torstai 20. syyskuuta 2018

Tiistaina oli taas kirjastopäivä - ympäristöneuvontaa ja lukupiiri

Edellisestä kirjastoreissusta olikin jo vissiin pari viikkoa, kun en viime viikolla päässyt neuletapaamiseenkaan, kun epilepsiayhdistys oli järjestänyt sairaalan epilepsiahoitajan tapaamaan meitä.
Se on harmi, kun osuu monta mielenkiintoista tapahtumaa päällekkäin.

Tällä viikolla kuitenkin oli kirjaston Lukupiiri, ja Lukupiirin tämän kertaisesta kirjasta, Elina Hirvosen Kun aika loppuu, kirjoitinkin toiseen blogiin, Pöllö lukee ja kuuntelee.  Seuraavana on John Williamsin  Butcher's Crossing.

Ennen Lukupiirin alkua, koko iltapäivän, kirjastossa oli paikalla Ympäristöneuvoja ja siellä oli mahdollisuus myös pieneen tietokilpailuun: osaatko lajitella jätteet oikein.  Oikeassa reunassa olevissa pyöreissä purkeissa oli erilaisia jätteitä ja purkit piti osata lajitella oikein värikkäisiin laatikoihin. Selviydyin tehtävästä täydellisesti - ja sain palkkioksi heijastimen 😍



Posti toi maanantaina kirjeen. En ensin muistanut, että olin jo perjantaina saanut viestin, että kirje on laitettu matkaan ja luulin, että Possu Munkki on ollut nopea ja laittanut kirjeen tulemaan, mutta kun avasin kirjeen niin - sepä olikin kummitytöltäni ja siellä oli mulle tehty rannekoru 😘 Ja tietenkin se ihana kirje. Voi noita ihania pieniä tyttöjä! 



Maanantaina saimme Äitirakkaan kanssa Prinsessa-Ballerina-Rakentajalta ääniviestin Whatsappin kautta 😀 "Minä rakastan..." 💖💖

A-noppi pääsi tiistaina kotiin, AM kävi hänet viemässä. Saa nähdä kuinka hän nyt siellä sitten pärjää. Toki siellä käy kotiapua ja lähikaupan kanssa  tehdään kotiinkuljetus sopimusta ja kaikkea sen sellaista, mutta siltikin.                                                                                                                                                                                                                                                                                                            AM on pitkään halunnut tällaista vanhaa kynttilänjalkaa ja nyt hän sen sitten sain, A-nopilta. Nyt puuttuu enää se yömyssy, se sellainen hiippalakki, tiedättehän.
Viikonlopun reissu Pojan luo meni hienosti! Perjantaiaamuna lähtiesäa aurinko paistoi ja oli hyvä mieli lähteä.  Edessä oli monta tuntia junassa istumista; ensin lyhyempi matka kotoa Tikkurilaan ja sieltä sitten suoraan Vaasaan. Molempiin juniin oli varattu paikkaliput, ikkunapaikat, mutta koska matka kotoa Tikkurilaan oli sen verran lyhyt, en pyytänyt paikallani istuvaa rouvaa vaihtamaan paikkaa, vaan jäin istumaan käytävän puolelle. Hän oli jostain Itä-Suomesta ja miten siinä sitten meillä rupesikin juttu luistamaan - ja arvatkaapa mistä me puhuttiin? No tietenkin kirjoista ja lukemisesta 😂😂

Juna pysähtyi muutaman kerran matkan aikana ja Miniäkokelas tuli samaan junaan matkan varrelta, mutta jäi junan ensimmäiseen vaunuun kun minä taas istuin viimeisessä vaunussa. Poika oli meitä kuitenkin vastassa ja koska aikaa hotelliin kirjautumiseen oli sen verran sopivasti, kävimme syömässä kiinalaisessa. Syötyämme menimme kirjautumaan hotelliin, minä ja Poika (huone kun oli varattu 2x mmmmm nimellä). Hotellihuone oli "aika vaatimaton"...



TV:tä pystyi katsomaan sekä olohuoneen puolelta että sängystä ja sauna ja poreammeha oli tietysti ihan luksusta - vaikken minä niitä käyttänytkään, mutta nuoret niitä kävivät saunassa. 
Ja tuosta wc-istuimesta vaan oli pakko ottaa kuva kun siinä oli noin kauniit koristeet 😉

Jäin hotellille ottamaan pienet torkut, en osannut junassa nukkua, vaikkei siellä meteliä ollutkaan, ja Poika ja MK lähtivät käymään Pojan asunnolla. Sen jälkeen kun he palasivat, lähdimme kaupungille. 

Vaasan vanhaa vesitornia käytetään myös kiipelytornina.


Vaasan Hovioikeus ja sen takana olevan puiston vanhoja lehmuksia. Kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka ja paljon, mutta sitten tuli tämä vanha "ei näe metsää puilta" -tunne, enkä enää osannutkaan ottaa kuvia. Ihailin vain kaikkea ja kuuntelin historian luentoa. Hyvin on Poika läksynsä nykyisestä kotikaupungistaan lukenut - vaikkei se opiskeluun mitenkään liitykään. 

Tuossa kellertävässä rakennuksessa oli Taitoshop - arvaatte varmaan, että siellä oli kaikenlaisia ihania tavaroita. Olisi pitänyt olla säkillinen rahaa mukana kun sinne mentiin. Jo tuo talo oli ihana ja koko pihapiiri, kuva vaan jäi ottamatta. Paitsi tuo matala ovi, mikä lienee kellarin tai varaston ovi. Se oli jotenkin niin hauska pieni ovi. Jopa minä olisin joutunut kumartumaan siitä kulkiessani. 

Pari lankakauppaa Poika löysi pyynnöstäni; halusin yhdet paksummat sukkapuikot (jotain muuta kuin Novitan harmaat jotka olisin saanut Sittaristakin). Ensimmäisessä ei ollut kuin lankoja. Lankoja. Lankoja. Ihania värejä. Huokaus. 

Toinen lankakauppa oli ihan vieressä ja luulin jo, ettei siellä ole kuin niitä Novitalaisia, mutta sitten tulikin suomea ruotsalaisittain puhuva mies kysymään tarvitsenko apua. Kysyin, olisiko muita puikkoja - ja kyllähän niitä löytyi. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, mies oli jo kadonnut palvelemaan muita asiakkaita. Hymyilytti vähän. Valitsin bambupuikot ja siirryin kassalle. Ennen kuin sain maksaa, mies sanoi, että hän näyttää minulle jotain, ei ole pakko ostaa, mutta hän haluaa esitellä jotain. En nyt enää muista mikä lanka se oli, mutta jotain lankaa hän esitteli, puhui niin nopeasti, että ihan hengästyin  Ihan tuttu lanka se oli, luulen, että mulla on sitä lankaa tuolla marinoitumassa ja sanoinkin, että mulla on sitä lankaa kotona. "Nyt äkkiä neulomaan siitä sukat, niin voit tulla ostamaan sitä lisää" 😂😂

Siinä lankakaupasta toiseen kävellessä (välimatkaa ei varmaan ollut kuin 10 metriä), mietittiin, että mitenkähän ne pärjää, kun ovat niin lähekkäin. No, kun tultiin ulos, niin ajateltiin, että kyllä ne varmaan pärjää ihan hyvin: jälkimmäisessä oli laaja valikoima kaikkea muutakin lankojen lisäksi, puikkoja ja muita tarvikkeita - ja se hengästyttävää vauhtia puhuva, oikein mukava kylläkin, mies. 
Toisessa liikkeessä näytti olevan vain lankoja, mutta siellä oli hyvin rauhallinen tunnelma, siellä sai ihan rauhassa hiplata ja puhua sitten kun siltä tuntui. Molemmille varmasti riittää asiakkaita. 

Lankakaupan jälkeen käytiin vielä yhdessä sisustustavaraliikkeessä hiplaamassa kaikenlaisia hauskoja pieniä esineitä sekä kahvilla.

Kotimatka Vaasasta Tikkurilaan oli pitkääkin pidempi, mutta toisaalta meni nopeasti, yhtäkkiä oltiinkin Tampereella. 

Ja Tikkurilasta kotiin - sitten taas saatiinkin vaan sutinaa aikaiseksi.... Lipussa luki: Vaunu 1, yläkerta, paikka 79. Aseman taulusta katsoin, että vaunu 1 on heti veturista seuraava, joten tälläsin itse laiturille sopivaan kohtaan ja kun vähän jo väsytti, niin luottaen taulun tietoihin astuin vaunun ovesta sisään, katsomatta enää sen kummemin vaunun numeroa. Edelläni käveli isä pienen pojan kanssa, yläkertaan. Istuivat paikalleen. Ja kas, pieni poika istui mun paikalle. Hus pois, kun vaunu oli täynnä.
Ihan ystävällisesti keskustelimme, miten meille on myyty sama paikka. "Siis vaunu 1, paikka 79?"
- Ei kun tää on vaunu 4 -tulee monesta suusta! 
Voi ei, no jo mä ihmettelin kun täällä on niin paljon leluja, mutta eihän sillä nyt lyhyellä matkalla niin väliä ole... Missähän se ykkösvaunu on...
- Juna toisessa päässä.
Voi itkujen itku - onneksi juna ei ollut kauhean pitkä. Monien anteeksipyyntöjen ja hyvän matkan toivotusten kera lähdin etsimään omaa vaunuani.
Portaissa vastaan tuli nuori tyttö matkalaukun kanssa, etsien myös ykkösvaunua. Ei kuule, tää on nelosvaunu, ykkönen on kuulemma toisessa päässä. Kumpaan suuntaan? Ja tietenkin yritettiin ensin väärään suuntaan 😛😛

Siinä me sitten käveltiin KOKO junan läpi kuin köyhän talon porsaat peräkanaa: "no meneehän tää kotimatka näinkin, kävellen... mä oon kohta jo kotona" . Ja sitten kun löysin sen oman paikkani, niin siinä istui joku. Aivot ei enää pelanneet ja tietenkin ajoin hänet pois - vain 20 minuutin takia! Olisin aivan hyvin voinut istua sen aikaa hänen paikallaan käytäväpaikalla. Pyysin kyllä anteeksi turhaa vaivaa edestakaisin "pomppimisesta" ja toivotin hyvää loppumatkaa, hän puhui vähän huonoa suomea mutta onneksi ymmärsi kyllä anteeksipyyntöni. 

AM oli onneksi vastassa ja pääsin nopeasti kotiin. Semmoinen seikkailu taas tällä kertaa :)

Oli kuitenkin mukava käydä tapaamassa nuoria ja antaa AM:lle omaa aikaa kaiken tämän viime aikaisen hässäkän keskellä. 


4 kommenttia:

  1. Et kerro mitään yöstä ja hotellin aamupalasta. Nukuitko hyvin vieraassa paikassa? Olitte kahvilla ja sitten jo kotimatkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa - tarinani on kieltämättä vähän kummallinen, kiitos Susanna :)

      Eli perjantai-iltana nuoret olivat kanssani istumassa iltaa huoneessa, kävivät saunassa ja höpöteltiin kaikenlaista.
      Heidän lähdettyään ajattelin katsella tv:tä sängystä käsin, tai lukea ja ihmettelin hetken aikaa miten sängyn päätyyn saa valot, kun kaikista katkaisijoista vaan sammui valot :) Mutta löysin lopulta oikean katkaisijan ja saatoin sammuttaa muut valot. Hetken päästä tv:nkin ja ping - "sammuin" itsekin. Nukuin tosi hyvin lähes puhelimen herätykseen asti.

      Kurjaa oli, että ulkona satoi kun nuoret tulivat hotellille, olimme ostaneet yhden ylimääräisen aamiaisen Miniäkokelaalle, minä ja Poikahan saimme huoneeseen kuuluvan aamiaisen.
      Aamiainen oli runsas ja oikein hyvä, puuroineen kaikkineen. Pienet letut oli ihania, niitä oli ihan pakko syödä vaikkei olisi enää jaksanut. Vatsat pullollaan "pyörimme" hissille ja hakemaan tavarat huoneesta, että sain luovuttaa huoneen pois.

      Nuo kaksi viimeistä kuvaa ovat siltä lauantailta, eli silloin kävimme siellä Taito-shopissa, sisustusliikkeessä, lankakaupoissa, yhdessä Aasia -kaupassa ja kahvilla.

      Tuon päivityksen kellonajasta voi päätellä, että olen kirjoittanut sitä illalla lääkkeiden oton jälkeen, ja loput vielä sen viimeisen lääkkeen, joka pistää nupin ihan sekaisin!

      Poista
    2. Selvä homma! Olin ymmärtänyt, että yövyt hotellissa poikasi kanssasi.

      Poista
    3. Kirjoitin epäselvästi - oioin taas mutkissa, niin kuin aina kun on kiire saada asiat selitettyä :)

      Poista