Pöllö -jä. Ja Pietarilla oli asiaa.

Ei päivää ilman pöllöä.. 😃😃
Niin, lupasinhan teille kuvan siitä pöllöstä, joka ystävänsä kanssa niin anovana meitä katseli: "Ottakaa meidät mukaan, saammehan muuttaa teille asumaan, jooko?" En voinut vastustaa tätä ilmettä - ja koska ystävänsä olisi jäänyt hyllylle yksin, otti Äitirakas sen hoiviinsa. Olisitteko itse voineet vastustaa tätä anovaa katsetta?



Viime aikoina olen jostain syystä törmännyt siellä sun täällä sanontoihin "sehän meni kuin Strömsössä" tai "ei mennyt nyt ihan kuin Strömsössä".
Seuraavasta en oikein tiedä kumpaan ryhmään nämä kuuluu. Ehkä kuitenkin ensimmäiseen 😃😃
Meidän kaapissa oli jo tovin ollut pussillinen muffinssitaikina-aineksia, piti lisätä vain kolme kananmunaa ja sulatettua rasvaaa. Gluteeniton. Ostettu joskus jotakuta vierasta varten, mutta jäänyt tekemättä. Nyt rupesi tekemään mieli hyvää. (Hups... Hys 🙊) Päätettiin leipoa se pois. Muffinsivuokahan pitää tietenkin olla ja kun otin muffinsit uunista ne näytti tältä:

Ihan vaan sivuhuomautuksena, että en ole leiponut varmaankaan kymmeneen vuoteen. mitään.
No, näköhän ei tietenkään ole tärkeintä vaan maku 😃😃

Silikonivuoasta muffinsit irtosivat helposti - en vaan ole koskaan sitäkään käyttänyt, joten olisi se varmaan ollut ihan hyvä edes vähän voidella ja ehkä vähän vähempikin määrä taikinaa per kolonen olis riittänyt...


Nehän oli kuitenkin vain meille. Otin ne pois vuoasta ja asettelin nätisti lautaselle, oikein päin, jolloin ne näyttivät tältä - EI IHAN siltä miltä piti, mutta vähän sinne päin kuitenkin 😃😃😃😃

Nyt saa käyttää mielikuvitusta 😃😃😃😃

Pietari on tällä viikolla ollut kovin aktiivinen ja reipas. Se alkoi lauantaina.
Meillä on AM:n kanssa aamuisin tietty rutiini. Minä valmistan kahvit ja AM tekee voileivät.
Mehän siis juomme pikakahvia. Eli minä keitän vedenkeittimellä veden (vaativa tehtävä..), annostelen kahvin molempien kahvimukeihin, toiseen sokeria ja toiseen makeutusainetta.
Jos vesi ei ole vielä kiehunut, autan ehkä voileipien tekemisessä tai käyn petaamassa sängyn. Tai vaihtamassa yöpaidan päivävaatteisiin.

Voileipiä varten meillä piene tarjottimet - arvatkaa kumman  tarjottimessa on pöllöjä?

Lauantai-aamuna toimimme normaalin ruutinin mukaisesti, ainoa poikkeus oli se, että olimme vähän tavallista aikaisemmassa. AM teki kummallekin kaksi voileipää. Jokaisella voileivällä oli - IHAN VARMASTI - neljä siivua maksamakkaraa. AM lähti hakemaa olohuoneen pöydältä omaa tarjotintaan. Kahvi oli jo valmista ja minä otin oman tarjottimeni, ottaakseni siihen voileivät.

Mutta jäinkin seisomaan leikkuulaudan viereen kummastuneena tarjotin kädessäni, AM:n tullessa  keittiöön.
- No, mikset sä ota siitä leipää?
- No kun.. mitkä näistä on mulle?
- Ei sillä oo väliä, ne on kaikki samanlaisia.
- Niin ne munkin mielestä oli, mutta kun ei oo. Siksi mä en oo ottanut.
- Täh. Missä tästä on kaksi viipaletta maksamakkaraa?
- En minä tiedä. Kyllä ne äsken siinä oli.
- No kyllä mä niihin kaikkiin laitoin neljää viipaletta.
- Niin laitoit, kyllä mä näin. Mutta missä ne kaks on tosta yhdestä?
- En minä tiedä. Otitko sä ne?
- En varmasti ottanut, en kai mä tässä ihmettelis, että mitkä on mun ja mitkä sun leipiä.

Ja se tosiaankin jäi mysteeriksi mihin ne kaksi maksamakkaraviipaletta katosivat, sillä kumpikin näki varmasti, että jokaisella leivällä oli neljä viipaletta kun AM teki niitä leipiä. Ja yhtäkkiä ei ollutkaan. Niitä ei löytynyt mistään.

Yhtäkkiä ennen nukkumaan menoa tuli mieleeni, että on vain yksi ainoa mahdollisuus: PIETARI.
Hän varmaan tykkää maksamakkarasta. Siinä silmänräpäyksessä kun olimme kumpikin kääntäneet selkämme voileiville, kävi Pietari nappaamassa ne maksamakkaraviipaleet. Olisi varmaan napannut enemmänkin, muttei ehtinyt 😊😊