Kevät on, vallaton

Sain eilen postia, ihan ihmisten aikaan, eli en siis laskuja.

Susannalle kiitos ihanasta Minna Immosen kortista, kortin nimi on "Ystävyyden enkeli"
(http://www.minnakortti.fi/enkeli-ja-villasukat-kalenterikuvajuliste-ju04113)
Kuvan lisäksi kortissa on teksti:
"Ystävyys iloa joka keventää elämän matkaa.
Se on laulu joka ei pääty ja jota kumpi hyvänsä voi jatkaa"

Sain myös kirjeen. Kirjeessä oli tämän vuoden Kevätpörriäinen 🐝😄


En ole lukenut sitä moneen vuoteen, mutta nyt ystävä lähetti sen.
Tai itse asiassa - tämäkin on aika jännä juttu: en ole koskaan tavannut tätä ihmistä, joka sen mulle lähetti, olen tavannut ja ystävystynyt hänen puolisonsa kanssa ja viettänyt muutamana vuonna yhden kesäisen viikon hänen kanssaan.
Mutta tässä kohtaa sen huomaa: kun ystäviä "katoaa", niitä tulee myös tilalle. Samalla tavalla kuin yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Mutta siitä Kevätpörriäisestä piti kertomani. Nyt jo yli 90-vuotias isotätini miehensä kanssa toi sen aina vapun aikaan mökille tullessaan mummulaan ja siellä opin sitä lukemaan. Se oli - ja on edelleenkin -  parasta lukemista mitä Isolta Kirkolta voi saada 😄. 
Parhaat puujalkavitsit varmaan ikinä olen lukenut Kevätpörriäisestä..
Esim.
"Mikä on huonon ruuan huippu?" - Mikroaaltouunikin nauraa kokille.
"Miksi taivas on niin korkea?"  - Siksi ettei linnut kolauta päätään.
"Mitä eroa on norsulla ja kirpulla?" - Norsulla voi olla kirppuja, mutta kirpulla ei norsuja.

"Mies meni kaupan lihatiskille. Hän kysyi: Saako täällä potkia ja sorkkia? Myyjä vastasi: Ei, täällä saa vain maksaa ja kärsiä."

Lapset lähettivät Kevätpörriäisessä myös terveisiä ja kysymyksiä presidentille.

Huivin teko edistyy pikkuhiljaa. Neulekerhossa muistuttettiin, että niin tässä kohtaa, kun se kuuteen laskeminen on niin vaikeaa 😉, olisi viisasta käyttää niitä silmukkamerkkejä - niitä uusia ihania merkkejä jotka langan mukana sain. No niinpä, sitä vartenhan ne on tarkoitettu, eikä vain ihailtaviksi. Eli jokaisen mallikerran jälkeen laitan silmukkamerkin, ja kas kun laskeminenkin sujuu paljon helpommin. Eikä tarvi aina koko puikollista välttämättä purkaa.
Toinen vinkki oli se, että neuloo silloin tällöin ohuen, erivärisen "apulangan" mukaan sellaiselle ihan normaalisti oikein neulotulle kerrokselle - jos joutuu purkaamaan, löytyy helposti kerros josta poimia silmukat ja lähtee taas jatkamaan. Minä valitsin sellaiseksi kerroksen 7, eli neulon apulangan mukaan jokaiselle 7. kerrokselle. Näin:



Tänään vähän jotain siivouskohtauksen tapaista yritti iskeä, onneksi se ei kestänyt kauaa, eikä tehnyt pahaa jälkeä. Siskorakkaan kanssa ollaan nimittäin oltu huolissaan Äitirakkaan kohtauksista ja nyt säikähdin, että en kai ole sairastumassa samalla tavalla. Onneksi ehdin ajoissa istumaan sohvalle, ja kohtaus meni lopulta ohi. Vähän niin kuin tämän Riesankin kanssa 😉😉

Sen verran kuitenkin sain aikaiseksi, että kun ystävät kuka missäkin löytävät valokuviani - en ymmärrä miten se on mahdollista - ja lähettävät niitä sitten ilokseni, sain ne vihdoinkin liimattua albumiin. Ei se vielä täyteen tullut, kuvia mahtuu vielä. Tässä esimerkki yhdestä aukeamasta: