Isoäidin neliöstä on moneksi

Tällä kertaa isoäidin neliöistä tuli töppöset. No eihän sekään nyt sinänsä mitään uutta ole, onhan noita töppösohjeita varmaan netti täynnänsä.

Mutta kun. No tiedättehän te sen, että Pöllölle sattuu ja tapahtuu. Yllättävän pitkään on minusta ollutkin suht rauhallista. Sitä metsäretkeä lukuunottamatta, mutta sillehän ei voinut mitään, Riesa elää omaa elämäänsä.

Joskus kesällä esittelin teille tietokonepöytäni, joka on osoittautunut perin näppäräksi. Sen ainoa vika on ollut sama kuin sen edeltäjänkin, sen taittopatjajakkarasysteemin. Se tahtoo kerätä kaikenlaista tavaraa, vaikka kuinka pistän hanttiin.

Siinä oli, siis OLI, pyörät. Yksi pyörä irtosi ja sitten kävi ilmi, että pyörät on laitettu siihen itse jälkikäteen. Selvä. Ostetaan uudet pyörät. AM lähti suorittamaan tehtävää. Vaan eipä löytynyt sopivia. Edellisetkin kun oli jo kiilattu paikalleen parilla rullalla maalarinteippiä..

AM osti jalkoihin muovitulpat. Ihan ok, pöydän varsinainen tarkoitushan olikin, että on paikka johon saan laskea tämän läppärin käsistäni kun en enää käytä tätä. Lattia ei ole hyvä vaihtoehto, eikä muutakaan paikkaa ollut. Mutta olihan tota pöytää kiva liikuttaa - niistä tulpista vaan lähti ilkeä ääni. Jo kuluneesta lattiasta enää niin väliä.

Huopatalloja löytyi siivouskaapista vaikka kuinka ja paljon, mutta kun kaikista oli liima kuivunut. Tyhmää. Sen jälkeen naapurisohvalta vilkaistiin merkitsevästi. "Onhan sulla lankaa..."
Jaa niin, että minäkö? Tekisin tuolle töppöset? Tai jotain? "Nii-in".  No joo, miksei, eihän siinä nyt kauan mene..
Siispä hommiin... Ei kun, hetkinen. Voi kissanvillat ja koiran häntäkarvat!  😖

Tän juomapullon PITI olla TIIVIS!!!! Tää sohvan istuintyyny on MÄRKÄ. Siis MÄRKÄ! Ja selkänojakin vähän. Ja ei kun taas mielikuvitus töihin. Selkänojan päällikangas lähti pois helposti, mutta istuintyynyn päällikangas...ehei.. tätä me ei oteta pois, koska me ei saada sitä takaisin. Itku ja hammastenkiristys.
Mutta periksi ei anneta, ei ikinä! Me pistettiin pyyhe sinne päällikankaan ja sisustyynyn väliin imemään sitä vettä ja sitten se koko hässäkkä tuohon kattotuulettimen alle kuivumaan 👍
Ja parin tunnin päästä se oli jo melkein kuiva! Nyt kun se saa olla tuossa ihan rauhassa, kun ei siinä kukaan istu, niin se loppukin kosteus häviää.

Ja ne töppösetkin on valmiit ja paikallaan. Alakerran naapuri tykkää. Ja minä. Nyt se liikkuu taas, hiljaa hiljaa hiipien.