Metsää ja kalliota

Repu kirjoitti pari päivää sitten päivityksen Vanhuus. Siinä oli puhetta mm. puiden kaatamisesta ja luonnosta. 

Tokihan niitä puita pitää kaataakin, mutta kyllä näky on surullinen vanhoissa tutuissa paikoissa. Tuoreena maalaisena mietin ja vähän hymyilinkin tätä Pöllön elämän kulkua:
Lapsena asuin paikassa nimeltä Metsäkulma. Pihana oli kallio, muuten lähes keskellä metsää. Ainoana lapsena, ilman naapurin lapsia kotileikit pihlajan alla. Toki vieressä oli naapuri, mutta siellä ei ollut lapsia. 
Kun sitten menin naimisiin ja Poika syntyi, kotipaikaksi valikoitui kaupunginosa nimeltä Metsäkangas 😊 Viimeisten vuosien aikana paikka on muuttunut niin, että paikan nimen voisi muuttaa. Lasten entiselle leikkipaikallekin on rakennettu kerrostalo, sinne vanhojen talojen väliin.
Puita on kaadettu ja kerrostaloja niiden tilalle. Entinen ostoskeskus on kohta kokonaan purettu ja sinne on jo nyt rakennettu uusia taloja. 
Tänä aikana kun olemme olleet täällä maalla, on kaadettu lisää puita ja... leipomon laajennus on meneillään. 
Joka kerta kun siellä käydään, vahvistuu ajatus, että tämä on meidän paikkamme: Meistä tulee oikein hyviä Kalkkiksia 😉😂

Metsät ja kalliot on niitä mun juttuja: aina kun näen jossain kallion sydän melkein pysähtyy ja kiviä olen kerännyt ihan pienestä tytöstä asti. Myös Äitirakas kerää kiviä - isoja ja pieniä, joskus tarvii  jopa traktoria niiden siirtämiseen. Nyt on Äitirakkaan ja Tunturiruipelon naapurista ja lähimaastosta kaadettu lähes kaikki puut - ensimmäisinä kertoina puiden kaadon jälkeen meinattiin ajaa risteyksen ohi! 

Mutta onpa meidänkin pihalla vanhoja puita, joiden elo lienee tullut tiensä päähän: kova myrsky saattaa kaataa ne. 

Mutta se asuinpaikoista ja puista. 

Sukkien neulomisen välillä ruksasin huhtikuun haasteeseen, bingoon, yhden ruksin: valitsin lankavarastosta umpimähkään langan ja aloitin (ja lopetinkin jo) siitä uusi työ.
Kiitos palasia arjestamme -podcastin tekijän Riikan, virkkasin ihanan punaisen pussukan. Siis ihanan punaisen. Pussukan. Pussukoita ei ole koskaan liikaa (Sus', sshhh.... tää on naisten juttu... 😉😉) Jos ei muuta, niin niihin voi laittaa muut pussukat talteen. 



Juu, vinossa on, kun kuvasin sen polven päällä, laiskuuttani. 


Kommentit

  1. Minulla on arjessani muutama pikku pussukka, virkattu päivittäin käytössä . Ihmettelen, miten ennen olen pärjännyt ilman. Kauniin olet virkannut ja pöllökin on mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Minullakin on pari pussukkaa olkalaukussa aina mukana; tavaroita on helpompi löytää kun sieltä laukun pohjalta. Yhdessä pussukassa on sitä ja toisessa on tätä.. Kaikelle on paikkansa ja niin edelleen.

      Poista
  2. Kyllä, pussukat on aina tarpeen. Ja joskus niitä puitakin on kaadettava, mutta silti se surettaa ja kirvelee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, puitakin on kaadettava, mutta usein näky on kyllä niin lohduton, että meinaa itku päästä 😥
      Tässä meidänkin talon kohdalla oli aikanaan tien toisella puolella metsä joka oli yhtäkkiä kadonnut - emme edes tienneet, että sen metsän takana oli talo!

      Poista
    2. Me asutaan talousmetsän vieressä, puut on siinä kasvanu niin, että suuri osa pihasta on nykyisin varjoa - voi olla aika hurjan tuntuista, kun se sitten lopulta kaadetaan. Enhän mie välttämättä oo sitä kyllä enää katsomassa...
      Mutta ihan kamalaa on, kun koko ajan lähistöltä kaatuu tuttua metsää :(

      Poista
  3. Pussukoita ja pussukoita, hmph...heh.
    partiopoikana kun mentiin rantaa pitkin partiokämpille niin itku tuli kun yhtäkkiä oli raapaistu sellainen sata kertaa kaksisataa metriä metsää pois, ensimmäinen kosketukseni tehometsätalouteen, kaamean näköistä, ikää oli mulla 13-14. Rakastuisit samalta alueelta löytyvään "sokeritoppaan" tolkun iso kivi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissuun lähtiessäkin on muuten pussukka ja toinenkin 😁 Eri värisiä eri tarkoituksiin, helpottaa esim. vaatteiden kanssa 👍

      Poista
  4. Kiva pussukka ja ihana väri. Minulla on lähes kaikki laukussa iloisessa sekamelskassa, yritän opetella pussukoihin. Neuleita olen kuljettanut pienissä muovipusseissa, mutta muita tykötarpeita ei siellä pussinpohjalla oikein voi kuljettaa. Niille on joku pieni kukkaro tai pussi tarpeen. Taloyhtiössä ensin kaadettiin pihaa ja taloja varjostavat puut (jotta nurmikko kasvaisi), nyt päivä paistaa ja aurinko porottaa ja naapurit haluavat lämpöpumput hurisemaan (koska asunnosta tuli kuumia). Suo siellä, vetelä täällä. Minä olisin pitänyt ne puut. T: Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😍
      Kaupungissa kun kävin kirjaston kässäkerhossa, kasasin sitä varten mukana kulkevan tarvikepussukan: mittanauha, silmukkamerkkejä, pienet sakset, päättelyneula, kerroslaskuri.. Ja siitä se pussukka on vaan kasvanut ja kulkee nykyään aina mukana.
      Muovipussissa munkin käsityöt ensin kulki, mutta sitten löysin Pojan koulussa tekemän käsityöpussin.
      Nyt niitäkin pussukoita on jo useampi - ja jokaisessa keskeneräinen käsityö 😁

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)