Paraneeko polvi pojasta?

Sananlasku sanoo, että Pojasta polvi paranee. Huijausta sanon minä. Erittäin pahanlaatuista huijausta. 
Muistattekos, kun viime kesänä niitä juhannusruusuja tuoksuttelin..? Nii-in. Mitä oli tuloksena. Polvi ruvella. Aikuisella naisella. 

Onhan se jo parantunut, toki, eikä siitä jälkiäkään jäänyt. Mutta toisessa jalassa on muisto parinkymmenen vuoden takaa. Joo-o, olin silloinkin jo aikuinen, oikeesti. Kaaduin pyörän kanssa. En pyörällä, vaan pyörän kanssa. Sateella. Kesällä. Kerrankin oli HAME päällä. Polvi auki. Ja kun vettä satoi, tuntui että verta tuli enemmän kuin sitä oikeasti tulikaan. Ja kun sitä ei kuitenkaan päässyt heti puhdistamaan, on siitä ikuinen muisto: hiekkaa ihon alla. 

Vaan entäs tänään. Voi kissan viikset ja hännänpää! Meinas itku tulla, sattui ihan aikuisten oikeasti enkä tiennyt mitä olisin tehnyt - paitsi väkivaltaa. 
Aikomuksena oli käydä sohvalle pituelleen katsomaan telkkaria ja pam! 
Oikean jalan polvi meni lukkoon!! Jalka ei ollut edes taivutettuna, korkeintaan n. 10 asteen kulmassa. Sattui ihan älyttömästi ja tuntui, että jos oikaisen sen väkisin, sattuu vielä enemmän. Yritin hivuttaa jalkaa suoraksi pikkuhiljaa - ja yhtäkkiä: plumps. Se oikeni ja mikä siellä sitten olikaan pois paikaltaan, meni paikalleen. Ja NYT se sitten on kipeä. 

ELI EI OLE POJASTA POLVI PARANTUNUT. Nämä mun polvet saaneet kolhuja, naarmuja ja jumittuneet ihan kersasta asti. 
Mutta ihailkaa nyt mun sievää polvea viime kesältä :) 

Mä näin tänään ihania KOIRANPENTUJA! Unohdin vaan puhelimen autoon, niin en saanut niistä kuvia. Ne oli ihanan pehmeitä, pulleita ja hassuja. Ne kiipeili toistensa päällä. Yksi niistä olisi selvästi halunnut lähteä mun mukaan, se kiipesi niiden häkin seinämää ja tapitti mua nappisilmillään. 
Olin jo valmis piilottamaan sen mun hupparin sisään. Mutta se alrekia. AM:llä.

Mun piti kääntää hupparin taskut nurinpäin kun oltiin lähdössä kotiin ja ottaa huppari pois - AM oli varma, että mä yritän salakuljettaa meille yhden niistä pennusta... Oisin kyllä ilman sitä alrekiaa voinut yrittääkin, kun se yksi halusi lähteä mukaan. 

Ei tänään muuta.

Tai on. Päivänsini kasvaa hitaasti mutta varmasti, samoin A-nopille istutetu kehäkukat. Kielot tykkäs vesisateesta ja alkaa aueta. Samoin mun aarre: alppiruusu!
Juhannusruusua en ole käynyt katsomassa, mutta huomenna voisin käydä katsomassa ja ottaa samassa muutaman raparperin varren kiisseliä varten. 

Kommentit

  1. Hiekkaa ihon alla? Eikö se mädi pois?
    Aloin kattoon omaa polveani, vieläkö siinä näkyy vuoden 2016 asfaltti-ihottuman arpi, ja kyllähän se näkyy.
    Polvet on ihmisellä kyllä niin heiveröiset, miks sellaset on ees tehty. Paranemisia sun polvelle!
    Ja koiranpennut, ne on niin ihania kyllä. Selvästi se yksi valitsi sinut ihmisekseen, kurjaa kun et voinu sitä ottaa! (meilläkin on muuten 2 koiraa ja 1 allergikko...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapahtumasta on siis jo yli 20 vuotta ja kai se vesisade ja verenvuoto huuhteli sen enimmän hiekan siitä ruhjeesta pois - loput olisi pitänyt kaivamalla kaivaa.
      Tuon "jumiin" menemisen muistan jostain 12-vuotiaasta alkaen; kyykistyin sitomaan tennarin nauhoja ja toinen polvi meni jumiin niin, etten tahtonut päästä ylös.
      Kumpaakaan polvea ei ole koskaan tutkittu, ei ole katsottu tarpeelliseksi.

      Koira pärjäisi kasvaessaan kyllä ulkona myös talvella ja tilaakin sille olisi, mutta haluaisin, että se voisi edes joskus olla sisälläkin vähän aikaa, mutta sen hilse on sellaista, jota AM ei siedä - eikä meille mahdu isoa sisäkoiraa.

      Poista
  2. Voi polviparkaa! Joskus minullakin polvi jumittaa, mikä jänne liekään huonossa asennossa. Varovasti kun saa nitkuteltua liikkeelle, niin on kuin ei olisi ollutkaan mitään. Koiranpentuja voisi monestikin salakuljettaa kotiin, kerran pitkän matkan linja-autossa melkein otin koiran kassiin ja jätin kassista kumpparit koiran häkkiin (jotta koira olisi mahtunut kassiin). Kasvattaja oli lähettänyt koiranpennun ostajalle yksin linja-autolla, ja rauhoittelin itkevää koiranpentua koko matkan. Aurinkoisia kesäpäiviä teille! T: Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo jumitus on ärsyttävää - mulla siitä jää muistoksi päivän parin kipu, joka pitää huolen siitä, että kuljen polvi suorana ja pidän sen suorana, aina kun vain mahdollista. Sitten kun kipu häviää, unohdan koko jumituksen ja taivuttelen polvea niin kuin ennenkin (=istun jalkojen päällä...) ja naps...taas jonain päivänä se jumittaa.

      Voi koiranpentua, miten on laitettu yksin matkaan - ihan kuin pieni lapsi olisi laitettu yksin matkaan. Kieltämättä varmaan suuri houkutus jättää kumpparit koiranpennun tilalle häkkiin ja ottaa pentu kassissa mukaan. Olla kuin ei tietäisi asiasta mitään.
      Noita pentuja oli seitsemän; kuusi mustaa urosta ja yksi beige narttu, selvästi isäänsä tullut: vähän arka, katseli alta kulmiensa ennen kuin tuli katsomaan.
      Kukikasta kesää teillekin :)

      Poista
  3. Kuulostaa siltä että on väljää polvessa eli se lumpio liikkuu liian laajasti ja ajoittain sit liikkuu väärään paikkaan ja jumittuu. Puukon paikka ja paranis.
    Koiranpennut....nyyh!..keksit koko jutun mun kiusaamiseks!!?? Tappajakeikjut tulee...
    (;D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valita lääkärille ja lääkärin hoito-ohje on: "Tuota painoa pitäisi saada pois" - ja turha selittää, että polvet on lonksuneet 12-vuotiaasta alkaen, kun ei ylimääräistä rasvaa ollut kuin ehkä pikkuvarpaassa. Pah.

      Pyydän kuvia pennuista ja laitan kuvan sun kiusaksi seuraavaan päivitykseen.
      Ne syö sun muka-tappajakeijut.

      Poista
    2. Aion mennä tässä joku päivä lääkäriin kun tuo polvi on alkanut kipuilla, on vastaus valmiia: -kuinka paljon pitä pudottaa kun 18 lähti ja sattuu vaan? hihihiii...luulin muuten oikeasti kun aloin laihtua et se kipu häipyis vaan taitaa olla kulumavikaa, se kun on kertaallee leikattu.

      Poista
    3. Niin, seuraava vastaus mulle on varmaan toi kulumavika, koska olen tähän ikään mennessä ehtinyt hiihtää ja luistella (kersana) sekä kävellä niin paljon, myös ylipainoisena - pudottaakseni painoa - että ovat kärsineet siitä.
      Oma vika, mitäs läksit.

      Poista
  4. https://www.youtube.com/watch?v=Odh2nXVnrLc

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suttastiina <3 -

      En ole vielä saanut kuvaa pennuista mutta isästä ja emästä otin eilen kuvat.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Mä oon taas tosi varovainen polvien kanssa, yritän pitää ne niin suorassa kuin mahdollista. Jomotus on kyllä lakannut - ja kohta varmaan unohdan koko polviongelman, kunnes taas...

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)