hyllyn keskellä, tuo vihreä ja melkein pyöreä pöllö on tehty vetoketjusta! 
Ja syömäpuikoissa on tietenkin pöllöjä 😊

Tiesittekö muuten, että Japanissa, muistaakseni Tokiossa, on Pöllökahviloita? Sieltä voit kahvia tai teetä tilatessasi kuulemma samalla valita itsellesi pöllön joka tuodaan pöytääsi, siis elävän pöllön, ja sitä voit siinä kahvia/teetä juodessasi sitten silitellä! 

Siinä ensimmäinen osa Pöllönpesän pöllöistä - eikä siinä ollut kuin pienen pieni murto-osa. Jos haluatte jostain tarkemman kuvan, niin toki voin yrittää kuvata, kun kerrotte, mikä pöllö kiinnostaisi enemmän 😊😊
Tai haluatteko ylipäätään nähdä lisää pöllöjä - tuliko pöllökiintiönne täyteen jo tästä? 



lauantai 27. tammikuuta 2018

Lupauksesta huolimatta ei tulekaan juttua pöllöistä

Vaikka Su'elle lupailin, että tämä päivitys voisi kertoa pöllöistä, rikon "puolilupaukseni", sillä nyt on IHAN pakko kertoa teille perjantaisesta tapaamisesta ystävän kanssa 😊

Tapasimme vakiokahvilassamme keskustassa, joimme teetä ja söimme ihania herkkuja (no ei me hirveästi, mutta olisitteko itse voineet vastustaa mangokuorrutteista juustokakkua?) ja teimme käsitöitä; meidän tapauksessa ristipistotöitä 😊  Krhm...uskallankohan tunnustaa..?  Aloitin uuden ristipistotyön.. Ette varmaan arvaa aihetta?

Kahvilassa on muutamia pieniä huoneita ja niissä pari-kolme pientä pöytää, joissa on mukava istua ja jutustella. Ja tehdä vaikka käsitöitä. Jotkut istuvat tekemässä töitä, jotkut ehkä jotain kouluhommia, joku saattaa istahtaa vain hetken lukemassa. Tämä on meidän vakiopöytämme, tässä istumme jos se vain on vapaana 😊  (Tästä on suora linja viereisessä olevalle tee-/kahvi-/kaakaotiskille..)





Yhtäkkiä kadulla kahvilan ikkunoiden alla kulkee musta bussi, täysin musta! Mitä ihmettä, mitä tapahtuu? Vaan ystäväni tiesi kertoa: läheisessä ravintolassa on illalla Michael Monroen konsertti, sen täytyy olla hänen keikkabussinsa! Ja siihenhän se jäi, muutaman metrin päähän ja miehet rupesivat purkamaan autosta laatikoita. Hirvittävä määrä laatikoita - oli varmasti muutakin kuin pari kitaraa ja nokkahuilu 😉😉
Purettuaan tavarat autosta menivät varmaan kantamaan niitä nurkan takana olevasta porttikongista sisään ravintolaan ja sitten peruuttivat auton ihan siihen kahvilaa vastapäätä.



Jonkun aikaa auto oli siinä parkissa, olivat varmaan laittamassa soittimia ja paikkaa kunnossa iltaa varten, sitten lähtivät siitä jatkamaan matkaa.



Vähän sen jälkeen kun tuo bussi oli tuohon pysäköity, astui "seuraavaan" huoneeseen, johon pääsee suoraan eteisestä ja jonne minulla oli suora näkyvyys seurue. Onneksi en ollut ottanut suuhun mitään juotavaa, sillä muuten olisi ollut nenähuuhtelun paikka.
Huoneeseen astui nimittäin itse BATMAN. Kyllä, luitte aivan oikein. Batman. Hetkeen aikaan en voinut irrottaa katsettani hänestä ja vasta vähän ajan päästä sain sanottua ystävälleni, että "tuolla on Batman". Ei varmaan olisi uskonut, jos ei olisi omin silmin nähnyt.

Miten niin liikaa netissä? Liikaa televisiota? Jatkanpa tästä siis käsitöiden parissa .... 😊

PS. Otin jo vähän kuvia pöllöistä, olen vaan oikeasti niiin surkea kuvaaja ... Mutta jotain kuvia ja tarinoita kuitenkin, joilla aloittaa 😊 

torstai 25. tammikuuta 2018

Varrrrrpaat lämpimiksi - ja avunpyyntö rakkaat neulojaystävät!

Nyt oon saanut keskeneräisiä valmiiksi - huraa! Nuo yhdet sormikkaat vaan tuossa kummittelee, tai oikeammin kynsikkäät. Itse kynsikkäät on valmiit, mutta kun niihin pitäisi se kuva silmukoida ja se on aiheuttanut mulle päänvaivaa niin, että olen aivan varmasti harmaantunut entisestään. Ja se aiheuttaa harmia edelleenkin. Mutta periksi en anna; ne valmistuu vielä tällä viikolla, ja piste.

Mutta kolmet sukat olen saanut valmiiksi. Ensin saatte katsella ihan vaan Nallesta tehtyjä perussukkia, oisko noin kokoa 36. Etsivät hyvää kotia 😊


Seuraavat sukat sitten. Niiden valmistuminen ottikin sitten "vähän" kauemmin. Nolottaa ihan. Mutta toisaalta, enpä näitä käsitöitä urakalla teekään, omaksi ilokseni ja jos joku pyytää tarpeeseen. Eli nämä ovat Niina Laitisen vuoden..tuota..2016.. joulukalenterisukat. Sain ne nyt vihdoin siis valmiiksi. Mutta huomatkaa siis, että en purkanut, vaan ne odottivat, että tartun sisukkaasti taas toimeen 😊 Vähän "oikaisin" kuten ehkä tarkemmat samat sukat tehneet huomaavat: tein kantapäät ihan yksivärisinä ja vasta sitten kun olin kaventanut ylimääräiset silmukat pois, jatkoin kirjoneuletta. Nämäkään ei kovin isojalkaiselle mahdu, mutta etsivät kylmiä varpaita. Leveän pohkeen ohjeella on tehty, eli kovin siropohkeiselle ei välttämättä mene - tosin sitä varten laitoin tuonne resorin tuon satiininauhan, että voi sillä koettaa kiristää sukan pysymään paremmin jalassa/ylhäällä. 



Näiden Niina Laitisen Metsäretkien valmistuminen ei kestänyt IHAN niin kauan, viime keväästä asti vain 😊 Näissä tein samoin kuin joulukalnterisukissa: kantapään ohjeen kanssa ei ajatus juossut + nostettuja silmukoita oli 1-2 liikaa (niin mulla käy aina kun yritän tehdä ohjeen mukaan...).  Nämä sukat just ja just menis itsellekin, mutta kun juuri sain Repulta ne ihanat pöllösukat muiden pöllösukkien ja muiden sukkien lisäksi, niin näillekin sukille kelpaa kyllä uusi koti, jos semmoinen jostain löytyy 😊
Eli ehkä jalalle n. 38-39, ei kovin kapeapohkeiselle vaikka näissäkin on satiininauha, jolla voi resorista tarvittaessa kiristää. 


Semmoisia on puikoilta pudonnut. Olen tyytyväinen. Ostin tuossa joulun alla ison korin, johon sain pakattua noita keskeneräisiä neuleita ja hups: nyt siellä ei ole enää kuin yhdet keskeneräiset sukat, jotka on oikeastaan varattu Novellikoukkua ja Neulekerhoa varten. Ne on ihan perussukat eli etenee nopeasti - huomennakin jo vaikka kuinka pitkälle kun on Novellikoukun vuoron. Reilussa 1,5 tunnissa ehtii neuloa paljon 😊

Sormikkaiden jälkeen otan kyllä työn alle sen ystävän kastemekon kirjailun - se on ollut odottamassa niin kauan, että se on nyt pakko tehdä pois. Sen jälkeen voi tehdä jotkut sukat Reppanaisen lähettämistä sukkaohjeista - Niina Laitisen - ja sitten virkata sen yhden huivin valmiiksi, mikä on odottanut tuolla keskeneräisenä vaikka kuinka kauan. Ja siinä välillä pistellä ristipistoja 😊

Ja sitten se avunpyyntö:

Löytyisikö teiltä neulojilta keneltäkään jemmasta vähän reilun "peukalon" verran
 NOVITAN VALKOISTA HILE-lankaa? 
Oma jämä ehkä just ja just riittäisi toiseen peukaloon, mutta toinen peukalo jää tekemättä 😢
Toki jos jollain on enemmänkin, vaikka kokonainen kerä, niin voisin ostaa senkin, jos raaskit siitä luopua. 

Su'en iloksi ja pyynnöstä ja toiveesta koetan ensi kerralla kirjoitella Pöllön pöllöistä 😊😊

lauantai 20. tammikuuta 2018

Karhukirjeitä, käsityölehtiä ja melkein tulipalo

Oletteko koskaan lukeneet tai kuunnelleet Jukka Parkkisen Karhukirjeitä?

Ovat aivan loistavia tarinoita, myös aikuisille - ehkä jopa enemmänkin aikuisille kuin lapsille, sillä jotkut sanankäänteet ovat sellaisia, etteivät lapset niitä ymmärrä. Tai ymmärtävät ne juuri niin kuin ne on kirjoitettu, eivät niiden vivahteita.

No, miten sattuikaan, tässä lauantai-illan ratoksi kaivoin keskeneräisten neuleiden korista esille eräät vuoden verran valmistumista odottaneet sukat ja ajattelin tehdä ne nyt valmiiksi, kuunnellen samalla Karhukirjeitä Kaukomailta.
Heti kirjan alussa yksi tarinan päähenkilöistä, räväkkä Amalia-täti, tilaa KESKENJÄÄNEET KÄSITYÖT -LEHDEN, sillä hän haluaa voittaa maailmanympärysmatkan.
Ja voittaa myös. Hän lähtee matkalle sisarenpoikansa Otson ja konstaapeli Karhusen kanssa. He kokevat matkallaan melkoisia seikkailuja - kannattaa lukea, tai kuunnella.

(Ainoa oikea Karhukirjeiden lukija on Juho Milonoff, mutta valitettavasti Celiasta ei ainakaan tuota kirjaa hänen lukemanaan löytynyt. Yle Areenasta löytyy Karhukirjeitä Kuntolomalta, siitä voi vaikka aloittaa 😃😃😃

Mutta miten sattuikaan juuri tähän iltaan: keskenjääneet käsityöt...

Onko teille koskaan tullut tarjousta tuollaisesta Keskenjääneet käsityöt -lehdestä?



*********************

Lauantai-illan tunnelmaa pilaa vähän palaneen käry... Ja ei, nyt se ei tule keittiöstä, eikä se ole varsinaisesti kenenkään syy. Tai on se vähän. Yhden pöllön. Siis pöllön. Harmittaa.
Vahinkoja:
- AM:n palaneet sormen päät
- lattiasta pieneltä alalta, ehkä n. 5x5 cm lakka pois ja pari naarmua - ei haittaa, koska lattia muutenkin huonossa kunnossa
Sain kesällä kavereilta synttärilahjaksi ripustettavan pöllön, jonne voi laittaa lämpökynttilän palamaan. Olen polttanut siellä kynttilöitä ennenkin, mutta jostain syystä nyt tänä iltana kynttilä päätti viime metreillä roihahtaa palamaan oikein isolla liekillä. AM tietysti meni yrittämään sen sammuttamista, mutta eihän se onnistunut vaan se piti saada sieltä pois. Eli "ruuvata" se pidike sieltä pohjasta irti - ja se on tiukka! Siinä sitten paloi sormet, ennen kuin keksin sopivan patalapun, siis jonkun tarpeeksi ohuen mutta jonkun mikä kuitenkin suojaisi sormia irrottaessa.
Puhaltamalla kynttilä ei enää sammunut vaan se olisi pitänyt saada äkkiä keittiöön tms. ja siinä se sitten tipahti lattialle 😢😢 Onneksi ei tapahtunut sen pahempaa; patalapulla saatiin tuli tukahdutettua ja sitten vietyä kuumat kappaleet lavuaariin ja kylmää vettä sormille jne.
Mutta onhan ne sormet nyt kipeät ja huushollissa kamala katku 😨

**************

Mutta nyt jatkan sukkien tekemistä, että saan teille näytettävää ja keskeneräisiä käsitöitä pois - ja jatkan Amalia-tädin, Otson ja konstaapeli Karhusen maailmanympärysmatkan kuuntelemista.




perjantai 19. tammikuuta 2018

Millä tuulella teillä ollaan ;)

Painostaako teillä? Vai onko perjantain kunniaksi paineet kohillaan?

Tämä kuva on tällä kertaa oikeastaan ihan Vilukissiä varten, häntä ja hänen suurlähettiläsunelmiaan. Vaikkei tällä ole mitään tekemistä suurlähettilään kanssa.
AM tämän taas netistä bongasi myynnistä ja kävi saman tien hakemassa pois, tuossa melkein naapurissa kun oli.

Aivan ihana kapine - ja toimiikin vielä!

HYVÄNTUULISTA VIIKONLOPPUA TEILLE KAIKILLE ❤❤



Viikonlopun reissu

Viikonloppuna olin reissussa. Oli taas vuoden ns. pitkä kokous. Kuski tuli hakemaan puolen päivän maissa ja ihan ensimmäisenä kävimme syömässä. Samassa kiinalaisessa ravintolassa kuin viimeksi tavatessa syksyllä. Kassa kysyi taas molemmilta "tavallinen vai eläkeläinen". Nyt saatoin vastata ihan hyvällä omalla tunnolla "eläkeläinen", vaikken ihan kokonainen eläkeläinen olekaan 😜

Matkaan oli varattu aikaa riittävästi - olin vain unohtanut sanoa, että pitää varata myös "eksymisvara", tai ehkä oikeammin "oikaisuvara"..  Jostain syystä nimittäin meillä kuskini kanssa on tapana tehdä yksi ylimääräinen lenkki, yrittäessämme oikaista. Joku voisi siis sanoa, että me eksymme.
Me löysimme perille. Tai ainakin melkein...Ajoimme vain ensin väärän mökin pihan. Mutta eihän sitä eksymikseksi lasketa, eihän? Katseltiin vaan vähän paikkoja. Tosin olisi nähnyt paremmin, jos olis ollut vielä valoisaa 😜  Mutta jo toisella yrityksellä löydettiin perille.

Mökissä oli pöytä katettu ja ruoka odottamassa eli odotimme vain muita saapuviksi. Sillä aikaa jaoimme nukkumapaikat. Olin ajatellut, että saisin nukkua alakerrassa, mutta kun olin ainoa nainen porukassa niin mut häädettiin yläkertaan. No ei se sinänsä haitannut - sain TOSI ison tilan ja kuusi sänkyä itselleni. Olisin voinut vaihtaa vaikka keskellä yötä petiä, jos olisin halunnut. En vain tykkää mökkien rappusista, ne on yleensä liukkaita ja kapeita - siis pieniä jalalle. Niin nekin, mutta selvisin niistä silti.

Ruokailun jälkeen ruvettiin kokoustamaan; osa asioista hoitui nopeasti, osaan jumituttiin kiinni pitkäksi aikaa. Jossain vaiheessa miehet lähtivät saunaan, minä kaivoin sukankutimen esiin ja viihdytin itseäni sillä 😜😜

Mukana oli myös yksi koottava frisbeegolfkori. Miesten tultua saunasta alkoi pohdinta: "Tuo varmaan pitäisi kasata", "Pitäisköhän toi kasata", "Kyllä toi varmaan tarttis kasatakin.." Nih. Tarttis varmaan. Kasata. Kuuntelin sitä jonkun aikaa ja totesin, että niin se varmaan pitäis kasata. Menin laatikolle ja rupesin avaamaan sitä. Siihen sain vähän apua, sitten komensin viemään sakset pois ja purin osat laatikosta pois. VIISI miestä istui kuka missäkin ja katseli ja ihmetteli - yritti antaa välillä neuvoja - kun kasasin sitä koria. JA KASASIN SEN 😜😜 Totesin vain, että "Krhm, olenhan mä sentään autonasentajan tytär, nyt hiljaa" ja jatkoin kasaamista.


Noiden ketjujen ripustamisessa sain ja otin vastaan apua - ne nimittäin ovat aika painavat ja tuon punaisen lipun "tikkuineen" asensi joku lopuksi paikalleen.

Että semmoisen pikku ilta-askareen suoritin aikani kuluksi
😜😜


Kokousta ei enää sinä iltana jatkettu, höpöteltiin kaikenlaista muuta. Ja vaikka ollaan "opeteltu" tuntemaan toisiamme jo yli kymmenen vuotta, opimme toisistamme lisää hauskalla tavalla:

Finlandia -hymni
Ville Tuomi: Nocturne:
Jorma Kääriäinen: Länteen Itään
Lordi: Hard Rock Hallelujah
Uriah Heep: Come Away Melinda
Jenni Vartiainen: Muruseni
Johanna: Ei sovi mun selkääni enkelin siivet
Metallica: Nothing else matters
Simon & Garfunkel: Sound of silence
Markku Aro: Jos luoja suo
Uriah Heep: Rain

Jokainen vuorollaan valitsi kappaleen ja kun kaikkien biisit (kierros kerrallaan) oli soitettu, kerrottiin, miksi oli valittu juuri se biisi.
"Tiskijukkamme" soitti illan päätteeksi Päivänsäteen ja Mennikäisen ja ihan viimeiseksi tv:n lastenohjelmasta tutun Nukkumatin 😜

Aamulla kun kömmin yläkerrasta alakertaan, oli alhaalla "turvamies", etten vaan putoa ja satuta itseäni: huolehtivia Ystäviä siis on, mitä siitä yhdestä.. Ja aamupala puuroineen oli valmiina ja katettuna, vaikka vasta oli alakerrassakin herätty!

Aamupalan jälkeen hoidettiin kokous loppuun ja valmistauduttiin kotiin lähtöön; muutama frisbeegolfheitto pihalla ja sitten kukin suuntaansa.
Minä jouduin jäämään paikkakunnalle odottamaan junaa, onneksi sain kaverin seurakseni niiksi pariksi tunniksi. Paikkakunnan rautatieasema nimittäin oli TOSI ankea!
Kahden ja puolen tunnin junamatka meni nopeasti, vaikka en mitään ihmeellistä tehnytkään; istuin vaan ja kuuntelin musiikkia 😜
Kun pääsin kotiin, otin torkut lämpöpeiton alla ja AM herätti taas lääkkeiden oton lisäksi nukkumaan 😜😜

Semmoinen reissu. Tuli taas pitkä tarina, mutta tulipa kerrottua koko reissu kerralla. Olen siis osannut olla kiltistikin, vaikka käsityöskerhossa olinkin ilkeä lapsille....



tiistai 16. tammikuuta 2018

Käsityökerhon ilkeät tädit

Niin meistä kai voisi tänään ajatella. Saa nähdä päädytäänkö paikallislehden tekstiviestipalstalle.

Meillä siis oli tänään käsityökerho kirjastossa. Sen alkamisajaksi on merkitty klo 18, mutta kun meitä tulee vähän sieltä ja täältä, niin osa on jo hyvissä ajoin paikalla. Lyhin matka taitaa olla mulla. Nyt me oltiin siellä hyvissä ajoin, mutta paikalla oli jo muutama ennen meitä.

Pari poikaa norkoili ko. tilan oven suussa ja kysyin ensin, että ovatko tulossa meidän kanssa tekemään käsitöitä.
- Ei kun tultais pelaamaan...
Muilta sen kummemmin kysymättä lupasin, että jos ovat nätisti, voivat tulla vähäksi aikaa pelaamaan - arvasin, että lähtevät kyllä, kun väkeä tulee lisää ja meidän melutaso nousee 😃
Pojat pelasivat ihan nätisti, ei mitään sanomista. Vaan kuinkas sitten kävikään. Yhtäkkiä pelilaatikko sekä pelikortit ryminällä lattialle!
Toinen pojista rupeaa vetämään takkia päälleen, toinen istuu paikallaan. Siinä vaiheessa sanoin napakasti, että peli ja kortit on siivottava paikalleen, ennen kuin lähdette.
- En minä niitä kerää, toi ne heitti.
- Ei sillä ole väliä, yhdessä pelasitte, yhdessä keräätte.
Siitäpä sitten vähän porukalla väiteltiin, toinen istuu hiljaa paikallaan, toinen tekee lähtöä ja ämpyilee vastaan.
Sitten tulee kirjastonhoitaja kärryn kanssa tuomaan meille teevettä ja ihmettelee mitä oikein on tapahtunut ja komentaa myös siivoamaan paikat. Vaan eipä tapahdu mitään. Toinen pojista pääsee lopulta luikahtamaan karkuun ja toinen jää yksin.
Hänet saimme sitten siivoamaan sotkun, mutta tiukille se otti.  Ja äkkiä jalat alle, kun tavarat oli paikallaan.

Kirjastohan on totta kai kaikkien käytössä, mutta eihän tuollainen käytös sovi - ei siitäkään huolimatta, että meistä vanhoista tädeistä lähtee paljon ääntä 😄

maanantai 15. tammikuuta 2018

Su'en Tassu on varastettu :( - toivottavasti sille käy yhtä hyvin kuin kävi...

Ei ole reilua, että Su'elta varastetaan Tassu, tai ylipäätään kenenkään kulkuvälineiden varastaminen - ei ole reilua ei. Mutta lupasin kertoa miten kävi, kun...

Itse asiassa en olisi tätä tarinaa muistanutkaan, ellen olisi tavannut vanhaa työkaveria tuossa joulun alla, mutta hänpä muisti ja muistutti. Näin siinä kävi:

Olin edellisenä päivänä ostanut uuden polkupyörän, hienon, väriltään (muistaakseni) oranssin. Menin sillä tietenkin töihin ja hehkutin sitä työpaikalla ihan täysillä. Odotin työpäivän loppumista, että pääsen fillaroimaan kotiin. Vihdoin päivä päättyi ja astuin ovesta ulos. Vaan MITÄ?!?!?!?
Missä pyörä? Telineessä tyhjä aukko. Ei pyörää missään, ei vaikka kuinka etsittiin. Oli aikuisella ihmisellä itku lähellä. En edes vuorokautta ehtinyt pyörää omistamaan.

Itku kurkussa lähdin kotiin. Seuraavana päivänä kerroin töissä mitä oli tapahtunut. Sain paljon myötätuntoa. Ja..
- Hetkinen, kerros uudelleen, millainen se sun pyörä olikaan.
Ja minä kerroin
- Kuule, tänään kun lähdet töistä, niin kävelepä tuosta Rautatienkatua, XXX-baarin edestä. Näin siinä eilen sellaisen pyörän kun kävelin kotiin. Katselin sitä ja mietin, että miten ihmeessä se Pöllö on tohon baariin mennyt, mutta mitäpä se mulle kuuluu.. Mutta käypä kattomassa.

Työpäivä päättyi ja lähdin kävelemään kohti XXX-baaria. Siinähän se mun fillarini oli! Mutta mitä tehdä? En uskaltanut ottaa sitä siitä ihan noin vaan, kun ikkunasta tuijotteli..krhm..noh, väkeä. Kävelin vähän eteenpäin, kukkakauppaan ja kysyin saanko soittaa, soittaisin poliisille. Rouva katsoi vähän pitkään ja oli aika epäröivä, joten kerroin hänelle mistä oli kysymys.
- No ilman muuta saat soittaa, ole hyvä!
Minä soitin poliisille, kysyin mitä tehdä.
- Oletko ihan varma, että se on sinun polkupyörä?
- Olen.
- No sitten voit mennä ja ottaa sen mukaasi, ei siinä sen ihmeempää.
- Entäs jos se on lukossa? Tai joku lähtee perään?
- Jos se on lukossa, soita uudestaan. Ja jos joku lähtee perään, niin jos vaikka se kukkakauppias voisi soittaa meille?
- Selvä, tehdään niin, kiitos.
Jotenkin noin se keskustelu meni.
Kiittelin kukkakauppiasta, kerroin mitä poliisi oli sanonut. Kukkakauppias sanoi, että hän vahtii siinä ovellaan ja jos joku lähtee mun perään, hän soittaa poliisille.

Menin baarin luo, katsoin pyörää uudestaan, kyllä, se oli minun pyöräni eikä ollut lukossa. Sydän jyskyttäen otin pyörän telineestä, hyppäsin satulaan ja lähdin hullun lailla polkemaan kotia kohti. Kadun kulmassa liikennevaloissa käännyin katsomaan taakseni: baarista ei ollut tullut ulos ketään, kukkakauppias seisoi ovellaan ja heilautti kättään 😃😃

Toivottavasti Su'ella käy yhtä hyvä tuuri ja Su'en Tassu löytyy vielä!

torstai 11. tammikuuta 2018

Lukupiiri: Seita Vuorela - Lumi

Tiistai oli siis vuoden ensimmäinen lukupiiri meidän kirjastossa ja luettavana kirjana oli ollut nuorten kirjailijana tunnetun Seita Vuorelan kirja Lumi.
Lyhyt kuvaus kirjasta ja kirjailijasta löytyy tuolta erilliseltä sivulta "Luettua ja kuunnneltua".

Uusi kirja on Eowyn Iveyn Lumilapsi. Oikeastaan pitäisi ruveta kuuntelemaan sitä ja samalla neulomaan noita sukkia, joko noita perussukkia Nallesta tai niitä Metsäretkiä, että saisin ne valmiiksi. Ja sitten.... ja sen jälkeen... ja sitten olisi.. ja...
Ja kun AM:kin osti yhden lankakerän ja sanoi, että siitä voisi tehdä pipon. Jos kohta tulee ihan oikea talvi, niin tarvitsisihan sitä tehdä ihan talvipipokin.

Joulupukki oli vissiin vähän eksynyt reissullansa, kävi nimittäin vielä tänään meillä. Nyt ei ihan heti lopu tee meiltä 😊 Saatiin monen laista teetä ja kahta niistä jo maistettiinkin, ja on muuten hyviä molemmat.
Yksi on Espresso Marteani ja toinen Mulled Wine.

Posti toi myös yllätyksen. Mukana oli pöllökortti runoineen, mutta lähettäjän nimeä ei kortissa ollut. Luulen kyllä tietäväni keneltä lähetys on. Runon julkaisuun taidan pyytää luvan lähettäjältä - laitatko siis viestin vaikka sähköpostiini, jos et halua paljastaa itseäsi muille? Vaikka luulen kyllä, että tämä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa 😊


Nämä ihanat villasukat jalkaan ja iso, kuuma mukillinen Siskorakkaan lähettämää teetä, kuulokkeet korville ja käsityö käsiin, niillä pärjää talvi-illat sohvan nurkassa loistavasti.

Välillä teidän blogeja lukien ja teidän kanssa kirjoitellen - eihän elämä ole ollenkaan hassumpaa ❤❤

Sukat pääsee käyttöön heti perjantai-iltana, kun lähden kokoustamaan Partaharjulle.


tiistai 9. tammikuuta 2018

Mistä tunnet sä ystävän?

Taas tämä ikuisuusasia. Olette joutuneet lukemaan tästä kyllästymiseen asti, mutta jos tuntuu tylsältä, saapi jäädä odottamaan seuraavaa päivitystä. Se on taas vähän reippaampi. Nyt olen taas vähän ihmeissäni, vaikka olisihan tähän jo luullut tottuneen. Ja pitänytkin tottua.

Sain vaan tänään taas niin sanotusti kynsilleni. Se sama vanha "paras ystävä". Tapasin hänet vähän niin kuin yllättäen, menin tervehtimään. Odotin jonkinlaista vastavuoroisuutta, vuoropuhelua - tiedättehän, sellaista niin kuin ihmisten kesken yleensä on:
- Hei!
- No hei!
- Mitä kuuluu?
- Kiitos, ihan hyvää jne (lyhyt kuulumisten kertominen). Entä itsellesi?
- No kiitos, tässähän tämä. Ei sen ihmeempiä (kuulumiset lyhyesti).
- Oli kiva nähdä, mennäänkö joku päivä vaikka lenkille/kahville?
- Joo, olisi kiva jutella pitkästä aikaa oikein kunnolla.
- Viestitellään vaikka, mun täytyy valitettavasti nyt mennä.
- Oli kiva nähdä, mutta viestitellään. Moikka!
- Moikka, oli kiva nähdä!

Eikö tuollainen keskustelu kuulosta sellaiselta aika tavalliselta, lyhyeltä keskustelulta, kun ei ole aikaa pidempään jutusteluun?
No. Me siis tapasimme tänään. Meidän keskustelumme ei ollut tuonne päinkään.
- Moi.
- Ai moi.
Hän jatkoi sitä mitä oli tekemässä, annoin ymmärtää etten häiritse kauaa, jatkan matkaa parin minuutin päästä. Hän ei oikeastaan edes katsonut minua. Hän puhui kyllä, mutta vain siitä mitä oli tekemässä.
Lopulta sitten kyllä ymmärsin. Tapaaminen ei ollut toivottu. En ollut haluttu henkilö siinä tilanteessa.
- No, mun täytyy varmaan lähtee, noi varmaan aloittelee jo. Nähdään taas, moikka.
- Moikka.

Jatkoin matkaani tilaisuuteen johon olin menossa (kerron siitä toisessa päivityksessä), ja huomasin, että sinne tunsin olevani tervetullut, vaikka en edes tiedä kaikkien osallistujien nimiä 😊😊 Meillä oli hauskaa ja oli tunne, että olen ystävien seurassa.

Tilaisuuden päätyttyä tulin kaupan kautta kotiin - arvatkaa muuten olinko unohtanut ostoslistan kotiin?
Kirjauduin naamakirjaan ja huomasin, että ystävä, joka oli kaksi viikkoa hoitanut Pojan kissaa sillä aikaa, kun Poika oli reissussa. Kiitin Pojan puolesta - hän toki kiittää varmasti itse, kunhan toipuu aikaerosta jne - koska olin ystävän siihen hommaan pyytänyt. "Sitä vartenhan ystävät ovat" ❤
Näen ystävän perjantaina ja saan vielä halata häntä kunnolla.

Sitä varten ystävät ovat. Ovat ystäviä. Eivät käännä selkäänsä, vaan auttavat kun apua tarvitaan.



lauantai 6. tammikuuta 2018

Uusi, parempi kuva

"Tikrut ovat kovia lentämään. Rrrrmottoman kovia lentämään." 
"Oo!" sanoi Ruu. "Osaavatko ne lentää yhtä hyvin kuin Pöllö?" "Osaavat", 
sanoi Tikru, "mutta ei niitä huvita."


Tässä uusi muka-parempi kuva tiikerisukista. Jep. Mittasuhteet on paremmin kohdillaan, mutta kun tuhrasin taas liian kauan ja kuva tärähti. 

PS. Mä kun en osaa minkäänlaista kuvankäsittelyä, niin kertokaapa mulle, mikä on HELPOIN ja YKSINKERTAISIN ilmainen kuvankäsittelyohjelma netissä, jolla voisi mm. rajata kuvia, tarvittaessa peittää vaikka rekisterikilpiä tai kasvoja tms.
Jos nimittäin kokeilisin opetella tuo pokkarin käyttöä. Ja juu, meillä on oikeasti tuon värinen pöytäliina 😊

perjantai 5. tammikuuta 2018

Hitaasti mutta varmasti (otsikko kuulostaa jotenkin tutulta?)

Otsikko kuulostaa tosiaan jotenkin tutulta, ehkä olen käyttänyt sitä joskus aikaisemminkin, mutta ei kai se haittaa? 

Otsikko liittyy tällä kertaa aiheeseen neuleet. Olen..hmm..OTTANUT TAVOITTEEKSENI (en siis päättänyt enkä luvannut) tehdä valmiiksi keskeneräiset käsityöt. Ainoa lupaus, minkä käsitöihin liittyen tein, on se, että jokaista uutta työtä kohden tulisi olla tehtynä kolme keskeneräistä työtä. 
Eli siis ennen ei aloiteta uutta työtä, ennen kuin vanhoista keskeneräisistä on tehty kolme valmiiksi.
Tilaustyöt menevät toki muiden edelle. 

Pienen lisähaasteen tähän antaa se, että keskeneräisiä töitä on muitakin kuin neuleita. Ristipistotöitäkin on kesken vaikka kuinka. Ja sitten on yksi, mikä on IHAN PAKKO ottaa työn alle tässä lähiaikoina. Siis ei sillä muuten mikään kiire ole, mutta kun se on odottanut tekemistä vaikka kuinka ja kauan. Hävettää oikein, kun en ole tehnyt sitä.
Olen luvannut ystävälle kirjoa heidän sukunsa kastemekkoon viimeksi kastetun tytön nimen ja syntymäajan. Minun onneksi uutta kastettavaa ei ole vielä tulossa, mutta kyllä se nyt jo pitää ottaa työn alle. 

No. Nyt olen saanut jotain valmista sen jälkeen kun tein ne Su'en lapaset. Nyt on työn alla syksyllä kesken jääneet Metsäretket. Jos ne viikonloppuna valmistu, niin ehkä mahdollisesti jopa ensi viikolla. Olen toiveikas. 

Tämmöisen ihanan pehmeän ja ihanan värisen kaulaliinan tein lähetettäväksi Prinsessalle. Hän itse kesällä valitsi langan, katsoi tätiä hellyttävästi silmiin sanoen, että tämä lanka on niin IHANAA. Kun kysyin mitä siitä voisi tehdä, hän sanoi, että hän haluaisi kaulaliinan. Toimitusaika on ollut pitkä, mutta onneksi heillä ei kai ole ollut ihan tällaisia kelejä kuin meillä. Ensi viikolla laitan sen postiin:

 Kaulaliina näyttää lyhyeltä, mutta se venyy ja käyttäjähän on kuitenkin vielä kovin pieni vaikka onkin jo iso tyttö ❤❤

Toivottavasti se on käyttökelpoinen. 









Kaulaliinan lisäksi olen neulonut kahdet sukat. Toiset on ihan perussukat seiskaveikan Viidakko -langasta. Tämä oli sellainen lanka, jota en olisi ostanut jos ei olisi ollut vähän niin kuin "pieni pakko". Siitäkin episodista opin jotain...
Erään ystäväni tytär kysyi, onko mulla tuota lankaa, edes vähän. Ei ollut, mutta lupasin kysyä meidän käsityökerholaisilta, josko joltain löytyisi. Melkein arvasinkin keneltä löytyy - ja niin löytyikin. Ja hän lupasi kerän myydä. Sillä aikaa kun asiasta sovittiin ja että saan kerän illalla, kun sattui kerhoilta olemaan juuri ko. iltana, niin tämä tytär olikin jo saanut lankaa mummoltaan, mutta eipä viitsinyt/huomannut ilmoittaa siitä mulle.... No, minä en kehdannut enää perua "kauppoja" vaan lunastin langan itselleni, ajattelin, että kyllä niistä varmaan tulee sukat tehtyä ja joku "reppana" joutuu ne sitten pitämään 😏😏
Ai mitäkö opin? Opin sen, että olen tarkempi sen kanssa, ketä autan ja miten autan - autan kyllä edelleenkin, mutta ei pidä olla liian kiltti. 

Murrr....tiikerin raapaisu....tiikeriä tankkiin.. Vai miten se oli?
Laiskuuttani taas kuvasin sukat tässä sohvalla ja mikä on tulos? Se, että näyttää siltä kuin varret olisi suhteettoman lyhyet... grrr..
Ihan kuin noi olisi eri paria!
Ne on kyllä ihan saman kokoiset, saman malliset, varret on ihan oikean mittaiset suhteessa terään. 
Tarvii varmaan huomenna ottaa uusi kuva ja laittaa teille uusi kuva mistä näkee, että on ne ihan "oikeat" sukat 😏😏


Ja kolmantena puikoilta on tipahtanut nämä: 

Näyttää ehkä vähän hassuilta, mutta piti tunkea noi tikrut sisälle, että saan tuon kuvion näkyviin. Ja koskaanhan ei kai pitäisi tunnustaa, että on tehnyt virheitä, mutta kun on tehnyt niin on tehnyt, siksi ne ei näytä ihan siltä, kuin ehkä jonkun muun tekemät 😏  Eli varressa ehkä n. 10-15 kerrosta kuviosta on keturallaan - mun ongelma on se, etten osaa tehdä langakiertoa oikein päin 😊 Tässä se oli ollut tärkeää, niin kuin oikean puoleista sukkaa katsoessa huomaatte.
Toista virhettä ei välttämättä niinkään huomaa, mutta kantapään jälkeen jatkaessani huomasin jatkavani kuviota väärästä kerroksesta. Se ei haittaa, koska tein sitten tarkoituksella toiseen sukkaan saman virheen 😏 - mutta sukat siis näiltä parilta osin poikkeavat ohjeesta. 
Malli on NIINA LAITINEN DESIGNS     "RUUSUNNUPUT" 

Lankana on Viking Alpaca Sport, jonka sain viime kevään Salaiselta Neuleystävältäni eli Reppanaiselta. Ohjekin on Niinan viime vuoden sukkakalenterista, jonka sain Reppanaiselta. Vielä on siis 11 ohjetta kalenterista tekemättä 😏  Tuo ohje muuten oli helppo ja kiva tehdä. En vaan viitsinyt ruveta purkamaan tuota virheellistä alkua. Ja vähän isommatkin sukista ohjeella tulee (ohjeen mukaan lankana seiskaveikkaa tai 6-säikeistä Regiaa), jätin pari mallikertaa pois, kun en ollut ihan varma riittääkö lanka. Olisi ehkä riittänyt. 

Ja nyt takaisin Metsäretkelle 😊😊

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Toivotan Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille tällä vanhalla muistollani kolmen vuoden takaa, jonka löysin facebookista: ****** Olen m...