Ei päätä eikä häntää, mutta kuitenkin häntää odotellen

AM muistutti aamulla, että ensi yönä on taas kellon viisareiden siirtäminen. Meillä ei voi siirtää kelloja, koska kellot ovat olleet niin kauan paikoillaan ja jättäneet jälkensä seiniin - ei siis onnistu, kun kellot ovat eri mallisia ja kokoisia. 
Mutta tuon viisareiden siirtelyn ja kääntelyn saisi vihdoin viimein jo lopettaa. Ja minulle on ihan sama kumpaan aikaan jäädään - talvi ei muutu kesäksi eikä kesä talveksi tunnissa. Ja talviaikaan on pimeätä joka tapauksessa ja kesäaikaan valoisaa. 
Tiedän, toisille se on iso juttu - ja siksi juuri se on minulle ihan sama.

Rakastan näitä maaseudun pimeitä iltoja ja öitä.
Ei haittaa vaikka illalla nukkumaan mennessä jäisi silmät auki - pimeää on joka tapauksessa 😉😉 Toista on kaupungissa, kun aina on valoisaa, on pakko laittaa silmät kiinni, kun käy nukkumaan, että on varmasti pimeää..

Menneellä viikolla käytiin kaupungissa autokorjaamolla. Tietenkin juuri sinä päivänä, kun aamuyöstä ja aamulla satoi lunta. Autossa vielä kesärenkaat. Olisi tietysti voitu soittaa ja varata uusi aika, mutta päätettiin kuitenkin lähteä. AM on varovainen kuski. Alkumatka oli liukasta, ei lunta. Mutta sitten tuli pätkä, jolla oli lunta kuin talvella konsanaan! Tien poskessa oli kaksi autoa, jotka olivat ajaneet ojaan. Hiljensimme kummankin kohdalla kysyäksemme avun tarvetta ja kummastakin tuli vastaus "Ei mitään hätää, hinausauto on jo tulossa" 

Kotiin tullessa maisema oli edelleen - upean - talvinen. Voi kun saisimmekin tänä vuonna kunnon talven! 

Tulomatkalla tie oli jo sulanut, aamulla mennessä se oli aivan lumen peitossa. 

Ai niin, viime talven sinivalkoisten sukkien neulomistalkoot on ohi ja nyt on aikaa neuloa taas kaikenlaista muutakin. Melkoisen monta paria kolmeen naiseen saatiinkin aikaiseksi. Tosin puikoilla on nyt yhdet sinivalkoiset sukat, mutta...