Minimimamniali - ihan liian vaikea sana. Yksinkertaisesti Loppuvuoden 2018 haasteet, päivä 2

Tuo siivousprojektin sana minimanilismis, ihan niin kuin projektikin on ihan liian vaikeita mulle kirjoittaa, joten päätin täällä Pöllölässä yhdistää kaikki neljä haastetta yhden otsikon alle

Loppuvuoden 2018 haasteet

Jospa tuosta selviytyisin ilman pahempia kirjoitusvirheitä, mitään takeita en sille kyllä anna. Susanna kertoi siivonneensa keittiön pöydälle kertyneet paperi- ja lehtipinot ja antoi sillä mulle inspiraation siivota työhuoneen pöydän. Sinne oli taas vaan heitelty käsistä kaikki se mille ei muka ollut paikkaa, tai mille ei just sillä hetkellä keksitty paikkaa.
Olen varmaan ainoa, joka puhelimessa pidempään puhuessa piirtelee paperien kulmat täyteen kukkasia ja kiemuroita? Pöydältä löytyi mm. pari ruutupaperilehtiötä, joiden ensimmäiset sivut oli täynnä kukkasia ja jopa muistiinpanojen avainsanoja. Roskiin. Tyhjiä kirjekuoria joilla ei tällä erää ole käyttöä. Roskiin.
Iso nippu POSTIKORTTEJA. Lähettämättömät kalenterin väliin. Saadut pöllökortit niille kuuluvaan valokuva-albumiin. Osa korteista päätyi koristamaan työhuoneen ovea ja esim. muutama joulukortti omaan laatikkoonsa.... Että olihan siihen tuota tavaraa ehtinyt kertyä.
Lähetyslistoja, inventaariolistoja, hinnastoja. Kyllä, työpöytä ON iso ja kun tavarat niputtaa hyvin, niin ne mahtuu hyvin 😂 Oli siellä yksi sukantekelekin, joka päätyi keskeneräisten koriin - ehkä purettavaksi, tai sitten junakäsityöksi parin viikon päähän.
Mutta kiitos siis Susanna, sinun ansiosta pöydällä voi taas tehdäkin jotain.
Samaan syssyyn siivosin tämän mun tietokonepöydän, jonka alahyllylle oli jo ehtinyt kertyä melkoinen määrä kaikenlaista tavaraa. Siinä sivussa roskiin tipahteli sitten kaikenlaista pikku nippeliä ja paperin silppua.

Mutta niihin varsinaisiin haasteisiin:

1. Ryhtiliikkeen tuloksista kuullaan viikon päästä - onko tarpeen pitää kurinpalautusta vai mikä on suunta

2. Siivousprojekti (siis se vaikea sana)
Roskiin lähti nyt ne hyvät, mutta vanhat ja jo vähän rikkinäiset lenkkarit, Possun esimerkin kannustamana. Nekin olisi voinut kyllä teipillä korjata, mutta ehkä sellaiset 6-8 vuotta on ihan hyvä käyttöikä lenkkareille? Kaapissa odottaa kahdet käyttämättömät valmiina ja onhan tuossa muuten yhdet 6-vuotiaat, hyvin sisäänajetut nekin, ihan ehjät 😊

Kiertoon lähtee yksi reppu. Ihan ehjä, siisti ja hyvä reppu. Tarpeeton, sillä eihän ihminen kanna kuin yhtä reppua kerrallaan selässään, ja tuon jälkeen mulle jää vielä..ainakin 2 tuon kokoista, yksi vähän isompi (melkein rinkkakokoa) ja vielä yksi pieneen pakkaukseen rullattava. Ja niiden lisäksi meillä on AM:n reput, ainakin 2-3. Eiköhän me pärjätä.

3. Ulkoilua ei tullut auringonpaisteesta huolimatta tänään(kään) harrastettua, kun jumituin enempi tuohon siivouspuoleen. Mutta reipashan olin silti. 

4. Ja Repun itselleen laittamaan haasteeseen osallistun myös, sillä iloa ja hyvää mieltä kaipaa meistä jokainen - olkoon se sitten kuinka pientä tahansa. 

Joskus on hyvä "tyhjentää päänsä" ihan täysin kaikista ajatuksista. Luonto on siihen hyvä keino, mutta kun en yksin sinne enää pääse, niin on keksittävä muuta. Käsitöitä tehdessäkin pitää olla edes vähän kartalla. AM:llä on taito olla ajattelematta mitää ja sitä taitoa kadehdin. 

Mutta viime kesänä siskon luona käydessä Siskorakas iski käteeni kynän ja kirjan "tee tuosta" 😊 Minä tein ja innostuin niin, että oli pakko sitten lentokentältä lähtöä odotellessa etsiä, josko löytäisin ihan oman. Ja löysinhän minä.

Eilen illalla otin kirjan ja kynän taas esiin, keskityin siihen ja tyhjensin pääni. Se teki hyvää. Ja tässä on tulos: 

Siinä tämän sunnuntain puuhat.