Sadonkorjuuta

Kesäkuu on vasta ihan alussa, mutta meillä on aloitettu jo sadonkorjuu. Ensimmäinen satsi on valmiina ja purkitettu ja toinen valmistumassa. Melkein silmiä kirvelee. Tuoksu on mahtava. 

Kasvikuivuri on vielä kaupungissa, joten joudumme käyttämään uunia siksi tuoksu leviää pieneen kotiin joka puolelle - ja vie enemmän aikaa.

Kuivatamme RUOHOSIPULIA. Kuivatimme eilen ja tänä aamuna ensimmäisen pellillisen, mutta kun meillä sitä kasvaa reilusti ja se kuulemma tekee useamman sadon kesässä, kävimme leikkaamassa loputkin ja laitoimme nekin uuniin kuivumaan. 

Seuraavan satsin ehkä pakastamme, mutta osa oli pakostakin kuivattava: ruohosipuli on yksi tärkeä muisto Mummista Pojalle ja muutoin kuin kuivana ei sitä hänelle oikein saa. Tyytyväiseltä vaikutti, kun AM laittoi kuvan "tämä on sulle" 😀

Riesakin pistäytyi kylässä; ei ole unohtanut minua. Just eilen sain Kuopiosta kirjeen, jossa lyhyesti ja oikaisten sanotaan, että enempää ei voi tehdä, lääkkeillä on tehty se mitä tälle voidaan tehdä ja piste. Hoitosuhde KYS:ssä päättyy, jatketaan taas täällä päässä. 
Ja ensimmäisen kerran lääkäri mainitsi huomattavasta ylipainosta. Ettäs sen tiedätte. 

Kesä on ihana. 

Piha on täynnä lemmikkejä ja kohta aukeaa kielot, joita meidän pihalla kasvaa myös ihan mahdottomasti. 

Raparperikin - tai oikeastaan kaksi - löytyi viimeinkin ja sen kasvamista odotamme. 

Metsämansikoita ja orvokkeja kasvaa siellä missä mahtuu, lemmikkien välissä. 

Voikukkien on annettu kasvaa; koetamme pelastaa pörriäisiä. 

Saukkiksen lähettämät päivänsinetkin lähtivät itämään ja ovat kuin pieniä perhosia tuossa portaan pielessä kukkalaatikossa. 

Tänä kesänä kehäkukkia kylvettiin Anopille. Hänelle tehtiin viime kesänä oma kukkapenkki, mutta jänikset ja myyrät söivät sinne istutetut kukat. Siksi kylvettiin nyt häneltä jääneitä kehäkukkia. Katsotaan kuinka niiden käy.