Toiveesta kaivurikuvia

 Sus' toivoi taannoin, että laittaisin tännekin kaivurikuvia 😂 Viime viikolla sain kuvia ihan omalta pihalta, kun kaivuri hurautti iltasella ihan pihalle ja kysyi, saako tulla kaivamaan ja laittamaan sähkökaapelin meidän pihatien alle ja pihalle. Vähän aikaa piti talon takana tutkia, ettei kaiva siellä jo mahdollisesti olevaa kaapelia poikki ja sillä aikaa minä sain ottaa nämä muutamat kuvat. 

Jaaha, kuvien asettelijana ja tänne blogiin laittajana olen yhtä näppärä kuin ennenkin. No, onneksi te ootte tähän jo tottuneet. 

Ja kas, melkein ilman hermojen menetystä onnistuin - en ehkä ihan, tässä kohtaa vielä vähän tökkii, mutta ehkä mä selviän... Kaivuria käytti nuorehko ystävällinen mies ja kun AM varoitti häntä meidän likakaivoista, minä näytin hänelle pihatien varrella olevia herttavuorenkilpiä ja tuumasin, että nuo saat kyllä kaivaa pois kokonaan. Kaveri katsahti hämmentyynenä AM:ä, joka nyökkäsi "juu, anna mennä vaan, vaimo inhoaa niitä".  Kun työ oli tehty ja käytiin katsomassa miltä pihalla näyttää, niin... vuorenkilvet oli kadonneet! Toki hän oli joutunut laittamaan mullan takaisin ja siinä oli myös juuria mukana, mutta ensi keväänä/kesänä puska on paljon helpompi siivota pois. 

Olin taas muutaman päivän kaupungissa. Kävin tutun kirjaston käsityökerhossa kertomassa hyvät uutiset käsityöystäville ja tarjosin heille kakkua. Oli ihana nähdä "vanhoja" ystäviä ja miten he olivat aidosti iloisia uutisistani - ovat eläneet nämä vuodet kanssani tätä prosessia, ihan niin kuin tekin 💗

Torstaina kävin ystävän kanssa mökillä. Siivottiin - tai oikeastaan hän siivosi - keittiö kokonaan ja minä keräsin kaikki vaatteet lattialta. Ai että pisti vihaksi, kun keräsin niitä vaatteita lattialta. Mikä ihmeen järki on ollut päässä, kun vaatteet on pitänyt levitellä pitkin lattiaa?? Ennen lähtöä käytiin vielä yläkerrassa ja huomasin, että sieltä oli viety YÖPÖYDÄTKIN!! Niiden katoamista en ollut huomannut silloin kesällä kun kävin katsomassa sitä eka kerran sen murron jälkeen. 
Muutenhan asian hoito on vieläkin kesken; olen soitellut vuorotellen vakuutusyhtiöön ja yritykseen kenen hoidossa korjaukset on. Arvatkaas syökö Pöllöä??
Syö ja söi ihan konkreettisestikin. Ei pitäisi ruveta tuolla tavalla riehumaan. Joku kai vähän revähti toisessa kyljessä, sillä illalla en liikkunut juuri mihinkään, just ja just hengitin. Nyt alkaa olla kunnossa.

Perjantaina pidettiin puolestaan Pojan kanssa hauskaa: tyhjennettiin häkkikomerosta kaikki sen lelut ja tavarat ja käytiin niitä läpi. Voi miten ihania muistoja!

Ja vielä viimeinen positiivinen yllätys, kun pääsin kotiin. Olin hakenut sairauspäivärahaa, takautuvasti viime toukokuulta alkaen. Jo hakemusta tehdessä piti selittää, miksi haen sitä niin pitkältä ajalta takautuvasti, kun tein hakemusta vasta syyskuussa. Sitten tuli kysely, jossa piti toimittaa.. olisiko ollut kuusi erilaista selvitystä kahden viimeisen vuoden ajalta. No siinä vaiheessa olin jo ihan pihalla, joten soitin sairaalaan ja pyysin apua. Mutta miten ollakaan: kun olin paikalla, Kelan sivut ei toimineet, eikä nähty yhtään mitään! No, onneksi päästiin läpi Kelan puh.palveluun ja sitä kautta selvitettiin asioita. Sain aikaa lisäselvityksiin 22.10. - jos tarvii.  Se oli just se päivä kun sain sen eläkepäätöksen, joten ajattelin, että noh, sille sairaspäivärahahakemukselle on vedetty henkselit päälle ja unohdin sen. Mutta ei: Kela olikin tehnyt päätöksen siitä sieltä toukokuusta siihen eläkkeen alkamiseen asti!  
Mistä tästä opimme: ei kannata antaa periksi, vaikka se tuntuu joskus helpommalta tieltä. Niin kauan kun vaan voimia riittää ja on joku joka jaksaa taistella sun rinnalla ja auttaa sua, niin taistele siitä mikä sulle kuuluu! 

Uskokaa tai älkää; tällä kaikella hyvällä on ollut positiivinen vaikutus jopa AM:n ihottumaan! 

Ja vielä viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä: JÄÄTELÖNSYÖNTIPÄIVÄ oli huikea menestys! Kiitos Onnelin, joka jakoi viestiä instagramissa vielä omallakin sivullaan, osallistujien määrä nousi lähelle 100! 
Ja se kyllä auttoi - Pieni Urhea Mies hyppi ja juoksenteli sairaalahuoneessa vähän ennen kotiin lähtöä ihan niin kuin ennenkin. Vanha tuttu villikko - kyllä joukossa on voimaa 😄 
Ihan näin suurta suosiota en tälle meidän jäätelönsyöntipäivälle uskonut tulevan 💗