Nyt tällä "punaisella" minuutilla se taas toimii, mutta hetken päästä se voi taas olla jossain omilla teillään. Siispä yritän kirjoittaa nopeasti. Kuulostaa vähän koomiselta, itsestäkin.
Kävin tänään aamupäivällä hakemassa uuden sairaslomatodistuksen ja kauhaostosten - juu-u - jälkeen menin viemään sen esimiehelleni työpaikalle. Luulin saavani tietoa vallitsevasta tilanteesta eli yt-neuvotteluista, mutta kissan villat. On odotettava ensi viikkoon. No, ihan sama.
Tulin sieltä kotiin, ehdin juuri ja juuri kotisohvalle avaamaan saapuneen postin ja aloittamaan AM:n alkupaloiksi ostaman täytetyn patongin.
Sitten se iski: Riesa. Ei teitä ehkä kiinnosta, millainen se oli ja miten se alkoi, mutta voitte hypätä tämä kohdan yli, jos ette halua tietää. Ensin tuntui, että kuulo häviää/tv:n ääni hiljenee, mutta samalla kuulen jotain ihan muuta puhetta - en vain enää muista mitä ja ketä siinä oli keskustelemassa. Sitten kuulo muka palasi/tv:n/AM:n ääni koveni ja sain sanottua, että on vähän huono olo. Sanoin kai jotain muutakin, en vain muista mitä. Sen muistan vielä, kun AM tuli ottamaan sen patongin pois käsistäni, mutta siihen se sitten "pysähtyikin". Seuraavaksi taas kuulin AM:n puhetta ja tv:n äänen, mutta en ymmärtänyt kummastakaan mitään, oli pakko sanoa, että sanotko uudestaan, en ymmärtänyt mitään. Sitten rupesi äly palaamaan. AM kertoi, että kun oli tullut ottamaan sen patongin multa pois, hänellä oli ollut käsissään pieni pyyhe, jonka olin ottanut häneltä ja jota olin ruvennut viikkailemaan 😊
Näin jälkikäteen nuo tapahtumaan jo vähän hymyilyttää, vaikka toisaalta hirvittää ja pelottaakin.
MUTTA. Tuohon otsikkoon liittyen. Kurjinta tuossa kohtauksessa oli se, että se vei muistin! Heti kohtauksen jälkeen jouduin kysymään, missä olin ollut, mistä olin tullut, mitä olin tehnyt. En muistanyt yhtään. Kun olin saanut vastaukset kysymyksiini, nukuin tunnin verran, vaikka oli kauhea nälkä. Väsymys vei kuitenkin voiton, se on normaalia.
Myöhemmin illalla, kun olin pesemässä käsiä, yhtäkkiä rupesin miettimään, että "mitähän ihmettä olenkaan tänään tehnyt". Kesti n. 30 sekuntia, ennen kuin muistin, mitä oikein olen tehnyt, missä olen ollut!
Että semmoista.
Mutta hain siis sen sairaslomatodistuksen. En saanut sairaslomaa kuin vain ensi vuoden loppuun. Olihan siinä se diagnoosikin. Mutta siinä luki myös, että "sama sairaus jatkuu". No katsotaan mikä on tilanne vuoden päästä.
Ja sitten ne kauhat. 😊😊 Kyllä. Me käytiin AM:n kanssa ostamassa meillä kauhoja. Löydettiin oikeanlaisia kauhoja. Sellaisia mitkä kestää. Viimeksi ostetut oli liian heppoista muovia ja ne napsahteli pikkuhiljaa poikki. Ihan turhia. Ne liki 30 vuotta sitten kauhat oli hyviä, mutta rajansa kaikella. Olivat kuluneet jo niin paljon, että joutivat vaihtoon. Onneksi laatukauppa Tokmannista löytyi samanlaisia kauhoja 😊
Laittaisin kuva, mutta kun ovat tuolla tiskialtaassa ja otin vähän aikaa sitten sen viimeisen pillerin enkä viitsi/uskalla turhanpäiten kävellä sen jälkeen - se nimittä pistää huippaamaan, niin kun olen tainnut kertoakin.
Oottelen tässä vähän aikaa, tartun taas Su'en (nyt opin oikean kirjoitustavan) lapasiin ja sitten siirryn kirjan pariin.
Mistä muuten tuli mieleen, että minä en saa oikein otetta siitä Miika Nousiaisen Juurihoidosta. Onko teistä kukaan lukenut sitä? Mitä mieltä olitte siitä? Minä oon lukenut sitä iltaisin, ei se huono ole, mutta ei se minusta niin hyvä ole kuin sitä on hehkutettu. Ei vaan ole minun mielestä. Ei ole minun kirja. (Siinä ei ole tonttuja, johtuisko siitä 😉)
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Kyllä minua kiinnostaa ja haluan kuulla. Kuulostaa pelottavalta. Kun luet Juurihoitoa (ei, en ole lukenut sitä), muistatko seuraavana päivänä, mitä olet lukenut?
VastaaPoistaNyt kun kysyit, niin rupesin oikein miettimään.
PoistaTuollainen kirja, johon ei tosiaan oikein saa otetta, niin siitä muistan kyllä edellispäivänä lukemani pätkän, kun olen vähän matkaa lukenut eteenpäin - tosin ongelmana on myös se, että nukahdan usein kesken lukemisen. Mutta en välttämättä osaa kertoa kovin tarkkaan mitä kirjan alkuosassa on tapahtunut.
Vastaavasti taas kirjat, jotka ovat mielestäni hyviä, ne muistan paremmin. Kuten esim. Minna Ryytisalon Lempi.
Mutta voin aivan hyvin lukea samoja kirjoja useampaan kertaan; toisaalta on kurjaa kun ei enää kunnolla muista lukemiaan kirjoja.
Onhan sekin tavallaan vertaistukea, kun kerrot meille Riesasta ja jutellaan siitä täällä. Parasta tietysti olisi, kun olisi toinen samaa sairautta sairastava. Minun miehenihän sairastaa epilepsiaa, kuten tiedät. Mutta hänellä tauti on oireeton lääkityksellä.
PoistaSusanna - kyllä, teistä olen saanut tänään tosi paljon vertaistukea <3
PoistaJa itse asiassa sain jutellakin aamulla asiasta toisen epileptikon kanssa; tutustuin häneen siellä Mikkelissä ja ollaan soiteltu silloin tällöin.
On kyllä hienoa, että miehellesi on löytynyt sopiva lääkitys, toivottavasti pysyy oireettomana jatkossakin.
Riesat on varmaan pelottavia.
VastaaPoistaPossulla on outo huumori, Possu on tykännyt kaikista Miika Nousiaisen kirjoista.
Riesassa mua eniten pelottaa se, että se tulee silloin kun liikkuu jossain yksin. Ja se kun sitä pelkää, se on yksi omiaan provosoimaan sen tuloa :(
PoistaMutta kyllä ne sinänsä pelottaa muutenkin, kun se ensimmäinen oli niin hurja - vaikkei siitä itse tiedäkään muuta kuin sen mitä mulle on kerrottu.
Ei ne Nousiaisen kirjat huonoja ole, ihan luettavia kyllä, mutta jotenkin en vaan saa kiinni siitä huumorista :) TV:tä kun katson, olen kyllä useinkin samalla aaltopituudella kanssaan.
Mä voisin mielelläni lukea sen juurihoidon *auwink auwink*.. .
VastaaPoistaKerro toki Riesasta, jos ei muuta niin saat pahat pois päästä ja onhan se puhdasta kokemustietoa mitä ei kirjoista löydy.
Hyvin jännä tauti, varsinkin kun ei ole omassa päässä. Sori jos kuulostaa tylyltä, faktankerääjä minussa ottaa ajoitain liian suuren roolin=)
Lapaset<3
Mulla kans olis tarvis uusille kauhoille (hassu sana, kiva toistella=)
Tuo muistin pätkiminen..olen tässä syksyn aikana tarkkaillut asiaa ja lopputulos on karu -en ole puoleen vuoteen päässyt ulos kodista ilman että täytyy mennä takaisin, yleensä, alakerrasta missä kenkiä laitan jalkaan, joskus 300 metrin päästä tieltä ja kun asuu mäen päällä niin kiva on kävella takas kotiin samantien, hakemaan puuhelinta, unohtunutta postin noutolappua, milloin mitäkin.
Vaihtoon joutaisi koko lähimuisti, et ole ongelman kanssa yksin;D
Mutta paskaako näistä, elämä on, kuolema ei ole, tai sen jälkeen mitään ole, luulen joten ollaan nyt, oli millaista tahansa... =).
Kauhoa kauhalla kun lusikalla annettu, kannettu vesi kaivossa pysy, kysyy hän häneltä hänestä, Hämeestäkö se oli, koli on tunturi, kai... . Kauhakauhakauha...kauhukauha??? pelottava sopannostin. hihihihihiiii...
Saat Juurihoidon. Siis kirjan ;) Ostin sen kesällä reissukirjaksi pokkarina mukaan kun lähdin Siskon luo, joten tuo kyllä joutaa. Mutta luen sen ensin, vaikka kuinka kauan menis, joten kärrrrsivällisyyttä senkin suhteen.
PoistaJa ei, ei kuulostanut tylyltä; päinvastoin mä olen hyvilläni jos jotakuta kiinnostaa tämä "viheliäinen" Riesa ja sen ilmeneminen. Mielelläni vien asiaa eteenpäin, sillä omana kokemuksen mukaan, tämä on sairaus josta ei loppujen lopuksi kuitenkaan paljon tiedetä. Moni tietää epilepsian nimeltä, mutta ei tiedä, mitä kaikkea se pitää sisällään :D
Kuten esim. déjà vu -tunne (tai miten sitä kuvaa), "entiselämys" on tai voi olla yksi epilepsiakohtausten muoto. Senkin opin itse vasta nyt tässä syksyllä. Tai jos jäät useiksi sekunneiksi tuijottamaan samaan paikkaan, kuulet ja näet, mutta et vain saa siirrettyä katsetta - sekin on eräänlainen epilepsiakohtaus.
Ja jokainen ihminen voi kerran elämässään saada epilepsiakohtauksen.
Tässä jonkun verran faktaa tästä pahalaisesta - eilinen kohtaus ei enää vaivaa niin pahasti. Uni paras lääke on....
Joo, ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu - se tuntuu pätevän aikamoneen suomalaiseen nykyään hyvin ;)
Eikä kannettu vesi kaivossa pysy.
Koli on itse asiassa vaara - Pohjois-Karjalassa, jonne mieli halajaa ja sieltä voi tämän hitaan Hämäläisen vielä joskus löytääkin, ihan asumassa. Käynyt olen, Ukko-Kolin laella.
Semmoisia ajatuksia lauantaiaamuna näkkileivän äärellä; jouluostoksille lähden Äitirakkaan kanssa nyt.
Pienille lahjojaa kauhomaan.
Luin Juurihoidon kesällä yhteen putkeen ja minusta ok. Voi olla jos osissa lukee ei saa otetta. Hurjan pelottavalta kuulostaa riesasi. Jaksamista ! ( Anne)
VastaaPoistaTaidan olla siis ainoa, johon Juurihoito ei kolahda :D
PoistaJa kiitos Anne; onneksi on AM, Äitirakas, muutama hyvä ystävä (kuten te SNY:läiset joita olen tavannut), täti, neulekerholaiset ja avustaja, joihin voi luottaa.
Puhelimen kannessa on AM:n puhelinnumero johon voi aina soittaa ja pyytää neuvoa ja apua; muiden seurassa ollessa ei niinkään pelota.
Yksin kulkiessa pelottaa ja siksi en halua juurikaan yksin kulkea.
Joo, kauhat on nykyään tosi heikkoja. Yksi hyvä puukauha meillä oli, mutta koira söi sen. Ei kumpikaan näistä, toim. huom. :) Just kävin ostamassa pari vaalenpunaista uutta kauhaa poikkinapsuneiden tilalle.
VastaaPoistaRiesa kuulostaa pelottavalta. On kamalaa kun pää ei toimi!
Niin on. Orthexin kauhat on ne kaikkein heikoimpia, näin ihan nimetäkseni. Tai sitten meidän kastikkeet ja puurot on liian paksuja :D
PoistaRiesa on peestä!
Hyvä että kerrot Riesasta. Sitä ei koskaan tiedä mihin törmää itsekukin, joten hyvä saada asiantuntijalta faktoja.
VastaaPoistaJuurihoito liittyy kotiseutuuni joten oli helppo lukea ja ymmärtää. Tykkäsin. Kuuluu säilytettäviin teoksiin, mutta ei esiinny joulukalenterissa.
Kiva kuulla, että haluatte tietää asiasta - niin kuin kirjoitin, olen mielissäni siitä.
PoistaToivon, että siitä huolimatta, että jokainen epilepsia ja kohtaukset ovat erilaisia, tästä olisi sekin hyöty, että ainakin te uskaltaisitte mennä auttamaan epilepsiakohtauksen saanutta.
Mä meen kattomaan se näytelmänä, oisko helpompi omaksua sillai, lukenut en ole.
VastaaPoistaRentoa päivää riesasta huolimatta <3
Kiitos Marjaana <3
PoistaKerro sitten, millainen fiiliksen näytelmä jätti :)
Se on se tauti ja lääkkeet kun sen tekee. Mulla välillä vippaa päästä niin että seiniä pitkin meen ja kuulossa ajoittain samaa kuin sulla, nyt vasta tajusin sen kun kirjoitit. Kiitti.
VastaaPoistaJo silloin kun olin viellä viimosia viikkoja töissä, saattoi mulla mennä koko työpäivä niin etten kotiin tultuani muistanut työpäivästä yhtään mitään.
Ei toi riesa mun mielestä mikään kamala tai pelottava ole, olen elänyt vastaavan kanssa jo kauan.
Kirjoita lisää riesasta, saat purettua sen ja me luettavaa... :)
Parempia vointeja sulle sinne!!
Ole hyvä - hyvä jos saatoin olla avuksi.
PoistaMulla on neljä eri lääkettä; cocktail on siis melkoinen aamuin illoin. Lääakkeissä on sivuvaikutuksia - niin kuin kaikissa - suunnnilleen yksi A4:llinen kussakin, mutta sehän tietysti johtuu siitä, kun niiden pitää kaikki laittaa ylös.
Mulle on jäänyt pelko kohtauksiin varmastikin siitä, kun ensimmäinen kohtaus tuli auton ratissa, onneksi Poika oli kyydissä ja osasi ottaa ohjat käsiinsä kaikin puolin. Olin n. kolme viikkoa päksissä "tolkku" pois. Välillä kuulemma vaikutti, että olisin ok, mutta sitten taas mentiin ja lujaa. Olivat jo pyytäneet lupaa nukuttamiseen siksi aikaa kunnes löytävät ratkaisun.
Muisti taas: se eka kohtaus vei muistin täysin n. 3-4 vuotta siitä taaksepäin, eikä sitä ole palauttanut mikään. Luultavasti ei palaa koskaan.
Ja se vaikuttaa sitten myös lähimuistiin - ja se on peestä.
Mutta siis ymmärsinhän nyt oikein; sulla on tämä sama "ystävä"?
Ja kiitos - hyviä vointeja sulle myös!
Mulla on selkäydinvamma, ja joudun syömään useaa vahvaa kipulääkettä, ne yhdessä laittavat pään sekasin.
PoistaVälillä aistit katoaa ja välillä taasen vahvistuu, niistä en tässä julkisesti ala jutella. :)
Mehän asutaan samassa kylässä, varmaan joskus toistemme ohi kulkeneet.
Juu, ymmärrän, enkä toki tarkoittanut, että sinun tarvitsee täällä mun blogissa sen tarkemmin omista asioistasi julkisesti kertoa - toivottavasti et pahastunut kysymyksestäni :)
PoistaKyllä varmasti ollaan joskus "törmätty"; ei tämä nyt kuitenkaan niin iso kylä ole. Ja jos olet meitä melojia käynyt siellä mökkijoella käynyt katsomassa, niin siellä ainakin olet yhden touhottajan ja koheltajan nähnyt ;)
Minä oon se, jolla on kovin ääni ja joka ei oo koskaan hiljaa...... Vaikken enää siis vesille pääsekään.
En pahastunnu, tarkotin vaan että jos haluut enempi jutella aiheesta niin sitten s-postilla. :)
PoistaHyvä :)
PoistaKerro vaan Riesasta. Eiköhän kaikille tee hyvää saada kokemuspohjaista tietoa , koska eihän sitä tiedä milloin tulee tilanne jossa joutuu auttamaan/seuraamaan kohtausta.
VastaaPoistaMeille nuo muistiasiat luonnollisesti ovat tulleet ajankohtaisiksi Muorin myötä viime vuosina. Toki se on eri asia kuin sinun kohtauksista johtuvat lähimuistin ongelmat, mutta silti.
Kiitos Reppanainen :)
PoistaTeidän kaikkien kommenttien perusteella aihe olikin ihan selvästi kiinnostava ja kuten jo aikaisemmin kirjoitin, olen tosi iloinen siitä.
Kirjoitan aiheesta jonakin päivänä lisää aiheesta.
Muistiongelmat on aina ikäviä; on niiden syy mikä tahansa.
Tässä muutama vuosi sitten luin kirjan Edelleen Alice - se tuli tässä vähän aikaa sitten elokuvanakin. Siinä oli minun ikäiseni nainen joka sairastui alzheimerin tautiin. Kun aihe, muistisairaus, oli niinkin läheinen ja ikä vielä niin lähellä omaa ikää, oli kirja itselle aika surullista luettavaa. Kirja oli hyvä, mutta nenäliinan tarvitsin aika ajoin... Elokuvaa en ehtinyt Areenasta kokonaan katsoa, jäi puoleen väliin.
Kiitos teille kaikille <3
VastaaPoistaNiin kuin Susanna sanoi, tästä ON ollut paljon vertaistukea kun olen saanut jutella asiasta teidän kanssa. Ja se, että teitä on oikeasti kiinnostanut tämä mun Riesani ja epilepsia yleensä näin paljon, lämmittää mieltä.
Olette aivan ihania kaikki <3
Lämmöllä ja myötätunnolla luen tästä riesasta, kiitos kun kirjoitat! Kauha-asia on meilläkin ajankohtainen. Olemme monta vuotta etsineet sopivaa puukauhaa löytämättä mieleistä aamupuuron keittoon. Lopulta käsityömessuilta ostettiin kaksi puukauhaa ja odottavat keittämistä suolavedessä ja senjälkeen käyttöä. Ei ole helppoja nämä yksinkertaisetkaan asiat, nämä kauhat, saati sitten terveys ja sairaus. Onneksi huolehdit turvallisuudestasi monin tavoin. Parahinta vointia sinulle!
VastaaPoistaSinisen sohvan emäntä:
VastaaPoistaBloggeri ei antanut vastata kommenttiin, joten täytyy vastata näin.
Kiitos sinullekin <3
Nyt kun tiedän, että aihe ei ole teidän mielestä ihan tylsistä tylsin, niin kirjoitan varmasti siitä uudemmankin kerran - en pelotellakseni, vaan kun tiedän saavani teiltä ihan asiallista tukea.
Enpä muuten tiennytkään, että puukauhat pitää keittää suolavedessä ennen käyttöä? Hyvä tietää, jos/kun sellainen tulee ostettua. Viikon päästä on Mäntsälässä Saaren kartanossa taas Joulumaa avoinna ja siellä on myyjiä laidasta laitaan - AM menee sinne ostamaan valkosipulia :D - jos sattuu vaikka ostamaan sieltä puukauhan, niin tiedetään, että se tulee keittää ennen käyttöönottoa. Kiitos vinkistä.
Mukavaa viikonloppua Siniselle Sohvalle, sekä sinulle että Isännälle!
Ajattelu on sähkökemiallista toimintaa ja se Riesahan on sähköhäiriö, vähän niin kuin sähkömyrsky päässä joten toki kiinnostaa. Eläimilläkin on epilepsiaa, outoa eikö?
VastaaPoistaMiksi se kauha pitää suolavedessaä keittää?
No, nyt toimii taas vastailu. Kyllä vain, aivosähköhäiriöstä on kysymys. Ja ainakin koirilla tiedän olevan epilepsiaa, muista eläimistä en ole kuullut, mutta varmasti on muillakin, nisäkkäitähän me kaikki ollaan.
PoistaKerron myöhemmin lisää, kun kerran kiinnostaa :)
Minäkään en tiedä miksi puukauhat pitää keittää suolavedessä ennen käyttöönottoa, mutta AM:lta kun kysyin, häneltä sain vastauksen, että syynä voisi olla, että se suojaa halkeilulta sekä myös siltä ettei maut niin helposti tarttuisi siihen. Mutta tämä oli vain arvailua ja epäilyä.
Sinisellä Sohvalla lienee enemmän tietoa?
Kyllähän Riesä kiinnostaa, koska eräällä aiemmalla kirjekaverini pojalla oli se ja heillä oli esim koulussa ihan outo suhtautuminen opettajien taholta, täällä kotoSuomessa.
VastaaPoistaTuollainen muistinmenetys kuulostaa pelottavalta, onneksi olit kotona kohtauksen sattuessa etkä ollut yksin.
En ole vielä lukenut Juurihoitoa, vaikka oma hammaslääkärini on konsultoinut Nousiaista (he ovat kavereita) ja sen vuoksi hiukan kiinnostaa. Yritin joskus lukea Vadelmavenepakolaista, mutta en saa siitä otetta. Samoin kävi Metsäjätin kanssa, jota yritin aloittaa. Jotkut kirjailijat vain jättävät kylmäksi, toiset hujahtavat hetkessä.
Kiitos Puskissa, mukava kuulla, että asia tää mun Riesa kiinnostaa :)
PoistaItse toivoisin, että erityisesti kouluissa epilepsiasta puhuttaisiin; niin vanhemmat kuin opettajat ja kouluterveydenhuoltokin, jos joku oppilaista sitä sairastaa - lapsen/nuoren ehdoilla tietysti.
Silloin kun itse olin yläasteikäinen, meidän luokalla oli kaksikin tyttöä joilla oli epilepsia ja he saivat aika useinkin kohtauksia. Jotain tietoa meillä asiasta oli, mutta aina kohtauksen tullessa meidät muut ajettiin luokasta pois eikä asiasta sen kummemmin meille kerrottu eikä puhuttu = lopputulos oli se, että näitä tyttöjä kiusattiin. Luulen, että jos meille luokkatovereille olisi kerrottu, mistä oikein on kyse ja mitä pitää tehdä (silloin ensiapuohjeet oli erilaiset kuin nyt), niin asiaan olisi suhtauduttu eri tavalla, eikä heitä välttämättä olisi kiusattu.
Mulla on ollut kohtausten sattuessa hyvä tuuri (koputan puuta), olen yhtä kertaa lukuunottamatta ollut aina jonkun tutun kanssa. Yhden kerran olin bussissa ja silloinkin ehdin huikata bussikuskille, että olen saamassa epilepsiakohtauksen, puhelimessa on puh.nro puolisolle (takakannessa). Ystävällinen, tai kaksikin, bussikuskia piti huolen musta sen aikaa kun AM tuli hakemaan mut kotiin. Laitoin kyllä kiitokset liikennöitsijälle ja pyysin toimittamaan eteen kuskeille.
Mä olen lukenut Vadelmavenepakolaisen, mutta en saanut siitäkään sellaista otetta, kuin miten sitä oli kehuttu. Ennen luin aina kirjat ihan väkisin loppuun, mutta nyt olen antanut itselleni "luvan" jättää kirjan keskenkin, jos se ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Tuo Juurihoito on siinä ja siinä.
Ikävää tuo kiusaaminen :( Tälle pojalle ja perheelle sanottiin, ettei koulu voi ottaa vastuuta jos koulupäivän aikana tulee kohtaus. En enää muista, miten lopulta saivat sovittua asian, mutta se oli mielestäni aivan omituista kun koulussa on kuitenkin aina terveydenhoitaja paikalla.
PoistaJoskus on pakko luopua kirjasta, vaikka se onkin vaikeaa, jos se ei vain ole tarpeeksi kiinnostava.
Tosi omituinen vastaus; eikähän siinä mitään erityistä vastuuta kai tarvitse ottaa - riippuu tietysti millaisesta epilepsiasta on kysymys. Mutta sitä vartenhan on sitten henkilökohtaiset avustajat yms., mitä kaikkea vammaispalvelulaki meille Suomessa nyt sitten tarjoaakaan.
PoistaMutta... tämä maa ja sen byrokratia...se ON välillä niin merkillinen, ettei sitä ymmärrä millään järjellä.