Hyvän mielen joulukalenterin luukku 3. muistutti maistamaan joulun makua.
Miltä joulu maistuu? Suklaalta, piparkakuilta, porkkanalaatikolta, kinkulta, lipeäkalalta - mikä on se teidän JUTTU?
Onko se jossain tietyssä kahvilassa joulukahvilla käyminen ystävien kanssa tai tietyssä joulutapahtumassa linssisopalla käyminen? (Meillä oli ennen ☺️). Perinteet muuttuvat, toiset pitävät pintansa vuodesta toiseen.
Meillä tiukimmin "kiinnipitänyt" jouluperinne on aatonaaton joulupuuro mummolassa, Satumaassa. Korona-aika pisti sen tauolle ja muutti meidän muita perinteitä. Reilun 50 vuoden ajan syödyt laatikot maisteltiin ennen joulua ja jouluksi tehtiin iso kulhollinen sienisalaattia, kinkku-makaroni-kurkku-tomaatti-salaatti -salaattia (mitä lie muuta), graavilohta, kylmäsavulohta - siis siirryttiin kala ja salaattilinjalle.
Tänäkään vuonna ei joulupuurosta tingitä: Poika on mummolta puuron jo tilannut ja jos mummoa yhtään tunnen, ostaa hän Pojalle myös voileipäkakun 😄
Hyvän mielen joulukalenteri vinkkaa, että piparitalon voi tehdä myös suklaalevyistä - onko kukaan kokeillut?
Mikä on sinun/teidän perheen hitti? Entäpä huti?
Minun hitti oli vuosia porkkanalaatikko jonka tein mannaryyneistä.
Silloin opin syömään porkkanalaatikkoa. Minä, kasvisintolerantikko, tykästyin porkkanalaatikkoon!
Kauppareissu ja torttujen leipominen vei pitkän päivän eilisestä päivästä, mutta heti aamusta ehdin tehdä päivän osuuden palapelistä:
Pitenee pitenee.. minä olin kyllä jo kääntämässä suuntaa, kun tuossa reunassa lukee jotain pientä tekstiä ja eikös tekstit ole yleensä vaakatasossa? Yleensä.
Hih... Mursu luuli, että aion tehdä koko palapelin kerralla tai siis enemmän siitä kerralla, enkä vain 42 palan osiota.
Siinä taas nähtiin, että ei miehet aina kuuntele - kyllä minä olin sanonut, että tämä on joulukalenteri....
Aamuvarhain oli myös tullut Joulukalenterisukkien ohje ja niitä olin ehtinyt tehdä aika pitkälle ennen kuin lähdettiin kauppaan.
Täytyy myöntää, että kirjoneuleen kutominen on vähän ruosteessa, kun en ole pitkään aikaan kirjoneuleita kutonut. Hitaasti etenee, vaikkei ole vaikea kuvio. Silmukoitakin on niin paljon, että tuntuu ettei kerros valmistu millään - leveälle pohkeelle tarkoitetussa ohjeessa on silmukoita 72.
Ehkä mahtuu, ehkä ei, sillä en vaihtanut joustinneuleen jälkeen puikkoja paksummiksi.
Mistelit valmistuu nopeammin, ainakin toistaiseksi, koska silmukoita on vähemmän samoin kuin kerroksia per päivä.
Joulukalenterisukista tulee siis pitkävartiset, Misteleistä lyhytvartiset.
Ötökkätutkija ja Futari-Prinsessa ovat joskus tuoneet minulle ja Mummolle lomamatkaltaan tuliaisiksi palaset jonkinlaista mustaa vuolukiveä tms. Sille ei varsinaisesti ole ollut käyttöä ja se on ollut vain milloin missäkin hyllyllä tai kaapin päällä - varoen ettei se putoa ja halkea.
Eilen kirjastosta tultuani sain ahaa-elämyksen:
Siinä on jatkossa kirjaston kirjojen palautuspäivä!
Eilenkin kun hain neljä varaamaani kirjaa, yksi pitääkin palauttaa aikaisemmin kuin muut. Paikkakin taululle löytyi tuosta tuolin vierestä, eli on varmasti näkyvissä ☺️
Ja Äiti kysyi oitis "saako varastaa idean". En ehtinyt vielä patentoida tätä, joten se on käytettävissä..
Ensimmäinen joulukoriste ripustettiin ikkunaan eilen. Paraatipaikalle.
Toinen puoli on vihreä, Mursu laittoi tämän haalistuneen punaisen puolen huoneeseen päin.
Päivät on jo sekaisin. Soitin illalla siskolle ja vasta kun hän rupesi etsimään kuulokkeita, tajusin että oli arki-ilta! Minä olin ihan viikonlopussa 🫣 Sisko teki vielä töitä, vaikka oli jo ilta..
Nyt tulikin paljon asioita mieleen tästä postauksestasi!
VastaaPoistaJoulun makuja, ehdoton ykkönen: kinkku! Me ollaan joskus paistettu meidän eka kinkku pikkujouluksi, kun lapset vielä olivat kotona, ja oli syöjiä, myös kavereitaan, menossa mukana. Nyt ei viitsi, koska me SYÖTÄIS kinkku kyllä ihan kahdestaankin, mutta kun ei saisi. ;) Hah! Suklaa on miehen lempparia, ja mä taas tykkään luumuisista asioista: luumurahka, luumutortut. Nam! Toki pidän myös imelletystä perunalaatikosta, lanttu-, porkkana- ja punajuuri-Aura-laatikoista, mutta imellettyä lukuunottamatta muita syödään kyllä muulloinkin kuin vain jouluna. Voih, tästä voisin jatkaa vaikka kuinka vielä.
Teetin joku vuosi sitten palapelin lapsenlasten kuvasta, ja pistin niitä sitten Niilolle joulukalenteriin koottavaksi, joka päivä jokunen palanen. Niilo on ollut tässä hommassa tosi taitava jo tosi pienestä. Aina kutkuttaisi itsekin alkaa "hommaan", kun olisi jokunen avaamaton paketti koottavana kaapissa. Lahjoiksi saamiamme. Ehkä vielä joskus - jossain kissaturvallisessa paikassa.
Nuo kalenterisukatkin vähän houkuttelevat, vaikka sopivaa lankaa ei ole, eikä oikein aikaakaan nyt, silleen taatusti. Päivät työtä ja illat rempataan, jokunen pieni väliaika menee ennemmin "aivot narikkaan" -tyylillä, kuin tarkkoja ohjeita seuraten. Tänä vuonna. =) Mutta hyvältä näyttävät sun käsityöt, nyt jo!
Hienon käytön keksit tuolle mustalle kivelle! <3 Hyvin ajaa asiaansa, ja on kivassa paikassakin!
Ja HYVÄ, kun en ole ainut, joka sekoilee päivissä. Mä taas tunnun aloittavan joka päivän nyt maanantaista, jostain syystä. :O Tai nyt kun miettii, niin toisaalta minäkin nyt sitten olen elänyt jatkuvasti viikonloppua - pitkää sellaista. =D
Kinkku, kuusi ja imelletty perunalaatikko oli kolme asiaa, josta sanoin, etten luovu ikinä. Ensin luovuin kuusesta, kun ei se enää tuoksunut kuuselta. Tänne ei kuusta mahdukaan.
PoistaImellettyä perunalaatikkoa en koskaan oppinut tekemään, en sellaista kuin mummo (isän äiti) siitä teki ja joka oli minusta sitä ainoaa oikeaa. Mursu-parka kiersi vuosittain etsimässä "juuri sitä oikeaa" perunaa, josta sen kulloinkin sanottiin tulevan parasta. Kermalla sai eineslaatikosta tuunattua kelvollista. Bataattilaatikko korvasi sen.
Kinkusta luovuttiin kun jäätiin kahden viettämään joulua. Ei sillä etteikö meille kinkku maistuisi, mutta kinkku-kala -puntarissa kala vei voiton.
Niinan seuraavat yhteisneulontasukat on varmaan Ystävänpäiväsukat - siihen mennessä teidän lattiat on jo varmaankin valmiit. Ellette ole keksineet jotain muuta projektia perään 😉
Näin kun kaikki päivät on vapaapäiviä, niin niissä menee väkisinkin sekaisin. Siksi puhelimen näytössä on pakko olla päivämäärä ja viikonpäiväkin, että pysyy edes jotenkin tolkuissaan.
Meillä on samanlainen joulusukka. Se on keskimmäisen pojan koulu käsityö. Joka joulu laitan sen esille ja siinäkin on kulunen säilynyt.
VastaaPoistaVeikkaanpa että sinunkin sukks on Pojan tekemä? =DD
Tehty siis varmaankin joskus 1990-luvun puolivälin paikkeilla?
PoistaEn muista oliko ensimmäisen vai toisen luokan käsityö, mutta kyllä Pojan tekemä tuo on 😄🥰
Varmaan tuo aikamääre pitää suurinpiirtein paikkansa.
PoistaPoika on tätänykyä 44v ja kahden lapsukaisen reipas iskä! 🩵
Joulunmakuja on niin monia mutta kyllä se on kinkku ja pipari( joulutorttu).Hienosti sukat edistyy ja onpas kivan piparinväristä lankaa!Joulusukkaa ei ole mutta Joulupostia on jonka itse tein ala-asteella joskus kuokka ja keihäs.+ miljoonat lasteni tekemät tontut.🎄Joukortteja vaan ei enää tule ja itsekin laiska lähettelemään enää.
VastaaPoistaJoulukortteja ei tosiaan juurikaan tule, eikä se kyllä ole nykyisillä postimerkkien hinnoilla mikään ihme. Mietin, että olen viimeksi lähettänyt joulukortteja vuonna 2011. Riesan (gggrrrrrrr) vuoksi en seuraavana vuonna jaksanut keskittyä asiaan ja kortit jäi lähettämättä ja sen jälkeen ne vain jäi.
PoistaOn vain yksi kortti jonka lähetän joka vuosi - ja jonka saan joka vuosi. Voisin kyllä vaikka viedäkin kortin perille, mutta jotenkin postitettu kortti - se vain on perinne. Hän on enoni leski ja siitä lähtien kun muutin pois kotoa, yhteen Mursun kanssa, hän on lähettänyt meille joulukortin. (Siitäkin muuten tulee nyt 39 vuotta, muutimme itsenäisyyspäivänä 😄)
Meillä (= tarkemmin sanottuna minulla) joulupöytään kuuluu erottomasti myös lipeäkala. Mutta yhtenä jouluna päätin vaihtaa kalalajia ja ostin pöntöllisen hapansilakkaa (ruots. surströmming). Muistan, kun tämän purkin avasin, vieraani lopettivat syömisensä tyystin… puhumattakaan, että olisivat maistaneet sitä kalaa. Päin vastoin. Äkkiä eräskin pariskunta muisti että heidän tyttärensä pääsee sairaalasta juuri nyt ja pitää kiirehtiä kotiin, toiselle kuulema serkku tulee juuri Seutulaan ja pitää päästä sitä vastaan… ihmeellisiä yhteensattumia. Mutta sellaisiahan välillä tapahtuu, ja kun käväisin vessassa, olivat loputkin vieraat ihmeekseni häipyneet. No, ehkä tällaista sattuu paremmissakin perheissä, ajattelin, ja aloin juoda glögiä, jota olin varannut 10lle ihmiselle. Jossain vaiheessa heräsin ryskeeseen kun asuntooni ryntäsi paikkakunnan VPK:n porukka, luulivat että täällä on tapahtunut outo räjähdys. Mutta ei ollut. Siis mitään räjähdystä tapahtunut. Ja kun kerrostalokaksiotani oli pari viikkoa tuuletettu, naapuritkin pääsivät takaisin evakosta kotiinsa. Ja silloin olikin jo Uusi Vuosi. Happy New Year!
VastaaPoistaVoi Mikis mikä kohtalo - saitko muuten itse syötyä sitä hapansilakkaa lainkaan? Se kuulostaakin jo siltä, että en menee kilometriä lähemmäs moista elintarviketta, jos se edes sitä on.
PoistaHapankaalia on maistanut ja minut on huijattu syömään sitä useammankin kerran, se on syömäkelpoista.
Poika tekee silloin tällöin kimchiä - sitä olen maistanut kerran.
Lipeäkalaa olen luvannut maistaa, mutta koska se ei luultavasti tule meillä syötyä, siis niin pientä palaa ei kaupasta saa ostettua, että se kannattaisi, niin olen vielä välttynyt siltä.
Melkein kaikkeahan pitää kokeilla paitsi...
Ethän nyt vielä vetäydy Uuden Vuoden viettoon? Tässä on melkein kokonainen kuukausi aikaa enemmän ja vähemmän fiksujen ajatusten vaihtoon - missä sitten törmätäänkin. Tänne olet aina tervetullut!
En tiedä miksi, ehkä kellonajasta johtuen minua alkoi naurattaa tuo loppu, kun päivät on taas sekaisin 😅 Välillä on kyllä niin sekava olo kuin lumiukolla.
VastaaPoistaPitäisikö jo lopettaa neulominen tältä päivältä ja painella pehkuihin... öitä!
Päivät on sekaisin. Ihan sekaisin. 😂😂 Huomenna lienee perjantai?
PoistaTosin kohtahan on jo huominen...
Tuntuu ihan lauantailta, kun miehellä on ylimääräinen vapaapäivä. Hän lopettaa työviikkonsa aina vasta perjantain jälkeen.
PoistaMeidän jouluruokajuttu ....Joulupipareita on paistettu aina itsenäisyyspäivänä ; jo lapsuuden kodissa ja se perinne on jatkunut näihin päiviin ja toisekseen lipeäkalaa ollaan syöty useimmiten vasta tapaninpäivänä kun jo vatsa vaatii silloin jotain vähän kevyempää ? Yksi ehkä myös vähän poikkeava juttu meidän nykyisessä joulupöydässä on makaroonilaatikko (ilman jauhelihaa) ja lihapullat hyvällä kastikkeella.
VastaaPoistaMuuten ne kaikki ihan perinteiset jutut.
Hyvä eräpäiväkivi :-)
Joulupipareita paistettiin Pojan kanssa aina Itsenäisyyspäivänä, vielä monta vuotta senkin jälkeen kun hän oli muuttanut pois kotoa. Soitti hyvissä ajoin ja varmisti, että teenhän taikinan, paistetaanhan pipareita, hän tulee silloin ja silloin ❤️
PoistaMakaronilaatikko, siis ilman jauhelihaa, oli myös minun lapsuudessa kotona joulupöydässä. Meillä käytiin ensin kotona päivällä saunassa, sitten syötiin ja sitten lähdettiin Muorille ja Vaarille, minne tuli muutkin. Ja sitten taas syötiin. Ja sitten tuli Joulupukki - se OIKEA Joulupukki: se jolla oli isopapan turkki nurinpäin päällä ja huopatossut jalassa.
Niin ja kiitos - joskus tavaroita järjestellessä ja ajatuksia järjestellessä saa ideoita 😄
Poista