Hyvä päivä ostaa Roosa -nauha

 

Tänään oli hyvä päivä ostaa uusi Roosa -nauha viimevuotisen rinnalle. 

Kiitos Toni & Sipe; me uskomme valoihin pimeyksien reunoilla.

Laiskiainen; olet ollut mielessäni (toki muutenkin) keskiviikosta asti kun seisoimme kotitalosi hoodeilla liikennevaloissa, miettimässä missä voisin jäädä pois kyydistä ja kipaista kuvauksiin - malli mikä malli 😉
Vastaus tuli jo tänään enkä kaupan kassalla miettinyt sekuntiakaan ostanko Roosa -nauhan vai en, niin kiitollinen olen suomalaiselle terveydenhuollolle. Kaikki hyvin tällä erää.

Sinulle Laiskiainen lähetän lämpimiä ajatuksia, halauksen ja hyvän viikonlopun toivotuksen 🧡🧡

PS. Älkää jättäkö ilmaista tilaisuutta seulonnassa käymiseen käyttämättä - olemme onnekkaita, kun se meille tarjotaan.
Mahdetaanko missään muualla tällaista tarjota?

Arjen paljastuksia - haaste Repolaisen blogista

Pitkästä aikaa päätin tarttua haasteeseen; otin ja nappasin Repolaisen blogista Arjen paljastuksia -haasteen. 
Kannattaa varata aikaa, kärsivällisyyttä, vähän syötävää ja juotavaa mukaan, kysymyksiä olikin enemmän kuin aluksi luulin. Voi olla hyvä varautua vaikka nokosilla välissä 😉

Arjen paljastuksia - Milloin?

VAIHDAT LAKANAT
En mitenkään säännöllisesti, muutaman viikon välein. Tyynyliinat vaihdan "siinä välissä" eli yhdellä lakananvaihtovälillä käytetään ainakin parit tyynyliinat 😊

VAIHDAT PYYHKEET
Käsipyyhkeet viikottain, Mursu ottaa itselleen puhtaan kylpypyyhkeen silloin kun siltä tuntee. Itse käytän kylpytakkia, jonka pesaisen... No, tarpeen mukaan. Yksi kylpypyyhe on hiustenkuivausta varten, se ei juurikaan puhtaiden hiusten kuivaamisessa likaannu, joten... 

PESET PEITOT JA TYYNYT
Meidän tyynyjä ei voi pestä, mutta niiden irtopäälliset pesen pari-kolme kertaa vuodessa, ainakin Mursun tyynystä. Peittojakaan ei välttämättä tule pestyä vuosittain, kun kesällä nukutaan pelkällä pussilakanalla ja maalla voi talvella pestä peitot pakkaslumella ja sen jälkeen jättää ne pakkaseen.

PESET HIUKSET
Hmm... kerran viikossa tai sitten toisenkin, jos oikein ahistaa niiden likaisuus. Kun ne tuntuu naapurin sanoin siltä, että "rouva on kammannut hiuksensa porsaankyljyksellä" 😋 

FÖÖNAAT HIUKSET
Silloin kun oon lähdössä johonkin kauppaa tärkeämpään paikkaan. Muutoin mennään ihan sillä mihin ne kuivuu. Aamulla käytän kampaamiseen vettä suihkepullosta ja viispiikkistä - lyhyissä hiuksissa on puolensa 👍
Talvella taas kauppareissuilla föönaamisen korvaa pipo

KÄYT SUIHKUSSA
Kerran viikossa - käsitöitä tehdessä ei kauheesti hikoile... Meillä on perinteinen ämpäri-vati systeemillä toimiva sauna - jossa tosin käytämme retkisuihkua, joka on kätevä! Suunnitelmissa on saunaremontti jonka yhteydessä asentaa kuumavesivaraaja ja suihku. Ensi kesänä sitten. Nyt on hyvä näin.

VAIHDAT HAMMASHARJAN
Kun se rupeaa muistuttamaan auton alle jäänyttä piikkisikaa 😢

SHEIVAAT
Sääret pari kertaa kesässä. Onkohan niin, että kun on iän mukanaan tuomaa näön huonontumista, niin on iän mukanaan tuomaa säärikarvojen vähenemistäkin 😜

PUHDISTAT HIUKSET HARJASTA
Mun harjassa on enemmänkin pölyä eli se täytyy pestä parin viikon välein. Lyhyistä hiuksista huolimatta käytän sitä ns. takkuharjaa. 

KÄYT PUNTARILLA
Pari kertaa vuodessa. Vaatteet kyllä kertoo missä mennään. Valitettavasti esim. farkut, joita pidän nykyään harvoin, ahistaa senkin kerran kun vedän ne jalkaani.  Yllätyksekseni ne ahdistikin vähemmän kuin luulin, eli meni jalkaan lähes suit sait, vaan kun olivat iän ikuisen vanhat niin, hups.... Pakuun kiivetessä, yksi kulunut kohta sanoi riiips - ja se niistä farkuista. Ihmisen olisi siis ostettava vaatteita useammin 😂

TEET RASKAUSTESTIN
En oo koskaan tehnyt itse, kaupungin laboratorio hoiti asian mun puolesta. Nykyään ei enää tarvitse..

VAIHDAT SUKAT
Krhm.... Jos mä sanon, että kerran viikossa 😂 tai kahdessa... Kun siis kotonahan mulla on aina villasukat, ne mitkä nyt sattuu jalkaan osumaan, niitä kun on sängynvieressä ja sohvanvieressä ja joka puolella. Mutta sitten kun lähdetään kauppaan, mä laitan sukat, siis kylmällä kelillä. Niin eihän ne sukat oo jalassa kun tunnin-pari. Ja näin kesällä ei crocseissa oo sukkia ollenkaan.  Ja talvellakin, jos mennään vaan tohon kyläkauppaan, niin mulla on villasukat ja Reiskat 🙈

PESET RINTSIKAT
Silloin kun muutenkin pyykkiä. Tai jos tarvin jotkut tietyt rintsikat vaikka seuraavana päivänä, niin pesen ne tietty käsin heti. 

PESET PYYKKIÄ
Silloin kun tarvii eli sitten kun vaatelipastot alkaa olla tyhjentyä..

IMUROIT
Harvoin. Keskilattialta silloin kun on tulossa vieraita. Silloin kun villakoirat rupee murisemaan ja järsimään nilkkoja, Mursu ottaa imurin ja hyökkää niiden kimppuun sohvien ja sängyn alle ja nurkkiin. 

SIIVOAT
Siivoamiseen kuuluu varmaan paikkojen järjestely ja pölyjen pyyhkimen? Paikkoja järjestelen tyyliin koko ajan, mutta ei se näy missään. Kaikki on aina väärässä paikassa ja jos joku paikka onkin siisti, se on sitä korkeintaan kolme päivää. Pölyt pyyhin siinä vaiheessa, kun kirjahyllyyn jää sormenjäljet. 

LUUTTUAT LATTIAT
Lattioiden luuttuaminen ei kuulu tapoihin. Meillä on niin vähän paljasta lattiaa, syynä se, että  kun on mattoja, on talvella lämpöisempää. Mutta silloin tällöin pesaisen kahvilla pienen läntin lattiaa tuosta keittiön ja olohuoneen väliltä, kun tuon kahvit tänne olohuoneen puolelle. Mäntylattian pesu maitokahvilla on trendikästä. Tai itse asiassa se on vaniljasoijajuomakahvia 😜

PESET IKKUNAT
En pese, olen vain assistenttina. a) olen liian lyhyt b) lopetin ikkunoiden pesun siihen, kun olin  pessyt ikkunat ensimmäisessä yhteisessä kodissamme ja sain Mursulta kotiin tultuaan kommentiksi "ai, sä oot hankkinut meille sälekaihtimet"

KÄYT MATTOPYYKILLÄ
Lapsena mummulan rannassa mummun kanssa pestiin mattoja, sitten meni monta monta vuotta etten käynyt mattopyykillä. Nyt tänne maalle muutettuamme on taas omalla pihalla pesty mattoja.  

PESET VESSAN
Tarpeen mukaan ja aina kun on tulossa vieraita. Meillä siitä huolehtii kumpikin. 

PUHDISTAT LIESITUULETTIMEN
Pari kertaa vuodessa.. Seuraava puhdistus on varmaan uuden hankinta.

PUHDISTAT LATTIAKAIVON
Nykyisessä veskissä riittää lattiakaivon kastelu parin viikon välein, kun peseytyminen tapahtuu saunassa (ulkosauna). Kaupungissa asuessa puhdistin vähintään kerran kuussa, vaikkei se mikään miellyttävä tehtävä ollutkaan. Yläkerran asukas ei ollut puhdistanut omaansa varmaan koskaan ja se aiheutti vesivahingon meille ja vielä kahteen alempaankin kerrokseen. Kuvien perusteella näytti kuin siellä kaivossa olisi ollut joku kuollut elukka - YÄK! 

PUHDISTAT PÄÄKOPPASI
Teen sitä eri tavoin; kolmen tunnin puheluilla eri ihmisten kanssa, maailmanparannusmatkoilla, kirjoittamalla - kyllä pääkoppaa tulee puhdistettua melko lailla viikottain tai ainakin parin viikon välein.

TARKASTAT KUIVAKAAPIN SISÄLLÖN
Kyllä se kaiken varalta kerran vuodessa tulee käytyä läpi, vaikka ei meillä juuri mikään vanhene. Mutta on siellä jotain niitä, joista päiväys on jo mennyt, "no kyllä nää voi vielä käyttää", mutta joita ei sitten vieläkään tule käytettyä. Kun niitä tarpeeks kauan siellä kaapissa hautoo, niin jossain välissä ne heittää pois.  

SIIVOAT JÄÄKAAPIN 
Jääkaapissa on sama juttu; ei siellä mikään juuri pääse vanhenemaan. Ehkä jotkut maustetahnat tai sellaiset. Siivota sitä ei sen kummemmin tarvitse, kun ei se sotkeennu. 

KÄYT KAUPASSA
Joka toinen tai kolmas päivä. Vähän riippuu, mitä muita asioita meillä noihin lähimpiin keskuksiin on. Joskus jään kyllä kotiinkin, kun Mursu lähtee kauppaan, mua ei onneksi tarvita aina mukana.

LEIVOT
Suunnilleen kerran vuodessa.

TEET RUOKAA
En oikeastaan koskaan. Pari keittiönpolttoyritystä on tuonut mulle ruuanlaittokiellon, joten ainoat mitä saan tehdä, on pizzan lämmitys uunissa ja mikron käyttö. Raparperikiisseliä saan keittää...  Mursu hoitaa meillä kokkauksen. 

TILAAT RUOKAA
Voisin sanoa, että joka päivä: Mursu-service toimittaa. Oikeasti asutaan sen verran syrjässä, että tänne ei toimita foodorat ei woltit ei kotipizzat eikä muut.
Meillä on kyllä oma pizzeria kylällä, mutta heillä ei oo kotiinkuljetusta. Sinne voi soittaa tilauksen etukäteen ja käydä itse noutamassa sen - meiltä ei onneksi ole sinne pitkä matka, voisi melkein vaikka juosten kipaista hakemassa.  

SYÖT HERKKUJA
Vaikka joka päivä, jos vaan on tarjolla. Yritän hillitä niiden ostamista ja syömistä, mutta liha on heikko. Välillä onnistun paremmin ja tosi usein huonommin.  

SYÖT IRTOKARKKEJA
Irttareita syön aika harvoin, muutaman kerran vuodessa. Kunpa pääsisin yhtä hyvin eroon muistakin karkeista ja suklaasta.  

SYÖT JÄTSKIÄ
Ainakin silloin kun jätskiauto käy tuossa postilaatikolla - tai jos mä en ehdi sinne, niin se pysähtyy meidän pihatien suussa, sitä minä sanon palveluksi!
Ja silloin syön jätskiä kun käyn Äitirakkaan ja Tunturiruipelon luona yökylässä; siellä saa aina iltapalaksi jätskiä 🍨

KÄYT LÄPI VAATEKAAPIT/VAATEHUONEEN
Viimeksi silloin kun muutettiin kaupungista tänne maalle. Nykyään heitän/pistän vaatteita pois sitä mukaa kun ne on käytetty loppuun. 

OSTAT UUSIA VAATTEITA
Uusia vaatteita ostan nykyään vain kun tarvitsen. Muuttoa tehdessä neljä vuotta sitten huomasin, että mulla on niin paljon vaatteita, että en tarvitse moneen vuoteen uusia vaatteita, korkeintaan sukkia ja alusvaatteita. 

PESET AUTON
 Meidän (S)Eniilin pesun hoitaa nykyään sade. Se on niin iso auto, että ainakaan minä en ylety sitä pesemään 😂 Ehkä painepesurilla jossain vaiheessa voidaan vähän sitä huuhtaista 

VAIHDAT RENKAAT
Samasta syystä, eli auton koosta johtuen, autohuollon pojat vaihtaa (S)Eniilin renkaat, ne kun saa nosturilla auton ylös. Mutta oon mä sujuvasti auttanut kun vanhaan autoon vaihdettiin kesärenkaat; osaan käyttää tunkkia eli osaan katsoa mihin kohtaan se laitetaan, ja osaan katsoa miten päin mikäkin rengas laitetaan.  

SIIVOAT LÄÄKEKAAPIN
Oisko kerran 1,5 vuodessa 🤔 Meillä on Mursun kanssa molemmilla sellaiset lääkearsenaalit ja kun niitä välillä fiksaillaan, niin jää harmi kyllä käyttämättömiä lääkkeitä, jotka pitää palauttaa apteekkiin. Kun niitä sitten keräilee palautettavaks, niin samalla tulee käytyä lääkekaappikin läpi, jos siellä on jotain vanhaks menneitä särkylääkkeitä tms. 

TARKASTAT PALOVAROITTIMINEN
Kerran vuodessa, 11.2. Siitä tuli tapa kun kaupungissa kävi useampana vuonna em. päivänä partiolaiset tarkistamassa palovaroittimet. Ja siitä tuon päivän aikoihin yleensä muistutellaan monta kertaa, niin ei se pääse unohtumaan.

KÄYT KIRJASTOSSA
Ihan muutama päivä sitten hain neljä kirjaa, jotka olin varannut. Ihan niin usein ei enää tule käytyä kuin kaupungissa asuessa kuin 300 m:n matka on kasvanut 30 km:iin. Enemmän tulee kuunneltua äänikirjoja.
Onneksi kirjastoilla on nykyään nettisivut ja varausmahdollisuus, niin voi varata/tilata kirjat etukäteen. 

KÄYT MUSEOSSA
Eipä juuri tule käytyä, kun ei ole kaveria kenen kanssa käydä. Viime käynnistä on pitkä aika.

KÄYT TEATTERISSA
Sama juttu kuin museoiden kanssa. Kesäteattereissa vuoden parin välein. Menneenä kesänä piti mennä, mutta tuli sitten muuta "ohjelmaa" sen tilalle.

KÄYT LEFFASSA
Katson leffoja kotona omalla sohvalla. Voi ottaa torkut välillä. 
Olen viimeksi käynyt leffassa kahden nuoren herrasmiehen kutsumana katsomassa Risto Räppääjää - varmaankin noin 13 vuotta sitten... 

KÄYT RAVINTOLASSA
Jos joku tarjoaa 😄

KÄYT METSÄSSÄ
Saisko sinne asfaltoidut polut? Ei vaan. Kävisin niiiiin mielelläni, mutta huonolla tasapainolla varustettuna mun metsäretket on koko lailla tehty. Viimeinen metsäretkeni muutamien vuosien takaa muistetaan "sammaleiden tutkimusretkenä".. Muutaman kerran humpsahdin polvilleni - kompastuin heinään!- ja hillittömän naurukohtauksen vuoksi en meinannut päästä ylös. Onneksi ystävät auttaa aina. Samat ystävät nätisti näyttivät kartasta vaivihkaa reitin "jos sä meet tosta nyt tonne ja käännyt sitten vasemmalle, niin meidän mökki on tossa, tää mäki on aika jyrkkä" eli vink vink, menisit sä mökille, niin me jatketaan 😂😂
Näin me tehtiin ja ratkaisu oli ihan hyvä, olen kiitollinen ystäville

HUOLEHDIT KUNNOSTASI 
Hyvin syöminen ja nukkuminen on myös kunnosta huolehtimista, eikö olekin? 

SOITAT ISÄLLE/ÄIDILLE
Äidille soitan vähintään kerran viikossa.
Isälle juttelen silloin tällöin mielessäni.

SOITAT ANOPILLE
Anopillekaan ei voi soittaa, mutta hänelle istutetun kukkapenkin luona käyn välillä kertomassa kuulumisia. 

SOITAT LAPSELLE
Viikottain? No ainakin joka toinen viikko. Yritän antaa olla rauhassa...

SOITAT INSTRUMENTTIA
No kun en osaa. Haluaisin osata soittaa saxofonia 🎷

KUUNTELET MUSIIKKIA
Usein silloin kun päivitän blogia. Tällä hetkellä YouTubesta soi Samu Haber.
Joskus myös kun oon yksin kotona, kuuntelen musiikkia kovalla, vaikka oikeesti en tykkää metelistä. 

NÄET VANHEMPIASI
Joskus käydään Äidin luona useammin, joskus on parinkin kuukauden väli. 

NÄET LAPSIASI
Parin-kolmen kuukauden välein. Riippuu vähän siitä mitä Poika tekee, millainen tilanne opiskeluissa on menossa. 

VALEHTELET
No joskus voin pienen valkoisen valheen laskea, mutta ennemminkin niin, että jätän kertomatta asioita joita ei suoraan kysytä. 

KOMENNAT PUOLISOASI
En komenna, vaan pyydän.

ITKET
Itken aika herkästi; niin ilosta kuin surustakin.
Viimeisimmät itkut olen itkenyt enon muistotilaisuudessa, kuunnellessani vanhaa kotimaista iskelmää ja muistellessani miten pikkutyttönä sain kuunnella toisen enon kanssa lauantai-iltaisin iskelmiä c-kaseteilta enon valmistautuessa "kylille lähtöön" 🧡 
Hassua kyllä, iloiset muistot lapsuudesta toivat kyyneleet silmiin - ehkä onnesta, että olen saanut elää ne?

OLET ERIMIELTÄ PUOLISOSI KANSSA
Hmm... tää on paha 😄 Silloin kun muistellaan jotain vanhoja asioita. Muistelut päättyy monesti hyväntahtoiseen lausahdukseen "nii-in, kummalla meistä se muistiongelma on" 

RIITELET IHMISSUHTEESSASI
Onko mököttäminen riitelemistä? Jos on, niin silloin kun mua ei kuunnella tai asioita ei tehdä mun mielen mukaan. 
Jos ei oo, niin en riitele, olen oikeasti unohtanut riitelyn jalon taidon. Ja mitenkä sen voi unohtaa? Riesan kanssa elämää opetellessa ei ollut tarmoa eikä voimia riitelyyn, enkä oikeasti osannut huutaa - ja huutaminenhan on osa kunnon riitaa. Kun tuon kaiken muutaman vuoden aikana unohdin, jäljelle jäi vain mökötys ja kiukuttelu.

PYYDÄT ANTEEKSI
Jos tunnen aiheuttaneeni toiselle pahan mielen, sanonut rumasti.
Jos olen jättänyt tekemättä jotain minkä lupasin tehdä.

SANOT PUOLISOLLESI, ETTÄ RAKASTAT TÄTÄ
Joka päivä. 

SANOT LÄHEISILLESI, ETTÄ RAKASTAT HEITÄ
Yritän muistaa sanoa mahdollisimman usein, kerran viikossa ainakin. 

Lähtöselvitys - check

 Pellot ovat täynnä kurkia, joutsenia, hanhia - selvästikin tekemässä lähtöselvitystä. Pitkät lennot kohti lämpöä on edessä; Espanjaan, Marokkoon (toivottavasti tietävät, että siellä ei taida nyt oikein turvallista kurkienkaan olla 😔), Egyptiin. Kuka minnekin. 

Joutsenet lähtevät etsimään vettä joka pysyy sulana läpi talven, täällä vesi on jo tummunut ja ennen pitkää se väsyy jään alle. 
Vielä on aikaa, vesilinnut keinuvat aalloilla, luulen niiden nauttivan aallokosta ja sumuisista aamuista ja aurinkoisista syyspäivistä.

Mutta auraan asettumista on jo harjoiteltu, samoin kuin lentoon lähtöä - kurkiaurat ja joutsenten liito on aina vain yhtä upeaa katsottavaa, niin syksyisin kun niille heittää hyvästejä ja toivottaa hyvää ja turvallista matkaa kuin keväisin, kun toivottaa ne tervetulleiksi takaisin kotiin. 

Meillä on ollut aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Pari päivää sitten kävelin postilaatikolle ja huomasin meidän tiensuussa ruostesiiven toukan, joka tapansa mukaan eteni määrätietoiselta marssilta näyttävällä etenemistyylillään meille päin. Jos joku naapuri olisi sattunut juuri silloin kävelemään ohitseni, olisi hän jälleen kerran pyöritellyt päätään miettien, onkohan rouvalla kaikki sukkapuikot tallessa... Jäin nimittäin hetkeksi juttelemaan toukalle; toivotin tervetulleeksi, sanoin että meidän tontille mahtuu kyllä ja meillä on ihan turvallista - kunhan ei siihen tielle jää. 
Muutaman askeleen päässä oli toinen ruostesiiven toukka menossa tien yli. Ystävällisesti (tai niin ainakin luulen...) ohjasin senkin kohti meidän tonttia, sanoin ettei niin pienten toukkien kannata taivastella maantiellä, varsinkaan keskellä päivää, kun siinä vielä kulkee tällä hetkellä sora-autoa, hakerekkaa, maitoautoa ja olipa vielä koulubussikin tulossa niihin aikoihin. 
Ja kun tulin takaisin postilaatikolta, oli kumpikin toukka kadonneet heinikon sekaan. 
Eilen puolestaan yksi toukka "toukkelehti" meidän portaiden alle. Jäin siinä sitten miettimään, että onkohan niitä jo kuinka paljon siellä 🤔 

Viime lauantaina käytiin hakemassa meille kaksi uutta tuolia ja hävitettiin yksi sohva. Samalla tavattiin Poikakin. (Ja jos olisi tiedetty tästä reissusta, olisi toimitettu paketti Siniselle Sohvalle henk.koht., mutta olin jo ehtinyt laittaa sen postiin ennen kuin tuolikaupoista oli tietoa.)
Ja kuten meillä on tapana; viikon kuumin päivä, niin meillä ruvetaan ruumiilliseen työhön eli rymsteeraamaan huushollia, kun päästiin kotiin. Sohva ulos ja sitten pohtimaan miten järjestetään tuolit ja sohvapöytänä toimiva liinavaatearkku, joka ei ole ihan kevyt. 
Järjestys saatiin ja nyt on hyvä.
Maanantaina autoon sohvan kaveriksi muuta roskaa ja kaatopaikalle - nyt on hyvä mieli kun on nurkissa pyörineet roskat viety pois. 

Siinä kai tärkeimmät kuulumiset. 

Riesahoitajasta ei ole vieläkään kuulunut mitään, joten kärvistelen ja kärvistelen. Blääh. 
Eikä parsiminenkaan ole nyt edistynyt. 

Se nyt vaan on niin

Että kalenterin mukaan on syksy ja siihen on nyt mukauduttava. Kylätie on taas hiljentynyt, kyläkaupallakin on aika hiljaista. 
Vanhan polvia kolottaa ja... Joo joo, syksy on.

Eilen ja tänään paistoi ihanasti aurinko, eikä tuntunut syksyltä laisinkaan. Ainoa mistä sen tänään huomasi, oli se, että piha peittyi varjoihin aikaisemmin kuin kaksi viikkoa sitten ja vielä viime viikollakin. Vihreää on vielä joka kaikkialla minkä ikkunasta näkee. 
Sen verran keltaisia koivunlehtiä on maassa, että kantarellit voivat yrittää piiloutua, mutta tarkkasilmäiseltä Mursulta eivät kantarellit karkuun pääse. Pidemmän reitin kautta tehty kauppareissu tuotti ison muutaman herkkutatin ja puoli pussillista kantarelleja: 

Viimeksi kerroin, että sukkapuikot on palanneet kesälomalta. Sekin on yksi syksyn merkki. Yksi pari sukkia on nyt parsittu ja viisi pari kummittelee tuossa edelleenkin. Vajaa viisi, olen aloittanut kolmannen parsimuksen. Mutta koska en siis ole tyytyväinen ensimmäiseen parsimukseeni, tein hyvitykseksi melkoisen pelottavasta eikä ehkä välttämättä kovinkaan kestävästäkään jäljestä ihan uudet sukat. Samalla valepalmikkokuviolla. 
Jostain ihme syystä käsiala on normaalia tiukempaa, mutta uskon, että sukille löytyy käyttäjä - ja itse asiassa hän kenen sukista nyt on muutenkin kyse, hänellä on aika pieni ja kapea jalka. Tämmöistä jälkeä sain aikaiseksi

Varteen pitää tehdä vielä pieni korjaus, löysin siitäkin pienen villa(sukka)koiran hampaan jäljet 😉

Olin ajatellut, että saan käytettyä sukkiin kaksi, jostain kumman syystä, kerittyä keltaista seiskaveikka -kerää. Ja että tuohon parsimukseen oli mennyt jäljellä oleva nöttönen tuota pinkkiä. No ei. Piti ottaa pieni pätkä keltaista uudesta kerästä. Ei hätää, eihän se mitään haittaa. Mutta kappas. Sitten kun sukat oli valmiit ja olin aloittamassa uuden sukan parsintaa, niin mitä löysinkään! Voi vihneitten vihne. Kaksi nöttöstä lisää keltaista ja lisää pinkkiä, vähän isompia keriä. Ja pinkki sopii vain yhteen parsittavaan sukkapariin. (Mitä, höpötänkö taas liikaa? Minäkö?) Parsittavia riittää, joten otin puikoille toiset sukat, ihan perussukat tällä kertaa. 

Taidan tykätä raidoista 😏 Tuo ruskea on myös seiskaveikkaa, sitä joka sisältää 30% lyoceollia (tencel). Ympäristöystävällisempi valinta, mutta... No, jokainen tekee omat valintansa. Minä ostin tuon yhden kerän, en osta toista. 
Olen omistanut yhden t-paidan joka sisälsi lyocellia ja valitettavasti se ei kestänyt yhtäkään pesua 😟

Sukista sen sijaan tuli mieleeni. Tein inventaarion sukkalaatikossani ja sen lopputulemana laatikkoon jäi muutamat nailonsukat ja puoli laatikollista paksumpia sukkia = talvisukkia, sellaisia tennissukan tapaisia. Käyttääkö kukaan enää ihan perinteisiä tennissukkia? Hävitin kaikki varrettomat sukat, koska ne ei pysy jalassa. Osa oli uusia jotka sai uuden kodin ja loput vaan hävis. Oli siis mentävä sukkaostoksille: 

Ja kun kyse on Pöllöstä, ei ne tietenkään ole mitään tavallisia mustia ja valkoisia 😛 Sattui olemaan tarjouksessa, niin ostin ihan nipun kerralla. Ja yhdet sukat rikoin jo heti noita lappuja irrottaessa, mutta euron sukat, kyllä niitä sen euron edestä voi käyttää vaikka varressa pieni reikä onkin. Kuka muu muka? 

Yks juttu vielä, ennen kuin päästän teidät taas rauhaan. Kesällä kerran - kerran kesällä. Ei kun se oli jo keväällä, ennen kuin puikot pääsi lomalle. Joskus kuitenkin. Neuloin lapaset Huopasesta ja annoin ne Ystävälle pesukoneessa huovutettavaksi (ei, ei meillä pyykkiä pyykkilaudalla pestä, meillä vain ei ole ihan sellaista "normiautomaattipesukonetta", muuten hyvä kone kylläkin 😁). Ystävä toi eilen lapaset takaisin. Pieni ropleemi vain: hän itse ei käytä lapasia, neuloo vain sukkia. Hän oletti mulla olevan pienemmät kädet kuin itsellään, joten lapaset on aavistuksen naftit mulle. Nyt mietin, antaisinko lapaset eteenpäin vai saisinko ne venymään jos kastelen ne? 

Jos kastelen, pitääkö ne kastella kylmässä, lämpimässä vai kuumassa vedessä? 
Tästä on nimittäin vuosia kun olen viimeksi tehnyt Huopasesta yhtään mitään.  Tällaiset niistä kuitenkin tuli, väri on aivan ihana. 

Että tällaista. 

Elämä nyt vaan ON tällaista. Elämää. Siihen kuuluu kaikenlaista. Eilen tuntui siltä, että koko kesä oli ihan pa... ja syksy jatkaa samaa linjaa. 

Mutta kun katson taaksepäin, on paljon hyviä päiviä, on paljon iloa ja naurua kaiken ikävän ja huolen keskellä. Tänään tuntuu siltä, että syksystäkin tulee varmasti hyvä - uskon vahvasti siihen, että jokainen meistä saa niin paljon kuin jaksaa kantaa. Me tehdään syksystä hyvä, ei anneta elämän rusentaa vaan olla toistemme tukena, turvana ja ilona niin paljon kuin tarvitaan 💗

Riesa on riesa, mutta uskon, että siitä saadaan ainakin jonkinlainen niskaote, kunhan hoitaja soittaa ja antaa "virallisesti" lääkärin ohjeet - olen ne jo kannasta nähnyt ja tiedän mitä on tulossa. Yritetään ainakin. 

🍄🍄🍄🍄🍄

Voisikohan sienen alla asua?

Jos lakin alle sammalikkoon

voisi laittaa räsymaton kirjavan

ja taivaansiniseksi katon maalata

- saisiko sienestä kodin silloin

keijuille, maahisille, menninkäisille?

Vai ottaisinko kimpaleen kullankeltaista voita

sipulin kanssa hetken itkisin.

Ne kantarellien kera pannulle panisin

ja herkun pyöräyttäisin. 

-070923 athenenoctua-

 

Ristipistot on nyt pistelty

 Ja viikko olisi vielä aikaa tehdä jälkipistot ja niiden kanssa sitten menneekin hermot ja herne nenään. Mutta sitten se työ olis valmis. Olis mäyrä ja siili ja kettu ja perhoset ja pöllö ja mitä kaikkea siinä olikaan paikallaan. 
Syksyyn otin pienen varaslähdön ja kaivoin sukkapuikot esiin. Ystävän antama kassillinen parsittavia sukkia pääsi yhtenä iltana työn alle. Minä EN osaa parsia, mutta olen päättänyt opetella nyt kun on materiaalia millä harjoitella. Mursu osaa, mutta tällä kertaa on ikävä, eikä luvannut opettaa: "etsi sieltä juutuupista ohjeet ja opettele". Ikävä Mursu. Mutta ei siinä mitään, minä etsin. Ensimmäiseen en ole oikein tyytyväinen, toinen on jo parempi. 
Päätin kuitenkin, että korvaukseksi kurjasta parsimisjäljestä, teen yhdet uudet sukat. 

Ristipistoja tehdessä on ollut hyvä kuunnella sekä yleisurheilun MM-kisoja. Minä, joka en ennen ole katsonut mitään muuta kuin isän kanssa aikanaan mäkihyppyä, olen ruvennut katsomaan yleisurheilua. Ja rallia. 

Lukemattomia kirjoja -listallani on tällä hetkellä 226 riviä kirjailijaa/kirjaa. Niistä 11 on luettu/kuunneltu, eli aikamoinen urakka on edessä eikä sitä helpota yhtään se, että listaan tulee lisää kirjoja viikottain 😄😄
Juuri äsken sain kuunneltua loppuun Eva Frantzin (vanhempi konstaapeli) Anna Glad -sarjan kolmannen osan Tästä pelistä pois. Aiemmat osat ovat Sininen huvila ja Kahdeksas neito. Dekkareiksihan nämä kirjat on luokiteltu, mutta tästä kolmannesta en itse ole niinkään samaa mieltä - tykkäsin kyllä, mutta en välttämättä dekkariksi sanoisi. No, aika vähän olen dekkareita muutenkin lukenut, joten ehkä minun mielipiteeni ei ole ihan "oikea" 😉
Dekkarisarjaan kuuluvat myöskin Tuija Lehtisen Väärä vainaja ja Viesti menneisyydestä. Tykkään Tuija Lehtisen kirjoista, ovat semmoista mukavaa leppoisaa luettavaa, nuo vähän "mitäs tuolla nurkan takana oikein onkaan". Sarjan kolmas kirja on Kuollut jättää jäljen. Kirjassa häiritsee se, että siinä viitataan kovin usein kahteen aikaisempaan kirjaan. Sarjassa on kaiken kaikkiaan viisi kirjaa ja pakostikin rupesin miettimään, onko viimeinen kirja kertausta neljästä aikaisemmasta kirjasta 🤔

Antti Heikkisen Pihkatappi - Heikkisen esikoisromaani on Jussi Taskisen, noh, omaelämäkerta, sukusaaga. Välillä vähän pitkästyttävä, mutta suurimmaksi osaksi hihittelin kuunnellessani niin, että Mursu kyseli "onks kaikki okei" ja silloin tällöin otin pakkia ja kuuntelutin pätkiä Mursulla. Heikkisellä on minun mieleiseni tyyli hyppysissään. 

"Aivot narikkaan" lukemista puolestaan olen harrastanut ihan oikeilla kirjoilla, tiedättehän, niillä missä on kannet ja sivuja 😋 - ja joiden kanssa usein nukahtaa sänkyyn niin, että nenään sattuu. Kirsi Pehkosen uusin Jylhäsalmi -sarjan kirja Unelmia ja unikoita Jylhäsalmella sekä Jenny Colganin Suolaisten tuulten saari. Molemmat kirjoittavat semmoisia.... kirjoja joissa paistaa aina aurinko, on lämmintä, hyväntuulisia, kilttejä, auttavaisia ihmisiä, jos joskus joku vähän kiukuttelee tai ärhentelee niin kyllä se pian leppyy 😄

Tuommoiset kirjat on olleet tänä kesänä tarpeen, kun mieli on ollut usein maassa läheisten vuoksi. Kaikenlaista pientä ja isompaakin siellä ja täällä ja tuolla - mutta sellaistahan elämä on. 

Nyt lakkaan kiusaamasta teitä ja painun taas lukemaan yhtä oikeata kirjaa, kunnes se kolahtaa nenään. 

Vielä on kesää jäljellä......

Pöllö ompelee

Kun kerran on ompelukone, niin kyllähän sillä pitää ommella. Etenkin kun on ommeltavaa.
Mursun housut piti korjata. Kaksi tyynyä tai siis tyynyn päällistä olisi pitänyt ommella, että joskus olisi voinut yrittää vetoketjun ompelukin niihin.
Ja lopuksi olisin vielä päärmännyt (onko se oikea termi?) vohvelikankaan, jos vain olisin löytänyt sen, että olisin voinut tehdä siitä meille uusia astia- tai käsipyyhkeitä (meillä kun ei niitä olekaan..). Olisin koristellut ne, niin kuin koulussa alaluokilla koristeltiin ruokaliina, muistatteko? 

Me tehtiin koulussa itsellemme ruokaliinat vohvelikankaasta, me kun syötiin luokissa. Pulpetti piti suojata sillä ruokaliinalla. Ruokaliina on hukkunut, mutta koska tykkäsin sen tekemisestä, niin - jos nyt oikein muistan - Äitirakas osti kotiin ison palan vohvelikangasta jonka koristelin. Sellaisen kylpypyyhkeen kokoisen. Kai sitä pyyhkeenä käytinkin. Nyt olen vuosia käyttänyt sitä "pehmusteena" ompelukoneen alla, sen kerran kun ompelen. Olenhan varmaan joskus kehunut itseäni, että olen reilu 30 vuotta sitten ihan OIKEASTI ommellut Pojalle vaatteita. Sittemmin vain korjannut. 

Oli hieno ompelukonekin. Toyota. Ihan oikea sukukalleus. Se on alunperin ollut tätini ompelukone; hän on aina ollut kova ompelemaan. Hän ompeli lähes kaikki vaatteet itselleen ja kolmelle serkkutytölleni. Ostettuaan uuden ompelukoneen, hän antoi Toyotan Mummulle. Toyota surrutteli edelleen sutjakasti ja kun Mummu nukkui pois yli 26 vuotta sitten, minä sain Toyotan. Ja sillä ompelin vaikka mitä. 
Kun A-noppi nukkui pois neljä vuotta sitten, olin kahden ompelukoneen loukussa. Kysyin sukulaisilta, olisiko jollain tarvetta ompelukoneelle, ja kas: tätini tyttärentytär oli kiinnostunut ompelemisesta ja niin Toyota palasi lähes juurilleen. Pappa lupasi puhdistaa ja huoltaa ompelukoneen ja siellä se nyt käy ja surraa kuin melkein uusi kone ainakin - melkein 50 vuotta vanha kone! 

Ja mullakin on ompelukone. Oikein hyvä kone. Ompelin sillä joskus keväällä ne verhotkin, muistatteko? Ne jotka on vähän vinot - mutta sehän ei ole ompelukoneen vika. Olen ommellut muutakin. Opettelin puolaamisen ja kaikkea. 
Koko kesä on mennyt "pitäis" ja "pitäis". Tänään otin itseäni niskasta kiinni, kun alkoi toi ristipisto vähän tökkiä. Ja noi tyynynpäälliset huutelee tossa printterin päällä, että ne pitäis ommella ja ne Mursun housutkin..

Ensimmäinen puolaus meni, sanonko mitä? Sen laitan lankarullan syyksi. Meillä kymmeniä semmoisia pienen pienen pieniä lankarullia - en tiedä mistä A-noppi oli ne saanut, mutta en tietenkään niitä poiskaan heittänyt. Ajattelin, että kaksi semmoista riittää niiden housujen korjaamiseen: toisen rullan puolaan alalangaksi ja toinen riittää ylälangaksi. 
Tai no. Ei se sen lankarullan vika ollut. Minun vika. 
En ollut laittanut lankaa oikein, kun rupesin puolaamaan. Se piti kiepauttaa - no kyllähän te ompelijat tiedätte. Minä luulin osaavani, enkä osannutkaan, eikä se lanka mennyt puolalle vaan osittain sen "tapin" ympärille. No se siitä lankarullasta. Ei tullut iso vahinko. 
Sitten ymmärsin käyttöohjeen kuvan oikein ja yritin uudestaan. Alkoi hyvin ja sitten NAPS. Puolaus loppui. Ei suostunut jatkumaan. Ei millään. Mursukin tuli tutkimaan. Ja todettiin, että siinä on vika, siinä puolaussysteemissä. Huokaus. 

Hetken puolaa tutkittuani tulin siihen tulokseen, että siinä on lankaa sen verran, että saan housut korjattua - JES! Ei tarvitse turvautua käsin ompeluun. Homma hoitui, housut on nyt ehjät. 

Ja jos ei vielä tähän mennessä ole ketään hymyilyttänyt, niin luulen, että nyt hymyilyttää. 
Siis olen ommellut. OIKEITA vaatteita. 
Ajattelin tänään, että sitä lankaa on vielä sen verran, että voin ommella edes toisen tyynyn päällisen, että voin huuhtoa siitä kirjontamerkinnät pois. 
Ja siinä sitten kun asettelen sitä kangasta siihen paininjalan alle ja katselen sitä levyä, jossa on viivoja ja numeroita, niin tajuan mitä varten ne viivat ja numerot siinä levyssä on 🤦‍♀️🤦‍♀️🙈🙈
Tai siis, että niillä on joku käyttökin, jotain virkaa niillä on. 
Voi hyvänen aika. 

No, mä olinkin kyllä koulussa käsitöissä aika huono. 

Niin ja joo. Se lanka loppui. Tyynyliinat on kesken, vohvelikangas etsimättä. Mietinnässä on, kannattaako ompelukone viedä huoltoon, kun on ystäviä joilla on ompelukone ja jotka auttaa ja onhan meidän kirjastossakin ompelukone, jota voi lainata. Ja eiköhän Äitirakaskin auta tarvittaessa 💗

Kuka muu muka?

 

Somea vai ei somea

Olin pitkään poissa sosiaalisesta mediasta kokonaan, tarkoittaa mun kohdalla facebookia ja instagramia. Onhan tämä blogikin sosiaalinen media, jotenkin en vain osaa sitä sellaiseksi mieltää, pidän tätä enemmän päiväkirjana, vain julkisena sellaisena. 

Instagramiin palasin silloin kun Poika lähti sinne vaihtoon, siis noin vuosi sitten, jotta voisin seurata elämäänsä siellä. Omia päivityksiä sinne rupesin tekemään vasta myöhemmin.
Tein myös toisen tilin tässä muutama viikko sitten, kirja-/lukutilin. Sen poistin eilen illalla. Jotenkin koin sen turhaksi. Voin jatkaa samojen lukijoiden tilejä "vanhalla" tililläni.
Facebookiin palasin joskus.. kai viime syksynä. Enimmäkseen siksi, kun tuntuu, että kaikki kylän ja kunnan ym. tapahtumat ja muut tiedotetaan siellä.
Mitään muuta siellä ei oikein tuntunut tapahtuvankaan. Kaikissa ryhmissä oli sama meno kuin ennenkin: riitely joka ikisestä asiasta.

Voin tarvittaessa riidellä Mursun kanssa tai vaikkapa tällä hetkellä oikean jalan isovarpaan kanssa, joka on ihan pahuksen kipeä a) kengän hangattua siihen rakon (kuka hölmö pitää kenkiä ilman sukkia 🙄) b) kynsi kasvaa molemmilta sivuilta ihon sisään. 
Pyysin jo Mursua ottamaan esiin hohtimet ja vetämään koko kynnen irti - se ei voi sattua enempää kuin mitä varpaaseen sattuu nyt 😥

Eilen oli lämmin päivä. Tapojemme mukaisesti ryhdyimme töihin ULKONA. Reippaasti raahasimme takapihalta kaadettujen puiden oksia ja risuja peräkärryyn, kaksi kärryllistä, ja vietiin ne kaatopaikalle. 
Aurinkoisena, lämpimänä päivänä on hyvä tehdä sellaisia töitä, missä varmasti tulee hiki..... 
No, tänään oltiin vähän fiksumpia ja jätettiin ulkohommat tekemättä, tai oikeastaan kaikki hommat tekemättä. Käytiin naapuri kirkonkylässä suuuuuressa varastomyymälässä katsomassa mitä siellä on ja siellähän oli, kaikkea. Vaikka mitä. Mursulle uudet henkselit.  Esimerkiksi.

Tuon puu-urakan lisäksi meillä olis hirvittävä jättipalsamiurakka 🤦‍♀️🤦‍♀️ Se kai on jo myöhäistä, ne on jo siementäneet sen mitä on siementäneet, on ryhdyttävä puuhaan heti keväällä ja koetettava päästä niistä eroon ensi keväänä. 
Ne innostui silloin kun kaadettiin ne kaksi isoa koivua ja niiden jäljiltä maa rikkoontui - siemenet oli olleet siellä syvällä maassa, kovan maanpinnan alla eikä kasvaneet, mutta kun traktori möyhi maata niin, sieltä ne sitten pääsi kasvamaan. Tekisi mieleni kirota.

Ja uusia raparpereita pitäisi istuttaa. Tein alkukesästä virheen, hölmö ja ahne kun olin. Meillä oli kolme raparperia, aika pieniä. Kahdesta otin KAIKKI varret ja hups heijaa, sinnehän ne sitten hävis koko raparperit. Ei ole enää kuin yksi pieni kitukasvuinen. On kai vähän ravinneköyhää maata kun ei kasva, joten hankitaan uudet raparperit ja ehkä siirretään se yksi vanhakin uuteen paikkaan. 

Ristipistotyö etenee: pöllö istuu jo oksalla. Viimeinen neljännes työstä on menossa - viimeistely tietenkin sitten vielä. Elokuuta on vielä kaksi viikkoa jäljellä ja olen asettanut tavoitteeksi saada pistelyn valmiiksi kuun loppuun. Sitten voisi kaivella puikot kesälomalta ja ruveta kuluttamaan lankavarastoa.
Tai ihan ensimmäiseksi opettelen parsimaan - harjoitusaineistoa riittää. 

 Kesän ensimmäinen ja ainoa heinäsirkka, jonka olen nähnyt. 

Viisi puuta nurin

Pu-tum. Siltä se kuulosti. Onneksi se myrsky ei sitten loppujen lopuksi tullutkaan kovin pahana tänne meille, sen verran tuuli, että tänäkin kesänä heitti meidän portailta ruohomaton pihalle. Niin käy joka kesä, rupesimme jo epäilemään sitäkin, että sillä on vaan halu lähteä kylille, muttei sitten kuitenkaan uskalla lähteä kotipihaa kauemmas. 

Vettä satoi vähän aikaa, mutta ei jaksanut kovin kauaa sitäkään. 

Mutta metsuri tuli keskiviikkoaamuna sovitusti ja ryhtyi hommiin. Ruusupuskani sai kyytiä 😥 Se on se, missä on semmoiset tummat lehdet ja ihanat pienet vaaleanpunaiset kukat. Se jota katselen aamuisin kun valmistan meille kahvit. Täytyy mennä katsomaan, voiko sitä enää pelastaa. 

Hevoskastanjakin sai vähän kyytiä, mutta se ei haittaa. Se oli iso ja vanha ja uusia taimia on pitkin takapihaa. 

Neljä puuta vuorollaan kaatui, ihan silleen rauhallisesti ja meni pätkiksi, sur-rur-rur. Sitten kuului se kamala mäjähdys. Ja hiljaisuus. Menin katsomaan keittiön ikkunasta. Outo näkymä, kun naapurin talon pääty näkyy niin selvästi, ja naapurin pihaankin näkyy nyt paremmin. Ja se puu. Siinä se pötkötti. Meidän tontilla, mutta ihan rajalla. Juuri sen näköisesti, että jos myrsky olisi sen kaatanut, niin sekä me, että naapuri oltaisiin saatu sydänkohtaus. Niin lähellä naapurin talon päätyä sen latva loppujen lopuksi kuitenkin näytti olevan. 
Ja se oli kuulemma sieltä tyvestä jo suht lahokin, vaikka latvapuolesta vielä terve. Nyt se on nurin ja pätkinä, nyt voi nukkua yöt rauhassa vaikka tulisi vähän kovempikin tuuli. 

Yhdestä kuusesta metsuri kysyi, kumman puolella rajaa se on; olisi kuulemma parempi sekin jossain välissä kaataa pois. Jäi niin yksin siihen seisoskelemaan, että tuuli sen voi kaataa. 

Vanha kunnon Posti yllätti. Lähetin paketin; maksoin itse kotona netissä ja tulostin itse liput ja laput, siis osoitelipukkeen. Ei kestänyt kuin kaksi päivää kun oli jo perillä noutopaikassa 😮
Mutta toimi se kyllä tuttuun tapaansakin. Mursu oli taas tehnyt tilauksen Virosta. Edellinenhän tuli suht ripeästi, kävi kyllä ottamassa vauhtia lajittelukeskuksesta, että saatiin R-kioskin automaatista kioskin kassalle... 
No, nyt pakettia ei näkynyt ei kuulunut. Ei tullut postilaatikkoon - johon se olisi mahtunutkin, mutta ei tullut sinne R-kioskiinkaan, ei automaattiin eikä kioskiin. Ei ollut seurantakoodia, kun tuli Virosta, niin ei voinut kysellä sen kummemmin peräänkään. Mutta yllätys yllätys! Eilenkö se oli, kun toimittajalta oli tullut sähköpostia, että lähetys on palautunut heille ja he palauttavat rahat Mursun tilille. Pahoittelujen kera, tietenkin. 

Ei vaan ymmärrä.

Kelan kanssa meni sutjakasti. Kerroin teille, että Kelalta saamani etuus oli päättymässä ja tein hakemuksen jatkosta. Liitteeksi piti saada se lääkärintodistus, jota en saanutkaan siltä omalta neurologilta, vaan piti varata aika terveyskeskuksesta. Ei hätää, sain ajan ja kirjoitin hakemuksen liitteeksi infon, että juu juu, lääkärintodistus tulee kun kerkiää. 
Kävin tohtorilla, nuorella mukavalla miehellä, juttelin hänen kanssaan tunnin, hän naputteli todistusta siinä samalla, luetutti sen ja kysyi haluanko sen itselleni vai lähettävätkö he sen sieltä suoraan. No mitäpä minä sillä, laittakaa menemään. 
Toisaalta, olisi ehkä pitänyt ottaa, olisin voinut kotona skannata sen ja laittaa vielä samana päivänä, mutta..... Odottelin ja odottelin, mutta ei näkynyt Kelan sivuilla mitään. Tuli sitten sen päivän aamu, jonka Kela oli antanut takarajaksi, eikä vieläkään näkynyt mitään. Voihan lupiinin kukka.... Ei muuta kuin soittamaan - numerosta vastasi nuorelta mieheltä kuulostava virkailija. Minä kerroin mikä oli murheena ja hän vielä tarkisti; ei näy lääkärintodistusta. "Laitetaan lisää aikaa ensi viikon perjantaihin, kyllä se sieltä varmaan tulee". No tulee se, minä menen sen huomenna hakemaan sieltä terveyskeskuksesta ja skannaan sen ite...
Hätähousuna kävin kuitenkin vielä iltapäivänä katsomassa OmaKelasta, että jos sittenkin.... että jos olikin vaan niin, että se oli tullut sen päivän postissa ja skannattu vasta iltapäivällä. Ja niinhän siinä oli käynyt. Ja "hidas Kela" oli käsitellyt hakemuksen niin, että sain päätöksen myönteisen "ylihuomenna".

Sitä minä vaan ihmettelen, että se on taas määräaikainen - miten ihmeessä ne kuvittelee, että tässä nyt joku ihmeparantuminen tapahtuminen tapahtuisi. Mutta, eipä tuo haittaa, ehkä muistan taas kolmen vuoden päästä. Ehkä en. 

Tänään tehtiin valkosipulikurkkuja. 

Aikaisemmin tehtiin tavallisia suolakurkkuja - kun ensin löydettiin avomaan kurkkuja. Ei nimittäin ollut ihan helppo juttu silloin, noin kuukausi sitten. 

Nyt ajettiin ensin suoraan sinne mistä kurkkuja viimeksikin lopulta löydettiin, mutta eihän niitä sitten sielläkään ollut! Voi pyhä sylvi sentään, miten hankalaa oli yksien kurkkujen ostaminen 😄 Mutta kun ei annettu periksi, niin nyt on monta purkkia kurkkuja. 

Mursu kävi tänään trimmeröimässä pihaa ja löysi sieltä tämmöisen kaverin: 

Matarakiitäjän toukka

Tyyntä myrskyn edellä

Sitä todellakin näyttää olevan. Metsässä ei liikahda lehtikään, ulkona tuskaisan kuumaa ja kosteaa vaikka on jo ilta ja kello yhdeksän, kun kirjoittamisen aloitan. 

Päivällä oli hurjia tuulen puuskia; oven pielessä oleva amppeli heilui niin, että pelkäsin sen välillä olevan vaakatasossa. 

Meidän puolella, meidän ja naapurin rajan tuntumassa on puita jotka pitää kaataa ja metsuria on odoteltu koko kesä. Niin kuin viimeksi kerroin, meidän kunnassa on "tullaan sitten kun..." No, kun oli käynyt katsomassa, sanoi että tulee heinäkuussa. Kuu vaihtui, Mursu kysyi, että mites on. Tulen maanantaina - siis tänään. Aamulla tuli viesti, että tulen iltapäivällä.

Selvähän se, me ehdittiin käydä kaupassa, hakemassa kassillinen lääkkeitä ja kassillinen ruokaa.

Odoteltiin.... Mursu seurasi säätiedotteita, mitä ikkunasta tuulenpuuskia ja kelloa. Mikä mahtaa olla iltapäivän määritelmä 🤔 Ja sitten tulee viesti; en tule tänään. Tulen keskiviikkona aamusta. 

Voitte kuvitella mustanpuhuvat pilvet meidän kummankin pään päällä. 

Vaan minkäs teet. Kello oli jo niin paljon, että toistakaan metsuria ei enää siihen hätään mistään saanut, joten voi vaan vastata, että tervetuloa, jos puut vielä silloin ovat pystyssä. 

Minun olisi tehnyt mieli lisätä siihen, että toivottavasti naapurilla on terassi ja keittiö ja meillä makuuhuone....

Viime viikolla olin muutaman päivän Äitirakkaan ja Tunturiruipelon luona. Keiteltiin kolme ämpärillistä punaherukkamehua. Tai siis.. minä en tehnyt hommasta mitään muuta kuin kiehautin valmiiseen mehuun vähän sokeria ja sitten mehun jäähdyttyä pullotin sen pakastepulloihin - kaikki muu tehtiin puolestani. Marjatkin kerättiin mulle valmiiksi.

Olen niin kiitollinen siitä, etten tiedä miten oikein olla 💗
Omat marjapensaat kun meillä meni siinä, kun meille vedettiin uudet sähkökaapelit, eikä uusi pensaita ole vielä saatu hankittua. Ehkäpä tänä syksynä.
Ainakin raparperia pitää löytää jostain, sillä kolmesta raparperista kaksi katosi kokonaan siinä, kun kävin sieltä kiisselitarpeet hakemassa. Hups vaan, johonkin katosivat. Eivät ole nousseet takaisin. Ja kolmas kasvaa niin kituliaasti, että sen juuri ja juuri tunnistaa raparperiksi. 

Olin poissa kotoa sillä tavalla, että tulin takaisin torstai-iltana. Viikonlopun otimme rauhallisesti, emme liikkuneet mihinkään. Otin viimeinkin käsiini urakan, jonka hoitamista olen suunnitellut ainakin vuoden, mutta kun se on niin... "raskasta".. Ja pah! 

Kaivoin esille kaikki mapit ja kirjekuoret ja muut mitä nyt vain löysin, missä meillä oli erilaisia papereita. Vanhoja verotuspäätöksiä, -todistuksia, laskuja, kaikenlaista mitä ei enää tarvita. 

Otin viereen muovilaatikon, niitä sellaisia joita saa (ei maksettu mainos) Tokmannilta monesti kolme kympillä tai jotain. Laatikon TÄYTYTTYÄ katsoin, että se vetää 32 litraa! Siihen menee ehkä vielä n. 3-4 cm:n pino paperia, jos jostain lisää löytyy. Nuo ovat siis tuhottavia papereita, jotka on vietävä jäteasemalle, ei voi viedä paperinkeräykseen. 

Ja silti säilytettävää paperia jäi.. 

Säilytettävät paperit taltioin mappeihin ja mapit vanhaan arkkuun, joka toimittaa sohvapöydän virkaa ja jossa säilytetään liinavaatteet. Sieltä löytyi myös kaksi projektipussukan virkaa tekevää pientä kangaskassia. Toisessa oli muutama lankakerä ja yhdet sukkapuikot, jotka ratkaisivat mysteerin, mihin ovat kadonneet 3 mm:n Zingin sukkapuikot - ja jonka vuoksi jouduin ostamaan uudet puikot. Mutta eihän neulojalla ole koskaan liikaa puikkoja. 

Toinen yllätys minkä löysin, on lanka- ja ohjepakkaus Pöllösukille. Harmi vain, kun en kuollaksenikaan muista, keneltä teistä olen sen saanut 😒🤷‍♀️ Kuka tunnustaa? Sen otan puikoille heti ensimmäisten joukossa. 

Mulla on pussillinen sukkia; kuusi paria, joista on kaikista kantapäät rikki ja lupasin ne korjata. Ne on jonossa ensimmäisenä, kun otan langat, puikot ja neulat esiin kesälomalta. 

Juttu taitaa olla taas melkoisen sekavaa, mutta tällaistahan tää mun elämä on. 

Riesa -blogiin pääsee tuosta sivusta, ken haluaa. Minä siellä huseeraan ja Riesastani kerron, vaikka olenkin siellä eri nimellä 😊

Höpötystä lauantai-iltana kotona

Kylällä oli tänään päivällä melkoiset pirskeet. Olisi kyllä sopinut meillekin, noin niin kuin "osallistujien" puolesta, sillä pääosassa pirskeissä oli vanhat traktorit. Niitä ajeli aamupäivällä tuosta meidänkin ohi varmaan parisenkymmentä, ellei enemmänkin, vesisateesta huolimatta. Ja sosiaalisesta mediasta löysin ainakin yhden videon niistä - tosin suurimman huomion ja ilon tuotti pieni poika, joka oli lähes lentoon lähdössä traktoreita katsellessaan 😍

Kesä on ollut taas melkoinen. Suomen kesä, ihmisen eloa. Ei kai sitten kuitenkaan loppujen lopuksi sen kummempaa, kun tarkemmin ajattelee. 

Kesä alkoi surullisissa merkeissä; Eno nukkui pois yllättäen - niin kuin rakkaat ihmiset monesti. Enon muistotilaisuus oli viime viikolla, hänen näköisensä, pieni, lähimpien ja rakkaimpien läsnäollessa. Päivä oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin ja paikka jossa muistotilaisuus pidettiin oli yhtä kaunis. 

Futari-Prinsessa on toipunut, mutta toinen rakas ihminen sairastui ja hänestä olemme kaikki läheiset olleet koko kesän suuresti huolissamme. Toivomme hänenkin toipuvan pian. 

Mursun kanssa valittiin helteiset päivät ulkotöihin, kuten tapamme on. Siis ne päivät, kun taivaalla ei ole pilvenhattaraakaan. Nurmikon trimmeröinti on yksi niistä. Onneksi teemme sitä vain harvoin ja vain niiltä paikoilta kun on ihan pakko - meidän piha on aika lailla luonnontilassa ötököiden ja pörriäisten temmellyskenttänä. Vain kotilot ja murkut saa kyytiä. 

Seuraava projekti oli portaiden uusi kaide. Se rakennettiin hääpäivän aattona, sunnuntaina. Se oli vähän niin kuin testi, että kannattaako uutta vuotta aloittaa 😉 Nyt on 36 vuotta takana ja 37. vuosi siis ihan alkumetreillä. Kaiteen rakennus meni siis hyvin, ilman yhtään tiuskaisua tai muuta, päin vastoin. Ja siitä tuli hyvä, helteestä huolimatta. 

Ja kun kaide oli valmis ja sitä oli muutama päivä ihailtu, käsiteltiin sekä portaat että kaide...tuota...PUUNSUOJALLA, se se oli. Meinasin taas unohtaa sanan. Ja tietenkin oli helle. Hirvittävä helle. 

Onneksi on tuo Ruby (ilmalämpöpumppu) ja vangitsimme itsemme sisään viileään huoneeseen - "voi voi, emme voi lähteä mihinkään, kun portaat on juuri käsitelty, pitää odottaa, että ne kuivuu".

No, aurinkoisen, lämpöisen ilman ansiosta kuivuminen ei kestänyt juurikaan sen kauempaa kuin sen verran, että ehdimme vähän huokaista; hiki kuivui ja saattoi keittää kahvia voileipien kaveriksi. Lähdimme siis kylille ja kauppaan. 

Riesa on kiusannut koko kesän lyhyillä poissaolokohtauksilla. Välillä ne kestää ihan vain muutaman kymmenen sekuntia, siis alle minuutin ja joskus jonkun 2-4 minuuttia. Kuulen kyllä, mutten välttämättä saa selvää puheesta. Yritän puhua, joskus jopa onnistun mutta usein en saa sanottua kuin sanan parin. Yleensä myös näen koko ajan, pidempien kohtausten aikana mene hetkeksi näkökin - olen siis kokonaan poissa hetken. 

No, hoitaja-Minna soittaa noin kuukauden päästä, juttelen sitten hänen kanssaan, mitä oikein tehdään. Tai jos tämä tästä pahenee, niin soittelen hänelle aikaisemmin. 

Nuohooja tulee...no, ensi viikolla. Piti  tulla jo viime viikolla, mutta hän soitti, että oli satuttanut jalkansa, nilkasta nivelsiteet niks-naks-poikki eikä pääse tulemaan. Oli saanut vävypoikansa tuuraamaan sairasloman ajaksi, mutta kun vävy oli kertausharjoituksissa, niin piti siirtää aikoja eteenpäin. Harmittaa nuohoojan puolesta onnettomuus, kun hänellä on varauskirja täynnä - minäkin soitin varausta jo ennen juhannusta ja sain ajan silloin vasta viiden viikon päähän. 

Metsurinkin pitäisi tulla, toivottavasti ehtii ennen myrskyjä. Olen odottanut sitä jo monta viikkoa, ei vain ole kuulunut. Meidän kunnassa tuntuu olevan vähän sellainen tapa, että jos ei ole sovittu tarkkaa päivää ja aikaa, vain "no tule sitten kun ehdit", niin sitä saakin sitten odottaa. Teoriassa ei ole kiire, mutta... Olishan se kiva jos hommat saisi hoidettua 😄

Nyt on taas höpötelty kaikenlaista. Ei kun joo niin.

Repolaisten kapua -reissu alkoi tänään. Sain vielä ennen heidän lähtöään ison kirjeen, joka sisälsi mm. mulle tehdyn kortin. Ihanan - melkein kastui taas silmät.

Ja yks toinenkin juttu vielä.

Perustin Riesalle oman blogin ja jos joku haluaa lukea, niin annan kyllä sen osoitteen. Se ei ole salasanan takana, mutta tein siitä ihan omansa enkä laittanut sitä tänne erilliseksi sivuksi. 

Ja kirjoittelen kyllä tännekin Riesasta edelleen, mutta se on siis ihan vain pelkästään Riesasta, meidän alkutapaamisesta alkaen. 

Enolle

Enolle 20.7.2023 

Aamuna kesäisen kauniin päivän,

lensi ikkunalle pieni lintu.

Pyysi siivelle istumaan, mukaan lähtemään

Eno linnun siivelle nousi ja mukaan lähti,

pyysi, esitti toiveita kaksi:

vie mut luokse äidin, isän ja veljien -

 ja pidä huolta heistä ketkä tänne jää

Hyvää matkaa eno❤