tiistai 25. syyskuuta 2018

Metsäretki Lepakkolaavulle

Maanantaina reippailtiin. S ja minä ja Riesa. Pieni valkoinen Siiri-koira ja toistakymmentä muuta reipasta retkeilijää.

Olen tainnut ennenkin sanoa, että asuinpaikkamme on loistava. Monestakin syystä. Kovalla sateella ei tarvitse pelätä vedenpaisumusta, koska asumme mäen päällä: kaikki vesi valuu täältä alas. Yksi vika tässä on. Tänne ei pääse mistään suunnasta ilman, että pitää kiivetä mäki ylös.  Eikä täältä pääse myöskään alas, ilman että pitää laskeutua se mäki alas. Eikä ne mäet ole mitään ihan pieniä.
Helpoimmalla pääsee, kun tulee tuolta Riihimäen, Tampereen suunnasta, sieltä päin on vähän tasaisempaa.

Olin eilen ensin päivällä kaupungissa ja kun istuin bussissa keskittyneenä vastaamaan ystävän viestiin, kuulin yhtäkkiä edessäni istuvan vanhan rouvan tokaisun "Jestas sentään, mistäs tuo vesi tulee!" Ja kun katsoin ikkunasta, bussin vasemmalla puolella satoi kaatamalla! Oikealle puolelle se ei ollut vielä ehtinyt. Kotiin ei ollut enää pitkä matka ja vähän harmittelin sitä sadetta; olisi nyt odottanut vielä viitisen minuuttia, niin olisin päässyt kuivana kotiin. Ja kas - kun oma pysäkki tuli, niin kaatosade oli muuttunut enää muutamaksi pisaraksi. Jos olisin jatkanut vielä seuraavalle pysäkille ja kiertänyt naapurin pihan poikki kotiin, niin olisin välttynyt niiltäkin pisaroilta 😂

Oli ollut puhetta, että lähdetään metsäretkelle, mutta lähtöhetken aikaan näytti sateiselta.. Mennäänkö käymään vaan kirjastossa? S otti kuitenkin varoilta eväät mukaan, jos sitten kuitenkin. Eikä se sitten satanutkaan. Kirja ja sadevaatteet repussa jatkettiin matkaa - alamäkeen. Auts, auts. Se kyllä tuntui jaloissa, kun lopulta päästiin kokoontumispaikalle, alkoi reidet täristä.

Retken veti nuori mies, joka teki samalla jonkinlaista näyttökoetta, opiskeli... retki- ja eräoppaaksi (meniköhän se oikein?) ja hänellä oli vanhempi mies "varjona" mukana, seuraamassa miten homma hoituu. Hoitui se, oikein mallikkaasti. Varoitin etukäteen, että on yksi tämmöinen rääpäle - ei kokonsa puolesta, mutta muuten - mukana.

Ihan ensimmäisenä oli kiivettävä lyhyt, mutta sitäkin jyrkempi mäki ylös. Kiirehän meillä ei ollut ja minä pidin pienen kuvaustauonkin, kun löysin taas yhden menninkäisten majan:




Kun me viimeisetkin päästiin mäen päälle ja pysähdyttiin huilaamaan ja kuuntelemaan mitä retkenvetäjällä oli sanottavaa, päätin istahtaa kaatuneelle, jo lahoamassa olevalle puunrungolle - mitä oli juuri lähtiessä sanottu jokamiehen oikeuksista? Ei riehuta, ei katkota puita jne ja minä melkein rusikoin sen puuparan kokonaan hengiltä. Pikkuhiljaa alkoi vetäjän puhe kaikota ja kaikota ja just ehdin sanoa S (olin ollut sanovinani taas muutakin, mutten sitten kuitenkaan, kuulemma). RIESA! Ihan kuin olisin manannut sitä siellä lähtiessä! No eihän siinä mitään, paitsi että oli kuulemma taas ollut kauheat menohalut ja S oli joutunut hillitsemään, etten lähde liikkeelle, ennen kuin olen toennut. Voi Riesa minkä mulle teit. Vaan ei siinä mitään, siksipä olen avustajan anonut ja saanut ja hän on mulle enemmän kuin tarpeellinen 💗

Lopulta päästiin kuitenkin taas liikkeelle ja ihmeteltiin metsää ja sen monimuotoisuutta ja mitä kaikkea siellä näkeekään - ja miten eri tavalla kun katsoo eri kulmasta. Osa porukasta kävi vielä tekemässä pienen mutkan, mutta me nähtiin S:n kanssa jo kota ja tuli ja oikaistiin suoraan sinne paistamaan makkaraa. Hieno kota, Steiner -koululaisten rakentama.





Tuota kattoa ollaan joskus lenkillä katseltu, mutta ei olla tohdittu mennä tarkemmin tutustumaan. Tuosta kun ei ole pitkä matka asutusalueellekaan, on ajateltu, että jos se onkin jonkun piharakennus 😊




Muiden tultua paikalle alkoi kahvinkeitto - nokipannukahvit, vaikkei pannut kyllä olleet ollenkaan niin nokisia kuin meidän latuyhdistyksen iso pannu.... Teetäkin oli tarjolla ja mehua mukana olleelle pienelle reippaallee miehelle.

Ja ensimmäisen kerran elämässäni näin TIKKUPULLAN paistamista. Ja sain myös maistaa = syödä, ei sitä enää ihan pelkäksi maistamiseksi voinut sanoa, tikkupullaa. Oli se hyvää. Varsinkin kun ei ole pitkään aikaan syönyt pullaa.





Joku oli tuonut metsään myös tällaisen valtavankokoisen puun tyviosan. Se oli kuulemma sinne tuotu, joku kävi siihen tarkemmin tutustumassa ja sanoi, että kyllä se on erikseen sinne tuotu.  Tämä oli siis siinä laavun lähellä. Näin valoisaa oli vielä kun mentiin laavulle, mutta hyvin pian alkoi hämärtää ja ilta pimentyä.






Illan pimetessä nuotiolla olisi istunut kauemminkin, mutta muutkin alkoivat pikkuhiljaa tehdä lähtöä. Muut jäivät vielä viettämään lyhyen rentoutumishetken, mutta me lähdimme pois, sillä pääsimme laavulta oikopolkua pitkin suoraan valaistulle lenkkipolulle joka toi meidät kotinurkille - ilman ala- ja ylämäkiä.
AM olisi toki tullut hakemaan meidät mäen alta, ei olisi tarvinut enää kiivetä mäkeä ylös, mutta kun vanhan retkeilijänä olin unohtanut kotiin kaikki retkeilijän tarvikkeeni:
- kuksan
- makkaratikun
- talouspaperin
- otsalampun
- taukotakin

Oli siis parempi kiittää seurasta ja hipsiä suorinta tietä kotiin.

"Varjolle" annoin palautetta, että hyvin meni, hienosti hoidettu homma 👍

Kotiin tultua sohvan alle torkkumaan ja odottamaan nukkumaan menoa; perinteinen "herätä mut sitten kun pitää mennä nukkumaan".

Aamulla tai oikeastaan koko yön särki päätä, mutta kyllä se päivän mittaan helpotti ja viimeistään siinä vaiheessa kun pääsi pitkästä käsityökerhoon kirjastoon! Liki kaksikymmentä ystävää joita ei ollut tavannut moneen viikkoon - ja arvatkaa vaan millainen meteli siitä naislaumasta lähtee! En kyllä yhtään ihmettele, ettei sinne yksikään mies uskalla nenäänsä pistää.

Huivini sai kiitosta ja ihailua ja ohjetta etsittiin Ravelrysta kimpassa - ainakin pari mietti jo lankaa siihen!

Näitä jälkiä ollaan ihmetelty jo muutaman kerran matkalla kirjastoon ja takaisin. Mistä ne tulevat ja minne ne vievät? Kenen ne ovat?




Eli Repun haaste Loppuvuoden Luontoretket, sinne on nyt 2 retki. Vielä on aikaa saada ne loputkin kasaan...

Niin, ja sen laavun nimi tosiaan on Lepakkolaavu 😊😊








15 kommenttia:

  1. Kiva nuotioretki. Tikkupulla on ihan ok, paitsi että se jää aina osittain raakaksi ja osittain palaa. No ehkä se on sitten keskimäärin sopivasti paistunut. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli sisältä sopiva, mutta kieltämättä päältä vähän palanut. Mutta ulkona maistuu melkein mikä vaan. Melkein. Luulen, että kesäkeitto ei maistuis edes ulkona :) Ainakaan mulle. Puistattaa ajatuskin.

      Poista
  2. Hieno laavu! Kivaa, että kaupungissakin on mahdollisuus paistaa tikkupullaa laavulla, ettei sitä varten tarvi mennä jonnekin kansallispuistoon tai muualle korpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain, ja niin lähellä, eikä olla hoksattu, että se tosiaan on laavu.
      Täällä meillä on oikeastaan aika paljon laavuja ja tulistelupaikkoja ihan lähialueilla, ei tarvitse ihan hirvittäviä matkoja ajella päästäkseen retkeilemään ja makkaranpaistoon. Kun vaan tulisi lähdettyä useammin.
      Ja nyt mennyt kesähän oli niin kuiva, ettei tulta saanut tehdä mihinkään.

      Poista
  3. Nuo jäljet on selvästi jonkun (entisen) merimiehen, jolla on puujalka. Niih.

    Tikkupulla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, että tuokin asia tuli nyt selväksi, se on niin kauan meitä mietityttänyt.

      Tikkupullaa täytyy ehkä kokeilla joskus itsekin tehdä.

      Poista
  4. Metsäretket on upeita. Siellä on upeat maastot, miljoonia polkuja ja reittejä.

    Minullakin on viikonloppuna tavoitteena mennä metsään, josko niitä suppiksia olisi vihdoin tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ja nyt pitäisi vielä mennä metsään, ennen kuin tulee lunta ja ladut. Sitten ei taas täällä kaupungissa uskalla metsään mennä... Tosin meillä onneksi on lenkkeilijöille ja hiihtäjille omia reittejä.

      Muistathan käydä kirjaamassa metsässä käynnin Ylen sivuille!

      Poista
  5. Kerrohan minullekin, mikä sen huivin nimi on. Minäkin haluan etsiä ohjeen Ravelrystä. Teitkö projektin Ravelryyn?
    Onko minulta mennyt jotain ohi? Ihmettelin, kuka S, mutta se olikin avustajasi.
    Tikkupulla on hyvää. Sen tiedän, kun olen partiolainen... tai ainakin olin joskus.
    "Sohvan alle torkkumaan"? Mahduitko? Voi Riesa, minkä teit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna - minä ja mun kirjoitusvirheet :) Saatiin hyvät naurut AM:n kanssa tuosta "sohvan alle.." - enpä taas ollut lukenut mitä kirjoitin.. Sohvan alle en kyllä mahtunut; meillä ei mahdu edes imuri sinne, ei torkkumaan eikä imuroimaan, saati sitten minä :D Voi hyvänen aika sentään.. Pitäisköhän mun ruveta käyttämään oikolukijaa (AM), ennen julkaisua.

      Tuo Ravelry - en ole tehnyt sinne vielä yhtään projektia, kun
      1) en osaa - pitäisi opetella
      2) en tiennyt voinko tehdä, kun olen saanut sen ohjeen toiselta, en ole itse sitä tilannut?
      Tuo jälkimmäinen olikin asia, josta mun piti kysyä sulta.

      Ensimmäiseen löytyy varmasti ohjeita ja oppia Ravelrysta tai sitten saan apua yhdeltä meidän neulekerholaiselta, joka on Ravelryssa ja osaa vähän paremmin sitä käyttää kuin minä.

      Tuo huiviohje on Christine Vogelin Drop Stitch Scarf.

      Poista
    2. Olethan vaihtanut Ravelryn kieleksi suomen? Jo se helpottaa kummasti. Vasemmasta alakulmasta onnistuu. Sieltä löytyy Suomen lippu ja lukee Suomi. Minäkin voin neuvoa, vaikka sitten, kun tavataan. Ota Ravelryn tunnukset mukaasi ja joku älylaite. Minäkin tarvitsen sinun apuasi ristipistoasiaan. Yritän ehtiä laittaa sinulle siitä viestin. Villapesuohjelma- neulepodcastissa on neuvottu Ravelryn käyttöä. Heillä taitaa olla ihan erillinenkin opetusvideo. Ovat myös normijaksoissaan neuvoneet Ravelryn käyttöä ihan kädestä pitäen. Käy katsomassa Youtubessa. Suomalaiset podcastit- ryhmässä on myös "Oleellisten ketjujen ketju", jossa on hyviä neuvoja. Rohkeasti vaan kokeilemaan.
      Oman projektisi Ravelryyn voit tehdä jokaisesta käsityöstä, jonka aloitat. Olipa ohje sitten mistä hyvönsä. Siihen linkataa käyttämäsi ohje, jos sellainen on olemassa. Tilaa on myös omille muistiinpanoillesi. Siihen voit halutessasi kirjoittaa vaikka, keneltä olet ohjeen saanut.

      Poista
    3. Mun mielestä mulla on Ravelryssä kielenä suomi, mutta jotkut asiat on siltikin englanniksi?
      Jotain mä sain sinne räpellettyä ja yhden kuvankin lisättyä, mutta en tiedä teinkö oikein vai olenko ihan hakoteillä.
      Yksi asia on varmastikin ihan pielessä; kuva on keskeneräisistä Riikka -sukista ja siinä kuvassa on oikeassa yläkulmassa "WIP" - ei varmastikaan pitäisi, en tiedä mistä ja millä ihmeellä se sinne tuli, mutta en saa sitä poiskaan :(

      Mun mielestä sain kyllä luotua itselleni projektin niistä ja lisättyä sen kuvan sinne - sitten liityin sinne Palasia arjestamme -ryhmään ja se kuva näkyy kyllä sielläkin. Siihen asti meni kai oikein? Mutta se WIP???

      Nyt ne sukat on valmiit, päättelyä ja viimeistelyä vaille ja niistä voisi varmaan johonkin laittaa kuvan, mutta.... noh, ehkä mä ratkaisen ongelman vielä :)

      Poista
    4. Joo, ihan kaikkea ei oo vielä suomennettu, kun se on aika valtava työ ja sitä tehdään useiden vapaaehtoisten voimin.
      Kävin kurkkimassa projektisi. Hyvältä näyttää. Siinä kuuluukin lukea WIP, eli work in progress. Projektisi on siis työnalla, kesken. WIP poistuu, kun sukat on valmiit ja käyt klikkaamassa finished.
      Käy vielä siinä projektissasi klikkaamassa päivyristä, milloin aloitit sukat ja milloin valmistuivat. Ja tietysti toinen kuva valmiista sukista sekä projektisivullesi että Palasia arjestamme- ryhmän valmiiden töiden ketjuun. Instaankin voit laittaa kuvan sukista #riikkakal. Sieltäkin arvotaan palkintoja.

      Poista
    5. Kiitos ihana Susanna kun neuvot mua - kyllä mä pikkuhiljaa opin :)
      Voiko tuonne luoda/tehdä projekteja ja laittaa kuvia muista töistä kuin sellaisista, mistä on ohje tuolla Ravelryssa?

      Poista
    6. Tottakai voi! Siinä tulee eteen vaihtoehto, että ohje ei ole Ravelryssa. Valitset sitten sen, jos teet vaikka ns. omasta päästä. Yllättävän usein ohje löytyy kuitenkin Ravelrysta, jos on vaikka malli jostain lehdestä.

      Poista