Perjantaista perjantaihin on 14246 päivää

Tunteja se teki yhteensä 341 880 tuntia. 

Aika monta tuntia, vai mitä? Päiviäkin on aika monta. Vuosiksi muutettuna nuo luvut tekevät 39.

Pöllönkulmalla vietettiin siis teilen 39:ttä hääpäivää 👰‍♀️👰‍♂️

Päivää vietettiin lupiineja hävittämällä, viikonlopun mahdollisiin sateisiin varautumalla, keräämällä raparperit pois - vieläkin ne vaan tahtoo kasvaa, näytti siltä - päikkäreillä ja höpöttelemällä. 
Keitin illalla ison kattilallisen raparperikiisseliä - siinä meidän hääpäivä. 

Heti aamulla toteutin yhden perinteen, hiukan muuttuneen kun en ole somessa, mutta "jota ilman ei hääpäivä ole mitään". Lähetin Ystävälle meidän hääkuvan. Kuvaan liittyy muisto yhteisestä työpaikastamme, jonne sen kerran vuosia sitten vein. SilloinKAAN ei ollut enää muodissa matkatelevision kokoiset silmälasit, jotka meillä kuvassa on, eikä Mursun vanginpukua muistuttava raidallinen puku. Tai moni muukaan asia. Kuva sai työkavereissa hillittömän naurunpuuskan josta ei tahtonut tulla loppua. En loukkaantunut, mutta silti yksi nuorehko mies laski kätensä olkapäälleni ja sanoi lohduttaen: "No mutta onhan siinä sentään ihan nätit kukat." 
Siitä lähtien olen katsonut hääkuvaamme ihan toisin silmin: onhan siinä ihan nätit kukat 🥰💕

Tulin siis kotiin torstaina. Mursu on saanut lomansa pitää - ja niin minäkin. Kyllä koti-ikävä vähän jo olikin ja ehkä Mursullakin oli ikävä.
Minua odotti muukin kuin Mursu:  

Kiitos Minz - pöllö pöllöhullulta pöllöhullulle Pöllölle 😊 

(Olisiko vielä lisää pöllöjä saanut samaan lauseeseen)

Viikkoon mahtui taas monenlaista sattumaa ja tapahtumaa, niin kuin varmaan arvaattekin. Olihan sentään kyseessä minun lomani Täti Tomeran luona... Aikajana saattaa olla taas vähän niin ja näin, mutta sattumuksia riitti.

Torstai otettiin leppoisasti, kuten jo aiemmin kirjoitinkin: käytiin hampurilaisella, jottei Tädin tarvinnut ryhtyä ruuanlaittoon heti kotiin palattuaan. Hän oli ollut reissussa maanantaista asti ja minä tartuin matkaan siitä matkan varrelta. 

Perjantaina käytiin katsomassa Tädin vanhaa naapuria, joka oli sitten viime näkemän päässyt hoitokotiin. Muistisairaana hän ei enää pärjännyt kotona. En tiedä muistiko hän minua lainkaan, moneen kertaan selvitimme kuka olen ja että olemme kyllä tavanneet ennenkin. Iloinen hän oli tapaamisestamme ja vielä enemmän hän tuntui ilahtuvan, kun onnistuin kaivamaan oman muistini lokeroista jonkin verran ruotsin kieltä, hän kun on äidinkieleltään ruotsinkielinen. 
Lähtiessämme törmäsimme hoitajaan joka oli menossa asukkaan kanssa talon sisäpihalle, jossa oli musiikkitapahtuma ja hän kutsui meidätkin sinne. Hulluja ja toimettomia ei tarvitse kahta kertaa käskeä... 
Tapahtuma oli jo loppupuolella, mutta kolmen kappaleen ajan ehdimme vähän syrjässä laulaa mukana ja tanssia. Ja mikä parasta: nähdä hymyn nousevan vanhusten kasvoille meidän hulluttelulle 💕Kissankultaa ja Mombasa sujuivat oikein letkeästi, kolmatta biisiä en enää muista.

Alkuillasta kun olimme jo syöneet ja loikoilin sohvalla lähes unen ja valveen rajamailla olohuoneen ikkunaan ilmestyivät yhtäkkiä ensin yhdet pienet kasvot. Sitten toiset. Kysyin tädiltä ketä ne mahtavat olla ja hän meni terassille katsomaan. Kuulin miten häntä pommitettiin kysymyksillä:

- Kuka tuolla sisällä on?

- Nukkuuko se?

- Miksi se on siellä?

- Oletko sä sen täti?

- Onko tämä oikea koira?

- Saako tätä silittää?

Täti vastaili kysymyksiin ja selitti sitten, että hänen pihalleen/terassilleen ei saa tulla ilman lupaa eikä ilman äitiä, että se on hänen yksityisaluettaan. Ja että siellä on kamera.

- Missä se kamera on? 

Lapset olivat kilttejä, kovin uteliaita vain, siis tiedonhaluisia, kuten lapset ovat. Minua nauratti kysymys "Nukkuuko se?" 

Lauantaina lähdettiin kauppaan, tarkoituksena siis käydä ihan oikein ostoksilla. Siinä matkalla tietysti pysähdyttiin tervehtimään Elisan poikia ja - olisitteko arvanneet: puhelimessa on jälleen yksi Elisan nuoren pojan puhelinnumero 😜 Varsinainen ongelmani ei ratkennut, mutta lupasin soittaa, jos tarvitsen jotain muuta. 

Seuraavaksi matkaan tarttui nuorelta mieheltä D-vitamiinipaketti ja paljon puhetta. Hirrrvittävän hankalaa, kun on tällainen ujo, arka ja hiljainen...

Prismassa oltiin jo loppusuoralla kun se sitten sai kiinni. Riesa. Ei reissua Täti Tomeran luona ilman Riesaa. Ei vaikka asiasta kuinka keskusteltaisiin ja vaikka se kuinka lupaisi jäädä kotiin. Aina se valehtelee. 

Omasta mielestäni sanoin "Nyt on vähän kumma olo", mutta olin kuulemma sanonut vain "Nyt on vähän" - ja sitten mentiin. Tai siis minä yritin mennä ja Täti yritti pitää kiinni. Pyysi apua yhdeltä pariskunnalta ja rouva kävi hakemassa kaksi vartijaa paikalle, "tumma ja vaalea"

Siinä vaiheessa olin jo vähän tokenemassa, ymmärsin mitä ympärillä puhuttiin:

Täti:  Hänellä on epilepsiakohtaus, mutta se on jo menossa ohi.

Tumma vartija: Saanko tehdä muutaman testin?

Vaalea vartija: Tämä on ihan ok, tädilläni on epilepsia.

Tumma vartija otti kynän ja pyysi minua seuraamaan katseellani kynää ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle.  Selvisin 👍

Muuten selvisin hyvin, mutta hetki kesti, ennen kuin tajusin missä Prismassa oikein olen. Ja osa ostoksista jäi tekemättä, mutta ei onneksi mitään maata kaatavan tärkeätä. 

Että kiitos vaan taas Riesa, sinä se et osaa pysyä poissa. 

Sunnuntaina käytiin tapaamassa Myyntisirkkusystävääni. 
1. Tädin sateenvarjo jäi sinne.

2. Onnistuttiin välttämään hurjan mustista pilvistä huolimatta se valtava vesisade, joka Isolla Kirkolla aiheutti hämminkiä.

Kesäkuussa oli kutsuttu Suomi Meloon 40. vuotisjuhlaan, siis Melajuhlaan. Harmi kyllä (ei mikään harmi vaan kiukku ja suuttumus) kuskiksi lupautunut, NYT entinen-ystävä teki oharit ja juhlat meni sivu suun. Myyntisirkkunen antoi kuitenkin minulle jotain, jonka olisin saanut siellä paikan päällä.

Tämän vuoksi soittelin useita puheluita ja lopulta tein yhdet treffitkin - hyvänen aika sentään, vieraan miehen kanssa! 
No, Täti kävi hänet tsekkaamassa, että kenen kanssa kahvilaan jätti 😜 - ja meillä meni kaksi tuntia tuosta noin vain huis hais. Olisi mennyt varmaan toisetkin kaksi tuntia, mutta sitten tuli taas mutkia ja murheita matkaan. 

Tässä kohtaa voisin sanoa, että Täti Tomera "ei anna hetken rauhaa" 😜💕 Mikä on toki hyvä, kun aina täällä kotona valitan siitä, että ei ole ketään, kuka liikuttaisi ja kenen kanssa käydä lenkillä.

Eli joka päivä kävimme kävellen kaupoilla ja tulimme bussilla takaisin - tai toisin päin.

Niin maanantainakin. Ja kun kerrankin oli tukka tällingissä, niin pistäydyin passikuvassa. Suhteellisen kelvollinen kuva, parempi kun passin kuva.

Kun pääsimme kotiin, siis Tädin kotiin, kaivoin tabletin esiin ja päätin tilata henkilökortin. Virhe. VIRHE. Kaikki meni siihen asti hyvin, että sain sen maksettuakin. Kuva kelpasi ja sormenjäljet ja nimikirjoituskin kelpasivat - olemassa olevan passin hankinnasta ei ole liikaa aikaa. 

Vaan sitten alkoivat ongelmat. Tilaus jäi jollain kummalla tavalla jumiin. En päässyt ees enkä taas. Maksu kyllä näkyi katevarauksena kortilla. 

Löysin poliisin sivuilta numeron johon soittaa, mutta eivät pystyneet siellä auttamaan, piti odottaa aamuun (tietenkin kello oli JUST sen verran), että voin soittaa omalle poliisilaitokselle. Soitin aamulla sinne ja sieltä todettiin, että ei löydy hakemusta ei. Pistetään tutkintaan, soitan vielä tänään.  
Hmm.. Soitto tuli eilen - tiistai tai perjantai, sama asia. Olin jo ehtinyt soittaa asiasta uudestaan ja saanut uudet ohjeet; poistanut itselläni näkyvän keskeneräisen hakemuksen ja pyytänyt pankkia poistamaan katevarauksen. Kävi kätevästi, kun sai oikeat ihmiset luurin päähän. 
Eilen tein uuden hakemuksen tällä läppärillä ja kaikki hoitui kuin vettä vain - tabletti on sanonko mä mistä? 

Kaiken tämän jälkeen kysyn: KUKA MUU MUKA? 

Ja ihan viimeiseksi, odotetut kysymykset, jos kukaan on edes tänne asti jaksanut lukea ja jaksaa näitä kysymyksiä enää miettiä 😄

1. Mikä on hiekkahentunen?

2. Kuka levytti kappaleet Rikas mies jos oisin ja Hei hei Pussycat?

3.  Minkä niminen oli Aleks Lepajoen rikoskumppani kaksikon ryöstäessä helsinkiläisen Tillanderin kultasepänliikkeen huhtikuussa 1985?

4. Mikä yhdistää seuraavia eläimiä: Ukkometso, saimaannorppa, sudenkorento, leijona ja karhu?

5. Minkä tv-sarjan alkutunnuksessa paloi Nevadan kartta?

Meillä syödään harvoin banaaneja, mutta näitä oli pakko ostaa, kun kumpikaan ei ollut näitä ennen nähnyt: 

Kaikkea sitä. 

Koettakaa toipua tästä.. höpöttelystä siis.

Aurinkoista ja lämmintä juhannuspäivää

Meillä ei meluttu eikä juopoteltukaan eilen, vaikka se historian mukaan juhannuksen viettoon kuuluukin - tuottavat kuulemma onnea ja karkottavat pahoja henkiä. 

Luotan siihen, että Kake Randelin, Popeda ja Vesterinen yhtyeineen sekä Raid - ja näitä ennen Poliisin poika Areenasta - pitävät huolen ainakin pahojen henkien poissa pysymisestä. 
Miksikö kyseiset elokuvat? Vastaus on lyhyt ja yksinkertainen (jos nyt minulta sellaisen saa..): Oiva Lohtander. 

Ei kyllä grillattu eikä syöty makkaraakaan. Meillä siis vietettiin suomalaisille erittäin epätyypillinen juhannus - kyseessähän on loppujen lopuksi vain pidennetty viikonloppu. 
Kylän juhannusjuhlat olivat satamassa ja ne olivat perinteiset: tanssia, karaokea ja kokko. Kukaan ei tietääkseni "yrittänyt" siellä hukkua. Eikä kukaan kai ole ainakaan vielä yrittänyt polttaa saunaansa tai mökkiään.

Kuulostanko negatiiviselta tai ehkä sarkastiselta? Et ole väärässä - jollain tavalla kivettynein mielin luin tämän aamun uutisia siitä, kuinka paljon onnettomuuksia tänäKIN juhannuksena on tapahtunut. 

ÄH. Tästä ei nyt oikein tule mitään. En taida oikein osata edes kunnolla valittaa, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Ainoa mistä voin valittaa, on se, että en voi mennä ulos kun aurinko paistaa 😂😂

Jokainen valitusyritys tuntuu kummalliselta, kun olen kirjoittanut sen. Ihan kuin olisin katsonut peiliin. Perhana. 

Riivaan siis teillä muistoilla, koska ainakin Minz ja Repolainen avasivat muistojen arkun kommenteissa, liittyen Muistatko? -kysymyksiin. 

Repolainen kertoi edellisen päivityksen kommenteissa, miten häneltä varastettiin polkupyörä, Nopsa Compi ja miten hän varasti sen takaisin ja sai poliisit peräänsä 🚓🚨

Olen kertonut tämän joskus - jos oikein muistan ja joku ehkä muistaakin tämän tarinan. 
Minulla oli melkein uusi polkupyörä ja olin lukinnut sen työpäivän ajaksi työpaikkaa ympäröivään verkkoaitaan. Mutta kas, kun lähdin töistä, sitä ei ollutkaan missään. Kiukku, itku ja hammastenkiristys, pahoilla mielin menin kotiin. 
Seuraavana päivänä menin töihin ja aamukahvilla kerroin asiasta työkavereille. Petri tenttasi tarkkaan, millainen pyörä oli kyseessä. Sanoi sitten nähneensä sellaisen X-baarin edessä ja että hän oli kovasti ihmetellyt, miten minä olin sinne työpäivän jälkeen polkaissut 😄 "Menepä kattomaan, oisko se vielä siellä". 
Minä kävelin työpäivän jälkeen kyseisen baarin ohi - ja siinähän se minun pyörä nojaili puuhun. Ikkunasta katseli sen verran pelottavan näköisiä miehiä, etten uskaltanut sitä mukaani ottaa, vaan jatkoin matkaani vähän matkan päässä olevaan kukkakauppaan ja pyysin saada soittaa poliisille. Silloin ei vielä ollut kännyköitä, matkapuhelimet oli juuri tulleet, Mobirat ja Citymanit 😜 
Kukkakaupan rouva oli ensin "en minä nyt oikein.." mutta kun selitin tilanteen, niin antoi luvan.
Minä soitin poliisille, kerroin tilanteen ja kysyin mitä teen. "No jos olet varma, että se on sinun, ota mukaasi." Ookkei... "Mutta entäs jos se on lukossa?" kysyin. "Soita sitten uudestaan, niin me tullaan avaamaan se" 😄
Kerroin kukkakauppiaalle mitä poliisit sanoivat, kiitin häntä ja lähdin hakemaan pyörääni. Rouva jäi kaupan ovelle katselemaan, sanoi lähtiessäni, että hän vahtii tässä, jos joku lähtee perääni hän soittaa poliisille. 
Ja minä palasin muina naisina baariin eteen, otin pyöräni ja poljin kotiin. 🚲

Minz puolestaan avasi muistojen arkun Trivial Pursuitilla 🫣 Mursun kanssa tykättiin pelata lautapelejä niin kahdestaan kuin ystävienkin kanssa. 
Trivial Pursuitia pelattiin kotona kahdestaan omilla säännöillä, "lyhennetyillä säännöillä", muuten pelit olisi kestäneet älyttömän kauan. Tällä kyseisellä pelikerralla pelattiin kerrankin ihan oikeilla säännöillä ja tällä kertaa minä olin viimeistä kysymystä vaille voittaja. 
Mursulla on tosi laaja yleistieto, minä räpistelen perässä. 
Pelinappula täynnä, keskiympyrässä ja viimeinen kysymys:
"Mikä on pitkäkaulainen okapin sukuinen eläin?"
Ja hillitön tuuletus: mä tiedän, mä tiedän, mä voitan, jes, mä voitan sut! 
Ja oikeasti tiesin - ja sitten menen ja vastaan STRUTSI! 🫣🫣🫣 Ei ku kirahvi, kirahvi, kirahvi.
Sori, vastasit jo. 
Arvatkaa kuinka monta kertaa kuulen "strutsi", kun jossain eläinohjelmassa vilahtaa kirahvi.... 😂

Ristipistotyö on edennyt, muutamien laiskojen sadepäivien ansiosta. Olen siivonnut puhelintani ja poistanut aloituskuvan, joka oli siis tämä:

Tässä reilun viikon aikana työ on edistynyt. Ihan aamusta iltaan en sentään ole pistellyt, vaikka blogien kommentointi onkin jäänyt vähälle - ja moni "kodinhoidollinen" (eikö ole hieno sana) asia.  Tässä ollaan kuitenkin nyt:

Hanniko se on, joka tykkää neuleissa lankojen päättelyssä? Tykkäätkö tai tykkäisitkö ristipistotöiden jälkipistoista? Tai tunnustaako joku muu tykkäävänsä siitä hommasta? Tässä työssä niitä nimittäin riittää, sitten kun ristipistot on pistelty - ja minä en tykkää siitä yhtään. 
Kaapissa on yksi joitakin vuosia sitten pistelty työ, josta puuttuu jälkipistot.

Ehkäpä teidän kannustuksella saan senkin tänä kesänä valmiiksi 😊

Ja sitten vielä lopuksi edellisten kysymysten vastaukset ja uutta pohdittavaa tilalle: 

1. Ketä K-kaupan mainoskasvoa Neuvosto-Viron valtiovallan edustajat epäilivät CIA:n agentiksi?
K-kaupan Väiskiä (Väinö Purjetta)
- Väiskin kyllä muistan, mutta tällaista episodia en muista, enkä kyllä voi käsittää miten tällaista on voinut kukaan epäillä. Niin leppoisan oloinen oli Väiski

2. Tämä kysymys tuli käsiteltyä ihan omassa postauksessaan, kun olin tehnyt kirjoitusvirheen kysymykseen. Kysymys oli melkein oikein ja vastaukset "melkein oikeaan kysymykseen" oli oikein 😊
Ja siihen oikeaan kysymykseenkin löytyi oikea vastaus.
Voiko tämän nyt helpommin sanoa?

3. Mitä ovat Joonas, Lokki, Melooni, Pippurikerä, Kaivo, Ananas ja Linssi?
Marimekon kuoseja (1960-luvun)

4. Minkä esineen Fredi aikoo lunastaa panttilainaamosta kulkiessaan Kolmatta linjaa takaisin?
Rannekellon
- kuinka moni hyräili Kolmatta linjaa etsiessään vastausta? Tämä kysymys osui minulle ja kyllä tätä piti mielessään laulaa niin pitkälle, rannekello löytyi - vaikka Mikis muistelikin sen olleen Mummon kaappikellon 😜

5. Kenen autokoulunopettajan kanssa Hannu Karpo teki pitkään yhteistyötä?
Ensio Itkosen
- ja Karpon karvahattua ei varmaan ole unohtanut kukaan? Eikä tietenkään Itkosen suikkaa. 

Pohdittavaa juhannukseksi - tällä kertaa Mursun valitsemat kysymykset 😊

1.Kuka ohjasi elokuvat Bensaa suonissa, Loma ja Jäniksen vuosi?

2. Mikä tv-sarja kuvasi lontoolaisen Bellamyn perheen ja palvelusväen elämää 1900-luvun alkupuolella?

3. Mitä makeista Mennään bussilla -sarjan rahastajaa näytellyt Bob Grant mainosti Suomen televisiossa?

4. Mikä pankki syntyi kun KOP ja SYP yhdistyivät?

5. Mikä oli Helsingin suuntanumero ennen lokakuuta 1996, jolloin vanhoista verkkoryhmistä luovuttiin?

Kirrrrjoitusvihre

 Voihan kökkö sentään. 

Edellisiin kysymyksiin tuli pieni, mutta harmillinen kirjoitusvirhe. Mietin tässä miten asian ratkaisisin, kun ihan pieleen ei vastaus "väärään" kysymykseen mennyt.

Otetaan kysymys uusiksi ja kokeillaan tietääkö kukaan vastausta tarkoittamaani kysymykseen:

2. Minkä pienen pyöreän valmistamisen Suomen hallitus päätti lakkauttaa huhtikuussa 1979?

Siis PYÖREÄN.

Mutta kirjoitusvirheinen kysymys, johon te kaikki kysymyksiin vastanneet olette vastanneet.
Olette vastanneet JOPO, ja minusta vastaus on tässä kohtaa oikein, vaikka vuosilukukin vähän heittää - tietenkin, kun kysymys meni pieleen.  Aplodit ja hatun nosto teille!
KUKA MUU MUKA?

JOPO on suomalaisen Helkama-yhtiön 1960-luvulla kehittämä polkupyöräbrändi, joka oli tuotannossa alun perin vuosina 1964–1975. 
Nimi tulee sanoista JOkaisen POlkupyörä. 
Vuonna 2000 Helkama-yhtiö toi markkinoille uuden Jopon, joka on hitsattu perinteisistä putkista ja jolla ei siten ole enää rakenteellista yhteyttä alkuperäiseen Jopoon.

JOPO avasi jälleen kerran Pöllön muistojen arkun:
Mummolla oli liilan värinen Jopo ja minulla oli mummolassa oma vihreä Start Family 24 -pyöräni. 

Eräänä sateisena (juuri tällaisena kuin tänään, paitsi lämpöisempänä..) lähdimme serkkujemme kanssa käymään Malisen sedällä. Mummo ei yleensä antanut ajaa Jopollaan, mutta sillä kertaa saimme lainata sitä: minä ajoin ja nuorin serkkuni Sami istui tarakalla, Mari lainasi minun pyörääni. 
Yhtäkkiä minun ja Samin matka katkesi ja lensimme päistikkaa ojaan! Säikähdin ja luulin, että pyörän oli mennyt itsestään lukkoon. Onneksi meitä ei sattunut eikä mummon pyörä hajonnut. En muista kerroimmeko mummolle.

Kuusi vuotta sitten isän hautajaisissa kuulin totuuden tuosta tapahtuneesta: Sami oli kääntänyt pyörän lukkoon kesken ajon ja sen takia matka oli katkennut ja me mullin mallin märässä heinikossa ojassa - onneksi ojassa ei ollut vettä.

Sami on minua viisi vuotta nuorempi ja vaikka oli isäni/enonsa muistotilaisuus, annoin hänen kuulla kunniansa tuosta vanhasta tapahtumasta 😉😄

(Kuvia en osannut asetella niin kuin halusin, mutta mitä väliä. Enkä löytänyt sitä vihreää Start Familyä, jossain on kyllä kuva ihan omastakin pyörästä - ja minusta biksuissa 😂- about 50 vuotta sitten...)

Loput vastaukset saatte toisessa postauksessa, pistelen vielä vähän. Tai siivoan. Ehkä ensimmäistä. 

Saku Sammakko kosiomatkallaan...

 päätyi Äidin Satumaailmaan ❤️

Sakuun ja moneen muuhun ihanaan betonista tehtyyn eläinhahmoon törmäsin taannoin kauppareissulla. Heti kun näin Sakun, tiesin missä sen koti on. 

Vähän tinkasin ja siitä "hyvästä" jouduin ratkaisemaan kumpi kahdesta eri sammakosta pääsee jatkoon. Tekijöiden tilat ovat pienet (voi miten tuttua..) ja jostain on luovuttava. Kaksi erilaista sammakkoa, mies oli toisen kannalla ja nainen tämän. Minä annoin ääneni tälle sammakolle ja niin tämä kuulemma pääsi jatkoon. 

Ja eilen Äidille, ensin portaille, ettei sentään suoraan kaatosateeseen.

(Jätin tarkoituksella rajaamatta kuvasta pois kaiken ylimääräisen: Stansta tämä on pieni osa meidän roinasta siellä täällä. Ei sisustuslehteen 😜)

Kun olin tehnyt valinnan sammakoiden välillä, sain tehtäväkseni valita "kumpi näistä englanninbulldoggeista on parempi?"  Minä olisin pitänyt vaikka kaikki...

Edellisessä postauksessa oleva uusi keskeneräinen ristipistotyö jonka otin työn alle - uh huh ja voih. Onneksi se ei ole iso, kangas on 😄 Se vain tiheämpää aida-kangasta kuin edellinen. Nytpä sitten tihrustan. Vaan onneksi on suurennuslasi. 

Vieläkö haluatte/jaksatte seurata työn edistymistä vai saitteko ristipistoista jo tarpeeksenne? 😉😄 Ymmärrän kyllä jos saitte, eihän kukaan määräänsä enempää jaksa.

Viikon päätteeksi viikon viimeiset vastaukset ja viikon viimeiset kysymykset. Muistojen arkustakin saattaa löytyä jotain.

1. Missä toimessa Erkki Nysten ja Martti Mäkelä tulivat suomalaisille tutuiksi?
TV-meteorologeina

2. Mikä tupakkamerkki kirveli keuhkoissa Juicen kappaleessa Marilyn?
Boston (Olin nuori ja keuhkoissa kirveli Boston ja brylcreemikutreilla keikkui roston - kuten Saukkis jatkoi 👍)

3. Mikä oli nimeltään polypropeenista valmistettu kannellinen haudutusastia, jota mainostettiin ahkerasti Ostoskanavalla?
Aromipesä
- Aromipesä näkyy olevan saatavilla vieläkin - meillä sitä ei koskaan ollut, mutta jostain syystä riemua siitä tai ehkä sen mainoksista on riittänyt

4. Mitä ovat Combi, Top, Fokus ja Spectrum?
Tietosanakirjasarjoja
- Tämä avasi Pöllönkulman muistojen arkun. Kaikki sarjat ovat tuttuja, mutta viimeinen, Spectrum, se on syöpynyt mieliimme lähtemättömästi. 
Jossain messuilla 1980-luvun lopulla tätä kaupattiin, 17 osaa ja ruotsi, englanti, saksa - suomi sanakirja lisäksi. Ja lisäosia - nykykielellä päivityksiä piti tulla muutaman vuoden välein. 
Kallis kuin mikä, rahaa ei ollut, mutta osamaksulla, osamaksulla kyllä onnistuu. Ja me nuoret, vasta yhteen muuttaneet menimme retkuun! 
Rehellisesti: jotkut maksuista meni perintäänkin, kun ei vaan ollut rahaa, mutta kyllä ne maksettiin. 
Ja kyllä niitä luettiin, siis ihan luettiinkin, muutenkin kuin vain jotain tiettyä tietoa etsiessä. Mutta sitten tuli tietokoneet ja internet - eikä niitä lisäosia ilmestynyt koskaan. Kirjasarja oli meidän kirjahyllyssä 30 vuotta: viimeiset vuodet muistuttamassa elämämme pahimmasta kusetuksesta ikinä 😂😂

5. Minkä tv-ohjelman tunnusmusiikkina kuultiin Roger Whittakerin Finnish Whistler?Patakakkonen
- Patakakkonen on ollut yksi parhaimpia ruokaohjelmia 😊

 

Ja sitten uudet kysymykset - näitä riittää niin kauan kuin vastaajia riittää 🤗

1. Ketä K-kaupan mainoskasvoa Neuvosto-Viron valtiovallan edustajat epäilivät CIA:n agentiksi?

2. Minkä pienen pyörään valmistamisen Suomen hallitus päätti lakkauttaa huhtikuussa 1979?

3. Mitä ovat Joonas, Lokki, Melooni, Pippurikerä, Kaivo, Ananas ja Linssi?

4. Minkä esineen Fredi aikoo lunastaa panttilainaamosta kulkiessaan Kolmatta linjaa takaisin?

5. Kenen autokoulunopettajan kanssa Hannu Karpo teki pitkään yhteistyötä?

"Onko teillä uusia postikortteja"

 

Meidän alppiruusu avasi ensimmäiset kukkansa oikein kunnolla torstaina, kun Myyntisirkkuset - alkuperäinen ja minun paikkani kaikin puolin enemmän kuin ansiokkaasti perinyt - aloittivat tämän vuoden matkan. Alppiruusulla on jonkinlaisia maagisia voimia, selvästi.
Vaikka onkin yhtä räytynyt kuin minä.

Kun tein työtä ensimmäisen parini kanssa, jossain kohtaa viikkoa selkäni takaa kurkkasi oranssiin pukeutunut meloja ja kuiskasi korvaani "Onko teillä uusia postikortteja?" 
Siihen aikaan löydettiin aina jotain. Silloin en olisi arvannut, että kysyjästä tulisi muutaman vuoden päästä työparini ja nimeäisin meidät Myyntisirkkusiksi. Ja saisin hänestä oikean ystävän, en vain "kerran vuodessa ystävän".  

Viherpeukalo minussa sai houkuteltua Mursun poikkeamaan apteekkireissulla myös kukkaostoksilla. Joo, viherpeukalo tosiaan - naurakaa pois vaan. Kerron kyllä, kuinka kauan nämä pysyvät elossa.

En löytänyt neilikoita joten ostin niitä mitä oli nopeasti saatavilla, valkoisia petunioita. Koska multaa en tajunnut ostaa, näihin kottikärryihin istutin nämä. 

Kymmenestä petuniasta (onkohan nämä nyt petunioita, vai jotain muuta 🤔 - iski epäilys..) 

No joka tapauksessa, kymmenen näitä ostin ja tämän istutuksen jälkeen niitä jäi vielä kolme, jotka kävin istuttamassa Mummin (A-nopin) kukkapenkkiin. Juttelin hänelle siinä samalla ja kerroin terveisiä Pojalta. 

En tiedä kuuliko naapuri, jos kuuli, piti ehkä vähän hömelönä. Ihan sama. Otin kuitenkin kuvan, ja lähetin pojalle, sanoin, että kerroin Mummille terveisiä häneltä ❤️

Mukana on myös ahomansikoita ja ulkopuolella lemmikkejä - onnellisen kodin kukkia. 
(Huono kuvaajaa ja huono valo, toim. huom. 😜)

Pistely on pientä vaille valmis. Oheistoiminnoista riippuen ristipistot valmistuu tänään tai huomenna, sitten vielä viimeistely. 

Ja vielä vastaukset viime postauksen kysymyksiin - kuinka moni huokaa "ai niin joo" 😂

1. Minkä merkkinen kaakao oli pakattu ratasaiheilla koristeltuun sinivalkoiseen peltipurkkiin?Viri

2. Kuka " luulee et on kummitus, lasten suuri kauhistus, vaik on pelkkä turmelus"?
Herra Huu

3.Mitä on sipatti?
Kinkusta ja valkoisesta maitokastikkeesta valmistettu ruokalaji

4. Missä kuunnelmasarjassa Hannibal Hamilton-Jonesin roolissa kuultiin Kauko Helovirtaa?Knallissa ja sateenvarjossa
(Sarja on kuunneltavissa Yle Areenassa, ken haluaa muistella vanhoja 😊)

5. Mitä ovat Karelia, Kosmos, Kaira, Kilta, Ruska ja Valencia
Arabian) astiastoja

Ja sitten uudet kysymykset viikonlopun ratoksi: 

1. Kuka oli "kaikkien janoisten sankari, aikamme legenda"?

2. Mitä ovat Suave ja Brylcreem?

3. Minkä ketjun mainoskasvo oli "nyt vain ysiysi" hintaan pukineita kaupitellut Simo?

+ extrakysymys: Mikä on Simon oikea nimi?

4. Kuka vastasi puhelimeen numerossa 061?

5. Kenen hittejä ovat mm. Tarja, Nasta pimu, Jannu huoleton ja Avaa hakas?

Mukavaa viikonloppua - toivottavasti aurinkokin paistaa! 

(Meillä sataa tällä hetkellä)

Arvoitukset ratkeaa

Nyt on Pöllön siivet taas suittu järjestykseen. Ja ensimmäisen kerran 14 vuoteen laitettu minkäänlaista väriä päähän. Kullankeltaisia - tai jotain sinne päin - raitoja, ja kyllä tulikin pirteän ja "iloisen" värinen.
Olen katsellut vanhoja kuvia joissa tukkani oli aina punainen ja se on kyllä omaan silmään nyt ei-niin-kiva. Tosin Tiia-kampaajani sanoi, että kasvojeni väri on sellainen, että minulle sopii punainen väri 🤔

Hih.  Muistojen arkusta putkahti mieleen muisto värianalyysista: en ole koskaan erityisemmin pitänyt vaaleansinisestä väristä, siis ihan vaalean vaaleansinisestä. Analyysin tekijä pisti kasvojeni alle vaaleansinisen kankaan ja ihan vaistomaisesti sanoin jotain tyyliin "tuo ei kyllä minusta sovi minulle ollenkaan, en pidä tuosta väristä". Hän loukkaantui ja minun kohdalla värianalyysin tekeminen loppui siihen - selvästikään asiakas ei saa(nut) sanoa omia mielipiteitään lainkaan. Hänen mielestään ko. väri oli juuri se minun värini. 
No, en pahastunut vaikka hän lopettikin...

Kerroinko jo, että olen ollut raihnainen kuin... Jopa 90 vuotta lähenevä Tunturiruipelo on periaatteessa paremmassa kunnossa kuin minä ja sekö minua nävertää. 
Tampereen reissun jäljiltä polvet, molemmat, on kipeät. Sehän johtuu tietenkin siitä, kun kengät hankasi ja painoi ja sen vuoksi käveli varovasti ja jalat varmaan vähän väärässä asennossa. Ja siitä taas on ollut seurauksena selän kiukuttelu. 
Seli seli seli. 
Eikä tietenkään tämä istuminenkaan hyvää tee, mutta pistelyssä tyhjä tila vähenee. Periksi en anna. 

Suomi Meloo -viesti alkaa huomenna (varsinaisesti lauantaina) ja toisaalta surettaa, kun jouduin perumaan Melajuhlaan osallistumisen.
Enemmän kuitenkin suututtaa. TAAS minulle tehtiin oharit. Pitäisi jo oppia. Nyt en enää sanoa ko. henkilöä ystäväksi, olen poistanut hänet elämästäni, tämä oli jo niin mones kerta kun sain pettyä. Hän lupasi lähteä ko. paikalle kanssani, yhdeksi yöksi hotelliin. Olisin tietenkin maksanut polttoaineet sekä ruuat. Hänestä ei kuulunut halaistua sanaa sen jälkeen kun viimeksi soitin hänelle: "Soitan nyt, ettei yhteydenpito jää siihen, että nähdään kerran ja sitten kahden vuoden jälkeen".  
PASKAT. Moni ihminen pettyi - kuulin äänestä - kun ilmoitin, etten tulekaan. 
En voi pistää Mursua istumaan autossa ja ajamaan n. 3,5-4 tunnin matkaa selkänsä kanssa, kun hän oli jo selkeästi sanonut ettei lähde. 
Miksikö en lähde yksin? Melajuhla on paikassa, jonne ei pääse julkisilla perille asti, eikä kukaan ehdi hakea lähimmästä kaupungista jonne pääsisin junalla. 

Tässä kohtaa pyydän julkisesti ANTEEKSI STANSTAlta: meidän on ollut tarkoitus tavata jo talvella, mutta minä peruin tapaamisen. Mutta huom. peruin. Sovittiin silloin yhdessä, että tapaamme myöhemmin.  

Anteeksi avautuminen, mutta kiukuttaa ja olen vatvonut asiaa mielessäni monta päivää. Ehkä tämä helpottaa - kiitos teille.

Tunturiruipelo saa tänään kuulokojeet (-kojeen?). Jes! 

Mutta nyt tiistain kysymysten vastauksiin ja uudet kysymykset pohdittaviksi 😊😊

Saukkis oli kirjoittanut vastauksista tarinan - tässä kuitenkin vielä kysymykset ja vastaukset:

1. Mistä Helmipuuron "helmet" on valmistettu?
Perunasta

2. Minkä niminen oli Sini-tuotteen valmistama mattoa pitkin työnnettävä varrellinen laite, jonka sisällä pyörivä harjallinen tela keräsi roskia?
Mattomikko

3. Minkä tuotteen mainoslause alkoi: "On kaksi asiaa, joita en vaihda..."?
Turun sinappi

4. Minkä nimisiä kappaleiden sanoituksia sisältäviä vihkoja Musiikki-Fazer julkaisi vuosina 1949-1983?
Toivelauluja

5. Mitä kookasta ja syötäväksi soveltumatonta sekä Fazer että Hellas valmistivat?
Pianoja (Fazer Pianotehdas ja Hellas-Piano Oy)

Meiltä löytyy Mattomikko - uustuotantoa, joka on ostettu vuosi-pari sitten ja joka on ihan paras, kun pitää saada nopeasti roskat pois matolta. 
Enoni, joka sairastumisen myötä on herkistynyt äänille, pitää hänelle ostetusta Mattomikosta hurjasti! 

Ja uudet kysymykset. Siis kysymyksiähän riittää vaikka kuinka, olen valinnut vain minusta "hauskimmat ja kinkkisimmät" kysymykset teille ratkaistavaksi 😄🥰

1. Minkä merkkinen kaakao oli pakattu ratasaiheilla koristeltuun sinivalkoiseen peltipurkkiin?

2. Kuka " luulee et on kummitus, lasten suuri kauhistus, vaik on pelkkä turmelus"?

3. Mitä on sipatti?

4. Missä kuunnelmasarjassa Hannibal Hamilton-Jonesin roolissa kuultiin Kauko Helovirtaa?

5. Mitä ovat Karelia, Kosmos, Kaira, Kilta, Ruska ja Valencia?

Mukavaa torstaita kaikille!

Hellettä pukkaa - tai niin ainakin luvataan

 Tänään on pitäisi vielä on viileämpi päivä: kello on nyt 10 aamulla ja meidän mittari näyttää ulkolämpötilaksi 20 astetta. Riittäisi minulle.

Tiedossa olisi nimittäin nurmikon trimmeröintiä, punkkeja uhmaten - en kyllä tiedä onko meillä *kop kop* punkkeja, toivottavasti ei, tähän mennessä täällä asuessa en ole niihin törmännyt. Katsoin kyllä varuilta aamulla Ylen sivuilta päiväkotilasten juttuja punkeista. 

Tuli hiki. 

Mutta ei se mitään: kun on helle, voin tehdä sisäjuttuja eli varmaankin.. kyllä te tiedätte.

Pahuksen lupiinit - jotka minusta ovat kauniita ja saisivat kyllä minun puolestani kukkia - alkavat kukkia ja niille pitäisi myös mennä tekemään jotain. Huokaus. Menen keräämään niitä maljakkoon niin paljon kuin niitä löytyy (ja mahtuu). Eivätpä sitten siemennä ulos. 

Alppiruusun ensimmäiset kukat ovat melkein auki ja unikonkin ensimmäiset nuput? - ne pallukat, miksikä niitä sanotaankaan - ovat tulleet näkyviin! 

Pöllön Lukupiirissä luettiin toukokuussa Roope Lipastin Rajanaapuri ja kirjassa sattui ja tapahtui. Sattui muun muassa naulapyssyn kanssa. Terhin kanssa vaihdettiin ajatuksia naulapyssystä - Mursuhan on opettanut minut käyttämään erilaisia työkaluja. Ennen osasin käyttää vain vasaraa ja jakoavainta ja ruuvimeisseliä.
Terhi siis avasi muistojen arkun ja sieltä esiin pomppasi RUUVIMEISSELI.

Tämäkin on tarina, jonka olen ehkä kertonut joskus aiemmin, mutta hyppää yli jos vaikuttaa tutulta 😜

Elettiin 1990-lukua (eikös kaikki tarinat ala näin?) ja olin useammin kuin pari-kolme kertaa pyytänyt Mursua laittamaan vaatehuoneen seinään naulakon. "juu, laitan laitan.." 
Lopulta sain tarpeekseni ja otin työkalut esiin ja ruuvasin sen naulakon itse sinne seinään ja iloisena ripustin sinne muutaman takin tai jotain. 

Mursu tuli töistä ja ylpeänä raahasin hänet vaatehuoneen ovelle: "KATSO!" Ja mitäpä oli edessä: naulakko roikkuu vinossa ruuvien varassa, ei ollenkaan siinä asennossa mihin sen olin laittanut. Ei sentään ollut pudonnut. 
Ei, Mursu ei nauranut, ainakaan ääneen. Haki vain työkalupakkinsa, pyysi tyhjentämään naulakon ja ryhtyi työhön, opastaen samalla:

Tämä seinä on kipsilevyä ja jotta ruuvit pysyvät seinässä, siihen pitää ensin porata reiät (jotka olin jo niillä ruuveilla "porannut", kertojan huom.), laittaa reikiin proput (ei ihan samanlaiset kuin ne jotka minulta oli palaneet, vaikka punaiset nekin oli...) ja SEN jälkeen naulakon voi kiinnittää ruuveilla paikalleen. 🫣🫣🫣

Tämä tarina elää muistoissamme varmaan ikuisesti ja aina kun Mursu pyytää minua hakemaan jonkun työkalun, varmistan minkä näköinen sen pitäisi olla ja mitä sillä tehdään ja missä se todennäköisesti on. 

    

Ja lisää kysymyksiä - enemmänkin kerralla voin kysyä, mutta ajattelin, että tämä viisi on hyvä määrä? 

1. Mistä Helmipuuron "helmet" on valmistettu? 

2. Minkä niminen oli Sini-tuotteen valmistama mattoa pitkin työnnettävä varrellinen laite, jonka sisällä pyörivä harjallinen tela keräsi roskia?

3. Minkä tuotteen mainoslause alkoi: "On kaksi asiaa, joita en vaihda..."?

4. Minkä nimisiä kappaleiden sanoituksia sisältäviä vihkoja Musiikki-Fazer julkaisi vuosina 1949-1983?

5. Mitä kookasta ja syötäväksi soveltumatonta sekä Fazer että Hellas valmistivat?

Vastaukset 29.5. kysymyksiin - ja muistojen arkun pölyttämistä

 Aurinkoista toukokuun viimeistä päivää - huomenna alkaa virallisesti kesä! 

Eilen oli mitä upein päivä kaikille juhlille. Mekin pistäydyttiin kaupungissa ja ajettiin taas maisemareittiä kotiin. Mennessä katseltiin miten montaa eri vihreän sävyä voikaan olla ja samalla, että mikä väreistä lasketaan vihreäksi ja mikä ruskeaksi. 

Kotimatkalla ajettiin melkein lapsuuskodin ohi, mutta koska se on niin piilossa, ettei sitä näe, käännyimme hiekkatielle ja - no ei voi sanoa, että oikaisimme kotia kohtia, sillä hiekkatie on mutkainen kuin mikä. Ei ole viivottimella piirretty.

Sitä tietä kuitenkin ajelin alakoululaisena mummolan ja kodin väliä, sen tien varressa on paikka josta haettiin mummolaan valko-harmaa töpöhäntäinen, laiskanpulskea Taavi-kissa ja siellä oli ensimmäinen kesätyöpaikkanikin. 
Siitäpä sitä saatiin Mursun kanssa naurua pitkäksi aikaa: "irtisanoin" itseni ennen ensimmäisen päivän loppua, vatsa kipeänä ylettömästä herneiden syömisestä ja...luojalle kiitos kuukautisista 😂🫣 (Poika lienee tullut tässäkin äitiinsä: ruumiillinen työ ei oikein sovi meille). Ilmankos muuten minulla menee välillä kovin helposti herne nenään - olin siis töissä hernepellolla, taisin olla 12-vuotias. 

Stansta kyseli muistoja, varsinaisesti kyllä kevätjuhlavaatteista, kevätjuhlista. 

Maalainen kun olen, kävin kyläkoulua mummolasta käsin, tuossa naapurikylässä. Ihana vanha puinen kyläkoulu, jossa asui myös Postin/Postipankin virkailija. Kun 5. luokkani loppui, loppui koko koulun taru - siksipä lauloimme koko koulu sitä nykyään niin kiistanalaista Suvivirttä antaumuksella: seuraavana arkipäivänä koulua ruvettiin purkamaan 😢 
Meidät siirrettiin Nuorisoseurantalolle, jossa minä kävin sen viimeisen ala-astevuoteni, 6. luokan. 
Kevätjuhlavaatteista muistan sen verran, että muina vuosina oli aina uusi mekko ja valkoiset polvisukat ja sandaalit. 
Kuudennella luokalla oli uudet farkut. Varmaan ensimmäiset, sillä Äiti teki paljon itse vaatteita siihen aikaan. 
Kevätjuhlan jälkeen kotona lähdettiin illan suussa Äidin kanssa pyöräilemään ja reitti kulki, ihan tietä pitkin, talon ohi jossa asui, sanotaanko erikoista väkeä ja heidän iso koiralaumansa. Yksi koirista luikahti portista tielle ja upotti hampaansa sääreeni! Onneksi vauhtimme oli sen verran kova, että koira jäi ja kun oltiin turvallisen matkan päässä, pysähdyttiin katsomaan vaurioita. Jalassa pari pientä reikää, mutta suurin suru oli ne farkut 😢😢 Niihin oli tullut reikiä eikä ne tietenkään olleet enää niin hienot! 

Uusi koulu rakennettiin aikanaan ja koulun vihkiäisissä minäkin olin. Koulua vastapäätä oli 3.-4. luokan opettajan keltainen talo. Talo on paikallaan edelleen - asukkaista en tiedä. Olen surullisena katsellut ohi ajaessa talon kuntoa, mutta tänä kesänä sitä on ruvettu korjaamaan: eilen iloissani katselin, miten sitä laudoitettiin uudelleen. Ja täsmälleen saman keltaiseksi kuin se oli lapsuudessani. Ihan meni sydän sykkyrälle: edes jotain kylässä säilyy ja säilytetään. 

Edellisen postauksen kysymyksiin tiesitte hyvin vastauksia:

1. Minkä pankin lastenkerho oli nimeltä Kultapossukerho?
Postipankin.
Isä lottosi joka viikko ja kerran minäkin sain tehdä oman loton ja voitin sillä 25 markkaa! Ne rahat vietiin oman kylän Postiin, jossa hoidettiin myös pankkiasioita ja liityin samalla Kultapossukerhoon. 
Sieltä tuli Kultapossu -lehti, jossa oli tehtäviä ja tarinoita ja tehtäviin kun vastasi ja lähetti vastaukset Kultapossukerhoon, keräsi pisteitä. Kun oli tarpeeksi pisteitä, sai Suurmestarin arvonimen! Krhm - minä sain 😄
Sieltä sai myös tilata Kirjeenvaihto -listan (en muista oikeata nimeä sille), eli listan jossa oli kirjeenvaihtoystävän haluavien nimet ja osoitteet. Äidin luvalla sain tilata sellaisen, varmaan parikin kertaa. Ensimmäiseltä listalta valitsemani tyttö on ystäväni vieläkin - ystävyys on jatkunut 48 vuotta!!

Tällaisen tarinan Kultapossukerho kaivoi muistojen arkusta 🥰

2. Kenen albumeja ovat mm. Kesän lapsi ja Rokkivaari Hotanen?
Tapani Kansan
Tämä taisi joitakin vähän hämätä, arvelin että Rokkivaari Hotanen tekee tästä helpon 😉
Kesän lapsi -kappale on Katri Helenan, mutta Tapani Kansa on tehnyt saman nimisen studioalbumin.
Hotasella meillä tämä ratkaistiin 😜

3. Minkä nimiset ruskeasta vakosametista valmistetut tossut Nokia lanseerasi 1969?
Retu.
Minulla ei koskaan Retuja ollut, mutta kaupungissa niitä taisi näkyä paljonkin. 

Nokia yritti tuoda Retu -kenkiä takaisin tuotantoon (en tiedä onnistuiko), mutta Canvas-kenkinä. Ehei, ei sinne päinkään. Ainoa oikea Retu on tuo vakosametista tehty, sen minäkin muistan 😄

4. Kuka tiedemies asui Neiti Nokkosen kanssa ja kehitti mm. Matilda-robotin?
Tohtori Sykerö.
Ihana, hassu, vähän pyöreä ja mukanaan aina sateenvarjo, jossa sorsan/hanhen pää. 
Ja suomenkielisessä sarjassa lukijana Heikki Määttänen, kuin tehty tohtori Sykerön.

5. Mitä pääministeri Harri Holkeri kehotti kansalaisia syömään?
Silakoita.
Ja mikäpä sen parempaa kuin paistetut silakat, nam. 

Jatketaanko? Kysymyksiä riittää kyllä 😊❤️

Hämärähommia - ja töyhtöhyyppä

 On ollut viime aikoina niin kirkkaita ja aurinkoisia päiviä, että nyt kun on pilvinen ja sateinen päivä, tuntuu siltä, että pitäisi sytyttää kattovalokin palamaan. Se on kirkas kuin mikä ja se sytytetään kerran kahdessa viikossa: silloin kun täytetään dosetit. 
Muulloin meillä palaa vain jalkalamppu jonka valo osoittaa ylöspäin ja jossa on minua varten käsityö- ja lukuvalo. 

Mutta hyvä, että sataa, lumet sulaa ja minun maalais"tytön"järkeni sanoo, että se auttaisi myös roudan sulamista, mutta sitä minä en tiedä, onko niin. Mutta sataa sataa, vaikka kahta sataa. 

Meidän pihalla ei viherrä vielä mikään, mutta visertää kyllä. Tai no, löysin jotain vihreää: luultavasti jotain rikkaruohoja 😂

Rhodo on sekä hyvässä että huonossa kunnossa. 
Toiset ohjeet sanoo, että se pitäisi leikata NYT, toiset taas, että heti kukinnan jälkeen. Aion olla rohkea ja leikata sen joko perjantaina tai viikonloppuna, kelistä riippuen. Se on vanha, tosi tosi vanha ja se on tehnyt paljon uusia oksia, mutta se vanha osa siitä todellakin tekee kuolemaa. Se on jo ruma. Jos se kuolee kokonaan, niin ei voi mitään. Istutan siihen sitten uuden. 

Kävin äsken pihalla, kun en uskonut Mursua, että ränninpuhdistaja ei ole täällä yläpihalla. Kurkistin varmuuden vuoksi nurkan taaksekin. 

Talitintillä oli paljon asiaa. (En osaa matkia tinttiä, pahoittelut). Tviit-tviit-tviit. Juu-juu. Tviit-tviit-tviit. Juu-juu. Tviit-tviit-tviit. Juu-juu. Ai sä olet siellä omenapuussa, ole pois vaan. Tviit-tviit-tviit. Juu-juu, tee vaan pesä mihin haluat. Tviit-tviit-tviit. Juu-juu.
Sitten kylältä tuli pitkältä säiliöauto ja tintti lensi pois, vaikka sanoin, ettei sitä tarvitse pelätä, ei se tule meille. Tviit-tviit, huuteli vielä lähtiessään. 

Eilen illalla etsiskelin pilvestä valokuvaa Siskorakkaan ja Äidin ja Tunturiruipelon vanhasta koirasta. Siellä on aika vähän kuvia ja se on mystinen paikka muutenkin. Silloin kun etsin sieltä jotain, sitä ei löydy ja nyt kun etsin ihan jotain muuta, löysin mm. kuvan A-nopista nuorena tyttönä, kun hän oli voittanut iskelmälaulukilpailun (luonnollisesti ajalta ennen Mursua). No mutta se ei ollut se mistä piti kirjoittaa.

Helmikuun pakkasilla soitin teille villahousurockia ja siinä samassa taisin pohdiskella, josko joskus vielä tekisin itselleni villahousut. Silloin muistin kyllä, että olen joskus tehnyt villahousut. Pojalle. Ja juuri sellaiset kuin nyt haluaisin itselleni, siis raidalliset, iloisen väriset.

 Olen kuvan varmaan joskus esitellytkin - tässä, tuota, oli kevät ja olin laittamassa näitä hattuja ja lapasia ja rukkasia ja VILLAHOUSUJA kesäsäilöön kun puhelin soi. Lankapuhelin. 

Vaatteet jäivät makuuhuoneen sängylle ja sillä aikaa kun minä puhuin puhelimessa oli Poika hoitanut kesken jääneen tehtävän: sovitetaan mitkä vielä syksyllä todennäköisesti mahtuisivat. 

Mutta siis ne villahousut. Olen tehnyt. Raidalliset villahousut. 

Eilen käytiin kaupungissa. 
(Mistä tuli muuten mieleen, että tiesittehän te sen, että bloggaajat vahtivat/kyttäävät toinen toisiaan ja antavat ilmi postauksia ja bloggaajia, jotka ovat kirjoittaneet postaukseen väärän sanan jne.? Nimim. Siinähän sitten mietit, mikä postauksessa on vikana, kun se yhtäkkiä blokataan).

Ajettiin pitkähköä, suoraa katua jonka varrella oli paljon autoja parkissa. Mursu huomasi yhdessä autossa parkkisakon. Ja toisen. Kolmannen. Neljännen. Viidennen. Sitten piti lopettaa laskeminen kun piti laittaa omasta puhelimesta sijainti päälle ja TAAS päivittää pysäköintisovellus, ennen kuin mahdollisesti pysäköidään. Ei pysäköity, parkkipaikka oli täynnä. 

Cittarissa oli pakastealtaassa KUUSI isoa laatikollista mochi -palloja tarjouksessa. Siis irtomyynnissä. Ostin 10 kpl. Eivät olleet yhtä hyviä kuin nämä lauantaina Lidlistä ostetut, ei-pakastetut.

Pakastealtaan vieressä seisoi vanhempi mies, joka katsoi altaaseen, tarjoustauluun, altaaseen, tauluun, altaaseen - ja lähti päätään pyöritelleen pois. 
Ajatteli varmaan, että kaikkia kakkakikkareita ne kaupassa myyvätkin, ja tuokin tuossa niitä vielä ostaa. Onkohan ne syötävää vai mitä... 🤔🤔

Kaikki myötätunto hänelle, ilman Poikaa minä olisin varmaan toiminut täsmälleen samoin.

NYT jatkan sitä ristipistelyä, että on huomenna jotain uutta kuvattavaa ainakin Sartsaa varten 😊- palaan illalla koneelle lukemaan teidän blogejanne ja koetan vihdoinkin päästä ajan tasalle. Ainakin Minzin ja Terhin blogeissa olen pahasti jäljessä - ja monen muunkin. 

Niin ja sen tärkeimmän meinasin unohtaa: kevät on saapunut Pöllönkulmalle ihan tosissaan! Mursu näki eilen töyhtöhyypän! 

Mukavaa keskiviikkoa! 

Villahousut jalkaan!

 Eikös näillä pakkasilla olisi aika Villahousurockin? Muistatteko vielä Jussi Raittisen laulamassa Villahousurockia? Tästä on hyvä virkistää muistia.

Ja Areenasta voi käydä katsomassa legendaarisen Villahousupakon - sen varmaan kaikki muistaa? 
Ai miten olisinkaan Äitiä kiittänyt, jos hän olisi NYT jaksanut minulle kutoa riemunkirjavat raidalliset ihan minkä laiset tahansa VILLAHOUSUT. 
Lankaa olisi, mutta ei taitoa tehdä itselle villahousuja. Ei ainakaan enää näille pakkasille, luulen ma. 

Meillä Pöllönkulmalla ei ole tapahtunut mitään. En ole kaatuillut enkä putoillut sängystä. 

Ehkä isoin tapahtuma pariin päivään on hammastahnan yöpaidalle roiskimisen lisäksi se, että pölypallon sijasta sänkyni reunassa (kyljessä?) on reikä! 
Ja kyllä, se on ihan itse aiheutettua sekin: istun sängyn = patjan reunalla kun illalla vaihdan päivävaatteet yövaatteiksi ja jouset ovat kuolleet. Ja pyrkivät näköjään ulos. 

Kaikkein helpointa olisi, jos vanhat sängyt voisi vain häivyttää - pufff - eli että niitä ei tarvitsisi millään tavalla ujuttaa pois makuuhuoneesta, se on nimittäin työn ja tuskan takana. 
Ja sitten kun työn ja tuskan jälkeen on löydetty ne uudet sängyt, ujuttaa ne sinne tilalle. 
Tuli hiki jo pelkästä ajatuksesta, vaikka äsken vielä kaipailin niitä villahousuja... 
Odotamme kevättä/kesää, kyllä se sänky sinne asti kestää. 

Auton on edelleen jäässä. Pitäisi katsastaa kahden viikon päästä. Eikä lauhtumista tiedossa.

Pakkanen kävi tänään käyttämässä minut kaupassa. Pärjätään taas muutama päivä. 
Tällä kertaa en järin voi antaa positiivista palautetta kassahenkilölle. 

Olin aikeissa ostaa kirsikkatomaatteja. Eka paketti: homeinen tomaatti. Toinen paketti: homeinen tomaatti.  Mietin mitä tehdä. En voinut peruuttaa kärryllä, otin ne mukaani, itselleni en ottanut tomaatteja. Ajattelin, että annan ne kauppiaalle joka yleensä pyörii jossain päin kauppaa, tai jollekulle muulle. 
Tein ostokset, ketään muuta hlökuntaan kuuluvaa ei tullut vastaan, joten annoin ne kassalle. 

En viitsinyt kauheaan ääneen kailottaa "OTATKO NÄÄ HOMEISET TOMAATIT SINNE"  vaan puhuin vähän hiljempaa:

P: Hei, otatko nää sinne sivuun, näissä on molemmissa hometta
K: Mä just kävin ne läpi. - ja ottaa rasiat vastaan sen näköisenä, että mä olen tyhmä, ja sokea
P: Joo, en mä sillä, mutta ajattelin, ettei kukaan valita niistä. Oisin antanut xx:lle tai yy:lle, mutta ei siellä ollut
K: Ei niin, mä olen täällä yksin. xx on ylhäällä ja yy on syömässä. Mun pitää nää nyt sitt ite mennä viemään pois
P: Niin no, en mä tarkoittanut sulle lisätöitä tuoda, ajattelin vaan ottaa ne sieltä pois. Tiedän itsekin millasta p..aa asiakaspalvelussa saa niskaansa aiheetta. 
K: Mä olin 15 vuotta "siellä" töissä ja siellä sitä vasta tulikin, että kyllä MÄ tiedän

Pikkusen jäi kakan maku suuhun tuosta. Otin hyllystä pilaantuneet tuotteet pois ettei ne osu kenellekään joka ei huomaa ennen kuin vasta kotona tms. Ja sitten saan tollasen vastaanoton. 
Kovin tarkkaan hän ei ollut voinut niitä tomaattirasioita katsoa, kun kaksi ensimmäistä = etummaista rasiaa sisälsi homeisia tomaatteja. YÄK. 

Tältä päivältä jäi kasvikset kokonaan kauppaan. Tai ei ihan, ostin keittojuureksia. Meillä on joku päivä joko nakkikeittoa tai jauhelihakeittoa.

Auto-ongelman vuoksi Mursu joutui perumaan kaksi sairaalaan varattua aikaa. Meidän HV-alueella tulee sairaalasta muistutus varatusta ajasta vuorokautta aiemmin. Varatun ajan peruutus tehdään tekstiviestillä ja Mursu laittoi ohjeen mukaan peruutusviestin. Heti saman tien tuli tekstiviesti, jossa muistutettiin varatusta ajasta seuraavana aamuna ☺️ 
Ja muutaman minuutin päästä viesti, että peruutus on vastaanotettu, lähetämme teille uudet ajat kirjeitse.

Meni pari päivää, posti toi ystävällisesti paketin ovelle (hyvä niin, ettei jättänyt sitä postilaatikkoon pakkaseen) ja samalla kirjeen: uudet ajat sairaalaan ja kirje oli lähetetty samana päivänä kun Mursu oli perunut alkuperäiset ajat. Ripeät ja hyvää toimintaa, taas kerran. 

Mutta. Nyt on talviolympialaiset avattu ja minä menen nukkumaan. Mursu katosi johonkin. Ehkä untenmaille.

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Kiitos Itsenäisyydestämme ❤️

Tämän muiston jakamisesta on muodostunut jo perinne. Jo pelkkä muistelu tuo kyyneleet silmiin, saatikka sitten lukeminen. 
Tapaamani herrasmies on varmastikin jo vaimonsa luona, rauha hänelle. 

(Muistoni "tänään" on 5.12.2016)

************

Olen monena aamuna töihin mennessäni tavannut herrasmiehen, nyt jo 91-vuotiaan. Olemme usein jutelleet bussissa, hän on kertonut mm. lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Ja muutama vuosi sitten saamastaan aivoinfarktista, josta on toipunut sisulla ja sitkeydellä.

*Tähän lisään jälkikäteen, kuinka hän puhui kauniisti edesmenneestä vaimostaan*

Eilen hän sattui samaan bussiin myös kotimatkalla ja jäimme pois samalla pysäkillä. Kävelytie oli liukas, hänellä oli kädessään kävelysauvat, talouspaperipaketti ja ostoskassi. Tarjouduin useampaan kertaan kantamaan tuota painavalta näyttävää ostoskassia, mutta hän kieltäytyi. Hän halusi itse kantaa ostoksensa, selitys oli:
"Onhan tässä selvitty sodastakin."

******

Tämä herrasmies tuli mieleeni myöhemmin ja mietin, mitä hänelle mahtaa kuulua.

Muistelin, miten hän eräänä aamuna onnellisena kertoi saaneensa kirjeen, jossa oli villasukat tuntemattomalta. 

(Tuolloin oli se kampanja, jossa kudottiin ja lähetettiin villasukat veteraaneille, muistatteko?)

Se vaatimattomuus ja onnellisuus koskettaa vieläkin 💗💗

Enempää ei ole sanottavana kuin KIITOS!

Liputetaanko teillä keskiviikkona?

Keskiviikko 19. marraskuuta ei ole liputuspäivä, mutta pitäisi olla.
Päivä on KANSAINVÄLINEN MIESTENPÄIVÄ, yhtä "arvokas" kuin maaliskuussa vietettävä Naisten päivä.

Torstai 20. marraskuuta on LAPSEN OIKEUKSIEN PÄIVÄ - ehdottomasti liputuspäivä. 
Vuonna 1959 on hyväksytty lapsen oikeuksien julistus ja vuonna 1989 lapsen oikeuksien sopimus. Lasten oikeudet pitäisi olla itsestään selviä kaikille, mutta ovatko? 

Joka tapauksessa, muistetaan tällä viikolla miehiä ja lapsia, omia ja vieraita, kaikki ovat tärkeitä ❤️

Yritin tänään taas siivota yhtä tiettyä paikkaa. Ei siitä vieläkään tullut oikein mitään. Mutta kirjoituspöydän päällisen sain siivottua. Pölyistä. Tavaroille ei oikein löytynyt uusia paikkoja, mutta pöllöjen alta löytyi Mursun joskus seurusteluaikana antama pieni kortti (jotain on sentään tallessa!):

Näin on nämä meidän vuodet kuluneet ja näin meillä menee edelleen. 

Ja kuten kuvista näkyy, vuodet ja elämä on meitä retuuttanut ja kolhinut, mutta mitä siitä. Kolhut voi paikata ja kun elämä oikein pahasti retuuttaa, halaus auttaa, aina.

Halaus kaikille ketkä tunnette sitä tarvitsevanne - ja muillekin, ei se pahaa tee 🤗

(Tiedän, kaikki eivät ole halausihmisiä, ei Mursukaan ihan kaikkia halaa, mutta halauksen tilalle vaikka... suuri kimppu kukkia tai iso levy suklaata tai pussillinen tuoreita korvapuusteja tai tuore ruislimppu. Nyt saa valita 🥰)

Viikonloppusuunnitelmat muuttuivat. Oli tarkoitus mennä kaupunkiin Ystävän, entisen naapurin luo, mutta hän soitti, että meneekin, ilmeisesti maanantaina, töihin, vaikka on sairaslomalla. En ihan pysynyt ajatuksessaan mukana, mutta sehän ei varsinaisesti kuulu minulle. Yritämme myöhemmin uudestaan. 

Käytiin tänään ajelulla ja kun ensin oli paistanut aurinko, satanut vettä ja räntää, rupesi satamaan lunta. Kirkkaan vihreä pelto näytti ihan pinaattikeitolta 😄 Olin varautunut ottamaan kuvan seuraavasta pinaattikeittopellosta, mutta lumisade loppui kuin seinään eikä sillä seudulla ollut satanut lunta lainkaan - tai siltä ainakin näytti, missään ei ollut merkkiäkään lumesta. Sitten vesi-, räntä- ja lumisade alkoivat uudestaan ja paraikaa meillä kuulemma sataa lunta. 

Tuskin sitä huomiseksi niin paljoa tulee, että tarvitsee huomennakaan vielä lumitöitä tehdä 🤔

Lähdettäiskö kauppaan?

Näitä kuvia olen erityisesti Päiville luvannut jo pitkän aikaa, mutta toivon, että nämä ilahduttavat teitä muitakin.

Kuvat ovat jo useita vuosia vanhoja, tämä ihana nostalginen paikka on Mommilan kyläpuoti Hausjärven Hietoisissa. 

Käsityöihmisenä aloitan tietenkin käsityötarvikkeilla ja käsitöillä. 

Osa kuvista on (jälleen kerran) vähän epäselviä, tämä sen takia, että on kuvattu lasin läpi. Ristipistoilija ei tietenkään voinut olla kuvaamatta kirjontalankoja eikä virkkaajana tietenkään alemman rivin pitsejä. 

Lankaa ja valmiitakin sukkia siellä on varmaan vieläkin myynnissä, uskoisin niin. 

Kauppa oli jo silloin vuosia sitten kuin aarrekammio, sieltä oli vaikea lähteä pois. 
Millainen se mahtaa olla tänä päivänä, kun sinne on takuulla saatu ja kerätty lisää tavaraa?

Ensi kesänä pistän Mursun lujille ja Eniilin nokan kohti kyläkauppaa..

Stansta pohti mitä mahtaa maksaa leivinjauhe - sitä en osaa sanoa, kun en ole aikoihin ostanut, mutta luulen, että näiden purkkien hinnat ovat olleet vielä markoissa? 

Tuo oikealla alahyllyllä oleva ruskea lasi taitaa muuten olla vanha sinappilasi? Muistatteko kun sinappia myytiin lasipurkeissa ja niistä sitten saatiin juomalaseja? 
Meillä oli vihreät juomalasit ja minun "lapsenmuistini" mukaan ne olivat sinappilaseja. 

Tämä kuva oli ihan pakko suurentaa. SALMIAKKIA! 

Figarol - eikös niitä mainostettu kurkkupastilleina laulajille, tai jotain?

Isosedällä oli aina taskussa vihreä PAX-aski tai Pectus-aski (jota kuvassa ei ole) ja niitä me lapset kinuttiin kun hänet nähtiin. 

Voi, niin monta tuttua pastilliaskia on kuvassa. Ja pilkistäähän sieltä suklaatakin - onneksi taloussuklaa ei ole koskaan ollut minun makuuni ☺️

Leluosastokin kaupasta löytyy - kukkopillejä eriväreissä ja eri malleissa. 

Tuosta kattilasta en ole ihan varma, onko se lasten leikkeihin sopiva kattila vai ihan "oikea" keittokattila, mahtuisiko siihen perheen makkarakeitto 🤔

Pauligin mainoskylttikin näkyy nojailevan letkeästi tuolla oikealla hyllyn reunaan. 

Puntarit ja punnukset, öljypänikät ja tippakannut, kaikki sulassa sovussa hyllyllä.

Mikähän kapine tuohon hyllyn vasempaan reunaan nojaa?

Oikeassa reunassa taitaa olla pyykkilauta. 

Kaikenlaista tuolla kaupassa on, siellä saa kulumaan tovin jos toisenkin ja jos jalat väsyy ja nälkä ja jano iskee, niin kahvilakin löytyy. Kesällä voi tauon viettää pihalla ja jatkaa sitten tutkimusretkeä.

Mummo ja pappa muistellen "voi kyllä minä muistan kun silloin ennen.. " ❤️ ja nuoremmat sukupolvet puolestaan "mitä ihmettä tälläkin on tehty, eikö teillä ollut edes..." 😉

Nämä ihanat vaunut kelpaisi kyllä ainakin minulle, jos vielä vaunuja tarvitsisin. Jos vaikka tuolle pihalle, ihan vain noin niin kuin rekvisiitaksi ja hämäykseksi 🤭

Ikkunasta otettu kuva, jossa oli limonadimainos, sen olen näemmä poistanut. Siihen lienee syynsä. 

Kaupan pihalla on kesäisin erilaisia tapahtumia, lisää ja tuoreempia kuvia löytyy ainakin facebookista ja ensi kesän tapahtumat - sekä kartta reittiohjeineen löytyy sieltä myös. 

Onko joku teistä käynyt tuolla? Päivi? Terhi? Repolaiset? Te tulitte ensimmäisenä mieleen. Sartsa? Stansta? 
Toki kuka tahansa ja toivottavasti kaikki ovat löytäneet tuon ihanan paikan - tai ensi kesänä viimeistään 😄

Tunnettuja ihmisiä

 Kristiina K:n elokuun haaste on Tunnettuja ihmisiä.

Minulla ei ole kuvaa, ei varsinkaan tästä tarinasta, mutta olen hihitellyt tälle vanhalle tarinalle jo monen päivän ajan. Nyt kysyin Mursulta, saanko kertoa sen teille.

Kyse ei siis ole minun tapaamastani tunnetusta ihmisestä, vaan nyt on kyse A-nopista. Taidettiin elää aikaa joskus 1980-luvun alkupuolella, tai 1970-luvun loppupuolella, kun nyt Wikipediasta tietoja tutkin.

A-noppi oli lähdössä ulkomaille ja Helsinki-Vantaan lentokentällä hän tapasi "tutun" miehen. 

- No hei, mitäs sinä? Ulkomaille lähdössä?
- Heei, sinnehän minne. (Minne lienee)
- Mitäs kuuluu?
- Mitäs tässä, ihan hyvää.

Ja sitten sitä tavallista jutustelua, kun ei olla pitkään aikaan nähty, kunnes kumpikin lähti omaan suuntaansa, toivottaen hyvää matkaa ja sen sellaista.

A-noppi istui koneessa ja mietti, kukahan se oikein mahtoi olla, kun ei heti muistanut.. Vaan sitten muisti!!

Muistattekos te?

Yleisradion kommentaattorin ja kirjeenvaihtajan, joka oli pitkään kirjeenvaihtajana Kööpenhaminassa ja silloinkin varmaan matkalla sinne: 

Knud Möller

🤣🤣

A-noppi ei tosiaankaan tuntenut häntä, mutta kun oli tv:stä tuttu ja niin tutun näköinen, niin täytyihän hänen olla joku tuttu.. eikö?

Kyllä minäkin tunnettuja ihmisiä tapasin, silloin kun olin järjestyksenvalvojana tanssilavalla ja muutamina talvina seurojen taloilla. Mutta kaikki kortit (silloin ei ollut kännyköitä) ja nimmarit jäivät nyt Väylävirastolle mökkikaupan yhteydessä. 

BINGO - varoitus: varaa aikaa ja eväät, jos aiot lukea kerralla loppuun asti 😉😄

Repolaisen heinäkuun bingo - linkki unohtui ja kone on jo kiinni 😔

Viime tippaan jäi tämä heinäkuun bingo, meinasin jättää kokonaan tekemättä, mutta venytin taas sääntöjä ja ohjeita - tai niinhän lupa on 😉😄 Nyt tulee sitten kuva kuvan perään ja juttua ja huttua.

Aloitetaan... Vasemmasta alakulmasta. MÖKKI.
Tämä on Mursun äidin ostama mökki, se jonka hän osti itselleen kesämökiksi. Mutta sitten tulikin toisiin aatoksiin. Mietti, pohti ja ajatteli. Soitti palokunnalle ja.. 

Nyt tilalla on tämä Pieni Punainen tupa, josta tuli Pöllönkulma kuusi vuotta sitten. 

Vasemmalla näkyy liiteri ja Tauno Palo -aitta. Ja vasemmalla etualalla se kivi, josta ystävä meinasi poistaa sammaleet 😠

Seuraavaksi vanhalla retkeilijällä bingosta osui silmiin TELTTA.
Onneksi A-nopin majoittuminen Punaisen Tuvan rakentamisen aikana ei ollut minun käsissäni 🫣

Tästä teltan pystytyksestä olen saanut kuulla kerran jos toisenkin, enkä vähiten sen takia, että sen pystyttämistä oli harjoiteltu ennen tälle reissulle lähtöä. 

Tämä vahvistaa sanonnan "Mitä useampi kokki sitä huonompi soppa". Tätä yksinkertaista telttaa pystyttämässä meitä oli neljä henkeä ja tulos oli tämä. Alusta olisi ollut pehmeä, mutta lopulta päädyin siirtämään teltan Äidin ja Tunturiruipelon asuntoauton, Kulkurin, viereen. 
Näin vuosien jälkeen, säälittävintä siinä oli se, että yöllisten rapinoiden ja suhinoiden jälkeen suurin pelkoni eivät olleet hirvet eivätkä karhut, vaan se, että mitä jos joku peruuttaa päälleni? Keskellä metsää, metsätien sivussa. 

Vasemman reunan pystybingo on valmis, kun etsitään vielä kuva, jossa on POLKU. Polku kulkee mustikanvarpujen ohi ja kuvaajan jalkojen alla, mutta tässäpä onkin teille lukijoille samalla mysteeri, jota ei kukaan ole vielä ihan varmaksi onnistunut ratkaisemaan. Samankaltaisen sienen näin kerran Suomen Luonto -lehdessä, mutta enpä enää muista, miksi sitä siinä sanottiin.

 Osaatteko te kertoa, mistä tässä oikein on kyse? 

Meistä tämä näytti ensi näkemältä siltä, kuin tuosta mustikanvarvusta olisi osa jäänyt tuon sienen sisään ja se olisi puristanut mustikasta mehut ulos, mutta siitä ei ollut kyse.
Jätimme sienen sinne, emme ottaneet sitä mukaamme. 

Jatketaanko ylärivistä - löysin nimittäin kuvan kesän melopelistä, jolle löytyy tarina. Siis MENOPELISTÄ. 

Vuonna 2013 en Riesan vuoksi osallistunut Suomi Meloo -viestiin "virallisesti". Mursu ei kuitenkaan kestänyt katsella kun istuin sohvan nurkassa silmät vesissä katselemassa aikataulua "nyt ne on tuolla, ja nyt ne on tuolla", vaan käski pakata laukun ja hypätä autoon: hän vei minut kaikkien muiden paitsi Äidin ja Tunturiruipelon ja toiminnanjohtajan yllätykseksi Rovaniemelle, jossa vietettiin illalla Melajuhlaa. En ikinä unohda sitä vastaanottoa ❤️ Yhteistyökumppani oli lahjoittanut kajakin ja tapahtumassa myytiin arpoja. Mursu osti kolme arpaa. Hän lähti aamulla kotiin ja jätti minut sinne Äidin ja muiden huomaan, kajakki arvottiin päätöspaikalla Torniossa - ja Mursu voitti sen! Sain sen syntymäpäivälahjaksi, Äiti sillä pääasiassa meloi, mutta tallessa se on vieläkin. 

Ylärivin bingo tulee valmiiksi.. RANTA -kuvalla. Melojalla on montakin rantakuvaa, sen voitte uskoa. Nyt menee vaikeaksi. 

Itse asiassa olikin helppo. Kuvassa on Masonkoski, Padasjoella. 

Tämä joki ja tämä koski oli joka keväinen melontakauden aloitus ja tuo koski - joka tuossa näyttää aika kepeältä - on se minun koskeni. Ennen tuohon koskeen lähtöä pidimme aina tauon, paistoimme makkaraa, joimme kahvit ja kuohuvat vapunpäivän kunniaksi. Ja sitten koskeen! Vaikka tiesi mitä on tulossa ja että siitä selviää "tuosta noin vain", vatsassa oli perhosia. Tuota koskea on ikävä. Vappuaamu oli se, kun otin auton avaimet eteisen kaapin päältä ja huikkasin Mursulle ovelta "Nähdään syksyllä" 😄

Oikean pystyrivin bingo. Se olisi sitten seuraavaksi MAALAISIDYLLIÄ. Ehei, ei kuvia Pöllönkulmalta tähän kohtaan. 

Tämä kuva on Englannista, valitettavasti en muista museon nimeä mistä tämä on otettu. Tästä vierailusta on kuusi vuotta; Futari-Prinsessa oli silloin vielä reipas 6-vuotias ja kipitti senhetkisen "idolinsa", serkkunsa, siis Pojan, perässä mihin Poika vain hänet mukaan otti. (Minä kinkkasin kipeän varpaani kanssa perässä...) 

Tuossa museossa oli vanhoja pesukoneita - vielä vaivalloisempia käyttää kuin meidän 😄- mankeleita, rukkeja, vanhoja leluja. Vaikka mitä. Vanha koululuokkakin, johon Poika pisti minut ja Futari-Prinsessan istumaan kuin koulutytöt...

Ja niin siinä sitten kävi, että muuta TERASSIkuvaa en löytänyt kuin tämän. Meillä ei ole minkäänlaista terassia. Satumaassa olisi, mutta sieltä ei nyt ole kuvaa. Tämä kuva on Virolahdelta ja tähän kyllä liittyy tarina - tietenkin. 
Ensisijaisesti lähdimme Äidin ja Tunturiruipelon kanssa tapaamaan ystäviä ja melomaan sekä katsomaan lintuja. Meloimme nuorten - siis nuorten! - kanssa saareen, jossa oli tämä huvila ja meidän kiertäessä saaren, nuoret valmistivat ruokaa. Me löysimme matkallamme, kallioiden lisäksi, valtavasti kantarelleja! En muista mitä Äiti ja Tunturiruipelo lähtivät hakemaan, mutta heidän poissa ollessaan emäntämme paistoi kantarellit voissa ja MINÄ sienikammoinen söin elämäni ensimmäisen kerran sieniä, ruisleivän päällä, ja olin kerrasta myyty. Illalla meidän porukka lähti melomaan takaisin mantereelle, nousi ukonilma, meillä ei ollut valoja, iso vene näytti tulevan kohti ja pimeys vain kääri meitä vaippaansa. Selvisimme kuitenkin kuivin nahoin perille ja venekään ei saanut meitä kiinni. Oppia ikä kaikki: valot, valot, valot. 

Oikeankin reunan bingo on valmis! Mitenkäs sitten alareuna... Siellä olisi LAITURI.

Tämäkin kuva piti kaivaa muistojen aarrearkusta, sillä laituriakaan meillä ei ole, vaikka järvi on ihan tuossa rannassa. 
No, ei nyt ihan käden ulottuvilla, mutta jos voisin käydä uimassa, niin aamu-uinnilla kävisin, ei olisi pitkä matka mitään kautta. 

Tämä kuva on meidän jo lopetetun latuyhdistyksen nuorille järjestämästä melonta- ja ulkoilupäivästä. En muista mitä kaikkea heidän kanssaan teimme, muuta kuin että saivat kokeilla melontaa, mutta sen muistan, että kaikki 11-13 -vuotiaat olivat alun "ei mua kiinnosta" -asenteen jälkeen innoissaan, eivätkä olisi halunneet lähteä kotiin. 

Jotta saisin koko bingoruudukon täyteen, pitäisi löytyä myös RYYTIMAA. 
Vaan ei löydy ryytimaata. En ole muistanut ottaa tänä kesänä kuvaa ruohosipuleista, Poika uskoo muutenkin, että ne kasvaa. Raparperit ei (nekään) taida käydä ryytimaasta. Joten venytän sääntöjä nyt tooooosi paljon.

Tässä on 20 vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi saamani juhannusruusu, jonka Äiti ja Tunturiruipelo toivat vastaostetulle mökille ensimmäisenä juhannuksena. Tässä se taitaa olla kolmevuotias - siis minun hoidossani. Viimeksi kun kävin mökillä kesäaikaan, vuosi-pari sitten, se oli valtavan kokoinen. Sinne se jäi, se on oikeasti ainoa asia mitä jään kaipaamaan. Onneksi Pöllönkulmallakin on juhannusruusuja - eivät vain ole Äidin antamia. 

(Takaa kurkkii terijoen salava)

BINGO! Heinäkuun bingokin on siis nyt tehty, vielä jäi muutama päivä aikaakin. Jäikö joku puuttumaan, tuliko virheitä? Korjatkaa, oikaiskaa, silmät on ihan ristissä ja kauhea nälkä 😂😂

Toivottavasti ette ole lopen uupuneita ja palaatte vielä. Lupaan kirjoittaa seuraavaksi vähän lyhyemmän päivityksen.