perjantai 21. syyskuuta 2018

Näinkö unta keskellä päivää?

Ja vieläkin tuntuu unelta, vaikka olen hiplannut näitä monta tuntia - ja pistänyt AM:nkin kokeilemaan: "Kokeile nyt, miten pehmeät nää on - nää on ihanat!"

Postiluukku kolahti ja sieltä tipahti paksuhko kirje. Postileima... ei, en kyllä taida tuntea tuolta ketään. Lähettäjä... nyt ei kyllä raksuta....tai hetkinen...ei, eihän hän tiedä mun osoitettakaan, ei se voi olla...
Eikä kukaan ole sanonut olleensa reissussakaan. Voisiko sittenkin... Hmm...

Sakset, sakset, sakset... tänne heti mulle nyt sakset. Onneksi pienet sakset on aina tuossa vieressä ja niillä voi leikata IHAN mitä vaan, tarvittaessa vaikka rautalankaa, koska ne on semmoiset "kunhan tässä telineessä koristeensa olen" -sakset.

Kuoresta löytyi lyhyt kirje, jossa luki "Piti tehdä vähän salapoliisin hommia..."  😂 

Kirjeen kaverina kuoressa oli kaikki tämä ihanuus:


Ihanan pehmeät ranteenlämmittimet - just sopivan värisen mun takkiin, ja pöllöheijastin tietenkin.
Magneettinen kirjanmerkki ja tuo ihan pöllökoriste vaikka oveen. 

Kiitos, kiitos ihana Katsa 💕💕  Katsastellen -blogista. 

Olen taas sanaton ja valuttelen hiirille kylpyvettä.. 

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Päiväunet on tärkeitä :)
      Teidän ansiosta nään päiväunien aikaankin mitä parhaimpia unia - parempia kuin yöllä ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Eikö vain? Heijastimia ja kirjanmerkkejä tarvitaan aina ja tuo koristepöllö on ihana! Kunhan naapuri tuosta lähtee (toivottavasti ajallaan..) niin laitan sen oveen koristeeksi :)

      Poista
  3. Oli ihana päästä yllättämään <3

    VastaaPoista