Isoäidin neliöstä on moneksi




Tällä kertaa isoäidin neliöistä tuli töppöset. No eihän sekään nyt sinänsä mitään uutta ole, onhan noita töppösohjeita varmaan netti täynnänsä.

Mutta kun. No tiedättehän te sen, että Pöllölle sattuu ja tapahtuu. Yllättävän pitkään on minusta ollutkin suht rauhallista. Sitä metsäretkeä lukuunottamatta, mutta sillehän ei voinut mitään, Riesa elää omaa elämäänsä.

Joskus kesällä esittelin teille tietokonepöytäni, joka on osoittautunut perin näppäräksi. Sen ainoa vika on ollut sama kuin sen edeltäjänkin, sen taittopatjajakkarasysteemin. Se tahtoo kerätä kaikenlaista tavaraa, vaikka kuinka pistän hanttiin.

Siinä oli, siis OLI, pyörät. Yksi pyörä irtosi ja sitten kävi ilmi, että pyörät on laitettu siihen itse jälkikäteen. Selvä. Ostetaan uudet pyörät. AM lähti suorittamaan tehtävää. Vaan eipä löytynyt sopivia. Edellisetkin kun oli jo kiilattu paikalleen parilla rullalla maalarinteippiä..

AM osti jalkoihin muovitulpat. Ihan ok, pöydän varsinainen tarkoitushan olikin, että on paikka johon saan laskea tämän läppärin käsistäni kun en enää käytä tätä. Lattia ei ole hyvä vaihtoehto, eikä muutakaan paikkaa ollut. Mutta olihan tota pöytää kiva liikuttaa - niistä tulpista vaan lähti ilkeä ääni. Jo kuluneesta lattiasta enää niin väliä.

Huopatalloja löytyi siivouskaapista vaikka kuinka ja paljon, mutta kun kaikista oli liima kuivunut. Tyhmää. Sen jälkeen naapurisohvalta vilkaistiin merkitsevästi. "Onhan sulla lankaa..."
Jaa niin, että minäkö? Tekisin tuolle töppöset? Tai jotain? "Nii-in".  No joo, miksei, eihän siinä nyt kauan mene..
Siispä hommiin... Ei kun, hetkinen. Voi kissanvillat ja koiran häntäkarvat!  😖

Tän juomapullon PITI olla TIIVIS!!!! Tää sohvan istuintyyny on MÄRKÄ. Siis MÄRKÄ! Ja selkänojakin vähän. Ja ei kun taas mielikuvitus töihin. Selkänojan päällikangas lähti pois helposti, mutta istuintyynyn päällikangas...ehei.. tätä me ei oteta pois, koska me ei saada sitä takaisin. Itku ja hammastenkiristys.
Mutta periksi ei anneta, ei ikinä! Me pistettiin pyyhe sinne päällikankaan ja sisustyynyn väliin imemään sitä vettä ja sitten se koko hässäkkä tuohon kattotuulettimen alle kuivumaan 👍
Ja parin tunnin päästä se oli jo melkein kuiva! Nyt kun se saa olla tuossa ihan rauhassa, kun ei siinä kukaan istu, niin se loppukin kosteus häviää.

Ja ne töppösetkin on valmiit ja paikallaan. Alakerran naapuri tykkää. Ja minä. Nyt se liikkuu taas, hiljaa hiljaa hiipien.





Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Mulla oli itse asiassa joskus ajatuksena tehdä keittiön tuolien jalkoihin tuollaiset samanlaiset - taitavat ollakin tuolla jossain vielä kesken.. Niitä vaan olisi pitänyt tehdä JOPA 16 kpl - kauhea määrä! :D

      Poista
    2. Juu, on melkoinen määrä. Toisaalta ehkä siinä telkkua tuijottaessa ehtisi niitäkin väkertää :)

      Poista
    3. Totta, tässä niitä samalla tulisi, ja kun osa on jo tehtynä. Kun vaan löytäisin ne jostain :) Toisaalta, on niin monta asiaa mitä pitäisi tehdä...
      Pienten lapaset valmiiksi, toinen Riikka -sukka, kirjoa se yksi kastemekon nimi ja syntymäaika (ollut meillä kaksi vuotta...), neuloa ystävällä hartianlämmitin, pistellä Pikkuveljen syntymätaulu, pistellä yksi toinenkin taulu, ja ne kaikki keskeneräiset ja ja ja ja... Voi huokaus.
      Ja välissä pitäisi lukeakin. Hmmm...
      Mun vuorokaudesta loppuu tunnit - pitää tehdä lukujärjestys :D

      Poista
  2. Ehkä maailman suloisimmat töppöset!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ne on kyllä kieltämättä aika hauskat munkin mielestä.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Liukuu lattialla tosi hyvin eikä kuuluu hiiskahdustakaan. Kyllä kannatti!

      Poista
  4. Nyt vain vinkkiä Niksi-Pirkkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi meidän neulekerholainen laittoi kuvan; hän oli tehnyt keittiön tuoleihin vastaavanlaiset, eri värisiä vain. Ne olivat myös hauskan näköisiä, kun oli värikkäitä.

      Poista
  5. Loistavaa suorastaan! Harmi, kun ei ole mitään mihin töppösiä tekisi. Tosin minähän neuloisin, en virkkaisi tietenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Minusta tuntui, että virkkaamalla sain sopivamman kokoiset.

      Poista
  6. Kaikkee sitä näkee, kun vanhaksi elää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me mitään vanhoja olla - eihän? Ehkä jo tovi eletty.. "Se paljon näkee, ken kauan elää" ;)

      Poista
  7. Huippuidea ja halpa, jos sattuu lankaa olemaan omasta takaa...
    Olen nähnyt sellaisia virkattuja töppöjä tuolinjalkoihin. Ensin virkataan pyörylä ja siitä sitten ylöspäin. Ne sitten pujotetaan tuolinjalkoihin. Ovat kuin pienet sukat. Näkemäni oli virkattu iloisenvärisistä jämälangoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Jämälankoja löytyy - tuo kerä sattui ensimmäisenä käteen, en sen kummemmin edes ajatellut väriä.
      Noissa on myös se hyvä puoli, että voi tehdä uudet sitten kun kyllästyy noihin tai kun kuluvat puhki. Ja nuo pyyhkii pölyt samalla kun tuota pöytää liikuttaa :)

      Poista
  8. Tänään on jo 29. 9. Miten edistyy minimalismi- pelisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitaasti - olen tosi paljon jäljessä.... Poistettavaa tavaraa on kyllä, mutta kuukausi tosiaan loppuu kohta ja mä olen vasta...No just ja just puoli välissä; just siirsin kuvat valmiiksi uutta päivitystä varten.
      Tänään oli tarkoitus pistää hihat heilumaan oikein tosissaan, useammallakin saralla, mutta sitten AM ehdotti ajelulle lähtöä ja sepä ei ollutkaan hassumpi juttu - siitäkin saatte nähdä kuvia jossain välissä.

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)