tiistai 6. helmikuuta 2018

Muisteloita

Aika kultaa muistot, siihen tulokseen tultiin Laiskiaisen kanssa. Melkein ehti kullata senkin muiston, mikä tuli mieleen ja minkä ajattelin kertoa kameran akkujen latautumista odotellessa - pöllöistä on otettu kuvia, mutta akut on tyhjiä.

Pöllön pääkin on aika tyhjä, niin kuin oon kertonut, mutta onneksi siellä on kuitenkin muistoja sieltä toosi toosi kaukaa.

Ja anteeksi jos toistan itseäni - kuuluu taudin kuvaan.... 😌

En muista tarkkaan minkä ikäinen olin, mutta varmaankin siinä vähän päälle kymmenen, tai jotain siinä kymmenen vuoden korvilla. Siellä kylällä missä mummuni asui, järjestettiin siihen aikaan kesäisin kesäjuhlat; raittiusseuran talolla perinteistä runonlausuntaa, laulua yms. ja näytelmä. Pihalla tikanheittoa ja lapsillekin jotain ohjelmaa. Mitä kaikkea nyt semmoisiin kesäjuhliin kuuluikaan.
Läheisen koulun urheilukentällä järjestettiin sitten aikuisten kilpailuja.
Parhaiten mieleeni on jäänyt kananmunanheittokilpailu. Pareittain heitettiin raakaa kananmunaa toinen toisilleen, välimatkan koko ajan pidentyessä. Sitä mukaa kun pareilta meni muna rikki, pari putosi pelistä pois.
Vielä oli yksi pari jäljellä ja välimatka oli jo aika pitkä... Ja sitten...raks.. Se viimeinen muna meni rikki...
Oletteko rikkoneet mädäntynyttä kananmunaa? Jos olette, tiedätte, miten kammottavalle se haisee? Ja miten pitkälle se haju leviää? Kilpailijoilla oli jätesäkit päällä, mutta se haju oli NIIIN kammottava, että niistä ei ollut apua eikä tainnut sekään auttaa, että ko. pari voitti kisan 😂  Mädän kananmunan päälleen saanut asui lähellä ja lähti kotiin pesulle ja vaihtamaan vaatteet, mutta haju jäi silti, niin kuin pahoilla hajuilla on tapana.

Ihan varmaksi en muista, oliko ne noilla samoilla kesäjuhlilla, kun tapasin saksalaisen tytön, hänen äitinsä oli sieltä kylältä kotoisin ja olivat tulleet sinne lomailemaan. En muista yhtään, miten ajauduin hänen kanssaan tekemisiin ja puheisiin, mutta ennen kuin erosimme, olimme vaihtaneet osoitteita ja kirjoittelimme monta vuotta 😊 Muistan vielä hänen syntymäaikansakin; hänellä on syntymäpäivä viikkoa aikaisemmin kuin minulla, mutta hän on vuotta vanhempi kuin minä.

Joissain toisissa kesäjuhlissa tapasin ihan siinä koulun takana asuvan tytön, jonka kanssa ystävystyin 😊 Hänen muuttaessaan tänne meidän kylälle, tapasimme usein, mutta sitten maailma erotti meidät, enkä tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu... MUTTA. (Nyt voi miehet taas halutessaan lopettaa lukemisen 😜😜)
Aika tarkalleen 30 vuotta sitten, kun olin tekemässä Poikaa, kätilö kysyi saako synnytyssaliin tulla opiskelijoita. No juu, eihän ne muuten opi. Yksi opiskelijatytöistä seisoi ihan vieressäni, piti kädestäni kiinni ja jutteli kaikenlaisia. Sanoi, että saan puristaa häntä kädestä, kun siltä tuntuu. Siinä sitten tosiaan juteltiin maat ja mannut ja miten ollakkaan... Hän oli tämän em. ystäväni paras ystävä kouluajoilta sieltä kotipaikkakunnalta! Niistä kouluajoista siis nyt jo aikaa...mitä tästä nyt on.. no vähän yli 30 vuotta tai jotain - laskekaa itse 😉😉 - Poika täyttää ihan just sen 30.

Tämmöisiä muistoja, niitä pöllöjä odotellessa.

Tänään oli kirjastossa lukupiiri. Koululaiset oli viime viikolla käyneet tekemässä ryhmätöitä, olen taas mykistynyt.

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. 
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä" 




"Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle"

”Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden", sanoi kettu, "mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt.”

7 kommenttia:

  1. Pikku prinssi on niin suloinen satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Prinssi on ihana ja nuo piirustukset ovat ihania <3

      Poista
  2. On tuttu mädän kananmunan haju. Sitä ei ees tarvi jäädä mihinkään, kun se jää nenään haisemaan. Syynään kaupassakin aina munat tarkkaan, kun säröiset munat mätänee... vain yhden ihmisen olen nähnyt munahyllyllä tekevän sitä samaa.

    "See with the soul and not your eyes" on tatuoituna lapseeni. Vähän sama juttu. (Se kuulostaa vähän oudolta, mutta sitaatti on varmistettu itse kirjailijalta.."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin tarkistetaan aina munat, ennen kuin otetaan kotelo hyllystä koriin tai kärryyn - ja meitä katsotaan aina kummissaan: "mitähän noi oikein tekee". Ne kerrat kun on löydetty kotelosta rikkinäisiä munia ja myyjä on osunut kohdalle, on tyrkätty munat sille. Ei se pahana ole ollut ;)

      Tuo teksti tatuointina on kaunis.

      Poista
    2. Mekin tarkistetaan kanikset aina, muutaman kerran joku katsonut ihmeissään.

      Fiksu tatuointi.

      Poista
  3. Pikku prinssi on niitä tarinoita, joista jokainen saa jotain.

    Sattumoisin juuri tänään näin twitterissä linkin artikkeliin, jossa joku oli taiteillut Pikku prinssin olevan Prince tai jotain sinnepäin. En ehtinyt lukea enkä löydä sitä juuri nyt, mutta kuva oli ainakin aika hauska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikin lukea Pikku Prinssi pitkästä aikaa uudestaan.
      Kirjat on siitä ihania, kun ne voi lukea uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan....

      Poista

Virheet tekevät siitä vain kauniimman” ja 13 muuta syytä, miksi elämä on kuin villasukka

Rakas, reikäinen ja välillä pistelevä. Sitä kaikkea on elämä – ja villasukka. 1. Virheet tekevät siitä vain kauniimman. 2. Koskaan et ihan v...