Hyvää joulua kaikille

Toivotan teille kaikille nyt jo oikein Hyvää Joulua ❤

Koska elämä tosiaankin läiskii vuorotellen hellästi toiselle korvalle ja kovalla kädellä toiselle korvalle, pidän hetken aikaa täydellistä some-taukoa; sisältää blogin, instan ja facen. Kaikki on terveyden osalta kunnossa, ei hätää.

Ikävän yltyessä sähköposti ja etanaposti kyllä tavoittaa 😁

En unohda teitä, palaan heti kun "korvat paranee". 

Pitäkää huoli itsestänne ❤

Jos ei koskaan mitään sattuis..

Niin ei olis mustelmia kankussa eikä istuminen tekis vähän kipeetä.

Eikä olis oikein mitään mistä kirjoittaa. 

Mutta kun.. kun nyt vanhastaan tutusti on syntynyt ihmiseksi jolle sattuu ja tapahtuu, niin onpahan taas kerrottavaa. 

"Jos ei koskaan mitään sattuis ja tapahtuis, niin mistäs sitä sitten puhuttais" - siinä Äitirakkaan ja mun motto ja useimmat lauseet meillä alkaakin "muistatko muuten kun..."

Takamuksen mustelmien tarina alkaa kaukaa - niin kuin mun tarinoilla on yleensäkin tapana 😁 Meillä on tavallinen herätys klo 9, kun puhelin kehottaa ottamaan lääkkeet. Eilen aamulla herätys oli poikkeuksellisesti jo 7.30, kun ilmalämpöpumpun asentaja oli ilmoittanut tulevansa "keskiviikkona aamupäivällä". Tarkka aika. Ei ole kiva mennä avaamaan ovea pyjamassa tukka pystyssä, joten varauduttiin aikaiseen saapumiseen. Hyvä niin: asentaja oli portailla kahdeksalta. Tarkka kaveri. 

Ja jo vain on kuulkaa meillä hieno vekotin sisällä: PUNAINEN! Ja että mitenkäkö tämä kaikki sitten liittyy mun mustelmiin? Kun huonekalut oli paikalla, AM selitti jotakin toooosi tärkeätä siitä sisäyksiköstä ja munhan piti kiivetä sohvalle, että näyttäisin "ai tämäkö". Loistoidea. Sisäyksikkö on nimittäin just tän mun sohvan yläpuolella. Kaikki mun 158 senttiä melkein ylettyy siihen ja kun vähän kallistin päätäni taaksepäin... hups, kuinkas kävikään: löysin itseni tasap...in lattialta!  No, tärkeintä on tietysti se, etten lyönyt tätä lahopäätäni sohvapöytään. 

Posti toi ensin ihanan joulukalenterin (tässä kohtaa on huono omatunto, kun mä en ole vielä lähettänyt omaani matkaan) ja sitten kirjeen Kelalta (taas vaihteeksi). 

Joulukalenterini lähtee matkaan ihan pian ja ehtii toivottavasti perille ajoissa, vaikka aika tiukille kyllä vetää...

Kela kertoi tahtovansa rahaa takaisin. Luin kirjeen tarkkaan ja olen kyllä heidän kanssaan nyt samaa mieltä. Soitin annettuun numeroon ja kerroin, että juu, laittakaa vaan tiedot mihin palautan rahat, en rupea ämpyilemään vastaan. Virkailija taisi vähän hämmentyä, ei taida kovin usein vastaavanlaisia soittoja heille tulla. Ennen puhelun loppua hän vielä neuvoi, että kun nyt se etuus on loppunut, niin voin hakea sen tilalle toista etuutta. Ystävällinen virkailija. 

Lähes kaikki viime talvena neulotut sini-valkoiset sukat on loppuneet - ovat pitkin maailmaa. Jes. Nyt pitäisi alkaa uuteen urakkaan. Sitä ennen on tehtävä muutamat luvatut työt valmiiksi. Nämä jo aikaa sitten luvatut sukat ja lapaset lähti matkaan tänä aamuna.

Koittakaa nyt taas pärjäillä hetkinen - muistakaa turvavälit ja maskit, jos on pakko poistua kotoa. Ja jos joku muu unohtaa turvavälin, niin huomauttakaa siitä rohkeasti; ystävällisesti mutta napakasti. (Eihän siellä pankkiautomaatillakaan kovin lähelle tungeta, eihän)

Mitä kirjoittaisin marraskuusta?

Kaikki ovat jo kirjoittaneet mielipiteensä marraskuusta; kuinka pitkä ja pimeä se on. Kohta ollaan puolivälissä ja ainakin puolet siitä ajasta on ollut mitä mahtavimmat kelit. Olin tietenkin kaupungissa - pöljä - ja tiistaina kun AM haki kotiin ja laskeuduttiin mäeltä alas iski vastaan hirvittävä sumu! Piti koukata kotiin mökin kautta ja vasta kun päästiin tänne lähemmäs kotia, sumu hälveni ja keli taas kirkastui. Jännä se sumuinen keli: polaroid -aurinkolaseilla näki paremmin kuin pelkillä laseilla, samoin puhelimen kameran läpi. 
Kotona oli aamulla kuitenkin niin upea ilma ja pakkasen puolella, että AM soitti tulevansa myöhemmin kuin oli sovittu: piti vaihtaa talvirenkaat, ennen kuin uskalsi lähteä mihinkään. 

Marraskuun pituus taas on mietittänyt. Marraskuussahan on 30 päivää. Yhtä monta päivää on huhti-, kesä- ja syyskuussa. Vähemmän on vain helmikuussa. Kaikissa muissa kuukausissa on enemmän. Ja marraskuussa kuitenkin mennään koko ajan kohti kevättä.
Tiedän, olen ärsyttävistä ärsyttävin, mutta kun en vain näe tässä marraskuussa mitään erityisen kurjaa.

Tässä kuitenkin iloksenne loppukesästä otettu kuva kaupunkikodin kulmilta. 

Ystävän kanssa käytiin mökillä siivoamassa. Oltiin käyty jo aikaisemmin ja eteisessä oli muutama jätesäkki - ja yhtäkkiä säkkien päällä kipittää HIIRI!! Yäk yäk yäk. Olin valmis lähtemään kotiin saman tien, mutta ystävä (hädässä tunnetaan..) vain nauroi. Hävytön, on siinä ystävä. 

Sunnuntai meni melkein laiskotellessa, radiota "divaanilla" kuunnellessa. Mun "divaani" alkaa vedellä viimeisiä - siis varavuode. Varasin jo viimeisille kaupunkikeikoille ystävän sohvalta yöpaikan itselleni. 

No joo, eihän meillä kaikki nyt ihan pelkkää auringonpaistetta ole ollut, pieniä poispuhallettavia pilviäkin on ollut. Mökin loppukeväistä murtoa olen selvitellyt tähän asti. Nyt parin-kolmen viikon sisään pitäisi olla valmista. Ihan en menis viimeisiä rahojani pantiksi pistämään, että näin käy. Asiakastyytyväiskysely kyllä tuli jo; että miten meni. Pieni ilkimys istui olkapäälle ja tekisi mieli kysyä, että "miten meni noin niinkuin omasta mielestä..." No, vastaan sitten kun, korjaus on oikeasti valmis.

Kurja juttu, joka osui silmään kun selasin puhelimen valokuvia. Mulla oli kuva isän haudalta ja hautakivestä johon oli tehty isälle laatta. Kukaan meistä ei ollut haudalla käydessään, en edes minä kuvaa ottaessani, huomannut, että laatassa on virhe :(
Uusi laatta on nyt tehty, mutta sen kiinnitys voi mennä kevääseen, kun kelit taas lämpenee tarpeeksi. Pääasia kuitenkin on, että virhe on korjattu. Ja palvelu oli taas todella ystävällistä, ja nopeaa, sattuneesta huolimatta ei jäänyt paha mieli. 

Nyt on pakko lopettaa, sanoo Riesa. Tylsä Riesa. 

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ SISKORAKAS - PERJANTAI 13. PÄIVÄ ON ONNEN PÄIVÄ! 

 

Toiveesta kaivurikuvia

 Sus' toivoi taannoin, että laittaisin tännekin kaivurikuvia 😂 Viime viikolla sain kuvia ihan omalta pihalta, kun kaivuri hurautti iltasella ihan pihalle ja kysyi, saako tulla kaivamaan ja laittamaan sähkökaapelin meidän pihatien alle ja pihalle. Vähän aikaa piti talon takana tutkia, ettei kaiva siellä jo mahdollisesti olevaa kaapelia poikki ja sillä aikaa minä sain ottaa nämä muutamat kuvat. 

Jaaha, kuvien asettelijana ja tänne blogiin laittajana olen yhtä näppärä kuin ennenkin. No, onneksi te ootte tähän jo tottuneet. 

Ja kas, melkein ilman hermojen menetystä onnistuin - en ehkä ihan, tässä kohtaa vielä vähän tökkii, mutta ehkä mä selviän... Kaivuria käytti nuorehko ystävällinen mies ja kun AM varoitti häntä meidän likakaivoista, minä näytin hänelle pihatien varrella olevia herttavuorenkilpiä ja tuumasin, että nuo saat kyllä kaivaa pois kokonaan. Kaveri katsahti hämmentyynenä AM:ä, joka nyökkäsi "juu, anna mennä vaan, vaimo inhoaa niitä".  Kun työ oli tehty ja käytiin katsomassa miltä pihalla näyttää, niin... vuorenkilvet oli kadonneet! Toki hän oli joutunut laittamaan mullan takaisin ja siinä oli myös juuria mukana, mutta ensi keväänä/kesänä puska on paljon helpompi siivota pois. 

Olin taas muutaman päivän kaupungissa. Kävin tutun kirjaston käsityökerhossa kertomassa hyvät uutiset käsityöystäville ja tarjosin heille kakkua. Oli ihana nähdä "vanhoja" ystäviä ja miten he olivat aidosti iloisia uutisistani - ovat eläneet nämä vuodet kanssani tätä prosessia, ihan niin kuin tekin 💗

Torstaina kävin ystävän kanssa mökillä. Siivottiin - tai oikeastaan hän siivosi - keittiö kokonaan ja minä keräsin kaikki vaatteet lattialta. Ai että pisti vihaksi, kun keräsin niitä vaatteita lattialta. Mikä ihmeen järki on ollut päässä, kun vaatteet on pitänyt levitellä pitkin lattiaa?? Ennen lähtöä käytiin vielä yläkerrassa ja huomasin, että sieltä oli viety YÖPÖYDÄTKIN!! Niiden katoamista en ollut huomannut silloin kesällä kun kävin katsomassa sitä eka kerran sen murron jälkeen. 
Muutenhan asian hoito on vieläkin kesken; olen soitellut vuorotellen vakuutusyhtiöön ja yritykseen kenen hoidossa korjaukset on. Arvatkaas syökö Pöllöä??
Syö ja söi ihan konkreettisestikin. Ei pitäisi ruveta tuolla tavalla riehumaan. Joku kai vähän revähti toisessa kyljessä, sillä illalla en liikkunut juuri mihinkään, just ja just hengitin. Nyt alkaa olla kunnossa.

Perjantaina pidettiin puolestaan Pojan kanssa hauskaa: tyhjennettiin häkkikomerosta kaikki sen lelut ja tavarat ja käytiin niitä läpi. Voi miten ihania muistoja!

Ja vielä viimeinen positiivinen yllätys, kun pääsin kotiin. Olin hakenut sairauspäivärahaa, takautuvasti viime toukokuulta alkaen. Jo hakemusta tehdessä piti selittää, miksi haen sitä niin pitkältä ajalta takautuvasti, kun tein hakemusta vasta syyskuussa. Sitten tuli kysely, jossa piti toimittaa.. olisiko ollut kuusi erilaista selvitystä kahden viimeisen vuoden ajalta. No siinä vaiheessa olin jo ihan pihalla, joten soitin sairaalaan ja pyysin apua. Mutta miten ollakaan: kun olin paikalla, Kelan sivut ei toimineet, eikä nähty yhtään mitään! No, onneksi päästiin läpi Kelan puh.palveluun ja sitä kautta selvitettiin asioita. Sain aikaa lisäselvityksiin 22.10. - jos tarvii.  Se oli just se päivä kun sain sen eläkepäätöksen, joten ajattelin, että noh, sille sairaspäivärahahakemukselle on vedetty henkselit päälle ja unohdin sen. Mutta ei: Kela olikin tehnyt päätöksen siitä sieltä toukokuusta siihen eläkkeen alkamiseen asti!  
Mistä tästä opimme: ei kannata antaa periksi, vaikka se tuntuu joskus helpommalta tieltä. Niin kauan kun vaan voimia riittää ja on joku joka jaksaa taistella sun rinnalla ja auttaa sua, niin taistele siitä mikä sulle kuuluu! 

Uskokaa tai älkää; tällä kaikella hyvällä on ollut positiivinen vaikutus jopa AM:n ihottumaan! 

Ja vielä viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä: JÄÄTELÖNSYÖNTIPÄIVÄ oli huikea menestys! Kiitos Onnelin, joka jakoi viestiä instagramissa vielä omallakin sivullaan, osallistujien määrä nousi lähelle 100! 
Ja se kyllä auttoi - Pieni Urhea Mies hyppi ja juoksenteli sairaalahuoneessa vähän ennen kotiin lähtöä ihan niin kuin ennenkin. Vanha tuttu villikko - kyllä joukossa on voimaa 😄 
Ihan näin suurta suosiota en tälle meidän jäätelönsyöntipäivälle uskonut tulevan 💗

YLEINEN JÄÄTELÖNSYÖNTIPÄIVÄ

Perjantaina 30.10. on YLEINEN JÄÄTELÖNSYÖNTIPÄIVÄ!

Pieni urhea Mies, Siskonpoika 3 vee menee nielurisaleikkaukseen ja toipumisen nopeuttamiseksi on kaikilla lupa syödä jäätelöä niin paljon kuin jaksaa.

Mummo, Tunturiruipelo -pappa, serkku ja tyttöystävä, Pöllö-täti ja Mörkö-setä ovat sitoutuneet toipumisen nopeuttamiseksi syömään jäätelöä koko päivän  - osallistuttehan tekin tähän toipumisen nopeuttamistempaukseen? 

Luotan teihin - kuin jäätelöön 🍦🍦

 

Pliis auttakaa viisaammat

 Ei, en ala kiusaamaan teitä joka päivä, mutta nyt kaipaisin apua, semmoista rautalankaversiota. 

Millä saan taas toimimaan kommenttien sähköposti-ilmoitukset? Yritin räpeltää ja säheltää ja etsiä ohjeita ja ilmeisesti se ei toimi enää niin kuin ennen. Mielelläni kuitenkin ne ilmoitukset ottaisin, niin tietäisin käydä lukemassa. Vai onko ainoa vaihtoehto muuttaa kommentit tarkistettaviksi ennen julkaisua?

"SORMI ON SUUSSA,

PYSTYSSÄ TUKKA.

TAAS PÖLLÖ ON PUUSSA,

NURINPÄIN JALASSA SUKKA" 

Ei päätä eikä häntää, mutta kuitenkin häntää odotellen

AM muistutti aamulla, että ensi yönä on taas kellon viisareiden siirtäminen. Meillä ei voi siirtää kelloja, koska kellot ovat olleet niin kauan paikoillaan ja jättäneet jälkensä seiniin - ei siis onnistu, kun kellot ovat eri mallisia ja kokoisia. 
Mutta tuon viisareiden siirtelyn ja kääntelyn saisi vihdoin viimein jo lopettaa. Ja minulle on ihan sama kumpaan aikaan jäädään - talvi ei muutu kesäksi eikä kesä talveksi tunnissa. Ja talviaikaan on pimeätä joka tapauksessa ja kesäaikaan valoisaa. 
Tiedän, toisille se on iso juttu - ja siksi juuri se on minulle ihan sama.

Rakastan näitä maaseudun pimeitä iltoja ja öitä.
Ei haittaa vaikka illalla nukkumaan mennessä jäisi silmät auki - pimeää on joka tapauksessa 😉😉 Toista on kaupungissa, kun aina on valoisaa, on pakko laittaa silmät kiinni, kun käy nukkumaan, että on varmasti pimeää..

Menneellä viikolla käytiin kaupungissa autokorjaamolla. Tietenkin juuri sinä päivänä, kun aamuyöstä ja aamulla satoi lunta. Autossa vielä kesärenkaat. Olisi tietysti voitu soittaa ja varata uusi aika, mutta päätettiin kuitenkin lähteä. AM on varovainen kuski. Alkumatka oli liukasta, ei lunta. Mutta sitten tuli pätkä, jolla oli lunta kuin talvella konsanaan! Tien poskessa oli kaksi autoa, jotka olivat ajaneet ojaan. Hiljensimme kummankin kohdalla kysyäksemme avun tarvetta ja kummastakin tuli vastaus "Ei mitään hätää, hinausauto on jo tulossa" 

Kotiin tullessa maisema oli edelleen - upean - talvinen. Voi kun saisimmekin tänä vuonna kunnon talven! 

Tulomatkalla tie oli jo sulanut, aamulla mennessä se oli aivan lumen peitossa. 

Ai niin, viime talven sinivalkoisten sukkien neulomistalkoot on ohi ja nyt on aikaa neuloa taas kaikenlaista muutakin. Melkoisen monta paria kolmeen naiseen saatiinkin aikaiseksi. Tosin puikoilla on nyt yhdet sinivalkoiset sukat, mutta... 

Pöllö pölähti pesäänsä

Pöllö on viimein pölähtänyt pesäänsä ja - miten kukin nyt haluaa asiaa katsoa, saatte tai joudutte mahdollisesti kuulla kuulumisia useammin. Sen mukaan, mitä täällä maaseudun rauhassa nyt sitten tapahtuukaan. 

 Tuossa siis meidän uusi perheenjäsen, jonka adoptoin tänään. Pieniä alkukankeuksia meidän yhteisellä taipaleella oli, mutta kyllä me tästä tutustutaan. 
Mutta vähän nauratti, kun katselin konetta tuossa pöydällä. Pari välilehteä oli selaimessa auki ja sitten totesin, että vitsit, kun on ollut niin pitkään ilman konetta, niin mitäs mä tolla nyt oikein teen. Ja vedin viltin päälleni ja otin torkut. 
Että kyllä tähän koneettomuuteenkin tottuu, kun taloudessa on kuitenkin yksi kone, jolla voi hoitaa ne asiat, jotka on netin kautta hoidettava. Puhelimella pärjää aikas hyvin.

Mutta muutakin odotettua tuli tällä viikolla. Vielä pidempään odotettua, useamman vuoden olen sitä jo odottanut. Ja yhtä useana vuonna pettynyt. Mutta sitkeys ja periksi antamattomuus, lääkärien usko ja ymmärrys toivat viimein tuloksen. 

Sain vihdoin ja viimein päätöksen täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä! Melkoisen raskaan ja sekavan kesän päätteeksi tuo oli paras virallinen kirje minkä postilaatikosta löysin. 

Mutta ei makeaa mahan täydeltä 😏 - Sue'n haasteeseenkin pitäisi vielä vastata ja monta Krapuakin on kirjoittamatta. Nyt pääsen taas niiden pariinkin, kun oma kone jonka kanssa temuta. 

Ylihuomisen eilen

Oli hirveän vaikea taas keksiä otsikko tälle päivitykselle. Tai oikeastaan vaihtoehtoja oli niin paljon, että en osannut valita.

Ylihuomisen eilen olen taas kaupungissa. Optikolta tuli viesti; kysyivät saako soittaa ja kutsua ilmaiseen näön- ja silmänpohjantarkastukseen. Toki saa soittaa. Soittivat ja sovittiin aika. Harmi vain, ettei saatu auton jarrujen korjausta samalle päivälle, olisi mennyt monta asiaa samalla käynnillä. 
No, onneksi on Ystävä, joka taas auttaa. Viedään tavaraa kierrätykseen ja jos hänellä vain on aikaa, käydään maanmittauslaitoksen asiakaspalvelussa. 

Kuulumisia? Hmm... Sitten viime päivityksen ei oikeastaan ole tapahtunut mitään..jännittävää. 

Mukavaa kyllä: ystävät entisestä "kotikirjastosta" kävivät viettämässä iltapäivää meillä. Erityisen iltapäivästä teki se, että yksi ystävistä on pienenä tyttönä asunut tällä paikalla! A-noppi osti aikanaan tontin ja vanhan mökin hänen sukulaisiltaan. 

Sähkökaapeleita odotellaan edelleenkin. Pääkaapeli tien varteen on jo vedetty, mutta näitä "sivupistoja" on tien varrella niin paljon, että kestää, kestää. Ja kelit hidastaa.
Olen luvannut kuvata lisää kaivurivideoita tädin "Vaahteramäen Eemelille" - mikään ei ole parempi kiitos kuin leveä hymy ja kirkkaat, iloiset silmät, kun pieni mies katsoo kaivurin toimintaa meidän pihatien risteyksessä. 

Syksy on ollut upea. Yhtenä päivänä ajeltiin kauppaan tuolta vielä tavallista enempi maaseutureitin kautta. Aurinko ei sinä päivänä paistanut, mutta ei satanutkaan. Luonto näytti jotenkin rauhalliselta, aivan kuin se olisi laskeutumassa syksyn rauhaan ja sen myötä pikkuhiljaa odottamaan talvea. Itsellekin tuli rauhallinen ja levollinen olo. 

Nyt on kello niin paljon, että Pöllön on pölähdettävä oksalleen torkkumaan.

Kumpparit jalkaan ja lätäköihin!  

Syyskuu, onnen kuu

 Ystäväni inhoaa sanontaa "Joulu tulla jollottaa", mutta näinhän se taas alkaa olla: kohta on lokakuu ja sitten ei ookaan enää kuin yksi kokonainen kuukausi jouluun. 

No, se joulusta, nyt on kuitenkin vasta syyskuu, joka on oikeastaan ollut ihan hyvä kuukausi ja parhaat uutiset kuulin pari päivää sitten. Pieni suloinen vauva syntyi pari päivää sitten - meidän neuleporukan "onnenvauva" 💕

Kaikenlaista on taas ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen ja haluaisin laittaa teille kuviakin, mutta on edelleen tämä AM:n kone enkä viitsi tälle koneelle tallennella omia kuviani. Ei sillä, että hän siitä pahastuisi, mutta täällä on jo tarpeeksi mun muita tiedostoja - mm. mun elossaolotodistus. Tai no, totta puhuakseni sen mä kyllä jo poistin, kun en tarvinut sitä enää. Se siis siitä, elossa olen kuitenkin, viranomaisten tietojen mukaan 😅

Mutta viime viikolla tuonne isommalle kylälle kauppaan mennessä nähtiin jo hyvissä ajoin kyltti, että ihailemamme torpan pihassa on tarjolla kahvia, makkaraa, Valmet-näyttely ja mitä muuta olikaan. Ja ennen kaikkea torppa oli auki ja sinne pääsi tutustumaan myös sisälle. Aina on vain ajettu ohi ja huokaistu ihastuneena "voi kun joskus pääsisi..."  No nyt päästiin. Ja kaiken upeuden päälle sisällä oli mitäpä muuta kuin VILLASUKKANÄYTTELY! 
Voi muistaisinpa laittaa teille kuvia sitten kun toivottavasti kohta saan oman koneen. Jospa parin viikon sisään 🤔

Isän poismenoon liittyvät asiat alkaa olla kohta kaikki hoidettu, mutta talviunille ei ole vielä aikomustakaan vetäytyä. Onneksi olen saanut olla nyt kotona ja nauttia syksystä ja syksyn väreistä, tuulesta ja sateesta. Aila-myrskystä nautittiin käymällä kaupungissa ja jännittämällä päästäänkö takaisin kotiin vai onko jossain kohtaa puu katkaissut tien. Ei onneksi. Ei kotipihan koivutkaan olleet kaatuneet, vaikka niitäkin vähän jännitettiin - ainoastaan roskapönttö oli kaatunut. 

Tänään ajeltiin auringonpaisteessa kaupunkiin moottorisahan ostoon - miten kaunis luonto onkaan! Niin paljon eri värejä: eri vihreän sävyjä, keltaista, punaista, oranssia.. Kaikki traktorit ja leikkuupuimurit ja muut koneet pelloilla, minulle ne kertovat elämästä ja sen jatkuvuudesta. Kaiken tämän tallennan muistiini ja talvi-iltoina sukkia neuloessani muistelen. 

Sähköyhtiö herätteli meidät eilen aamulla kopsuttelemalla makuuhuoneen seinän takana. Mitä ihmettä... Pihalla vilahti vain keltainen takki ja kypärä. Ja hetken päästä huomasin tuon katuvalotolpan juurella suuren kiepin sähkökaapelia. Niin tietysti! Olivat käyneet mittaamassa kuinka paljon kaapelia tuosta tien laidasta tarvitaan meidän pihatien alta ja talon kulman ympäri sähkökaapille. 
Yhtenä iltana olivat kaivamassa tuossa meidän kohdalla ja otin siitä pätkän videota siskonpojalle (kysyin luvan). Voi miten iloiseksi pieni mies tulikaan 😘 Muutaman viikon päästä saanenkin sitten kuvata kunnolla, kun tulevat meidän pihalle kaivamaan.

Tänään kun tultiin kotiin, näin taas jotain mikä sai leukani melkein putoamaan auton lattialle. Ei, joutseniin ja niiden ylilentoihin olen jo tottunut; joutsenia täällä on paljon. 

Vastaan tuli kaksi autoa peräkkäin, ihan normaali turvaväli oli niillä (toisin kun oli kaupassa - siellä pari kertaa asiasta huomautinkin). Etummaisen auton takasivuikkunasta roikkui oletettavasti nainen lähes puoleen vyötäröön asti ikkunasta ulos ja kuvasi kännykällä takana tulevaa autoa 😲😲😲
Hyvin hyvin kummallista.

Ja vielä.. ennen kuin palautan koneen omistajalleen. 
Puhelimeen kilahti tekstiviesti. Kerroinkohan jossain välissä, että meidän kunnassa kerättiin tavaraa kirjaston tavaralainaamon, esim. kesämökkiläisten käyttöö ja toki kaikkien käyttöön - kaikkea ei siis tarvitse ostaa itse. No, mekin lahjoitettiin sinne tavaraa, kun oli tuplaten.
Nyt siis puhelimeen kilahti tekstiviesti, pyyntö tulla maanantaina kirjastolle lehtihaastatteluun! Lehti joka tulee tekemään haastattelua Maallemuuttajat 2030 -projektin tavaralainaamosta, haluaa haastatella myös kyläläisiä. Lupasin mennä.. Hups... 

Että tällaista. Nyt Voice of Finlandia ja sukan neulontaa; ystävä tarvii sukat saappaisiin.

NAUTTIKAA SYYSPÄIVISTÄ! 

Hyvää syksyä ystävät!

Kauniin ensimmäisen syyspäivän kunniaksi päätin ilmottautua ja toivottaa teille ihanille ystäville kaunista ja aurinkoista syksyä!

Olen itse edelleen jonkinlaisessa "digipimennossa"; käytössäni on vain puhelin. Toki saan tämän AM:n läppärin lainaksi aina kun haluan, mutta oma olis oma. Odottelen siis päivää kun saan sen hankittua. 

Ja toisaalta tämä digitauko on tehnyt ihan hyvääkin - facetilikin on tauolla toistaiseksi ja oikein hyvin olen tullut toimeen ilman facebookia.

Elämä muuten on tässä kesän aikana viskonut taas niin pienempiä kuin isompiakin kiviä. Isoin kivi oli isän viikon mittainen saattohoito ja poisnukkuminen. Nyt isä on saateltu matkaan ja olen päässyt palaamaan kaupungista takaisin kotiin.

Kullanarvoista on ystävä, joka jaksoi iltaisin tulla pitämään seuraa, käydä kanssani läpi asunnossamme vielä olleita tavaroita ja ennen kaikkea tuoda ruokaa - pelkällä leivällä ja teellä ei olisi pitkälle pärjännyt.

Myös sairaalan henkilökuntaa on kiitettävä; isän hoitamisen lisäksi he jaksoivat pitää huolta meistä omaisista. Isän avovaimo sai olla koko viikon yötä päivää sairaalassa isän vierellä ja sai ruuat yms. kuin myös minä kahvia ja leipää kun olin siellä. 

Ennen tuota kiven viskaamista ehdittiin kuitenkin nauttia kotona kesästä, vähän "askarrella", sulattaa pakastin - niin ja hakea mökiltä jääkaappi, jos en ole aikaisemmin siitä maininnut. 

Mökillehän oli murtauduttu touko-kesäkuun vaihteessa ja sitä ja vanhempaakin murtoa selviteltiin vakuutusyhtiön kanssa. Nyt ne on melkein hoidettu. Melkein. 

Pojalla on asiat hienosti: äiti on ylpeä. Lopputulos selviää joskus... noh ensi kesään mennessä. Ja kukas se kissan hännän ja sillain... Olihan se kyllä komea nuori mies puku päällä, kun haettiin se junalta papan siunaustilaisuuteen. Jos ei olis niin pitkä, niin sanoisin, että varmaan äitiinsä tullut ;) 

Kaikenlaista on vielä edessä, ennen kuin tää pöllö vetäytyy täysin talvipesäänsä - koko pöllö toimii vielä vähän toistaitoisena eikä kirjoittamisestakaan oikein tahdo tulla nyt mitään.

En ole teitä ketään kuitenkaan unohtanut ja olen ollut iloinen kaikista yhteydenotoista joita olen saanut <3

Pitäkää huoli itsestänne ja nauttikaa syksystä! 

Jos vain voisin..

Viime vuosilta monta asiaa tekisin toisin.

On kuitenkin turha tänään enää katua - istuin vierelläsi ja pyysin anteeksi. Uskon, että niin sinäkin.

Samalla nauroimme - niin tahdon uskoa - lapsuuteni muistoille.

Hyvää matkaa Isä - tunsithan Pikku Karhun sydämesi vierellä viimeisellä matkallasi ❤

Juhannuskonsertti

Sain AM:ltä koneen lainaksi, joten ette saaneetkaan loppukesän rauhaa - palasin kiusaamaan, vaikka oma kone lojuu mitään tekemättömänä. 

Kuuma kesäilta, käsityöt ei nyt nappaa, tv:stä ei tule mitään mitä mä katsoisin, eikä lukemisenkaan jaksa keskittyä - siispä joudutte sijaiskärsijöiksi. 

Ja saatte käyttää mielikuvitustanne, sillä kuviakaan en saa lisättyä.

Olohuoneen ikkunasta näkyy ihania päivänkakkaroita, niittyleinikkejä ja hehkuvan oransseja unikoita. Vähän päätä kääntämällä aarteeni; vanha, valtava vaaleanlila(-punainen) alppiruusu. Tänä vuonna se ei kukkinut yhtä upeasti kuin viime kesänä, mutta kukki kuitenkin, riitti minulle. 

Makuuhuoneen ikkunoista näkyy kaksi vanhaa juhannusruusua täydessä kukassaan. Juhannusruusu on mielestäni ruusuista kaunein.

Kun olin lapsi, lapsuudenkotini ikkunan alla kasvoi valtava juhannusruusu ja kun aikanaan ostimme AM:n kanssa oman kesämökin, sain Äitirakkaalta ja Tunturiruipelolta syntymäpäivälahjaksi ja tupaantuliaisiksi juhannusruusun heidän pihaltaan. 

Makuuhuoneen ikkunasta näkyy myös "Mummin Pojalle jättämät ruohosipulit" 😄 Kesäisin Poika suunnisti/suunnistaa aina ensimmäisenä tarkistamaan ruohosipulitilanteen - ja kotimatkalla autossa tuoksui vahvasti sipulille... Nyt sitä on jo yksi satsi kuivattuna ja lisää on tulossa. 

Ja "...raparperin alla, sammakolla koti oli kultainen. Alla ruohomatto, päällä lehtikatto, hirsiseinä vihreä ja punainen. Hämärä, viileä, sammakon mielest on viihtyisää. En mä siedä kuumaa, sammakko se tuumaa, raparperipensaan alla lymyää" 

Eli raparperipensaatkin (onko ne pensaita?) näkee makuuhuoneen ikkunasta. 

Keittiön ikkunasta näkyy kylätielle, syreenipensaan ja valtavan lipstikkapuskan, josta jo kuivasin melkoisen vihdan. Vielä jäi liperiä vaikka kuinka - kuka tulee hakemaan pois? 

Paljon muutakin täällä on, kun vain tunnistaisin kaiken. 

Käki on kukkunut monta viikkoa yhteen menoon, nyt taitaa jo lopetella. Ei mikään ihme, jos ääni kähenee sellaisesta kukkumisesta. 

Ja linnut ovat pitäneet yöllisiä konserttejaan. Viimeksi viime yönä kävin ehkä noin yhden aikaan portailla kuuntelemassa - ettei voi uskoa sitä sirkutusta ja vihellystä. Ja kuinka kovaa ne lauloivat! Ei ihme, että Poika kommentoi "kauhea mekkala teillä", kun lähetin hänelle aikaisemmin äänitteen aamuöisestä konsertista. 

Pian nuo konsertit ovat muisto vain - mutta millainen muisto! 

Päivä päivältä olen onnellisempi siitä, että olen päässyt pois kaupungista eikä toivoakseni tarvitse enää palata sinne. 

Linnunlaulun sekaan mahtuu soraääniäkin. Käytiin viikolla kaupungissa hakemassa tavaraa ja oli tarkoitus ajaa auto meidän tallipaikalle, josta me MAKSAMME. Pääsimme kohdalle ja hups - meidän tallipaikasta oli tehty  jonkinlainen varasto: multasäkkejä, kottikärryt. Sinne mitään autoa mahtunut. Lupaa kysymättä. 
Talli on sellainen jossa pääsee kulkemaan koko tallin päästä päähän kaikkien tallien läpi ja kaikkien avaimet käy kaikkien oviin. Suojaa siis vain sateelta ja pakkaselta.  

Olin pikkuisen närkästynyt, kun soitin isännöitsijälle ja kerroin asiasta. Ja ilmoitin, etten muuten aio maksaa (=haluan hyvityksen) kesäkuun maksua. Ja pitäkää tunkkinne, irtisanotaan koko tallipaikka, aivan sama. Pyysin myös ilmoittamaan asiasta taloyhtiön hallitukselle, että EN ole tyytyväinen toimintaan. Siellä pitäisi olla meidän tavaroitakin vielä. 

Että tämmöistä. Pientä töyssyä, mutta tästä selvitään kyllä.  

Hyvää Juhannusta kaikille 😊

Juhannuslapsena toivotan kaikille kaunista, lämmintä ja turvallista Juhannusta näiden takapihan kauniiden ruusujen kera! 

Onks tää nyt sit jonkinlainen kesäloma vai?

Mä jään nyt vissiin kesälomalle. Mulla kun ei oo pitkään aikaan ollut varsinaista kesälomaa, niin mun läppäri päätti, että nyt on loman paikka. 

Ensin se yritti väkisin tehdä jonkun päivityksen, jota se ei kuitenkaan jaksanut mobiiliyhteydellä hoidella loppuun ja sitten se sanoi äsken "ping".

Muutamasta yrityksestä huolimatta se ei enää suostunut tekemään muuta kuin sanomaan "ping" eri korkeuksilla ja näyttökin oli yhtä sumua.

Olisin epäillyt vian olevan itsessäni, mutta koska myös AM havaitsi ko. oireet, totesimme laitteen kutakuinkin menetetyksi. 😥🤬

Tällä puhelimella kirjoittaminen on hidasta ja virheiden määrä vielä suurempi kuin läppärillä, jää blogi tauolle määräämättömäksi ajaksi. 

Pitäkää peukkuja, että vakuutusyhtiö on myötämielinen.

Pöllö ei kuitenkaan täysin höllää - hommaa riittää kyllä. Ja siinä ystävät on kullanarvoisia ❤ 

Pöllö löysi oman Voimabiisin :)

Tässä on Pöllön oma Voimabiisi 💗💗

Höllää Pöllö

Pöllö tekee töitä, ei ehdi leikkiä Se keksijä on, käsistänsä tosi kätevä Suunnitelmat laatii heti aamusta Ja niitä jaksaa viilata vielä illalla

Höllää pöllö, höllää Muista hellittää Muuten elämästä ilo häviää Höllää pöllö, höllää Muista hellittää Muuten elämästä ilo häviää

Pöllön mieltä askarruttaa moni ongelma Miten sähkö siirretään ilman johtoja? Kuinka säästää lunta kesähelteelle? Ja mikä aikamatkailuun on paras väline?

Höllää pöllö, höllää Älä kotiin jää Leikkimään sua odottaa monta ystävää Höllää pöllö, höllää Älä kotiin jää Leikkimään sua odottaa monta ystävää

Me koputamme yhdessä pöllön ovea Ei kukaan tule avaamaan, on hiirenhiljaista Kun nenät kiinni painamme pöllön ikkunaan Huomaamme, pöllö onkin käynyt nukkumaan

Pöllö höllää, köllöttää Hommat kesken jää Ei ahkerinkaan aina jaksa pinnistää Höllää pöllö, höllää Käännä kylkeä Kun nukkunut oot tarpeeksi, jaksat leikkiä Kun nukkunut oot tarpeeksi, jaksat leikkiä

Muistot luo uusia muistoja

Kuinka moni teistä tunnustaa olevansa sitä tyyppiä, joka aloittaa vaikkapa keittiössä lusikka- ja kauhalaatikoiden siivouksen ja huomaakin sitten jonkun ajan kuluttua siivoavansa ja järjestelevänsä ensin maustehyllyä ja sen jälkeen kuiva-ainekaappia? Ja se lusikkalaatikon lokerikko ja kauhat ja kapustat ja lastat muut ovat siinä keittiön pöydällä odottamassa, että ne käydään läpi tarkistaen, onko kaikki ehjiä ja tarpeellisia vai riittäisiköhän 3 isoa ja 3 pientä kauhaa niiden kolmentoista kauhan sijaan. Ja voisikohan ne kärjestään "rispaantuneet" puulastat polttaa saunan uunissa tai juhannuskokossa ja ostaa tilalle uusia, vaikka kylämarkkinoilta - samalla tulisi tuettua kotimaista käsityötä. 

No, minä tunnustan. Ja minulle on siitä huomautettukin monta kertaa. Kun monta kertaa on jäänyt ihan vahingossa joku laatikko keskelle eteisen lattiaa (joka on tätä nykyä melkoisen kapea eikä meillä asu ketään, joka liikkuisi gasellimaisen kepeästi) ja minä oon tekemässä ihan jotain muuta kuin mistä olin puhunut ja mikä olisi tarpeellista. Sillä hetkellä. Huomenna ehkä, tai sen toisen tehtävän jälkeen. 

Tänään saattoi ehkä käydä vähän niin kuin sinne päin. Tällä kertaa ainoa kenet blokkasin, olin minä itse. AM pääsi liikkumaan ihan vapaasti, itse olin jumissa sohvalla, mm. puhelimen kanssa. Homma alkoi reippaasti: kannoin makuuhuoneesta AM:n puolelta vuodevaatelaatikosta x määrän valokuva-albumeita olohuoneeseen, tarkoituksenani laittaa ne kirjahyllyn kaappiin. Siellä niille olisi hyvä tila ja sinne mahtuisi lisäksi myös kaupungista tuotavat meidän omat valokuva-albumit. Nii-in, meillä on myös vielä ihan paperisiakin valokuvia, viimeisimmät on varmaan jostain vuodelta 2000-luvun loppupuolelta kun kummityttö syntyi. Nooh. A-nopin albumien joukosta löytyi meidän tekemiä albumeita Pojasta, ajalta kun se muistutti katkarapua, ajalta kun parasta elämässä oli sitterin huima vauhti, ajalta kun saatiin kuulla tarinoita naamasaukoista... Ja ajalta kun parasta oli "konnankoukkuja kahdelle" tädin kanssa :) 

Kännykän kanssa siis otin kuvista kuvia ja lähetin niitä sekä Pojalle että Siskorakkaalle ja Äitirakkaalle. 

Kuvia myös AM:stä pienenä - isä ja Poika ovat kuin samasta puusta veistettyjä. 

Äiti väitti, että myös meissä siskoksissa on jotain samaa. Äiti sopi joukkoon myös.

Serkuksista löydettiin myös paljon yhteisiä piirteitä ja muuta. 

Kolmen sukupolven ja kahden suvun muistoista keitimme kokoon uusia muistoja, mausteeksi, kuin tuoreina yrtteinä, lisäsimme sinne kolmannen polven pienet tuomaan omia muistojaan. 

Aamupäivällä kävelin pihalla ihailemassa sen kauneutta. Joku varmaan sanoisi kauheutta, kun ruohonleikkuria ei ole käytetty vielä koko kesänä, mutta meillä pörriäiset todellakin saavat ainakin vielä mellastaa. 

Pihalla on hurjasti lemmikkejä, niittyleinikkejä, orvokkeja ja metsämansikoita.  

  Voih, mä en edelleenkään saa näitä kuvia tänne niin kuin haluaisin. En opi ikinä... No, ihan sama. 

Kävin äsken portailla nuuskimassa ulkoilmaa. Ihana tuoksu! Vasemmalla tuoksuu syreeni ja oikealla kielot. Ja käki kukkuu kukkumasta päästyään.  Luulisi sillä jo äänen käheytyvän, sillä se kukkuu ihan koko ajan.

Aamupäivällä kävin kuvaamassa myös meidän pihavajan ovella kukkivan "punaisen" metsämansikan. Se on niin kaunis - ihan niin kuin kaikki muutkin kukat. 

Niin ja juhannusruusussani on nuppuja - eiköhän se juhannukseksi avaa kukkansa! 

Paraneeko polvi pojasta?

Sananlasku sanoo, että Pojasta polvi paranee. Huijausta sanon minä. Erittäin pahanlaatuista huijausta. 

Muistattekos, kun viime kesänä niitä juhannusruusuja tuoksuttelin..? Nii-in. Mitä oli tuloksena. Polvi ruvella. Aikuisella naisella. 

Onhan se jo parantunut, toki, eikä siitä jälkiäkään jäänyt. Mutta toisessa jalassa on muisto parinkymmenen vuoden takaa. Joo-o, olin silloinkin jo aikuinen, oikeesti. Kaaduin pyörän kanssa. En pyörällä, vaan pyörän kanssa. Sateella. Kesällä. Kerrankin oli HAME päällä. Polvi auki. Ja kun vettä satoi, tuntui että verta tuli enemmän kuin sitä oikeasti tulikaan. Ja kun sitä ei kuitenkaan päässyt heti puhdistamaan, on siitä ikuinen muisto: hiekkaa ihon alla. 

Vaan entäs tänään. Voi kissan viikset ja hännänpää! Meinas itku tulla, sattui ihan aikuisten oikeasti enkä tiennyt mitä olisin tehnyt - paitsi väkivaltaa. 

Aikomuksena oli käydä sohvalle pituelleen katsomaan telkkaria ja pam! 

Oikean jalan polvi meni lukkoon!! Jalka ei ollut edes taivutettuna, korkeintaan n. 10 asteen kulmassa. Sattui ihan älyttömästi ja tuntui, että jos oikaisen sen väkisin, sattuu vielä enemmän. Yritin hivuttaa jalkaa suoraksi pikkuhiljaa - ja yhtäkkiä: plumps. Se oikeni ja mikä siellä sitten olikaan pois paikaltaan, meni paikalleen. Ja NYT se sitten on kipeä. 

ELI EI OLE POJASTA POLVI PARANTUNUT. Nämä mun polvet saaneet kolhuja, naarmuja ja jumittuneet ihan kersasta asti. 

Mutta ihailkaa nyt mun sievää polvea viime kesältä :) 

Mä näin tänään ihania KOIRANPENTUJA! Unohdin vaan puhelimen autoon, niin en saanut niistä kuvia. Ne oli ihanan pehmeitä, pulleita ja hassuja. Ne kiipeili toistensa päällä. Yksi niistä olisi selvästi halunnut lähteä mun mukaan, se kiipesi niiden häkin seinämää ja tapitti mua nappisilmillään. 

Olin jo valmis piilottamaan sen mun hupparin sisään. Mutta se alrekia. AM:llä.

Mun piti kääntää hupparin taskut nurinpäin kun oltiin lähdössä kotiin ja ottaa huppari pois - AM oli varma, että mä yritän salakuljettaa meille yhden niistä pennusta... Oisin kyllä ilman sitä alrekiaa voinut yrittääkin, kun se yksi halusi lähteä mukaan. 

Ei tänään muuta.

Tai on. Päivänsini kasvaa hitaasti mutta varmasti, samoin A-nopille istutetu kehäkukat. Kielot tykkäs vesisateesta ja alkaa aueta. Samoin mun aarre: alppiruusu!

Juhannusruusua en ole käynyt katsomassa, mutta huomenna voisin käydä katsomassa ja ottaa samassa muutaman raparperin varren kiisseliä varten. 

Kom-men-toin-ti ja muita kuulumisia

Otin käyttöön uuden mallisen bloggerin ja nyt olen ihan pihalla. Siis bloggerin kanssa, Tosin voisin kyllä mennä muutenkin, hakemaan postin, josko joku olisi lähettänyt postia. 

Muuten ei tänään ollut enää iltapäivästä varsinainen ulkoilukeli, koska vettä satoi kaatamalla. 

En tiedä johtuuko pikkuongelma kom-men-toin-nin kanssa nyt tuosta uuden mallisesta bloggerista (josta toki vielä pääsisi eroon, kai) vai mistä, mutta muutama tarpeeton kom-ment-ti vanhoihin päivityksiin on ilmestynyt.

Siitä syystä laitoin päälle toistaiseksi tarkistuksen tai mikä-se-nyt-olikaan, en teidän kiusaksenne. Otan sen poi-e-s sitten kun "Tomppa ja kaverit" lopettavat kyläilyn. 

Käytiin tänään hakemassa lautoja ja hirsiä Äitirakkaan ja Tunturiruipelon luota. Voi miten kaunis on Suomen luonto! 

Ihania, valtavia voikukkapeltoja, vanhoja, suuria, kukkivia omenapuita. Toinen toistaan suurempia ja upeampia syreenipensaita - pääosin liiloja, seassa myös jokunen valkoinen.

Hengästyneenä katselin uskomattomia kielomattoja; kun kielot niissä aukeavat tuoksu tulee olemaan huumaava! 

Kotimatkalla näimme rusakoita ja peuran vasan, joka jäi ihmettelemään mikä kumma härpäke tuossa tiellä oikein kulkee...

Ja koivut! Miten valkeita niiden rungot ovatkaan: ihan kuin joku olisi käynyt pesemässä ne. Ihan totta. Erityisesti kaksi koivua matkan varrella osui silmiin ja lähes häikäisi valkoisuudellaan. 
Olikohan metsänkeijut käyneet juuri maalaamassa ne?

Äitirakkaan ja Tunturiruipelon pihalla kasvaa kulleroita - niitä enää harvoin näkee missään. 

TAKU 3

               

 

Syksyisenä iltana liiterin kynnyksen alla palaa kaksi hehkuvaa hiiltä. 

Saunatonttu Väinö ja Pihatonttu Pietu siellä istuvat iltaa, ovat sytyttäneet nuotion sinne liiterin kynnyksen alle, kumpikin omansa. Jos toinen nukahtaa ja nuotio sammuu, voi toinen vielä istuskella oman nuotionsa ääressä aatoksineen.

Lauantai-ilta, Saunatonttu Väinöllä ja Pihatonttu Pietulla tiedossa vapaapäivä - olihan se sentään sunnuntai. 

Molemmat tontut ovat väsyneitä viikon töistä, mutta kuulumiset on vaihdettava ja seuraavan viikon töitäkin vähän järjesteltävä, Väinö ja Pietu eivät näet ole niin tarkkoja mitä töitä tekevät. Onhan ystävää autettava, jos on tarvis. 

Kerran on ollut lähellä ettei liiteri palanut, kun kumpikin tontuista nukahti nuotionsa ääreen, onneksi naapurin pystykorva Halla oli ollut tarkkana ja herättänyt talon väen. 

Sen jälkeen Väinö ja Pietu olivat pitäneet palaverin ja päättäneet palkata vartijan. Yövartijan. 

Naapurin Halla oli liian kaukana ja saattoi sekin nukkua, koiranunta, mutta nukkua kuitenkin. 

Saunatonttu Väinön ja Pihatonttu Pietun kanssa samassa pihassa asusteli iso musta kolli, Kondrad nimeltään. Koska Kondrad muutenkin liikuskeli paljon öisin, kysyivät Väinö ja ja Pietu josko Kondrad auttaisi heitä: vahtisi vähän kauempaa heitä ja heidän nuotioitaan ja tarvittaessa vaikka peittäisi nuotiot hiekalla, jos ei saisi heitä hereille mouruamisellaan.  Sopimus tehtiin. 

Isäntäväkeä varten Väinö ja Pietu teettivät liiterin oven pieleen kyltin, jossa on Kondradin komea kuva ja varoitus “Kissa vartiossa”.

Kondradilla on kyllä välillä katinhäntä kainalossa ja se kiusallaan kuopsuttaa hiekkaa nukahtaneiden tonttujen niskaan...

Sadonkorjuuta

Kesäkuu on vasta ihan alussa, mutta meillä on aloitettu jo sadonkorjuu. Ensimmäinen satsi on valmiina ja purkitettu ja toinen valmistumassa. Melkein silmiä kirvelee. Tuoksu on mahtava. 

Kasvikuivuri on vielä kaupungissa, joten joudumme käyttämään uunia siksi tuoksu leviää pieneen kotiin joka puolelle - ja vie enemmän aikaa.

Kuivatamme RUOHOSIPULIA. Kuivatimme eilen ja tänä aamuna ensimmäisen pellillisen, mutta kun meillä sitä kasvaa reilusti ja se kuulemma tekee useamman sadon kesässä, kävimme leikkaamassa loputkin ja laitoimme nekin uuniin kuivumaan. 

Seuraavan satsin ehkä pakastamme, mutta osa oli pakostakin kuivattava: ruohosipuli on yksi tärkeä muisto Mummista Pojalle ja muutoin kuin kuivana ei sitä hänelle oikein saa. Tyytyväiseltä vaikutti, kun AM laittoi kuvan "tämä on sulle" 😀

Riesakin pistäytyi kylässä; ei ole unohtanut minua. Just eilen sain Kuopiosta kirjeen, jossa lyhyesti ja oikaisten sanotaan, että enempää ei voi tehdä, lääkkeillä on tehty se mitä tälle voidaan tehdä ja piste. Hoitosuhde KYS:ssä päättyy, jatketaan taas täällä päässä. 
Ja ensimmäisen kerran lääkäri mainitsi huomattavasta ylipainosta. Ettäs sen tiedätte. 

Kesä on ihana. 

Piha on täynnä lemmikkejä ja kohta aukeaa kielot, joita meidän pihalla kasvaa myös ihan mahdottomasti. 

Raparperikin - tai oikeastaan kaksi - löytyi viimeinkin ja sen kasvamista odotamme. 

Metsämansikoita ja orvokkeja kasvaa siellä missä mahtuu, lemmikkien välissä. 

Voikukkien on annettu kasvaa; koetamme pelastaa pörriäisiä. 

Saukkiksen lähettämät päivänsinetkin lähtivät itämään ja ovat kuin pieniä perhosia tuossa portaan pielessä kukkalaatikossa. 

Tänä kesänä kehäkukkia kylvettiin Anopille. Hänelle tehtiin viime kesänä oma kukkapenkki, mutta jänikset ja myyrät söivät sinne istutetut kukat. Siksi kylvettiin nyt häneltä jääneitä kehäkukkia. Katsotaan kuinka niiden käy. 

Bingo!

Huhtikuun haaste: Bingo! Ihan täyteen en bingo-lomaketta ole saanut, mutta hitaasti ja varmasti se on täyttynyt.
Kynnet on lakkaamatta - se olisi kyllä melko helppo hoitaa, mutta kun melkein aina on sukankudin käsissä niin se on jäänyt.  Ja pääsiäinen meni suit sait sukkelaan, en ehtinyt maalata kananmunia ja nyt ei ole tullut keitettyä kananmunia vähään aikaan.

Maaliskuun haastetta olen yrittänyt toteuttaa myöskin, mutta lista kasvaa sitä mukaa kun sen toisesta päästä lyhenee :) Kummallinen lista...

Toukokuun haastetta työstän pienessä päässäni, ne Nalle Puh -aivot katsokaas. Mutta kyllä se kartta valmistuu, niin hyvät ainekset siihen sain.

Salaperäistä, kyllä vain. Mutta kyllä se vielä paljastuu.

Äsken kirjoittelin TAKUn Sue'n haasteeseen. Katsotaan hyväksyykö hän sitä, kun ei tainnut ihan mennä annettujen ohjeiden mukaan, mutta toisaalta ohjeet oli aika joustavat.

Viime yönä nukuin sikeästi ja heräsin yhtäkkiä, kun AM tuli herättämään vähän ennen kolmea: "Ei mitään hätää, ajattelin vain jos haluat kuulla" Unenpöpperössä, ilman silmälaseja kömmin ulko-ovelle kuuntelemaan sen päiv - sen öistä konserttia! Oli lintua jos jonkinmoista ja käkikin kukkui jossain kauempana.
Jos kaupungissa välillä aamuyöstä kuului mopon ääni makuuhuoneen ikkunan alta, niin kyllä nuo linnut lauloivat yhtä kovalla äänellä - laulukonsertti vain oli paljon kauniimpi!
Kävin hakemassa puhelimen ja tihrustin, että mistä löytäisin jonkun sovelluksen millä kokeilla nauhoittaa sitä konserttia. Siihen hätään en löytänyt kuin Siskon ja Äidin kanssa perustetun whatsapp -ryhmän. Ajattelin, että no ei ne kumpikaan siihen aikaan kuule puhelintaan, vaikka viesti lähteekin :) Minuutin verran taisin heille konserttia nauhoittaa.
Päivällä lähetin saman nauhoituksen Pojalle, joka vastasi "Kauhea mekkala teillä :O"

Äsken katselin rusakon loikkimista ensin tien ylin ja sitten tuonne meidän niitylle etsimään pupellettavaa. Niitäkin loikkii täällä joka yö useita.

Lauantaina istuttiin portailla ja katseltiin kun peippo tepasteli vähän matkan päässä. En laulanut, mutta juttelin sille vanhan lasten laulun sanoja:

"Koivun oksaan korkealle, teki peippo pesän..." - ja hups, niin se lensi vanhan pihakoivun oksalle meitä katselemaan.

Portaiden alla on kirjosiepolla pesä. AM käy ulko-oven suussa sähkötupakalla (jos kohta pääsisi siitäkin eroon) ja vähän aikaa odoteltuaan kirjosieppoemo lentää vähän matkan päähän vastapäätä olevaan omenapuuhun ja aloittaa komentelun: "Koitahan nyt mennä siitä sinne omaan mökkiis, että minäkin pääsen tästä kotiin!"  Ja heti kun AM tulee sisälle, sieppo sujahtaa portaiden alle :)

Tämmöistä elämää meillä täällä.

Tämän lumpeen kuvasin viime kesänä Englannissa, kun olin Pojan kanssa Siskon luona ja vietettiin puoli päivää Compton Acresissa, tutustumassa erilaisiin puutarhoihin ja kasveihin ja vaikka mihin.

TAKU - vko 22

Krapun jäädessä kesälomalle (ja minulta jäädessä lomailemaan jo aikaisemmin) Sus' astui remmiin kesälomittajana ja heitti ilmoille uuden haasteen.

Tässä Pöllön ensimmäinen TAKU tästä kuvasta:

Kerrostalon viisi ikkunaa ja kolme parveketta. Onko niiden takana ketään? 

Talo on määrätty asumiskieltoon. Se on liian vanha. Se puretaan syksyllä.

Yhdessä ikkunassa on valo.

Asunnossa asuu yksinäinen vanha mies. 

Hänellä ei ole enää mitään, ei edes televisiota. 

Hänellä on kuitenkin parvekkeellaan antenni.

Hän toi sen metsästä silloin, kun vielä jaksoi käydä kävelemässä.

Sillä antennilla hän näkee menneisyyteen, pitkälle menneisyyteen.

Hän näkee myös tulevaisuuteen. Riittävän pitkälle. 

Vaikka niin sanotaan, hänen ei tarvitse enää muuttaa. 

Riittää kun muistaa sammuttaa valon.

Millä neulot projektisi?

Sinisen Sohvan Emäntä on neulonut ihanasta Martta -langasta ihanan värikkäitä sukkia hyväntekeväisyyteen Vaaka ry:lle, sinne on menossa myös kauniit sormikkaat.
Päivityksessään Emäntä haastoi esittelemään millä me kukin neulomme projektimme.

Ihan näin tarkkaa listaa Emäntä ei varmaan tarkoittanut, mutta listaihminen on listaihminen... Koettakaa kestää.

Mun neulevälineet on tämän hetken ja seuraavien viikkojen projekteissa niin "tylsät", että päätin kertoa teille vähän enemmän. Seuraavien viikkojen välineet ovat nimittäin pääasiassa puikkoja ja lankaa. Itseäni helpottakseni silmukka-/kerrosmerkkejä. Niiden avulla saan helposti ja varmasti samankokoisesti, eikä tarvitse aina laskea kerroksia alusta alkaen.

Aloitetaan siis tästä: projektipussukka, jossa on lankaa, lankaa, ja lankaa. Ja tällä hetkellä kaksi paria valmiita sukkia ja kolmas pari tulossa.

Tämä on just hyvän kokoinen pussukka tähän projektiin, sillä tänne mahtuu lankojen ja keskeneräisen neuleen lisäksi mun A4-kokoinen kirja, johon olen kirjoittanut tarvittavat ohjeet ja muun infon mitä projektissa tarvitsen.  Ja siinä on pöllö <3

Reissussa kulkee tarvittaessa mukana toinen pienempi pussukka, joka sisältää osan alla olevista tarvikkeista, osa on kotona rasiassa.

Tavarat eivät ole siinä järjestyksessä missä niitä käytän, vaan yritin vain saada ne kaikki mahtumaan kuvaan. Ja totta kai pari tärkeää työkalua jäi pois, nyt huomaan sen.

Mutta aloitetaan vasemmalta; saatte hymyillä, hihitellä ja nauraa ihan huutonaurua kunkin tavaran kohdalla ihan sen mukaan miten hullulta mikäkin tavara teistä tuntuu.

1. Kynsiviila. Mulle ihan ehdottoman tärkeä kapine ja niitä on joka puolella. Kynnet halkeilee ja rispaantuu ja vaikka mitä, eikä mikään auta - ja tarttuu tietenkin lankaan ja neuleeseen, joten tarvitaan kynsiviilaa.
2. Neulakirja. Eri kokosia parsin- ja kanavaneuloja lankojen päätteelyyn. Näytti sisältävän myös langan pujottimen, mutta sillä ei juurikaan ole tässä yhteydessä tekoa. (Sen sijaan Antti Holman vinkistä Mestaritekijä -sarjassa on)
3. Paavo <3  Paavolla tarkistan puikon koon. Näitä mulla on onneksi kaksi: toinen on aina kotona ja toinen kulkee mukana.
4. Silmukka-/kerrosmerkkejä. Nimikin jo kertoo, että näitä käytetään kerrosten ja silmukoiden merkkaamiseen, että pysytään järjestyksessä. Esim. sukkia tehdessä laitan ensimmäisen sukan terään merkin joka 10. krs:n välein. Toinen sukka on sitten helppo tehdä sen mukaan samanlaiseksi.
5. Kerroslaskuri No tämähän on oikeasti laskuri jota käytetään esim. festareilla tms. sisääntulevien hlöiden laskemiseen, mutta toimii kerroslaskurina oikein hyvin. Näitä on ainakin kaksi...
Sitten seuraava "rivi":
6. Puikkopiika Puusta sorvatut kaksi "palikkaa", joiden välissä on kuminauha. Toinen sukkapuikkojen toiseen päähän ja toinen toiseen päähän. Tai mitä puikkoja nyt onkaan, voihan noiden kanssa käyttää mielikuvitustakin. Mutta eipä putoa silmukat puikoilta eikä huku puikot.
7. Mittanauha Näitäkään ei kai ole koskaan liikaa, tai ainakin niitä tuntuu olevan paljon. Ja mitä nyt mittanauhoilla tehdään. Todetaan, että villahousun lahkeesta tuli taas liian pitkä ;)
8. Kerroslaskuri, digitaalinen. Tämän voi laittaa sormen ympäri. Näppärä kapine ja tämä on jo ainakin kolmas tämmöinen mun käytössä.
9. Muistikirja. AINA on jotain muistiinpantavaa, kun neuloo. Ainakin mulla, kun teen sukkia ja lapasia. Ja raidallisia.
10. Hand made -tms. merkki. Jonkinlainen merkki, jolla merkkaat työsi SINUN tekemäksesi ja käsin tehdyksi. Joillakin on ihan omalla nimellä tai nimimerkillä tehtyjä merkkejä.
11. Sakset. Aika tärkeät, sillä kaikkia lankoja ei saa käsin poikki  ja nekin mitkä saa, tekee kipeää käsille. Ja päätellessä sakset on tärkeät, langanpäitä ei oikein muuten saa poikki.
12. Silmukkamerkkejä Nämä on tarpeellisia esim. pitsihuiveja tehdessä, koska silloin pitää tietää missä kohtaa kuviota ollaan menossa, kun leveyttä tulee lisää. No, kyllä te tiedätte :)
13. Ja nyt ne tärkeimmät: PUIKOT
Sukkapuikot on Zingin metalliset puikot, joihin ihastuin heti, kun sain ne ensimmäisen kerran käteeni.
Myös neliskulmaiset puikot ovat käteen sopivat. 
Kaikki puikot on 20 cm pitkiä, lyhyiden puikkojen, 15 cm, käyttö vaatii vielä harjoittelua. Silmukat ei tahdo pysyä puikoilla.
Pyöröpuikkoja on kaikenlaisia.. on niitä joihin voi kaapeleihin vaihtaa päät ja nyt sitten viimeisimpänä oon tykästynyt niihin...ChiaoGoon puikkoihin.
Vanhan malliset harmaat puikot ei enää oikein istu mun käsiin...
14. Niin ja puikot pysyy nipussa spiraaleilla. Toinen on valmiina ostettu ja toinen on tehty hiusdonitsista tai mikä se nyt on.

Että semmoisia kapistuksia käytän neuloessani. En kaikkia tietenkään toki aina. Yhdet puikot kerrallaan ja yksi laskurikin riittää yhteen työhön. Silmukkamerkkejäkään ei tarvita noita kaikkia, niitä vain on kertynyt, ihan niin kuin mittanauhoja ja - saksiakin :D. Mutta onpa mistä lainata jos joku tarvitsee.

Ne mitkä jäi kuvasta pois, oli silmukanlepuuttaja. Sen löytää Emännän blogista ja sitä tarvitsee sormikkaiden teossa. Ja niissä kyllä muuten lyhyet puikot on hyvät.
Ja toinen on palmikkopuikko. Niitä on nykyään niin monenlaisia, että niistä voisi jo melkein tehdä oman päivityksen - mun ensimmäinen palmikkopuikko on AM:n tekemä! Hän teki sen yhdestä ylimääräisestä sukkapuikosta joskus viime vuosituhannella.

Ihan kaikkia näitä välineitä ei tarvitse aloittelijalla olla, että te, jotka olette miettineet, että aloitatte uuden harrastuksen neulomisesta, niin älkää säikähtäkö: sukkapuikot ja lankaa ja sakset riittää ihan aluksi :)

Hartianlämmitin "mummihommiin"

Myyntisirkkuskaverille kävi vahinko aikaisemman hartianlämmittimen kanssa: se livahti pesukoneeseen muiden, tavallisten pyykkien kanssa ja neuloosiin sairastuneet arvaavat varmaan, mitä alpakkalangasta tehdylle neuleelle tapahtuu pesukoneessa 40 asteessa.
Ei auttanut mikään.

Jonkinlainen telepatia oli toiminut jo ennen sitä; olin neulonut toisen lämmittimen alpakkalangasta jo aikaa sitten ja se oli vain viimeistelyä vailla - oli siellä keskeneräisten listalla, maaliskuun haasteessa 😉😊
No, nyt se on venytetty ja vanutettu oikeisiin mittoihin ja muutamalla pistolla tehty kumpaankin päähän hihat.

Ja sitten on luotettava postiin kulkuun, että saadaan hartianlämmitin Myyntisirkkuselle, sillä sille on tarvetta (jos ja kun ja toivottavasti se on sopiva, mitat kyllä oli vielä tallessa). Hän kun polkee pyörällä "mummihommiin" ja reitti kulkee jostain läheltä meren rantaa.

Hih...  TV oli auki ja sieltä tuli eilisiä alueuutisia; Keski-Suomi ja Etelä-Savo. Oli juttua kirjastosta ja Pöllö toki höristi korviaan (pöllöillä on tarkka kuulo) ja kun katsoin tv:tä, niin mikä kirja siinä juuri oli näkyvillä: "PARKU-PÖLLÖ" 😂😂  Oikein sopivasti, kun olin juuri pitänyt semmoisen parin minuutin "parkuhetken"; olin saanut ystävällistä ja ymmärtäväistä palvelua, joka pelasti seuraavan kuukauden. Varsinainen Parku-Pöllö 😂💓

Metsää ja kalliota

Repu kirjoitti pari päivää sitten päivityksen Vanhuus. Siinä oli puhetta mm. puiden kaatamisesta ja luonnosta. 

Tokihan niitä puita pitää kaataakin, mutta kyllä näky on surullinen vanhoissa tutuissa paikoissa. Tuoreena maalaisena mietin ja vähän hymyilinkin tätä Pöllön elämän kulkua:

Lapsena asuin paikassa nimeltä Metsäkulma. Pihana oli kallio, muuten lähes keskellä metsää. Ainoana lapsena, ilman naapurin lapsia kotileikit pihlajan alla. Toki vieressä oli naapuri, mutta siellä ei ollut lapsia. 

Kun sitten menin naimisiin ja Poika syntyi, kotipaikaksi valikoitui kaupunginosa nimeltä Metsäkangas 😊 Viimeisten vuosien aikana paikka on muuttunut niin, että paikan nimen voisi muuttaa. Lasten entiselle leikkipaikallekin on rakennettu kerrostalo, sinne vanhojen talojen väliin.

Puita on kaadettu ja kerrostaloja niiden tilalle. Entinen ostoskeskus on kohta kokonaan purettu ja sinne on jo nyt rakennettu uusia taloja. 

Tänä aikana kun olemme olleet täällä maalla, on kaadettu lisää puita ja... leipomon laajennus on meneillään. 

Joka kerta kun siellä käydään, vahvistuu ajatus, että tämä on meidän paikkamme: Meistä tulee oikein hyviä Kalkkiksia 😉😂

Metsät ja kalliot on niitä mun juttuja: aina kun näen jossain kallion sydän melkein pysähtyy ja kiviä olen kerännyt ihan pienestä tytöstä asti. Myös Äitirakas kerää kiviä - isoja ja pieniä, joskus tarvii  jopa traktoria niiden siirtämiseen. Nyt on Äitirakkaan ja Tunturiruipelon naapurista ja lähimaastosta kaadettu lähes kaikki puut - ensimmäisinä kertoina puiden kaadon jälkeen meinattiin ajaa risteyksen ohi! 

Mutta onpa meidänkin pihalla vanhoja puita, joiden elo lienee tullut tiensä päähän: kova myrsky saattaa kaataa ne. 

Mutta se asuinpaikoista ja puista. 

Sukkien neulomisen välillä ruksasin huhtikuun haasteeseen, bingoon, yhden ruksin: valitsin lankavarastosta umpimähkään langan ja aloitin (ja lopetinkin jo) siitä uusi työ.

Kiitos palasia arjestamme -podcastin tekijän Riikan, virkkasin ihanan punaisen pussukan. Siis ihanan punaisen. Pussukan. Pussukoita ei ole koskaan liikaa (Sus', sshhh.... tää on naisten juttu... 😉😉) Jos ei muuta, niin niihin voi laittaa muut pussukat talteen. 

Juu, vinossa on, kun kuvasin sen polven päällä, laiskuuttani. 

Räpistelyä ja räpiköintiä

Kummallisen vaikeaa ollut tämä blogin päivittäminen viime aikoina, siksi päivityksiä on tullut harvakseltaan kuin heinähangossa on piikkejä.
Yritystä on ollut, mutta ei vaan lähe. Päivällä etsin yhtä vanhaa päivitystä, kun tiesin löytäväni sieltä tiedon AM:lle ja siinä samalla löysin toisen vanhan päivityksen.
Sen kommenteista löysin nuo sanat: Räpistelyä ja räpiköintiä. Räpyttelyä ja huhuilua.
Siinä se oli.

Asiat ei aina mene niin kuin haluaisi, mutta parempi palata entiseen: levittää siivet ja lopettaa murehtiminen - elämähän kantaa ja kannattelee kuitenkin.

Perjantai-illan viihdykkeeksi katselimme AM:n kanssa Euroviisuja vuodelta..2016? Siltä vuodelta kun Lordi ja Hard Rock Hallelujah räjäytti potin.
Olimme mökillä ja katselimme Euroviisuja siellä, meidän "latinoperästä". Jostain syystä, en tiedä miksi, mulla oli kynä ja ruutuvihko ja kirjasin ylös kaikki Lordin saamat pisteet. Muistan ne perhoset vatsanpohjassa, kun Lordin pisteet lisääntyivät ja lisääntyivät... Ja kun lopulta voittaja oli selvillä, oli selvillä myös se, että Lordi oli saanut Euroviisujen historian korkeimman pistemäärän.
No, tämänhän kaikki jo tiesivätkin.
Mutta KOOMISINTA tuon vuoden Euroviisuissa oli se, että kun lähetys uusittiin seuraavana päivänä ja katselimme lähetystä - pisteiden lasku oli IHAN YHTÄ JÄNNITTÄVÄÄ kuin suoran lähetyksen aikanakin.
Ja ruutuvihko, johon pisteet kirjasin, on vieläkin tallessa.

Kuluneella viikolla käytiin Kuopiossa, KYS:ssä. Taas piti kysyä, mihin olivat piilottaneet ne kiireiset ja epäystävälliset hoitajat, kun en tavannut yhtään. Eivät tunnustaneet :) Hymyilivät ystävällisesti ja jatkoivat auttamista.
Kuopio oli yhtä aurinkoinen kuin aina!

Vain menomatka jännitti; lähdettiin tiistaiaamuyöllä kahdelta; auton ikkunat olivat jäässä, auton katolle oli jäätynyt kymmenisen senttiä lunta ja tiet oli alkumatkasta jäisiä ja liukkaita. Mutta matka meni hyvin. Hyviä keskusteluja, hienoja maisemia ja upea auringonnousu!

Yöpyminen ja aamupala potilashotellissa - kahdelta hengeltä lähes ilmaista. Tai siis minulta ilmaista ja saattajana olleelta AM:lta lähes ilmaista. Eipä voi taas kuin kiittää julkista terveydenhuoltoa, jonka piiriin tuokin kuului.
Ainoat miinukset oli pahuksen kuuma huone ja pehmeä sänky ;) Onneksi armoton väsymys antoi nuijanukutuksen ja helpotti nukkumista.

Kylässä hyvä, kotona paras: vaikka kotiin tullessa tuntui aluksi kylmältä - lämmitys on pois päältä - niin omassa sängyssä uni tuli vielä paremmin. Ja puuhella lämmitti kodin nopeasti.

Tänään saatiin muutama "tehdään joku päivä" -homma tehtyä, kun ystävien piti tulla hakemaan meiltä herttavuorenkilpiä. Niitä riittää meillä, enkä voi sietää niitä. Eivät sitten tulleetkaan, mutta heidän ansiostaan hommat tuli tehtyä.

Että tämmöisiä pikkujuttuja kuuluu Pöllönkoloon.

Jos kuvien siirto onnistuu viikonlopun aikana paremmin, niin koetan näyttää mitä on saatu aikaiseksi käsillä.

Ei bingoa vieläkään, mutta runo syntyi

PYYKKIPÄIVÄ

Ulkona tuuli ja auringonpaiste

verannalla kassillinen pestävää pyykkiä. 

Saunalla padallinen kuumaa vettä

ja seinällä vanha tuttu pyykkilauta:

sitäkö käytän pyykinpesuun?

Ei, kyllä sieltä löytyy uudempikin

pesukone,

vähän vain erilainen mihin olen

tottunut.

Aurinko paistaa. Leppeä tuuli

kertoo jo etukäteen sen,

mitä toivoinkin:

saan pyykit ulos narulle kuivumaan. 

Aurinko. Tuuli. Linnunlaulu.

Maaseutu. Parasta elämässä.

Enhän mä teitä unohtanut ole - edelleenkään

Kyllä mä teitä kaikkia muistan joka päivä, vaikka en kommentteja blogeihin jätäkään ja teidän jättämiinne kommentteihin jää välillä (lue: useinkin) vastaamatta.  Olette edelleen ja etenkin nyt tärkeitä.

Meidän hidas muutto jatkuu aina vaan. Mitä enemmän tavaraa siirrämme kaupungista tänne maalle, sitä hitaammaksi se muuttuu. Strategiahan on se, että kun käymme hakemassa tavaraa, "silmäilemme" samalla, mitä siellä vielä on (ja siellähän on - voi hyvänen aika ja itku sentään).
Kun sitten kotona järjestelemme tavaroita paikalleen ja tehdään muita hommia, mietiään mitä mihinkin taas voisi laittaa ja mitä sieltä kaupungista voisi tuoda. Ja seuraavalla kaupunkireissulla ei luultavastikaan tuoda yhtään niistä tavaroista mitä oli mietitty tuotavaksi 😂 Tuodaan muutama laatikollinen ihan jotain muuta kuin oli suunniteltu ja kotona sitten raavitaan päätämme; mihin ihmeeseen nää tavarat oikein piilotetaan. Mutta kummasti ne kuulkaa vaan tänne aina katoaa - ja vieläkin on tyhjää tilaa, ihmeellistä.

Pari viime viikkoa on Aallokko kutsunut. Hanna Sandström ja Minna Metsänen ovat yhdessä suunnitelleet ihanat Aallokko -sukat, pitkävartiset, joita tein. Tein kerrankin mallitilkun ja minusta puikkojen piti olla ok, mutta kappas vain. Kävi niin, että puikot oli liian paksut ja ensimmäinen sukka oli liian iso. Tiedän sen siitä, että se mahtuu mullekin ja sukan saajalla on kapeammat sääret kuin mulla. Pöh. Lankana sukissa on Novitan Muumitalo sävyssä Muumipeikko (007) ja Novita Majakkasaari sävyssä Meidän meri (814).
Ohuemmilla puikoilla sain sopivat sukat ja yksi sukka odottaa nyt paria - saan niistä sitten itselleni sukat 👍😍

Pihalla on taas katseltu, mitä kaikkea siellä oikein kasvaa. Keltaisia ja liiloja krookuksia, ja yhden valkoisenkin näin. Ilmeisesti pihalla on ollut ainakin yksi myyrä, koska krookuksia kasvaa sellaisessakin paikassa, johon niitä ei varmasti ole istutettu. Skilloja on ainakin. Ja kevättähtiä.
Sinivuokkoja. Kaikenlaista sinistä, eri sävyissä.
Kieloja odotan kovasti.

Raparperit on hukassa, harmi, mutta ruohosipuli sen sijaan kasvaa reippaasti.

Viikolla tuntui, että tulee kesä. Sunnuntainahan vaihdettiin jo kesärenkaatkin. Ja kun päivät tehtiin kaikenlaista, niin oli lämmintä. Illat istuin viltin alla noiden sukkien kanssa. Päätettiin siis laittaa lämmöt pois. Tämä kun on niin pieni talo, niin eihän kyllähän täällä tarkenee. Ja kun aurinko paistaa olohuoneen ikkunasta sisään koko päivän ja musta kattokin lämmittää.
Vaan voi pahus. Tänä aamuna oli melkein kylmä. Nytkin pidän Kallea tässä sylissä tämä tietoa sisältävän koneen kanssa.
Mutta ihan aamulla, kun olin herännyt ennen AM:ää, olin reipas ja tartuin työhön. Ei ole nimittäin yleensä mun juttuja nämä. Vähän hirvittää nääs. Mutta otin ja kipaisin liiteriin ja kirveksellä siellä muutaman halon siellä naputtelin.
Ai miten niin hirvittää? Noh. ISO kirves. En ole halkoja hakannut. Ja kun en ole ihan varma itsestäni, että en lyö itseäni sormille *nolo* Niin, nyt te mietitte, että miten niin sormille. No kun ne on jo valmiita halkoja, mutta kun niitä pitää vielä pieniä, että ne mahtuu tuohon hellan uuniin.
Mutta reippaana sain ne pienittyä.
Ja kun sain ne puut sitten sisälle, niin jo vain sain tulenkin sytytettyä. Juu, en ole siinäkään mitenkään erityisen hyvä - varsinkaan kun sitä en ole vuosiin tehnyt, kun ei olla käyty mökilläkään.
Mutta kyllä olen tänään ylpeä itsestäni.

Mä jatkan nyt lukemattomien blogien lukemista - tulen vähän jälkijunassa kommentoinnissa, mutta ei kai se haittaa?

Niin ja sadan sanan tarinatkin on olleet tauolla mun kohdalla, mutta palaan kyllä 😊