En mä oikein tiedä

mistä sitä kirjoittaisi. Ajatuksia on, mutta ne on painokelvottomia. Tai. Niin. Tämä on mun blogi ja saan kirjoittaa tänne mitä haluan, mutta ihan kaikkia ajatuksia en välttämättä halua kirjoittaa.

Joo-o. Olen sitä mieltä, että työttömiä kohdellaan väärin. Mutta kukaan tärkeä ihminen ei taida lukea tätä mun blogia, joten ei maksa vaivaa kirjoittaa siitä sen enempää. Kerron sitten, jos ja kun asialla on suurempia vaikutuksia meidän elämään. Tällä hetkellä pärjätään.

Joo-o. Ottaa päähän se, että joudun "riitelemään" omista oikeuksistani, mutta niistäkin olen nyt kirjoittanut niin monta kertaa, että en enää itsekään jaksa niitä. Mikään ei ole nyt muuttunut eikä niistä kirjoittaminen nyt muuta tilannetta. Odotan seuraavaa askelta.

Mutta kerron sen, että työnantajani palkanlaskennasta soitettiin. Kun ei ole verokorttia, se pitäisi toimittaa, muuten joudumme helmikuusta alkaen perimään veroa 60%, kunnes toimitat meille verokortin. Niinpä.
Tuota kuule, kun tämä sama keskustelu käytiin vuosi sitten, mutta katsos, olen ollut sairaslomalla heinäkuusta 2012 alkaen ja palkanmaksu on loppunut joskus loka-marraskuussa 2012. Lukuunottamatta sitä yhtä kertaa, jonka te VAHINGOSSA maksoitte minulle palkkaa, kun ette olleet kirjanneet järjestelmiinne ylös, että sairaslomani on PALKATONTA.
Niin mutta jos me jotain täältä maksetaan... No kun te ette maksa mitään, ette ole maksaneet viiteen ja puoleen vuoteen, niin kuin varmaan näet? ...Niin no joo, eihän täältä, joo. No ei sitä sitten..
Onhan teillä NYT varmasti siellä tieto ylhäällä, että olen sairaslomalla tämän vuoden loppuun? Kun Kelasta otettiin yhteyttä, että mun sairaslomatodistus on toimitettu heille, miksiköhän? ....hiljaisuus, naputtelua... Juu, kyllä täällä lukee, että sairasloma, palkaton, joulukuun 2018 loppuun. 
Toiseen kysymykseen en saanut vastausta. 
Että näin. Voi olla, että sama keskustelu on käyty useamminkin, muistan vain viime vuoden, kun silloinkin hermostuin vähäsen... Peruutan siis ensimmäisiä kohtia sen verran, että tosiaan ottaa päähän ja olen väsynyt siihen, että joudun vääntämään rautalankaa tällaisista ns. itsestään selvyyksistä, jotka hoituisivat kun tarkistettaisiin niitä tietoja kauempaakin kuin sieltä edelliseltä päivältä. Jos olisi katsottu toissapäivän tietoja, olisi nähty, ettei tosiaan ole maksettu palkkaa. Ding...miksiköhän? Ding...ai tällä on tämmöinen tilanne. Ding...antaapa olla.
No ihan kiva, että huolehtivat, mutta olen kuitenkin jo 50 vee, ollut samalla työn antajalla kohta 24 vee, ja työelämässä ylipäättään kohta 30 vee... Joku ajatus tähän ikään mennessä on tullut siitä miten esim. veroasioiden kanssa tulee toimia.  Ja kyllähän se verottaja sitten oikaisee, jos meni pieleen.

En siis vaan jaksaisi tämmöisiä asioita setviä, kun yritän miettiä mitä tehdä seuraavaksi, jotta saisin tämän prosessin joskus loppuun, Että pääsisin pois sieltä työvoimatoimiston tilastoja rumentamasta.

Mutta päivän piristys oli kampaajalla käynti ❤. Korvat on taas leikattu näkyviin. Onneksi kampaajallani on vakaat kädet. Oli varmasti vaikea leikata tukkaa kun asiakas kikattaa ja heiluu ja kampaaja kikattaa ja heiluu 😊😊
Ja pihalla AM ihmettelee miten 30 m:n matkaan voi mennä NIIIIN KAUAN. Kauan? 10 min. Eihän se nyt kauan oo. Kauan on suhteellinen käsite.

Ja illan päätti, käsitöiden sijasta jutustelu FB:ssä Siskorakkaan kanssa. Kyllä tämä tästä taas, huomenna on lauantai, uusi päivä, talvi on tullut, ulkona on valoisaa, isännöitsijä on vain ensi viikon lomalla ja asiat lähtee taas etenemään.
Ei elämä niin surkeaa ole. Asioilla on tapana järjestyä. Aina.  Miten, se on sitten eri asia.