Metsää ja kalliota

Repu kirjoitti pari päivää sitten päivityksen Vanhuus. Siinä oli puhetta mm. puiden kaatamisesta ja luonnosta. 

Tokihan niitä puita pitää kaataakin, mutta kyllä näky on surullinen vanhoissa tutuissa paikoissa. Tuoreena maalaisena mietin ja vähän hymyilinkin tätä Pöllön elämän kulkua:

Lapsena asuin paikassa nimeltä Metsäkulma. Pihana oli kallio, muuten lähes keskellä metsää. Ainoana lapsena, ilman naapurin lapsia kotileikit pihlajan alla. Toki vieressä oli naapuri, mutta siellä ei ollut lapsia. 

Kun sitten menin naimisiin ja Poika syntyi, kotipaikaksi valikoitui kaupunginosa nimeltä Metsäkangas 😊 Viimeisten vuosien aikana paikka on muuttunut niin, että paikan nimen voisi muuttaa. Lasten entiselle leikkipaikallekin on rakennettu kerrostalo, sinne vanhojen talojen väliin.

Puita on kaadettu ja kerrostaloja niiden tilalle. Entinen ostoskeskus on kohta kokonaan purettu ja sinne on jo nyt rakennettu uusia taloja. 

Tänä aikana kun olemme olleet täällä maalla, on kaadettu lisää puita ja... leipomon laajennus on meneillään. 

Joka kerta kun siellä käydään, vahvistuu ajatus, että tämä on meidän paikkamme: Meistä tulee oikein hyviä Kalkkiksia 😉😂

Metsät ja kalliot on niitä mun juttuja: aina kun näen jossain kallion sydän melkein pysähtyy ja kiviä olen kerännyt ihan pienestä tytöstä asti. Myös Äitirakas kerää kiviä - isoja ja pieniä, joskus tarvii  jopa traktoria niiden siirtämiseen. Nyt on Äitirakkaan ja Tunturiruipelon naapurista ja lähimaastosta kaadettu lähes kaikki puut - ensimmäisinä kertoina puiden kaadon jälkeen meinattiin ajaa risteyksen ohi! 

Mutta onpa meidänkin pihalla vanhoja puita, joiden elo lienee tullut tiensä päähän: kova myrsky saattaa kaataa ne. 

Mutta se asuinpaikoista ja puista. 

Sukkien neulomisen välillä ruksasin huhtikuun haasteeseen, bingoon, yhden ruksin: valitsin lankavarastosta umpimähkään langan ja aloitin (ja lopetinkin jo) siitä uusi työ.

Kiitos palasia arjestamme -podcastin tekijän Riikan, virkkasin ihanan punaisen pussukan. Siis ihanan punaisen. Pussukan. Pussukoita ei ole koskaan liikaa (Sus', sshhh.... tää on naisten juttu... 😉😉) Jos ei muuta, niin niihin voi laittaa muut pussukat talteen. 

Juu, vinossa on, kun kuvasin sen polven päällä, laiskuuttani.