Mutta ihmisistä siis huomaa heti, kun aurinko paistaa ja kevät etenee. Menin eilen bussilla kaupunkiin, työterveyteen, taas vaihteeksi. Pitäisiköhän kohta kääntää postiosoite sinne?
En aikataulua katsoessani tullut ajatelleeksi, että se lähtee päätepysäkiltä sellaiseen aikaan, että on koululla A juuri siihen aikaan, että lapset ja nuoret ehtivät siihen. Eli se tulee aika täyteen. No - sopu sijaa antaa.
Bussiin tuli mummo kahden, varmaan ekaluokkalaisen kanssa, niin pieniä olivat vielä. Isot reput selässä ja kassit kädessä. Mummolla käsi kipsissä. Mummo tuli mun viereen istumaan ja miten siinä sitten ruvettiinkin juttelemaan - lapsista se varmaan lähti; minua kun hirvitti, että se pieni tyttö siinä vastapäätä bussin jarruttaessa putoaa penkiltä ja kopsauttaa päänsä siihen välipuomiin tai jotain. Lupasin ottaa kiinni, tai ainakin yrittää 😊
Koulun B kohdalta bussiin tuli lisää nuoria ja bussi tuli aivan täyteen. Mutta kaikki olivat hyvällä mielellä. Kaikki hymyilivät ja juttelivat iloisesti, laskivat leikkiä. Siitä tuli hyvä mieli.
Koulun B kohdalta bussiin tuli lisää nuoria ja bussi tuli aivan täyteen. Mutta kaikki olivat hyvällä mielellä. Kaikki hymyilivät ja juttelivat iloisesti, laskivat leikkiä. Siitä tuli hyvä mieli.
Lapset jäivät mummonsa kanssa pois aikaisemmin kuin minä - kenenkään en kuullut jupisevan tai tuhisevan, vaikka oli ahdasta, kun piti antaa tilaa pois jääville. Mummo toivotti hyvää kevään jatkoa.
Kiitos samoin 😊
Jäin bussista pois torilla ja kävelin lyhyen matkan lääkäriasemalle, ilmottauduin ja etsin oikean paikan odotukselle. Siivooja/siistijä - mikä hänen ammattinimikkeensä onkaan, tervehti iloisesti. Minä höpöttäjä höpötin jotain "Niin, munhan piti juoda tuossa matkalla.." ja palasin takaisin päin vesiautomaatille. Ja siitä sai alkunsa meidän juttelumme. Hän jäi siihen lähelle siivoamaan ja juttelimme koko ajan niitä näitä. Siitäkin tuli hyvä mieli - ventovieras ihminen, jolla oli työnsä ohella aikaa jutella vieraalle ihmiselle. En tuntenut häiritseväni häntä, koska hän työskenteli koko ajan - mutta tuntui, että hänestäkin oli kiva, kun sai jutella jonkun kanssa työn ohessa: vähän vaihtelua työpäivään.
Lääkärinä oli mukava virolainen nainen. Hänellä oli vähän systeemit sekaisin ja sai minutkin hetkeksi sekaisin: olenko oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Saatiin me sitten itsemme järjestykseen 😊 Ennen varsinaista asiaa kerroin hänelle Riesasta ja lääkkeistäni, kaivoin esille ICE-korttini, johon on kirjattu tärkeimmät tiedot. Se oli hänelle ihan uusi ja outo juttu - oli mielissään kun kuuli siitä. Käypä sinäkin katsomassa, jos ei ole tuttu, on ihan kätevä olla lompakossa tuommoinen.
Me oltaisiin saatu lääkärin kanssa kulumaan aikaa vaikka koko loppuilta, juttua riitti ja riitti, mutta kun seuraava asiakas odotti jo käytävässä...
Sain reseptin ja kehotuksen varata uusi aika kahden viikon päähän joten hops hops palvelutiskille: saisinko uuden ajan. No sehän hoitui melko ripeästi mutta kas... melkein 10 minuuttia meni ennen kuin siitä ulos suoriuduin, kun jäin TAAS suustani kiinni 😊😊
Me oltaisiin saatu lääkärin kanssa kulumaan aikaa vaikka koko loppuilta, juttua riitti ja riitti, mutta kun seuraava asiakas odotti jo käytävässä...
Sain reseptin ja kehotuksen varata uusi aika kahden viikon päähän joten hops hops palvelutiskille: saisinko uuden ajan. No sehän hoitui melko ripeästi mutta kas... melkein 10 minuuttia meni ennen kuin siitä ulos suoriuduin, kun jäin TAAS suustani kiinni 😊😊
MINÄ OLEN ujo ja arka, hidas ja hiljainen hämäläinen. Ettekö muka usko?
Eilen aamulla kävin "palikkatesteissä". Eli tähän Riesaan ja työkykyyni liittyen neuropsykologisissa testeissä. Aikaa testeissä meni kaiken kaikkiaan 2 h 40 min ja olin niiden jälkeen kyllä ihan puhki. Luulisi, ettei pikkutehtävien tekeminen nyt niin väsyttävää ole, mutta kyllä se vaan on. Kun koko ajan pinnistelee suoriutuakseen tehtävistä jossa testataan muistia, nopeutta, näppäryyttä jne, niin se on uuvuttavaa. Ihan oikeilla palikoillakin (kuutioilla) pääsin rakentelemaan - mallin mukaan piti tehdä kuvioita. Katsotaan sitten parin viikon päästä, mitä hän sai tulokseksi kaiken sen tuhraamisen jälkeen.
Tänään sen sijaan, auringonpaisteesta huolimatta, vedin kyllä hernettä vähän nenään. Olen saanut Kelalta hyvää palvelua ja sain nytkin, ei siinä mitään, en vaan ymmärrä sitä ihme systeemiä, en millään. Ohjeiden mukaan SAATAN EHKÄ KENTIES MAHDOLLISESTI saada sairauspäivärahaa, siis ehkä, jonkun aikaa, nyt kun työttömyyspäiväraha loppuu tämän kuun jälkeen. Soitin ja kysyin, voinko hakea sitä jo nyt, nopeuttaakseni päätöksen saamista. Noh. Katsokaas kun pitääkin olla ALLE neljä kuukautta vanha lääkärintodistus siitä, että olen työkyvytön. Heille vuoden vaihteessa toimitettu lääkärintodistus sairaslomastani tälle vuodelle ei riitä, koska se on sen yli neljä kuukautta vanha ja se, että olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä ei riitä todistamaan Kelalle, että olen sairas/työkyvytön! Eihän siinä mitään, minä oottelen kiltisti pari viikkoa, kyllä se lääkäri sen kirjoittaa 😊😊 Sitten ootan toiset pari viikkoa ja saan toisenkin todistuksen niille. Kysyn sitten, että montako näitä tarvitaan, riittääkö nämä kaksi 😏😏
Semmoiset kaksi päivää.
Huomenna on tiedossa hiustenleikkuuta ja lauantaina 75-vuotispäivät. Josko jossain välissä nyt kohta saisin nuo sukat ja pöllölapaset valmiiksi. Mitä luulette, valmistuuko ne ennen juhannusta?
Ihanalla auringonpaiste-hyvämieli-hymy-energialla neulot kaiken valmiiksi muistellen kohtaamisiasi! Totta on, että kevät, aurinko ja lämpenevä ilma saa meidät kaikki paremmalle mielelle.
VastaaPoistaJa teiltä saan lisää energiaa, kiitos :)
PoistaOdotan lauantaita kovasti, on ihana mennä isotädin syntymäpäiville, hän muistuttaa niin paljon mummuani.
Olen huomannut toistavani asioita blogissa, et ole yksin=)
VastaaPoistaBobille pisteet kortti-ideasta!
Vietin eilisen iltapäivän kapungin keskustassa ja huomasin kyllä ettän ihmiset on hyvällä tuulella, tein samaa kuin sinä, aloin juttusille tuntemattomien kanssa. yhden nuorisoryhmän kanssa oli kivaa, hauskuutin nuorisolaisia pöljyyksilläni;D
Kela on ..sanonko mistä....no sanon, persiistä!!
Nuoret on mukavia, kun vaan antaa heille mahdollisuuden.
PoistaJa Kelallekin annan vielä mahdollisuuden...Kuten siskolle sanoin, meidän sukua ei niin vain lannisteta ;)
Kyllähän sitä ihminen testeissä sortuu pinnistelemään, vaikka joskus se huono tulos olis parempi kuin hyvä.
VastaaPoistaKelalla on oma sumea logiikkansa, josta ei ole perillä edes Kelan omat työntekijät...
Muutaman minuutin alkuhaastattelun aikana näin itse, miten testin tekijä tarkkaili kaikkia käsieni liikkeitä, kuinka usein vaihdoin asentoa, mihin katseeni milloinkin kohdistin huoneessa - häneen, ikkunaan, pöytään tms. Hän varmasti huomasi kaikki ne mikroilmeet ja -liikkeet koko sen kolmen tunnin aikana mitkä siellä kaiken kaikkiaan vietin. Uskon, että selviydyin testistä mun kannalta "hyvin" - nyt ei vaan auta kuin odottaa sitä viimeistä lausuntoa, sain vain alustavan lausunnon häneltä.
PoistaKieltämättä - Kelan logiikasta ei aina ole perillä edes heidän omat työntekijät, päätös tuntuu riippuvan vähän siitä mitä kotona on edellisenä iltana tapahtunut tai onko ollut hyvä aamu vai ei... Ymmärrän kyllä, ettei kaikkiin tapauksiin olekaan olemassa selviä ohjeita, mutta minusta esim. juuri tämä tapaus on sellainen: jos heillä on jo tieto s-lomasta xxx -asti ja hlö on jo osittain työkyvyttömyyseläkkeellä, niin hän varmaan silloin on sairas... Voi hyvää päivää sitä älyn määrää....
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005640279.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=f19bb95f310e84e7c04abb2512f00c03
VastaaPoista;DD
Kiitos Sus' <3
PoistaPelastit tän hetken - nää pöllöt on ihania <3 <3
(Verottaja yhdessä spostini kanssa on nostanut verenpaineeni huippulukemiin ja olen ollut valmis vaikka...)
Mutta pöllöissä on jotain, joka auttaa aina <3
Komppaan RH: ta. Toivottavasti testisi meni sinun kannaltasi parhain päin, eli mahdollisimman huonosti. Olen minäkin ystävä... Mutta jos me jotain halutaan viranomaisilta, heille pitää näyttää tilanne huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Toivottavasti kerroit neuropsykologille, että olet aivan poikki testien jälkeen.
VastaaPoistaYrtin olla "itselleni hyvä" ;) Mutta ihan siihen en pystynyt, mitä Siskorakas ehdotti, että vastaan niin kuin Ballerina 5 v : häneltä kysyy paljonko onko esim. 12 +78 "Papukaija"...
PoistaSiihen ei mulla pokka sentään riittänyt :D
Kerroin kyllä sille neuropsykologille, että olen ihan poikki, että tehtäviin keskittyminen vei voimat yhtä totaalisesti kuin silloin ensimmäisellä kerralla - vaikka nyt tiesinkin mitä on odotettavissa ja kuinka kauan ne suunnilleen kestää.
Kahden viikon päästä tiedetään, miten meni.
Mulla on aina vaikeuksia todistaa, kuinka huonossa kunnossa olen. Tekee aina mieli pinnistää kaikki voimat viimeiseen pisaraan saakka ja saada mahdollisimman hyvä tulos. Vaikka tiedän, että pitäisi näyttää huonoin mahdollinen tilanne.
PoistaNiinpä, tiedän mitä tarkoitat. Esim. kotona on niin helppo saada se itsessään se majavamaisuus esille - itku ja kurjuus, kun tuntuu, ettei mikään onnistu eikä suju, mutta sitten kun ne pitäisi saada lääkärin edessä esille, niin eipä vaan onnistukaan, vaikka fiilikset on ihan samat. Ei vaan kehtaa itkeä kollottaa siellä vieraan ihmisen edessä.
PoistaValmistuu
VastaaPoistaKiitos Repu kun luotat muhun!
PoistaSukat jo valmistuikin ja esittelin, huijasin sen verran, että on päättelemättä.
Ja ta-daa: pöllölapasetkin on nyt valmiit!
Niitä en kyllä esittele, ennen kuin ne on päätelty ja höyrytetty ja prässätty ja tehty kaikki temput :)
Sitten seuraava projekti.