Pöllö kapinoi - mutta on kyllä ollut myös kiltti

Kuinkahan tässä nyt Pöllön maineen oikein käykään - eilinen päivitys oli pelkkää valitusta ja tänään pitää tunnustaa kun on käyttäytynyt huonosti.

Kaiken alkuhan on kuitenkin aina A.  Meidän kirjasto, jota olen teillekin niin kovasti kehunut ja hehkuttanut, on saanut meidän paikallislehden tekstiviestipalstalla ainakin kahteen kertaan kehuja:

Tämä oli ollut alkuviikosta ihan painetussa lehdessä ja "syyllisiksi" tämän Näppiksen kirjoittamiseen epäiltiin ensin mua, mutta kun en tunnustanut, niin mun kirjastokaveriani. Ei hänkään tunnustanut, eikä olla ainakaan vielä saatu selville, kuka tämän kiitoksen on kirjoittanut.

Meitä kahta epäiltiin siksi, kun meidän fb-päivityksissä on jommalla kummalla ainakin kerran viikossa ilmoitus, että me lähdetään kirjastoon.

Toinen kehu löytyi saman lehden nettiversiosta, Näppis-palstalta:

"Kärpäsen kirjaston lähellä on hieno asua. Lainataan luettavaa ahkerasti ja lapsenlapsien kanssa on ihania lukuhetkiä. Eikä maksa mitään. Kiitos kirjastoni." 

Eilisessä käsityökerhossa yritettiin jäljittää näiden kirjoittajaa, mutta kukaan ei tunnustanut. Mutta ylpeitä me olemme ja iloisia kaikki, että joku meidän kirjastoa julkisesti kiittää ja kehuu 💖

Sillä aikaa kun minä olin kaksi edellistä kertaa poissa käsityökerhosta, olivat ruojat menneet ja rikkoneet pumpputermoksen 😉 Ja eilen se sitten veti viimeisenkin henkäyksen. Päätettiin, että kun meitä on niin paljon, kerätään kolehti ja ostetaan porukalla uusi. Minä lupasin sen käydä hakemassa, viimeistään seuraavaan kässäkerhoon parin viikon päähän. Jätettiin viesti, että meiltä on tulossa uusi termari.

Aamupalan teon ohessa soitin taas apteekkiin ja pyysin tilaamaan uusia lääkkeitä - kirjaston lisäksi on loistava apteekkikin, kun asioita voi hoitaa puhelimitse 👍

Kiltti AM lähti aamulla kuskiksi ja käytiin heti aamulla se ostamassa, jotta sain sen sitten iltapäivällä viedä mukanani Novellikoukkuun - enkä siinä enää FB:tä lukenut, jossa oli viesti, että ei tarvitse ostaa, tottahan kirjasto uuden hankkii 😊  No ei ollut kallis ja kauppaan piti lähteä joka tapauksessa.

Ja mennä hakemaan se passi... Arvasin, että sen kanssa käy samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten, kun passi piti uusia. Meillä netin kautta tilattua passia ei ollut mahdollista noutaa poliisilaitokselta, tai ainakaan minä sokeana en sellaista vaihtoehtoa löytänyt. Siksi valitsin tietenkin lähimmän R-kioskin. Kun aikalukko avautui ja kirjekuori oli käden ulottuvilla, se piti tietenkin kuitata vastaanotetuksi. 

Pyysin saada katsoa/nähdä, että se on varmasti minun passini. Ei käy, se pitää kuitata ensin. Sanoin, että no en kai minä kuittaa vastaanotetuksi mitään, mitä en ole vielä saanut - kirjeen siis sai vasta kuin sen oli kuitannut. Ei mene minun järkeeni.
Tyttö kysyi neuvoa toiselta työntekijältä joka aika töykeästi vastasi (no enpä minäkään enää yliystävällinen ollut..), ettei se onnistu, onhan siinä se koodi ja blaa blaa. Kysyin, että kuittaatteko tekin tavarat vastaanotetuksi, ennen kuin olette nähneet mitä teille on tuotu. Ei sanonut siihen mitään, "neuvoi" vain, että passin voi hakea poliisilaitokselta. No kun ei voi, jos tilaa netistä. "No sitten pitää mennä tekemään hakemus poliisilaitokselle". 

Koska järjen ja erityisesti maalaisjärjen käyttö nykypäivänä on kielletty, eihän se muukaan auttanut kuin väkertää kuittiin jotain - siinä nyt voisi lukea ihan mitä vaan, kun tarkemmin miettii - että sain sen kirjekuoren ja saatoin tarkistaa, että se tosiaan on mun passi.
Kioski oli siinä vaiheessa jo täynnä yleisöä, joten sanoin vain kiitos ja kävelin kaupan puolelle ruokaostoksille. 

Kotiin päästyäni kirjoitin aiheesta palautteen poliisin sivuille ja sain iltapäivällä vastauksen sähköpostiini: vastaus oli ihan yhtä tyhjän kanssa, siitä tuli tunne, että koko palautetta ei ole edes luettu, vaan palautteen saavuttua on lähetetty joku automaattiviesti. Tyhjän olisi saanut pyytämättäkin. 

Että semmoista. Mutta nyt on uusi passi, joka on taas seuraavat viisi vuotta voimassa. Toivottavasti, etteivät nyt sitten peru sitä 😋😉

Mutta siinähän se aika sitten melkein oli kulunutkin ja oli aika lähteä Novellikoukkuun. Kerroinhan jo joulun alla, että meistä käytiin tekemässä juttua lehteen ja se ilmestyi tuossa heti vuoden vaihteen jälkeen. Se ilmeisesti aiheutti sen, että meitä oli tällä kertaa paikalla yllätysmäärä: 16 henkeä! Alusta asti vakituisena kävijänä oli tosi kiva nähdä siellä uusia kasvoja jotka solahtivat joukkoon ihan tuosta noin vain 😍 Toivottavasti saadaan heidät mukaan jatkossakin. 

Ja mennessäni vein sinne sen uuden pumpputermoksen - en ollut ennen kauppaan lähtöä ehtinyt lukea sitä viestiä, että kirjasto kyllä ostaa uuden :) Kyllä nyt saadaan teetä ja kahvia isommallekin porukalle!  

Ja meidän Novellikoukun hyväntekeväisyyskohde tänä keväänä on sytomyssyt - langat saatiin lahjoituksena yhdelltä nyt entiseltä kässäkerholaiselta (hän vaihtoi toiseen kerhoon, hänelle lähempänä olevaan). 

Lunta tuiskutti koko iltapäivän melkoisesti, varmaan lähemmäs 10 senttiä tuli tänään lunta. Auto-onnettomuuksia sattui taas siellä ja täällä ja aika lähellä tuota meidän kirjastoakin bussi ja jäteauto kolaroivat, juuri niihin aikoihin kun me lähdettiin liikkeelle. Onneksi me mentiin toista kautta, niin ei oltu pelastushenkilöstön ja -autojen tiellä. Paikka onkin kyllä tosi paha, ihan 90 asteen mutka ja mäki vielä samaan syssyyn. Itse välttelin sitä talvella jos vain pystyin, silloin kun vielä autoa ajoin. 

Vuorokausi on taas vaihtunut ja mun pitäisi olla nukkumassa

Mutta tässä mä vaan kukun...

Nyt syytän - hyvässä mielessä - Tuulitunnelin RH:tä, sillä hänen syytään on, että olen mennyt räpeltämään tätä blogin ulkonäköä. Katsellaan nyt miltä tämä näyttää omaan silmään. Ja miltä tämä näyttää teidän silmiin?

Mutta olen tehnyt muutakin kuin kököttänyt tämän tietokoneen ääressä. Olen pessyt pyykkiä pari koneellista. Tai se konehan ne pesi.

Aamupäivällä kävin sairaanhoitajan luona ja sain selvitystä mieltä painaneisiin asioihin - ajatelkaa, että TE-toimisto ei osannut antaa ohjeita mitä pitää tehdä kun työsuhde kohta päättyy. Sairaanhoitaja osasi neuvoa.

Ja vaikka en siellä jääkaapissa jouluani aikonutkaan viettää, niin siivosin sen silti. Ja olen oikeastaan aika hyvilläni, sillä hyvin vähän tuli ruokahävikkiä. Roskiin meni n. kolme vuotta vanhat, kuivuneet valkosipulit, litran jugurttipurkin jämä (nykyiset litran purkit on minusta huonoja, niitä ei oikein tahdo saada tyhjäksi) sekä punajuuri- ja sillipurkkien liemet. Kaikki muu meni takaisin kaappiin odottamaan syömisistä.
Yhden alkoholittoman tumman lageroluen, krhm, helmikuulta, AM avasi, maistoi, totesi kelvolliseksi ja sanoi, että voin juoda sen pois.

Kaapista otin esiin "jouluisemmat" fleeceviltit - yksi niistä päätyi peittämään halloween tyynyn 😂 ja toinen nyt vain on - katsotaan mihin se vielä päätyy. Luultavasti se vain on tuossa, sillä vaikka perheen miehet ova aikuisia (kooltaan...), he ottavat usein päiväunet samalla sohvalla, isä toisessa päässä ja Poika toisessa päässä 💕 Tosin sohva onkin 3,5 hengen sohva....

Minun - nimenomaan MINUN - sohvalle vaihtui ajankohtainen pöllöpeitto, olihan jo aikakin.

Huomenna sitten taas jotain muuta - ainakin tämän vuoden viimeinen käsityökerho. 

Joulukalenterit, ruuanlaitto, siivous, hyvät uutiset

Mistähän sitä alkaisi? Siitäkö, että hihittää täällä itsekseen; olisiko syytä jo käydä ottamassa se illan viimeinenkin lääke? Sen jälkeen en kyllä sitten takaa, etteikö kirjoituksessani olisi enemmänkin kirjoitusvirheitä ja kaikkea muutakin höpön höpöä kuin normaalisti.

Aloitan siis siitä lääkkeestä. Kerroin jo siitä yhdestä lääkkeestä. No ei se ihan nyt mene niin kuin strömsöössä..  Pitäisi mennä suoraan nukkumaan sen ottamisen jälkeen. Mutta eihän luupää mitään usko. Muuta kuin sen, että ottaa muut lääkkeet parisen tuntia aikasemmin ja sen yhden "paholaisen" vasta sitten myöhemmin. Olo on paljon parempi vielä alkuillan, mutta sitten myöhemmin alkaa mennä pää sekaisin... Noo, kaikkeen tottuu.  Mutta eihän minkään lääkkeen kanssa mikään homma toimi heti niinkuin pitää, seurailen tilannetta vielä vähän aikaa.
Ja nukkumaankin voi mennä, ei ole pakko valvoa.

Paitsi jos odottaa Repun ja Possu Munkin joulukalentereita.

Joista aasinsiltaa käyttäen päästään siihen ruuanlaittoon, josta Sus' naljaili Repun blogissa. Niin. Pöllö ON kädetön ruuanlaitossa. Vaan meni Pöllö sanomaan, että oli nukkunut onnensa ohi, tai siis laittanut ruokaa. No, se ruuan laitto tarkoitti salaatin tekoa.
Siinäpä olikin mystinen salaatti. Teimme salaatin isoon kulhoon - siihen meidän tavalliseen salaattikulhoon. AM oli käynyt kaupassa ja ostanut valmiin salaattisekoituksen, tiedättehän, sen semmoisen missä on erilaisia salaatteja pilkkottuna, mitähän siinä nyt olikaan. Se pussi oli tosi iso, täytti melkein koko kulhon ja hämmensi meidät 😲😲. No, saatiin siihen kuitenkin mahdutettua vähän kinkkusuikaleita, juustoraastetta, kurkkua ja tomaatteja sekä salaattikastiketta ja jotenkin sain sitä sekoitettuakin. Vaikeata se oli, kun kulho oli TOSI täynnä. Sitten salaatti jääkaappiin vetäytymään ja sitten niille päikkäreille.
Ja päikkäreitten jälkeen "nyt on kyllä nälkä, nyt otetaan salaattia". Ja se salaatti todellakin oli VETÄYTYNYT! 
AM usein naurahtaa, kun sanon jättäväni jonkun asian vetäytymään. Ei ehkä hymähtele enää... Kumpikaan ei tunnusta käyneensä unissaan syömässä, mutta sitä salaattia ei enää ollut kuin PUOLI KULHOLLISTA 😃😃😃
Onneksi herättiin ajoissa, ettei tarvinnut lähteä etsimään salaattia naapureilta....

Hyvät uutiset.
Sanotaanko, että uutiset on huonoja ja hyviä. Eli minähän sitten soitin sinne eläkesäätiöön ja sain kuulla, että päätös on tehty, postia tulee. No tällä viikolla, mutta eihän se tällä viikolla ehdi, kun ei tiistaina posti kulje ja huomenna - siis tänään - on pyhä. Päätös on, että EI myönnetä eläkettä. Kiitos.
MUTTA. Edelleenkin myöntävät, että olen osatyökyvytön, kuten tähänkin asti eli tilanne jatkuu entisellään ja HYVÄÄ asiassa on nyt se, että päätös on PYSYVÄ!!!
Eli tältä osin paperisota loppuu! Periksihän en anna vieläkään, ehei. Mutta se, että kun nyt on monta vuotta aina näin vuoden lopussa ollut tämä pelko, että mistä tuloja vuoden vaihteen jälkeen, minkälaisen päätöksen ne nyt tekee, niin SE ON NYT LOPPU!

Niin ja se siivous 😃 Se ei tosiaankaan ole - varsinkaan nykyään - mun vahvoja puolia. Ja kun en ymmärrä, kuka ja mistä ja miksi tänne meille kuljettaa tota tavaraa. Varsinkin kaikkea käsitöihin liittyvää. En vaan ymmärrä. Ja vaikka kuinka yritän järjestää niitä ja laittaa niitä koreihin ja sen semmoisiin, niin aina niitä vaan on levällään joka paikassa. En vaan ymmärrä. Joka pahalainen menninkäinen niitä käy meillä levittelemässä. Ihan varmasti. En tykkää. En yhtään.

Mutta tänään oli meillä syksyn toiseksi viimeinen neulekerho. Itsenäisyyspäivän kunniaksi pidettiin oikein pidennettynä, KOLME tuntia. Ja hauskaa oli. Päivällä oli kirjastossa käynyt alueen perhepäivähoitajat lasten kanssa, tekemässä oman joulunäyttelynsä. Tästä oli pakko ottaa valokuva ja sain luvan laittaa sen tänne. Tämä on minusta niin hellyttävä. Niiden "jalkapohjista" tehtyjen lumiukkojen lisäksi. Ja piparkakkujen; perinteisten piparkakkujen lisäksi oli norsu ja krokotiili ja.. vaikka mitä 😃😃😃




HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE! 

Isoäidin neliö

Tämän viikon Neuletapaaminen on ohi. Parikymmentä iloisesti pulputtavaa ja nauravaa naista on taas viettänyt hauskan parituntisen neuloen ja virkaten, jutellen ja...nauraen yhdessä. Joukkoon uskaltautui taas yksi uusikin - toivottavasti uskaltaa tulla ensi kerrallakin, eikä säikähtänyt sitä kovaa meteliä eikä niitä juttuja.
Minä yritin kyllä "ajaa" häntä sisään: kerroin, että jos meteli tuntuu yltyvän liian kovaksi, niin pitää vain rohkeasti hihkaista, että oltaisko vähän hiljempaa, tai vinkataan asiasta vieruskaverille. Hän kyseli kaikenlaista toimintatavoista ja yritin kertoa niistä parhaani mukaan - meillähän ei oikein ole mitään varsinaisia sääntöjä - kunhan kokoonnumme yhteen tekemään käsitöitä yhdessä.
Voi kun hän tulisi mukaan ensi kerrallakin, eikä säikähtänyt meidän juttujamme, jotka välillä lähtivät ihan omiin sfääreihinsä.

Minun piti neuloa, neuletapaamisesta kun oli kyse, mutta kun kerra oli tarkoitus tällä kertaa opetella isoäidin neliötä, niin päätin sitten tehdä sellaisen minäkin. Kovin isoa ei siitä tullut - minun käsityöt ei noissa neuletapaamisissa hirveästi muutenkaan etene 😋 Mulle ne oikeastaan onkin enemmän ihmisten, ystävien tapaamista.

Sus' kysyi tuolla edellisen päivityksen kommentissa mikä on isoäidin neliö ja siksikin semmoisen tein. Kun lupasin hänelle semmoisen esitellä. Tämmöisen pienen sain tänään aikaiseksi:

Näitä voi tehdä vaikka minkä kokoisia ja minkä värisiä. Ja näitä kun tekee tarpeeksi monta, niin näistä voi tehdä vaikka peiton. Ison tai pienen. Näistä voi tehdä vaikka mitä.


Itse olen tehnyt mm. sellaisen "nenäliinakotelon" tai miksikä sitä nyt sanoisi. Joka tapauksessa sinne kuitenkin mahtuu ihan semmoinen iso nenäliinapaketti. Kuvakin siitä on jossain, mutta nyt on istumalihakset sen verran painavat, etten jaksa lähteä etsimään muistitikkua jolta se löytyisi 😉


Semmoinen se on.

Loppukesän iloja

Elokuu on puolessa välissä ja aurinko paistaa. Tai ei se nyt enää tähän aikaan paista, laskee juuri taivaanrannan taa, mutta paistoi koko päivän, kuten kesäpäivänä kuuluukin.
Ei ole syksy vielä, vaikka syksyn juttuja monet jo suunnitteleekin.

Aamupäivällä kävin hammaslääkärissä. Hampaat oli kunnossa, reikiä nolla. Mutta kun vihloo. Vihloo hammasta jolle on tehty juurihoito eli ei pitäisi vihloa. Höh. Kiltti hammaslääkäri hioi hammasta tai oikeastaan sen paikkaa, matalammaksi, josko se auttaisi.
Ja sanoi, että ikenet on sieltä täältä vähän karkuteillä, niitä voisi koettaa parannella jättämällä fluorihammastahnaa hampaisiin. Eli ei huuhdota hampaita hammaspesun jälkeen.
Mutta ei se tunnu auttavan, se hionta. Vihloo vähän vieläkin. Pitää kuulostella viikon verran ton hammastahnan kanssa. Sitten jos ei auta, mennään päivystykseen. Ei auta itku markkinoilla.

Hammaslääkäriltä kävelin meidän taloyhtiön huoltoon, viemään yhden tärkeän paperin.
Kävelin Pojan vanhan päiväkodin ohi. Tai siis sen paikan ohi, missä ennen oli päiväkoti. Nyt siinä näytti tältä:

Päiväkodissa oli neljä eri ryhmää. Kaikkein pieninpien ryhmä oli Käpylaakso, sitten oli kaksi vähän isompien ryhmää; Mustikkamäki ja Puolukkanotko. Eskarilaisten ryhmä oli Kaarnankulma.

Kun mun oli aika lähteä töihin ja Pojan päiväkotiin, käytiin ensin tutustumassa, paikkana pienimpien ryhmä, Käpylaakso.  Tutustumispäivään valmistauduttiin ja pukeuduttiin hyvin: suorat housut, kauluspaita, kravatti ja velourtakki (sellainen neuletakin mallinen) 😊
Omaansa on tietenkin pakko kehua: päiväkodin tädit, ja tytöt olivat kerrasta myytyjä ❤
Ja kun vielä osuimme ruoka-aikaan ja Poika syötyään vei ruoka-astiat paikalleen ilman kehoitusta, pisteet vain nousivat 😊. Poika oli kaikkien kaveri, oma-aloitteinen ja kiltti. (Niisk)

Kasvettuaan Poika siirtyi Käpylaaksosta pariksi vuodeksi isompien ryhmään Puolukkanotkoon ja sieltä sitten eskarilaiseksi Kaarnankulmaan. Ja lopulta sitten melkein viereen kouluun kuudeksi vuodeksi. Päiväkoti oli hyvä paikka: vielä ekalla luokalla kun hän käveli koulusta kirkolle ip-kerhoon ja matkalla sattui onnettomuus juuri päiväkodin kohdalla ja onnekseen ystävällinen mies osui kohdalle ja vei hänet päiväkotiin saamaan ensiapua, muistivat vielä Pojan ja löysivät mun yhteystiedot ja soittivat hätiin. Vahinko oli niin paha, että ensiapuun piti lähteä silläkin kertaa.

Näin surulliseltä näytti päiväkodin surullinen portti tänään - portti jolla odotettiin hakijoita aina iltapäivisin:

Kotiinlähtö oli helppoa, jos kaverit oli jo lähteneet 😊
Mutta jos Poikaa haettiin ensimmäisten joukossa, sai kyllä käyttää kaikki keinonsa, että päästiin portista ulos ilman suurempaa tappelua 😊

Tänään alkoi taas kirjaston käsityökerho. Ensimmäisessä tapaamisessa meitä oli 17 innokasta neulojaa ja virkkaajaa 😊 Kaksi uuttakin, joista toinen, hmm... syntyperänsä jäi kyllä nyt mulle epäselväksi, mutta kiinalainen, thaimaalainen, japanilainen... jostain sieltä päin. Olimme todella iloisia hänen tulostaan, siitä että hän uskalsi tulla ventovieraaseen joukkoon, vieraan kielen pariin. Hän opiskelee kyllä suomea, mutta ei vielä osaa kieltä juurikaan. Mutta neuloa kyllä osaa!
Kun hän otti keskeneräisen neuleensa esiin, kuului kaikkien suusta yhtäaikaa ihastunutu "ooooo" 😊

Mutta voitte vain kuvitella, millainen meteli lähtee, kun 17 naista, jotka eivät ole tavanneet toisiaan koko kesänä, istuu taas käsitöineen saman pitkän pöydän ääressä 😊😊 Vieläkin soi korvissa... Ja sitä naurua! Poskilihakset ja vatsalihakset on taas saaneet kyytiä - ei tarvitse erikseen tehdä vatsalihasliikkeitä...

Ensi viikolla sitten Lukupiiri ja syyskuun alussa Novellikoukku. Eihän sitä enää kerkiä muuta kuin kirjastossa olemaan 😊😊
Vaan mikä on ollessa, kun on hieno, vasta remontoitu kirjasto!