Itsenäisyyspäivä, joulukuun 6. päivä jäi tarkoituksella välistä, kun jaoin teille perinteeksi tulleen muiston - kiitokseksi ja kunnioitukseksi veteraaneillemme ja omille isovanhemmille, jotka kokivat sodan kauhut henkilökohtaisesti. Eivät koskaan niistä puhuneet enkä lapsena ja teininä niistä ymmärtänyt enkä rohjennut kysyäkään.
Sunnuntai ja tämä maanantai - en voi sanoa näiden menneen ihan harakoillekaan, sillä luin blogit ajan tasalle ja samalla koetin vastata kommentteihin. Ja tietenkin kudoin joulukalenterisukkia. Misteleistä toinen on ajan tasalla, toisesta on tämän päivän osuus tekemättä. Päätin kuitenkin kirjoittaa tämän nyt. Ettei kaikki ole retuperällä.
Hyvän mielen kalenterin luukku 6: Toive joulupukille
Kirjoititko sinä lapsena joulupukille? Pistitkö kirjeen postilaatikkoon, vanhempien tai isovanhempien kanssa yhdessä mietittyyn paikkaan vai tyynyn alle?
Onko mieleesi jäänyt jokin tietty lahja mitä toivoit - ja minkä sait tai mikä jäi saamatta?
Aikuisena pakettien saamisen merkitys joulussa vähenee. Myös lahjojen muoto voi muuttua: enää ei toivo niinkään tavaraa, vaan esimerkiksi ystävyyttä, kiireettömyyttä tai mutkatonta arkea.
Minkä yhden asian toivot tältä joululta? Sano oma toiveesi ääneen ja kirjoita se muistilapulle tai päiväkirjaan.
***
Tai mitä jos kirjoittaisitkin tänä vuonna kirjeen Joulupukille, ihan niin kuin lapsena? Tai no, lapsena kirjeet ovat pääosin lista tavaroita joita toivoisi saavansa, nykyään lelukirjasta ruksittuja 😜
Mutta kuulumiset voi kirjoittaa kirjeeksi aikuisenakin - ja hekin, jotka eivät usko Joulupukkiin.
Minä kirjoitin lapsena kirjeen Joulupukille mummolassa ja se jätettiin illalla verannan ikkunan puitteiden rakoon. Siitä sen tonttu kävi yöllä hakemassa. Ainakin nukketalon ja nukenrattaat toiveista toteutui. Ja kaikki kirjatoiveet, tietenkin.
Nukenrattaat kun sain, kävin hakemassa ruuvimeisselin, käänsin rattaat ylös alaisin ja rupesin korjaamaan niitä.
Hyvän mielen kalenterin luukku 7: Yllätä ystävä
Keitä tärkeistä ihmisistäsi haluaisit ilahduttaa, kiittää tai muistaa? Valitse heistä yksi ja mieti, millaisesta muista hän pitäisi. Puhelinsoitto ja sinun äänesi kuuleminen, pieni videonpätkä tai kuva villalangasta, josta kerrot neulovasti hänelle lapaset.
*****
Minulla on ystävä, jonka kanssa välit olivat poikki muutaman vuoden, mutta selvittämällä asiat ja pyytämällä anteeksi, sain ystäväni takaisin.
Hän inhoaa - ja vaikkei sitä tunnustakaan, varmaan pitääkin siitä - kun joka vuosi joulun alla laitan hänelle viestin:
Joulu tulla jollottaa - eniten hän inhoaa tätä kohtaa 😊
joulupuuron porinassa,
hyvän mielen hyrinässä, En siis voi tuottaa hänelle pettymystä, jättämällä viestiä
piparkakku kainalossa, laittamatta - voisihan käydä niin, että joulu jää
kahvipannu kantapäässä, tulematta......
valonliekki pimeässä,
joulumieli kynttilässä,
papereiden kahinassa, " Ystävä auttaa jos tähti putoaa päälle,
enkelsiiven havinassa, tai kierii mäkeä alas kuoppaan." - Armas 5 v
jouluoljet himmelissä,
ajatukset ystävissä.
Hyvän mielen joulukalenteri luukku 8: Mistä olet kiitollinen?
Mitkä asiat ovat elämässäsi hyvin? Oletko erityisen kiitollinen terveydestä, läheisistä ihmisistä, työpaikasta, omasta kodista tai rakkaudesta?
On päiviä, jolloin tuntuu, että kaikki menee pieleen: nukkuu pommiin, myöhästyy bussista, syntyy väärinkäsityksiä jotka ärsyttävät tai tuottavat pahaa mieltä. Harmainakin päivinä on silti aina jotakin, josta voi tuntea onnellisuutta tai tyyneyttä.
Vanha tuttu ohjehan on kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa ja vastaavanlaiseen tässäkin kehoitetaan. Kiitollisuutta voi opetella. Yksi tapa on miettiä iltaisin, millaisista asioista tuntee tyytyväisyyttä, iloa ja kiitollisuutta. Ne voi kirjoittaa vaikka paperille.
****
On päiviä, jolloin hyviä asioita ei tunnu löytyvän etsimälläkään. Olen kai perinyt peruspositiivisen luonteeni mummultani, jonka oli pakko selvitä yhdeksän alaikäisen lapsen ja ison velan kanssa, kun pappa, jota en koskaan nähnyt, kuoli. Voitte uskoa, että perheessä sattui ja tapahtui ja kun minä sitten ensimmäisenä lapsenlapsena synnyin, se meno jatkui. Aina sattuu ja tapahtuu. Ja kun sattui tai sattuu, ensimmäinen lause on "no mutta hyvä ettei sentään..." ja kun tapahtuu, raikuu hyväntahtoinen nauru. Minun ja Äidin motto on vuosi ollut:
"Mistäs sitten puhuttais, jos ei koskaan mitään sattuis ja tapahtuis"
Koettakaa kestää tätä minun "niin mutta onhan sentään.." - meininkiä 😜🦉
Semmoisia oli Hyvän mielen joulukalenterin joulunodotusvinkit ja minun ajatukset niistä ja niihin.
Oma palapelijoulukalenteri on jäljessä ja pahasti. Sen pistän kuntoon.
Joulukalenterisukat on, kuten jo alussa kirjoitin, yhtä vaille ajan tasalla. Se halusi mennä tuohon lattialle kaikkineen, koko Misteli, siksi aikaa kun kirjoittelen tätä.
Mutta tältä ne näyttävät nyt:
Äx-miehiltä tuli tänään paketti. Se ainoa Noita Nokinenä jonka löysin, siis joka oli myynnissä missään, mitä minulle ollut. Vielä puuttuisi kahdeksan vai yhdeksän. Ajattelin laittaa Äx-miehille viestiä ja kysyä, saisivatko he hankittua ne jostain. Haluaisin omistaa ne kaikki.
Toisen adventin paketista sain... mitä muuta voi pöllöhullu neuloja saada kuin
Nii-in, lankaa ja pöllötarroja ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)