”– Huomenna on uusi pitkä päivä, sanoi äiti. – Aivan jokaisen oma alusta loppuun. Se on hauska ajatus.”
-Muumipappa ja meri
Joulunpyhät. Kulutetaan välipäiviä. Vaikka ei kai sellaisia virallisesti ole olemassa. Meillä on aina puhuttu joulun välipäivistä, näistä joulun ja uuden vuoden välisistä päivistä.
Lorun mukaan joulun "paha Nuutti poies viepi" eli vasta Nuutin päivän kieppeillä purettiin meilläkin joulu pois, mutta nykyään rupean keräilemään joulukoristeita talteen jo heti Uuden vuoden päivänä tai seuraavana päivänä. Kynttilöitä polttelen vielä pari kuukautta.
Jouluun on vielä tänään 362 yötä. Että nyt jos aloittaa valmistelut, niin ehtii tehdä kaiken ihan oikeasti rauhassa.
Kiitos vielä kaikille teille jotka jaksoitte joulukiireidenne tai -kiireettömyytenne keskellä kirjoittaa Joulukalenteria. Ja lukea Pöllönkulman Joulukalenteria. Joulukalenterit on hauskoja, ihania, kaikenlaiset joulukalenterit.
Mauri Kunnaksen palapelijoulukalenterin tein valmiiksi...joulupäivänä?
Mistelit ovat edelleen osittain sekaisin.
Pistin purkuun ja päätin aloittaa uudestaan.
Kyllä ne vielä valmistuu, ennen ensi joulua, onhan näitä joulunaluspäiviä.
Mursu täytti eilen 60 eikä myönnä tuntevansa itseään yhtään vanhemmaksi kuin edellisenäkään päivänä.
Parikin ystävää potee jo nyt hillitöntä ikäkriisiä, kun tuo sama luku tulee meillä kolmella täyteen 1,5 vuoden päästä. Itse en edes ajattele ikääni ellei joku sitä kysy ja silloinkin väitän itseäni vuoden nuoremmaksi - Mursu joutuu aina oikaisemaan asian.
Ai niin.
Tapaninpäivänä pimeän tultua, Mursun ollessa torkuilla, kuului ulko-ovelta varovainen koputus. eihän tontut kai enää siihen aikaan liiku? Huikkasin ovelle mennessäni, että joku tulee, että Mursukin nousisi ylös. Laitoin valot ja avasin oven varovasti..
Oven takana oli.. Joulupoika! Ja hänen avovaimonsa.
He kävivät tuomassa Mursulle syntymäpäivälahjan 💞 Eivät tulleet sisälle, mutta me olimme ihan kuin puulla päähän lyötyjä, kun lähtivät. Mi-mi-mitä? Kaikenlaisia ne lapset 😉🥰
Joulu saapui Poikien hahmossa: kuten kerroin, Poika kävi viime viikolla, tuli Mummolan kautta, jotta saatiin syödä yhdessä joulupuuroa.
Perinne monen vuoden takaa, joka sekään ei ole säästynyt "sattuu ja tapahtuu" -menolta.
Olin ostanut kirpparilta pienen, ihanan talvisen mökin, johon sai valot. Palasimme joulupuurolta ja sytyttelin kotona kaikki kyntteliköt ja joulukuusen valot (onneksi kuusessa ei ollut niitä papan isopapan äidille antamia sähkökynttilöitä!) ja viimeisenä sen mökin. Riks raks poks pam. Kaikki valot sammuivat. Sulake!
Eihän siinä mitään, sulakkeita oli kyllä ja sehän on helppo vaihtaa. Vai onko? Ei! Ei ole, jos "äidin pikkunikkari" on rakentanut keittiöön - tarpeellisen toki - lisäkaapin ja jättänyt sähkökaapin sen kaapin sisään. Ja hyllyt niin, että saadakseen sähkökaapin auki, on otettava pois ylimmäinen hylly, tietenkin. Ja jotta sen saa pois, on tyhjennettävä sen alapuolinen hylly. 🫣🫣
Eihän siinä ollut vaihtoehtoja, jos halusi saada valot jouluksi.
Kaikesta löytyy tietenkin aina hyviäkin puolia: tulipa käytyä läpi kahden hyllyn tavarat ja heitettyä pois vanhentuneet jauhot (onhan kolme vuotta vanhat sämpyläjauhot, avattu paketti, vanhoja, onhan?) Sulake saatiin vaihdettua, hyllyt paikalleen, tavarat järjestettyä, turhat tavarat roskiin - kierrätyksestä ei silloin ollut tietoakaan - itselle muistiin: ÄLÄ OSTA KIRPPARILTA MITÄÄN SÄHKÖLAITTEITA.
Joulupoika. Hän oli 12- tai 13-vuotias kun hän toi ensimmäisen joulutähden minulle. Kun lähikaupassa joulukukat olivat tarjouksessa jouluaattona. Joulutähti oli suloisen pieni, vaaksan korkuinen. "Suloinen kuin ystävykset ♥️"
Siitä lähtien hän on tuonut joka vuosi, koronavuosia lukuun ottamatta, minulle joulutähden. Vaikka kuinka valmistan joulua ja joulu tulee totta kai oman Pojan mukana, sen viimeisen silauksen tuo Joulupoika. Niin nytkin. Ei haitannut, vaikka ei oltu imuroitu, vaikka ruuanlaitto oli kesken..
Pöydällä on joulutähti, aamupäivällä soi puhelin, joulurauha on julistettu, Äidille ja Tunturiruipelolle on toivotettu hyvää Joulua ja Siskorakas soitti meille hyvänjouluntoivotuksen.
Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Onhan niin?
Hyvää Joulua Ystäväni!
24. joulukuuta
Korvatunturille on saapunut melkoinen seurue jo aikaisin aamulla ja Joulumuori on hämmästynyt: Joulupukinhan sieltä piti aamuksi kotiin tulla eikä tällaisten maalaistonttujen joukkoa. Ja noitiakin ovat tuoneet mukanaan!
Koko Korvatunturin Tonttuarmeija on asettunut asemiinsa ja hymyilee toinen toisilleen,
jotkut iskevät silmääkin. Ihan kuin heillä olisi joku salaisuus.
Mitä ihmettä täällä oikein on tapahtumassa?
Joulupukki on ollut kateissa melkein koko kuukauden, vain yhden ainoan kirjeen jätti
jälkeensä ja nyt kun pitäisi olla joukkoja katsastamassa juhlapuku yllään,
ei näy ukkoa missään.
- Minä kohta puhkun ja puhisen niin, että muutun punaiseksi, jupisi Joulumuori mielessään.
Samassa Madame Bukee ja Madame Paddington nousivat korkeammalle, tonttukokelas Vilhelmi sekä Nuutinojan Saunatonttu Simeoni sekä Ulkotonttu Uolevi ja Kotitonttu Pietari siirtyivät syrjään tehden kunniakujan. Sieltä tuli tonttukokelas Itestää perässään… itse Joulupukki!
- Nyt kuule Joulupukki, puhdas lakki päähän ja puhdas nuttu päälle, lapset ympäri maailman odottavat sinua! Tämän koko seikkailun saatte kyllä selvittää kun palaat takaisin! komensi Joulumuori hymy huulillaan ja halasi Joulupukkia niin lujasti, että tontut jo pelkäsivät, että laskeeko irti laisinkaan, mutta päästi irti lopulta kuitenkin.
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE TOIVOTTAA JOULUPUKKI!
23. joulukuuta
Joulupukin rauhoitellessa Vilhelmiä, alkoi Vilhelmin tarmokkuuskin vähitellen hävitä ja hän piiloutui Pietarin ja Uolevin selkien taakse, kurkistellen sieltä, mahtoiko Joulupukki olla hänelle vihainen moisesta röyhkeydestä.
Mutta ei sentään, ja olihan hänellä ystävänsä tukena, Pietari oli kuullut mitä Joulumuori oli hänelle sanonut.
Joulupukki soitti Korvatunturille Joulumuorille, niin kuin oli käsketty ja mitä kauemmin puhelu kesti, sitä punaisemmiksi Joulupukin korvat muuttuivat.
- Kyllä, kyllä minä ymmärrän minkälaista huolta minä olen sinulle Muori-kulta aiheuttanut ja minä lupaan, etten enää koskaan lähde sillä tavalla. Mutta sitä minä en ymmärrä, miten sinä et sitä kirjettä heti löytänyt, kun minä sen siihen pöydälle jätin. Ei kai se Itestää voi piiloutua? Itestää! Ja kyllä, Kaikista Salaisin Kirja on ollut koko ajan minun mukanani, ei ole kukaan sitä vienyt.
Puhelun jälkeen Joulupukki kävi siistimässä partansa kuten Vilhelmi oli käskenyt - muutenhan pukki olikin puhdas ja siisti kun oli koko viikon levännyt Aaretin Vanhan Myllyn koskessa.
- Mitäs te nyt sitten meinaatte? Minun täytyy tunnustaa, että siellä Vanhalla Myllyllä Aaretin hoivissa oli niin leppoisat oltavat, että minulta hävisi ajantaju kokonaan, enkä ymmärtänyt lainkaan, että minunhan pitäisi jo olla Korvatunturilla. Sitä se Joulumuori minun korvaani äsken papatti.
Millä ihmeellä minä huomenaamuksi sinne ehdin, että pääsen ajoissa liikkeelle?
- Äläs huoli Joulupukki, kyllä me sinut sinne ajoissa saamme. Pyysimme Petteriltä apua ja Petteri lähetti meille muutaman nopeimmista poroistaan avuksi. Kun nyt heti lähdemme, niin ehdimme ajoissa, vastasi Pietari Joulupukin kysymykseen.
- Ketäs sieltä tuli? Vaikka ei sillä niin väliä, nopeita poroja ovat kaikki.
- Sieltä tuli ainakin Pyry, Kipinä ja Ailu. Eiköhän me niiden kyydillä päästä perille, vastasi Pietari.
- Me? kuului kysyvästi yhdestä suusta
22. joulukuuta
Aaretti hyvästeli vieraansa, joka kiitteli huolenpidosta ja siitä, että tämä oli pitänyt hänen salaisuutensa.
- Jos vain sopii, tulen ensi syksynä uudestaan, vähän aikaisemmin vain. Ja jos otan seuralaisenkin mukaan? Hänkin varmaan kaipaa pientä irtiottoa sieltä kotimaisemista, siellä kun on melkoinen kuhina koko vuoden.
Aaretti nyökkäsi hiljaisena, hänellä oli jo nyt ikävä vierastaan. Viikot olivat menneet nopeasti, iltaisin oli istuttu päreen valossa ja parannettu maailmaa - toivottavasti ihmisillä on parempi olla ainakin näin joulun alla heidän ansiostaan.
- Näkemiin Aaretti, hyviä joulunaluspäiviä sinulle, huusi koko joukko ja katosi kuin taikaiskusta Vanhan Myllyn taakse. Ja sillä samalla samalla taikaiskulla he olivat Nuutinojan vintillä, jossa Pietari, Uolevi ja Simeoni heitä odottivat.
Alhaalla pirtissä Mosse-kolli kuuli tömähdyksen ja huomatessa oven vintin portaisiin olevan auki, livahti kenenkään huomaamatta vintille. Kuunteli oven takana rapinaa ja hiljaista puhetta - ja naukaisi kovalla äänellä.
- Mikä se oli? kysyivät Kyöpelinvuoren Leidit säikähtäneen näköisinä.
- Mosse-kolli vain, tiesi Vilhelmi vastata. Ei siitä tarvitse huolehtia; ei se tee meille pahaa eikä se kerro meistä kenellekään. Käy vain vähän haistelemassa ja kutittamassa viiksillään.
- Enemmän minua kiinnostaa tämä teidän kyytiläisenne, jonka valkoinen parta on täynnä roskia, tuhahti Vilhelmi vielä äskeisen jatkoksi.
- Vilhelmi! Miten sinä tuolla tavalla, hänhän on Joulupukki! parkaisi Simeoni.
- Niin on ja minulla on nyt Joulumuorilta saadut valtuudet vähän kovistella häntä. Joulumuori on ollut neljä viikkoa niin huolissaan, että on polttanut monta pellillistä piparkakkuja ja glögiäkin on kiehunut hellalle. Vasta kun Pietari sanoi, että Joulumuorin on etsittävä sitä kirjettä, alkoivat asiat edetä.
Että nyt kuules Joulupukki, ihan ensimmäisenä sinä soitat Joulumuorille, että hän tietää sinun olevan tallessa, sitten harjaat partasi puhtaaksi ja si..
- Rauhoitu Vilhelmi, kyllähän minä. Sinä olet hyvä tonttukokelas ja minä teen just niin kuin sinä sanot…
Hyvän mielen joulukalenteri, luukku 22: Joulun väri
Joulu on jo aivan ovella. Istu tänään alas ja väritä jouluinen kuva. Valitse yhden värin eri sävyt tunnetilasi mukaan tai mahdollisimman monta eri väriä.
Mikä on lempivärisi tai mikä väri toistuu vaatetuksessasi? Mitä tuo väri kertoo sinusta? Haluatko välittää väreillä ympärillesi esimerkiksi iloa, energiaa tai harmoniaa?
Minkä värinen on joulusi? Osalle joulu on joka vuosi punainen, toisille juhlan tunnun tuo valkoinen.
****
Moni on jo varmaan värittänytkin paljon kuvia: joulukortteja askarrellessa ja paketteja paketoidessa. Jos todella innostuit värittämisestä mutta värityskirja puuttuu - minulla on ☺️- niin netin ihmeellisestä maailmasta varmasti löytyy väritettäviä kuvia. Ja värityskirja ystävälle: viime hetken lahjavinkki!
Minun joulustani löytyy monia värejä; punaista, vihreää, harmaata, sinistä. Kaikki värit sopivat minusta yhteen, kun vain pistää sopimaan.
Punainen on kuitenkin se, mitä on eniten, mutta joukkoon mahtuu muitakin värejä.
🧑🎄🧑🎄🧑🎄
Joulukalenterisukkia olen tehnyt tänäänKIN. Toinen sukka on ajan tasalla. Huoh. Mistelit on vieläkin ihan sekaisin.
Auton tuulilasi muistettiin käydä pesemässä sisäpuolelta, kun tänään oli vielä lämmintä. Samalla käytiin kyläkaupassa ja sieltä napattiin mukaan kauppiaan joululahjasuklaalevy. Ja minä en olisi minä, jos en olisi sohlannut ja sekoittanut puoli kauppaa. En nyt ihan, mutta hämmensin pari lasta. Ja jäin kiinni siitä, että en ollut lukenut kauppiaan lähettämästä kortista muuta kuin sen osan, jossa luki, että saadaan ilmainen suklaalevy. Niin kumpi sen saa, minä vai Mursu. Minä.
Olen syönyt siitä yhden rivin. Lyhyen. Menen ehkä anelemaan, saisinko toisen.
Mukavaa jouluviikkoa!
21. joulukuuta
- Sinne menivät. Nyt lyömme viisaat päämme yhteen ja mietimme, mitä tehdään kun he tulevat takaisin Joulupukin kanssa takaisin. Meidän on saatava hänet ymmärtämään, että Joulumuorille on ilmoitettava mitä pikimmiten, että hän on turvassa täällä meidän kanssamme ja on lähdössä kotiin, sanaili Pietari
- Emmekö me voi tässä odotellessa jo soittaa Joulumuorille, että asiat ovat järjestyksessä tai ainakin järjestymässä, säästettäisiin aikaa? kysyi Simeoni.
- Ei me oikein voida, kyllä se on Joulupukin itsensä ilmoittauduttava Joulumuorille, kun on sillä tavalla salaa lähdettävä. Kyllä on miehen tehtävä mitä on miehen tehtävä, uhosi Uolevi.
Nuutinojan vintille jääneiden tonttujen miettiessä miten Joulupukki saadaan kotiin mahdollisimman nopeasti, olivat Leidit tonttuystävineen ehtineet Vanhalle Myllylle
- Aaretti! Aaretti! Tulehan tänne, toin sinulle terveisiä Nuutinojalta ja samalla vieraitakin. Aaretti hoi, nyt on tärkeää asiaa, alahan kömpiä esiin sieltä myllynkiven alta, huuteli Tonttu Torvinen.
- Tullaan tullaan, älä nyt tuolla tavalla siinä melskaa, kuulevat vielä talossakin. Ovat tulleet jo joulun viettoon ja emäntä siellä ainakin näkyy piipahtelevan pihalla tuon tuostakin. Ja liiteristä kuuluu halonhakkuuta.
Mikäs teillä nyt on hätänä? Ja kukas tämä nuori mies oikein on?
- Tämä on Vilhelmi, oli ennen Nuutinojalla tonttuna mutta lähti sitten Korvatunturille joulutonttukokelaaksi. Ja kolme viikkoa sitten juoksi hätä puserossa pyytämään apua Pietarilta. Apua ongelmaan johon sinä Aaretti taidat tietää ratkaisun ja jossa osaat meitä auttaa. Nyt on kuules tosi kyseessä.
Aaretti ei puhunut mitään, katseli vain kippurakärkisiä, vaarinsa tekemiä tuohivirsuja ja rapsutti korvantakusiaan.
Samassa Vanhan Myllyn nurkalta rupesi kuulumaan rapinaa ja lehtien kahinaa ja näkyviin tuli pitkä valkoinen parta, täynnä sammalta ja ruskeita lehtiä.
- Aaretti, ole rauhassa. Tämä seurue taitaa tietää mihin on tullut ja minä tiedän miksi he ovat tänne tulleet. Iso kiitos sinulle Aaretti, sinusta on ollut iso apu. Minun täytyy nyt lähteä heidän mukaansa kuulemaan, mitä asiaa heillä oikein on.
Hyvän mielen joulukalenteri luukku 20: Rakenna lumilyhty
Päätä tänään ulkoilla tunti. JOS maassa on lunta, rakenna lumilyhty. Sytytä lopuksi kynttilä lumilyhdyn sisään valaisemaan. Jos lunta ei ole, sytytä kynttilä ulkolyhtyyn.
Mikäli ilmassa on pakkasta, voit tehdä jäälyhtyjä.
Youtubesta löytyy ohjeita monenlaisille jäälyhdyille.
****
Lumilyhdyn tekeminen taitaa meiltä aika monelta tänä vuonna jäädä eikä pakkastakaan ainakaan tänään meillä ollut. Näillä mennään - ei tämä ole ensimmäinen kerta kun vietämme lumetonta joulua, muistan niitä lapsuudestakin.
Ilmatieteen laitoksen mukaan 60 vuotta sitten Tapaninpäivänä on ennätyksellisen paljon lunta koko maassa, Tuusulassa jopa 85 cm.
Ei ollut A-nopilla missään mielessä siis helppoa, kun lähti Mursua synnyttämään: kauan kesti, mutta 27. päivä joulukuuta 60 vuotta sitten syntyi "pieni pyöreäpäinen poika". ♥️
Kun sitä lumilyhtyä en voi rakentaa, olen rakentanut sisälle kylän ja poltan led-kynttilöitä.
Jos olisin muistanut ajoissa, olisin voinut kutoa joulupalloja/lumipalloja.
Lumipalloja voi tehdä myös lankatupsuina, eikö vain?
Oli tarkoitus julkaista tämä jo eilen illalla, mutta Mursu odotti Benoit Blancin kanssa.
Eipä sitä lunta yön aikana satanut, mutta mitäpä tuosta. Valoisaa oli kuitenkin ja sen verran näkyi aurinkoakin, että naapurin mökin puiden rungot olivat kuin tulessa, kun aurinko laski tuolta jostain meidän takaa.
Tiesitkö muuten, että vaikka talvipäivän seisaus on vasta huomenna, ovat iltapäivät alkaneet jo vaalentua? Talvipäivänseisaukseen mennessä päivät ovat Etelä-Suomessa ovat ehtineet pidentyä jo kaksi minuuttia! Kevät on siis jo ihan nurkan takana 😎
Hyvän mielen kalenteri luukku 21: Katsele joululeffa
Valtaa tänä iltana sohva yksin, perheen kanssa tai kutsu koolle ystäväporukka. Mikä leffa vie parhaiten ajatuksesi jouluun? Ehkä animaatioklassikko Lumiukko, koko perheelle sopiva Joulutarina tai vuodesta toiseen hurmaava Yksin kotona? Tai romanttinen komedia.... *tässä kohtaa oli parin elokuvan nimeä*
Ja elokuvien kanssa tietenkin herkkua monen moista, jokaiselle jotain ja vielä vähän lisää.
****
20. joulukuuta
Nuutinojalla herättiin aurinkoiseen lauantaiaamuun ja kun Vilina ja Sameli vielä istuivat puurolautastensa ääressä, oli äiti jo kantanut matot ulos ja kaivanut imurin esille.
- Hopi hopi nyt sen puuron kanssa, muuten meillä menee koko päivä tämän siivouksen kanssa. Vilina ottaa tuosta tuon pölyhuiskan ja pyyhkii pölyt tuolta isosta kammarista ja täältä pirtistä niin korkealta kuin yletyt - mutta olet varovainen - ja
Sameli ottaa imurin ja imuroi.
Me isän kanssa menemme ulos ravistelemaan matot ja pyöräytämme niitä vähän lumessa, niin ovat sitten puhtaita ja raikkaita, kun tuodaan ne sisälle.
- Iik, kiljahti Vilina. Onko tässä pölyhuiskassa sen meillä viime kesänä olleen kukon pyrstösulat? En varmasti koske tähän!
- No ei ole, sehän vietiin kanojen kanssa naapuriin, kun sieltä vei kettu kukon ja pari kanaa. Siellä se meidän kukko on nyt tallessa. Hommiin nyt, Vilina.
Kun alakerrasta alkoi kuulua siivouksen ja touhuamisen ääniä, kömpivät tontut ja Leidit haukotellen myös ylös tekemään suunnitelmaa, mitä oikein pitäisi tehdä.
- Minä olen jo vähän miettinyt, että miten me tästä nyt jatkettaisiin. Joulupukilla on nyt neljä päivää ja yksi yö aikaa palata Korvatunturille. Jos hän kerran on tuolla Myllytonttu Aaretin luona, matka sieltä on pitkä ja matkan aikana hänen on pysähdyttävä syömään ja ainakin kerran on pidettävä tauko. Ja kyllä hänen olisi hyvä olla Korvatunturilla vähän aikaisemmin kuin aattoaamuna, että Joulumuori ehtii hänet vielä pitää hyvänä ja ruokkia. Oletteko samaa mieltä?
- Mmmmm, kyllä, kuului yksimielinen mutina.
- Selvä. Koska Leidit ja Tonttu Torvinen sanovat tietävänsä, missä Joulupukki on, teemme nyt niin, että he ja Vilhelmi lähtevät Myllytonttu Aaretin luo ja selvittävät tilanteen Joulupukille. Myös sen, että tonttu Itestää on kateissa. Hänet olemme unohtaneet kokonaan!
Ja jos Joulupukki ei suosiolla lähde sieltä mukaan, niin Leidit käyttävät taitojansa - tiedätte kyllä mitä tehdä. Joulupukki on ihan aluksi tuotava tänne.
- Selvä kuin pläkki, sanoi Madame Bukee, jota Vilhelmi katseli vähän pelokkaasti,
mutta olihan Tonttu Torvinen sentään mukaan, ei kai hänellä hätää olisi.
Ja mitäs te täällä sitten teette?
- Me Uolevin ja Simeonin kanssa hiomme suunnitelmaa, mikä on lyhin ja nopein matka Korvatunturille. Ja onhan jonkun oltava täällä vahdissa, jos Itestää ilmestyisi tänne.
- Selvä! Nähdään myöhemmin! Pidähän kiinni Vilhelmi, nyt mennään!
19.joulukuuta
Kaikki kumartuivat katsomaan pöydälle asetettua valokuvaa ja jokainen oli näkevinään kuvassa vilahduksen Joulupukin lakista tai takista, kuka vanhan myllyn nurkan takana, kuka heinikossa ja kuka kurkistamassa puun takaa.
Madame Bukee meinasi ensin hermostua, samoin kuin Tonttu Torvinen, mutta sitten he vilkaisivat toisiaan ja purskahtivat raikuvaan nauruun.
- Shh… Ollaan vähän hiljempaa, Nuutinojan väki on vielä hereillä, äiti ainakin on vielä keittiössä, kuulin hänen juuri laittavan puurokulhon hellan nurkalle. Mutta mitä noin nauratte, kysyi Pietari.
- Ettekös te nyt näe, noin monta silmäparia eikä teistä kukaan näe Joulupukkia kuvassa? Tuossahan hän on, kuvan alareunassa.
- En minä kyllä ainakaan näe, sanoi Simeoni ja otti kuvan käteensä, katsoi sitä oikein läheltä ja tarkkaan, mutta ei nähnyt mitään.
- Taidatte puhua palturia, yritätte höynäyttää meitä maalaistonttuja, luulette että olemme ihan… tonttuja, tuhisi Simeon vähän kiukkuisena.
- Katsokaapas nyt kaikki vielä oikein tarkasti sitä kuvaa, kyllä se Joulupukki siinä kosken kuohuissa istuu ja oikein nauttii kun saa olla yksin ja rauhassa kylpemässä.
- Ei kyllä varmasti ole ketään tuossa koskessa, tulistuivat jo Uolevi ja Vilhelmikin, hekään eivät nähneet kuvassa mitään muuta kuin vanhan myllyn nurkan ja kuohuvan kosken, vesikin taisi olla kylmää siellä kukaan istuisi.
- Mitäs ihmeen töminää tuolta vintiltä oikein kuuluu, kysyi isä Nuutinojan pirtissä äidiltä, joka oli juuri hätistellyt Vilinan ja Samelin nukkumaan ja oli lähdössä nukuttamaan pikku-Pietua.
- Pitäisikö ihan mennä katsomaan mitä siellä on, ettei joku isompi eläin ole sinne jostain kolosta mennyt, isä pohti.
- Anna olla, minä luulen että se on Pietari ystävineen joka siellä pitää pikkujouluja, en ole nähnyt enkä kuullut Pietari täällä keittiössä vähään aikaan. Eiköhän se töminä kohta lakkaa. Mennään nukkumaan, huomenna aloitetaan joulusiivous!
Aloitetaan Hyvän mielen joulukalenterilla, kun useampi luukku on "avaamatta".
Luukku 16: Voimaa kuvista ja sanoista
"Ota tänään valokuva maisemasta, postikortista, lehtijutusta tai ajatelmasta, joka puhuttelee sinua ja antaa voimaa"
****
Hyvän mielen kalenterissa oli ko. päivän kohdalla luki mm. "Seuraa sydäntäsi". Äiti ja Tunturiruipelo tekivät niin 28 vuotta sitten; he viettivät hääpäivää tiistaina 16. päivä ♥️ Sen lisäksi, että onnittelin itse, sain olla onnitteluiden välittäjänä.
Meidän monen yhteinen blogiystävä Arkeilija on ahkera ottamaan kuvia eteensä osuvista ajatelmista magneeteissa, lehtijutuissa, mukeissa - milloin missäkin. Kiitos hänelle, ne ovat ilahduttaneet ja saaneet ajattelemaan monena aamuna.
Ja muista: OLET HYVÄ JA RIITTÄVÄ JUURI SELLAISENA KUIN OLET!
Luukku 17: Ihana paketti itselle tai ystävälle
Paketoi tänään yksi joululahja erityisellä ajatuksella. Lahja voi olla tarkoitettu ystävälle, perheenjäsenelle - tai vaikka itsellesi.
Tee paketista sellainen, että se kertoo jotakin lahjan saajasta.
****
En paketoinut lahjoja - eilisen päivän viimeiseen lauseeseen viitaten: vein lahjaksi Pojan ja Mursun lisäksi itseni. Itseni kahteen paikkaan. Kyllä, omaan joskus suuren egon ja siksi en aina mahdukaan joka paikkaan 😜 Mutta tunsin, että nyt lahjat olivat mieluisat.
Puolin ja toisin, joka paikassa ♥️♥️
Luukku 19: Osallistu joulutapahtumaan
Joulu on tehty erilaisista tapahtumista: myyjäisistä, joulutoreista, konserteista, joulujuhlista, kauneimmista joululauluista, virtuaalikemuista ja työpaikkojen kekkereistä ja tempauksista.
Monesta tapahtumasta voi tunnelman lisäksi tarttua mukaan viime hetken lahjoja tai joulupöydästä vielä puuttuva sinappi tai saaristolaisleipä.
****
Meidän kylän joulutapahtuma oli jo muutama viikko sitten ja samana viikonloppuna oli lähes kaikilla muillakin ympärillä olevilla kylillä.
Paras joulutapahtuma on vielä edessä: ensin rauhallinen viikonloppu ja sitten rauhoittuminen kotiin kahden kesken Mursun kanssa.
🧑🎄🧑🎄🧑🎄🧑🎄🧑🎄🧑🎄🧑🎄
Meidän joulu oli oikeastaan eilen: Poika tuli junalla Mummolaan eli Äidin ja Tunturiruipelon luo, jossa Äidillä oli valmiina suuri kattilallinen riisivelliä 😋😋 Se on ollut meidän jouluperinteemme siitä asti kun Poika muutti pois kotoa. Kun vielä tuli joulun viettoon koti-kotiin, hän tuli aatonaattona alkuillasta, haimme junalta ja ajoimme suoraan Mummolaan joulupuurolle. Opiskelu länsirannikolla, meidän muutto tänne ja korona ovat muuttaneet perinteitä ja nyt joulua vietettiin näin.
Mursu ja Poika kävivät illalla kaupungissa kaupassa ja minä sillä aikaa ystävän luona, sitten tulimme kotiin ja rauhoitumme. Pojan kanssa rakensimme ajankuluksi yhden 1000 palan palapelin Mursun katsellessa telkkaria 😜
18. joulukuuta
Sillä välin kun Vilhelmi oli jutellut Joulumuorin kanssa, olivat muut tontut katselleet ikkunasta näkyviä valopilkkuja. Ne eivät olleet tähtiä, sillä niitä oli vain neljä ja ne katosivat välillä, aivan kuin olisivat yrittäneet pysytellä piilossa - siinä onnistumatta.
He olivat varmoja, että sieltä oli vihdoinkin tulossa apujoukkoja, Tonttu Torvinen etunenässä.
Uolevi avasi ikkunan, jotta Madame Bukee pääsi sisään, kyydissä luudallaan istui Tonttu Torvinen ja perässä mutkitellen tulee Madame Paddington, luudastaan tiukasti kiinni pitäen Lauri.
Vilhelmi lopetti juuri puhelun Joulumuorin kanssa ja säikähti nähdessään Kyöpelinvuoren Leidit, mutta kun muut tontut juttelit Leidien kanssa sopuisasti ja tulijoilla selvästi oli jotain uutisia, rauhoittui Vilhelmikin.
- Mitä uutisia Joulumuorilla oli, oliko kirjeessä jotain mikä auttaisi meitä Joulupukin löytämisessä? kysyi Pietari Vilhelmiltä
- Kyllä minä luulen että on ja on hyvä, että Leidit tulivat apuun, sanoi Vilheilmi vilkaisten varovasti vasta tulleita vieraita.
Joulumuori kertoi Joulupukin kirjoittaneen kirjeessään olevansa pahoillaan, että hän lähtee Korvatunturilta salaa, kertomatta kenellekään ja että hän ottaa Kaikista Salaisimman Kirjan mukaansa, siitä ei tarvitse olla huolissaan. Hän on tehnyt koko vuoden kovasti töitä ja vaikka hänellä on paljon apulaisia, hän on kovin väsynyt ja uupunut.
Siksi hän on päättänyt pitää lomaa, siitäkin huolimatta, että on joulukuu. Mutta hän haluaa olla kunnossa, reipas ja pirteä ja iloinen Joulupukki jouluaattona, kun lähtee kierrokselleen.
“En kerro minne menen, mutta palaan ajoissa, rakas Joulumuori. Terveisin Joulupukki”
- Kuulkaa, hihkaisi Madame Bukee, me taidamme tietää missä Joulupukki on. Tänne tullessamme näetsen tapasimme vanhan Myllytonttu Aaretin. Hän ei kertonut mitään, vaikka kuinka yritimme häntä haastatella ja kerroimme, että nyt on pulma ja hätä, mutta hän vain katseli vanhan myllynsä suuntaan sen näköisenä, kuin piilottelisi siellä jotain. Tonttu Torvinen ehti ottaa kuvan, katsokaapa tätä oikein tarkkaan.
17. joulukuuta
Samaan aikaan kun Vilhelmi yritti ottaa yhteyttä Tonttu Torviseen, Nuutinojan Pirtissä istuttiin iltapalalla. Isä tenttasi vielä lapsia lumiukon punaisesta myssystä, joka näytti kaikkien mielestä ihan tonttulakilta, mutta koska siihen ei saatu sen enempää selkoa, tuli isä siihen tulokseen, että se on pudonnut joltain tontulta, joka on kurkkinut ikkunan takana, ovatko Vilina ja Sameli olleet kilttejä.
- Ollaan me ainakin yritetty, sanoi Vilina ja tönäisi Samelia niin, että Sameli putosi penkiltä.
- Niin ollaankin, tosi kilttejä, myönteli Sameli ja nappasi Vilinalta villasukan ja heitti sen Mosselle.
- Niinpä näyttää, hymähti isä vilkaisten äitiä.
Äiti puolestaan ihmetteli ääneen, miten Pietari syö nykyään enemmän puuroa kuin aikaisemmin. Melkein tupla-annoksen entiseen verrattuna. Eihän se kohta mahdu tuonne koloonsa hellan ja kaapin väliin tuolla syömisellä.
- Kyllä ne kohta huomaavat, että meitä on täällä kaksi tonttua syömässä, tuskaili Vilhelmi.
- Ei ne siitä välitä, minä syön aina talvella vähän enemmän - varsinkin näin alkutalvesta. Olen vähän niin kuin karhu. Tiedäthän, pitää kerätä rasvavarastoa talvea varten, rauhoitteli Pietari.
- Mutta mitenkäs se Tonttu Torvinen ja Kyöpelinvuoren Leidit, saitkos sinä heihin yhteyttä?
- Kyllä Tonttu Torvinen vastasi, ja lupasi puhua Leidien kanssa. Ottaa yhteyttä heti kun Leidit vastaavat. Mutta Torvinen itse sekä Lauri auttavat kyllä, Vanhan Rouvan neuvoessa. - Joulumuori soittaa, onkohan hän löytänyt jotakin? Täytyy vastata nopeasti. Vilhelmi. Onko se Joulumuori? Mitä sinne Korvatunturille kuuluu? Ai löysitte kirjekuoren ja se on osoitettu sinulle? Onko se Joulupukilta? Et ole avannut vielä. Voi hyvä Joulumuori, kyllä sinun täytyy se avata mitä pikimmiten, että saadaan lisää tietoa, että tiedetään mistä päin lähdetään etsimään. Selvä juttu, huomiseen! huuteli Vilhelmi Joulumuorille.
16. joulukuuta
- Vilhelmi, kuuletkos sinä? Simeoni auttaa sinua, nyt kun talon väki on kaikki ulkona, menemme kaikki kipin kapin vintille ja pistämme toimeksi. Meillä on tarpeeksi tietoa, että voimme ainakin aloittaa pyytämällä apua sillä aikaa kun odotamme uutisia Joulumuorilta. Minulla on ajatus ja siinä tarvitaan nyt erityisesti Vilhelmin taitoja. Reippaasti nyt, hoputti Pietari.
Nuutinojan väen tullessa sisälle, Mosse-kolli katseli uteliaana vintin portaisiin ja oli juuri loikkaamassa ensimmäiselle tasanteelle, kun isä sai sen kiinni.
- Ehei Mosse, sinne sinulla ei ole asiaa, siellä ei ole hiiriä eikä mitään muutakaan mitä sinun pitäisi nyt vahtia. Sitä paitsi siellä on aika kylmäkin.
Mosse oli vähän eri mieltä, mutta minkäpä se teki - tontut olivat ehtineet vintin portaiden pimeydessä livahtaa siltä piiloon.
Mutta se myssy.. sen Mosse kyllä uskoi tunnistavansa, olihan hän kuullut tonttujen puheet. Joulumuorin tekemä häivytys Vilhelmin tonttulakille ei ollutkaan onnistunut
- olikohan matka liian pitkä?
Tontut olivat nyt turvallisesti vintillä, sieltä heitä ei kukaan löytäisi ja kadonneen Joulupukin etsintä voisi nyt jatkua. Pietari yskäisi ja aloitti:
- Uolevi tuossa aikaisemmin ehdotti, että ottaisimme yhteyttä Kyöpelinvuoren Leideihin. Minä tiedän, että tontut ei juuri heistä perusta eikä Leidit juuri tontuista, mutta minä tiedän myös, että Uolevin mainitsemat Leidit asuvat tällä kertaa paikassa, jossa on myös muutama tonttu. Siellä on kuulemma ainakin Tonttu Torvinen, tiedättehän sen kuuluisan Torvisen tonttusuvun? Ja sitten on Lauri. Ja sitten on vielä Vanha Rouva, joka pitää Leidit ja tontut lempeästi sovussa.
- Minä ajattelin, että jos sinä Vilhelmi ottaisit niillä vempaimillasi yhteyden vaikka niihin Tonttu Torviseen ja Lauriin, kertoisit tilanteen ja pyytäisit heitä kysymään, josko ne Kyöpelinvuoren Leidit voisivat lentää tänne mitä pikimmiten meidän avuksemme ja siinä matkalla samalla katsella, näkyykö Joulupukkia, Kaikista Salaisinta Kirjaa ja Itestää? Poron minä uskon kääntyvän takaisin kohti Korvatunturia, kun lumi loppuu.
Vilhelmi oli vieläkin vähän säikähtynyt nähtyään tonttulakkinsa, mutta kun ei kukaan muu tuntunut siitä välittävän, päätti antaa asian olla ja lupasi yrittää yhteydenottoa.
Madame Bukee; Krakovasta
Hyvän mielen joulukalenteri luukku 15: Kuuntele joululaulu
Mikä on rakkain joululaulusi? Soiko kappaleessa harras tunnelma vai tanssivatko tontut polkka? Kuuluu joulussasi nostalgia vai tuoreet jouluhitit?
******
Rakkain joululaulu 🤔 En voi sanoa, että olisi sellaista, mutta on suosikkeja ja lempilauluja.
Tonttu on niistä yksi. Ruotsalaisen Viktor Rydbergin kirjoittaman ja Valter Juvan suomentaman runon pohjalta tehty joululaulu.
1939 Antony Parviainen. Raskasta Joulua konserttien ja kaiken kaikkiaan koskettavin laulu Antonyn laulamana.
Mielenrauhaa. Jarkko Aholan laulamana, kiitos.
Konstan joululaulu.
Lempijoululauluni ovat melankolisia - niin kuin suomalainen musiikki kai yleensä - mutta johtuu kai siitä, että joulu tuo mieleen kaikki he, jotka eivät enää ole luonamme.
Meillä ei juurikaan kuunnella joululauluja muuten kuin jos minä kuuntelen kuulokkeilla tai jos tulee joku konsertti. Tai jos tulisi. Valitettavasti nekin.. Hsst... Ovat mitä ovat, ei ole pakko katsoa 🤗
🧑🎄🧑🎄🧑🎄🧑🎄
Sain eilen pyyhittyä ne pahuksen pölyt - ne jotka on huudelleet jo pitkän aikaa. Pölyä riittää vieläkin, ehkä ehdin pyyhkiä nekin vielä huomenna sen jälkeen kun on käyty kaupassa. Jos en, niin sitten en. Ei Poika mitään tupatarkastusta tule tekemään.
Ei Naapuri-Ystäväkään valittanut pölystä. SE mistä pyyhin ne pölyt. Se on hyllykkö joka on täynnä laseja, A-nopin keräämiä. Olisi silloin alun perinkin kun tänne muutettiin ja ne lasit pestiin, pitänyt ottaa kuvia siitä hyllyköstä. En nimittäin käsitä miten ne lasit siellä oli, niin että sinne mahtui vielä muutakin. En vaan ymmärrä. Aino selitys on, että tietyt lasit oli päällekkäin 🤔 (Parittain, toinen ylösalaisin)
Perjantaina kun käytiin siellä kalakaupassa, onnistuin pudottamaan aurinkolasini lattialle - ehkä sadannen kerran noin ylipäätään - ja tietenkin ne tällä kertaa meni rikki. Jos olisi pelkästään linssit irronneet, ne olisi ollut korjattavissa, mutta nyt ne napsahti yhdestä kohtaa poikki, eikä mikään meidän pikaliimoista joko enää toimi (minusta mahdotonta) tai sitten lasien muovi hylkii pikaliimaa. Eli se niistä aurinkolaseista. Lähikaupungin optikolta olisi saatavilla lasien päälle laitettavia aurinkolaseja, mutta onko mun laseihin.
KUKA MUU MUKA?
Eilen illalla sain hepulin ja meinasin tukehtua lääkkeisiin - ja pissata housuuni 🫣 (Miksi muuten silloin aina tulee hirveä pissahätä, kun saa hirveän hepulikohtauksen, etkä voi lähteä vessaan?)
Minulla on aina vesipullo tuolin vieressä, jotta tulisi päivän mittaan juotua edes se litra. Eilen illalla avasin vesipullon valmiiksi, kippasin iltalääkkeet kämmenelle ja siitä suuhun ja meinasin saman tien kaataa vettä kämmenelle - huuhdellakseni epilepsialääkkeet alas... Onneksi tajusin ajoissa mitä olin tekemässä ENKÄ kaatanut.
En voinut juoda sitä vettä, en lähteä vessaan ja epilepsialääkkeissä on sellaisia jotka sulaa suussa ja maistuu ihan p..un pahalle. Ja Mursu tietenkin katsoi, että "no nyt se sekosi lopullisesti" kun en tietenkään saanut sanottuakaan mitään.
KUKA MUU MUKA?
Joulukalenterisukissa olisi tänään ollut kantapään teko, mutta koska olin jäljessä, tein ne eiliseen asti ja kantapäät jäi tekemättä. Hyydyin. Jonain päivä sitten taas.
Mistelit on jumissa. Pitäisi koettaa laskea kudotut kerrokset ja kokeilla, saisinko purettua ne johonkin sopivaan kohtaan ja jatkaa sitten siitä. Olen sitä mieltä, että niissä on IIISO virhe. Inhottava virhe paremminkin. Saisin varmaan sen jemmattua, mutta se ärsyttäisi itseä.
Tutkitaan ja hutkitaan.
